tavarapaljous :(

Myy hyväkuntoista tavaraa. Laita ilmoituksia Toriin ja Facebookiin.

Lahjoita hyväkuntoista ja ehjää tavaraa hyväntekeväisyysjärjestöille. SPR, Pelastusarmeija, seurakunnan diakoniatoimi jne. Lahjoita tavaraa Torin Annetaan-palstalla ja Facebookin Roskalava-ryhmissä. Kierrätä tavaraa: Nextiili, kierrätyskeskus, muut.

Sano anopille ja appiukolle EI, kun he yrittävät tuoda kotiisi omia vanhoja tavaroitaan ja turhaa roinaa.  En halua nukkua appivanhempien vanhassa parisängyssä. Hyi olkoon!

Katso Auri Kanasen siivousohjelmia: https://www.youtube.com/c/aurikatariina Tilaa tarvittaessa kotiin raivaussiivous.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pennikauppaa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poistaisin mielelläni tavaraa mutta tämä piheys !! Tänään vatuloin kahta esinettä joista voisin saada kirpparilla/ Torissa yhteensä 5 euroa.

Ovat olleet myynnissä jo vuoden mutta kauppa ei käy vaikka välillä nostan ilmoituksia.

Jos joku ostaisi niin se säätäminen= viestittely ostajan kanssa, sopiminen, tavaran vienti, aikataulut ja muuttuvat tekijät. Ja kaikki tämä jotta saisin 5 euroa. Minä, 3700 bruttona tienaava.

No tähän kun avaan asiaa niin tajuan itsekin ja vien nämä esineet Pelastusarmeijalle!

Onko muilla tämmöisiä henkisiä esteitä/raha ?

Laske tuntihinta sille tavaran myynnille, eli myynnin yrittämiselle ja vertaa sitä omaan tuntipalkkaasi. Kannattaako nähdä tuntikausia vaivaa moisen eteen?

En tiedä miksi tämä on saanut alapeukkuja, minusta tämä on loistava neuvo.

En jaksanut alapeukuttaa, mutta oma palkkani on niin pieni, että vitosellakin on väliä. Ehkä itse elät rikkaan ihmisen kuplassa, etkä tajua toisten todellisuutta. 

Onpa ikävästi sanottu ihmiselle jonka elämästä, haasteista saati taloudellisesta tilanteesta et tiedä yhtään mitään.

Tämä 5 euron tavaran kanssa kamppaileva kirjoittaja kertoi että hänen palkkansa on 3700€/kk ja sen mukaan vastaukseni kirjoitin. Ehkä tällainen on sinulle pieni palkka, mutta itse pärjäisin tuolla kuukausipalkalla mainiosti ilman että tarvisi tehdä lisätöitä vapaa-ajalla. Tosin olen elänyt ison osan aikuisikääni köyhyysrajan alapuolella ja tottunut kuluttamaan maltillisemmin kuin toisenlaiseen elämäntyyliin tottuneet. 

Sinäkö ihan tosissasi luulet, että minulle 3700 euroa on pieni palkka sen jälkeen kun kirjoitan "minulla on niin pieni palkka, että vitosellakin on väliä"? Miten onnistuit vetämään tuollaisen johtopäätöksen? Minähän nimenomaan arvostelin hyvätuloisten kuplassa eläviä. 

Joten tuon pohjalta vastasit itsekin ikävästi. 

Sitä paitsi kaikki "miksi alapeukutitte?????????" -kyselyt ovat naurettavia. Todellakin olet itsekin alapeukuttanut lukuisia kommentteja perustelematta niitä mitenkään. Kenenkään tarvitse olla samaa mieltä kanssasi siitä, että kyseinen neuvo oli "loistava". 

Hei, meitä tavarapaljouden kanssa kamppailevia on monenlaisissa elämäntilanteissa, on erilaisia taloudellisia tilanteita, on ison perheen kanssa eläviä ja on sinkkuihmisiä pienissä yksiöissä, osalla on sairauksia jotka verottavat energiaa kun toiset ovat elämänsä voimissa ja jaksavat touhuta enemmän tavaran kanssa ja niin edelleen. Tässä ketjussa ei ole varmasti yhtään vinkkiä joka sopii ihan kaikille keskustelijoille. Kannattaa lukea vinkit omaan elämäntilanteeseen peilaten ja jos tuntuu että neuvo ei ole itselle hyödyllinen tai omaan elämäntilanteeseen sopiva niin jatkaa eteenpäin toisenlaiseen viestiin. Tuo neuvo ei varmasti ollut tarkoitettu ilkeilyksi pienipalkkaisille ihmisille vaan suhteutettu alkuperäisen kysyjän elämäntilanteeseen. 

