tavarapaljous :(

Vierailija kirjoitti:

Voiko kirjoja olla koskaan liikaa?

Voi, todellakin voi olla liikaa.

Sattuu olemaan ihan lähipiirissä tapaus, jonka työhön on liittynyt kirjat, ja ahkera lukija muutenkin. Lähes jokainen nurkka ja taso kodista on kuorrutettu kirjoilla. Siellä on paljon hyviäkin kirjoja, mutta myös täyttä turhaketta.

Miten jokun vaatteen voi kuluttaa loppuun? Ihan kirjaimellisesti se on tosi vaikeaa. Minulla on suosikkiyöpaita, en muista kuinka kauan olen sitä käyttänyt, mutta ei se ole vieläkään siinä kunnossa että tekisin siitä siivousrättejä. Kyynärpäät kuluivat, mutta lyhensin hihat. Kaula-aukko on rispaantunut ja toisessa kainalossa on reikä, mutta joku ihmeellinen rakkaus ja kiintymys pitää meidät edelleen yhdessä (ihanan pehmeä on vanha siiliyöpaita!) Nyt etätyöaikana toimistovaatteet eivät kulu ollenkaan. Olen pitänyt joitakin neuletakkeja (silkkivillaa) pian 20 vuotta, ja yksi Pierre Cavallon teepaita on edelleen kuin uusi. Pari paitapuseroa on mennyt kälyn matonkuteisiin, samoin muutama lakana. Muuten näyttää siltä, että kuluttamalla vaatteista eroon pääseminen ei ole kovin helppoa...

Vierailija kirjoitti:

Miten jokun vaatteen voi kuluttaa loppuun? Ihan kirjaimellisesti se on tosi vaikeaa. Minulla on suosikkiyöpaita, en muista kuinka kauan olen sitä käyttänyt, mutta ei se ole vieläkään siinä kunnossa että tekisin siitä siivousrättejä. Kyynärpäät kuluivat, mutta lyhensin hihat. Kaula-aukko on rispaantunut ja toisessa kainalossa on reikä, mutta joku ihmeellinen rakkaus ja kiintymys pitää meidät edelleen yhdessä (ihanan pehmeä on vanha siiliyöpaita!) Nyt etätyöaikana toimistovaatteet eivät kulu ollenkaan. Olen pitänyt joitakin neuletakkeja (silkkivillaa) pian 20 vuotta, ja yksi Pierre Cavallon teepaita on edelleen kuin uusi. Pari paitapuseroa on mennyt kälyn matonkuteisiin, samoin muutama lakana. Muuten näyttää siltä, että kuluttamalla vaatteista eroon pääseminen ei ole kovin helppoa...

Suurin osa ei jaksa lyhentää hihoja ja itse en viihdy lainkaan lyhythihaisissa, joten käyttövaatteille tuo ei olisi edes mahdollista. Lempiyöpukua voikin pitää niin kauan kuin se päällä pysyy, mutta ethän tuon tason paidalla voisi enää töissä kulkea, etkä muuallakaan.

Loppuunkäyttäminen ei tapahdu minusta vain hajoamista. Nytkin kyllä poistin villatakin, josta molemmat kyynärpäät olivat puhki, housuissa oli reidet hanganneet yhteen ja kangas kulunut niin, että tulikin jättireikä hetkessä ja neulepaidan hihansuut alkoivat purkautua, yhdessä trikoopaidassa oli reikä sivusaumassa.

En osaa mitään korjausompelua. Noita rääsyjä pidin vielä kotona, mutta harva varmaan kulahtaneessa bleiserissä nukkuu tai hengailee kotona. Yöpaidat käytän täysin loppuun. Muuten loppuun käyttäminen tarkoittaa nyppääntymistä, nuhruisuutta, pieniä reikiä, kestotahroja ja haalistumista. Tekstiilijätteeseen menee, jos eivät ole pikkuvikaisina tarpeeksi mukavia kotivaatteiksi.

