Lue keskustelun säännöt.
tavarapaljous :(
22.04.2014 |
ahdistaa tämä tavaramäärä täällä asunnossa. 50neliöinen kaksio, 3 henkilöä, joista yksi alle 1v. yööööhhhh. miten tavaraa vois vähentää. olen vielä niin hamsteriluonne :/
Kommentit (20783)
Vierailija kirjoitti:
Siivosin tänään keittiössä olevan vetolaatikon. Luulin että olisi isokin urakka kun oli täpötäynnä, mutta oikeasti siihen meni noin 10 minuuttia aikaa.
Otin vetolaatikosta kaiken pois, putsasin laatikon ja asettelin Marie Kondon suosittelemia matalia laatikoita rajaamaan tavararyhmät. Enimmät meni takaisin mut myös roskaa oli joukossa, esim. toimimattomia kyniä ja paperilappuja, sekä tarpeettomia johtoja. Teipit sain mahtumaan paremmin.
Myös muualle kuuluvia tavaroita oli, esim. hiuslenkkejä. Niitä löytyy lähes joka paikasta asuntoa, paitsi sieltä missä niitä pitäisi säilyttää, eli vessan kaapissa. Pitäisikö siis niiden säilytyspaikkaa vaihtaa?
Eräässä kirjassa oli havainto mistä olen samaa mieltä. Kirjoittaja oli saanut ekan työpaikkansa ja siitä riemuissaan hän hankki useamman kappaleen kynsienhoitosettejä. Alkuperäisen lisäksi hänellä oli sellainen käsilaukussa, autossa, työpaikalla..
Kun tavaroita on vain yksi, se EI OLE KOSKAAN hukassa. Tämä on joku omituinen laki.
Tekisin niin, että keräisin kaikki hiuslenkit yhteen ja heittäisin roskiin ne joista et pidä. Sitten laittaisin 80% minigrip-pussiin tms ja veisin varastoon. Ja loput vain yhteen paikkaan. Lyön vetoa että heinäkuussa sinulla on nämä samat käytössä. Ja loput ovat tarpeettomia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vinkeistä hiuslenkkiasiassa. Kokeilen molempia. Eli vähennän käytössä olevia hiuslenkkejä reilusti ja laitan oman paikan hiuslenkeille myös tuohon vetolaatikkoon. Ehkä siitä hyötyä. Ihan kokonaan niitä ei voi siirtää pois vessan kaapista, koska tottumus ajaa katsomaan sieltä missä hiusharjatkin on. Ja niitä harjoja en halua keittiöön.
Saako täältä apua/tukea shoppailuaddiktioon? :D D:
Oon seurannut tätä ketjua alusta asti ja mun selkeä ongelmakohta on vaatteet. Kaikkea muuta mulla on maltillisesti.
Mulla on shoppailuaddiktio, joka alkoi n. 10v sitten kun laihduin hieman ylipainoisesta, entisestä ongelmavartaloisesta tosi hoikaksi. Oon siis nykyään mallimaisen hoikka ja mun ongelma on se, että siinä missä ennen vihasin vaatteiden ostoa, niin nyt kaikki näyttää hyvältä päällä. Rohkaistuin myös samalla käyttämään erilaisia värejä, kuoseja ja kokeilemaan eri tyylejä. No, nyt mulla onkin sitten rytkyjä varmaan enemmän kun 5 keskivertoihmisellä yhteensä.
Ongelmana ei ole raha, en ole veloissa tai mitään.
Vaan yksikertaisesti tilan puute ja myös ahdistus siitä, että miten turhaa ja tyhjää jatkuva shoppailu on. Elämäni on muuten aika tylsää, mulla ei ole harrastuksia eikä ystäviä. Istun kotona ja ennen koronaa pyörin kaupungilla shoppailemassa mutta siinä se. Nyt ei ole edes töitä, olen ollut monta kuukautta työtön ja se on vaan lisännyt ahdistusta.
Tilannetta pahentaa vielä se, että olen huono luopumaan mistään. Kaapissani on vanhoja kauhtuneita rättejä, joita pidän yhä(koska eihän ne ole rikki!) ja myös vaatteita joita en ole koskaan käyttänyt. Olen yrittänyt myydä niitä, mutta olen saanut vain pari kaupaksi vaikka hinta on mielestäni kohtuullinen...
Tekis mieli viedä UFFiin vaan kaikki mutta sitten mielessä kummittelee se kaikki raha mitä niihin olen käyttänyt. Haaveeni olisi minimalistinen vaatekaappi mutta toisaalta RAKASTAN vaihtelua. Ja niitä pirun riepuja. Ehkä voi sanoa, että harrastan muotia, en vaan kauhean hyvällä ja kestävällä tavalla.
Kohtalotovereita? Apuja? Onko joku ollut vastaavassa tilanteessa? :/
Vinkki : Kirjastoissa on hylly jonne voi viedä tarpeettomat kirjansa.
Vierailija kirjoitti:
Saako täältä apua/tukea shoppailuaddiktioon? :D D:
Oon seurannut tätä ketjua alusta asti ja mun selkeä ongelmakohta on vaatteet. Kaikkea muuta mulla on maltillisesti.
Mulla on shoppailuaddiktio, joka alkoi n. 10v sitten kun laihduin hieman ylipainoisesta, entisestä ongelmavartaloisesta tosi hoikaksi. Oon siis nykyään mallimaisen hoikka ja mun ongelma on se, että siinä missä ennen vihasin vaatteiden ostoa, niin nyt kaikki näyttää hyvältä päällä. Rohkaistuin myös samalla käyttämään erilaisia värejä, kuoseja ja kokeilemaan eri tyylejä. No, nyt mulla onkin sitten rytkyjä varmaan enemmän kun 5 keskivertoihmisellä yhteensä.
Ongelmana ei ole raha, en ole veloissa tai mitään.
Vaan yksikertaisesti tilan puute ja myös ahdistus siitä, että miten turhaa ja tyhjää jatkuva shoppailu on. Elämäni on muuten aika tylsää, mulla ei ole harrastuksia eikä ystäviä. Istun kotona ja ennen koronaa pyörin kaupungilla shoppailemassa mutta siinä se. Nyt ei ole edes töitä, olen ollut monta kuukautta työtön ja se on vaan lisännyt ahdistusta.
