tavarapaljous :(

Vierailija kirjoitti:

Miettikää kuinka paljon on mennyt rahaa turhaan tavaraan! Itse olen ostellut alennusmyynneistä vaatteita ja kosmetiikkaa liikaa viimeiset 10 vuotta. Kaikki paikat pursuaa ihan hyvää tavaraa. Mutta sitä on liikaa. Olen olevinaan aika nuuka, mutta jos ajattelee paljonko tähän harrastukseen on mennyt. Varmaan tosi paljon. Ajattelin, että voisi hinnoitella kaikki tavarat ja laskea, jos saisin aikaiseksi. Jos ajattelee, että vaikka 200 eurolla kuussa, se on 2400 vuodessa. Eli 24000 kymmenessä vuodessa. Yleensä noin puoleen hintaan. Eli vaatimattomasti normaalihinnalla 50 tuhannen edestä! Tämä siis vain arvio. Voi olla enemmänkin. Enkä hamstraajana raski heittää pois. Ja kyse vain omista tavaroista. Pitää ehkä oikesti laskea. Kiva kun on ainakin muutaman kymmenen tuhannen arvoinen vaatevarasto :(

Tässä kun on vähitellen heräämässä tähän tavaroiden karsimiseen, on tullut aika usein mieleen että minkähänlainen summa olis sijoituksissa jos olis 30v aikana ostanut vain sen välttämättömän ja tuhlatun rahan sijoittanut. Itku tulee kun asiaa ajattelee. Nyt on ikää jo niin paljon että turha enää edes yrittää. Köyhä eläkeikä edessä, jos nyt sinne saakka edes elän. Yritän kuitenkin myydä pois kaiken millä vähänkään arvoa, saa edes osan rahoista takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miettikää kuinka paljon on mennyt rahaa turhaan tavaraan! Itse olen ostellut alennusmyynneistä vaatteita ja kosmetiikkaa liikaa viimeiset 10 vuotta. Kaikki paikat pursuaa ihan hyvää tavaraa. Mutta sitä on liikaa. Olen olevinaan aika nuuka, mutta jos ajattelee paljonko tähän harrastukseen on mennyt. Varmaan tosi paljon. Ajattelin, että voisi hinnoitella kaikki tavarat ja laskea, jos saisin aikaiseksi. Jos ajattelee, että vaikka 200 eurolla kuussa, se on 2400 vuodessa. Eli 24000 kymmenessä vuodessa. Yleensä noin puoleen hintaan. Eli vaatimattomasti normaalihinnalla 50 tuhannen edestä! Tämä siis vain arvio. Voi olla enemmänkin. Enkä hamstraajana raski heittää pois. Ja kyse vain omista tavaroista. Pitää ehkä oikesti laskea. Kiva kun on ainakin muutaman kymmenen tuhannen arvoinen vaatevarasto :(

Tässä kun on vähitellen heräämässä tähän tavaroiden karsimiseen, on tullut aika usein mieleen että minkähänlainen summa olis sijoituksissa jos olis 30v aikana ostanut vain sen välttämättömän ja tuhlatun rahan sijoittanut. Itku tulee kun asiaa ajattelee. Nyt on ikää jo niin paljon että turha enää edes yrittää. Köyhä eläkeikä edessä, jos nyt sinne saakka edes elän. Yritän kuitenkin myydä pois kaiken millä vähänkään arvoa, saa edes osan rahoista takaisin.

Tämähän se meinasi aiheuttaa melkoista masennusta, kun tein budjettia ja tarkastelin viimeisen 2 vuoden kulutusta. Ennen tuntui aina, ettei ole varaa sijoittaa, mutta kun katsoi kuinka paljon oli shoppaillut, niin todellakin olisi ollut varaa sijoittaa. Noh, nyt koitan hallita tavarakaaosta hallitsemalla sisään tulevan tavaran määrää, samalla harkitsen karsin olemassa olevia tavaroita.

Vierailija kirjoitti:

Nyt tarviis jotain pientä tsemppiä. Mulla on vaatteita joita ei ole koskaan käytetty. Ostettuna sekä uutena että käytettynä. Olen 20 vuotiaasta asti kuvitellut että sitten kun pääsen töihin niin tarvitsen siistiä vaatetta ja/tai tuohon aion vielä joskus mahtua. Nyt kun olen 35 ja kaikki työt ja harrasteet sujuu yleisimmin ihan rönttävaatteissa niin miten saisin itseni päästämään noista vaatteista irti. Tiedostan että ne on ihanneminälle. Tiedostan myös että joskus siirryn siistiin sisätyöhön niin voin ostaa uudet kauluspaidat ja bleiserit.

Mutta on silti tosi vaikea päästää irti.

