tavarapaljous :(
ahdistaa tämä tavaramäärä täällä asunnossa. 50neliöinen kaksio, 3 henkilöä, joista yksi alle 1v. yööööhhhh. miten tavaraa vois vähentää. olen vielä niin hamsteriluonne :/
Kommentit (20610)
Mulle iski yllättäen ihan tosi paha mieli kesken karsimisen. Oon keräillyt sieltä täältä tavaraa lahjoitukseen ja myyntiin sekä kierrätykseen. Joko mun ilmoitukset ei saa klikkauksia ollenkaan tai jos saa, ei johda tulokseen = viestiä ostajalta/hakijalta. Mietin omistanko noin huonoa tavaraa ettei kenellekään kelpaa. Ei edes ilmaiseksi. Ja tekstiilijätteeseen menevät vaatteet on oikeasti kamalassa kunnossa. Ja oon pitänyt osaa niistä vielä viime viikolla. Miten mä oon kehdannut? Hävettää, nolottaa, itkettää.
Vierailija kirjoitti:
Mulle iski yllättäen ihan tosi paha mieli kesken karsimisen. Oon keräillyt sieltä täältä tavaraa lahjoitukseen ja myyntiin sekä kierrätykseen. Joko mun ilmoitukset ei saa klikkauksia ollenkaan tai jos saa, ei johda tulokseen = viestiä ostajalta/hakijalta. Mietin omistanko noin huonoa tavaraa ettei kenellekään kelpaa. Ei edes ilmaiseksi. Ja tekstiilijätteeseen menevät vaatteet on oikeasti kamalassa kunnossa. Ja oon pitänyt osaa niistä vielä viime viikolla. Miten mä oon kehdannut? Hävettää, nolottaa, itkettää.
Niistä arkisin käytettävistä kotivaatteesta tuleekin aina jossain vaiheessa sellanen..Ai kamala..mitä mul on oikee päällä..??
Kyllä ihmismieli on jännä. Oon aamusta lähtien puuhastellut kotona ja oon imuroinut koko talon ja pessyt kaksi koneellista pyykkiä. Lisäksi oon kerännyt kassillisen tekstiilijätettä ja toisen kassillisen lahjoitettavia vaatteita. Mulla on myös puolikas laatikollinen lahjoitettavaa tavaraa. Oon tehnyt yhden torikaupan. Eteisessä odottaa kierrätysroskat viemistä samalla kun lähden postiin. Ja silti koen että en ole saanut mitään aikaiseksi ja itkettää. Joku sanois et oon tehnyt monta asiaa ja saisin olla tyytyväinen mut oma mieli sanoo, että olisit voinut tehdä enemmänkin.
Mä poistin torista kaikki vaatteet mitä olin ilmaiseksi antamassa ja pakkasin kassiin. Vien ne uffin keräykseen kohta. Uusia, laput kiinni, kokoa XL. Ei kelpaa kenellekään. Kauheasti viestejä voitko varata, haen ehkä joskus, voitko tuoda, "otan nämä" ja kun kysyt milloin haet vastaus on "en tiedä". Tulin niin surulliseksi kaikesta että parempi vaan heittää menee.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ihmismieli on jännä. Oon aamusta lähtien puuhastellut kotona ja oon imuroinut koko talon ja pessyt kaksi koneellista pyykkiä. Lisäksi oon kerännyt kassillisen tekstiilijätettä ja toisen kassillisen lahjoitettavia vaatteita. Mulla on myös puolikas laatikollinen lahjoitettavaa tavaraa. Oon tehnyt yhden torikaupan. Eteisessä odottaa kierrätysroskat viemistä samalla kun lähden postiin. Ja silti koen että en ole saanut mitään aikaiseksi ja itkettää. Joku sanois et oon tehnyt monta asiaa ja saisin olla tyytyväinen mut oma mieli sanoo, että olisit voinut tehdä enemmänkin.
Höpsis, oot tehnyt todella paljon!
Vierailija kirjoitti:
Mä poistin torista kaikki vaatteet mitä olin ilmaiseksi antamassa ja pakkasin kassiin. Vien ne uffin keräykseen kohta. Uusia, laput kiinni, kokoa XL. Ei kelpaa kenellekään. Kauheasti viestejä voitko varata, haen ehkä joskus, voitko tuoda, "otan nämä" ja kun kysyt milloin haet vastaus on "en tiedä". Tulin niin surulliseksi kaikesta että parempi vaan heittää menee.
No niimpä, hakekoot mokomat kiittämättömät sitten ne uffista..