Tilannetta pahentaa vielä se, että olen huono luopumaan mistään. Kaapissani on vanhoja kauhtuneita rättejä, joita pidän yhä(koska eihän ne ole rikki!) ja myös vaatteita joita en ole koskaan käyttänyt. Olen yrittänyt myydä niitä, mutta olen saanut vain pari kaupaksi vaikka hinta on mielestäni kohtuullinen...
Tekis mieli viedä UFFiin vaan kaikki mutta sitten mielessä kummittelee se kaikki raha mitä niihin olen käyttänyt. Haaveeni olisi minimalistinen vaatekaappi mutta toisaalta RAKASTAN vaihtelua. Ja niitä pirun riepuja. Ehkä voi sanoa, että harrastan muotia, en vaan kauhean hyvällä ja kestävällä tavalla.
Kohtalotovereita? Apuja? Onko joku ollut vastaavassa tilanteessa? :/
Okei, sä harrastat muotia. Sulla on viisi kertaa enemmän vaatteita kuin keskivertokansalaisella ja vartalo, joka näyttää hyvältä. Siitä vaan nauttimaan harrastuksesta.
Aina kun tekee mieli shoppailla, menet omalle kaapille. Jos vaatteet näyttävät huoltamattomilta, silität silitystä kaipaavat tai ompelet tarvittavat napit. Sen jälkeen etsit yhdistelmän, jota et ole käyttänyt, ja valokuvaat sen ylläsi.
Kymmenen vuotta sitten olisin neuvonut sinua perustamaan blogin ”365 päivää oman kaapin antimilla”, mutta nykyään some on niin myrkyllinen paikka, että sieltä ei oikein ystäviä tai kannustusta kannata etsiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saako täältä apua/tukea shoppailuaddiktioon? :D D:
Oon seurannut tätä ketjua alusta asti ja mun selkeä ongelmakohta on vaatteet. Kaikkea muuta mulla on maltillisesti.
Mulla on shoppailuaddiktio, joka alkoi n. 10v sitten kun laihduin hieman ylipainoisesta, entisestä ongelmavartaloisesta tosi hoikaksi. Oon siis nykyään mallimaisen hoikka ja mun ongelma on se, että siinä missä ennen vihasin vaatteiden ostoa, niin nyt kaikki näyttää hyvältä päällä. Rohkaistuin myös samalla käyttämään erilaisia värejä, kuoseja ja kokeilemaan eri tyylejä. No, nyt mulla onkin sitten rytkyjä varmaan enemmän kun 5 keskivertoihmisellä yhteensä.
Ongelmana ei ole raha, en ole veloissa tai mitään.
Vaan yksikertaisesti tilan puute ja myös ahdistus siitä, että miten turhaa ja tyhjää jatkuva shoppailu on. Elämäni on muuten aika tylsää, mulla ei ole harrastuksia eikä ystäviä. Istun kotona ja ennen koronaa pyörin kaupungilla shoppailemassa mutta siinä se. Nyt ei ole edes töitä, olen ollut monta kuukautta työtön ja se on vaan lisännyt ahdistusta.
Tilannetta pahentaa vielä se, että olen huono luopumaan mistään. Kaapissani on vanhoja kauhtuneita rättejä, joita pidän yhä(koska eihän ne ole rikki!) ja myös vaatteita joita en ole koskaan käyttänyt. Olen yrittänyt myydä niitä, mutta olen saanut vain pari kaupaksi vaikka hinta on mielestäni kohtuullinen...
Tekis mieli viedä UFFiin vaan kaikki mutta sitten mielessä kummittelee se kaikki raha mitä niihin olen käyttänyt. Haaveeni olisi minimalistinen vaatekaappi mutta toisaalta RAKASTAN vaihtelua. Ja niitä pirun riepuja. Ehkä voi sanoa, että harrastan muotia, en vaan kauhean hyvällä ja kestävällä tavalla.
Kohtalotovereita? Apuja? Onko joku ollut vastaavassa tilanteessa? :/
Oletko harkinnut jonkun vaatevuokraamon jäsenyyden hankintaa? Saisit säännöllisesti vaihtelua vaatteisiin ja pääsisit ”shoppailemaan” vuokraamaan valikoimaan, mutta omat vaatevarastoa ei kasvaisi ja hutiostoksia ei tulisi?
En siis itse ole vaatevuokraamoja käyttänyt koska olen maailman tylsin pukeutuja ja käytän aina samoja vaatteita, mutta vaihtelunhaluisille kuvittelisin olevan hyvä diili, vaikka vähän maksaakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saako täältä apua/tukea shoppailuaddiktioon? :D D:
Oon seurannut tätä ketjua alusta asti ja mun selkeä ongelmakohta on vaatteet. Kaikkea muuta mulla on maltillisesti.
Mulla on shoppailuaddiktio, joka alkoi n. 10v sitten kun laihduin hieman ylipainoisesta, entisestä ongelmavartaloisesta tosi hoikaksi. Oon siis nykyään mallimaisen hoikka ja mun ongelma on se, että siinä missä ennen vihasin vaatteiden ostoa, niin nyt kaikki näyttää hyvältä päällä. Rohkaistuin myös samalla käyttämään erilaisia värejä, kuoseja ja kokeilemaan eri tyylejä. No, nyt mulla onkin sitten rytkyjä varmaan enemmän kun 5 keskivertoihmisellä yhteensä.
Ongelmana ei ole raha, en ole veloissa tai mitään.
Vaan yksikertaisesti tilan puute ja myös ahdistus siitä, että miten turhaa ja tyhjää jatkuva shoppailu on. Elämäni on muuten aika tylsää, mulla ei ole harrastuksia eikä ystäviä. Istun kotona ja ennen koronaa pyörin kaupungilla shoppailemassa mutta siinä se. Nyt ei ole edes töitä, olen ollut monta kuukautta työtön ja se on vaan lisännyt ahdistusta.
Tilannetta pahentaa vielä se, että olen huono luopumaan mistään. Kaapissani on vanhoja kauhtuneita rättejä, joita pidän yhä(koska eihän ne ole rikki!) ja myös vaatteita joita en ole koskaan käyttänyt. Olen yrittänyt myydä niitä, mutta olen saanut vain pari kaupaksi vaikka hinta on mielestäni kohtuullinen...
Tekis mieli viedä UFFiin vaan kaikki mutta sitten mielessä kummittelee se kaikki raha mitä niihin olen käyttänyt. Haaveeni olisi minimalistinen vaatekaappi mutta toisaalta RAKASTAN vaihtelua. Ja niitä pirun riepuja. Ehkä voi sanoa, että harrastan muotia, en vaan kauhean hyvällä ja kestävällä tavalla.