Kannattaa työstää ajatusta ihanneminän ja todellisen minän välillä ja miettiä sitä, mitkä asiat palvelevat sitä todellista minää. Palveleeko sinua se, että vaatekaappisi on täynnä sitku-vaatteita, joita ei ikinä käytä ja jotka koko ajan muistuttavat siitä, että ihanneminä on vielä kaukana? Tai onko se ihanneminä saavutettavissa? Lisäksi ne eivät ole enää välttämättä makuusi, vaikka ihanneminän elämä lähestyisi. Ja jos ihanneminän elämän saat toteutettua, niin ne vaatteet sitä varten voi hankkia myöhemminkin ja nauttia elämästä ilman niiden sitku-vaatteiden muistutuksia siihen asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka ne posliiniesineet olisi teistä kovin rumia, niin ei kannata heittää suoraan roskiin ellei kyse ole rikkinäisistä. Kaikelle on keräilijänsä ja posliiniesineet voi kiikuttaa hyväntekeväisyyskirppareille, kierrätyskeskukseen tai vastaavaan.

Viidenkymmenen vuoden kuluttua, kun kaikki on hävitetty, niitä aletaan kysellä ja keräillä.  Yleensä juuri varhaislapsuuden kodissa olleet kadonneet tavarat alkavat olla haluttuja.   Ajatellaan vaikka teakviilukalusteita tai rottinkisia kukkapöytiä, joita 1970-luvun lopulta lähtien poltettiin ja ajettiin kaatopaikalle.  Nyt niitä tv-pöytiä, senkkejä ja siroja kirjahyllyjä esitellään taas sisustuslehdissä ja ostettaisiin, jos jostakin vaan saisi.

Kukaan ei silti ole pakotettu säilömään viittäkymmentä vuotta omassa kotonaan tavaroita joista ei pidä ja joita ei tarvitse. Jos niitä ei itse halua, eikä ostajaa tai edes ilmaiseksi ottajaa löydy, silloin tavara on fiksuinta kierrättää.

Nimenomaan, ei siis heittää roskiin.  Tosin arvo vaan kasvaa mitä vähemmän jotakin tuotetta jää jäljelle.

Jos tavaraa ei kukaan edes ilmaiseksi suostu ottamaan (kierrätyskeskukset mukaan lukien) oikea tapa on kierrättää materiaali, omat posliiniesineet meni sorttiaseman palamaton jäte -laariin.

Kierrätyskeskuksissa on (usein) ilmaishuone. Olen jotain astioita sinne joskus jättänyt, en nyt tiedä ihan tarkkaan mitä tykkäävät jos sinne suoraan vie, mutta jos esineitä ei ole montaa ja ovat oikeasti kuluneita tms niin sinne veisin. Ja ne huoneet tyhjennetään myös välillä.

Tuolta voi tehdä kyllä löytöjäkin mutta siihen en yllytä :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt tarviis jotain pientä tsemppiä. Mulla on vaatteita joita ei ole koskaan käytetty. Ostettuna sekä uutena että käytettynä. Olen 20 vuotiaasta asti kuvitellut että sitten kun pääsen töihin niin tarvitsen siistiä vaatetta ja/tai tuohon aion vielä joskus mahtua. Nyt kun olen 35 ja kaikki työt ja harrasteet sujuu yleisimmin ihan rönttävaatteissa niin miten saisin itseni päästämään noista vaatteista irti. Tiedostan että ne on ihanneminälle. Tiedostan myös että joskus siirryn siistiin sisätyöhön niin voin ostaa uudet kauluspaidat ja bleiserit.

Mutta on silti tosi vaikea päästää irti.

Kannattaa työstää ajatusta ihanneminän ja todellisen minän välillä ja miettiä sitä, mitkä asiat palvelevat sitä todellista minää. Palveleeko sinua se, että vaatekaappisi on täynnä sitku-vaatteita, joita ei ikinä käytä ja jotka koko ajan muistuttavat siitä, että ihanneminä on vielä kaukana? Tai onko se ihanneminä saavutettavissa? Lisäksi ne eivät ole enää välttämättä makuusi, vaikka ihanneminän elämä lähestyisi. Ja jos ihanneminän elämän saat toteutettua, niin ne vaatteet sitä varten voi hankkia myöhemminkin ja nauttia elämästä ilman niiden sitku-vaatteiden muistutuksia siihen asti.

Ihanneminässä kannattaa myös miettiä onko se oikea ihanneminä, vai onko se käsitys siitä millaista ihanneminän elämän pitäisi olla?

Esim. kaikki eivät halua jakkupukutöihin ja se on täysin ok. Toisaalta isoa osaa toimistotöitä pystyy tekemään "tavallisilla vaatteillakin" ja ainakin omista työkavereistani ne, jotka pukeutuvat huomiota herättävän siististi töissä, pukeutuvat siten myös vapaa-ajalla. Tahdon tällä sanoa, että jos pukeutuminen ei nytkään kiinnosta, se tuskin alkaa taikaiskusta kiinnostaa uudessa työroolissakaan. Siksi siihen ei kannata varustautua ennakolta, kun voi käydä hakemassa sen hetken trendien mukaiset housut ja jakut kaupasta, kun uusi työ koittaa.

