Lue keskustelun säännöt.
tavarapaljous :(
22.04.2014 |
ahdistaa tämä tavaramäärä täällä asunnossa. 50neliöinen kaksio, 3 henkilöä, joista yksi alle 1v. yööööhhhh. miten tavaraa vois vähentää. olen vielä niin hamsteriluonne :/
Kommentit (20783)
Vierailija kirjoitti:
Miksi? En ymmärrä miksi on niin paljon helpompaa olla ostamatta uutta/vanhaa tavaraa, josta todella pitää ja jota todella kuvittelee tarvitsevansa ja haluavansa, kuin luopua jo ostetuista rumemmista tavaroista, joilla ei ole edes hääviä tunnearvoa?? En ymmärrä tätä ongelmaa itsessäni. Täällä varmaan joku viisaampi osaa kertoa syyn ja ehkä sitten raaskin erota monistakin tavaroista. Olen vuosia tyhjentänyt kämppää ja todennut että juuri mitään niistä hävitetyistä en kaipaa enkä edes muista että joskus on ollut. Sitten jotain tavaraa on kaksi tai useampia kappaleita mutta ei vaan saa hävitettyä vaikka ei ole vuosiin käyttänyt, eikä ole sitä tunnearvoa eli perittyjä tai lahjaksi saatuja vaan kirppikseltä ostettuja ja käyttämättömiä. On kaunis kuvio tai väri tms ihana.
Syynä voi olla vaikka köyhä tai tavaratarkka lapsuudenkoti. Sitä ei välttämättä tajua minkälainen selkäytimeen sisäistetty hamsteri on. Tietyllä tavalla niukkuudessa eläminen on ainakin mut aivopessyt siihen, että vaikka elämä on nyt yltäkylläistä, niin tavarasta luopuminen tekee välillä ihan fyysisestikin kipeää. Asia on tutkittu, ja se todella voi sattua. Liittyy varmaankin turvallisuudentunteeseen ja siihen, että pelkää ettei pärjää jos nyt luopuu näistä tavaroista. Onko sitten ajatusmaailma, johon on oppinut -> tavarapaljous = rikkaus. Vaikka todellisuus on nykyään päinvastoin.
Toistaalta kun ruokaakin oli vähemmän, niin miehet pitivät lihavista naisista. Se kai viittasi vaurauteen ja siihen, että ruoka ei lopu kesken tästä talosta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huoh. Minulla on ongelma. Ahdistun jatkuvasti tavarasta ja raijaan sitä ulos, ja samalla toisesta päästä sisään. Kyllähän sitä tarviikin, kun on monta pientä lasta, mutta siis veikkaan että mulla on tavallista enemmän "pakko tarvii" juttuja. Ja olen erittäin hyvä kirpparikierrättäjä, joten ne "pakkotarvii"-jutut löytyykin yleensä helposti edullisesti, joten on pienempi kynnys niitä hommatakin. Ja sit ahdistaa taas kun on niin paljon tavaraa. Tosin ei tää tavaramäärä isommassa asunnossa tuntuisi missään, mut kun 5 henkeä asuu 79 neliön kolmiossa (ilman mitään varastoa) niin ei oikeestaan saisi omistaa hirveesti mitään ylimääräisiä.
Ja ehkä sekoitan sen tavarapaljouden oikeastaan myös ihan vaan tavarasotkuun, kun 2 ja 3v retkeilee ympäri asuntoa ja vanhemmilla ei ihan muistu siivota omia jälkiään. Eli tavaroiden karsimisen ohessa olen yrittänyt nyt keksiä keinoja arkisiivouksen sujuvoittamiseen - yksi oivallus oli poistaa likapyykkikaapin ovi! Yllättävästi paremmin ne pyykit kulkeutuu kaikilla koriin asti, kun ei tarvi sitä yhtä ylimääräistä ovea avata ensin, vaan voi vaikka kauempaakin heittää.
Naurakaa vaan, mutta näköjään se on meillä liikaa! Ylipäätään oon alkanut miettiä et sen sijaan että syyllistän itseäni vuodesta toiseen siitä, etten jotain noin pientä asiaa saa muka aina tehtyä, oikeastaan on tehokkaampaa yrittää sit vaan kiertää tai poistaa se koko asia. Poistaa kaapista ovi tai roskiksesta kansi tai mitä vaan vaatiikaan. Tai sit poistaa niin paljon vaatetta ja astioita käytöstä et yksinkertaisesti on pakko pyörittää se tiskikone tai pyykkikone ajoissa, ettei kasoja edes pääse syntymään.Lasten vaatteiden vähentäminen tai määrän tarkistelu mulla onkin seuraavaksi tehtävänä.