Kohtalotovereita? Apuja? Onko joku ollut vastaavassa tilanteessa? :/
Okei, sä harrastat muotia. Sulla on viisi kertaa enemmän vaatteita kuin keskivertokansalaisella ja vartalo, joka näyttää hyvältä. Siitä vaan nauttimaan harrastuksesta.
Aina kun tekee mieli shoppailla, menet omalle kaapille. Jos vaatteet näyttävät huoltamattomilta, silität silitystä kaipaavat tai ompelet tarvittavat napit. Sen jälkeen etsit yhdistelmän, jota et ole käyttänyt, ja valokuvaat sen ylläsi.
Kymmenen vuotta sitten olisin neuvonut sinua perustamaan blogin ”365 päivää oman kaapin antimilla”, mutta nykyään some on niin myrkyllinen paikka, että sieltä ei oikein ystäviä tai kannustusta kannata etsiä.
Huollan ja järjestelen kamppeitani kun Hemuli postimerkkejään :'D Mulla on myös insta, johon teen pienimuotoisesti muotisisältöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saako täältä apua/tukea shoppailuaddiktioon? :D D:
Oon seurannut tätä ketjua alusta asti ja mun selkeä ongelmakohta on vaatteet. Kaikkea muuta mulla on maltillisesti.
Mulla on shoppailuaddiktio, joka alkoi n. 10v sitten kun laihduin hieman ylipainoisesta, entisestä ongelmavartaloisesta tosi hoikaksi. Oon siis nykyään mallimaisen hoikka ja mun ongelma on se, että siinä missä ennen vihasin vaatteiden ostoa, niin nyt kaikki näyttää hyvältä päällä. Rohkaistuin myös samalla käyttämään erilaisia värejä, kuoseja ja kokeilemaan eri tyylejä. No, nyt mulla onkin sitten rytkyjä varmaan enemmän kun 5 keskivertoihmisellä yhteensä.
Ongelmana ei ole raha, en ole veloissa tai mitään.
Vaan yksikertaisesti tilan puute ja myös ahdistus siitä, että miten turhaa ja tyhjää jatkuva shoppailu on. Elämäni on muuten aika tylsää, mulla ei ole harrastuksia eikä ystäviä. Istun kotona ja ennen koronaa pyörin kaupungilla shoppailemassa mutta siinä se. Nyt ei ole edes töitä, olen ollut monta kuukautta työtön ja se on vaan lisännyt ahdistusta.
Tilannetta pahentaa vielä se, että olen huono luopumaan mistään. Kaapissani on vanhoja kauhtuneita rättejä, joita pidän yhä(koska eihän ne ole rikki!) ja myös vaatteita joita en ole koskaan käyttänyt. Olen yrittänyt myydä niitä, mutta olen saanut vain pari kaupaksi vaikka hinta on mielestäni kohtuullinen...
Tekis mieli viedä UFFiin vaan kaikki mutta sitten mielessä kummittelee se kaikki raha mitä niihin olen käyttänyt. Haaveeni olisi minimalistinen vaatekaappi mutta toisaalta RAKASTAN vaihtelua. Ja niitä pirun riepuja. Ehkä voi sanoa, että harrastan muotia, en vaan kauhean hyvällä ja kestävällä tavalla.
Kohtalotovereita? Apuja? Onko joku ollut vastaavassa tilanteessa? :/
Oletko harkinnut jonkun vaatevuokraamon jäsenyyden hankintaa? Saisit säännöllisesti vaihtelua vaatteisiin ja pääsisit ”shoppailemaan” vuokraamaan valikoimaan, mutta omat vaatevarastoa ei kasvaisi ja hutiostoksia ei tulisi?
En siis itse ole vaatevuokraamoja käyttänyt koska olen maailman tylsin pukeutuja ja käytän aina samoja vaatteita, mutta vaihtelunhaluisille kuvittelisin olevan hyvä diili, vaikka vähän maksaakin.
Oon miettinyt tätäkin mutta olisin ihan kusi sukassa jos mulla olisi päällä "jonkun muun" vaate. Pelkäisin, että se menisi pilalle.
Toi vaatelainaamo on musta vähän julkkiksille ja vaikuttajille ja henkilöille jotka esintyy työssään tms luotu juttu. Että kun tilanne vaatii vähän jotain laadukkaampaa ja ehkä näyttävämpää päälle, niin sieltä on hyvä hakea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saako täältä apua/tukea shoppailuaddiktioon? :D D:
Oon seurannut tätä ketjua alusta asti ja mun selkeä ongelmakohta on vaatteet. Kaikkea muuta mulla on maltillisesti.
Mulla on shoppailuaddiktio, joka alkoi n. 10v sitten kun laihduin hieman ylipainoisesta, entisestä ongelmavartaloisesta tosi hoikaksi. Oon siis nykyään mallimaisen hoikka ja mun ongelma on se, että siinä missä ennen vihasin vaatteiden ostoa, niin nyt kaikki näyttää hyvältä päällä. Rohkaistuin myös samalla käyttämään erilaisia värejä, kuoseja ja kokeilemaan eri tyylejä. No, nyt mulla onkin sitten rytkyjä varmaan enemmän kun 5 keskivertoihmisellä yhteensä.
Ongelmana ei ole raha, en ole veloissa tai mitään.
Vaan yksikertaisesti tilan puute ja myös ahdistus siitä, että miten turhaa ja tyhjää jatkuva shoppailu on. Elämäni on muuten aika tylsää, mulla ei ole harrastuksia eikä ystäviä. Istun kotona ja ennen koronaa pyörin kaupungilla shoppailemassa mutta siinä se. Nyt ei ole edes töitä, olen ollut monta kuukautta työtön ja se on vaan lisännyt ahdistusta.
Tilannetta pahentaa vielä se, että olen huono luopumaan mistään. Kaapissani on vanhoja kauhtuneita rättejä, joita pidän yhä(koska eihän ne ole rikki!) ja myös vaatteita joita en ole koskaan käyttänyt. Olen yrittänyt myydä niitä, mutta olen saanut vain pari kaupaksi vaikka hinta on mielestäni kohtuullinen...
Tekis mieli viedä UFFiin vaan kaikki mutta sitten mielessä kummittelee se kaikki raha mitä niihin olen käyttänyt. Haaveeni olisi minimalistinen vaatekaappi mutta toisaalta RAKASTAN vaihtelua. Ja niitä pirun riepuja. Ehkä voi sanoa, että harrastan muotia, en vaan kauhean hyvällä ja kestävällä tavalla.
