Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
tavarapaljous :(
22.04.2014 |
ahdistaa tämä tavaramäärä täällä asunnossa. 50neliöinen kaksio, 3 henkilöä, joista yksi alle 1v. yööööhhhh. miten tavaraa vois vähentää. olen vielä niin hamsteriluonne :/
Kommentit (20785)
Olin taas onnellinen kun tän vuoden puolella oon saanut 4 kestokassillista tavaraa eteenpäin. Mutta ei se kyllä missään näy. Sentään uusia hankintoja en juurikaan tee, paitsi kun olen vienyt lastenvaatteita paikalliselle ilmaiselle kierrätyspisteelle, on sieltä aina tarttunut jotain söpöä vaatetta mukaan. Ja sitten kotona katson lasten vaatekaappeja kun pursuavat yli äyräiden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen vienyt tämän vuoden puolella kuusi kertaa lahjoituksia SPR:n Kontin myymälään ja Kierrätyskeskuksen myymälään. Voiko tavarasta luopumiseen kehittyä samanlainen riippuvuus kuin tavaroiden harkitsemattomaan hankkimiseen? Minun ei kannata lahjoittaa enää mitään, ennen kuin olen selvittänyt, onko lopuilla tavaroillani jotain rahallista arvoa. Ehkä on lisäksi suotavaa, että säilytän itsellänikin jotain... Nyt on vain putki päällä eli kauhea himo luopua kaikesta mahdollisesta. Pitääkö olla huolissaan?
Ei pidä. Elämä paranee.
Nimimerkillä kuolinsiivous alle kolmikymppisenä, ja muutot ja siivous niin ihanan helppoa
Vierailija kirjoitti:
Olen vienyt tämän vuoden puolella kuusi kertaa lahjoituksia SPR:n Kontin myymälään ja Kierrätyskeskuksen myymälään. Voiko tavarasta luopumiseen kehittyä samanlainen riippuvuus kuin tavaroiden harkitsemattomaan hankkimiseen? Minun ei kannata lahjoittaa enää mitään, ennen kuin olen selvittänyt, onko lopuilla tavaroillani jotain rahallista arvoa. Ehkä on lisäksi suotavaa, että säilytän itsellänikin jotain... Nyt on vain putki päällä eli kauhea himo luopua kaikesta mahdollisesta. Pitääkö olla huolissaan?
Poistamiseen kun tulee himo, kokoajan ajattelee tavaroita sillä silmällä että mitähän vielä poistaisi.
Samaten ettei osta mitään mitä ei ihan välttämättä tarvitse.
Takin ostin alesta kun edellinen oli yli 10 vuotta vanha ja todella käytetyn näköinen.
Pakko laittaa roskiin 2 takkia kun ei niitä viitsi edes kierrätykseen viedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle myös ihan puhtaasti roskiin heittäminen on vaikeaa. Tänään vein mainosmeikkipussin ihan roskiin. Olin pyöritellyt sitä varmaan puoli vuotta koska olihan se ehjä ja uusi ja käyttökelpoinen..Mutta kuitenkin turha ja ilmainen kaupanpäällinen. Ja alushousut joista haarapala täynnä reikiä. Kyllä ne vielä menee..
Älytöntä
Myyminen on ok, samoin lahjoittaminen. Mutta esim mainosroina jota saan työn kautta messuilta ym on hankalaa koska on vaikea kierrättää hyväkin esine jos siinä lukee isolla joku firma..Mainosjutut on myös mulle vähän vaikeita, koska periaatteessa tuntuu typerälle heittää roskiin käyttämätön tuubihuivi, heijastin, kynä, avainnauha, kangaskassi jne. mutta em myöskään oikeasti käytä niitä monikäyttöisiä pipo/tuubihuivi mikälie virityksiä enkä tarvitse 50 kangaskassia tai 40 heijastinta. Nykyään yritän jos suinkin muistan "unohtaa" mainoslahjat sen paikan naulakkoon, johonkin nurkkaan tai tuolille, josta ne tavarat sain, jotta ne eivät edes päädy kotiini ja ne voi sitten antaa jollekin seuraavassa tilaisuudessa. En vain aina muista ja silloin jos siellä lahjakassissa on myös jotain houkuttelevaa, kuten suklaata niin usein kassi päätyy kotiin, herkuttelen suklaalla ja mietin että jaahas, taas näitä heijastimia jne.... Ja näitä tilanteita on vielä itselläni kohtuu usein, koska työn ja harrastuksen kautta käyn kaikenlaisissa tilaisuuksissa.
