tavarapaljous :(

Eikö kukaan ole hävittänyt sohvaa??

Jäteasemalle.

Mitenhän kauan kuluu että torkkupeitto hajoaa?? Mies saanut eksältään eikä anna hävittää sitä ja mulla ällöttää se... oon koittanut paljon pestä sitä 60 asteessa mutta ei hajoa!!!! On ollut käytössä monta vuotta..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun homssuisuusahdistus on tänään vain pahentunut. Aamuaurinko on armoton ja paljastaa kaikki ihon virheet, tukan homssuisuuden (kampaajakäynnistä huolimatta), vaatteiden epäsiisteyden, yleisesti väsyneen ilmeen. Meinasin jo lähteä tänään vinguttamaan visaa kauppakeskukseen, mutta en halua mennä ihmisten ilmoille tällaisena. Oon jäänyt jumiin neljän seinän sisälle. Ja oon tosi ärsyyntynyt kodin kaaoksesta, mutta aloitekyvytön.

En tiedä millainen neuvo auttaisi juuri sinun tilanteessasi, mutta sen tiedän, ettei tuohon homssuisuusahdistukseen auta kuin asennemuutos. Tai näin ainakin minun kohdallani.

Minulla on huono punakirjava iho (joka vain pahenee meikkaamisesta, enkä edes osaa meikata kunnolla, joten en ole meikannut vuosiin) ja hiukset muuttuvat sähköiseksi pörröksi heti kun astun ovesta ulos. Vaatteeni ovat tarpeeksi siistit (eli puhtaat, joskin tylsät ja arkiset

Tää menee ihan ot, sori siitä, mutta kyllä mä sanon ja kannustan että homssuisuuteen vaikuttaa todella paljon, siis erittäin paljon, hiusten malli ja väri, meikki, vaatteet, laukut, kengät, ihan kaikki! Olen toki itsekin aamulla herätessä aika homssuinen, kyllä, mutta laitan hiukset nätisti, meikkaan, pukeudun ryhdikkääseen kivan väriseen bleiseriin ja ulos villakangastakki päälle ja tyylikkäät kengät, myös näin äitiyslomalla vauvan kanssa tottakai. Ja homssuisuus on vaihtunut tyylikkääseen olemukseen. Kyllä siihen voi vaikuttaa. Tässä kannustava tsemppipuhe. 

Mä muutin miesystävän kotiin. Omani myin, ostin uuden, jonne tehtiin remppa ja sitten se menikin vuokralle.

Ennen muuttoa jo olimme karsineet kovasti. Kaiklea sekaisin ja mm valokuvia löytyi sieltä täältä. Tein kovan työn ja kuvat ovat n aikajärjestyksessä, albumeissa. 

 

Moni paikka repsotti, niitä olen fiksaillut kuntoon. Miehellä on paljon vaatteita, joista käyttövaatteet ovat ojennuksessa vaatekaapeissa, nyt ja sitten muut ovat varastossa. Tähän on mennyt muutama vuosi. Miehen asunto, hänen säännöt

Vierailija kirjoitti:

Mitenhän kauan kuluu että torkkupeitto hajoaa?? Mies saanut eksältään eikä anna hävittää sitä ja mulla ällöttää se... oon koittanut paljon pestä sitä 60 asteessa mutta ei hajoa!!!! On ollut käytössä monta vuotta..

Laita kloritetta veteen ja peitto sinne.

Vierailija kirjoitti:

Mitenhän kauan kuluu että torkkupeitto hajoaa?? Mies saanut eksältään eikä anna hävittää sitä ja mulla ällöttää se... oon koittanut paljon pestä sitä 60 asteessa mutta ei hajoa!!!! On ollut käytössä monta vuotta..

Eihän tuollainen hajoa koskaan. Voisiko joku sattumalta fb-kirppiksellä etsiä just samanlaista tai ehkä siihen kaatuu punaviiniä, sohaiset varpaita lakatessa kynsilakkaa tai hiusöljyä kaatuu siihen kaikkea voi tapahtua 😉

Minulla oli psykiatrin kanssa puhetuokio ja hän suoraan sanoi, että olen kaikin puolin kunnossa. siis kaikki normaalit

elämänalueet kunnossa. Liika syöminen on ongelmani! Se tavaran kerääminen, EIKÄ MITÄÄN tavaroita tule heitettyä pois. ELI EN SAA JÄRJESTYSTÄ millään aikaiseksi, edes aloittaminen on vaikeaa.

