Lue keskustelun säännöt.
tavarapaljous :(
22.04.2014 |
ahdistaa tämä tavaramäärä täällä asunnossa. 50neliöinen kaksio, 3 henkilöä, joista yksi alle 1v. yööööhhhh. miten tavaraa vois vähentää. olen vielä niin hamsteriluonne :/
Kommentit (20826)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisia hintoja olette pyytäneet kirpparilla naisten vaatteista? Siistejä, hyväkuntoisia, ei mitään kallista merkkiä muttei ihan halvinta halpahallikamaa. Mikä on tyypillinen hintanne vaikka farkuille? Hameelle? Juhlavampi toppi/t-paita? Jakku ym. Saa antaa esimerkkejä. Välillä olen ihan pihalla että laitanko jonkun hinnaksi 1e, 5e vai 10e.
Alaosista perushinta sellainen 2-4e. Näissä kannattaa ottaa huomioon, että moni ei jaksa varsinkaan housuja sovittaa, joten kalliimmalla hinnalla eivät kovin herkästi tartu mukaan.
Yläosista - joku perustoppi 0,5-1e, t-paita 1-2e, peruspaita 2-3e, kivempi paita tai tunika 4-6e... Nää on semmoisia perus lindex, hm, Kappahl jne hintoja. Ja perus sekakirppiksellä. Jos paremman hinnan haluat, koeta myydä netissä tai vie jollekin "fiinimmälle kirppikselle". Semmosia 20e mekkoja peruskirpulla harvemmin ostetaan, vaikka olisikin oikeasti rahan väärti.Joo, ihan järkeviä hintoja nuo. Mutta miten ihmeessä siitä mitään jää, kun pöydän vuokrakin maksaa ja bensat kun ajaa järjestelemään kauempaa?
Itse lopetin kirppistelyn kun huomasin että pöytävuokran jälkeen jää käteen 50 euroa ja tunteja menee parin työpäivän verran jos laskee kaikki hinnoittelut, tavaran huoltamisen ja kirpparipöydän siivoamisen. Käyn päivätyössä, joten vapaa-aikani on arvokkaampaa kuin 3€/h.
Kannattavampaa varmasti jos on onnistunut haalimaan itselleen merkkivaatteita ja arvolasia. Itselläni vaan tavara on sitä samaa perusroinaa mitä pursuaa kaikkien muidenkin kodit. Jos taas kirppistelystä tykkää niin käy kivasta harrastuksesta eikä silloin rahaa tarvitse miettiäkään. Itse lahjoitan tavarat pois ja teen vapaa-ajallani muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseäni ärsyttää tämä hulluna, että meillekin roudataan kaikki mahdollinen roina. Esim. jouluna ei riitä vain yksi lahja vaan pitää olla enemmänkin vaikka heillä olisi vain yksi iso ja kallis toive. Sitä ei voida ostaa vaikka yhteisenä vaan sen sijaan ostetaan monta muuta pakettia samasta arvosta ja ne sitten lojuvat pitkin poikin eikä lapset niillä tee mitään.
Kritisoin ajatusta, että sukulaisten pitäisi laittaa keräys pystyyn, koska lapsesi haluavat kalliita lahjoja. Se on epätasa-arvoistakin, jos yhdessä perheessä lapset aina kinuavat kallista ja toisessa kelpaa piirustuspaperit ja palapelit. Reilumpaa olisi, että opetatte jälkikasvullenne, että jouluna ei välttämättä saa muuta kuin isältä ja äidiltä (taas) uuden kännykän.
Meillä on kyllä muut yhtä sukulaista lukuunottamatta tuosta tykänneet. Ollaan sanottu mm. että lapsi kerää rahaa monen sadan legopakettiin, niin pelkkää rahaa haluamansa summan. Toiset antavat 5e ja toiset 20e, kukin haluamansa summan ja tämä on ollut hyvä. Me vanhemmat sitten annamme yleensä puuttuvan summan.
Mutta yksi ainut sukulainen ei voi antaa sitä 5e vaan ostelee mielummin satasella turhaa tavaraa. Mutta kukin tyylillään.
Tykkään itsekin antaa rahaa, kuinka helppoa ja vaivatonta! Kiitos teille vanhemmille jotka sitä pyydätte.
Meitä vanhempia/isovanhempia on paljon (tutuista kaikki) jotka annamme lapsille ja lastenlapsille lahjat rahana. Tämä on osoittautunut toimivaksi ratkaisuksi kaikille osapuolille. Emme voi tietää mitä kukin tarvitsee, emmekä halua kartuttaa turhaa rojuvuorta kenenkään kotiin.
T.äippä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten lahjoista: se jännitys ja pakettien avaaminen on lahjoissa parasta. Ei välttämättä lainkaan se mitä sieltä loppujen lopuksi paljastuu. Itse muistan miten ihanaa oli saada mm. villasukat, kirja, lelu tai kirjepaperia. En näe mitään ongelmaa jakaa esim. lasten lahjoja useampaan pieneen pakettiin jos lapsi vaikuttaa olevan sellainen, jota riemastuttaa niiden avaaminen.
Mutta yleensä ottaen lapset saavat kyllä ihan liikaa lahjoja.
Samaa mieltä. Ja jotenkin mielestäni näin aikuisenakin se on ihan hauskaa ja jotenkin siitä lahjakasasta tulee mieleen ne lapsuuden joulut ja häivähdys sitä sellaista aito intoa ja iloa. Vaikka joskus on ärsyttänyt se että vaikka perheen aikuisten kesken sovitaan että ei osteta juuri mitään lahjoja ja silti kuusen alla on ollut jätäävä lahjakasa, niin siitä on oikeastaan tullut jo sellainen hauska perinne, jolle kaikki aina nauretaan. Kun muka sovitaan "ettei nyt osteta kuin yhdet/kaksi lahjaa per henkilö" ja sitten se ei nyt ihan menekään niin ja kaikilla on super hauskaa kun lahjoja jaetaan ja ihmisillä on leveä hymy kasvoilla kun niitä omia paketteja onkin yhden sijaan reilu pino.