Tuubihuivit ja kangaskassit voi lahjoittaa asukastalojen jne. ompelimoihin.Esim. tuubihuivista voi tehdä uuden resorin t-paitaan rikkinäisen tilalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle myös ihan puhtaasti roskiin heittäminen on vaikeaa. Tänään vein mainosmeikkipussin ihan roskiin. Olin pyöritellyt sitä varmaan puoli vuotta koska olihan se ehjä ja uusi ja käyttökelpoinen..Mutta kuitenkin turha ja ilmainen kaupanpäällinen. Ja alushousut joista haarapala täynnä reikiä. Kyllä ne vielä menee..
Älytöntä
Myyminen on ok, samoin lahjoittaminen. Mutta esim mainosroina jota saan työn kautta messuilta ym on hankalaa koska on vaikea kierrättää hyväkin esine jos siinä lukee isolla joku firma..Mainosjutut on myös mulle vähän vaikeita, koska periaatteessa tuntuu typerälle heittää roskiin käyttämätön tuubihuivi, heijastin, kynä, avainnauha, kangaskassi jne. mutta em myöskään oikeasti käytä niitä monikäyttöisiä pipo/tuubihuivi mikälie virityksiä enkä tarvitse 50 kangaskassia tai 40 heijastinta. Nykyään yritän jos suinkin muistan "unohtaa" mainoslahjat sen paikan naulakkoon, johonkin nurkkaan tai tuolille, josta ne tavarat sain, jotta ne eivät edes päädy kotiini ja ne voi sitten antaa jollekin seuraavassa tilaisuudessa. En vain aina muista ja silloin jos siellä lahjakassissa on myös jotain houkuttelevaa, kuten suklaata niin usein kassi päätyy kotiin, herkuttelen suklaalla ja mietin että jaahas, taas näitä heijastimia jne.... Ja näitä tilanteita on vielä itselläni kohtuu usein, koska työn ja harrastuksen kautta käyn kaikenlaisissa tilaisuuksissa.
Minä olen näitä heijastimia, avainnauhoja ym. kerännyt kassiin, jonka sitten lahjoitan arpajaisia tai ongintoja järjestävälle koululuokalle/koululle. Mutta, joku järki tässäkin, ettei vaan siirrä krääsää taholta toiselle. Mutta esim. heijastimet on tässä ihan hyviä ja järkeviäkin!
Helsingissä palvelukeskuksessa oli ulkona teline, josta sai tarvitseva ottaa heijastimen.Lahjoittaa tällaiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jouduin tänään tekemään makaronilaatikon pellille ja tajusin, että ruuat voi tehdä myös syvälle pellille kaikki. Eli vuokia ei välttämättä tarvitse ollenkaan. En tiedä alkaako mennä jo liian pitkälle oma tavara-ahdistus, mutta tuntuu loistavalle nämä ahaa elämykset mistä vielä voikin karsia!
Käytän toki vielä myös uunivuokia kun sellaiset on, mutta jos ne eivät seuraavaan asuntoon mahtuisi hyvin, niin voin niistä hyvin luopuakin.
Hillosin 1990-luvulta alkaen kaiken. Olen aina ollut huono heittämään tai luopumaan mistään.
Kaapit ja varastot tursuivat "jos joskus kuitenkin tarvitsen/mahdun näihin"- mentaliteetilla.