Itse haaveilen toimistounivormusta ja nyt on vihdoin päällikköloppuinen titteli, missä sitä käyttääkin, mutku on tää korona. Huomenna istun tällä samalla tuolilla, eri tietokoneella, sama kotipaita päällä kokoustamassa. :) Silloin harvoin, kun käyn konttorilla, ei tule vedettyä jakkua päälle.

Kyynärpäät kuluivat, mutta lyhensin hihat. Kaula-aukko on rispaantunut ja toisessa kainalossa on reikä

Kyllä tää nyt mulle kuulostaa siltä, että se on loppuunkäytetty.

Muutoin täydelliset ja useamman vuoden palvelleet ulkoiluhousuni olivat revenneet saumasta, mutta sain ommeltua ne kuntoon. Ehkä monelle ihan tavallinen puuha, mutta minulla on karsimisen jälkeen ensimmäistä kertaa kaikki vaatteet sen verran mieleisiä, että ne kannattaa mahdollisuuksien mukaan korjata eikä viskata heti menemään. Tuntuu niin hyvältä: uutta ei tarvitse ostaa ja vanhoille housuille sai lisää käyttöaikaa.

Innostuin tällä viikolla pienen ompeluprojektin myötä lukemaan Anniina Nurmen Rakastan ja vihaan vaatteita -kirjaa, jossa avataan vaatetuotannon ongelmia. Suosittelen, mikäli vaatteiden vastuullisuus ym. voisi kiinnostaa. Minua ainakin innostaa jatkamaan samaa rataa ja harkitsemaan vaateostoksia kunnolla. Vaatekaappikin pysyy kuosissa jatkossakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt tarviis jotain pientä tsemppiä. Mulla on vaatteita joita ei ole koskaan käytetty. Ostettuna sekä uutena että käytettynä. Olen 20 vuotiaasta asti kuvitellut että sitten kun pääsen töihin niin tarvitsen siistiä vaatetta ja/tai tuohon aion vielä joskus mahtua. Nyt kun olen 35 ja kaikki työt ja harrasteet sujuu yleisimmin ihan rönttävaatteissa niin miten saisin itseni päästämään noista vaatteista irti. Tiedostan että ne on ihanneminälle. Tiedostan myös että joskus siirryn siistiin sisätyöhön niin voin ostaa uudet kauluspaidat ja bleiserit.

Mutta on silti tosi vaikea päästää irti.

Kannattaa työstää ajatusta ihanneminän ja todellisen minän välillä ja miettiä sitä, mitkä asiat palvelevat sitä todellista minää. Palveleeko sinua se, että vaatekaappisi on täynnä sitku-vaatteita, joita ei ikinä käytä ja jotka koko ajan muistuttavat siitä, että ihanneminä on vielä kaukana? Tai onko se ihanneminä saavutettavissa? Lisäksi ne eivät ole enää välttämättä makuusi, vaikka ihanneminän elämä lähestyisi. Ja jos ihanneminän elämän saat toteutettua, niin ne vaatteet sitä varten voi hankkia myöhemminkin ja nauttia elämästä ilman niiden sitku-vaatteiden muistutuksia siihen asti.

Ihanneminässä kannattaa myös miettiä onko se oikea ihanneminä, vai onko se käsitys siitä millaista ihanneminän elämän pitäisi olla?

Esim. kaikki eivät halua jakkupukutöihin ja se on täysin ok. Toisaalta isoa osaa toimistotöitä pystyy tekemään "tavallisilla vaatteillakin" ja ainakin omista työkavereistani ne, jotka pukeutuvat huomiota herättävän siististi töissä, pukeutuvat siten myös vapaa-ajalla. Tahdon tällä sanoa, että jos pukeutuminen ei nytkään kiinnosta, se tuskin alkaa taikaiskusta kiinnostaa uudessa työroolissakaan. Siksi siihen ei kannata varustautua ennakolta, kun voi käydä hakemassa sen hetken trendien mukaiset housut ja jakut kaupasta, kun uusi työ koittaa.

Itse haaveilen toimistounivormusta ja nyt on vihdoin päällikköloppuinen titteli, missä sitä käyttääkin, mutku on tää korona. Huomenna istun tällä samalla tuolilla, eri tietokoneella, sama kotipaita päällä kokoustamassa. :) Silloin harvoin, kun käyn konttorilla, ei tule vedettyä jakkua päälle.

Jos ne toimistovaatteet ovat 10-15 vuotta vanhoja niin pukeutuminen on muuttunut muutenkin paljon. Ennen oli tosiaan paljon paitapuseroita ja bleisereitä, nyt en ihan hetkeen ole nähnyt kenelläkään työkaverilla. Tuntuu, että etätyö on entisestään vapauttanut pukeutumista. 15 vuotta sitten oli liitruraitaa ja kaikilla sellaiset tietynlaiset suorat kangashousut, piikkikärkiset nilkkurit tai korkkarit pilkisteli.