Kohtalotovereita? Apuja? Onko joku ollut vastaavassa tilanteessa? :/
Okei, sä harrastat muotia. Sulla on viisi kertaa enemmän vaatteita kuin keskivertokansalaisella ja vartalo, joka näyttää hyvältä. Siitä vaan nauttimaan harrastuksesta.
Aina kun tekee mieli shoppailla, menet omalle kaapille. Jos vaatteet näyttävät huoltamattomilta, silität silitystä kaipaavat tai ompelet tarvittavat napit. Sen jälkeen etsit yhdistelmän, jota et ole käyttänyt, ja valokuvaat sen ylläsi.
Kymmenen vuotta sitten olisin neuvonut sinua perustamaan blogin ”365 päivää oman kaapin antimilla”, mutta nykyään some on niin myrkyllinen paikka, että sieltä ei oikein ystäviä tai kannustusta kannata etsiä.
Huollan ja järjestelen kamppeitani kun Hemuli postimerkkejään :'D Mulla on myös insta, johon teen pienimuotoisesti muotisisältöä.
Ihanaa, että joku omistaa paljon vaatteita ja silti arvostaa omistamiaan. Jos kykenet pitämään kokoelmasta huolta, niin ei kai sinun tarvitse siitä luopua. Säilytystilat kuntoon ja nollatoleranssi uusille ostoksille.
-äskeinen, itsekin hieman samantyyppinen mutta vintage-vaatteisiin keskittynyt ja iän myötä mallinvartalonsa menettänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saako täältä apua/tukea shoppailuaddiktioon? :D D:
Oon seurannut tätä ketjua alusta asti ja mun selkeä ongelmakohta on vaatteet. Kaikkea muuta mulla on maltillisesti.
Mulla on shoppailuaddiktio, joka alkoi n. 10v sitten kun laihduin hieman ylipainoisesta, entisestä ongelmavartaloisesta tosi hoikaksi. Oon siis nykyään mallimaisen hoikka ja mun ongelma on se, että siinä missä ennen vihasin vaatteiden ostoa, niin nyt kaikki näyttää hyvältä päällä. Rohkaistuin myös samalla käyttämään erilaisia värejä, kuoseja ja kokeilemaan eri tyylejä. No, nyt mulla onkin sitten rytkyjä varmaan enemmän kun 5 keskivertoihmisellä yhteensä.
Ongelmana ei ole raha, en ole veloissa tai mitään.
Vaan yksikertaisesti tilan puute ja myös ahdistus siitä, että miten turhaa ja tyhjää jatkuva shoppailu on. Elämäni on muuten aika tylsää, mulla ei ole harrastuksia eikä ystäviä. Istun kotona ja ennen koronaa pyörin kaupungilla shoppailemassa mutta siinä se. Nyt ei ole edes töitä, olen ollut monta kuukautta työtön ja se on vaan lisännyt ahdistusta.
Tilannetta pahentaa vielä se, että olen huono luopumaan mistään. Kaapissani on vanhoja kauhtuneita rättejä, joita pidän yhä(koska eihän ne ole rikki!) ja myös vaatteita joita en ole koskaan käyttänyt. Olen yrittänyt myydä niitä, mutta olen saanut vain pari kaupaksi vaikka hinta on mielestäni kohtuullinen...
Tekis mieli viedä UFFiin vaan kaikki mutta sitten mielessä kummittelee se kaikki raha mitä niihin olen käyttänyt. Haaveeni olisi minimalistinen vaatekaappi mutta toisaalta RAKASTAN vaihtelua. Ja niitä pirun riepuja. Ehkä voi sanoa, että harrastan muotia, en vaan kauhean hyvällä ja kestävällä tavalla.
Kohtalotovereita? Apuja? Onko joku ollut vastaavassa tilanteessa? :/
Okei, sä harrastat muotia. Sulla on viisi kertaa enemmän vaatteita kuin keskivertokansalaisella ja vartalo, joka näyttää hyvältä. Siitä vaan nauttimaan harrastuksesta.
Aina kun tekee mieli shoppailla, menet omalle kaapille. Jos vaatteet näyttävät huoltamattomilta, silität silitystä kaipaavat tai ompelet tarvittavat napit. Sen jälkeen etsit yhdistelmän, jota et ole käyttänyt, ja valokuvaat sen ylläsi.
Kymmenen vuotta sitten olisin neuvonut sinua perustamaan blogin ”365 päivää oman kaapin antimilla”, mutta nykyään some on niin myrkyllinen paikka, että sieltä ei oikein ystäviä tai kannustusta kannata etsiä.
Huollan ja järjestelen kamppeitani kun Hemuli postimerkkejään :'D Mulla on myös insta, johon teen pienimuotoisesti muotisisältöä.
Ihanaa, että joku omistaa paljon vaatteita ja silti arvostaa omistamiaan. Jos kykenet pitämään kokoelmasta huolta, niin ei kai sinun tarvitse siitä luopua. Säilytystilat kuntoon ja nollatoleranssi uusille ostoksille.
-äskeinen, itsekin hieman samantyyppinen mutta vintage-vaatteisiin keskittynyt ja iän myötä mallinvartalonsa menettänyt.
Siinäpä se. Miten?
Sormet syyhyää aina kun näen jotain ihanaa. En ole myöskään nirso tai merkkiuskollinen. Mulla on vaatteita kirppareilta, pikamuotipuljuista, designer-vaatteita, sekä sukulaisten aarteita...
Mulla on pitkään mennyt yli 3k vuodessa vaatteisiin, kenkiin ja asusteisiin (jep, ihan hiton paljon!) ja nyt viimevuosi oli ensimmäinen oikeesti aikoihin kun reilusti alitin ton 3k. Että jotain edistystä edes.
Mä myös kirjaan ylös kaiken ostamani, (hinnat, mistä vaate on hankittu ja oliko täydellä hinnalla vai alennuksessa. :D) Ihme puuhastelua heh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saako täältä apua/tukea shoppailuaddiktioon? :D D:
Oon seurannut tätä ketjua alusta asti ja mun selkeä ongelmakohta on vaatteet. Kaikkea muuta mulla on maltillisesti.