Huoh. Että semmonen avautuminen.
Sun kokemuksia hyväksikäyttäen voisi jemmata osan lasten leluista niin niitä ei kertyisi niin paljon ympäri asuntoa? Sitten taas vaihtaisi lelut kun tuntuu että näillä ei enää kiinnosta leikkiä. On tutkittukin, että on lapselle hyväksi jos kerrallaan on vain pieni määrä leluja leikissä. Lisää rauhallisuutta ja keskittymiskykyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi? En ymmärrä miksi on niin paljon helpompaa olla ostamatta uutta/vanhaa tavaraa, josta todella pitää ja jota todella kuvittelee tarvitsevansa ja haluavansa, kuin luopua jo ostetuista rumemmista tavaroista, joilla ei ole edes hääviä tunnearvoa?? En ymmärrä tätä ongelmaa itsessäni. Täällä varmaan joku viisaampi osaa kertoa syyn ja ehkä sitten raaskin erota monistakin tavaroista. Olen vuosia tyhjentänyt kämppää ja todennut että juuri mitään niistä hävitetyistä en kaipaa enkä edes muista että joskus on ollut. Sitten jotain tavaraa on kaksi tai useampia kappaleita mutta ei vaan saa hävitettyä vaikka ei ole vuosiin käyttänyt, eikä ole sitä tunnearvoa eli perittyjä tai lahjaksi saatuja vaan kirppikseltä ostettuja ja käyttämättömiä. On kaunis kuvio tai väri tms ihana.
Ihan psykologinen juttu, kun ostat jonkun esineen se muuttuu sinulle tärkeämmäksi kun omistat sen. Endowment effect on ilmiön nimi, jos haluaa googlailla. Sopii erityisesti juuri aika arvottomaan tavaraan. Esimerkkinä usein käytetty sitä, että jaetaan ihmiset kahteen ryhmään toisille annetaan vaikka muki ja toisille vaikka kynä. Arvottomia tavaroita joita meillä on kaapit täynnä. Sitten jonkun ajan päästä kysytään henkilöiltä, että haluavatko he vaihtaa kynän mukiin tai toisin päin. Lähes kukaan ei halua vaihtaa sitä minkä he jo ovat saaneet, koska se on heidän.
Keinoja miten voi päästä yli on laittaa tavarat pois näkyvistä ja vaikka 3kk päästä laittaa pois ne mitä ei ole kaivannut. Muita on miettiä miksi haluaa vähemmän tavaraa ja miettiä millaista elämä olisi ilman näitä turhia tavaroita. Siis se, että oikeasti vaan ymmärtää, ettei näitä tavaroita tule kaipaamaan, kuten olet jo ymmärtänyt. Nyt vaan pitää pystyä toteuttamaan se. Kuten tiedät, jokainen hetki ei ole paras tavaran luopumiseen, väsyneenä, paljon päätöksiä tehneenä ja stressaantuneena ei aina pysty. Joku aamu, kun sinulla on vapaa-päivä ja paljon energiaa, niin otat asiaksi käydä niitä tavaroita läpi, kyllä se karsinta onnistuu. Ja jos joku on vaan niin ihana, niin sitten pakotat itsesi keksimään sille jotain käyttöä.
Kiitos kommentistasi! Minulle tuo oli ihan uusi termi ja sitähän se näyttää olevan minulla, ainakin osittain. Täytyy lukea siitä vielä lisää. Tosin tuota tavaroiden poislaittamista en enää kokeile kun kyseessä on tavarat jotka kerran vuodessa otetaan esille (joulu) ja käyn läpi mitä haluan säilyttää. Silti joukossa on aina tavaroita joista en pysty luopumaan vaikka tiedän että en tarvitse (on toinen mieluisampi/kauniimpi käytössä tai se on tavara joka on kaunis mutta en käytä koskaan). Syytä olisi karsia (muutto pienempään asuntoon) ja miettiä hyvinkin tarkkaan mitä kannattaa säilyttää. Sitten näiden joulutavaroiden kohdalla mietin aina että jos hävittäisinkin jotain muuta kodista pois niin olisi tilaa jemmata näitä joulutavaroita (vaikka en niitä edes vuosikausiin ole käyttänyt) :D On tämä työlästä ja hankalaa, kun on tällainen pihi luonne että mistään ei oikein haluaisi luopua vaikkei edes tarvitse just nyt, mutta saattaa myöhemmin tarvita ja tuunata. Täytyy vain ruoskia itseään eteenpäin. Outoa että toinen sisarukseni on ihan erilainen päinvastainen luonteeltaan, pystyy luopumaan ihan mistä tahansa ja parin sekunnin miettimisellä, ja minä kauhistelen hänen hävityksiään (miten sinä tuon raskit myydä kirppiksellä ja noin halvalla??). Parasta on kuitenkin se että pystyn olemaan ostamatta lisää vaikka kuinka ihania tavaroita ja tekstiilejä näkisin alemyynneissä. Kirppiksillä en enää käy kuin pari kertaa vuodessa.