Meni kaikkiaan noin 5 vuotta että kykenin luopumaan "menneisyydestäni" eletystä elämästä, se on tunnepuolen prosessi. Ne kuuluivat aikaan joka ei enää palaa, ne toivat iloa elämään, herättivät muistoja, olivat vanhoja ystäviä. Se rahamäärä, joilla kaikki ostettu ja joista luopunut harmitti aikansa, mutta kuten joku tässä ketjussa kirjoitti niin se on ollutta ja mennyttä eikä sitä enää voi muuksi muuttaa joten murehtiminen nyt on turhaa. Tärkeämpää on se, miten rahaa käyttää vaatteeseen, tavaraan jatkossa.
Päätin että aloitan rauhallisesti, meni siihen sitten kuinka kauan hyvänsä. Hidasta se oli ja tuntui että voimat loppuu kesken joten pidin pitkiäkin taukoja. Tavarakasat alkoivat kuiten karttua ja niiden poisvienti kohensi mielialaa yllättävän paljon josta sai lisäbuustia raivaamiseen.
Niin huojentunut ja kevyt, helppo olla kun ei ole enää vanhaa varastoa silmien alla: kaapeissa on nyt vain käyttövaatteet ja asusteet, okei on yksi iso pahvilaatikko täpötäysi vaatetta joista en kyennyt luopumaan.
En tavoittele minimalismia vaan haluan nauttia kauniista asioista, koti on siisti ja itsellä seesteinen olo. Mission completed.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hiihtolomaviikko on vierähtänyt tavaroiden järjestelyssä. Nyt on kaikki vanhat pulkat, liukurit, luistimet, mailat, kypärät, sukset, luistimet ym. viety SPR: lle. Kaikkia vanhat, käyttökelpoiset tekstiilit ja lelut UFF:lle. Huomenna tulee SPR: n auto hakemaan huonekaluja ym. (sohva, lasten sänky, TV- taso, akvaario, hamsterin häkki tarvikkeineen). Ja olo on autuas!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen vienyt tämän vuoden puolella kuusi kertaa lahjoituksia SPR:n Kontin myymälään ja Kierrätyskeskuksen myymälään. Voiko tavarasta luopumiseen kehittyä samanlainen riippuvuus kuin tavaroiden harkitsemattomaan hankkimiseen? Minun ei kannata lahjoittaa enää mitään, ennen kuin olen selvittänyt, onko lopuilla tavaroillani jotain rahallista arvoa. Ehkä on lisäksi suotavaa, että säilytän itsellänikin jotain... Nyt on vain putki päällä eli kauhea himo luopua kaikesta mahdollisesta. Pitääkö olla huolissaan?
Poistamiseen kun tulee himo, kokoajan ajattelee tavaroita sillä silmällä että mitähän vielä poistaisi.
Samaten ettei osta mitään mitä ei ihan välttämättä tarvitse.
Takin ostin alesta kun edellinen oli yli 10 vuotta vanha ja todella käytetyn näköinen.
Pakko laittaa roskiin 2 takkia kun ei niitä viitsi edes kierrätykseen viedä.
pesun kautta tekstiilikeräykseen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hiihtolomaviikko on vierähtänyt tavaroiden järjestelyssä. Nyt on kaikki vanhat pulkat, liukurit, luistimet, mailat, kypärät, sukset, luistimet ym. viety SPR: lle. Kaikkia vanhat, käyttökelpoiset tekstiilit ja lelut UFF:lle. Huomenna tulee SPR: n auto hakemaan huonekaluja ym. (sohva, lasten sänky, TV- taso, akvaario, hamsterin häkki tarvikkeineen). Ja olo on autuas!