Vierailija kirjoitti:

Voiko kirjoja olla koskaan liikaa?

Itse otin kaverilta ilmaiseksi vastaan 30+ klassikkoa, jotka olisivat muuten menneet roskiin. Näistä olen lukenut n. 10 ja muita olen vain hamstrannut, tietokirjat ovat enemmän minun juttuni. En silti vaan jotenkin malta luopua näistä.

Mutta mitä järkeä on ostaa uusia kirjoja hamstrattavaksi jos niitä ei edes lue? En kestä:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko kirjoja olla koskaan liikaa?

Itse otin kaverilta ilmaiseksi vastaan 30+ klassikkoa, jotka olisivat muuten menneet roskiin. Näistä olen lukenut n. 10 ja muita olen vain hamstrannut, tietokirjat ovat enemmän minun juttuni. En silti vaan jotenkin malta luopua näistä.

Mutta mitä järkeä on ostaa uusia kirjoja hamstrattavaksi jos niitä ei edes lue? En kestä:

4:35 alkaen olennainen kohta, tarkoitus oli laittaa pelkkä linkki videoon tästä alkaen, en tiennyt että palsta automaattisesti laittaa koko videon ketjuun, anteeksi.

Vaatteiden kulumiseen vaikuttaa todella paljon niiden käyttötapa. Jos lähinnä istuu kotona niin vaatteet kuluvat yleensä melko hitaasti. Mutta jos tekee ihan vaikka kotona tai ulkona tai saati sitten vaikka mökillä jotain fyysistä aktiivisuutta vaativaa, niin silloin vaikka housut kuluvat paljon nopeammin kun kyykistyy ja kumartuu, liikkuu ja kangas venyy enemmän. Joku oksa pihalla repäisee hihasta palan tai neule tarttuu kiinni siivotessa johonkin tavara, ja esimerkkejä on vaikka kuinka.

Vaatteiden kulumisvauhtiin vaikuttaa myös laatu. Jos sattuu omistamaan joitain vintage-vaatteita vaikka 80-luvulta, jolloin vaatteet tehtiin Suomessa niin nehän eivät kulu samalla tavalla kuin nykyvaatteet.

Tunnistan kyllä myös tuon lempivaateongelman, kun on jokin vaatekappale mikä on täysi kymppi. Ehkä se vaate pitäisi kiikuttaa ompelijalle ennen reikääntymistä ja pyytää häntä ompelemaan samalla mallilla uusi versio.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt tarviis jotain pientä tsemppiä. Mulla on vaatteita joita ei ole koskaan käytetty. Ostettuna sekä uutena että käytettynä. Olen 20 vuotiaasta asti kuvitellut että sitten kun pääsen töihin niin tarvitsen siistiä vaatetta ja/tai tuohon aion vielä joskus mahtua. Nyt kun olen 35 ja kaikki työt ja harrasteet sujuu yleisimmin ihan rönttävaatteissa niin miten saisin itseni päästämään noista vaatteista irti. Tiedostan että ne on ihanneminälle. Tiedostan myös että joskus siirryn siistiin sisätyöhön niin voin ostaa uudet kauluspaidat ja bleiserit.

Mutta on silti tosi vaikea päästää irti.

Alat käyttää niitä ja toteat, että ne ovat vanhanaikaisia/rumia/liian pieniä. Sitten mietit miksi pitäisit kaapissa vaatetta, jota et voi koskaan käyttää.

Miksei voi käyttää kotona vanhanaikaisia vaatteita? 

First World Problems. 

Niin totta. Miksi heittää pois vaate, jonka ainut vika on vain sen epämuodikkuus? "Mökkivaatteena" toimii ihan hyvin.