Tämä "saattaa myöhemmin tarvita ja tuunata" on paha lovi.
Olen jo päättänyt, että kun työkiireet keväällä vähän helpottaa, niin mun toivotaatoivotaan tuunaustavarat lähtee mäkeen kaikki. Sitä järjetöntä syyllisyyden tuntoa kun tietää, että on kaapillinen "tuunattavaa" odottamassa. Säästän ompelukoneen vaatteiden korjaamiseen, mutta luovutan nämä tuunausajatukset ja tunnustan, että minua ei oikeasti kiinnosta ommella uusia vaatteita, tuunata vanhoja eikä muutenkaan ylimääräistä pyöriä niiden aivastuttavien kankaiden kanssa. Elämän voi käyttää paremminkin kuin tuskailla joidenkin tuunausprojektien kanssa.
Ja sitä paitsi. Jos tavaraa on liikaa, niin vaikka tarpeettoman/likaisen/rikkinäisen tuunaisikin, niin ei se silti mihinkään haihdu. Siitä tulee vain jatkojalostettua roskaa. Siis niille, jotka ei aikuisten oikeasti ole kiinnostunut näistä tuunausprojekteista.
Mieti onko kyse
- asiasta joka pitäisi tehdä vai
- asiasta, jota voisit tehdä jos todella haluaisit tehdä
Jos on kyse ekasta, roskiin tai kierrätykseen, jos toisesta, niin säilytä. Muuten säästät vaan syyllisyyttä tuottavaa roskaa kaapeissasi. Psyykkaan tässä myös itseäni tulevaan kevään suursiivoukseen omissa tuunausvarastoissani!!
Vierailija kirjoitti:
Miettikää kuinka paljon on mennyt rahaa turhaan tavaraan! Itse olen ostellut alennusmyynneistä vaatteita ja kosmetiikkaa liikaa viimeiset 10 vuotta. Kaikki paikat pursuaa ihan hyvää tavaraa. Mutta sitä on liikaa. Olen olevinaan aika nuuka, mutta jos ajattelee paljonko tähän harrastukseen on mennyt. Varmaan tosi paljon. Ajattelin, että voisi hinnoitella kaikki tavarat ja laskea, jos saisin aikaiseksi. Jos ajattelee, että vaikka 200 eurolla kuussa, se on 2400 vuodessa. Eli 24000 kymmenessä vuodessa. Yleensä noin puoleen hintaan. Eli vaatimattomasti normaalihinnalla 50 tuhannen edestä! Tämä siis vain arvio. Voi olla enemmänkin. Enkä hamstraajana raski heittää pois. Ja kyse vain omista tavaroista. Pitää ehkä oikesti laskea. Kiva kun on ainakin muutaman kymmenen tuhannen arvoinen vaatevarasto :(
Jos oikein haluat kauhistua voit laskea paljonko olet hävinnyt tuotoissa tänä aikana. Jos olisit sijoittanut joka vuosi tämän saman rahan vaikka Fortumin osakkeisiin niin mikä olisi tilanne nyt? Kurssinousut ja osingot ovat julkistesti nähtävillä, että laskemaan vaan..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on ehkä vähän hölmö vinkki tavarapaljousketjuun, mutta kerronpa kuitenkin. Mä saan jouluisin useita kauniita joulukortteja, monet itsetehtyjä. Joulun jälkeen käyn ne läpi ja kierrätän seuraavana jouluna eteenpäin ne kortit, jotka voi tuunata uudelleen. Olisi sääli, jos kauniit askartelut päätyisivät suoraan roskiin. Ei sinänsä vähennä tavaraa kun ne pitää säilöä seuraavaan jouluun (puhutaan noin kymmenestä kortista eli eivät juuri vie tilaa), mutta säästää resursseja ja rahaa.
