tavarapaljous :(

Mulle taas surkeet vaatteet ei haittaa näin äitiyslomalla ja töissäkin mulla on dimexitpäällä joten vaate ahdistusta ei ole. MUTTA nämä vanhat reikäset sohvat ja pyökin väriset huonekalut oksettaa. Ostaisin uudetmuttei mies anna ostaa

Vierailija kirjoitti:

Tietääkö joku, mitä kannettavan tietokoneen ja sen laturin lähettäminen postissa maksaa? Mitä kokoa oleva paketti tuohon pitää ottaa? Tuskin nyt sitä järkyttävän kallista xxl-kokoa olevaa. Taustana sen verran, että käytössä on ollut sukulaisen vanha kone, joka ei enää toimi ja sukulainen haluaa sen takaisin. Sukulainen asuu nykyään toisella puolella Suomea. 

S-koon paketti ja maksaa 7,90€ pehmusteillekin riittää hyvin tilaa, kun paksuus saa olla tossa koossa 11cm

Vierailija kirjoitti:

Mun homssuisuusahdistus on tänään vain pahentunut. Aamuaurinko on armoton ja paljastaa kaikki ihon virheet, tukan homssuisuuden (kampaajakäynnistä huolimatta), vaatteiden epäsiisteyden, yleisesti väsyneen ilmeen. Meinasin jo lähteä tänään vinguttamaan visaa kauppakeskukseen, mutta en halua mennä ihmisten ilmoille tällaisena. Oon jäänyt jumiin neljän seinän sisälle. Ja oon tosi ärsyyntynyt kodin kaaoksesta, mutta aloitekyvytön.

En tiedä millainen neuvo auttaisi juuri sinun tilanteessasi, mutta sen tiedän, ettei tuohon homssuisuusahdistukseen auta kuin asennemuutos. Tai näin ainakin minun kohdallani.

Minulla on huono punakirjava iho (joka vain pahenee meikkaamisesta, enkä edes osaa meikata kunnolla, joten en ole meikannut vuosiin) ja hiukset muuttuvat sähköiseksi pörröksi heti kun astun ovesta ulos. Vaatteeni ovat tarpeeksi siistit (eli puhtaat, joskin tylsät ja arkiset), mutta homssuisuus on ja pysyy. Minulla voisi olla kymppitonnin Saint Laurentit ja Chanelit päällä, ja silti näyttäisin homssuiselta. C'est la vie.

Minua ei auttanut mikään muu kuin se, että hyväksyn olevani homssuinen. Oikeastihan kukaan ei ihmisten almoilla kiinnitä homssuisuutesi huomiota, ellet haise ojassa nukkuneelta alkoholistilta ja kulje vaatteissa joissa on suunnilleen ulostetahroja tai täynnä nyrkinkokoisia reikiä. Toisin sanoen, jos et haise pesemättömältä ja näytä Turhapurolta, olet sitä samaa massaa kuin me kaikki muutkin. Mieti kuinka paljon itse kiinnität huomiota vastaantulijoihin, joilla sattuu olemaan huono iho tai kulahtaneet vaatteet tai homssuinen tukka. Jos et ole henkisesti silmiä pyörittelevä teinipissis, todennäköisesti et kiinnitä muiden homssuiseen olemukseen minkäänlaista huomiota. En minä ainakaan.

Vaatekaupoissa en kyllä tykkää käydä minäkään. Valaistus tuntuu tosiaan aina korostavan sitä omaa homssuisuutta, ja liikkeiden myyjistä tulee usein vahvasti mieleen se silmiä pyörittelevä teinipissis. Pukeudun kyllä enimmäkseen kirppikseltä ostettuihin vaatteisiiin, mutta silloin harvoin kun olen jotain uutta ostanut, olen tilannut netistä. Saa rauhassa kokeilla ja palauttaa ne jotka ei sovi. Silloin kun vielä kävin vaatekaupoissa, tein lähinnä paniikkipäätöksiä ja hutiostoksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun homssuisuusahdistus on tänään vain pahentunut. Aamuaurinko on armoton ja paljastaa kaikki ihon virheet, tukan homssuisuuden (kampaajakäynnistä huolimatta), vaatteiden epäsiisteyden, yleisesti väsyneen ilmeen. Meinasin jo lähteä tänään vinguttamaan visaa kauppakeskukseen, mutta en halua mennä ihmisten ilmoille tällaisena. Oon jäänyt jumiin neljän seinän sisälle. Ja oon tosi ärsyyntynyt kodin kaaoksesta, mutta aloitekyvytön.