Vierailija kirjoitti:

Noniin toverit, apuja!

Tämän hetken ongelma on vieraspatja.

On siis aivan tavallinen 90x200 vaahtomuovipatja, joka on todella hankala säilyttää. Vie järjettömän tilan kaapissa eikä ole mitenkään nätti tai järkevä "sisustuselementti" missään muuallakaan. Ja kaapissa ei toki kerää ihan niin paljon pölyä.

On ollut meillä nyt patjana, joka laitetaan sohvan päälle, kun joku vieras jää yöksi, lähinnä äitini tai veljeni. Tätä ei tapahdu kovin usein ja siksi mietinkin mitä patjalle tekisi.

Olen hankkinut sohvaan jo pienen lisäpehmusteen oman pehvan mukavuuden takia (iäisyyden vanha puusohva siis kyseessä) ja mietinkin, että voisiko se riittää yövieraillekin vai onko inhottavaa käskeä nukkumaan toisten takapuolten hajussa?

Mitään vierashuonetta meillä ei ole, sohva on ainoa mihin yövieraita voi laittaa nukkumaan.

Mitä vinkkejä siis?

Eihän se pehmuste varmasti haise jos siinä istutaan normaalisti vaatteet päällä. Jos on riittävän paksu niin ainakin itselleni kelpaisi pediksi siinä missä tavallisetkin vuodesohvat. Jos ajatus tuntuu kuitenkin ikävältä, voisiko pehmusteeseen hankkia tai ommella vaikkapa vaihdettavan suojan/päällisen jolloin päiväkäytössä voisi olla yksi suoja ja toinen sitten nukkujilla. Olisi helpommin säilytettävä kuin kokonainen patja. 

Itse olen ratkaissut vieraspatjaongelman ostamalla patjarahin, joka taittuu kuution malliseksi rahiksi. Rahissa on päällys, joten näyttää ihan siistiltä ja myös suojaa patjaa. Toki lattialta vie tilaa jonkin verran. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noniin toverit, apuja!

Tämän hetken ongelma on vieraspatja.

On siis aivan tavallinen 90x200 vaahtomuovipatja, joka on todella hankala säilyttää. Vie järjettömän tilan kaapissa eikä ole mitenkään nätti tai järkevä "sisustuselementti" missään muuallakaan. Ja kaapissa ei toki kerää ihan niin paljon pölyä.

On ollut meillä nyt patjana, joka laitetaan sohvan päälle, kun joku vieras jää yöksi, lähinnä äitini tai veljeni. Tätä ei tapahdu kovin usein ja siksi mietinkin mitä patjalle tekisi.

Olen hankkinut sohvaan jo pienen lisäpehmusteen oman pehvan mukavuuden takia (iäisyyden vanha puusohva siis kyseessä) ja mietinkin, että voisiko se riittää yövieraillekin vai onko inhottavaa käskeä nukkumaan toisten takapuolten hajussa?

Mitään vierashuonetta meillä ei ole, sohva on ainoa mihin yövieraita voi laittaa nukkumaan.

Mitä vinkkejä siis?

Eihän se pehmuste varmasti haise jos siinä istutaan normaalisti vaatteet päällä. Jos on riittävän paksu niin ainakin itselleni kelpaisi pediksi siinä missä tavallisetkin vuodesohvat. Jos ajatus tuntuu kuitenkin ikävältä, voisiko pehmusteeseen hankkia tai ommella vaikkapa vaihdettavan suojan/päällisen jolloin päiväkäytössä voisi olla yksi suoja ja toinen sitten nukkujilla. Olisi helpommin säilytettävä kuin kokonainen patja. 

Itse olen ratkaissut vieraspatjaongelman ostamalla patjarahin, joka taittuu kuution malliseksi rahiksi. Rahissa on päällys, joten näyttää ihan siistiltä ja myös suojaa patjaa. Toki lattialta vie tilaa jonkin verran. 

Yksi vaihtoehto vieraspatjaksi on myös ilmalla täytettävä patja. Hyvälaatuiset niistä ovat yllättävän mukavia ja tukevia. Ja kun ilmat ottaa pois, niin patja menee melko pieneen tilaan. Hyvälaatuisissa on myös sisäänrakennettu, sähköllä toimiva ilmapumppu, joten patja on helppo ja nopea täyttää ja tyhjentää. Suosittelen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäisittekö satiinipuuvillalakanoita joihin jää pöly jne 🤔 mua inhottaa mutta harmittaa kun setti on uusi.