Nykyään näkee paljon neuleita, hameita ja mekkoja. Ennen jollain supertyylikkäällä saattoi olla se kotelomekko ja muilla sitten housut tai farkut, paita ja jakku tai neule. Nyt en osaa edes nimetä mitään tiettyä tyyliä. Veikkaan, että se on aika lähellä työtyyliäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miettikää kuinka paljon on mennyt rahaa turhaan tavaraan! Itse olen ostellut alennusmyynneistä vaatteita ja kosmetiikkaa liikaa viimeiset 10 vuotta. Kaikki paikat pursuaa ihan hyvää tavaraa. Mutta sitä on liikaa. Olen olevinaan aika nuuka, mutta jos ajattelee paljonko tähän harrastukseen on mennyt. Varmaan tosi paljon. Ajattelin, että voisi hinnoitella kaikki tavarat ja laskea, jos saisin aikaiseksi. Jos ajattelee, että vaikka 200 eurolla kuussa, se on 2400 vuodessa. Eli 24000 kymmenessä vuodessa. Yleensä noin puoleen hintaan. Eli vaatimattomasti normaalihinnalla 50 tuhannen edestä! Tämä siis vain arvio. Voi olla enemmänkin. Enkä hamstraajana raski heittää pois. Ja kyse vain omista tavaroista. Pitää ehkä oikesti laskea. Kiva kun on ainakin muutaman kymmenen tuhannen arvoinen vaatevarasto :(

Tässä kun on vähitellen heräämässä tähän tavaroiden karsimiseen, on tullut aika usein mieleen että minkähänlainen summa olis sijoituksissa jos olis 30v aikana ostanut vain sen välttämättömän ja tuhlatun rahan sijoittanut. Itku tulee kun asiaa ajattelee. Nyt on ikää jo niin paljon että turha enää edes yrittää. Köyhä eläkeikä edessä, jos nyt sinne saakka edes elän. Yritän kuitenkin myydä pois kaiken millä vähänkään arvoa, saa edes osan rahoista takaisin.

kannattaa myydä arvokkaammat, mutta ei kannata tehdä itselle tuplarangaistuskierrosta pitämällä tavaroista kiinni periaatteella ei näistä voi luopua ilmaiseksi kun itse maksoin x ja x.  Eli jos ei näytä menevän kaupaksi, niin kylmästi vain kierrätykseen niin saat pois itseäsi kurittamasta, muuten näet koko ajan ne "menneisyyden virheet" ja soimaat itseäsi että tulipa tehty tyhmästi tuolloin. Ihan siis kokemuksesta ja itseänikin soimanneena..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt tarviis jotain pientä tsemppiä. Mulla on vaatteita joita ei ole koskaan käytetty. Ostettuna sekä uutena että käytettynä. Olen 20 vuotiaasta asti kuvitellut että sitten kun pääsen töihin niin tarvitsen siistiä vaatetta ja/tai tuohon aion vielä joskus mahtua. Nyt kun olen 35 ja kaikki työt ja harrasteet sujuu yleisimmin ihan rönttävaatteissa niin miten saisin itseni päästämään noista vaatteista irti. Tiedostan että ne on ihanneminälle. Tiedostan myös että joskus siirryn siistiin sisätyöhön niin voin ostaa uudet kauluspaidat ja bleiserit.

Mutta on silti tosi vaikea päästää irti.

Kannattaa työstää ajatusta ihanneminän ja todellisen minän välillä ja miettiä sitä, mitkä asiat palvelevat sitä todellista minää. Palveleeko sinua se, että vaatekaappisi on täynnä sitku-vaatteita, joita ei ikinä käytä ja jotka koko ajan muistuttavat siitä, että ihanneminä on vielä kaukana? Tai onko se ihanneminä saavutettavissa? Lisäksi ne eivät ole enää välttämättä makuusi, vaikka ihanneminän elämä lähestyisi. Ja jos ihanneminän elämän saat toteutettua, niin ne vaatteet sitä varten voi hankkia myöhemminkin ja nauttia elämästä ilman niiden sitku-vaatteiden muistutuksia siihen asti.

Ihanneminässä kannattaa myös miettiä onko se oikea ihanneminä, vai onko se käsitys siitä millaista ihanneminän elämän pitäisi olla?

Esim. kaikki eivät halua jakkupukutöihin ja se on täysin ok. Toisaalta isoa osaa toimistotöitä pystyy tekemään "tavallisilla vaatteillakin" ja ainakin omista työkavereistani ne, jotka pukeutuvat huomiota herättävän siististi töissä, pukeutuvat siten myös vapaa-ajalla. Tahdon tällä sanoa, että jos pukeutuminen ei nytkään kiinnosta, se tuskin alkaa taikaiskusta kiinnostaa uudessa työroolissakaan. Siksi siihen ei kannata varustautua ennakolta, kun voi käydä hakemassa sen hetken trendien mukaiset housut ja jakut kaupasta, kun uusi työ koittaa.

Itse haaveilen toimistounivormusta ja nyt on vihdoin päällikköloppuinen titteli, missä sitä käyttääkin, mutku on tää korona. Huomenna istun tällä samalla tuolilla, eri tietokoneella, sama kotipaita päällä kokoustamassa. :) Silloin harvoin, kun käyn konttorilla, ei tule vedettyä jakkua päälle.