En tiedä millainen neuvo auttaisi juuri sinun tilanteessasi, mutta sen tiedän, ettei tuohon homssuisuusahdistukseen auta kuin asennemuutos. Tai näin ainakin minun kohdallani.

Minulla on huono punakirjava iho (joka vain pahenee meikkaamisesta, enkä edes osaa meikata kunnolla, joten en ole meikannut vuosiin) ja hiukset muuttuvat sähköiseksi pörröksi heti kun astun ovesta ulos. Vaatteeni ovat tarpeeksi siistit (eli puhtaat, joskin tylsät ja arkiset

Ihanan aito ja rehellinen vastaus. Pidän sinusta, vaikken sua tunnekaan.

Mä olen nyt kohdannut tällaisen sosiaalisia tilanteita kammoavan ihmisen ongelman. Eli olen tavannut viedä tavaraa spr:n konttiin ja ollut tyytyväinen. No, nyt siellä on aina joku vastaanottamassa tavaraa ja kyselemässä mitä mikäkin kassi sisältää. En tiedä miksi tuntuu niin kiusalliselta sanoa, että tässä on kodin tavaraa ja tässä naisten vaatteita? Haluaisin vain hankkiutua kamasta eroon ilman selittelyjä ja se on syy, miksi en myy esim. torissa mitään. Ja tiedän, ongelmani on mitätön mutta sen verran se minua kiusaa, etten tiedä vienkö enää mitään konttiin.

Vierailija kirjoitti:

Tietääkö joku, mitä kannettavan tietokoneen ja sen laturin lähettäminen postissa maksaa? Mitä kokoa oleva paketti tuohon pitää ottaa? Tuskin nyt sitä järkyttävän kallista xxl-kokoa olevaa. Taustana sen verran, että käytössä on ollut sukulaisen vanha kone, joka ei enää toimi ja sukulainen haluaa sen takaisin. Sukulainen asuu nykyään toisella puolella Suomea. 

Järkytyin siitä, että tuon lähettäminen maksoi 13,60 euroa ja jouduin sitten vielä ostamaan tuolle pakkauslaatikon. Mahtui sentään S-koon pakkauslaatikkoon. Tämä oli toki ensimmäinen kerta kun mitään tavaraa postissa lähetän. Järkytyin myös siitä, miten paljon puhumista tuon hoitaminen vaati ja miten hankalaksi tuo on tehty. Satutin vielä sormenkin terävään teippirullaan kun yritin tuota teipata kiinni. Toivottavasti en saa tuosta hepatiittia tai jäykkäkouristusta. Herpestä en pelkää kun itselläni valitettavasti on jo tuo. En siis tilaa mitään netistä, enkä myy mitään netissä niin tuollaiselle lähettämiselle postin kautta ei ole aikaisemmin ollut tarvetta. Ihmettelen vaan, että miten vanhan ja vähän maksavan tavaran myyminen netissä voi mitenkään kannattaa ja kuka niitä ylipäätään ostaa kun postimaksut ovat valtavia. 

Mä ainakin käytän kierrätysmateriaaleja postittamiseen. Säästän hyvät pikku paketit, jotka tullut mulle postissa ja välillä otan töistä pahvilaatikoita, jos sattuu siistejä ja postin mittoihin sopivia. Vaatteita saatan postittaa myös paperikassista tehdyssä "kuoressa", jolloin leikkaan kahvat pois ja teippaan kiinni. Sama se, vaikka pakkauksessa lukee jonkun firman nimi, kunhan on ehjä ja puhdas pakkaus. Tulee hyvä fiilis kun voi tässäkin asiassa jatkaa tuotteen käyttöikää. Toivon, että vastaanottaja voi myös hyödyntää pakettia itse.