Heitä pois. Joskus pitää saada elämään iloa.

Mutta ei roskikseen eikä edes tekstiilinkeräykseen, jos on kerran uusi. Lahjoita Kierrätyskeskukseen, Fidaan, hyväntekeväisyyskirppikselle, yms.

Vierailija kirjoitti:

Noniin toverit, apuja!

Tämän hetken ongelma on vieraspatja.

On siis aivan tavallinen 90x200 vaahtomuovipatja, joka on todella hankala säilyttää. Vie järjettömän tilan kaapissa eikä ole mitenkään nätti tai järkevä "sisustuselementti" missään muuallakaan. Ja kaapissa ei toki kerää ihan niin paljon pölyä.

On ollut meillä nyt patjana, joka laitetaan sohvan päälle, kun joku vieras jää yöksi, lähinnä äitini tai veljeni. Tätä ei tapahdu kovin usein ja siksi mietinkin mitä patjalle tekisi.

Olen hankkinut sohvaan jo pienen lisäpehmusteen oman pehvan mukavuuden takia (iäisyyden vanha puusohva siis kyseessä) ja mietinkin, että voisiko se riittää yövieraillekin vai onko inhottavaa käskeä nukkumaan toisten takapuolten hajussa?

Mitään vierashuonetta meillä ei ole, sohva on ainoa mihin yövieraita voi laittaa nukkumaan.

Mitä vinkkejä siis?

Vastasinkin jo tuohon sinulle vastanneen vastaukseen. Mutta miten olisi ilmalla täytettävä patja? Se menee melkoisen pieneen tilaan kun ilmat ottaa pois ja ne ovat yllättävän laadukkaita nukkumiseen.

(Toki tässä neuvossa on huonoa se, että silloin ostaisi jotain uutta, mutta joskus voi olla tilan takia hyvä ratkaisu hankkiutua toimimattomasta vanhasta eroon ja korvata se pienempään tilaan menevällä uudella.)

Eli sinulla on rikkinäinen kello, joka ei käy oikeassa ajassa, vaikka toivottavasti olet patterit vaihtanut, ja tämän sysipskan aiot myydä kirpparilla eteenpäin? Mikä sinua oikein vaivaa? Huonoa kevättä ja kaikkea pahaa sinulle.[/quote]

Mikä sinua vaivaa ?

Me ei tunneta ja toivotat minulle kaikkea pahaa.

Tiedoksi sinullekin, päätin tehdä iömoituksen retroryhmään kellosta, jossa oli kaikki tiedot, mitat, kuvat ja tieto jätättää.

Silti sain kellosta yli 50 e.

Kello vielä haettiin eilen illalla.

Piti viedä kirppikselle ja siihenkin olisin laittanut tiedon jätättää, mutta koska on posliinia, päätin en ota riskiä menee rikki.[/quote]

(osa 1/2)

Hyvä sinä! Ilmeisesti kello oli kaunis, joten joku osti sen pääosin sisustusesineeksi. (jolloin jätättäminen ei haittaa) Ja selvästi sitä osattiin arvostaa jos sait siitä noin paljon.

Olen huomannut, että jotkut ihmiset ihan liian kärkkäästi tuomitsevat kaiken "roskaksi" joka pitäisi vain heittää pois. Toki tällainen asenne on ymmärrettävä ja hyväksikin tässä ketjussa, jossa ihmiset kamppailevat hamstraamisen kanssa.

Mutta jos tarvitsee rahaa ja on aikaa ja energiaa pyrkiä myymään (tai ainakin mahdollisuuksia lahjoittaa), niin on hyvä myös pitää mielessä, että monet kuitenkin arvostavat vanhoja esineitä, juuri niiden historian takia. Tämä korostuu etenkin monissa nuorissa. Itse asuin ennen hyvin lähellä yliopistoa, joten alueella oli paljon opiskelijoita. Monelle heistä oli juuri tosi hienoa, että tavaroilla oli historiaa ja tarina - jonka lisäksi olivat selvästi erittäin ympäristötietoisia, eli halusivat ostaa käytettyä. Myin esimerkiksi Etelä-Amerikasta omina opiskeluaikoinani ostamani nahkarepun. Laitoin sille ihan nimellisen hinnan ja pohdin, haluaakohan sitä kukaan kun olin silloin opiskelijana käyttänyt sitä ahkerasti, joten kulumaa oli. Ja sen osti aivan onnellisena nuori opiskelijatyttö - kun kysyin vielä, että onko hän varma että haluaa sen, kun se on kulunut (ja näytin vielä kaikki kulumapaikat), niin hän totesi siihen, että sehän vain tekee siitä paremman.