Tässä kuitenkin on huomioitava se että suurin osa lahjoista on suklaata, kahvia, vaikka jotain hilloja, viiniä, lahjakortteja, monelle sopivia kosmetiikkatuotteita, käyttöön otettavia tarpeellisia juttuja kuten kalenteri tai vaikka sukkia, joita nyt kuluu kaikilla. Mukana toki voi olla joku henkilön toivoma kirja tms. Mutta vaikka lahjoja tulee paljon, suurin osa on käyttötavaraa ja sellaista joka ei jää nurkkiin pyörimään.
Ja jos itse saan sellaisen lahjan, jota vaan ei tule käytettyä, laitan sen kiertoon enkä stressaa siitä sen enempää. Joulu voi siis olla lahjojen osalta stressitön ja ei ahdistava juhla, vaikka lahjoja olisi aikuisillekin paljon.
Tällainen joulu olisi minulle painajainen. Itseäni kyllä säälittäisi jo ihan se, että rahat menee hukkaan. Sain pari joulua sitten lahjaksi pyjaman, olin juuri tätä ennen heittänyt kaikki pyjamat pois, joten senkin pistin pois, sillä en käytä enää pyjamia. Sain sukkia, ei ollut mieleeni, minulla on sukkia muutenkin paljon ja ne olivat väärää kokoa. Kaupassa jälkikäteen huomasin, että olivat jotain 20e sukkia per pari. No sukulaisen rahat meni hukkaan ja joku sai kalliit sukat ilmaiseksi roskalavalla.. Itse siis toivon jokainen joulu, että en saisi mitään. Kertaakaan ei ole vielä toteutunut. Ja aina tulee ongelma tavaroiden kuskaamisessa kotiin monien tuntien matkat ja kotona tavaroiden hävittäminen. Hävitän kaiken tavaran mitä saan, jos en ole sitä erikseen pyytänyt.
Myös suklaat ym, sillä ne ovat poikkeuksetta joka joulu samoja, jotka tulevat jo korvistakin ulos..Minä en ole koskaan harmitellut huonoja lahjoja. Olen laittanut lahjan kiertämään: vienyt suklaat työpaikalle (katoavat todella nopeasti), antanut saamiani viinipulloja lahjaksi kun olen halunnut kiittää tai onnitella jotakuta (jonka tiedän pitävän viinistä), laittanut tavaroita "annetaan" palstalle tai lahjoituskeräyksiin. Eikä minua ole yhtään harmittanut, jos jokin tavara on ollut kallis. Lahjan hankkija on halunnut sillä ilahduttaa ja totta totisesti jos joku on saanut ilmaiseksi kalliin toppatakin tai hajuveden tai nahkalaukun, hän on ihan varmasti ollut iloinen ja onnellinen! Antamisen ilo on mahtava tunne. Loppujen lopuksi SE on ollut se saamani lahja, ja olen siitä kiitollinen.
Hyvä asenne! Olen kanssasi samoilla linjoilla. Itse en näe syitä miksi velloa negatiivisten ajatusten keskellä, jos lahjat eivät ole mieleisiä. Sehän on nimenomaan oikein mukavaa viedä se ei omaan makuun sopiva suklaarasia kaverille tai viinipullo tuliaisiksi jne. Ja ei tosiaan mitään väliä sillä onko se nyt se muutaman euron suklaarasia vai viidenkympin jättirasia. Paljonko lahjat maksavat ei kuulu minulle vaan on täysin lahjan antajan oma valinta. Ihan yhtälailla itsekin saatan joskus ostaa vähän hinnakkaamman samppanjapullon lahjaksi vaikka en ole varma osaako lahjan saaja arvostaa kalliimpaa pulloa. Aivan sama, vieköön vaikka kaverille tai mitä tahansa. Lahjan antamisen ja saamisen ilo, välittäminen, läheisten tärkeyden osoittaminen on se juttu.
No mikä ettei. Olisi kuitenkin reilua sanoa lahjojen antajille etukäteen, että tulen jakelemaan kaikki lahjat eteenpäin. Että ostelkaa ja tuhlatkaa rahojanne siihen malliin.
Kaikki lahjani tosiaan aina annan muille eteenpäin. Joopa joo 😀 suurimman osan pidän mutta silloin tällöin annan jotain ihan hyvillä mielin eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisia hintoja olette pyytäneet kirpparilla naisten vaatteista? Siistejä, hyväkuntoisia, ei mitään kallista merkkiä muttei ihan halvinta halpahallikamaa. Mikä on tyypillinen hintanne vaikka farkuille? Hameelle? Juhlavampi toppi/t-paita? Jakku ym. Saa antaa esimerkkejä. Välillä olen ihan pihalla että laitanko jonkun hinnaksi 1e, 5e vai 10e.
Alaosista perushinta sellainen 2-4e. Näissä kannattaa ottaa huomioon, että moni ei jaksa varsinkaan housuja sovittaa, joten kalliimmalla hinnalla eivät kovin herkästi tartu mukaan.
Yläosista - joku perustoppi 0,5-1e, t-paita 1-2e, peruspaita 2-3e, kivempi paita tai tunika 4-6e... Nää on semmoisia perus lindex, hm, Kappahl jne hintoja. Ja perus sekakirppiksellä. Jos paremman hinnan haluat, koeta myydä netissä tai vie jollekin "fiinimmälle kirppikselle". Semmosia 20e mekkoja peruskirpulla harvemmin ostetaan, vaikka olisikin oikeasti rahan väärti.Joo, ihan järkeviä hintoja nuo. Mutta miten ihmeessä siitä mitään jää, kun pöydän vuokrakin maksaa ja bensat kun ajaa järjestelemään kauempaa?
