tavarapaljous :(

Vierailija wrote:

Meillä tilanne että päässyt kertymään kaapit ja paikat aivan täyteen turhaa tavaraa. Tavaraa on niin paljon että sitä pitää käydä pienissä osissa tai pää ei mitenkään pysy perässä ja tulee valtava kaaos jota ei selvitä. Toki kun ottaa huomioon että tavaraa on vuosia kerätty niin eihän sitä muutamassa päivässä saa käytyä läpi. Sain myös juuri adhd diagnoosin eli syy turhan osteluun löytyi

Millä tavalla adhd on aiheuttanut ostelua? Osteletko ihan kaikkea turhaa ja jatkuvasti? Mulla on myös ongelmana ostelu, ja olen miettinyt voisiko olla maanis-depressiivisyyttä, mutta hieman on alkanut mietityttää tuo adhd:n mahdollisuus.

Vierailija wrote:

kertokaa vinkkejä päästä alkuun kun alkaa hetken päästä ahdistaa kun tavaroita levittää laatikoista ja niitä tuntuu olevan liikaa. Pitäs ilmeisesti tehdä vieläkin pienemmissä osissa

Auttaisiko se, jos ottaisit kassin, johon keräisit eri paikoista selkeästi roskiin menevää? Tai jos sellaista tavaraa ei ole, lahjoitukseen kelpaavaa ja sitten veisit kassin kierrätyskeskukseen tai vastaavaan. SIlloin ei tarvitsisi tyhjentää laatikoista kaikkea esille heti, vaan saisit sitä tavaramäärää vähemmäksi ja sitten olisi myöhemmin helpompi lajitella ja järjestää.

Joo, kannattaa aloittaa keräämällä pussiin ihan silkka roskatavara. Sitäkin löytyy. Helpointa luopua. Siitä sitten hivuttamalla eteenpäin.

Vaikeammaksi menee.

Olen ajatellut meillä olevan tavaramäärän suhteen ihan hyvä tilanne, myyn pari kertaa vuodessa kirppiksellä lasten vaatteita pois ja aina jokunen kodintavarakin lähtee poistoon. Nyt on aloitettu uuden asunnon etsimisprosessi ja vau mikä tilan tuntu ja raikkaus tuli, kun siistin kotia kiinteistövälittäjien arviointikäyntiä varten! Mistään radikaalista suursiivouksesta ei ollut kyse, mutta tasoja väljemmiksi, lehtipinot kaappiin, kylpyhuoneen avohyllyistä tavaraa piiloon jne. 

 

Nyt vähän jo innostuin mahdollisesta tulevasta muutosta, niin pääsisi käymään perusteellisesti tavarat läpi! Toki sitä pitäisi myös opetella aina keräämään tavarat perässään paikoilleen (kaappiin/piiloon), niin ei kertyisi niitä irtotavaroita sinne tänne. 

 

Mites muiden tavarasyksy? Joko joulu ja mahdolliset lahja-asiat ahdistaa? 

Vierailija wrote:

kertokaa vinkkejä päästä alkuun kun alkaa hetken päästä ahdistaa kun tavaroita levittää laatikoista ja niitä tuntuu olevan liikaa. Pitäs ilmeisesti tehdä vieläkin pienemmissä osissa

Kunpa tietäisikin. Minulle käy aina niin, että kun käy läpi laatikkoa tai lipastoa, urakan jälkeen tavarat enää mahdukaan sinne takaisin.ja sitä tuntuu olevan suorastaan enemmän kuin ennen. 

Vierailija wrote:

kertokaa vinkkejä päästä alkuun kun alkaa hetken päästä ahdistaa kun tavaroita levittää laatikoista ja niitä tuntuu olevan liikaa. Pitäs ilmeisesti tehdä vieläkin pienemmissä osissa

Sulle käy varmaan se taktiikka mitä käytän kun olen väsynyt, eli harvennus. Ota kassi tai laatikko ja availe kaappeja ja laatikoita ja kerää siihen niitä tavaroita, mistä voit luopua helpoimmin. Kaapit pysyy sellaisenaan, mitään muuta kun karsittavia ei tarvitse purkaa ulos. Kun tämän kierroksen tekee muutaman kerran niin voi olla että tavaroita ei tarvitse purkaa ollenkaan. 