Jos ne toimistovaatteet ovat 10-15 vuotta vanhoja niin pukeutuminen on muuttunut muutenkin paljon. Ennen oli tosiaan paljon paitapuseroita ja bleisereitä, nyt en ihan hetkeen ole nähnyt kenelläkään työkaverilla. Tuntuu, että etätyö on entisestään vapauttanut pukeutumista. 15 vuotta sitten oli liitruraitaa ja kaikilla sellaiset tietynlaiset suorat kangashousut, piikkikärkiset nilkkurit tai korkkarit pilkisteli.

Nykyään näkee paljon neuleita, hameita ja mekkoja. Ennen jollain supertyylikkäällä saattoi olla se kotelomekko ja muilla sitten housut tai farkut, paita ja jakku tai neule. Nyt en osaa edes nimetä mitään tiettyä tyyliä. Veikkaan, että se on aika lähellä työtyyliäkin.

Bleiserit ovat tosiaan harvassa, tilalle ovat tulleet neuleet ym. Paljon näkee myös mekkoja, ja osa hyvinkin mukavalla leikkauksella. Enää bisnesnaisen ei tarvitse olla kotelomekossa, kynähameessa tai istuvissa housuissakaan. Mukavuus on ajanut ohi, eikä sen tarvitse olla "verkkarit" -tyyliä ollenkaan.

Kenkinä näkyy tennareita, matalia kenkiä, saapikkaita ja jossain jopa villasukkia. Ennen tosiaan oli korkkareita ja niitä kamalia pitkäkärkisiä saapikkaita. Jos niitä löytyy varastoista niin pois vaan. Ne eivät ole edes klassiset.

Vierailija kirjoitti:

Tää on ehkä vähän hölmö vinkki tavarapaljousketjuun, mutta kerronpa kuitenkin. Mä saan jouluisin useita kauniita joulukortteja, monet itsetehtyjä. Joulun jälkeen käyn ne läpi ja kierrätän seuraavana jouluna eteenpäin ne kortit, jotka voi tuunata uudelleen. Olisi sääli, jos kauniit askartelut päätyisivät suoraan roskiin. Ei sinänsä vähennä tavaraa kun ne pitää säilöä seuraavaan jouluun (puhutaan noin kymmenestä kortista eli eivät juuri vie tilaa),  mutta säästää resursseja ja rahaa.

Olen tehnyt tätä jo muutaman vuoden. Meillekin tulee itsetehtyjä kortteja, tuunaan niistä uudet ja laitan menemään. Muutamaan vuoteen ei ole tarvinnut ostella joulukortteja, ja se puuhastelu onnistuu hyvin telkkaria katsoessa. Monesti teen valmiiksi kortteja jo seuraavaakin joulua varten.

Erityisen kivaa tässä on juurikin se, että ne kauniit taiteilut pääsevät seuraavien ihailtavaksi. Muutama erityinen joulukortti on aina koristeena joulun aikaaan.

Vierailija kirjoitti:

Sain siivottua tv-tasosta n. puolet. En paljoa heittänyt roskiin, laitoin kysymysmerkki-tavarat laatikkoon odottamaan (laatikko tv-tasossa myös :-) )

kirjoja en vielä heittänyt pois, mietin esim sanakirjan kohtaloa... En haluaisi heittää pois, mutta enpä sillä paljoa tee...

hyvä esimerkki säästöistäni: olen säästänyt n. 10kpl tyhjiä "kuoria" missä tulee valokuvatilaukset...:D huh... Mutta siis teki hieman pahaa heittää nekin pois... Mietin, että jos tarvitsen niitä jonain päivänä kirjekuoriksi tms...

ap

Sanakirjat on nykyään netissä.

[/quote]

Nyt tehdään ihannoivia juttuja kuinka nelihenkinen perhe asuu sopuisasti 30 neliössä ja avaraakin on. 15 vuotta sitten, kun moni ikäluokastani hankki perheasuntoa, oli melkein itsestäänselvää, että kodin pitää olla niin suuri kuin mihin on varaa. Sitten oli se Sinkkuelämää ja bling bling -tyyli. Vaatteet olivat halvenneet ja kuka tahansa saattoi haalia huoneellisen rättejä, (korko)kenkiä ja rahakkaimmat kaikkia laukkuihanuuksia.

Nykyisinkin järjetöntä kulutusta ihannoidaan, mutta ei enää näy sellaista ajattelua, että kaikelle romulle hankittaisiin omaa huonetta. Nyt viherpestään ja viedään kirpparille vaatteet kyllästymisen jälkeen.[/quote]

Luen sisustuslehtiä, mutta olen opetellut kriittisemmäksi. Aina on jotain uutta väriä, hanoja, kalusteita, sisustusesineitä ja härpäkkeitä, erilaisia ismejä, välillä suuria asuntoja välillä pieniä, välillä vanhoja ja välillä uusia.