Olen tehnyt tätä jo muutaman vuoden. Meillekin tulee itsetehtyjä kortteja, tuunaan niistä uudet ja laitan menemään. Muutamaan vuoteen ei ole tarvinnut ostella joulukortteja, ja se puuhastelu onnistuu hyvin telkkaria katsoessa. Monesti teen valmiiksi kortteja jo seuraavaakin joulua varten.
Erityisen kivaa tässä on juurikin se, että ne kauniit taiteilut pääsevät seuraavien ihailtavaksi. Muutama erityinen joulukortti on aina koristeena joulun aikaaan.
Minä taasen ole lähettänyt yhden yhtä joulukorttia ainakaan 10 vuoteen. Aivan turhaa lähetellä pahviläpysköitä ympäriinsä ja vielä maksaa Postille siitä. Turhaa jätettä, turhaa energiantuhlausta, turhaa rahanmenoa.
Ilahdun aina kortin saamisesta, kun tiedän että minua ja perhettäni on ajateltu. Samoin haluan ilahduttaa ihmisiä ja kertoa, että ajattelen heitä lämmöllä. Eli minulle se ei ole turhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettikää kuinka paljon on mennyt rahaa turhaan tavaraan! Itse olen ostellut alennusmyynneistä vaatteita ja kosmetiikkaa liikaa viimeiset 10 vuotta. Kaikki paikat pursuaa ihan hyvää tavaraa. Mutta sitä on liikaa. Olen olevinaan aika nuuka, mutta jos ajattelee paljonko tähän harrastukseen on mennyt. Varmaan tosi paljon. Ajattelin, että voisi hinnoitella kaikki tavarat ja laskea, jos saisin aikaiseksi. Jos ajattelee, että vaikka 200 eurolla kuussa, se on 2400 vuodessa. Eli 24000 kymmenessä vuodessa. Yleensä noin puoleen hintaan. Eli vaatimattomasti normaalihinnalla 50 tuhannen edestä! Tämä siis vain arvio. Voi olla enemmänkin. Enkä hamstraajana raski heittää pois. Ja kyse vain omista tavaroista. Pitää ehkä oikesti laskea. Kiva kun on ainakin muutaman kymmenen tuhannen arvoinen vaatevarasto :(
Jos oikein haluat kauhistua voit laskea paljonko olet hävinnyt tuotoissa tänä aikana. Jos olisit sijoittanut joka vuosi tämän saman rahan vaikka Fortumin osakkeisiin niin mikä olisi tilanne nyt? Kurssinousut ja osingot ovat julkistesti nähtävillä, että laskemaan vaan..
Jos tämä auttaa tulevaisuudessa turhasta ostelusta pois, niin ok. Muussa tapauksessa, älkää laskeko.
Jumittaa vaan helpommin niissä olemassa olevissa tavaroissa, jos tuota miettii.
Ihminen tekee virheitä, se on inhimillistä. Parempi katsoa elämässä eteenpäin.
Tänään justiin vein kamaa kirppikselle. Se tunne: toisaalta helpottunut, toisaalta ahdistunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän ristiriitaiset fiilikset tavaroiden suhteen tällä hetkellä… Etsimme uutta vuokra-asuntoa, mutta on mahdotonta ennustaa, milloin löytyy hyvä. Voidaan siis oikeasti puhua joko parista kuukaudesta tai parista vuodestakin! Tällaista on pienituloisena Helsingissä. Joka tapauksessa tavaraa on liikaa nykyiseen asuntoon, mutta tulevaisuudesta ei ole vielä mitään tietoa, niin eletään kaaoksen keskellä. Kaapit pursuaa, säilytystilaa on hirveän vähän. Tämä asunto oli siis lähtökohtaisestikin liian pieni, mutta oli pakko ottaa. Mitenköhän tässä kannattaisi toimia, että voisi kuitenkin viihtyä tämänhetkisessäkin kodissa?
Vierailija kirjoitti:
Vähän ristiriitaiset fiilikset tavaroiden suhteen tällä hetkellä… Etsimme uutta vuokra-asuntoa, mutta on mahdotonta ennustaa, milloin löytyy hyvä. Voidaan siis oikeasti puhua joko parista kuukaudesta tai parista vuodestakin! Tällaista on pienituloisena Helsingissä. Joka tapauksessa tavaraa on liikaa nykyiseen asuntoon, mutta tulevaisuudesta ei ole vielä mitään tietoa, niin eletään kaaoksen keskellä. Kaapit pursuaa, säilytystilaa on hirveän vähän. Tämä asunto oli siis lähtökohtaisestikin liian pieni, mutta oli pakko ottaa. Mitenköhän tässä kannattaisi toimia, että voisi kuitenkin viihtyä tämänhetkisessäkin kodissa?