Mulla on shoppailuaddiktio, joka alkoi n. 10v sitten kun laihduin hieman ylipainoisesta, entisestä ongelmavartaloisesta tosi hoikaksi. Oon siis nykyään mallimaisen hoikka ja mun ongelma on se, että siinä missä ennen vihasin vaatteiden ostoa, niin nyt kaikki näyttää hyvältä päällä. Rohkaistuin myös samalla käyttämään erilaisia värejä, kuoseja ja kokeilemaan eri tyylejä. No, nyt mulla onkin sitten rytkyjä varmaan enemmän kun 5 keskivertoihmisellä yhteensä.
Ongelmana ei ole raha, en ole veloissa tai mitään.
Vaan yksikertaisesti tilan puute ja myös ahdistus siitä, että miten turhaa ja tyhjää jatkuva shoppailu on. Elämäni on muuten aika tylsää, mulla ei ole harrastuksia eikä ystäviä. Istun kotona ja ennen koronaa pyörin kaupungilla shoppailemassa mutta siinä se. Nyt ei ole edes töitä, olen ollut monta kuukautta työtön ja se on vaan lisännyt ahdistusta.
Tilannetta pahentaa vielä se, että olen huono luopumaan mistään. Kaapissani on vanhoja kauhtuneita rättejä, joita pidän yhä(koska eihän ne ole rikki!) ja myös vaatteita joita en ole koskaan käyttänyt. Olen yrittänyt myydä niitä, mutta olen saanut vain pari kaupaksi vaikka hinta on mielestäni kohtuullinen...
Tekis mieli viedä UFFiin vaan kaikki mutta sitten mielessä kummittelee se kaikki raha mitä niihin olen käyttänyt. Haaveeni olisi minimalistinen vaatekaappi mutta toisaalta RAKASTAN vaihtelua. Ja niitä pirun riepuja. Ehkä voi sanoa, että harrastan muotia, en vaan kauhean hyvällä ja kestävällä tavalla.
Kohtalotovereita? Apuja? Onko joku ollut vastaavassa tilanteessa? :/
Okei, sä harrastat muotia. Sulla on viisi kertaa enemmän vaatteita kuin keskivertokansalaisella ja vartalo, joka näyttää hyvältä. Siitä vaan nauttimaan harrastuksesta.
Aina kun tekee mieli shoppailla, menet omalle kaapille. Jos vaatteet näyttävät huoltamattomilta, silität silitystä kaipaavat tai ompelet tarvittavat napit. Sen jälkeen etsit yhdistelmän, jota et ole käyttänyt, ja valokuvaat sen ylläsi.
Kymmenen vuotta sitten olisin neuvonut sinua perustamaan blogin ”365 päivää oman kaapin antimilla”, mutta nykyään some on niin myrkyllinen paikka, että sieltä ei oikein ystäviä tai kannustusta kannata etsiä.
Huollan ja järjestelen kamppeitani kun Hemuli postimerkkejään :'D Mulla on myös insta, johon teen pienimuotoisesti muotisisältöä.
Ihanaa, että joku omistaa paljon vaatteita ja silti arvostaa omistamiaan. Jos kykenet pitämään kokoelmasta huolta, niin ei kai sinun tarvitse siitä luopua. Säilytystilat kuntoon ja nollatoleranssi uusille ostoksille.
-äskeinen, itsekin hieman samantyyppinen mutta vintage-vaatteisiin keskittynyt ja iän myötä mallinvartalonsa menettänyt.
Siinäpä se. Miten?
Sormet syyhyää aina kun näen jotain ihanaa. En ole myöskään nirso tai merkkiuskollinen. Mulla on vaatteita kirppareilta, pikamuotipuljuista, designer-vaatteita, sekä sukulaisten aarteita...
Mulla on pitkään mennyt yli 3k vuodessa vaatteisiin, kenkiin ja asusteisiin (jep, ihan hiton paljon!) ja nyt viimevuosi oli ensimmäinen oikeesti aikoihin kun reilusti alitin ton 3k. Että jotain edistystä edes.
Mä myös kirjaan ylös kaiken ostamani, (hinnat, mistä vaate on hankittu ja oliko täydellä hinnalla vai alennuksessa. :D) Ihme puuhastelua heh.
Tuo puuhastelu on juuri avain ongelman ratkaisuun. Tiedät ja tiedostat jo nyt, mitä hankit, Kuinka pitkään suunnittelet uutta ostosta? Teetkö ikinä virheostoksia?
-äskeinen, 1800 e vuodessa ja enimmäkseen second handia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saako täältä apua/tukea shoppailuaddiktioon? :D D:
Oon seurannut tätä ketjua alusta asti ja mun selkeä ongelmakohta on vaatteet. Kaikkea muuta mulla on maltillisesti.
Mulla on shoppailuaddiktio, joka alkoi n. 10v sitten kun laihduin hieman ylipainoisesta, entisestä ongelmavartaloisesta tosi hoikaksi. Oon siis nykyään mallimaisen hoikka ja mun ongelma on se, että siinä missä ennen vihasin vaatteiden ostoa, niin nyt kaikki näyttää hyvältä päällä. Rohkaistuin myös samalla käyttämään erilaisia värejä, kuoseja ja kokeilemaan eri tyylejä. No, nyt mulla onkin sitten rytkyjä varmaan enemmän kun 5 keskivertoihmisellä yhteensä.
Ongelmana ei ole raha, en ole veloissa tai mitään.
Vaan yksikertaisesti tilan puute ja myös ahdistus siitä, että miten turhaa ja tyhjää jatkuva shoppailu on. Elämäni on muuten aika tylsää, mulla ei ole harrastuksia eikä ystäviä. Istun kotona ja ennen koronaa pyörin kaupungilla shoppailemassa mutta siinä se. Nyt ei ole edes töitä, olen ollut monta kuukautta työtön ja se on vaan lisännyt ahdistusta.
Tilannetta pahentaa vielä se, että olen huono luopumaan mistään. Kaapissani on vanhoja kauhtuneita rättejä, joita pidän yhä(koska eihän ne ole rikki!) ja myös vaatteita joita en ole koskaan käyttänyt. Olen yrittänyt myydä niitä, mutta olen saanut vain pari kaupaksi vaikka hinta on mielestäni kohtuullinen...
Tekis mieli viedä UFFiin vaan kaikki mutta sitten mielessä kummittelee se kaikki raha mitä niihin olen käyttänyt. Haaveeni olisi minimalistinen vaatekaappi mutta toisaalta RAKASTAN vaihtelua. Ja niitä pirun riepuja. Ehkä voi sanoa, että harrastan muotia, en vaan kauhean hyvällä ja kestävällä tavalla.
