tavarapaljous :(

Olen itse sortunut ostamaan herkkuja. Vointikin on monesta syystä huonompi. Nytkin olin kaupassa ostamassa ruokaa, mutta iski niin paha olo, että oli pakko saada sokeria nopeasti. Toki ostin banaanin ja tuoremehun, mutta sitten herkkujakin nopeasti syötäväksi. Yritän olla syömättä oikein mitään ja juoda vain vettä nälkääni, mutta se ei vaan toimi. Joko maha kurisee nälkäänsä tai sitten iskee todella paha olo, ihan kuin olisin päihtynyt. Oloni palasi normaaliksi hyvin pian sen jälkeen kun olin jotain tuossa kotimatkalla syönyt. Tiedän toki, että syömiseni ovat ihan pielessä, yritys laihduttaa ja yritys hoitaa mielenterveysongelmia syömällä herkkuja ovat huono yhdistelmä, eikä tämä toimi. Ongelma on vaan pahempi kuin olen kuvitellut. Tosiaan tämä herkkujen ostelu ja syöminen on se oma tavarapaljouteni sanan varsinaisessa merkityksessä, vaikka koti onkin likainen ja sotkuinen ja liikaa tavaraa on. Tänään heitin vanhaa kahvia roskiin ja vahingossa myös kahvimitan. Sellainen uusi piti sitten ostaa. Tosin maksoi 5 euroa kun Prismassa oli vain Moccamasterin kahvimittoja. 

Itsellänikin on tosiaan tulot vain työmarkkinatuki, mutta sen sijaan, että ostaisin järkevää ja täyttävää ruokaa ostan lähinnä kaikkia aivan turhia herkkuja. Ainoa kerta aikuisiällä, jolloin olen onnistunut jopa laihtumaan on tainnut olla epämääräinen aika, jolloin tilini saldo oli hyvin lähellä nollaa, en saanut yhtään rahaa mistään, jouduin kävelemään joka paikkaan, siis pitkiä matkojakin, söin todella vähän ja keräsin epätoivoisesti pulloja saadakseni edes jotain syötävää. En jaksa muistaa, miksi en hakenut toimeentulotukea, vai hylättiinkö hakemus jostakin syystä jopa. Tuolloin ruoka ja kaikki muukin oli tosin paljon halvempaa kuin nykyään. Lähinnä söin tuolloin banaaneja ja jotain todella halpaa ruisleipää, ehkä Reissumies tai joku reikäleipä. Tuolloin Reissumies maksoi jopa vain 30 senttiä paketilta. En halua palata noihin aikoihin, mutta olen jopa yrittänyt huijata mieltäni ajattelemaan olevani tuossa tilanteessa syödäkseni vähemmän. Se ei kuitenkaan ole auttanut. Ymmärrän toki myös, että on paljon työttömiä, joilla sen 595 euroa pitää riittää paljon enempään kuin itselläni. 

Mulla tulona työmarkkinatuki, asumistuki ja yhdestä lapsesta lapsilisä. Miehellä myös. Lapsia on kaksi. Emme hae toimeentulotukea, ihan periaatteesta. Näillä tuloilla maksamme vuokran, sähkölaskun, kaksi puhelinlaskua(toinen on lapsen liittymä), kaikki vaatteet ja muut ostokset, mahdolliset apteekkiasioinnit ja terveyskeskusmaksut ja tietenkin ruokapuolen. Eli kaikki tämä 2 x 595€ työmarkkinatukea + alle satanen lapsilisää. Itse olen useimmiten vedellä ja puurolla. Lapset yrittävät syödä koulussa minkä jaksavat. Tavarapaljoutta ei ole. Kirppiksellä myyty kaikki myytävä, mutta pöytävuokriinhan ne tuotot tahtovat mennä. Ei ole ongelmaa lihomiseen, kun herkuttelu on ihan vierasta meidän perheessä.

Lisään vielä, että puhelinlaskuja on siis perheessämme kolme, eikä kaksi. Ja asumistuki on n140€/kk.

Vierailija kirjoitti:

Lisään vielä, että puhelinlaskuja on siis perheessämme kolme, eikä kaksi. Ja asumistuki on n140€/kk.

Olisiko halvempaa tai siis syntyisikö säästöä, jos lapsen liittymä vaihdettaisiin prepaidiin? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisään vielä, että puhelinlaskuja on siis perheessämme kolme, eikä kaksi. Ja asumistuki on n140€/kk.

Olisiko halvempaa tai siis syntyisikö säästöä, jos lapsen liittymä vaihdettaisiin prepaidiin? 

Samaa voi tietysti kysyä myös aikuisten liittymistä. Käytän itse prepaidia kun normaalien liittymien kuukausimaksut ovat nykyään todella kalliita ja riistäytyneet ihan täysin käsistä. Prepaid on ainakin itselleni normaalia liittymää parempi vaihtoehto.