Mieti Helsingin vuokria ja katso sen jälkeen tavaroita. Haluatko maksaa vähintään 50 e/kk, että voit säilyttää sen tavaravuoren?
Sitähän minäkin.
Nyt vaan karsimaan kaikkea mahdollista, on helpompi muuttokin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vähän ristiriitaiset fiilikset tavaroiden suhteen tällä hetkellä… Etsimme uutta vuokra-asuntoa, mutta on mahdotonta ennustaa, milloin löytyy hyvä. Voidaan siis oikeasti puhua joko parista kuukaudesta tai parista vuodestakin! Tällaista on pienituloisena Helsingissä. Joka tapauksessa tavaraa on liikaa nykyiseen asuntoon, mutta tulevaisuudesta ei ole vielä mitään tietoa, niin eletään kaaoksen keskellä. Kaapit pursuaa, säilytystilaa on hirveän vähän. Tämä asunto oli siis lähtökohtaisestikin liian pieni, mutta oli pakko ottaa. Mitenköhän tässä kannattaisi toimia, että voisi kuitenkin viihtyä tämänhetkisessäkin kodissa?
Aloittakaa karsiminen jo nyt. Ansaitsette kivan ja viihtyisän kodin jo nyt, ja muuttaminen on paljon helpompaa, kun turhaa tavaraa ei ole. Jos tavara on teille turha, tarpeeton ja epämieluisa tässä kodissa, se on sitä mitä luultavammin myös seuraavassa. Äkkiseltään ajatellen vain huonekalut, matot ja verhot ovat sellaisia, joita tarvitaan useampia jos muuttaa isompaan asuntoon, mutta muuten teidän tarpeet eivät muutu vaikka asunto vaihtuisikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on ehkä vähän hölmö vinkki tavarapaljousketjuun, mutta kerronpa kuitenkin. Mä saan jouluisin useita kauniita joulukortteja, monet itsetehtyjä. Joulun jälkeen käyn ne läpi ja kierrätän seuraavana jouluna eteenpäin ne kortit, jotka voi tuunata uudelleen. Olisi sääli, jos kauniit askartelut päätyisivät suoraan roskiin. Ei sinänsä vähennä tavaraa kun ne pitää säilöä seuraavaan jouluun (puhutaan noin kymmenestä kortista eli eivät juuri vie tilaa), mutta säästää resursseja ja rahaa.
Olen tehnyt tätä jo muutaman vuoden. Meillekin tulee itsetehtyjä kortteja, tuunaan niistä uudet ja laitan menemään. Muutamaan vuoteen ei ole tarvinnut ostella joulukortteja, ja se puuhastelu onnistuu hyvin telkkaria katsoessa. Monesti teen valmiiksi kortteja jo seuraavaakin joulua varten.
Erityisen kivaa tässä on juurikin se, että ne kauniit taiteilut pääsevät seuraavien ihailtavaksi. Muutama erityinen joulukortti on aina koristeena joulun aikaaan.
Minä taasen ole lähettänyt yhden yhtä joulukorttia ainakaan 10 vuoteen. Aivan turhaa lähetellä pahviläpysköitä ympäriinsä ja vielä maksaa Postille siitä. Turhaa jätettä, turhaa energiantuhlausta, turhaa rahanmenoa.
Tosin postikorteista syntyvä energiankulutus ja jätteen määrä ovat silti pienemmät kuin tervehdyksen sähköisestä lähettämisestä aiheutuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tänään justiin vein kamaa kirppikselle. Se tunne: toisaalta helpottunut, toisaalta ahdistunut.
Ei se turhaan ostettu tavara sillä katoa, että sen vie kippikselle. Pitää lopettaa kaiken ei-välttämättömän tavaran hankkiminen ja jättää ihqut sisustuskoristekrääsät ja muotirätit kauppiaan iloksi.