Kohtalotovereita? Apuja? Onko joku ollut vastaavassa tilanteessa? :/
Okei, sä harrastat muotia. Sulla on viisi kertaa enemmän vaatteita kuin keskivertokansalaisella ja vartalo, joka näyttää hyvältä. Siitä vaan nauttimaan harrastuksesta.
Aina kun tekee mieli shoppailla, menet omalle kaapille. Jos vaatteet näyttävät huoltamattomilta, silität silitystä kaipaavat tai ompelet tarvittavat napit. Sen jälkeen etsit yhdistelmän, jota et ole käyttänyt, ja valokuvaat sen ylläsi.
Kymmenen vuotta sitten olisin neuvonut sinua perustamaan blogin ”365 päivää oman kaapin antimilla”, mutta nykyään some on niin myrkyllinen paikka, että sieltä ei oikein ystäviä tai kannustusta kannata etsiä.
Huollan ja järjestelen kamppeitani kun Hemuli postimerkkejään :'D Mulla on myös insta, johon teen pienimuotoisesti muotisisältöä.
Ihanaa, että joku omistaa paljon vaatteita ja silti arvostaa omistamiaan. Jos kykenet pitämään kokoelmasta huolta, niin ei kai sinun tarvitse siitä luopua. Säilytystilat kuntoon ja nollatoleranssi uusille ostoksille.
-äskeinen, itsekin hieman samantyyppinen mutta vintage-vaatteisiin keskittynyt ja iän myötä mallinvartalonsa menettänyt.
Siinäpä se. Miten?
Sormet syyhyää aina kun näen jotain ihanaa. En ole myöskään nirso tai merkkiuskollinen. Mulla on vaatteita kirppareilta, pikamuotipuljuista, designer-vaatteita, sekä sukulaisten aarteita...
Mulla on pitkään mennyt yli 3k vuodessa vaatteisiin, kenkiin ja asusteisiin (jep, ihan hiton paljon!) ja nyt viimevuosi oli ensimmäinen oikeesti aikoihin kun reilusti alitin ton 3k. Että jotain edistystä edes.
Mä myös kirjaan ylös kaiken ostamani, (hinnat, mistä vaate on hankittu ja oliko täydellä hinnalla vai alennuksessa. :D) Ihme puuhastelua heh.
Tuo puuhastelu on juuri avain ongelman ratkaisuun. Tiedät ja tiedostat jo nyt, mitä hankit, Kuinka pitkään suunnittelet uutta ostosta? Teetkö ikinä virheostoksia?
-äskeinen, 1800 e vuodessa ja enimmäkseen second handia.
Nykyään mietin pitkään. Siis todella pitkään. En tee heräteostoksia melkein koskaan. Toisaalta; jos jotain haluaa niin eikö sen tulisi sytyttää ensihetkellä jo niin että sen haluaa HETI. Usein odottelen josko joku tuote tulisi esim. alennukseen ja ostan sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka tavaran järjestelyä ja karsimista on harrastanut jo useamman vuoden, niin ahaa-elämyksiä tulee edelleen. Liian pitkään pienellä budjetilla eläneellä säästäminen on varmaan loppuelämän takaraivossa eikä aina hahmota omia erikoisia toimintatapojaan. Järjestelin taannoin vaatteitani ja laitoin "huonot" alushousut omaan pinoonsa. Huonot ovat epämukavia, väärän kokoisia, ärsyttävää materiaalia tai muulla tapaa hankalia. Pinoa järjestäessä aloin miettimään miksi minä, aikuinen työssäkäyvä ihminen pidän kaapissani huonojen alushousujen pinoa. Voin hyvin käyttää sopivia alushousuja enkä päädy vararikkoon sen takia. Päätin heittää huonot roskiin, mutta pino on edelleen kaapissa. Mutta kyllä tässä joku päivä sen toteutan...
Taisin saada inspiraation. Olen kalsarilaatikon takaosaan laittanut pesun jälkeen ne hankalat, pieniksi käyneet. Menevät päälle, ja olen käyttänyt sitten, kun muita ei ole ollut puhtaana. Vyötärö kiristää niin että rakkoa alkaa painaa, ja kilot...no, pullottavat. Taidan pistää tänään roskiin. Nättejä ovat, mutta hittoako säilytän. Samalla saatan hävittää parit läpinäkyviksi hiutuneet pöksyt. Pienistä puroista. Kaupasta saa kyllä uusia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on ehkä vähän hölmö vinkki tavarapaljousketjuun, mutta kerronpa kuitenkin. Mä saan jouluisin useita kauniita joulukortteja, monet itsetehtyjä. Joulun jälkeen käyn ne läpi ja kierrätän seuraavana jouluna eteenpäin ne kortit, jotka voi tuunata uudelleen. Olisi sääli, jos kauniit askartelut päätyisivät suoraan roskiin. Ei sinänsä vähennä tavaraa kun ne pitää säilöä seuraavaan jouluun (puhutaan noin kymmenestä kortista eli eivät juuri vie tilaa), mutta säästää resursseja ja rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Saako täältä apua/tukea shoppailuaddiktioon? :D D:
Oon seurannut tätä ketjua alusta asti ja mun selkeä ongelmakohta on vaatteet. Kaikkea muuta mulla on maltillisesti.
Mulla on shoppailuaddiktio, joka alkoi n. 10v sitten kun laihduin hieman ylipainoisesta, entisestä ongelmavartaloisesta tosi hoikaksi. Oon siis nykyään mallimaisen hoikka ja mun ongelma on se, että siinä missä ennen vihasin vaatteiden ostoa, niin nyt kaikki näyttää hyvältä päällä. Rohkaistuin myös samalla käyttämään erilaisia värejä, kuoseja ja kokeilemaan eri tyylejä. No, nyt mulla onkin sitten rytkyjä varmaan enemmän kun 5 keskivertoihmisellä yhteensä.
Ongelmana ei ole raha, en ole veloissa tai mitään.
Vaan yksikertaisesti tilan puute ja myös ahdistus siitä, että miten turhaa ja tyhjää jatkuva shoppailu on. Elämäni on muuten aika tylsää, mulla ei ole harrastuksia eikä ystäviä. Istun kotona ja ennen koronaa pyörin kaupungilla shoppailemassa mutta siinä se. Nyt ei ole edes töitä, olen ollut monta kuukautta työtön ja se on vaan lisännyt ahdistusta.