Olen itse ollut monestakin syystä johtuen, koko ajan vaikeutuva elämäntilanne, mielenterveysongelmat pahentuneet, ilmeisesti B12-vitamiinin puutostila ja oletettavasti alkaneet vaihdevuosioireet niin väsynyt, että olen eilen ja tänään nukkunut päiväunet, enkä ole saanut mitään aikaiseksi. Eilen nukuin 3 tunnin päiväunet ja tänään 1,5 tuntia.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse ollut monestakin syystä johtuen, koko ajan vaikeutuva elämäntilanne, mielenterveysongelmat pahentuneet, ilmeisesti B12-vitamiinin puutostila ja oletettavasti alkaneet vaihdevuosioireet niin väsynyt, että olen eilen ja tänään nukkunut päiväunet, enkä ole saanut mitään aikaiseksi. Eilen nukuin 3 tunnin päiväunet ja tänään 1,5 tuntia.
Kuhan valon määrä lisääntyy saa virtaa lisää. Kannattaa ottaa c- vitamiinia maksimiannos ja nukkua varmasti 8-9 tuntia/vrk. Itse pyrin tekemään aamusta niin helpon, kuin vain mahdollista laittamalla illalla itselle ja lapsille seuraavan päivän vaatteet, reput ja aamupalat niin pitkälle valmiiksi, kuin vain pystyy. Ja kaiken valoisan ajan pyrin olemaan ulkona tai edes ikkunan lähellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse ollut monestakin syystä johtuen, koko ajan vaikeutuva elämäntilanne, mielenterveysongelmat pahentuneet, ilmeisesti B12-vitamiinin puutostila ja oletettavasti alkaneet vaihdevuosioireet niin väsynyt, että olen eilen ja tänään nukkunut päiväunet, enkä ole saanut mitään aikaiseksi. Eilen nukuin 3 tunnin päiväunet ja tänään 1,5 tuntia.
Kuhan valon määrä lisääntyy saa virtaa lisää. Kannattaa ottaa c- vitamiinia maksimiannos ja nukkua varmasti 8-9 tuntia/vrk. Itse pyrin tekemään aamusta niin helpon, kuin vain mahdollista laittamalla illalla itselle ja lapsille seuraavan päivän vaatteet, reput ja aamupalat niin pitkälle valmiiksi, kuin vain pystyy. Ja kaiken valoisan ajan pyrin olemaan ulkona tai edes ikkunan lähellä.
Valon puute ei ole tässä ongelma. Päinvastoin kärsin todella paljon kun on liian valoisaa, sillä kärsin aistiyliherkkyyksistä ja siis myös valosta. Kesä on itselleni kokonaisuudessaan täyttä tuskaa. Oikeastaan mielestäni alkaa jo olemaan vähän turhan valoisaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse ollut monestakin syystä johtuen, koko ajan vaikeutuva elämäntilanne, mielenterveysongelmat pahentuneet, ilmeisesti B12-vitamiinin puutostila ja oletettavasti alkaneet vaihdevuosioireet niin väsynyt, että olen eilen ja tänään nukkunut päiväunet, enkä ole saanut mitään aikaiseksi. Eilen nukuin 3 tunnin päiväunet ja tänään 1,5 tuntia.
Kuhan valon määrä lisääntyy saa virtaa lisää. Kannattaa ottaa c- vitamiinia maksimiannos ja nukkua varmasti 8-9 tuntia/vrk. Itse pyrin tekemään aamusta niin helpon, kuin vain mahdollista laittamalla illalla itselle ja lapsille seuraavan päivän vaatteet, reput ja aamupalat niin pitkälle valmiiksi, kuin vain pystyy. Ja kaiken valoisan ajan pyrin olemaan ulkona tai edes ikkunan lähellä.
Valon puute ei ole tässä ongelma. Päinvastoin kärsin
Voi ei.. no ainakin aurinkolasit sitten nenälle ja mahdollisimman isot sellaiset.
Mä olen myös masentunut ja sairauslomalla sen vuoksi. Oon välillä täysin aloitekyvytön, päivä menee helposti ohi kun en vaan saa itseäni tekemään mitään. Sit toisessa hetkessä olen hyperaktiivinen ja karsin tavaraa koko päivän. Sen jälkeen itken ja soimaan itseäni siitä miksi olen tavaraa kotiini päästänyt niin paljon ja miksi olen tässä jamassa. Tää on hirveetä.
Metallikeräykseen lähtee huomenna kasa tavaraa, keräsin kasaan kaikki ruostuneet vanhat kattilat ym joita on pyörinyt nurkissa. Purin paloiksi pari juttua, mm vanhan jalkalampun joka oli rikki. Aika iso kasa metallia tuli.
Kannattaa kurkata kylppärin ja vessan kaappeihin joskus. Löysin kuivuneita kasvonaamioita kolmisen kappaletta ja roll on deodorantin joka haisi kuolemalle 😁. Roskiin lähti. Siivosin sitten kaapit kunnolla ja ihanan puhdasta tuli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaatteeni alkavat jo hajoamaan päälleni. Uusia ei kuitenkaan löydy, eikä niihin oikein ole rahaakaan. Jatkan näillä rääsyilläni. Toisaalta eipä sillä nyt kauheasti väliäkään ole kun en käy paljoa missään, eikä itselläni ole koskaan mitään tilaisuuksia, jonne pitäisi pukeutua siististi.