Älä lahjoita UFF:lle se ei ole ekologinen ja ihmisarvoinen tapa. Myy vaatteet tai vie pelastusarmeijalle tai tekstiilikeräykseen risat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertokaa vinkkejä miten raaskii laittaa pois edesmenneen vanhemman kotoa tulleita tavaroita :( Eivät sovi omaan sisustukseen ja sitten hurja määrä esim. kirjoja ja vanhoja valokuvia. Tilan puutteen takia kuvat nyt laatikossa kellarivarastossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen vienyt tämän vuoden puolella kuusi kertaa lahjoituksia SPR:n Kontin myymälään ja Kierrätyskeskuksen myymälään. Voiko tavarasta luopumiseen kehittyä samanlainen riippuvuus kuin tavaroiden harkitsemattomaan hankkimiseen? Minun ei kannata lahjoittaa enää mitään, ennen kuin olen selvittänyt, onko lopuilla tavaroillani jotain rahallista arvoa. Ehkä on lisäksi suotavaa, että säilytän itsellänikin jotain... Nyt on vain putki päällä eli kauhea himo luopua kaikesta mahdollisesta. Pitääkö olla huolissaan?
Poistamiseen kun tulee himo, kokoajan ajattelee tavaroita sillä silmällä että mitähän vielä poistaisi.
Samaten ettei osta mitään mitä ei ihan välttämättä tarvitse.
Takin ostin alesta kun edellinen oli yli 10 vuotta vanha ja todella käytetyn näköinen.
Pakko laittaa roskiin 2 takkia kun ei niitä viitsi edes kierrätykseen viedä.pesun kautta tekstiilikeräykseen
Yritin etsiä netistä tätä tekstiisikeräystä paikkakunnaltani, ainakaan vielä en löytänyt.
Täytyy ottaa vielä selvää onko näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitin vuosi sitten tammikuussa tavan joka pe laitan väh 3 tavaraa myyntiin, tai kerralla 10 joka kk.
Aluksi laitoin 50, nyt määrä on n 20.
Hiihtolomalla käytiin lastenvaatteet läpi. Pieneksi jääneitä oli lähes 50.
Nyt kaikki on pesty ja odottaa laitan 3 eri kasassa myyntiin.
Tästä on ollut rutiini ja kaupat on helppo tehdä, kun oon kotona töissä
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa vinkkejä miten raaskii laittaa pois edesmenneen vanhemman kotoa tulleita tavaroita :( Eivät sovi omaan sisustukseen ja sitten hurja määrä esim. kirjoja ja vanhoja valokuvia. Tilan puutteen takia kuvat nyt laatikossa kellarivarastossa.
Jostain luin, että kuolinpesän tavarat kannattaisi poistaa ensimmäisen kahden kuukauden aikana tapahtuneesta. Jos jättää ne pidemmäksi aikaa, niin sitten on hankalampaa, syyllisyys ja muistot alkaa kasaantua tavaroihin ja eikä enää näe mitkä sieltä on niitä itselle tärkeitä esineitä.
Asiaa voi yrittää miettiä loogisesti, hyödyttääkö tai ilahduttaako ne tavarat siellä kellarissa? Jos saisit lahjoitettua niitä, niin voisiko silloin joku muu niistä olla onnellinen? Tai olisiko niillä rahallista arvoa, jotta saisit itsellesi niistä hyötyä? Miksi säilöt niitä? Olisiko vanhempi halunnut, että murehdit hänen tavaroita? Muistatko vanhemman ainoastaan näistä tavaroista vai jostain muusta?
Jos ihan logiikka ei toimi, mene sinne kellariin, etsi yksi asia josta tulee parhaita muistoja, etkä ainakaan voi luopua ja vastapalloon toinen jossa ei ole muistoja tai muistot ovat ikäviä josta voit luopua. Tee tätä esim. 30min, kasaa tärkeimmät kellarin perälle ja vie poistettavat saman tien pois. Sitten taas parin päivän tai viikon päästä sama juttu, kunnes sinulla on vain tavaroita joita voisit hyödyntää omassa kodissa, koska ovat sinulle tärkeitä tai haluat säilyttää muistoina varastossa.