Tilannetta pahentaa vielä se, että olen huono luopumaan mistään. Kaapissani on vanhoja kauhtuneita rättejä, joita pidän yhä(koska eihän ne ole rikki!) ja myös vaatteita joita en ole koskaan käyttänyt. Olen yrittänyt myydä niitä, mutta olen saanut vain pari kaupaksi vaikka hinta on mielestäni kohtuullinen...
Tekis mieli viedä UFFiin vaan kaikki mutta sitten mielessä kummittelee se kaikki raha mitä niihin olen käyttänyt. Haaveeni olisi minimalistinen vaatekaappi mutta toisaalta RAKASTAN vaihtelua. Ja niitä pirun riepuja. Ehkä voi sanoa, että harrastan muotia, en vaan kauhean hyvällä ja kestävällä tavalla.
Kohtalotovereita? Apuja? Onko joku ollut vastaavassa tilanteessa? :/
Aloita pääsemällä yli häpeästä ja syyllisyydestä ja ole ylpeä laihdutuksesta ja harrasta kauniita vaatteita. Ei sun tarvitse miettiä, mitä joku muu on mieltä sun vaatteiden määrästä. Keskity sisustamaan itsellesi kaunis vaatehuone kauniilla peilillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saako täältä apua/tukea shoppailuaddiktioon? :D D:
Oon seurannut tätä ketjua alusta asti ja mun selkeä ongelmakohta on vaatteet. Kaikkea muuta mulla on maltillisesti.
Mulla on shoppailuaddiktio, joka alkoi n. 10v sitten kun laihduin hieman ylipainoisesta, entisestä ongelmavartaloisesta tosi hoikaksi. Oon siis nykyään mallimaisen hoikka ja mun ongelma on se, että siinä missä ennen vihasin vaatteiden ostoa, niin nyt kaikki näyttää hyvältä päällä. Rohkaistuin myös samalla käyttämään erilaisia värejä, kuoseja ja kokeilemaan eri tyylejä. No, nyt mulla onkin sitten rytkyjä varmaan enemmän kun 5 keskivertoihmisellä yhteensä.
Ongelmana ei ole raha, en ole veloissa tai mitään.
Vaan yksikertaisesti tilan puute ja myös ahdistus siitä, että miten turhaa ja tyhjää jatkuva shoppailu on. Elämäni on muuten aika tylsää, mulla ei ole harrastuksia eikä ystäviä. Istun kotona ja ennen koronaa pyörin kaupungilla shoppailemassa mutta siinä se. Nyt ei ole edes töitä, olen ollut monta kuukautta työtön ja se on vaan lisännyt ahdistusta.
Tilannetta pahentaa vielä se, että olen huono luopumaan mistään. Kaapissani on vanhoja kauhtuneita rättejä, joita pidän yhä(koska eihän ne ole rikki!) ja myös vaatteita joita en ole koskaan käyttänyt. Olen yrittänyt myydä niitä, mutta olen saanut vain pari kaupaksi vaikka hinta on mielestäni kohtuullinen...
Tekis mieli viedä UFFiin vaan kaikki mutta sitten mielessä kummittelee se kaikki raha mitä niihin olen käyttänyt. Haaveeni olisi minimalistinen vaatekaappi mutta toisaalta RAKASTAN vaihtelua. Ja niitä pirun riepuja. Ehkä voi sanoa, että harrastan muotia, en vaan kauhean hyvällä ja kestävällä tavalla.
Kohtalotovereita? Apuja? Onko joku ollut vastaavassa tilanteessa? :/
Aloita pääsemällä yli häpeästä ja syyllisyydestä ja ole ylpeä laihdutuksesta ja harrasta kauniita vaatteita. Ei sun tarvitse miettiä, mitä joku muu on mieltä sun vaatteiden määrästä. Keskity sisustamaan itsellesi kaunis vaatehuone kauniilla peilillä.
Muistatteko muuten kun reilu 10 vuotta sitten kannustettiin tekemään yhdestä makuuhuoneesta vaatteidensäilytyshuone? Näitä juttuja ei enää näe, onkohan niitä monella vielä.
Nyt taitaa suunta olla se, että pienistä vaatehuoneistakin yritetään tehdä työhuoneita tms.
Vaatteista kannattaa nauttia, jos kerran pitää niistä. Erilaiset asiat ovat meille kaikille tärkeitä. Ympäristön ja oman rahatilanteen vuoksi kannattaa yrittää pienentää sisääntulevaa määrää.
Vierailija kirjoitti:
Siivosin tänään keittiössä olevan vetolaatikon. Luulin että olisi isokin urakka kun oli täpötäynnä, mutta oikeasti siihen meni noin 10 minuuttia aikaa.
Otin vetolaatikosta kaiken pois, putsasin laatikon ja asettelin Marie Kondon suosittelemia matalia laatikoita rajaamaan tavararyhmät. Enimmät meni takaisin mut myös roskaa oli joukossa, esim. toimimattomia kyniä ja paperilappuja, sekä tarpeettomia johtoja. Teipit sain mahtumaan paremmin.
Myös muualle kuuluvia tavaroita oli, esim. hiuslenkkejä. Niitä löytyy lähes joka paikasta asuntoa, paitsi sieltä missä niitä pitäisi säilyttää, eli vessan kaapissa. Pitäisikö siis niiden säilytyspaikkaa vaihtaa?
Mä olen huomannut, että asioille kannattaa laittaa paikka tai purkki siihen, mihin ne luontevasti ajautuu. Ja että tavaroita on useampi, ettei sitä yhtä tarvitse metsästää.
Mä yleensä laitan hiuslenkin aamulla vessassa, ja otan sen pois töiden jälkeen suihkuun mennessä. Niinpä mulla on toinen purkki/kori niille pukuhuoneessa siinä, missä riisun mennäkseni suihkuun.
Kun eka purkki on tyhjä ja toinen täynnä, vien ne kaikki takaisin vessan kaappiin.
Niitä on niin paljon, että sitä ei tarvitse tehdä joka viikko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ongelma on selvästi paperit. Ja nyt joululomalla aion tehdä asialle jotain.
Raahasin asunnosta kaikki paperipinot makuuhuoneeseen läpikäydäkseni ne. Aika paljon löytynyt, pari jätesäkillistä, itseasiassa. Mm. eteisestä lehtipinot, työpisteeltä verojutut ja laskut kasa, koulutuspaperit, postikortit, käyttöohjeet, piirustukset, julisteet, muistilaput… säästettyjä matkamuisto ym tunnearvoa sisältäviä papereita..