Olen jo todella vanhenemaan päin, mutta silti se lapsen kiukku, että en tee, en tee, en ikinä halua aloitta kun en tiedä mistä järjestämisen aloittaisin on minulla "päällä".

Nyt olen ruvennut tainnuttamaan LAPEN KIUKKUA ja alkanut rauhoittaa itseäni sanomalla kyllä sinä selviät. KYLLÄ SINÄ SELVIÄT.

Aloitin tavaroiden järjestelyn vaikka en heitä vielä pois, mutta kerään säkkeihin ja kirjat myös laatikoihin ja annan niiden aluksi olla kellarissa.

Kyllä se siitä kun taivuttaa sen LAPSEN KIUKUN. En halua huutaa, vaikka kotona sitä itselleni teenkin.

Tää on sen eksän TEKEMÄ peitto hyh

Vierailija kirjoitti:

Tää on sen eksän TEKEMÄ peitto hyh

Mua nyt vähän huolestuttaa nää sun kirjoitukset. Mietin, että mistä johtuu noi sun pahan mielen purkaukset exää kohtaan? Itsellä on tallessa ja käytössä myös exältä tai ex-anopilta saatuja tavaroita ja suhtaudun niihin neutraalisti, samoin mun nykyinen mies. Ne on vain tavaraa. Kerrotko lisää, miksi ne exältä saadut herättää niin paljon tunteita? Onko hän yrittänyt saada miehesi takaisin vai mistä on kyse?

Kävin eilen parilla kirppiksellä katselemassa, jos löytäisin jotain päällepantavaa. Järkytyin, että myynnissä oli todella paljon huonokuntoista tavaraa ja vaatetta lähes uuden hinnalla. Vaatekaupoissa on jatkuvasti joku pieni alekamppis ja uutta saisi siis esim. -20%. Kirppiksen hinnat oli samaa luokkaa. Yksi kiva kevättakki löytyi, olisin ostanut jos hinta olisi ollut vaikka 10e, mutta hinta oli 50e. Elloksen alekoodilla saan siihen hintaan täysin uuden takin. Tuosta takista oli värit kuluneet napeista ja nukkaa hihoissa. Mutta helpotti kyllä omaa mieltä sen suhteen, että mun omat kirppiksellä myynnissä ovat selkeästi kohtuuhintaisia ja hyvä kuntoisia.

Mulla on varmaan niin huono itsetunto kun kovasti häiritsee miehen entiseltä saadut kamat ja mitä ne on yhdessä tänne ostanut. Välillä tuntuu että asun vuokralla miehen ja hänen entisen talossa koska kaikki huonekalut on heidän, ei  meidän. En itse halua säilyttää mitään entisestä elämästä, siksi tämä ärsyttää myös ja totta miehellekkin ne on vaan tavaroita. Ongelma on omassa päässä. Oon muutenki semmonen kynnysmatto joka istuu risaisella sohvalla koska ei uskalla kyseenalaistaa. Rahaa pankkitilillä on mulla kymmeniä tuhansia että rahasta ei ole kiinni.. en vain uskalla...

Kirppiksillä on kyllä nykyään ala-arvoista kamaa myynnisssä kamalalla hinnalla!!!!

Vierailija kirjoitti:

Osaatteko sanoa kannattaako vanhat silmälasit viedä optikkoliikkeeseen? Lähteekö ne oikeasti jonnekin uusiokäyttöön vai onko se höpöhöpöä? Vuosiin ei ole ollut missään lähiseuduilla keräystä ja nyt kuulemma Järvenpään Synsamilla on. Meneekö ne hyvään käyttöön vai kippaavatko sekaroskikseen? Onko parempi vaan laittaa itse suoraan sekaroskiin? 

Lähtee uusiokäyttöön, eli ehdottomasti kannattaa viedä keräykseen!

Vierailija kirjoitti:

Kävin eilen parilla kirppiksellä katselemassa, jos löytäisin jotain päällepantavaa. Järkytyin, että myynnissä oli todella paljon huonokuntoista tavaraa ja vaatetta lähes uuden hinnalla. Vaatekaupoissa on jatkuvasti joku pieni alekamppis ja uutta saisi siis esim. -20%. Kirppiksen hinnat oli samaa luokkaa. Yksi kiva kevättakki löytyi, olisin ostanut jos hinta olisi ollut vaikka 10e, mutta hinta oli 50e. Elloksen alekoodilla saan siihen hintaan täysin uuden takin. Tuosta takista oli värit kuluneet napeista ja nukkaa hihoissa. Mutta helpotti kyllä omaa mieltä sen suhteen, että mun omat kirppiksellä myynnissä ovat selkeästi kohtuuhintaisia ja hyvä kuntoisia.