Olen käynyt läpi raskaan surun omaiseni äkkikuoleman jälkeen. Olen huomannut, että kun suru on suurimmillaan, on täysin mahdotonta tehdä lopullisia päätöksiä siitä, mitä jäämistöä haluaa pitää itsellään ja mistä on viisasta luopua. Tarkoitan lähinnä tärkeitä muistoesineitä, papereita ja valokuvia. Jos mahdollista, kannattaa laittaa ne esimerkiksi häkkivarastoon tai oman kodin kaappien perukoille ja tehdä päätökset vasta sitten, kun surutyö on tehty. Muuten voi tehdä sellaisia päätöksiä, joita katuu katkerasti myöhemmin.
Lähiomaisen kannattaa myös kysyä sukulaisilta, haluavatko he muistoksi vainajan henkilökohtaisia papereita tai valokuvia, ennen kuin omainen laittaa silppuriin ne menneisyyteen liittyvät dokumentit, joita hän ei halua itse säilyttää...
Mummoni kuoli 2007. Hän oli tietysti tärkeä ja rakas ja onnekseni hän oli tiiviisti elämässäni 41 vuotta.
Mummo osti minulle tosi paljon tavaraa. Hän kun piti kaikesta kauniista ja halusi ilahduttaa. Osan tavaroista laitoin kylmästi kiertoon koska en pidä koriste-esineistä ja makukin oli meillä aika erilainen.
Säilytin pari, kolme. Mummon muistan muutenkin mutta erityisesti arjessani ilahduttaa Tupperwaren lävikkö jonka häneltä sain. Se on ollut käytössä 30 vuotta ja on edelleen suosikkini. Tämä riittää. Muistan mummun ja saan arjen iloa hyvästä esineestä.
Vierailija kirjoitti:
Mummoni kuoli 2007. Hän oli tietysti tärkeä ja rakas ja onnekseni hän oli tiiviisti elämässäni 41 vuotta.
Mummo osti minulle tosi paljon tavaraa. Hän kun piti kaikesta kauniista ja halusi ilahduttaa. Osan tavaroista laitoin kylmästi kiertoon koska en pidä koriste-esineistä ja makukin oli meillä aika erilainen.
Säilytin pari, kolme. Mummon muistan muutenkin mutta erityisesti arjessani ilahduttaa Tupperwaren lävikkö jonka häneltä sain. Se on ollut käytössä 30 vuotta ja on edelleen suosikkini. Tämä riittää. Muistan mummun ja saan arjen iloa hyvästä esineestä.
Minä käytän 1990-luvulla kuolleen isänäitini tekemiä kintaita ja hänen minulle ostamaansa juustokupua. Käyttöesineistä on enemmän iloa kuin koriste-esineistä, jotka olen lahjoittanut pois.
Ensinnäkin kiitos inspiroivasta keskustelusta. On ollut ilo lukea teidän kuulumisia.
Loma on sekoittanut rutiineja ja on ollut haasteita pitää koti kuosissa. Ennen lomaa siivosin kodinhoitohuoneen ja sen tuloksena yksi kassillinen lapsen pieneksi jääneitä vaatteita lähti kierrätykseen.
On tullut osteltua vähän kaikenlaista pientä omaksi piristykseksi ja se tavallaan vähän harmittaa.
Yritän keskittyä taas kodin poistoihin, mutta hidasta on.
Alue: Aihe vapaa
Olen vienyt tämän vuoden puolella kuusi kertaa lahjoituksia SPR:n Kontin myymälään ja Kierrätyskeskuksen myymälään. Voiko tavarasta luopumiseen kehittyä samanlainen riippuvuus kuin tavaroiden harkitsemattomaan hankkimiseen? Minun ei kannata lahjoittaa enää mitään, ennen kuin olen selvittänyt, onko lopuilla tavaroillani jotain rahallista arvoa. Ehkä on lisäksi suotavaa, että säilytän itsellänikin jotain... Nyt on vain putki päällä eli kauhea himo luopua kaikesta mahdollisesta. Pitääkö olla huolissaan?