Joskus otan kassin ja päätän että kerään sen täyteen kierrätykseen meneviä tavaroita.

Toisinaan päätän että tänään luovun kahdestakymmenestä tavarasta. 

Kun luopumisesta tekee pelin, niin voi huijata itseään tekemään paljon ilman että se tuntuu työltä.

Tsemppiä!

Oma vinkkini olisi, että SPR:n konttiin vaan kaikki kelvollinen. Pääsee tehokkaasti eroon sekalaisesta tavarasta ja saa vielä hyvän mielen auttamisesta. Kontin sivuilla on ohjeet, mitä ottavat vastaan. Loput sitten lajiteltuna kierrätykseen.

Jos tuo kaappiin vilkaisu ja sieltä kierrätettavien tavaroiden poimiminen tuntuu vaikealta, kannattaa ottaa vaikka siitä kaapista hylly kerrallaan kaikki tavarat ulos ja lähteä tavara kerrallaan miettimään, onko sille ollut tarvetta ja mitä kannattaa kaappiin enää laittaa takaisin säilytykseen.

Mulla ainakin meinaa mennä siihen, että jos vain katselen niitä tavaroita ylimalkaan, ei poistoja lähde välttämättä ollenkaan. Niihin tavaroihin kun jollain tapaa tottuu, eikä kyseenalaista enää niiden olemassaoloa, vaikka ne olisivat todellisuudessa aivan turhia.

Mulle yksi helpoimmista paikoista lähteä liikkeelle on varmaan keittiön "kapustalaatikko". Jos sulta sellainen löytyy, pura kaikki laatikosta pöydälle ja lähde siitä poimimaan ne kauhat, vispilät, jne mitä sinulla oikeasti tulee käytettyä ja joita ei voi jollain muulla korvata. Putsaat laatikon, laitat ne tarvittavat takaisin ja sitten katsot laitatko ne pöydälle jääneet roskiin vai kestokassiin kierrätykseen menoa varten. Voit varata myös kaksi kestokassia, toinen kirppismyytäville ja toinen annettaville.

Tuolla lailla sinulla onkin kohta yksi ihana, siisti, väljä laatikko, josta saat hyvää mieltä ja onnistumisen tunteen. Sitten seuraavan laatikon tai hyllyn kimppuun.

Ylipäätään mun karsimista helpottaa se, että lähestyn tavaroita sillä otteella, mitä HALUAN ja TARVITSEN ehdottomasti säilyttää. Siinä saan tunteen, että mulle oikeasti jää ihania asioita, ja ne ylimääräiset ei herätä sitten tunteita niin paljon. Jos katson vain niitä tavaroita jotka haluan poistaa, iskee herkemmin ahdistus siitä että jos niitä sittenkin tarvisikin ja kun on kivakin ja ja...

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

kertokaa vinkkejä päästä alkuun kun alkaa hetken päästä ahdistaa kun tavaroita levittää laatikoista ja niitä tuntuu olevan liikaa. Pitäs ilmeisesti tehdä vieläkin pienemmissä osissa

Kunpa tietäisikin. Minulle käy aina niin, että kun käy läpi laatikkoa tai lipastoa, urakan jälkeen tavarat enää mahdukaan sinne takaisin.ja sitä tuntuu olevan suorastaan enemmän kuin ennen. 

Toimisikohan tuo rahankin kanssa, että se lisääntyisi keskenään ; )

Kirppiksellä olis kiva itse olla myymässä. Sellasia tapahtumia ei vain oikein missään järjestetä. 

Vierailija wrote:

Kirppiksellä olis kiva itse olla myymässä. Sellasia tapahtumia ei vain oikein missään järjestetä. 

Kannattaa googlettaa lähiseutujen rompetorit. 

Vierailija wrote:

Ylipäätään mun karsimista helpottaa se, että lähestyn tavaroita sillä otteella, mitä HALUAN ja TARVITSEN ehdottomasti säilyttää. Siinä saan tunteen, että mulle oikeasti jää ihania asioita, ja ne ylimääräiset ei herätä sitten tunteita niin paljon. Jos katson vain niitä tavaroita jotka haluan poistaa, iskee herkemmin ahdistus siitä että jos niitä sittenkin tarvisikin ja kun on kivakin ja ja...