Laskeskelin tuossa, että oon tälle vuodelle tehnyt 20 torikauppaa, joista tullut yhteensä 290e rahaa. Oon kyllä tosi tyytyväinen. Lisäks oon vieny 250 tavaraa lahjoitukseen (pidin osan ajasta tukkimiehen kirjanpitoa). Vielä olis varaa vähentää kymmenkertainen määrä, että sais vierashuoneen kunnolla oikeaan käyttöön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietääkö joku, mitä kannettavan tietokoneen ja sen laturin lähettäminen postissa maksaa? Mitä kokoa oleva paketti tuohon pitää ottaa? Tuskin nyt sitä järkyttävän kallista xxl-kokoa olevaa. Taustana sen verran, että käytössä on ollut sukulaisen vanha kone, joka ei enää toimi ja sukulainen haluaa sen takaisin. Sukulainen asuu nykyään toisella puolella Suomea. 

Järkytyin siitä, että tuon lähettäminen maksoi 13,60 euroa ja jouduin sitten vielä ostamaan tuolle pakkauslaatikon. Mahtui sentään S-koon pakkauslaatikkoon. Tämä oli toki ensimmäinen kerta kun mitään tavaraa postissa lähetän. Järkytyin myös siitä, miten paljon puhumista tuon hoitaminen vaati ja miten hankalaksi tuo on tehty. Satutin vielä sormenkin terävään teippirullaan kun yritin tuota teipata kiinni. Toivottavasti en saa tuosta hepatiittia tai jäykkäkouristusta. Herpestä en pelkää kun itsel

Kun kerran löysit tänne, et löytänyt postin sivuille ?

Paketti pitää maksaa etukäteen nettisivuilla ja olisit hakenut lähikaupasta laatikon, ilmaiseksi

Ei tarvitse haukkua. Sanoin jo aikaisemmin, että en hallitse näitä postitusasioita kun en aikaisemmin mitään tavaraa lähettänyt. Joskus yli 15 vuotta sitten taisin joutua jonkun suuremman lähetyksen postittamaan ja sekin oli vaan iso kasa paperia kun jouduin lähettämään opintoihin liittyvän työn postissa. En omista edes verkkopankkitunnuksia tai älypuhelinta ja ihan hyvin pärjään ilmankin. Tietokonelaitteen toki omistan, jolla käyn netissä, mutta kun tämä hajoaa niin uutta en ole ostamassa. Elän osittain eristäytynyttä elämää syrjäytettynä, johon mikään kaupankäynti netissä tai tavaran postitus ei kuulu. Itselläni vaan traumaattisten huonojen kokemusten myötä erittäin korkea kynnys asiointiin yhtään missään ja sitten kun pakon edessä paniikissa yritän jotain hoitaa niin aina menee pieleen. Pelkään sosiaalisia tilanteita ja vaikka yritän käydä tilanteet mielessäni läpi niin silti menee aina pieleen.

Toivon paketin löytävän perille ja kieltäydyn jatkossa postittamasta yhtään mitään ellei se mahdu tavalliseen kirjekuoreen ja sitä voi postittaa tavallisena kotiin jaettavana kirjepostina. 