Oletteko huomannut kun tuo tinyhouse-ilmiö alkoi rantautua tänne niin ihan järkevätkin ihmiset haaveilevat johonkin asuntoautoon muuttamista? Ehkä kyse on siitä, että ihminen on vaan keskimääräisesti aika vaihtelunhaluinen ja jos joku keksii jotain uutta, niin se alkaa tuntua ihan järkeenkäyvältä - vaikka se ei mitenkään onnistuisi omassa perhetilanteessa.

Säästää siis itseään jos ei juokse kaikkien maailman trendien, virtausten ja höpsötysten perässä, vaan ihailee niitä vaan sopivan välimatkan päästä. Se mikä sopii yhdelle, voi olla toiselle täysin mahdoton idea. Osa ihmisistä pitää konmaritustakin tällaisena muoti-ilmiönä, ja varmasti se on jollekin sellainen. Omalla kohdalla se auttoi todelliseen ahdistukseen ja muutti koko elämän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kova konmarittaja ja ystävieni pitäisi tämä tietää. Toinen ystäväni antoi minulle vanhan neuleensa joululahjaksi ja toinen ystävä tyrkyttää joka tapaamiskerralla kirppikseltä ostamiaan, hänelle pieneksi jääneitä paitoja. En ymmärrä mikä itseilmaisussani on mennyt pieleen kun näin tapahtuu. :D

Konmarin perusidea on säästää se mikä ilahduttaa itseä ja hankkiutua eroon muista, joten ehkä olet joskus ihaillut ystäviesi vaatteita ja he ajattelevat että pitäisit niistä.

Konmari ei ole minimalismia ja tai tavaramäärän pitämistä muuten vähäisenä. Sinulla voi olla 300 kenkäparin kokoelma, talo muutenkin täynnä tavaraa ja voit silti olla ''konmarittaja''.

Niin totta. Vaikka olisit minkälainen hamsteri, niin jos rakastat kaikkia tavaroitasi, niin voit olla konmarittaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on ehkä vähän hölmö vinkki tavarapaljousketjuun, mutta kerronpa kuitenkin. Mä saan jouluisin useita kauniita joulukortteja, monet itsetehtyjä. Joulun jälkeen käyn ne läpi ja kierrätän seuraavana jouluna eteenpäin ne kortit, jotka voi tuunata uudelleen. Olisi sääli, jos kauniit askartelut päätyisivät suoraan roskiin. Ei sinänsä vähennä tavaraa kun ne pitää säilöä seuraavaan jouluun (puhutaan noin kymmenestä kortista eli eivät juuri vie tilaa),  mutta säästää resursseja ja rahaa.

Olen tehnyt tätä jo muutaman vuoden. Meillekin tulee itsetehtyjä kortteja, tuunaan niistä uudet ja laitan menemään. Muutamaan vuoteen ei ole tarvinnut ostella joulukortteja, ja se puuhastelu onnistuu hyvin telkkaria katsoessa. Monesti teen valmiiksi kortteja jo seuraavaakin joulua varten.

Erityisen kivaa tässä on juurikin se, että ne kauniit taiteilut pääsevät seuraavien ihailtavaksi. Muutama erityinen joulukortti on aina koristeena joulun aikaaan.

Minä taasen ole lähettänyt yhden yhtä joulukorttia ainakaan 10 vuoteen. Aivan turhaa lähetellä pahviläpysköitä ympäriinsä ja vielä maksaa Postille siitä. Turhaa jätettä, turhaa energiantuhlausta, turhaa rahanmenoa.

Vierailija kirjoitti:

Vähän ohi aiheen, kun tuhlailu ei liity tavaran vaan neliöiden määrään, mutta minä koen jotenkin painetta vaihtaa pienempään asuntoon.

Ostimme 4h+k 120 m2 pakettiomakotitalon 15 vuotta sitten, kun muutimme tänne pikku ympäristökuntaan ja esikoinen oli pieni. Ainakin minulla oli toiveena vielä toinenkin lapsi, ja talossa oli sopivasti kolme makuuhuonetta.

Talo oli silloin kykyjemme rajalla, melko uusi, keskuskunnasta ei olisi ollut varaa ostaa perheasuntoa. Silloin kaikki neuvoivat, että pitää ostaa niin hyvä kuin pystyy. Ja lasten takia mieluummin vaikka pienempi mutta hyvältä alueelta. Ja mahdollisimman uusi, ettei tarvitse tehdä remonttia, kun lapsi on pieniä.

Lisää lapsia ei tullut, ja ylimääräisestä makuuhuoneesta tuli miehen työhuone.

Sitten tuli ero, ja ostin talon itselle, ja jäätiin siihen kaksin lapsen kanssa, että hänen koti ja koulu ja kaverit säilyy. Jälleen olin talouden rajalla, mutta ajattelin, että sinnittelen, ja myyn sitten kun lapsi lähtee kotoa.

Opin säästämään sopivissa kohdissa ja hoitamaan taloa yksin. Onnenkantamoinen toi minulle työpaikanvaihdoksen, jossa palkkani nousi, eikä ollut talous enää kuukaudesta toiseen sinnittelyä.