Tämä on helpompi tapa, otat laatikosta ne mitä haluat säilyttää sivuun, ja laitat loput sitten asianmukaisesti roskiin tai kierrätettäviin. Ja laitat sitten ne mitä haluat säilyttää takaisin sinne laatikkoon.

Useilla ei vaan riitä mielen lujuus siihen, että todella sitten raaskisi laittaa ne loput kiertoon. Jos se olisi näin helppoa, niin olisiko tätä ketjuakaan?

Vierailija wrote:

 

Mulle yksi helpoimmista paikoista lähteä liikkeelle on varmaan keittiön "kapustalaatikko". Jos sulta sellainen löytyy, pura kaikki laatikosta pöydälle ja lähde siitä poimimaan ne kauhat, vispilät, jne mitä sinulla oikeasti tulee käytettyä ja joita ei voi jollain muulla korvata. Putsaat laatikon, laitat ne tarvittavat takaisin ja sitten katsot laitatko ne pöydälle jääneet roskiin

Ongelma monilla taitaa vaan olla se, että mainittu kapustalaatikko (tai mikä tahansa laatikko tai hylly) on syönyt sisäänsä paljon muutakin kuin sitä tavaraa, joka sinne kuuluu. Karsimisen jälkeen käsissä on esineitä, jotka eivät ole poisheitettäviä, mutta eivät myöskään mahdu sinne, missä niitä kuuluisi säilyttää. Tämän takia kapustalaatikkoon pitää siivouksen jälkeen laittaa takaisin sinne kuulumattomia tavaroita, tai ne ehkä siirretään johonkin irtolaatikkoon, joka sitten seilaa ympäri asuntoa vuosikaupalla.

Järjestelyä on vaikea aloittaa, kun tietää jo ennalta, että valmista ei tule kerralla. Uskoisin, että on monia, jotka tarvitsisivat enemmän (henkistä) apua sen suhteen, että tavarapaljouden selättäminen on pitkä prosessi, jossa oikeasti joutuu järjestelemään samat paikat monta kertaa. Kyllä ihmiset osaavat siivota. Hyvin harva on tilanteessa, jossa he eivät tiedä, että järjestellä voi laatikko kerrallaan tai että tavaroita voi viedä roskiin ja kierrätykseen.

Hyvin alkanut siivousinto loppuu lyhyeen kun huomaa, ettei siistiä tule yhtä nopeasti kuin heillä (sinulla?), jotka voivat heti siirtää kapustalaatikon tavarat oikeille paikoilleen tai mahdollisuus nopeasti viedä kierrätyskassi pois, niin ettei se jää eteiseen puoleksi vuodeksi. 

Vierailija wrote:

Ylipäätään mun karsimista helpottaa se, että lähestyn tavaroita sillä otteella, mitä HALUAN ja TARVITSEN ehdottomasti säilyttää. Siinä saan tunteen, että mulle oikeasti jää ihania asioita, ja ne ylimääräiset ei herätä sitten tunteita niin paljon. Jos katson vain niitä tavaroita jotka haluan poistaa, iskee herkemmin ahdistus siitä että jos niitä sittenkin tarvisikin ja kun on kivakin ja ja...

Entä jos ihminen kokee HALUAVANSA ja TARVITSEVANSA kaiken sen, minkä on säilyttänyt? Siinä ei paljon auta se, että sinä koet haluavasi ja tarvitsevasi vain osan tavaroista. 

Aloita kaappi kaapilta, 3 pussia: kierrätykseen, SPR:n ja loput roskiin. Tulet huomaamaan ettet kaipaa mitään poistamaasi. Älä osta mitään turhaa vain sitä mitä ilman et tule toimeen. Toimii ja kotona helpompi hengittää. 