Vähän samanlainen juttu oli erään itse opiskeluaikoinani ostamani Ikean jakkaran kanssa. Oli vielä erinomaisen tukeva, joten täysin käyttökelpoinen. Olin vain nuorena opiskelijana maalannut sen melko huolettomasti, jonka lisäksi maalipinta oli luonnollisesti kulunut ajan myötä. Tuossa oli hyvin samanlainen kokemus, että laitoin myyntiin nimellisellä hinnalla, tarkistelin vielä ostajakandidaatilta, että kai hän huomasi huolettoman maalin sutimisen ja maalin kulumisen siitä päältä, niin tämäkin nuori opiskelija vain totesi iloisesti, että sehän tekee jakkarasta vain paljon paremman kun se on uniikki ja siinä on persoonallisuutta.

(osa 2/2)

Toki, kuten täällä on keskusteltu, niin myyminen vie aikaa ja vaivaa. Mutta halusin vain kommentoida, että ei kaikki mikä ei ole täysin priimakuntoista ole kuitenkaan roskiskamaa. Riippuu niin paljon tavarasta ja siitä, onko se vielä käyttökelpoista (esimerkiksi sisustusesineeksi, kuten ilmeisesti tuo jätättävä kello) ja tuoko se historia ja kuluma siihen jopa joillekin ostajille lisäviehätystä.

Mutta jokainen toimii miten parhaiten itselleen sopii ja elämäntilanteet tosiaan vaihtelevat. Myyminen vie paljon aikaa ja vaivaa. Mutta jos rahalle on käyttöä ja on valmis näkemään sen myymisen vaivan, niin tietynlaisille vanhoille tavaroille voi kyllä olla hämmästyttävästikin kysyntää. (Tässä tietysti pitää aina miettiä tosiaan se, että voiko sille tavaralle aidosti olla jotain käyttöä.)

Itse myin tosi paljon viime vuodet. Tarvitsin rahat ja samalla koin, että kun koen miten vaikeaa, vaivalloista, aikaa ja työtä vaativaa tavaroista eroon hankkiutuminen on, niin se toimii hyvänä oppina itselleni olla hankkimatta sitä. Toisin sanoen, nyt kun näen jonkin esineen josta totean että onpa kiva, niin ei tee edes mieli hankkia sitä tai ottaa edes ilmaiseksi vastaan kun muistan heti, miten hirveä homma siitä tavarasta eroon pääseminen on.

Tosin myymisessäkin laitoin itselleni kriteerit niin, että ihan 1-2 euron juttuja ei kannattanut lähteä myymään, eikä vaikeasti myytäviä (tällaisiksi koin vaatteet, sillä ihmiset olisivat halunneet loputtomasti mittoja ja tulla sovittelemaan yms.). Tämän lisäksi itselläni oli sääntö, että jos tavara ei mene kaupaksi parissa päivässä niin sitten vien Kierrätyskeskukseen tai Fidaan. Jotkin tavarat vein sinne suoraan jos arvelin, että niille ei ole tarpeeksi suunta kysyntää että menisivät parissa päivässä, että niiden arvo oli vain joitakin euroja tai että niitä oli vaikea myydä (vaatteet).

Mikä siinä on että lapsiperhe on vanhemmille sukupolville yhtä kuin kierrätyskeskus? Tavaraa on hillottu vuosikymmeniä ja sitten niitä ei raaskita poiskaan heittää, niin mihinkä ne viedään? Jälkipolvien perheisiin. Ja kun itse on alkanut sanoa ei kiitos, tehdään siten, että tavarat tuodaan lasten pörrätessä ympärillä, osoitetaan lapsille ja lapset ehtivät niistä innostua (innostus kestää pari tuntia, sen jälkeen tavara on ihan yhtä turhaa lapsille kuin vanhemmillekin). Eihän niitä silloin voi poiskaan ottaa jos ne on lapsille annettu. Kieroa. Sitten ne ovatkin kivasti kotona pyörivää ongelmajätettä jonka kierrättämiseen ja poisheittämiseen on budjetoitava aikaa.