Jos on tarpeeksi paljon ja fiksua tavaraa niin jää. Jos taas ei tavaraa ole paljoa, kannattaa miettiä voiko pöydän vuokrata jonkun kaverin kanssa, tai myykö esim seuraavana Siivouspäivänä itse jossain, laittaako parhaita Toriin tai fb-kirppikselle tai viekö ihan vaan lahjoituksena konttiin, kierrätyskeskukseen tms. Tai sitten kirppiksen täyspalveluun.
Sinkkuaikoina myin siivouspäivässä tai vein Konttiin. Lasten synnyttyä niitä euron bodeja ja pöksyjä on ollut niin paljon, että vein kirppikselle, niillä on ollut hyvä menekkikin. Siinä samalla meni omatkin vaatteet. Sitten kun väsyin siihen työn määrään, aloin viemään kirppiksen täyspalveluun tai lahjoituksina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseäni ärsyttää tämä hulluna, että meillekin roudataan kaikki mahdollinen roina. Esim. jouluna ei riitä vain yksi lahja vaan pitää olla enemmänkin vaikka heillä olisi vain yksi iso ja kallis toive. Sitä ei voida ostaa vaikka yhteisenä vaan sen sijaan ostetaan monta muuta pakettia samasta arvosta ja ne sitten lojuvat pitkin poikin eikä lapset niillä tee mitään.
Kritisoin ajatusta, että sukulaisten pitäisi laittaa keräys pystyyn, koska lapsesi haluavat kalliita lahjoja. Se on epätasa-arvoistakin, jos yhdessä perheessä lapset aina kinuavat kallista ja toisessa kelpaa piirustuspaperit ja palapelit. Reilumpaa olisi, että opetatte jälkikasvullenne, että jouluna ei välttämättä saa muuta kuin isältä ja äidiltä (taas) uuden kännykän.
Meillä on kyllä muut yhtä sukulaista lukuunottamatta tuosta tykänneet. Ollaan sanottu mm. että lapsi kerää rahaa monen sadan legopakettiin, niin pelkkää rahaa haluamansa summan. Toiset antavat 5e ja toiset 20e, kukin haluamansa summan ja tämä on ollut hyvä. Me vanhemmat sitten annamme yleensä puuttuvan summan.
Mutta yksi ainut sukulainen ei voi antaa sitä 5e vaan ostelee mielummin satasella turhaa tavaraa. Mutta kukin tyylillään.
No se on sitten vain yksi ihminen. Ehkä ei pidä ottaa kauheaa ongelmaa itselleen yhden ihmisen tekemisistä. En nyt tarkoita välttämättä sinua, joten ei tarvitse tulle kertomaan, ettei sinua haittaakaan, vaan kaikkia niitä monia, monia kommentoijia tässä ketjussa, jotka asiasta valittavat.
Tuntuu, että jotkut täällä nostavat ihan hirveitä kierroksia tästä yhdestä päivästä vuodessa (tai ehkä muutamasta, jos otetaan lasten synttäritkin huomioon). Jos koti on jo muuten raivattu, karsittu, konmaritettu ja minimalistettu, niin ei voi olla oikeasti niin kauheaa saada jouluna muutamia ylimääräisiä tavaroita. Niiden hävittäminen ei luulisi vievän tunteja kenenkään elämästä. Sen kun käy kippaamassa ne kierrätykseen/lahjoittaa kirpparille seuraavan kauppareissun aikana, tai suoraan roskikseen.
Vaihtoehtona on myös laittaa välit poikki sellaiseen ihmiseen. Ai niin, eihän sitä voi tehdä syystä x, y, z, tai ö) en voi katkaista välejä näin pienen asian takia, vaikka olenkin omassa päässäni tehnyt siitä suuren asian.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseäni ärsyttää tämä hulluna, että meillekin roudataan kaikki mahdollinen roina. Esim. jouluna ei riitä vain yksi lahja vaan pitää olla enemmänkin vaikka heillä olisi vain yksi iso ja kallis toive. Sitä ei voida ostaa vaikka yhteisenä vaan sen sijaan ostetaan monta muuta pakettia samasta arvosta ja ne sitten lojuvat pitkin poikin eikä lapset niillä tee mitään.
Kritisoin ajatusta, että sukulaisten pitäisi laittaa keräys pystyyn, koska lapsesi haluavat kalliita lahjoja. Se on epätasa-arvoistakin, jos yhdessä perheessä lapset aina kinuavat kallista ja toisessa kelpaa piirustuspaperit ja palapelit. Reilumpaa olisi, että opetatte jälkikasvullenne, että jouluna ei välttämättä saa muuta kuin isältä ja äidiltä (taas) uuden kännykän.
Meillä on kyllä muut yhtä sukulaista lukuunottamatta tuosta tykänneet. Ollaan sanottu mm. että lapsi kerää rahaa monen sadan legopakettiin, niin pelkkää rahaa haluamansa summan. Toiset antavat 5e ja toiset 20e, kukin haluamansa summan ja tämä on ollut hyvä. Me vanhemmat sitten annamme yleensä puuttuvan summan.
Mutta yksi ainut sukulainen ei voi antaa sitä 5e vaan ostelee mielummin satasella turhaa tavaraa. Mutta kukin tyylillään.No se on sitten vain yksi ihminen. Ehkä ei pidä ottaa kauheaa ongelmaa itselleen yhden ihmisen tekemisistä. En nyt tarkoita välttämättä sinua, joten ei tarvitse tulle kertomaan, ettei sinua haittaakaan, vaan kaikkia niitä monia, monia kommentoijia tässä ketjussa, jotka asiasta valittavat.