Nyt lapsi muuttaa pois kotoa, ja minun pitäisi päättää, mitä tehdä kodilleni. Kaikki tämä puhe minimalismista aiheuttaa minulle paineita luopua siitä.

Tällä hetkellä palkkani riittää siinä asumiseen. Säästöön ei ole jäänyt paljon yksinhuoltajana. Mutta raha on talon arvossa, se on hyvällä alueella ja menisi kaupaksi.

Samalla hinnalla saisin 60-luvun kaksion keskuskunnassa. En erityisemmin halua asua siellä, tutut ovat täällä.

Kolmio täällä pikkukunnassa maksaisi puolet tästä, mutta yhtiövastike ei olisi halvemmat kulut kuin omakotitalossa, ja putkiremonttiin ja keittiöremonttiin pitäisi laittaa sivuun kymmeniä tuhansia. Pienempää en haluaisi, koska pitää olla vierashuone nuorelle, joka on arkisin työhuone minulle.

Vanhat kerrostalot täällä ovat myös huono sijoitus. Uudessa kerrostalossa täällä kaksio maksaa tämän omakotitalon verran.

Tuntuu tuhlaavaiselta ja jotenkin pröystäilevältä asua näin väljästi yhdelle ihmiselle, ja jotenkin minulla on aina ollut vaikeuksia kokea ansaitsevani mitään, vähän sellainen huijarisyndrooma. Mutta järjellä ajatellen, muuttamalla maksaisin vain korkeampaa neliöhintaa sekä hinnassa että kuluissa.

Ihanne olisi kuitenkin sellainen kompakti pieni ja minimalistinen asunto. Joten ristiriita on valmis.

Täällä vähän sama ongelma. Tunnen syyllisyyttä kun kaksi ihmistä asuu isoa ok-taloa. Olen painostanut miestä myymään, mutta se ei halua. Nyt olen alkanut itsekin kallistua sille kannalle, että kukaan muu ei saisi sanella miten me saamme asua. Jatketaan siis näin onnellisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vinkki : Kirjastoissa on hylly jonne voi viedä tarpeettomat kirjansa.

Olisipa! Meidän paikalla vanha kirjasto purettiin, ja kirjsto oli monta vuotta ripoteltu eri väistötiloihin eri puolille kuntaa, ja kierrätyshyllyille ei ollut tilaa. Nyt on uusi ja hieno kirjasto (oikeasti ulkoa ihan mielettömän ruma), joka voittaa arkkitehtuuripalkintoj, ja jossa ”ei ole yhtään sopivaa paikkaa” kierrätyshyllylle, vaikka sitä on moni pyytänyt.

Moni kirjasto lopetti asiakkaiden omien kirjojen kierrätyshyllyt, koska ihmiset rahtasivat sinne roskaa, joka ei kiinnostanut ketään. Hyvä idea kirjojen kierrättämisestä ei toteutunut.

Tavallaan ymmärrän, mutta mikä on roskaa? Mistä sen tietää mikä ketäkin kiinnostaa? Minua ei kiinnosta kauppojen harlekiinit mutta edelleen niitä myydään, joten joku niitä ostaa.

Minulla on muuten hektinen elämä, joten luen telkan katselun sijasta Harlekiinia illalla, todellisuuspaoksi. Rentouttaa. En jaksa nykyisin lukea mitään raskaampaa, on arjessa riittämiin.

Samasta syystä en jaksa mitään raskaita elokuvia tai teatteriesityksiä (siis normiaikana, ei nyt). Tarvitsen kevyttä, iloista ja mieltä kohottavaa viihdettä vapaa-ajallani. Ennen joulua pitää aina katsoa ainakin yksi romanttinen hömppäjoululeffa. Se mikä yhdelle on roskaa, voi toiselle olla tarpeellinen keino selvitä arjesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän ohi aiheen, kun tuhlailu ei liity tavaran vaan neliöiden määrään, mutta minä koen jotenkin painetta vaihtaa pienempään asuntoon.

Ostimme 4h+k 120 m2 pakettiomakotitalon 15 vuotta sitten, kun muutimme tänne pikku ympäristökuntaan ja esikoinen oli pieni. Ainakin minulla oli toiveena vielä toinenkin lapsi, ja talossa oli sopivasti kolme makuuhuonetta.

Talo oli silloin kykyjemme rajalla, melko uusi, keskuskunnasta ei olisi ollut varaa ostaa perheasuntoa. Silloin kaikki neuvoivat, että pitää ostaa niin hyvä kuin pystyy. Ja lasten takia mieluummin vaikka pienempi mutta hyvältä alueelta. Ja mahdollisimman uusi, ettei tarvitse tehdä remonttia, kun lapsi on pieniä.

Lisää lapsia ei tullut, ja ylimääräisestä makuuhuoneesta tuli miehen työhuone.

Sitten tuli ero, ja ostin talon itselle, ja jäätiin siihen kaksin lapsen kanssa, että hänen koti ja koulu ja kaverit säilyy. Jälleen olin talouden rajalla, mutta ajattelin, että sinnittelen, ja myyn sitten kun lapsi lähtee kotoa.