Pahin mitä olen saanut vastaanottaa (tämä siis minulle suunnattu, ei lapsille sentään), oli kassillinen käytettyjä alushousuja eräältä matamilta. Kun ovat niin laadukkaitakin. Järkytykseltäni en pystynyt sanomaan että vie mennessäs, vaan heitin vaivihkaa roskiin vierailun ollessa ohi.

Tavallaan helppoahan se on laittaa uffille tai roskiin milloin mitäkin turhaa toisten tavaraa, mutta miksi se on minun hommani kun omissakin olisi tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Kehtaako villasukkia, joissa kantapää puhki laittaa toriin annetaan-osastolle vai onko oikea osoite roskapönttö? En itse osaa korjata, enkä ala opettelemaan. Muuten ihan ehjät ja hienon näköiset. Vai kiinnostaako edes osaavia käsityöihmisiä korjata muiden käytettyjä?

Mielestäni aina voi kokeilla jos ilmoituksen tekemisestä ei ole suurta vaivaa. Ja päättää, kuinka kauan viitsii odotella.

Ja jos on Facebookissa, niin sieltä kannattaa etsiä teemaryhmiä ja laittaa ilmoitus sinne. Tuon olen itse kokenut tehokkaimmaksi, koska silloin tavoittaa henkilöitä, jotka ovat juuri aiheesta kiinnostuneita.

Mielipiteitä korkokengistä? Huomasin tuossa vaatekaappia siivotessani, että niitä on useampi pari jotka joka täysin käyttämättömiä tai käytetty ehkä 1-2 kertaa kun ovat nimenomaan hienompia juhlakenkiä, ihan kalliiden merkkien kenkiä, joille ei vain ole ollut käyttöä. Ovat olleet siellä tallessa jonkun 10 vuotta. En toki viimeisimmistä muotivirtauksista tiedä, mutta vaikuttavat ihan klassisilta, jolloin joku voisi ne halutakin. Siksi olen itsekin niitä säilytellyt, ajatellut, että ehkä niille on käyttöä.

Tekisi vain mieli hankkiutua niistäkin eroon, ihan koska en ole käyttänyt niitä oikeastaan ollenkaan. Joten tuntuu turhalta vain säilöä niitä.

Joten mitä tehdä?

(a) säilöä mahdollisten tulevien juhlien varalle?

(b) yrittää myydä? (ostaako kukaan edes kenkiä?)

(c) kuskata vain Kierrätyskeskukseen?

Vierailija kirjoitti:

Miks tää on nii vaikeaa tajuta, että tavarapaljous vähenee sillä, että vähentää tavaraa.

Yksi kerrallaan ne vähenee, kun ottaa tavarsta ensin otteen ja nakkaa sen pois. Ja sitten seuraava. Ja jatkuu samalla tavalla.

👜🤏 

Se vaikeus johtuu tunteista. Joidenkin on vaan vaikea irrottautua tavarasta, johon on muodostunut jonkinlainen tunneside. Kyllä, se voi muodostua vaikka johonkin vaatteeseenkin.

Ja sitten se tunne, että voin vielä sitä käyttää johonkin, vaatteen voi tuunata, jostain muusta tarvikkeesta saa vaikka kätevä puoliso tehtyä lattiakaivonkannen avaajan, ym ym.

Paras neuvo ainakin itselle on, että tosiaankin tukkii uuden tavaran tuloväylän kotiin. Ja vasta sitten kun alkaa tosissaan tarvitsemaan jotain, hankkii sen sitten, mutta harkiten.

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on että lapsiperhe on vanhemmille sukupolville yhtä kuin kierrätyskeskus? Tavaraa on hillottu vuosikymmeniä ja sitten niitä ei raaskita poiskaan heittää, niin mihinkä ne viedään? Jälkipolvien perheisiin. Ja kun itse on alkanut sanoa ei kiitos, tehdään siten, että tavarat tuodaan lasten pörrätessä ympärillä, osoitetaan lapsille ja lapset ehtivät niistä innostua (innostus kestää pari tuntia, sen jälkeen tavara on ihan yhtä turhaa lapsille kuin vanhemmillekin). Eihän niitä silloin voi poiskaan ottaa jos ne on lapsille annettu. Kieroa. Sitten ne ovatkin kivasti kotona pyörivää ongelmajätettä jonka kierrättämiseen ja poisheittämiseen on budjetoitava aikaa.

Pahin mitä olen saanut vastaanottaa (tämä siis minulle suunnattu, ei lapsille sentään), oli kassillinen käytettyjä alushousuja eräältä matamilta. Kun ovat niin laadukkaitakin. Järkytykseltäni en pystynyt sanomaan että vie mennessäs, vaan heitin vaivihkaa roskiin vierailun ollessa ohi.