En tiedä teistä muista ja mökkiäkään ei ole, mutta kotonakin käytön mieluiten jotain ihaniksi kuluneita reikäisiä ja ehkä kestolikaisiakin rääsyjä. Jos vanhanaikaiset vaatteet on tuossa viestissä maininut paitapuserot ja bleiserit, niin onko niitä nyt kovin kiva pitää mökillä? Tai vaikka farkkujakaan, jos mökkityyli on pieruverkkarit. Joku poisheitettävä vaatekerta voi tietysti olla, mutta ei kaapillista. Ennen kuin saa sen yhden käytettyä, joku nyt käytössä olevista perusvaatteista ehtii nuhjautua seuraaviksi remontti- tms. vaatteiksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt tarviis jotain pientä tsemppiä. Mulla on vaatteita joita ei ole koskaan käytetty. Ostettuna sekä uutena että käytettynä. Olen 20 vuotiaasta asti kuvitellut että sitten kun pääsen töihin niin tarvitsen siistiä vaatetta ja/tai tuohon aion vielä joskus mahtua. Nyt kun olen 35 ja kaikki työt ja harrasteet sujuu yleisimmin ihan rönttävaatteissa niin miten saisin itseni päästämään noista vaatteista irti. Tiedostan että ne on ihanneminälle. Tiedostan myös että joskus siirryn siistiin sisätyöhön niin voin ostaa uudet kauluspaidat ja bleiserit.

Mutta on silti tosi vaikea päästää irti.

Alat käyttää niitä ja toteat, että ne ovat vanhanaikaisia/rumia/liian pieniä. Sitten mietit miksi pitäisit kaapissa vaatetta, jota et voi koskaan käyttää.

Miksei voi käyttää kotona vanhanaikaisia vaatteita? 

First World Problems. 

Niin totta. Miksi heittää pois vaate, jonka ainut vika on vain sen epämuodikkuus? "Mökkivaatteena" toimii ihan hyvin.

En tiedä teistä muista ja mökkiäkään ei ole, mutta kotonakin käytön mieluiten jotain ihaniksi kuluneita reikäisiä ja ehkä kestolikaisiakin rääsyjä. Jos vanhanaikaiset vaatteet on tuossa viestissä maininut paitapuserot ja bleiserit, niin onko niitä nyt kovin kiva pitää mökillä? Tai vaikka farkkujakaan, jos mökkityyli on pieruverkkarit. Joku poisheitettävä vaatekerta voi tietysti olla, mutta ei kaapillista. Ennen kuin saa sen yhden käytettyä, joku nyt käytössä olevista perusvaatteista ehtii nuhjautua seuraaviksi remontti- tms. vaatteiksi

Niin me vaan ollaan erilaisia kaikki ja hyvä niin.

Kuten joku kirjoitti aiemmin, vaatteiden kulumiseen vaikuttaa paljon käyttötapa.

Olen nyt kuukauden ajan tehnyt etätöitä, mutta aiemmin istuin työpaikalla joka arkipäivä. Kyllä mulla farkut kuluivat haarasta aika nopeasti puhki. 

Toinen tapa, miten vaatteet saa nopeasti kulumaan, on laittaa ne kuivuriin. Kuivuri jotenkin kuluttaa vaatteita nopeammin kuin esim.narulla kuivumistapa.

Vierailija kirjoitti:

Kuten joku kirjoitti aiemmin, vaatteiden kulumiseen vaikuttaa paljon käyttötapa.

Olen nyt kuukauden ajan tehnyt etätöitä, mutta aiemmin istuin työpaikalla joka arkipäivä. Kyllä mulla farkut kuluivat haarasta aika nopeasti puhki. 

Toinen tapa, miten vaatteet saa nopeasti kulumaan, on laittaa ne kuivuriin. Kuivuri jotenkin kuluttaa vaatteita nopeammin kuin esim.narulla kuivumistapa.

Virallinen testi tehty kuivurin kuluttamisesta ja siinä todettiin ettei kuluta.

Itse kuivaan kaiken ja niin ihmeelliselle kuin tuntuukin, niin suurin osa vaatteista ei oikeasti kulu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten joku kirjoitti aiemmin, vaatteiden kulumiseen vaikuttaa paljon käyttötapa.