Onneksi sentään tämä palsta on ilma8nen, eikä vaadi rekisteröitymistä.

Mua niin harmittaa, kun mun eiliset kirppiskaupat peruuntui ohareiden takia. Ostaja itse ehdotti aikaa, mutta ei saapunut eikä ilmoittanut mitään, ei ole edes lukenut viestiäni eiliseltä. Harmittaa, että lähdin toisesta paikasta 2 tuntia aiemmin kotiin ja lopputulema oli oharit. Olisin kaupoista saadulla rahalla saanut maksettua yhden laskun, mutta nyt täytyy keksiä muuta. On ok muuttaa mieltään, mutta voisitko olla ihminen ihmiselle ja ilmoittaa asiasta?

Sovin uudet kaupat tälle aamulle eilen oharit tehneen kanssa. Hän ei edes pahoitellut asiaa, mutta päätin antaa uuden mahdollisuuden, koska tarvitsen rahan kipeästi. 

Nyt odotellessani keräilen kasaan tavaroita, jotka vien kierrätyskeskukseen, kun siellä seuraavan kerran poikkean. Poistoon lähtee esim 16 pöytätablettia (kahta erilaista kahdeksalle). Niitä jää edelleen sama määrä, päätin että en tarvitse neljää erilaista sorttia vaan kaksi sorttia saa riittää jatkossa.

Muutimme tammikuussa omakotitaloon, ja täällä on valtava kellari jonne on viety kaikki tavarat joita ei tarvitse koko ajan. Asuintilat pysyvät nyt siistimpänä, mutta väkisin tulee mietittyä, tarvitaanko me mitään tuolla kellarissa olevaa? Itse en ole käynyt varastohuoneissa kertaakaan koko aikana, mies järjesteli ne. Hänellä on kyllä pyöräilyyn liittyvää kampetta ja työkaluja jotka tulee tarpeeseen, mutta väitän kuitenkin, että joku 70% kaikesta tavarasta on täysin turhaa enkä edes huomaisi vaikka ne katoaisivat taivaan tuuliin.

Ylipäätään muutto kannustaa aina pohtimaan tavaran tarpeellisuutta. Olen useammaltakin kaverilta kuullut, että muuton jälkeen jää laatikoita purkamatta kun siellä olevia tavaroita ei kerta kaikkiaan tarvitse mihinkään.

Olen taas pitkästä aikaa havahtunut siihen, että poistettavaa löytyy vielä vaikka tilanne onkin ihan hyvä aiempien isojen karsintojen vuoksi. Sain eilen siivottua lipaston roinalaatikon johon aina kertyy mm. laskuja, menneisiin työpaikkoihin liittyvää kamaa ja korjausta odottavia juttuja joita ei sitten tullutkaan korjattua. Tavoitteena olisi päästä lopulta eroon koko lipastosta, koska se on ärsyttävän painava ja hankalan muotoinen pienessä asunnossa.

Tänään homma jatkuu vaatekaapin ja varaston kausivaatteiden läpikäymisellä. Olen viime vuosina päivittänyt esim. neuletakkeja laadukkaisiin merinovillaisiin ja aion laittaa ainakin käyttämättömäksi jääneitä ohuita viskoosineuleita ja bilemekkoja kiertoon. Toivon, että saisin viimein vaatekaappiin pysyvää väljyyttä ja kaikki vaatteet olisivat aktiivisessa käytössä.

Oharit tehnyt ostaja, jolle annoin uuden mahdollisuuden, teki toisetkin oharit. En enää vastannut hänen viestiinsä, kun myöhemmin laittoi taas viestiä eikä taaskaan pahoitellut. 

Onnekseni tein rahallisesti kolme kertaa isommat torikaupat toisen kanssa eri tavaroista ja saan pari muutakin laskua hoitoon. 

Tuntuu, että toiset tykkää pelleillä ja käyttää jotain ihme valtaa ihmisiin, jotka myy tavaroitaan. Toisella on rahaa ja toisella rahalle kova tarve ja sillä sitten leikitellään.

Vierailija kirjoitti:

Oharit tehnyt ostaja, jolle annoin uuden mahdollisuuden, teki toisetkin oharit. En enää vastannut hänen viestiinsä, kun myöhemmin laittoi taas viestiä eikä taaskaan pahoitellut. 

Onnekseni tein rahallisesti kolme kertaa isommat torikaupat toisen kanssa eri tavaroista ja saan pari muutakin laskua hoitoon. 

Hyvä että et enää vastaa. Törkeää ensinnäkin tehdä kahdet oharit mutta vielä olla pahoittelematta, ihan niin kuin muilla ei olisi muuta tekemistä kuin istua ja odotella arvon ostajaa saapuvaksi.

Vierailija kirjoitti:

Oharit tehnyt ostaja, jolle annoin uuden mahdollisuuden, teki toisetkin oharit. En enää vastannut hänen viestiinsä, kun myöhemmin laittoi taas viestiä eikä taaskaan pahoitellut. 