Tavallaan helppoahan se on laittaa uffille tai roskiin milloin mitäkin turhaa toisten tavaraa, mutta miksi se on minun hommani kun omissakin olisi tekemistä.

Aikoinaan sinkkuvuosina asuin kaupungin ytimessä ja naapurina oli iäkäs lady, jolla oli koira.

Hän pyysi minua ulkoiluttamaan koiraa.

En enää muista, mutta taisi mennä niin, että töiden jälkeen kävimme pari korttelia ja palautin koiran.

Naapurilla oli oma tapa maksaa ja sainkin perjantaisin aina pussin kaikkea hänen omaisuutta. Aina oli joku vähän hienompi, mutta oli ihan polvisukkia, vanhoja kirjoja.

Juttelin joskus hänen pojan kanssa ja sovittiin jos tulee perintökoruja, kerron. Kaikki korut myös näytin pojalle ja sain pitää ne.

Helsingissä oli silloin vintageliikkeitä ja veinkin sinne aina, kun oli tarpeeksi kasaantunut, näitä aarteita ja muistaakseni tehtiin vaihtokauppoja. Sinne ne joka tapauksessa jäi.

Mutta mm sain tällaisiä ikivanhoja paksoja terveyssiteitä. Jemmasin ne jonnekin ja myöhemmin, kun olin yh, olin innoissani niistä ja käytin ne kaikki.

Minä olen eläessään laittanut ylin1000 banaanilaatikollista muiden huushollien tarpeetonta eteenpåin, eri kirppiksille.

Viime heinäkuussa lopetin tämän. Olen kuolinpesiä tyhjentänyt, ihan tavallisten perheiden koteja, oman kodin siinä myös.

1 asia on varma : krääsä ei lopu tästä maailmasta ikinä.

Viime vuonna, tammi - heinäkuu, joka kk sain pakettiautollisen tavaraa yhden kauppiaspariskunnan kotoa. He eivät olleet ikinä karsineet.

Nämä menivät, pienen karsimisen ja käsittelyn jälkeen kirppikselle.

Kirppis ei enää tuota kovin hyvin, joten ollaan tehty vaihdantataloutta.

Myynnistä kirppiksen pitäjä saa puolet ja tällä minun puolella ostetaan minulla jotain, mitä on myynnissä.

Koska määrä, mitä kirppikselle oli valtana, on myyntiaika ollut pitkä.

Tällä hetkellä minulle on kasattu Arabian astioita, jotka vien vintage palveluun ja ostan nykyiseen kotiin Emilia sarjaa.

Minä vuosia sitten työpaikalla otin vastaan kynttilöiden jämiä.

Kesällä sulatin steariinit pihagrillissä, virkkasin puuvilalangasta sydämen ja kaadoin steariinin fairy pulloon.

Kynttilöitä tuli aina useita kymmeniä, jotka poltin, säästäkseni sähköä, kotona.

Edelleenkin, joka kk joku kysyy töissä, otanko vastaan synttilän jämiä. En ottaisi, mutta jos joku ne on tuonut, kiitän ja otan vastaan.

Olen törmännyt monta krt tähän . Kun vuosia olen mielelläni ottanut vastaan, nyt on tullut stoppi.

Onneksi vaihtoehtoja on. Fidan ohi tulee käveltyä ja lahjoituslaatikko on oven lähellä

Olen nyt ollut 5 kk ostamatta mitään (vaatteita, asusteita, sisustustavaraa jne). Oltiin juuri reissussa, kiertelin vähän kaupoissa katsomassa olisiko jotain kaunista kevätvaatetta, ja niin olen nyt tottunut ostolakkoon ettei mitään tarttunut mukaan vaikka jopa vähän yritin :-D

Omien olemassaolevien vaatteiden yhdistelystä, kunnostamisesta ja pienistä muokkauksista on tullut ihan harrastus. Vielä kun saisin muutaman kilon laihdutettua, saisin niin monta vaatettani taas käyttöön ettei tarvitsisi shoppailla vuosiin.

Vierailija kirjoitti:

Mielipiteitä korkokengistä? Huomasin tuossa vaatekaappia siivotessani, että niitä on useampi pari jotka joka täysin käyttämättömiä tai käytetty ehkä 1-2 kertaa kun ovat nimenomaan hienompia juhlakenkiä, ihan kalliiden merkkien kenkiä, joille ei vain ole ollut käyttöä. Ovat olleet siellä tallessa jonkun 10 vuotta. En toki viimeisimmistä muotivirtauksista tiedä, mutta vaikuttavat ihan klassisilta, jolloin joku voisi ne halutakin. Siksi olen itsekin niitä säilytellyt, ajatellut, että ehkä niille on käyttöä.