Päättääkö muilla miehet paljon kotona? Tuskastelen näiden risojen huonekalujen kanssa tässä ja sanoin ettei mies anna uusia. Esim sohvat sellasia mitä ei voi alta imuroida! Vaan pitää aina siirtää raskaita nahkasohvia(rikkinäisiä). Mitähän voisin tehdä? :( haluan toimivan minimalistisen kodin

Vierailija kirjoitti:

Päättääkö muilla miehet paljon kotona? Tuskastelen näiden risojen huonekalujen kanssa tässä ja sanoin ettei mies anna uusia. Esim sohvat sellasia mitä ei voi alta imuroida! Vaan pitää aina siirtää raskaita nahkasohvia(rikkinäisiä). Mitähän voisin tehdä? :( haluan toimivan minimalistisen kodin

Meillä tehdään aikalailla yhteisiä päätöksiä isommissa asioissa kuten sohva. Ostetaan isot asiat puoliksi. Jos ostan vain omilla rahoilla ja asiaan ei liity toisen kontolle kaatuvaa työtä, esim. vanhojen sohvien roudaus kaatikselle, ei haittaa vaikka tekisin itsenäisiä päätöksiä ja hankintoja. Jos haluan uudet verhot, ostan uudet verhot ja ne itse myös laitan. Mut vaikkapa siitä sohvasta neuvotellaan, käydään yhdessä katsomassa ja ostamassa, yhdessä viedään vanha pois jne. Pelkääköhän miehesi, että hänen kontolleen tulee vain maksajan ja kantajan rooli? Oletko keskustellut asiasta ja kertonut, miten panostat asiaan? Esim rahallisesti ja voisitko käydä ensin itse katselemassa budjettiin sopivia vaihtoehtoja ja sitten esitellä pari vaihtoehtoa miehelle? Mun mies ei ikinä lähtis vaikka ikeaan fiilistelemään ja pohtimaan, mutta kuskiksi isolla autolla lähtee, kun tietää et oon käynyt jo hypistelemässä ja päätöksen tehnyt tai haluan ottaa hänet mukaan valitsemaan kahdesta vaihtoehdosta ja pääsee sitten nopeasti pois.

Missä sinun omat huonekalusi ja kodin tavarat on, vai oletko muuttanut suoraan lapsuudenkodista miehen luo? Mitä jos vaan ostat kotiin jotain pientä, uutta ja kaunista, omaan tyyliisi sopivaa? Vaikka uudet verhot, sohvatyynyn tms. Ehkä mies suopuu uuden hankinnalle, kun näkee että kodin ilme raikastuu. Tai voiko vanhoja kalusteita uudistaa vaikka maalaamalla?

Meillä ei mies välitä sisustuksesta, niinpä minä hoidan nämä. Meillä oli risa vanha sohva, lapset pomppi sen rikki. Odotin kunnes lapset vähän kasvoi ja ostin uuden, hienomman. Kyllä minä sen kuvana miehelle näytin että tällänen tulee. Maksettiin yhdessä. 

Yleensä vain ilmoitan pienemmistä asioista että tällänen tulee nyt. ruokapöydän lampun kanssa neuvoteltiin, ekasta mallista ei mies tykännyt, etsin sitten toisen.

Jos odotat että toista kiinnostaa uusi sohva niin et pääse risoista sohvista koskaan eroon. Etsit sopivan mallin, tilaat sen, järjestät vanhalle haun. Mitä turhia ihmettelemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun homssuisuusahdistus on tänään vain pahentunut. Aamuaurinko on armoton ja paljastaa kaikki ihon virheet, tukan homssuisuuden (kampaajakäynnistä huolimatta), vaatteiden epäsiisteyden, yleisesti väsyneen ilmeen. Meinasin jo lähteä tänään vinguttamaan visaa kauppakeskukseen, mutta en halua mennä ihmisten ilmoille tällaisena. Oon jäänyt jumiin neljän seinän sisälle. Ja oon tosi ärsyyntynyt kodin kaaoksesta, mutta aloitekyvytön.

En tiedä millainen neuvo auttaisi juuri sinun tilanteessasi, mutta sen tiedän, ettei tuohon homssuisuusahdistukseen auta kuin asennemuutos. Tai näin ainakin minun kohdallani.