Olen nyt kuukauden ajan tehnyt etätöitä, mutta aiemmin istuin työpaikalla joka arkipäivä. Kyllä mulla farkut kuluivat haarasta aika nopeasti puhki. 

Toinen tapa, miten vaatteet saa nopeasti kulumaan, on laittaa ne kuivuriin. Kuivuri jotenkin kuluttaa vaatteita nopeammin kuin esim.narulla kuivumistapa.

Virallinen testi tehty kuivurin kuluttamisesta ja siinä todettiin ettei kuluta.

Itse kuivaan kaiken ja niin ihmeelliselle kuin tuntuukin, niin suurin osa vaatteista ei oikeasti kulu.

Se riippuu, minkälaisia vaatteita pesee joukossa. Esim. lasten vauvavuosina meillä aikuistenkin vaatteet ovat reikiintyneer helpommin, kun seassa pyörii bodyja neppareineen. Ei, enkä jaksanut tai viitsinyt laittaa likaisten bodyjen neppareita kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten joku kirjoitti aiemmin, vaatteiden kulumiseen vaikuttaa paljon käyttötapa.

Olen nyt kuukauden ajan tehnyt etätöitä, mutta aiemmin istuin työpaikalla joka arkipäivä. Kyllä mulla farkut kuluivat haarasta aika nopeasti puhki. 

Toinen tapa, miten vaatteet saa nopeasti kulumaan, on laittaa ne kuivuriin. Kuivuri jotenkin kuluttaa vaatteita nopeammin kuin esim.narulla kuivumistapa.

Virallinen testi tehty kuivurin kuluttamisesta ja siinä todettiin ettei kuluta.

Itse kuivaan kaiken ja niin ihmeelliselle kuin tuntuukin, niin suurin osa vaatteista ei oikeasti kulu.

Kuivausrumpu ei ole mikään pahis

Pyykkien kuivaaminen kuivausrummussa ei kuitenkaan ole niin huono vaihtoehto kuin voisi luulla. Kuluttaja-lehden mukaan kuivausrumpu on fiksu ostos, jos valitsee lämpöpumpulla varustetun, energiatehokkaan kuivurin. Kuivausrumpu ei edes kuluta vaatteita merkittävästi enemmän. TTS:n Marjomaa sanoo, että kuivausrummun nukkasihtiin jäävä nukka irtoaisi vaatteesta ennemmin tai myöhemmin muutenkin.

– Tutkimusten mukaan noin kymmenesosa vaatteen kulumisesta aiheutuu rumpukuivauksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka ne posliiniesineet olisi teistä kovin rumia, niin ei kannata heittää suoraan roskiin ellei kyse ole rikkinäisistä. Kaikelle on keräilijänsä ja posliiniesineet voi kiikuttaa hyväntekeväisyyskirppareille, kierrätyskeskukseen tai vastaavaan.

Viidenkymmenen vuoden kuluttua, kun kaikki on hävitetty, niitä aletaan kysellä ja keräillä.  Yleensä juuri varhaislapsuuden kodissa olleet kadonneet tavarat alkavat olla haluttuja.   Ajatellaan vaikka teakviilukalusteita tai rottinkisia kukkapöytiä, joita 1970-luvun lopulta lähtien poltettiin ja ajettiin kaatopaikalle.  Nyt niitä tv-pöytiä, senkkejä ja siroja kirjahyllyjä esitellään taas sisustuslehdissä ja ostettaisiin, jos jostakin vaan saisi.

Kukaan ei silti ole pakotettu säilömään viittäkymmentä vuotta omassa kotonaan tavaroita joista ei pidä ja joita ei tarvitse. Jos niitä ei itse halua, eikä ostajaa tai edes ilmaiseksi ottajaa löydy, silloin tavara on fiksuinta kierrättää.