Opin säästämään sopivissa kohdissa ja hoitamaan taloa yksin. Onnenkantamoinen toi minulle työpaikanvaihdoksen, jossa palkkani nousi, eikä ollut talous enää kuukaudesta toiseen sinnittelyä.

Nyt lapsi muuttaa pois kotoa, ja minun pitäisi päättää, mitä tehdä kodilleni. Kaikki tämä puhe minimalismista aiheuttaa minulle paineita luopua siitä.

Tällä hetkellä palkkani riittää siinä asumiseen. Säästöön ei ole jäänyt paljon yksinhuoltajana. Mutta raha on talon arvossa, se on hyvällä alueella ja menisi kaupaksi.

Samalla hinnalla saisin 60-luvun kaksion keskuskunnassa. En erityisemmin halua asua siellä, tutut ovat täällä.

Kolmio täällä pikkukunnassa maksaisi puolet tästä, mutta yhtiövastike ei olisi halvemmat kulut kuin omakotitalossa, ja putkiremonttiin ja keittiöremonttiin pitäisi laittaa sivuun kymmeniä tuhansia. Pienempää en haluaisi, koska pitää olla vierashuone nuorelle, joka on arkisin työhuone minulle.

Vanhat kerrostalot täällä ovat myös huono sijoitus. Uudessa kerrostalossa täällä kaksio maksaa tämän omakotitalon verran.

Tuntuu tuhlaavaiselta ja jotenkin pröystäilevältä asua näin väljästi yhdelle ihmiselle, ja jotenkin minulla on aina ollut vaikeuksia kokea ansaitsevani mitään, vähän sellainen huijarisyndrooma. Mutta järjellä ajatellen, muuttamalla maksaisin vain korkeampaa neliöhintaa sekä hinnassa että kuluissa.

Ihanne olisi kuitenkin sellainen kompakti pieni ja minimalistinen asunto. Joten ristiriita on valmis.

Ei kannata muuttaa vain siksi, että ulkoisen paineen vuoksi muka pitää asua pienemmässä. Minullakin yksi tuttu jäi asumaan vielä isompaan taloon, koska asuinalue oli rakas. Muutamia vuosia tästä tuli asiasta puhetta lähellä pienessä talossa asuvan nuoren perheen kanssa. Perhe piti myös alueesta, mutta sieltä niin harvoin tuli mitään myyntiin, että joutuivat asuman liian pienessä talossa ja harmikseen luultavasti muuttamaan muualle. No kävikin niin, että ostivat sitten tuttavani talon ja hän perheen pikkusen talon.

Eikä tuo 120neliötä mikään huikea linna kuitenkaan ole. Tilanteet myös voi aina muuttua ja tarvetta lisätilalle ollakin.

Tämähän oli loistava juttu! Molemmat sai mitä halusivat, eikä tarvinnut muuttaa rakkaalta alueelta pois.

Mun karsintainto vaihtelee. Mietin että miten voisin sitä tasoittaa, ja tein sen sellaisen "nuolitaulukon" (juu en muista sen oikeaa nimeä. Nyt jos karsiminen uhkaa pysähtyä jonkun esineen kohdalle käyn vain lävitse tuon taulukon ja luotan että sitä kautta tulee tehtyä oikeita päätöksiä.

Vierailija kirjoitti:

Miettikää kuinka paljon on mennyt rahaa turhaan tavaraan! Itse olen ostellut alennusmyynneistä vaatteita ja kosmetiikkaa liikaa viimeiset 10 vuotta. Kaikki paikat pursuaa ihan hyvää tavaraa. Mutta sitä on liikaa. Olen olevinaan aika nuuka, mutta jos ajattelee paljonko tähän harrastukseen on mennyt. Varmaan tosi paljon. Ajattelin, että voisi hinnoitella kaikki tavarat ja laskea, jos saisin aikaiseksi. Jos ajattelee, että vaikka 200 eurolla kuussa, se on 2400 vuodessa. Eli 24000 kymmenessä vuodessa. Yleensä noin puoleen hintaan. Eli vaatimattomasti normaalihinnalla 50 tuhannen edestä! Tämä siis vain arvio. Voi olla enemmänkin. Enkä hamstraajana raski heittää pois. Ja kyse vain omista tavaroista. Pitää ehkä oikesti laskea. Kiva kun on ainakin muutaman kymmenen tuhannen arvoinen vaatevarasto :(

Sitten vaan käyttöön.

Konmarissa laitoin mm kaiken kosmetiikan yhteen paikkaan.

En ole juuri mitään ostanut muutamaan vuoteen. Hölmöähän kosmetiikan jemmaaminen on, mutta takaisin ei kelloa saa.

Mulla on kotivaatteet yhdessä paikassa, työvaatteet parhaassa paikassa ja ei niin mieluisat työvaatteet yhdessä. Mä en aio ostaa tänä vuonna yhtään vaatetta.