Tuntuu, että jotkut täällä nostavat ihan hirveitä kierroksia tästä yhdestä päivästä vuodessa (tai ehkä muutamasta, jos otetaan lasten synttäritkin huomioon). Jos koti on jo muuten raivattu, karsittu, konmaritettu ja minimalistettu, niin ei voi olla oikeasti niin kauheaa saada jouluna muutamia ylimääräisiä tavaroita. Niiden hävittäminen ei luulisi vievän tunteja kenenkään elämästä. Sen kun käy kippaamassa ne kierrätykseen/lahjoittaa kirpparille seuraavan kauppareissun aikana, tai suoraan roskikseen.
Vaihtoehtona on myös laittaa välit poikki sellaiseen ihmiseen. Ai niin, eihän sitä voi tehdä syystä x, y, z, tai ö) en voi katkaista välejä näin pienen asian takia, vaikka olenkin omassa päässäni tehnyt siitä suuren asian.
Eli sun mielestä on tärkeämpää kunnioittaa tahtoa tuoda toisen ihmisen kotiin tavaroita (joista tietää, että niitä ei haluta ottaa vastaan) kuin kunnioittaa sen tavaraa haluamattoman ihmisen toivetta? On ok tuoda tarkoituksella toisen riesaksi tavaroita, joiden tietää olevan ei-toivottuja? Joo, olen lukenut paljonkin lahjan antamisen ja vastaanottamisen kulttuurisista ja sosiaalisista merkityksistä enkä ihan oikeasti käsitä tätä, että lahjanantajan tunteiden ja toiveiden kunnioittaminen on tärkeämpää kuin lahjan vastaanottajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten lahjoista: se jännitys ja pakettien avaaminen on lahjoissa parasta. Ei välttämättä lainkaan se mitä sieltä loppujen lopuksi paljastuu. Itse muistan miten ihanaa oli saada mm. villasukat, kirja, lelu tai kirjepaperia. En näe mitään ongelmaa jakaa esim. lasten lahjoja useampaan pieneen pakettiin jos lapsi vaikuttaa olevan sellainen, jota riemastuttaa niiden avaaminen.
Mutta yleensä ottaen lapset saavat kyllä ihan liikaa lahjoja.
Samaa mieltä. Ja jotenkin mielestäni näin aikuisenakin se on ihan hauskaa ja jotenkin siitä lahjakasasta tulee mieleen ne lapsuuden joulut ja häivähdys sitä sellaista aito intoa ja iloa. Vaikka joskus on ärsyttänyt se että vaikka perheen aikuisten kesken sovitaan että ei osteta juuri mitään lahjoja ja silti kuusen alla on ollut jätäävä lahjakasa, niin siitä on oikeastaan tullut jo sellainen hauska perinne, jolle kaikki aina nauretaan. Kun muka sovitaan "ettei nyt osteta kuin yhdet/kaksi lahjaa per henkilö" ja sitten se ei nyt ihan menekään niin ja kaikilla on super hauskaa kun lahjoja jaetaan ja ihmisillä on leveä hymy kasvoilla kun niitä omia paketteja onkin yhden sijaan reilu pino.
Tässä kuitenkin on huomioitava se että suurin osa lahjoista on suklaata, kahvia, vaikka jotain hilloja, viiniä, lahjakortteja, monelle sopivia kosmetiikkatuotteita, käyttöön otettavia tarpeellisia juttuja kuten kalenteri tai vaikka sukkia, joita nyt kuluu kaikilla. Mukana toki voi olla joku henkilön toivoma kirja tms. Mutta vaikka lahjoja tulee paljon, suurin osa on käyttötavaraa ja sellaista joka ei jää nurkkiin pyörimään.
Ja jos itse saan sellaisen lahjan, jota vaan ei tule käytettyä, laitan sen kiertoon enkä stressaa siitä sen enempää. Joulu voi siis olla lahjojen osalta stressitön ja ei ahdistava juhla, vaikka lahjoja olisi aikuisillekin paljon.
Tällainen joulu olisi minulle painajainen. Itseäni kyllä säälittäisi jo ihan se, että rahat menee hukkaan. Sain pari joulua sitten lahjaksi pyjaman, olin juuri tätä ennen heittänyt kaikki pyjamat pois, joten senkin pistin pois, sillä en käytä enää pyjamia. Sain sukkia, ei ollut mieleeni, minulla on sukkia muutenkin paljon ja ne olivat väärää kokoa. Kaupassa jälkikäteen huomasin, että olivat jotain 20e sukkia per pari. No sukulaisen rahat meni hukkaan ja joku sai kalliit sukat ilmaiseksi roskalavalla.. Itse siis toivon jokainen joulu, että en saisi mitään. Kertaakaan ei ole vielä toteutunut. Ja aina tulee ongelma tavaroiden kuskaamisessa kotiin monien tuntien matkat ja kotona tavaroiden hävittäminen. Hävitän kaiken tavaran mitä saan, jos en ole sitä erikseen pyytänyt.
Myös suklaat ym, sillä ne ovat poikkeuksetta joka joulu samoja, jotka tulevat jo korvistakin ulos..Mitäpä jos avaat suusi ja sanot tänä jouluna että et halua lahjoja itsellesi vaan osoitat rahojen kohteeksi vaikka jonkun hyväntekeväisyysjärjestön? Sanot että siitä ilahtuisit enemmän.
En ole tuo lainaamasi kirjoittaja, mutta kerronpa omista kokemuksistani. Olen yrittänyt tätä monena jouluna ja syntymäpäivänä, mutta silti vanhempani haluavat välttämättä ostaa minulle tavaroita lahjaksi, koska niin pitää heidän mielestään tehdä. Siinä ei puhe auta.