Minulla on huono punakirjava iho (joka vain pahenee meikkaamisesta, enkä edes osaa meikata kunnolla, joten en ole meikannut vuosiin) ja hiukset muuttuvat sähköiseksi pörröksi heti kun astun ovesta ulos. Vaatteeni ovat tarpeeksi siistit (eli puhtaat, joskin tylsät ja arkiset

Kiitos sulle tästä kirjoituksesta. Vertaan itseäni jatkuvasti päässäni ihanne-minään, joka on huoliteltu, normaalipainoinen, siististi pukeutuva. Ja ikävä kyllä teen töitä kolmen "silmiäpyörittelevän pissiksen" kanssa, jotka ovat ihan aikuisia. Jatkuva alemmuuskompleksi on. 

Kävin tänään kaupoilla etsimässä vaatteita, mutta en löytänyt mitään ostettavaa. Uudet sukat ostin, kun nekin on niin hiutuneita. Nyt on kolmeksi työpäiväksi ehjät sukat edes. Kiinnitin huomioita kanssakulkijoihin ja totta tosiaan ollaan me kyllä homssuista porukkaa. Sulauduin massaan hyvin. Se mikä kiinnitti huomiota, oli hymy joidenkin kasvoilla. Hymy paransi heti ulkoasua.

Menee ohi aiheen, mutta minullakin on homssuisuusongelma, joten olen yrittänyt aktiivisesti ratkoa. Mä olen aina se, jonka naama punoittaa, hiukset on pörrössä, paidassa on tahra ja takissa koirankarvoja.

Toimivia asioita omalla kohdallani ovat olleet:

- nude tai läpinäkyvä kynsilakka. Ei haittaa, vaikka ei osaa lakata siististi tai lakka lohkeaa.

- luonnollinen, hillitty meikki. Näkyvät rajaukset tai punainen huulipuna jne menee vain pieleen ja sotkuun.

- yksiväriset vaatteet, korkeintaan raitoja paidassa. No kesämekoissa voi olla kuvioita mutta muuten simppeliä, minimalistista tyyliä ja vain vähän värejä. Tylsää, mutta siistiä.

- kenkien putsaus liasta ja mudasta säännöllisesti.

- sellaiset materiaalit, jotka eivät kerää karvoja ja nöyhtää. Villakangastakki on poikkeus, sitä käytän vaikka se imaisee koirankarvat itseensä. Harjaan sen aina ennen käyttöä, karvoja jää silti mutta ei pahasti. Ei myöskään silitystä vaativia vaatteita, ne rypistyvät vaikka silittäisikin.

- ei kainaloista kireitä paitoja, eli ei hikiläikkiä. Ylipäätään ei liian kuumia vaatteita.

- hiukset nutturalle tai klipsillä kiinni. Auki pitäminen johtaa poikkeuksetta epäsiistiin lopputulokseen, minulla.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen nyt kohdannut tällaisen sosiaalisia tilanteita kammoavan ihmisen ongelman. Eli olen tavannut viedä tavaraa spr:n konttiin ja ollut tyytyväinen. No, nyt siellä on aina joku vastaanottamassa tavaraa ja kyselemässä mitä mikäkin kassi sisältää. En tiedä miksi tuntuu niin kiusalliselta sanoa, että tässä on kodin tavaraa ja tässä naisten vaatteita? Haluaisin vain hankkiutua kamasta eroon ilman selittelyjä ja se on syy, miksi en myy esim. torissa mitään. Ja tiedän, ongelmani on mitätön mutta sen verran se minua kiusaa, etten tiedä vienkö enää mitään konttiin.

Se on todennäköisesti vain lajittelun nopeuttamisen vuoksi. Voithan kirjoittaa pussin päälle lapun jossa lukee mitä se sisältää, esim. naisten vaatteita ja kenkiä. Kun joku kysyy, nostat pussia ja näytät lappua. Eiköhän se siitä.

Hävitin kaikki omat huonekalut kun muutin miehen asuntoon koska mies ei voinut sietää mun huonekaluja... Nyt on alkanut tosissaan pännimään nämä risat 90 luvulta olevat huonekalut. Ensiviikolla sitten vaan tilaan uuden sohvan. Onkohan sohva vaikea hävittää ihan pilko ja roskapönttöön aina vähä?

Up