Nimenomaan, ei siis heittää roskiin.  Tosin arvo vaan kasvaa mitä vähemmän jotakin tuotetta jää jäljelle.

Jos tavaraa ei kukaan edes ilmaiseksi suostu ottamaan (kierrätyskeskukset mukaan lukien) oikea tapa on kierrättää materiaali, omat posliiniesineet meni sorttiaseman palamaton jäte -laariin.

Viimein sain aikaiseksi aloittaa karsimisen. Oon soutanut edes takaisin asian kanssa nyt kuukausia ja eilen otin viimein ensimmäisen askeleen! Vauva lähtenee kohta liikkeelle niin aloin järjestämään keittiönkaappia missä saa rauhassa mellastaa. Laitoin siis sinne kaikki muovikipot ja purkit ja muut niin vahinkoa ei puolin ja toisin käy vaikka siellä puuhastaa. Samalla karsin pois turhia kuten säilytysrasioiksi jätettyjä jäätelörasioita kun meillä on (myös) säilytysrasioiksi jätettyjä kanttisia karkkirasioita joita itseasiassa jopa käytetään.  Särkyvä ja muuten vaarallinen siirtyy nyt toiseen kaappiin, jonka saan pistettyä kiinni niin että lapsi ei pääse sinne. Samalla sulkeutuu siivouskaappi. Ja nyt kun järjestän tuota toista kaappia, heitän sieltä myös pois kaiken turhan ja vanhentuneen. Jotenkin on tuntunut hankalalta aloittaa tämä karsimisprojekti, mutta nyt kun on pakollinen motivaattori aloittaa nuo kriittisimmät kaapit niin ehkä tästä on sitten helpompi siirtyä seuraaviin.

Miksi? En ymmärrä miksi on niin paljon helpompaa olla ostamatta uutta/vanhaa tavaraa, josta todella pitää ja jota todella kuvittelee tarvitsevansa ja haluavansa, kuin luopua jo ostetuista rumemmista tavaroista, joilla ei ole edes hääviä tunnearvoa?? En ymmärrä tätä ongelmaa itsessäni. Täällä varmaan joku viisaampi osaa kertoa syyn ja ehkä sitten raaskin erota monistakin tavaroista. Olen vuosia tyhjentänyt kämppää ja todennut että juuri mitään niistä hävitetyistä en kaipaa enkä edes muista että joskus on ollut. Sitten jotain tavaraa on kaksi tai useampia kappaleita mutta ei vaan saa hävitettyä vaikka ei ole vuosiin käyttänyt, eikä ole sitä tunnearvoa eli perittyjä tai lahjaksi saatuja vaan kirppikseltä ostettuja ja käyttämättömiä. On kaunis kuvio tai väri tms ihana.

Huoh. Minulla on ongelma. Ahdistun jatkuvasti tavarasta ja raijaan sitä ulos, ja samalla toisesta päästä sisään. Kyllähän sitä tarviikin, kun on monta pientä lasta, mutta siis veikkaan että mulla on tavallista enemmän "pakko tarvii" juttuja. Ja olen erittäin hyvä kirpparikierrättäjä, joten ne "pakkotarvii"-jutut löytyykin yleensä helposti edullisesti, joten on pienempi kynnys niitä hommatakin. Ja sit ahdistaa taas kun on niin paljon tavaraa. Tosin ei tää tavaramäärä isommassa asunnossa tuntuisi missään, mut kun 5 henkeä asuu 79 neliön kolmiossa (ilman mitään varastoa) niin ei oikeestaan saisi omistaa hirveesti mitään ylimääräisiä.