No sitten vain lahjoitat ne eteenpäin tai myyt pois. Näinhän kaikki muutkin tekee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten lahjoista: se jännitys ja pakettien avaaminen on lahjoissa parasta. Ei välttämättä lainkaan se mitä sieltä loppujen lopuksi paljastuu. Itse muistan miten ihanaa oli saada mm. villasukat, kirja, lelu tai kirjepaperia. En näe mitään ongelmaa jakaa esim. lasten lahjoja useampaan pieneen pakettiin jos lapsi vaikuttaa olevan sellainen, jota riemastuttaa niiden avaaminen.
Mutta yleensä ottaen lapset saavat kyllä ihan liikaa lahjoja.
Samaa mieltä. Ja jotenkin mielestäni näin aikuisenakin se on ihan hauskaa ja jotenkin siitä lahjakasasta tulee mieleen ne lapsuuden joulut ja häivähdys sitä sellaista aito intoa ja iloa. Vaikka joskus on ärsyttänyt se että vaikka perheen aikuisten kesken sovitaan että ei osteta juuri mitään lahjoja ja silti kuusen alla on ollut jätäävä lahjakasa, niin siitä on oikeastaan tullut jo sellainen hauska perinne, jolle kaikki aina nauretaan. Kun muka sovitaan "ettei nyt osteta kuin yhdet/kaksi lahjaa per henkilö" ja sitten se ei nyt ihan menekään niin ja kaikilla on super hauskaa kun lahjoja jaetaan ja ihmisillä on leveä hymy kasvoilla kun niitä omia paketteja onkin yhden sijaan reilu pino.
Tässä kuitenkin on huomioitava se että suurin osa lahjoista on suklaata, kahvia, vaikka jotain hilloja, viiniä, lahjakortteja, monelle sopivia kosmetiikkatuotteita, käyttöön otettavia tarpeellisia juttuja kuten kalenteri tai vaikka sukkia, joita nyt kuluu kaikilla. Mukana toki voi olla joku henkilön toivoma kirja tms. Mutta vaikka lahjoja tulee paljon, suurin osa on käyttötavaraa ja sellaista joka ei jää nurkkiin pyörimään.
Ja jos itse saan sellaisen lahjan, jota vaan ei tule käytettyä, laitan sen kiertoon enkä stressaa siitä sen enempää. Joulu voi siis olla lahjojen osalta stressitön ja ei ahdistava juhla, vaikka lahjoja olisi aikuisillekin paljon.
Tällainen joulu olisi minulle painajainen. Itseäni kyllä säälittäisi jo ihan se, että rahat menee hukkaan. Sain pari joulua sitten lahjaksi pyjaman, olin juuri tätä ennen heittänyt kaikki pyjamat pois, joten senkin pistin pois, sillä en käytä enää pyjamia. Sain sukkia, ei ollut mieleeni, minulla on sukkia muutenkin paljon ja ne olivat väärää kokoa. Kaupassa jälkikäteen huomasin, että olivat jotain 20e sukkia per pari. No sukulaisen rahat meni hukkaan ja joku sai kalliit sukat ilmaiseksi roskalavalla.. Itse siis toivon jokainen joulu, että en saisi mitään. Kertaakaan ei ole vielä toteutunut. Ja aina tulee ongelma tavaroiden kuskaamisessa kotiin monien tuntien matkat ja kotona tavaroiden hävittäminen. Hävitän kaiken tavaran mitä saan, jos en ole sitä erikseen pyytänyt.
Myös suklaat ym, sillä ne ovat poikkeuksetta joka joulu samoja, jotka tulevat jo korvistakin ulos..Mitäpä jos avaat suusi ja sanot tänä jouluna että et halua lahjoja itsellesi vaan osoitat rahojen kohteeksi vaikka jonkun hyväntekeväisyysjärjestön? Sanot että siitä ilahtuisit enemmän.
En ole tuo lainaamasi kirjoittaja, mutta kerronpa omista kokemuksistani. Olen yrittänyt tätä monena jouluna ja syntymäpäivänä, mutta silti vanhempani haluavat välttämättä ostaa minulle tavaroita lahjaksi, koska niin pitää heidän mielestään tehdä. Siinä ei puhe auta.
No sitten vain lahjoitat ne eteenpäin tai myyt pois. Näinhän kaikki muutkin tekee.
Kiva antaa toiselle lahjaksi lisätyötä ja -vaivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseäni ärsyttää tämä hulluna, että meillekin roudataan kaikki mahdollinen roina. Esim. jouluna ei riitä vain yksi lahja vaan pitää olla enemmänkin vaikka heillä olisi vain yksi iso ja kallis toive. Sitä ei voida ostaa vaikka yhteisenä vaan sen sijaan ostetaan monta muuta pakettia samasta arvosta ja ne sitten lojuvat pitkin poikin eikä lapset niillä tee mitään.
Kritisoin ajatusta, että sukulaisten pitäisi laittaa keräys pystyyn, koska lapsesi haluavat kalliita lahjoja. Se on epätasa-arvoistakin, jos yhdessä perheessä lapset aina kinuavat kallista ja toisessa kelpaa piirustuspaperit ja palapelit. Reilumpaa olisi, että opetatte jälkikasvullenne, että jouluna ei välttämättä saa muuta kuin isältä ja äidiltä (taas) uuden kännykän.
Meillä on kyllä muut yhtä sukulaista lukuunottamatta tuosta tykänneet. Ollaan sanottu mm. että lapsi kerää rahaa monen sadan legopakettiin, niin pelkkää rahaa haluamansa summan. Toiset antavat 5e ja toiset 20e, kukin haluamansa summan ja tämä on ollut hyvä. Me vanhemmat sitten annamme yleensä puuttuvan summan.