Onnekseni tein rahallisesti kolme kertaa isommat torikaupat toisen kanssa eri tavaroista ja saan pari muutakin laskua hoitoon. 

Numero vaan estoon. Toivottavasti toisen ostajan kanssa asiat sujuivat niin kuin pitikin. Toivottavasti kukaan ei käytä näissä kaupoissa ja laita noihin muuta numeroa kuin prepaidia. 

Keräsin tänään isoon pahvilaatikkoon kaikki sellaiset asiat, joista melkein olin raaskinut luopua, mutta aina perunut ajatuksen. Vein laatikon Kierrätyskeskukseen samantien, koska se tuli ihan täyteen. En olisi uskonut ikinä kuinka onnelliseksi tästä tulin. Nyt en omista enää mitään sellaista, jolla en tee mitään. Olen tehnyt karsintaa vuosia. Nyt lähti sitten nekin, viimeiset, joita olin pantannut kaiken aikaa. Karsinta suoritettu.

Vierailija kirjoitti:

Keräsin tänään isoon pahvilaatikkoon kaikki sellaiset asiat, joista melkein olin raaskinut luopua, mutta aina perunut ajatuksen. Vein laatikon Kierrätyskeskukseen samantien, koska se tuli ihan täyteen. En olisi uskonut ikinä kuinka onnelliseksi tästä tulin. Nyt en omista enää mitään sellaista, jolla en tee mitään. Olen tehnyt karsintaa vuosia. Nyt lähti sitten nekin, viimeiset, joita olin pantannut kaiken aikaa. Karsinta suoritettu.

Upea juttu, onnittelut! Tuohon tilanteeseen minäkin haluaisin päästä. Aktiivisesti sen eteen teen töitä, mutta vielä on matkaa tuohon pisteeseen.

Kylppärin kaapin perukoilta löytyi taivaanvanhoja hiuslakkapulloja, jotka oli kuivuneet korkista niin ettei tullut mitään. Myös vanhoja kasvovesiä ym kosmetiikkaa. Vein vaarallisten jätteiden keräykseen jäteasemalle. 

"Ylipäätään muutto kannustaa aina pohtimaan tavaran tarpeellisuutta. Olen useammaltakin kaverilta kuullut, että muuton jälkeen jää laatikoita purkamatta kun siellä olevia tavaroita ei kerta kaikkiaan tarvitse mihinkään"

Mä olen huomannut saman. Oon aikuisena muuttanut 3 kertaa, kahdesti kerrostaloon ja viimeisenä omakotitaloon, jossa on isot varastotilat. Voin kertoa, että vikat muuttolaatikot purettiin kun oltiin asuttu tässä jo 5 vuotta. Kuvasin tavara kerrallaan myyntiin tai lajittelin kierrätykseen. Turhaan kannettiin mukana ja turhaan kiukuteltiin, kun nähtiin edelleen huoneen nurkassa avaamista odottamassa.

Saatetaan muuttaa ehkä syksyllä toiselle paikkakunnalle ja teen nyt aktiivisesti töitä sen eteen, etten kanna mukana turhaa tällä kertaa. Pyrin käymään läpi jokaisen kaapin, hyllyn, laatikon ja varaston. Helpot poistot pyrin tekemään heti (kierrätysroskat, kirppikselle sopivien kuvaus ja myyntiin, kierrätyskeskukseen menevät lahjoitukset erilleen). Vaikeammat jätän myöhemmäksi suosiolla, riittää että tiedän, mitä laattikko sisältää ja sulattelen asiaa. Kun oon saanut isompaa helpompaa massaa pois, mun aivot on vastaanottavaisemmat niille vaikeammille poistoille. Ja jos kävisi niin, että muutto tulisikin yllättäen ja loput pitäisi kaikki ottaa mukaan, oon saanut kuitenkin jotain jo karsittua.

Olen tehnyt karsintaa tasaisesti ja aina sitä tavaraa vaan löytyy lisää. Lähinnä niitä vaikeita perittyjä ja lahjaksi saatuja tavaroita, joista näköjään mahdotonta luopua. En tee yhtään mitään jollain hopeisilla kastelahjoilla! Valokuvakehyksellä, jossa on syntymämitat ja aika. Monta kertaa laittanut jo roskiin tai metalli keräykseen, mutta kaivan lopulta sieltä pois. 

Peritty jugend kattokruunu, jonka sähköt pitäisi uusia jos haluaisi käyttää. Mutta ei tule käytettyä kun perheen miehet lyö siihen päänsä. Se oli lapsuudenkodissa ruokasalissa ja sopi sinne. Meillä ei ole ruokasalia, eikä se oikein sovi mihinkään huoneeseen.  Perityt öljyvärimaalaukset ym on myös hankalaa luopua. Ne on joskus olleet arvokkaita ja hienoja