Mulla on vähän samantapainen tilanne. Mulla on käytössä todella paljon vaatteita, jotka on jotenkin rikki tai nuhjuisia. Esim aamutakkina käytän neuletakkia, jonka selässä reikä, mutta eipä se näin kotona haittaa, mutta vieraiden edessä en kehtaisi pitää. Lähes jokaiset housut kuluneet haaroista puhki, pikku reikiä paidoissa siellä täällä kissojen kynsistä jne. Alkaa oikeastaan olla tilanne, että enemmän on tekstiilijätekamaa kuin vaikka töihin päälle pantavaa. Hävettää mut samaan aikaan en toisaalta välitä. Uutta en saa ostettua kun olen lyhyt ja lihava, aina olisi jota
Käytin jossain vaiheessa kotivaatteina karmeita rääsyjä ja aina kun ovikello soi, tuli suunnaton häpeä ja teki mieli olla avaamatta ovea. Heitin lumput roskiin ja pidän kotonakin nykyään kivoja vaatteita, vaikuttaa positiivisesti myös mielialaan.
Yritän tänään saada keräiltyä vielä toisen kassillisen tekstiilijätettä niin olisi kaatopaikalle vietävää kerralla enemmän. Tekstiilien lisäksi vien pari tavaraa seriin. Oon nyt pyrkinyt kerran viikossa viemään tavaraa, jos vain viikon aikana tulee vastaan jotain kaatikselle menevää.
Eilen vietiin kierrätysroskat ja lahjoitusvaatteet lähellä olevalle keräyspisteelle. Mies oli vähän järkyttynyt töistä tullessaan kun näki kaikki eteisessä odottamassa. Totes ääneen, että paljon meillä oikein tätä tavaraa riittää. Lähes joka päivä on ollut joko postiin lähteviä paketteja tai muita poistoja odottamassa kun tulee kotiin.
Ja näillä tiheillä reissuilla viemään tavaroita pois huolehdin siitä etten ala pyörtämään päätöksiä ja saan nopeammin muutoksen näkyväksi kotona.
Poistojen keräilyn lisäksi yritän tänään ottaa vihdoin kausivalot pois, pestä koneellisen pyykkiä ja pestä vessat. Tiskikoneen laitoin juuri päälle ja keittelen marjakeittoa pakkasesta otetuilla marjoilla. Täytyy pakastinkin käydä nyt hyvin läpi, että ensi kesänä mahtuu taas uudet tilalle.
Mulla on sellainen taivaan vanha mehukone, jota mun ei ole tullut käytettyä kuin 1-2 kertaa, ollut mulla nyt ainakin vuoden pöydällä näköttämässä. Sitä ennen se oli mun lapsuudenkodissa, en muista koskaan nähneeni sitä käytössä muuta kuin juuri ennen kuin antoivat sen mulle vuosi sitten. Mitä mä teen sille? Tekis mieli viedä seriin, mutta unelmaminä tekis sillä joka päivä tuoremehun. Nykyminä ei saa aikaiseksi.
Mulla on nyt oikeastaan koko asunto konmaritettu/ siivottu. Viimeisimpinä oli vaihtaa keittiön matto uuteen, vaihtaa vanhat tyynyt uusiin, palauttaa loputkin pullot, siivota jääkaappi. Korjattiin myös rikki ollut katkaisija ja roikottanut lampun johto.
Vieläkin olisi tehtävää. On yksi ikkunaruutu, joka on särähtänyt, ikkunat pitäisi pestä, keittiössä on kaksi laatikkoa, joita ei käyty. Lapsen huone sotkuuntuu tietysti nopeasti kaiken siivoamisen jälkeen, mutta sekin konmaritettu sen verta tehokkaasti, että päiväkotiin ei löytynyt nykyisen pehmolelun tilalle uutta samankokoista sopivaa kotoa. Lapsi sai siis viime vuonna kymmeniä pehmoleluja lahjaksi, yksi jopa 1m2 kokoinen. Ne hävisivät meiltä pikkuhiljaa, eikä lapsi ole edes huomannut. Ei ole kysynyt perään kertaakaan, sillä hänellä on yksi tosi tärkeä pehmolelu. Leluista hän oikeastaan tykkää enemmän roolivaatteista, legoista, piirrustusvälineistä ja autoista, ne saakin olla.
Poistoja tähän aamuun:
-rikkinäiset legginsit, joita oon käyttänyt silti vielä viimeiset 2 vuotta ulkoillessa päälihousujen alla. Ehkäpä voin ensi talveen ostaa sitten uudet.
-7 paitaa, jotka kaikki nukkaantunut ja rikki. Säästänyt remppa ja mökkivaatteiksi, mutta sitä sorttia on muutenkin
-pieneksi jääneet kengät
-hajuvesi, jota en käytä hajusteallergian vuoksi
-käsilaukku, joka rikki ja korvattu jo uudella 6kk sitten, mutta unohtunut kaappiin