Mutta yksi ainut sukulainen ei voi antaa sitä 5e vaan ostelee mielummin satasella turhaa tavaraa. Mutta kukin tyylillään.No se on sitten vain yksi ihminen. Ehkä ei pidä ottaa kauheaa ongelmaa itselleen yhden ihmisen tekemisistä. En nyt tarkoita välttämättä sinua, joten ei tarvitse tulle kertomaan, ettei sinua haittaakaan, vaan kaikkia niitä monia, monia kommentoijia tässä ketjussa, jotka asiasta valittavat.
Tuntuu, että jotkut täällä nostavat ihan hirveitä kierroksia tästä yhdestä päivästä vuodessa (tai ehkä muutamasta, jos otetaan lasten synttäritkin huomioon). Jos koti on jo muuten raivattu, karsittu, konmaritettu ja minimalistettu, niin ei voi olla oikeasti niin kauheaa saada jouluna muutamia ylimääräisiä tavaroita. Niiden hävittäminen ei luulisi vievän tunteja kenenkään elämästä. Sen kun käy kippaamassa ne kierrätykseen/lahjoittaa kirpparille seuraavan kauppareissun aikana, tai suoraan roskikseen.
Vaihtoehtona on myös laittaa välit poikki sellaiseen ihmiseen. Ai niin, eihän sitä voi tehdä syystä x, y, z, tai ö) en voi katkaista välejä näin pienen asian takia, vaikka olenkin omassa päässäni tehnyt siitä suuren asian.
Eli sun mielestä on tärkeämpää kunnioittaa tahtoa tuoda toisen ihmisen kotiin tavaroita (joista tietää, että niitä ei haluta ottaa vastaan) kuin kunnioittaa sen tavaraa haluamattoman ihmisen toivetta? On ok tuoda tarkoituksella toisen riesaksi tavaroita, joiden tietää olevan ei-toivottuja? Joo, olen lukenut paljonkin lahjan antamisen ja vastaanottamisen kulttuurisista ja sosiaalisista merkityksistä enkä ihan oikeasti käsitä tätä, että lahjanantajan tunteiden ja toiveiden kunnioittaminen on tärkeämpää kuin lahjan vastaanottajan.
Mitä kummaa vänkäämistä. Laita välit poikki, jos tuttusi ei tottele käskyjäsi. Eihän minun mielipiteelläni ole mitään vaikutusta tuntemiesi ihmisten tekemisiin. Voin olla samaa mieltä kanssasi tai eri mieltä kanssasi, mutta tuttusi tuo sinulle silti tavaroita JOS SINÄ ET TEE ASIALLE JOTAIN. Asia on sinun vallassasi, mutta jostain syystä ulkoistat sen muille. Ilmeisesti siksi, että kivempi valittaa kuin toimia.
Olet varmaan niitä, jotka jää huonoon parisuhteeseenkin, koska puoliso ei anna sinulle lupaa erota. Et ota vastuuta omasta elämästäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseäni ärsyttää tämä hulluna, että meillekin roudataan kaikki mahdollinen roina. Esim. jouluna ei riitä vain yksi lahja vaan pitää olla enemmänkin vaikka heillä olisi vain yksi iso ja kallis toive. Sitä ei voida ostaa vaikka yhteisenä vaan sen sijaan ostetaan monta muuta pakettia samasta arvosta ja ne sitten lojuvat pitkin poikin eikä lapset niillä tee mitään.
Kritisoin ajatusta, että sukulaisten pitäisi laittaa keräys pystyyn, koska lapsesi haluavat kalliita lahjoja. Se on epätasa-arvoistakin, jos yhdessä perheessä lapset aina kinuavat kallista ja toisessa kelpaa piirustuspaperit ja palapelit. Reilumpaa olisi, että opetatte jälkikasvullenne, että jouluna ei välttämättä saa muuta kuin isältä ja äidiltä (taas) uuden kännykän.
Meillä on kyllä muut yhtä sukulaista lukuunottamatta tuosta tykänneet. Ollaan sanottu mm. että lapsi kerää rahaa monen sadan legopakettiin, niin pelkkää rahaa haluamansa summan. Toiset antavat 5e ja toiset 20e, kukin haluamansa summan ja tämä on ollut hyvä. Me vanhemmat sitten annamme yleensä puuttuvan summan.
Mutta yksi ainut sukulainen ei voi antaa sitä 5e vaan ostelee mielummin satasella turhaa tavaraa. Mutta kukin tyylillään.No se on sitten vain yksi ihminen. Ehkä ei pidä ottaa kauheaa ongelmaa itselleen yhden ihmisen tekemisistä. En nyt tarkoita välttämättä sinua, joten ei tarvitse tulle kertomaan, ettei sinua haittaakaan, vaan kaikkia niitä monia, monia kommentoijia tässä ketjussa, jotka asiasta valittavat.
Tuntuu, että jotkut täällä nostavat ihan hirveitä kierroksia tästä yhdestä päivästä vuodessa (tai ehkä muutamasta, jos otetaan lasten synttäritkin huomioon). Jos koti on jo muuten raivattu, karsittu, konmaritettu ja minimalistettu, niin ei voi olla oikeasti niin kauheaa saada jouluna muutamia ylimääräisiä tavaroita. Niiden hävittäminen ei luulisi vievän tunteja kenenkään elämästä. Sen kun käy kippaamassa ne kierrätykseen/lahjoittaa kirpparille seuraavan kauppareissun aikana, tai suoraan roskikseen.
Vaihtoehtona on myös laittaa välit poikki sellaiseen ihmiseen. Ai niin, eihän sitä voi tehdä syystä x, y, z, tai ö) en voi katkaista välejä näin pienen asian takia, vaikka olenkin omassa päässäni tehnyt siitä suuren asian.