Tekisi vain mieli hankkiutua niistäkin eroon, ihan koska en ole käyttänyt niitä oikeastaan ollenkaan. Joten tuntuu turhalta vain säilöä niitä.

Joten mitä tehdä?

(a) säilöä mahdollisten tulevien juhlien varalle?

(b) yrittää myydä? (ostaako kukaan edes kenkiä?)

(c) kuskata vain Kierrätyskeskukseen?

Itse olen säilyttänyt yhden parin klassisia mustia korkkareita. Käyvät kaikkiin juhliin häistä hautajaisiin varmaan loppuelämän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielipiteitä korkokengistä? Huomasin tuossa vaatekaappia siivotessani, että niitä on useampi pari jotka joka täysin käyttämättömiä tai käytetty ehkä 1-2 kertaa kun ovat nimenomaan hienompia juhlakenkiä, ihan kalliiden merkkien kenkiä, joille ei vain ole ollut käyttöä. Ovat olleet siellä tallessa jonkun 10 vuotta. En toki viimeisimmistä muotivirtauksista tiedä, mutta vaikuttavat ihan klassisilta, jolloin joku voisi ne halutakin. Siksi olen itsekin niitä säilytellyt, ajatellut, että ehkä niille on käyttöä.

Tekisi vain mieli hankkiutua niistäkin eroon, ihan koska en ole käyttänyt niitä oikeastaan ollenkaan. Joten tuntuu turhalta vain säilöä niitä.

Joten mitä tehdä?

(a) säilöä mahdollisten tulevien juhlien varalle?

(b) yrittää myydä? (ostaako kukaan edes kenkiä?)

(c) kuskata vain Kierrätyskeskukseen?

Itse olen säilyttänyt yhden parin klassisia mustia korkkareita. Käyvät kaikkiin juhliin häistä hautajaisiin varmaan loppuelämän.

Joskus aika ajaa ohi. Suosittelen, että enne kieroon laittamista pidät edes pari tuntia jalassa kävellen niitä kenkiä, jotta huomaat että ei murene ihan palasiksi. Tulee muuten ostajalle paha mieli, vaikka homma muuten ihan hyväntekeväisyyttä olisikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielipiteitä korkokengistä? Huomasin tuossa vaatekaappia siivotessani, että niitä on useampi pari jotka joka täysin käyttämättömiä tai käytetty ehkä 1-2 kertaa kun ovat nimenomaan hienompia juhlakenkiä, ihan kalliiden merkkien kenkiä, joille ei vain ole ollut käyttöä. Ovat olleet siellä tallessa jonkun 10 vuotta. En toki viimeisimmistä muotivirtauksista tiedä, mutta vaikuttavat ihan klassisilta, jolloin joku voisi ne halutakin. Siksi olen itsekin niitä säilytellyt, ajatellut, että ehkä niille on käyttöä.

Tekisi vain mieli hankkiutua niistäkin eroon, ihan koska en ole käyttänyt niitä oikeastaan ollenkaan. Joten tuntuu turhalta vain säilöä niitä.

Joten mitä tehdä?

(a) säilöä mahdollisten tulevien juhlien varalle?

(b) yrittää myydä? (ostaako kukaan edes kenkiä?)

(c) kuskata vain Kierrätyskeskukseen?

Itse olen säilyttänyt yhden parin klassisia mustia korkkareita. Käyvät kaikkiin juhliin häistä hautajaisiin varmaan loppuelämän.

Joskus aika ajaa ohi. Suosittelen, että enne kieroon laittamista pidät edes pari tuntia jalassa kävellen niitä kenkiä, jotta huomaat että ei murene ihan palasiksi. Tulee muuten ostajalle paha mieli, vaikka homma muuten ihan hyväntekeväisyyttä olisikin.

Tämä on tärkeä huomio, tavarat hajoavat myös käyttämättömänä. Käyttämättömiä kenkiä ei tule huollettuakaan eikä ajan myötä tullutta kulumista ehkä huomaakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielipiteitä korkokengistä? Huomasin tuossa vaatekaappia siivotessani, että niitä on useampi pari jotka joka täysin käyttämättömiä tai käytetty ehkä 1-2 kertaa kun ovat nimenomaan hienompia juhlakenkiä, ihan kalliiden merkkien kenkiä, joille ei vain ole ollut käyttöä. Ovat olleet siellä tallessa jonkun 10 vuotta. En toki viimeisimmistä muotivirtauksista tiedä, mutta vaikuttavat ihan klassisilta, jolloin joku voisi ne halutakin. Siksi olen itsekin niitä säilytellyt, ajatellut, että ehkä niille on käyttöä.