Olen itse kiinnittänyt samaan huomiota. Toisekseen huomaan, että kirppiksellä pyöriminen innostaa itseäni ihan vääränlaiseen osteluun, eli alan kuvittelemaan jotain toisenlaista elämää itselleni jonkun kirpparilöydön kautta. Todellisuus on, että en tarvitse esim. kauluspaitoja ja mekkoja ikinä mihinkään. Olen tällä hetkellä kotona kahden lapsen kanssa, ja arki pyörii hyvin pitkälti pyöräilyn, ulkoilun ja koirien ulkoilutuksen ympärillä. Vähäisellä vapaa-ajalla käyn uimahallissa. Ja kohta, kun palaan opintojen ja töiden pariin, niin siellä on sitten käytössä työvaatteet tai opiskelussa ''uniformu''. Haaveilen usein vaikkapa sellaisesta klassisen tyylikkäästä pukeutumisesta, mutta ei minulla oikeasti ole yhtään hetkeä elämässä johon sopisi vaikkapa korolliset nahkanilkkurit.

Olen kyllä itse hyvä luopumaan vaatteista enkä koe niihin mitään tunnesidettä, mutta puolisolla on vaatteita aivan älyttömät määrät! Ja mitään ei voi heittää pois kun kaikkeen liittyy joku muisto. Tai sitten just tää että jotain rönttätakkia voi joskus muka tarvita johonkin.

Tulipa nyt vielä tuon viestin jälkeen mieleen. Kuvittelen olevani todella hyvä luopumaan kaikesta, mutta rehellisyyden nimissä oma kompastuskiveni on neulomistarvikkeet ja keskeneräiset projektit. Olen esim. neulonut todella kauniit kirjoneulelapaset, toinen valmistui jo varmaan neljä vuotta sitten, toinen on puoliväliin asti valmis ja odottaa vaan koska innostuisin tekemään loppuun. Villapaita on hihoja vaille valmis, ollut viitisen vuotta. Ja tuossa nurkassa on kassillinen jämälankoja joista teen vielä joskus ''jotain''.

Vierailija kirjoitti:

Tää on sen eksän TEKEMÄ peitto hyh

Kirjoitin, että se kiukuttelu on se LAPSI, joka pienenä polki jalkaa. Unohda se ajatus ja anna peiton olla jos se on ok niin mitä siitä. Ei se ex sinne asuntoon tule. Lannista se LAPSI itsessäsi.

Onko Suomessa lumpun keräykseen erikoistuneita tahoja?

Viime kesänä en löytänyt yhtään sellaista. Veisin huonot vaatteet sellaiseen keräykseen, lunput uudelleenkäytetään ja niistä tehdään trasselia ja peittoja.

Vierailija kirjoitti:

Onko Suomessa lumpun keräykseen erikoistuneita tahoja?

Viime kesänä en löytänyt yhtään sellaista. Veisin huonot vaatteet sellaiseen keräykseen, lunput uudelleenkäytetään ja niistä tehdään trasselia ja peittoja.

Meilläpäin ainakin saa viedä maksutta kaatopaikalle tekstiilikeräykseen, mistä lähtevät teollisuuden uusiokäyttöön. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osaatteko sanoa kannattaako vanhat silmälasit viedä optikkoliikkeeseen? Lähteekö ne oikeasti jonnekin uusiokäyttöön vai onko se höpöhöpöä? Vuosiin ei ole ollut missään lähiseuduilla keräystä ja nyt kuulemma Järvenpään Synsamilla on. Meneekö ne hyvään käyttöön vai kippaavatko sekaroskikseen? Onko parempi vaan laittaa itse suoraan sekaroskiin? 

 

Lähtee uusiokäyttöön, eli ehdottomasti kannattaa viedä keräykseen!

Kiitos vastauksesta. Keräänpä siis vanhat silmälasit ja vien keräykseen. Oon säästänyt kaikki rillit 13-vuotiaasta asti kun äiti sanoi ettei niin kalliita saa koskaan heittää pois. Oon siis kiltisti 25 vuotta säilyttänyt aika monet 😂 nyt jätän vain uusimmat ja toiseksi uusimmat, jotta on varalasit joilla selviän optikolle asti ostamaan uusia, jos uusimmat hajoaa.

^ just tuota että säilötään roskatkin kun on JOSKUS maksanut paljon... ehdottomasti roskiin vaan ronskisti. Se että joku makso 20 vuotta sitten paljon, ei tänä päivänä ole enään yhtään arvoa!