Vierailija kirjoitti:
Vähän ristiriitaiset fiilikset tavaroiden suhteen tällä hetkellä… Etsimme uutta vuokra-asuntoa, mutta on mahdotonta ennustaa, milloin löytyy hyvä. Voidaan siis oikeasti puhua joko parista kuukaudesta tai parista vuodestakin! Tällaista on pienituloisena Helsingissä. Joka tapauksessa tavaraa on liikaa nykyiseen asuntoon, mutta tulevaisuudesta ei ole vielä mitään tietoa, niin eletään kaaoksen keskellä. Kaapit pursuaa, säilytystilaa on hirveän vähän. Tämä asunto oli siis lähtökohtaisestikin liian pieni, mutta oli pakko ottaa. Mitenköhän tässä kannattaisi toimia, että voisi kuitenkin viihtyä tämänhetkisessäkin kodissa?
Kannattaa miettiä mitä oikeasti tarvitsee? Mitä siellä kaapeissa on?
Kausituotteita -
Harrastus-ja urheiluvälineet -
varastoon nämä. Onko kaikki käytössä ja onko niitä liikaa?
Astiat ja keittiövälineet - tarvitaanko näitä kaikkia? Meillä tehdään joka päivä ruokaa, välillä kaksi kertaa pärjätään paistinpannulla ja kahdella kattilalla. Kaikki lastat ja vastaavat mahtuu yhteen laatikkoon, samoin kaikki muovikipot. Astioita on astianpesukoneellinen, jonka laitan iltaisin päälle. Keittiötä tarvitaan siis yläkaapissa astiat, laatikoissa välineet ja yksi kaappi ruualle. Tämän lisäksi on yksi hylly, jossa leivinpaperia ja vastaavaa.
Vaatteet - jos pyykkiä pestään viikottain, kaikille pitäisi riittää seitsemän vaatekertaa ja ulkovaatteet +juhla-asu. Ehkä talveksi ja kesäksi omansa, mutta lapset ainakin tarvitsee joka kausi uudet, niin ei tarvitse säilöä. Tuskin ihan noin askeettiseksi tarvitsee mennä, mutta jos karsimiseen lähtee ajatuksella 7x vaate, niin vähenee hyvin. Kannattaako pienessä asunnossa säilöä isompien vaatteita vai saisiko kirpparilta lapsille kasvaessa vaatteita?
Lelut - ne jotka eivät mahdu lelulaatikkoon, lapsen kanssa yhdessä turhat poistoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoh. Minulla on ongelma. Ahdistun jatkuvasti tavarasta ja raijaan sitä ulos, ja samalla toisesta päästä sisään. Kyllähän sitä tarviikin, kun on monta pientä lasta, mutta siis veikkaan että mulla on tavallista enemmän "pakko tarvii" juttuja. Ja olen erittäin hyvä kirpparikierrättäjä, joten ne "pakkotarvii"-jutut löytyykin yleensä helposti edullisesti, joten on pienempi kynnys niitä hommatakin. Ja sit ahdistaa taas kun on niin paljon tavaraa. Tosin ei tää tavaramäärä isommassa asunnossa tuntuisi missään, mut kun 5 henkeä asuu 79 neliön kolmiossa (ilman mitään varastoa) niin ei oikeestaan saisi omistaa hirveesti mitään ylimääräisiä.
Ja ehkä sekoitan sen tavarapaljouden oikeastaan myös ihan vaan tavarasotkuun, kun 2 ja 3v retkeilee ympäri asuntoa ja vanhemmilla ei ihan muistu siivota omia jälkiään. Eli tavaroiden karsimisen ohessa olen yrittänyt nyt keksiä keinoja arkisiivouksen sujuvoittamiseen - yksi oivallus oli poistaa likapyykkikaapin ovi! Yllättävästi paremmin ne pyykit kulkeutuu kaikilla koriin asti, kun ei tarvi sitä yhtä ylimääräistä ovea avata ensin, vaan voi vaikka kauempaakin heittää.
Naurakaa vaan, mutta näköjään se on meillä liikaa! Ylipäätään oon alkanut miettiä et sen sijaan että syyllistän itseäni vuodesta toiseen siitä, etten jotain noin pientä asiaa saa muka aina tehtyä, oikeastaan on tehokkaampaa yrittää sit vaan kiertää tai poistaa se koko asia. Poistaa kaapista ovi tai roskiksesta kansi tai mitä vaan vaatiikaan. Tai sit poistaa niin paljon vaatetta ja astioita käytöstä et yksinkertaisesti on pakko pyörittää se tiskikone tai pyykkikone ajoissa, ettei kasoja edes pääse syntymään.Lasten vaatteiden vähentäminen tai määrän tarkistelu mulla onkin seuraavaksi tehtävänä.