Tekisi vain mieli hankkiutua niistäkin eroon, ihan koska en ole käyttänyt niitä oikeastaan ollenkaan. Joten tuntuu turhalta vain säilöä niitä.

Joten mitä tehdä?

(a) säilöä mahdollisten tulevien juhlien varalle?

(b) yrittää myydä? (ostaako kukaan edes kenkiä?)

(c) kuskata vain Kierrätyskeskukseen?

Itse olen säilyttänyt yhden parin klassisia mustia korkkareita. Käyvät kaikkiin juhliin häistä hautajaisiin varmaan loppuelämän.

Joskus aika ajaa ohi. Suosittelen, että enne kieroon laittamista pidät edes pari tuntia jalassa kävellen niitä kenkiä, jotta huomaat että ei murene ihan palasiksi. Tulee muuten ostajalle paha mieli, vaikka homma muuten ihan hyväntekeväisyyttä olisikin.

Kenkien pohjien mureneminen pätee vain polyuretaanipohjiin, joita käytetään vaellus- ja ulkoilukengissä. Johtuu siitä, että polyuretaani reagoi kosteuden kanssa ja aiheuttaa kemiallisen reaktion, hydrolyysin.

Eli ei päde korkokenkiin, niissä ei käytetä polyuretaania pohjissa.

Hyvin tehdyt, laadukkaista materiaaleista valmistetut kengät voivat kestää eliniän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielipiteitä korkokengistä? Huomasin tuossa vaatekaappia siivotessani, että niitä on useampi pari jotka joka täysin käyttämättömiä tai käytetty ehkä 1-2 kertaa kun ovat nimenomaan hienompia juhlakenkiä, ihan kalliiden merkkien kenkiä, joille ei vain ole ollut käyttöä. Ovat olleet siellä tallessa jonkun 10 vuotta. En toki viimeisimmistä muotivirtauksista tiedä, mutta vaikuttavat ihan klassisilta, jolloin joku voisi ne halutakin. Siksi olen itsekin niitä säilytellyt, ajatellut, että ehkä niille on käyttöä.

Tekisi vain mieli hankkiutua niistäkin eroon, ihan koska en ole käyttänyt niitä oikeastaan ollenkaan. Joten tuntuu turhalta vain säilöä niitä.

Joten mitä tehdä?

(a) säilöä mahdollisten tulevien juhlien varalle?

(b) yrittää myydä? (ostaako kukaan edes kenkiä?)

(c) kuskata vain Kierrätyskeskukseen?

Itse olen säilyttänyt yhden parin klassisia mustia korkkareita. Käyvät kaikkiin juhliin häistä hautajaisiin varmaan loppuelämän.

Joskus aika ajaa ohi. Suosittelen, että enne kieroon laittamista pidät edes pari tuntia jalassa kävellen niitä kenkiä, jotta huomaat että ei murene ihan palasiksi. Tulee muuten ostajalle paha mieli, vaikka homma muuten ihan hyväntekeväisyyttä olisikin.

Näissä on kyllä pohjat aivan samassa kunnossa kuin ostettaessakin, sillä eivät ole hajoavaa polyuretaania vaan nahkaa. Joskus noissa "neuvoissa" kannattaisi edes yrittää käyttää järkeä ja älyä. Jos sulla halvat markettikengät ulkokäyttöön, joissa on polyuretaanipohjat, eivät ole kestäneet, niin ei kannata noin tyhmästi ja tietämättömästi yleistää.

Järkytykseksesi voin kertoa, että ihan kotikulmillani on jopa kauppa, joka myy vaatteita, kenkiä ja asusteita jopa sadan vuoden takaa, isolla rahalla ja kaikki täysin käyttökelpoisia.

Karsikaa, ette tule katumaan! Meillä on nykyään vaan lempparivaatteita (kaikille riittää ouolikas kaappi) eikä mitään ylimääräistä sälää. Koti on silti nätti ja viihtyisä eikä keltään puutu mitään. Siivous kestää 20 min ja elämä on toooosi paljon kivempaa ja kevyempää! Rakastan karsimista ja helppoa kotia.