Ja ehkä sekoitan sen tavarapaljouden oikeastaan myös ihan vaan tavarasotkuun, kun 2 ja 3v retkeilee ympäri asuntoa ja vanhemmilla ei ihan muistu siivota omia jälkiään. Eli tavaroiden karsimisen ohessa olen yrittänyt nyt keksiä keinoja arkisiivouksen sujuvoittamiseen - yksi oivallus oli poistaa likapyykkikaapin ovi! Yllättävästi paremmin ne pyykit kulkeutuu kaikilla koriin asti, kun ei tarvi sitä yhtä ylimääräistä ovea avata ensin, vaan voi vaikka kauempaakin heittää.

Naurakaa vaan, mutta näköjään se on meillä liikaa! Ylipäätään oon alkanut miettiä et sen sijaan että syyllistän itseäni vuodesta toiseen siitä, etten jotain noin pientä asiaa saa muka aina tehtyä, oikeastaan on tehokkaampaa yrittää sit vaan kiertää tai poistaa se koko asia. Poistaa kaapista ovi tai roskiksesta kansi tai mitä vaan vaatiikaan. Tai sit poistaa niin paljon vaatetta ja astioita käytöstä et yksinkertaisesti on pakko pyörittää se tiskikone tai pyykkikone ajoissa, ettei kasoja edes pääse syntymään.

Lasten vaatteiden vähentäminen tai määrän tarkistelu mulla onkin seuraavaksi tehtävänä.

Huoh. Että semmonen avautuminen.

Vierailija kirjoitti:

Miksi? En ymmärrä miksi on niin paljon helpompaa olla ostamatta uutta/vanhaa tavaraa, josta todella pitää ja jota todella kuvittelee tarvitsevansa ja haluavansa, kuin luopua jo ostetuista rumemmista tavaroista, joilla ei ole edes hääviä tunnearvoa?? En ymmärrä tätä ongelmaa itsessäni. Täällä varmaan joku viisaampi osaa kertoa syyn ja ehkä sitten raaskin erota monistakin tavaroista. Olen vuosia tyhjentänyt kämppää ja todennut että juuri mitään niistä hävitetyistä en kaipaa enkä edes muista että joskus on ollut. Sitten jotain tavaraa on kaksi tai useampia kappaleita mutta ei vaan saa hävitettyä vaikka ei ole vuosiin käyttänyt, eikä ole sitä tunnearvoa eli perittyjä tai lahjaksi saatuja vaan kirppikseltä ostettuja ja käyttämättömiä. On kaunis kuvio tai väri tms ihana.

Ihan psykologinen juttu, kun ostat jonkun esineen se muuttuu sinulle tärkeämmäksi kun omistat sen. Endowment effect on ilmiön nimi, jos haluaa googlailla. Sopii erityisesti juuri aika arvottomaan tavaraan. Esimerkkinä usein käytetty sitä, että jaetaan ihmiset kahteen ryhmään toisille annetaan vaikka muki ja toisille vaikka kynä. Arvottomia tavaroita joita meillä on kaapit täynnä. Sitten jonkun ajan päästä kysytään henkilöiltä, että haluavatko he vaihtaa kynän mukiin tai toisin päin. Lähes kukaan ei halua vaihtaa sitä minkä he jo ovat saaneet, koska se on heidän.

Keinoja miten voi päästä yli on laittaa tavarat pois näkyvistä ja vaikka 3kk päästä laittaa pois ne mitä ei ole kaivannut. Muita on miettiä miksi haluaa vähemmän tavaraa ja miettiä millaista elämä olisi ilman näitä turhia tavaroita. Siis se, että oikeasti vaan ymmärtää, ettei näitä tavaroita tule kaipaamaan, kuten olet jo ymmärtänyt. Nyt vaan pitää pystyä toteuttamaan se. Kuten tiedät, jokainen hetki ei ole paras tavaran luopumiseen, väsyneenä, paljon päätöksiä tehneenä ja stressaantuneena ei aina pysty. Joku aamu, kun sinulla on vapaa-päivä ja paljon energiaa, niin otat asiaksi käydä niitä tavaroita läpi, kyllä se karsinta onnistuu. Ja jos joku on vaan niin ihana, niin sitten pakotat itsesi keksimään sille jotain käyttöä.