Eli sun mielestä on tärkeämpää kunnioittaa tahtoa tuoda toisen ihmisen kotiin tavaroita (joista tietää, että niitä ei haluta ottaa vastaan) kuin kunnioittaa sen tavaraa haluamattoman ihmisen toivetta? On ok tuoda tarkoituksella toisen riesaksi tavaroita, joiden tietää olevan ei-toivottuja? Joo, olen lukenut paljonkin lahjan antamisen ja vastaanottamisen kulttuurisista ja sosiaalisista merkityksistä enkä ihan oikeasti käsitä tätä, että lahjanantajan tunteiden ja toiveiden kunnioittaminen on tärkeämpää kuin lahjan vastaanottajan.
Mitä kummaa vänkäämistä. Laita välit poikki, jos tuttusi ei tottele käskyjäsi. Eihän minun mielipiteelläni ole mitään vaikutusta tuntemiesi ihmisten tekemisiin. Voin olla samaa mieltä kanssasi tai eri mieltä kanssasi, mutta tuttusi tuo sinulle silti tavaroita JOS SINÄ ET TEE ASIALLE JOTAIN. Asia on sinun vallassasi, mutta jostain syystä ulkoistat sen muille. Ilmeisesti siksi, että kivempi valittaa kuin toimia.
Olet varmaan niitä, jotka jää huonoon parisuhteeseenkin, koska puoliso ei anna sinulle lupaa erota. Et ota vastuuta omasta elämästäsi.
Nyt en ymmärrä, miksi otat noin kierroksia, että pitää alkaa suuraakkosilla kirjoittaa ja vetää mukaan parisuhteenikin. Minulle ei onneksi läheiset tuo lahjoja tai mitään muutakaan tavaraa toiveideni vastaisesti. Minä en siis valita tai ole ulkoistamassa yhtään mitään kenellekään vaan otin kantaa ja kerroin näkemykseni lahjojen antamisesta ja vastaanottamisesta yleisellä ilmiötasolla. Pystyn katsos ajattelemaan asioita ja muodostamaan niistä mielipiteitä, vaikka ne ei kiinnittyisi suoraan omaan kokemuspiiriini. En myöskään ota itseeni, jos joku on kanssani eri mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on hyvä, että tässä on erilaisia ihmisiä keskustelemassa erilaisista ratkaisuista. Ei ole yhtä oikeaa. Joillekin on helppo sanoa ja toimia tyylillä x, toiselle tapa z aiheuttaa tuskaa. On oikein hyvä avata omia arvokuplia ja yrittää ymmärtää, miten muut asian näkevät.
Vaihdan nyt hieman aihetta.. Mutta odottaako kukaan innolla Kaaoksen kesyttäjiä? Itse odotan kovasti Suomen version alkamista. Harmittelin, että asumme liian kaukana Helsingistä emmekä voineet hakea mukaan, mutta mainoksia katsoessani tajusin ettei me oltaisi ehkä edes mukaan päästykään. Ei meillä ihan noin suurina röykkiöinä ole tavaraa pitkin poikin. Liikaa ja kaapit täynnä kyllä, mutta sentäs kaikki saadaan sullottua äkkiä piiloon tarvittaessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaihdan nyt hieman aihetta.. Mutta odottaako kukaan innolla Kaaoksen kesyttäjiä? Itse odotan kovasti Suomen version alkamista. Harmittelin, että asumme liian kaukana Helsingistä emmekä voineet hakea mukaan, mutta mainoksia katsoessani tajusin ettei me oltaisi ehkä edes mukaan päästykään. Ei meillä ihan noin suurina röykkiöinä ole tavaraa pitkin poikin. Liikaa ja kaapit täynnä kyllä, mutta sentäs kaikki saadaan sullottua äkkiä piiloon tarvittaessa.
Todellakin odotan 🤩 odotukset on korkealla sen uk-version jälkeen, toivottavasti Suomi-versiokin on onnistunut.
Meilläkään ei ihan hillittömästi ole enää ylimääräistä tavaraa, mutta aina jotain! Tällä hetkellä isompi ongelma tavaroiden järjestys, joten kiva nähdö miten ammattijärjestäjä tässä suomen versiossa asiat laittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihdan nyt hieman aihetta.. Mutta odottaako kukaan innolla Kaaoksen kesyttäjiä? Itse odotan kovasti Suomen version alkamista. Harmittelin, että asumme liian kaukana Helsingistä emmekä voineet hakea mukaan, mutta mainoksia katsoessani tajusin ettei me oltaisi ehkä edes mukaan päästykään. Ei meillä ihan noin suurina röykkiöinä ole tavaraa pitkin poikin. Liikaa ja kaapit täynnä kyllä, mutta sentäs kaikki saadaan sullottua äkkiä piiloon tarvittaessa.
Todellakin odotan 🤩 odotukset on korkealla sen uk-version jälkeen, toivottavasti Suomi-versiokin on onnistunut.
Meilläkään ei ihan hillittömästi ole enää ylimääräistä tavaraa, mutta aina jotain! Tällä hetkellä isompi ongelma tavaroiden järjestys, joten kiva nähdö miten ammattijärjestäjä tässä suomen versiossa asiat laittaa.
Odotan myös kyllä tätä.
Vierailija kirjoitti:
Vaihdan nyt hieman aihetta.. Mutta odottaako kukaan innolla Kaaoksen kesyttäjiä? Itse odotan kovasti Suomen version alkamista. Harmittelin, että asumme liian kaukana Helsingistä emmekä voineet hakea mukaan, mutta mainoksia katsoessani tajusin ettei me oltaisi ehkä edes mukaan päästykään. Ei meillä ihan noin suurina röykkiöinä ole tavaraa pitkin poikin. Liikaa ja kaapit täynnä kyllä, mutta sentäs kaikki saadaan sullottua äkkiä piiloon tarvittaessa.
Kun aikanaan aloitin karsimisen, kuvittelin meillä on tilanne paha. Kaukana siitä.
Viimeksi, kun muutin, omistin alle 1000 tavaraa.