Huoh. Että semmonen avautuminen.Sun kokemuksia hyväksikäyttäen voisi jemmata osan lasten leluista niin niitä ei kertyisi niin paljon ympäri asuntoa? Sitten taas vaihtaisi lelut kun tuntuu että näillä ei enää kiinnosta leikkiä. On tutkittukin, että on lapselle hyväksi jos kerrallaan on vain pieni määrä leluja leikissä. Lisää rauhallisuutta ja keskittymiskykyä.
Itse asiassa viime aikoina mulla on ollut projektina kehittää sujuva lelujen kiertosysteemi. Olen kerännyt laatikoihin teemoittain leluja. Pienelle sälälle, kuten petseille, pikkueläimille, poneille jne olen hakenut kaupasta irtokarkkilaatikoita, joita on kätevä pinota päällekkäin, vaikka ilman kansiakin. Kaikki laatikot olen nimikoinut sisällön mukaan ja laatikot lukollisessa kaapissa, paitsi muutama laatikko kerrallaan toki leikeissä. Nyt siis käytössä on koko ajan rajattu määrä leluja, mutta välillä niitä vaihdellaan - joko minä keräilen sellaisia, joiden olen huomannut jäävän unohduksiin, tai sitten kuten tänäänkin 3-vuotias halusi jonkin lelun kaapista ja pyydettäessä etsi ihan mukisematta toisen lelun kaappiin laitettavaksi sen tilalle.
Välillä otan myös yllätyksenä kaapista jotain esille.
Sotkevimmat asiat meillä on olkkarissa. Tällä hetkellä niitä ovat duplot, junarata miljoonine osineen ja iso kasa palikoita. Nekin ovat lukon takana, jotta mulla on helpompi seurata että edelliset kerätään ennen seuraavien esiin ottamista. Toisaalta noihin leikkeihin on mukava myös aikuisen osallistua, joten siitäkin kiva pitää oleskelutiloissa.
Tätä kiertolelusysteemiä aion ylläpitää niin kauan, kun minä olen päävastuussa siivoamisesta. Sitten kun lapsilla on omat huoneet ja osaavat (ja joutuvat) ne siivotakin itse, saavat räjäyttää sinne sellaisen pommin kuin haluavat. Toki sittenkin pyrin auttamaan tavaramäärän hallinnassa, mutta eri asia se silti on kuin näiden pienten kanssa.
Tulin tänne hakemaan teksteistä tukea kirppisurakkaani. Olen illan hinnoitellut tavaroita, ja täytyy sanoo et ihan kirjaimellisesti kipeää tekee laittaa noita pikkuisia bodyja ja villapöksyjä kirppiskassiin. Samalla olen yrittänyt ajatella sitä, että niitä kyllä edelleen tuolta kaapeista löytyy ja muistolaatikoihin on laitettu, mutta surettaa ne silti. Leikin samalla sillä mielikuvalla, miltä näyttäisi, jos koko omaisuutemme olisi kasattu yhteen kasaan. Näkisin esimerkiksi ne kaikki lastenvaatevuoret, jotka edelleen jäävät, vaikka osa lähteekin sinne kirpputorille. Että ehkä se ei niin kauheaa olekaan parista pöksyistä luopua.
Onhan tuo kirppishomma ihan älytön työmaa. Silti siihen aina rupee uudestaan, kun ajattelee niitä paria satasta, joilla saa seuraavan kauden vaatetta ostettua lapsille.
Ja sitten jatkamaan...
Vierailija kirjoitti:
Vähän ristiriitaiset fiilikset tavaroiden suhteen tällä hetkellä… Etsimme uutta vuokra-asuntoa, mutta on mahdotonta ennustaa, milloin löytyy hyvä. Voidaan siis oikeasti puhua joko parista kuukaudesta tai parista vuodestakin! Tällaista on pienituloisena Helsingissä. Joka tapauksessa tavaraa on liikaa nykyiseen asuntoon, mutta tulevaisuudesta ei ole vielä mitään tietoa, niin eletään kaaoksen keskellä. Kaapit pursuaa, säilytystilaa on hirveän vähän. Tämä asunto oli siis lähtökohtaisestikin liian pieni, mutta oli pakko ottaa. Mitenköhän tässä kannattaisi toimia, että voisi kuitenkin viihtyä tämänhetkisessäkin kodissa?
Lue konmari. Karsi tarpeeton.
Itse äitiyslomalla pakkailin tavaroita ( tiedän, hölmöä ). Aattelin jos nyt muutan, otanko tämän mukaan.
Sain tällä tavalla autolastillisen kerättyä tavaraa.
Laitoin kirppiksellä isot kyltit muuttomyynti.