Kesällä tein taas kerran suuren urakan, peräkärryllinen roskiin/kierrätuskeskukseen, 3 suurta jätesäkkiä SPR: lle. Paljon tavaraa ja pari hyonekalua sain lahjoitettua paikallisen facebookin kautta. Hyvä. MUTTA ne mielestäni arvokkaammat tavarat, joita en raaskinut vain hävittää, odottavat edelleen odtajiaan. Suurinta osaa en ole edes jaksanut kuvata ja laittaa nettiin. Kirppistä ei meidän paikkakynnalla ole. 40km päässä kirppispöydän pitäminen tulee kalliiksi.Yksi huone on nyt siis puolillaan tätä poistettavaa tavaraa, jonka myyminen on tuskaa. 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Ylipäätään mun karsimista helpottaa se, että lähestyn tavaroita sillä otteella, mitä HALUAN ja TARVITSEN ehdottomasti säilyttää. Siinä saan tunteen, että mulle oikeasti jää ihania asioita, ja ne ylimääräiset ei herätä sitten tunteita niin paljon. Jos katson vain niitä tavaroita jotka haluan poistaa, iskee herkemmin ahdistus siitä että jos niitä sittenkin tarvisikin ja kun on kivakin ja ja...

Entä jos ihminen kokee HALUAVANSA ja TARVITSEVANSA kaiken sen, minkä on säilyttänyt? Siinä ei paljon auta se, että sinä koet haluavasi ja tarvitsevasi vain osan tavaroista. 

Silloin tavaraa joko on tarpeeksi, jos molemmat ehdot täyttyvät, tai sitten pitää lähteä työstämään päänsä sisusta syvällisemmin ja pohtimaan sitä, millainen tavaramäärä vaikeuttaa elämää ja miten esimerkiksi arjen sujuvuuteen vaikuttaisi sen vähentäminen ja sitä kautta miettiä, mitä tavaroita kannattaa säilyttää.

Joskus tavaran hamstraukseen ja luopumisvaikeuteen vaikuttavat asiat juontavat niin syvältä ja laajalta, että palstapsykologia ei riitä ja voidaan tarvita jopa ammattiapua.

Vierailija wrote:

Kesällä tein taas kerran suuren urakan, peräkärryllinen roskiin/kierrätuskeskukseen, 3 suurta jätesäkkiä SPR: lle. Paljon tavaraa ja pari hyonekalua sain lahjoitettua paikallisen facebookin kautta. Hyvä. MUTTA ne mielestäni arvokkaammat tavarat, joita en raaskinut vain hävittää, odottavat edelleen odtajiaan. Suurinta osaa en ole edes jaksanut kuvata ja laittaa nettiin. Kirppistä ei meidän paikkakynnalla ole. 40km päässä kirppispöydän pitäminen tulee kalliiksi.Yksi huone on nyt siis puolillaan tätä poistettavaa tavaraa, jonka myyminen on tuskaa. 

riippuu, mitä tarkoita arvokkaammalla tavaralla. Monen tavaran jälleenmyyntiarvo vain laskee niin paljon sen jälkeen kun sen on hommanut. Sen on huomannut kun muuton yhteydessä myynyt huonekaluja, niin halvemmalla melkein pääsee kun ne vain lahjoittaa ellei ole jostakin designkappaleista kyse, josta porukka oikeasti maksaa. Ne nurkissa "lojuvat" myyntiä odottavat tavarat vie ainakin itselläni aika paljon "kaistatilaa" päästä eli vähän ahdistavat siinä taustalla, tämäkin pitäisi sitten kun joskus jaksaa. Loppupeleissä on sitten pyöritellyt jotakin 20-40e arvoista tavaraa mielessään kuukausitolkulla, kalliiksi tulee :) Tämä on toki yksilöllistä ja kaikkia se ei häiritse.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Ylipäätään mun karsimista helpottaa se, että lähestyn tavaroita sillä otteella, mitä HALUAN ja TARVITSEN ehdottomasti säilyttää. Siinä saan tunteen, että mulle oikeasti jää ihania asioita, ja ne ylimääräiset ei herätä sitten tunteita niin paljon. Jos katson vain niitä tavaroita jotka haluan poistaa, iskee herkemmin ahdistus siitä että jos niitä sittenkin tarvisikin ja kun on kivakin ja ja...

Entä jos ihminen kokee HALUAVANSA ja TARVITSEVANSA kaiken sen, minkä on säilyttänyt? Siinä ei paljon auta se, että sinä koet haluavasi ja tarvitsevasi vain osan tavaroista. 

jos aletaan olemaan jo "ongelma-alueella" eli tavarat hallitsevat elämää, sitten pitää hakea apua. Muutoin "normaali" ihminen kyllä jonkun ajan jälkeen hoksaa, että jos en halua jatkaa tällä tavoin, jostakin on luovuttava, jotta saavutan sen tilan mitä haluan.