Siitäkin on irtaimiston määrä vähentynyt.
Tällä hetkellä tyhjennän poikaystäväni kotia. Hänellä on iso varasto täynnä ja toiveena on tehdä vierashuone.
Myin asuntoni, kun lapset muuttivat pois kotoa. Ostin uuden asunnon ja muutin remontin ajaksi poikaystävåni luo.
Suunnitelmat muuttuivat, kun poikaystävä pyysi minua muuttamaan tänne ja tuttu tiesi hyvän vuokralaisen.
Olin tehnyt älyttömästi töitä, jotta sain uudet astiat ja aterimet uuteen kotiin, Hakolan sohvan, Muuramen lipaston. Laitoin nämä kaikki uuteen asuntoon, ostettiin uudet sängyt jne.
Siirryin etätyöhön 100%. Laitoin kaikki työvaatteet kirpparille. Tätä kapselia olin rakentanut vuosia, kuvat kansioissa jne. Nämä kaikki myin kerralla yhdelle henkilölle, hengarit, kansiot sisältyi hintaan, kuten vyöt, huivit jne.
Uudessa kodissa minulla on valokuvakansioita, muutamia muistorikkaita astioita, max 50 vaatetta, jotain hyvin pientä sisustusjuttuja mm Toikan kuutioita, aurinkopulloja ja lasten muistolaatikot.
Miesystävä ei halua samaan, mutta esim yli 100 kansiota papereita odottaa tuhoamista.
Nyt kun on hiljattain ollut mammuttimarkkinat ja 3+1 päivät ja kaikenlaista alennuspäivää, niin onpa kiva huomata miten hyvin selvisin niistä ostamatta juuri mitään. Ostin ripsivärin, koska oikeasti tarvitsin sitä mutta en muuta. Ennen olisin ostanut varalta isot kasat kaikenmaailman kosmetiikkapurkkeja ym. Vähintään joku perus shampoo/hoitoaine, deodorantti, hammastahna tai vaikka joku kiva kynsilakka ym. Vaikka siis edellisiä olisi ollut reilusti jäljellä. Ja se on jännä huomata että ennen saatoin oikein odottaa vaikka Sokoksen 3+1 päiviä ja monta viikkoa etukäteen jo miettiä että mitä ostan tai fiilistellä sitä että jippii pääsee penkomaan niitä tarjoustuotteita, onpa kivaa. Mutta nykyään huomaan, että oho, nuo alennuspäivät menivätkin ohi ilman että ostin mitään tai edes mietin koko asiaa. Tai sitten mukaan lähtee se yksi tai kaksi oikeasti tarvittavaa tuotetta. Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihdan nyt hieman aihetta.. Mutta odottaako kukaan innolla Kaaoksen kesyttäjiä? Itse odotan kovasti Suomen version alkamista. Harmittelin, että asumme liian kaukana Helsingistä emmekä voineet hakea mukaan, mutta mainoksia katsoessani tajusin ettei me oltaisi ehkä edes mukaan päästykään. Ei meillä ihan noin suurina röykkiöinä ole tavaraa pitkin poikin. Liikaa ja kaapit täynnä kyllä, mutta sentäs kaikki saadaan sullottua äkkiä piiloon tarvittaessa.
Todellakin odotan 🤩 odotukset on korkealla sen uk-version jälkeen, toivottavasti Suomi-versiokin on onnistunut.
Meilläkään ei ihan hillittömästi ole enää ylimääräistä tavaraa, mutta aina jotain! Tällä hetkellä isompi ongelma tavaroiden järjestys, joten kiva nähdö miten ammattijärjestäjä tässä suomen versiossa asiat laittaa.
Vähän sama itsellä. Järjestelyt on kiva nähdä. Itse pallottelen miten sattuu ja mikään ei oikein tunnu olevan hyvä ratkaisu. Ehkä tuolta saa vinkkejä.
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun on hiljattain ollut mammuttimarkkinat ja 3+1 päivät ja kaikenlaista alennuspäivää, niin onpa kiva huomata miten hyvin selvisin niistä ostamatta juuri mitään. Ostin ripsivärin, koska oikeasti tarvitsin sitä mutta en muuta. Ennen olisin ostanut varalta isot kasat kaikenmaailman kosmetiikkapurkkeja ym. Vähintään joku perus shampoo/hoitoaine, deodorantti, hammastahna tai vaikka joku kiva kynsilakka ym. Vaikka siis edellisiä olisi ollut reilusti jäljellä. Ja se on jännä huomata että ennen saatoin oikein odottaa vaikka Sokoksen 3+1 päiviä ja monta viikkoa etukäteen jo miettiä että mitä ostan tai fiilistellä sitä että jippii pääsee penkomaan niitä tarjoustuotteita, onpa kivaa. Mutta nykyään huomaan, että oho, nuo alennuspäivät menivätkin ohi ilman että ostin mitään tai edes mietin koko asiaa. Tai sitten mukaan lähtee se yksi tai kaksi oikeasti tarvittavaa tuotetta. Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Kyllä on! Nykyään saan kicksit siitä, että en osta Hulluilta päiviltä mitään. Selailen ehkä kuvastoa, mutta pian alkaa se tyrkytettävän tavaran määrä ärsyttää ja totean, että ilmankin pärjää hyvin.
Itselläni on arki kovin täynnä ja ahdistaa ajatuskin että pitäisi säilöä kotona vielä lisää tavaraa ja yrittää keksiä kenelle niitä jakaa. Leffalippuja vanhenee laatikossa kun en ole ehtinyt tai muistanut jaella niitä eteenpäin. Rauhallisemmassa elämäntilanteessa olisi varmasti ihan mukava ilahduttaa eteenpäin, mutta nyt vietän vähän vapaa-ajan mielummin ihan rennosti läheisten ihmisten kanssa.