Vierailija kirjoitti:

Huoh. Minulla on ongelma. Ahdistun jatkuvasti tavarasta ja raijaan sitä ulos, ja samalla toisesta päästä sisään. Kyllähän sitä tarviikin, kun on monta pientä lasta, mutta siis veikkaan että mulla on tavallista enemmän "pakko tarvii" juttuja. Ja olen erittäin hyvä kirpparikierrättäjä, joten ne "pakkotarvii"-jutut löytyykin yleensä helposti edullisesti, joten on pienempi kynnys niitä hommatakin. Ja sit ahdistaa taas kun on niin paljon tavaraa. Tosin ei tää tavaramäärä isommassa asunnossa tuntuisi missään, mut kun 5 henkeä asuu 79 neliön kolmiossa (ilman mitään varastoa) niin ei oikeestaan saisi omistaa hirveesti mitään ylimääräisiä.

Ja ehkä sekoitan sen tavarapaljouden oikeastaan myös ihan vaan tavarasotkuun, kun 2 ja 3v retkeilee ympäri asuntoa ja vanhemmilla ei ihan muistu siivota omia jälkiään. Eli tavaroiden karsimisen ohessa olen yrittänyt nyt keksiä keinoja arkisiivouksen sujuvoittamiseen - yksi oivallus oli poistaa likapyykkikaapin ovi! Yllättävästi paremmin ne pyykit kulkeutuu kaikilla koriin asti, kun ei tarvi sitä yhtä ylimääräistä ovea avata ensin, vaan voi vaikka kauempaakin heittää.

Naurakaa vaan, mutta näköjään se on meillä liikaa! Ylipäätään oon alkanut miettiä et sen sijaan että syyllistän itseäni vuodesta toiseen siitä, etten jotain noin pientä asiaa saa muka aina tehtyä, oikeastaan on tehokkaampaa yrittää sit vaan kiertää tai poistaa se koko asia. Poistaa kaapista ovi tai roskiksesta kansi tai mitä vaan vaatiikaan. Tai sit poistaa niin paljon vaatetta ja astioita käytöstä et yksinkertaisesti on pakko pyörittää se tiskikone tai pyykkikone ajoissa, ettei kasoja edes pääse syntymään.

Lasten vaatteiden vähentäminen tai määrän tarkistelu mulla onkin seuraavaksi tehtävänä.

Huoh. Että semmonen avautuminen.

Lasten ja ison (sanoisin jopa suurimman) osan aikuisista kanssa on tuommoista. Jos asia ei ole helppoa, niin se jää tekemättä. Minulla on kaveri joka korvasi vaatekaappien ovet verhoilla. Arkisin ovat auki, oikeat ovat olivat tiellä, kun olivat aina auki. Kun tulee vieraita hän sulkee van verhon. Ja hän on yksin asuva aikuinen. Aiemmin hänellä oli pyykkiä pitkin poikin asuntoa, nyt ne ovat siellä kaapissa tai joskus kaapin edessä puhtaiden pyykkien korissa.

Minä olen ihminen joka haluaisi, että kaikki tavarat ovat kaapin ovien takana tip top järjestyksessä. Perheen muut eivät ole, joten roudasin pikkuiset organisointi kipot ja kupit varastoon odottamaan, että lapset muuttaa pois. Korvasin ne isolla korilla jossa lukee esim. "piirustusvälineitä", siellä on kynät, kumit, vihkot, tussit, liidut, maalit ja muut sekaisin. Mutta eivät ole enää pitkin pöytiä ja lattioita. Myös mies ja nuorimmainen osaavat siivota ne pois. Sama tehty monessa muussa kaapissa, mutta tuo tuntuu edelleen pahimmalta, oli sellaisessa insta-kuosissa kaappi aiemmin. Siis noin sekunnin tuntikausien järjestelyn jälkeen, ennen kuin lapset halusi tehdä jotain :D.