Jos kaikki kodissa tuottaa iloa, sitten säilytät. Hyvä on välillä käydä tavaroita läpi
Syyskuussa aloitin kaappien läpikäymisen, välissä pari kuukautta ettei homma edennyt työkiireiden takia, ja viikonloppuna sain päätökseen. Laskin, että n. 200 tavaraa lähti pois (jos tyhjensin kansiosta puolet papereista, niin ne oli 'yksi'). Koti ei ole mitenkään minimalistinen eikä siihen ole pyrkimystäkään, mutta aika hyvässä järjestyksessä tavarat on. Olen tehnyt tällaisia säännöllisiä kaappisiivouksia vuosien varrella ja tälläkin kertaa oli selvää hyötyä: löytyi kadonnut goretex-hanska (olisin pian ostanut uudet) ja löytyi reppu vanhan rikkoutuneen tilalle (uusi reppukin olisi pitänyt ostaa, ellei tämä olisi löytynyt kaapin perältä. Sitä kummasti unohtaa, mitä omistaa).
Omalla kohdallani pätee tämä:
1. Ei kannata käydä tavaroita läpi nopeasti eikä kiireellä. Silloin vain tyhjentää kaapin, pyyhkii hyllyn ja siirtää tavarat takaisin. Vähän kerrassaan, niin jaksaa miettiä, mikä on tarpeetonta.
2. Tavaroiden läpikäynti on jatkuva prosessi. On tavaroita, joista ei pari vuotta sitten olisi voinut luopua, nyt ei ollut lainkaan vaikeaa. Nyt on jo mielessä muutama tavara, joista voin ehkä luopua ensi kerralla.
3. Se tärkein: vältä uusien tavaroiden hankkimista. Ennen oli kiva hankkia uusia vaatteita, nyt olen tyytyväinen kun en osta vaatteita. Sen sijaan tekisi mieli ostaa vintage-astioita (joita en tarvitse yhtään lisää), tämän suhteen joudun vähän kamppailemaan.
Vierailija kirjoitti:
Tulin tänne hakemaan teksteistä tukea kirppisurakkaani. Olen illan hinnoitellut tavaroita, ja täytyy sanoo et ihan kirjaimellisesti kipeää tekee laittaa noita pikkuisia bodyja ja villapöksyjä kirppiskassiin. Samalla olen yrittänyt ajatella sitä, että niitä kyllä edelleen tuolta kaapeista löytyy ja muistolaatikoihin on laitettu, mutta surettaa ne silti. Leikin samalla sillä mielikuvalla, miltä näyttäisi, jos koko omaisuutemme olisi kasattu yhteen kasaan. Näkisin esimerkiksi ne kaikki lastenvaatevuoret, jotka edelleen jäävät, vaikka osa lähteekin sinne kirpputorille. Että ehkä se ei niin kauheaa olekaan parista pöksyistä luopua.
Onhan tuo kirppishomma ihan älytön työmaa. Silti siihen aina rupee uudestaan, kun ajattelee niitä paria satasta, joilla saa seuraavan kauden vaatetta ostettua lapsille.
Ja sitten jatkamaan...
Minulla se konmarin tavaravuori auttaa luopumisessa todella hyvin. Pienemmässä mittakaavassa voisi tuota tehdä vaikka silloin kun muutama korillinen pyykkiä olkkarissa odottamassa kaappiin viikkaamista, varmasti tulee inspiraatiota laitella turhia pois, kun näkee tavaran aiheuttamaa urakkaa vieressä. Tai vaikka kesken pölyjen pyyhinnän valita koriste-esineitä myytäväksi, jotka eivät enää inspiroi.
Ne vauvan vaatteet löhtee lämmittämään seuraavaa pientä! Nappaa vaikka valokuva muistoksi, niin itse teen!
Tai vaihtoehtoisesti sitten kun se on tosi huonossa kunnossa vie sen ompelijalle, joka voi purkaa vaatteen ja tehdä siitä sitten helposti kaavat uutta varten.
Huomioikaa kuitenkin, että ei siinä vaatteessa ainoastaan se muoto tee siitä mukavaa, vaan myös se materiaali ratkaisee paljon. Jos uusi vaate tehdään eri materiaalista, niin ei välttis ole enää mikään lemppari. Vähän sama juttu, kun ostaessa pari samanlaista vaatetta, mutta eri väreissä. Se toinen väri voi jäädä täysin käyttämättä vaikka tavallaan on kyse samasta vaatteesta.