Hirveästi! Eikä edes vuosiin ole tullut kovin paljoa postia tai ollut mahdollisuutta edes tulostaa, silti jotain kautta tulee kotiin sellaista paperia jota säästettävä. Oon oikeesti ihmeissäni miten en ole onnistunut estämään pinojen syntymistä.
Välillä jemmaan niitä pinoja johonkin muovipusseihin tai laatikoihin kun en ole jaksanut käydä niitä läpi. Toki oon sen verran katsonut ettei ole maksamattomia laskuja sentään. Mutta ihan selvää roskaa ei ole, toki jotkut paperit näkyy olevan menettäneen tärkeyden ajan kuluessa, esim. käyttöohjeet laitteisiin joita ei enää käytössä.
Mut oon mukana jäähyväiset paperipinoille -työpajassa joten pyrkimys kovasti ratkaista tämä pulma.
Minulle paperit ei koskaan ole olleet ongelma, enkä ymmärtänyt miten voisi joillekin olla. Nyt muutaman vuoden seurustelun jälkeen ymmärrän tai en ymmärrä :D. Kun minä saan paperin, luen sen ja laitan joko maksan laskun, laitan käyttöohje/takuulaatikkoon tai paperiroskikseen. Joskus tulee poikkeuksellinen tilanne, ettei ehdi lukea jotain tiedotetta /maksaa laskua tai pitää perehtyä tarkemmin tai on joku kuponki jonka aikoo käyttää ja paperi jää käsiteltäksi. Näin tapahtuu ehkä kaksi kertaa vuodessa ja paperi on yleensä esillä muutaman päivän, maksimissaan viikon.
Puolisolla jää kaikki paperit tuohon käsiteltävien pinoon. Laskuksi tunnistettavia ei avaa (maksaa ne suoraan verkkopankissa, jostain syystä tietyt tahot lähettävät lisäksi paperilaskun), mutta ei saa laittaa pois, koska joskus siellä on joku lisäsumma, josta sitten tulee karhulasku, koska kirjeitä ei koskaan avata tai on jo myöhäistä ja pitää selvittää onko maksettu. Tiedotteet avataan, mutta ei jaksa nyt lukea. Parin vuoden vänkäämisen jälkeen sain laittaa "ei mainoksia kiitos", aiemmin ilmaisjakelut oli pinossa ja vanhat hautuneet sinne alle. Liiton ja vastaavat lehdet on pakko säilöä, vaikka niitä ei ehdi koskaan lukea, samoin minun silloin tällöin ostaman ja lukema lehti, jota hän ei ehdi lukea, mutta haluaisi. Hänelle tulee myös paljon postia sijoitusasunnoista ja muusta, jotka pitää säästää, samoin kuitteja ja vastaavia verotusta varten. Sitten, kun tulee joku asia tai veroilmoitus pitää tehdä, alkaa kammottava papereiden penkominen. Niitä myös löytyy ympäri asuntoa, esimerkiksi hän hakee postin ja tulee jostain syystä kellarin ovesta, voi osa kirjeistä olla kellarissa. Käsiteltävien pinoja on ainakin kolme, yksi pöydällä, jonka minä tungen hänen laatikkoon, kun alkaa ärsyttää ja työhuoneessa. Työhuone on täynnä epämääräisiä lappuja, joista ei tiedä onko tärkeitä muistiinpanoja vai vaan roskaa, enkä minä voi niitä käydä läpi, kun voi olla jotain heidän työpaikan juttuja. Hän myös osti taas tulostimeen paperia, jotta voi tulostaa lisää paperia. Minä joudun viettämään etätyöpäivät keittiössä, vaikka puoliso ei olisi paikalla, koska tilanne on niin hirveä työhuoneessa.
Miksi? Elämä on niin paljon helpompaa, kun eteisessä takki päällä lukee sen paperin ja sitten laittaa roskiin tai arkistoi oikeaan paikkaan.
Mun exmies teki tuota mitä sun mies. Ja kaiken tavaran kanssa. Meillä oli yksi huone varattu sille, että se oli täynnä hyllyjä ja kaappeja hänen rojua. Hänellä oli 20 vuotta vanhat kurssimapit tallessa.
Eron jälkeen avaan tosiaan kaiken postin heti eteisessä, ja käsittelen ja menee siitä paperinkeräyskassiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saako täältä apua/tukea shoppailuaddiktioon? :D D:
Oon seurannut tätä ketjua alusta asti ja mun selkeä ongelmakohta on vaatteet. Kaikkea muuta mulla on maltillisesti.
Mulla on shoppailuaddiktio, joka alkoi n. 10v sitten kun laihduin hieman ylipainoisesta, entisestä ongelmavartaloisesta tosi hoikaksi. Oon siis nykyään mallimaisen hoikka ja mun ongelma on se, että siinä missä ennen vihasin vaatteiden ostoa, niin nyt kaikki näyttää hyvältä päällä. Rohkaistuin myös samalla käyttämään erilaisia värejä, kuoseja ja kokeilemaan eri tyylejä. No, nyt mulla onkin sitten rytkyjä varmaan enemmän kun 5 keskivertoihmisellä yhteensä.
Ongelmana ei ole raha, en ole veloissa tai mitään.
Vaan yksikertaisesti tilan puute ja myös ahdistus siitä, että miten turhaa ja tyhjää jatkuva shoppailu on. Elämäni on muuten aika tylsää, mulla ei ole harrastuksia eikä ystäviä. Istun kotona ja ennen koronaa pyörin kaupungilla shoppailemassa mutta siinä se. Nyt ei ole edes töitä, olen ollut monta kuukautta työtön ja se on vaan lisännyt ahdistusta.
Tilannetta pahentaa vielä se, että olen huono luopumaan mistään. Kaapissani on vanhoja kauhtuneita rättejä, joita pidän yhä(koska eihän ne ole rikki!) ja myös vaatteita joita en ole koskaan käyttänyt. Olen yrittänyt myydä niitä, mutta olen saanut vain pari kaupaksi vaikka hinta on mielestäni kohtuullinen...
Tekis mieli viedä UFFiin vaan kaikki mutta sitten mielessä kummittelee se kaikki raha mitä niihin olen käyttänyt. Haaveeni olisi minimalistinen vaatekaappi mutta toisaalta RAKASTAN vaihtelua. Ja niitä pirun riepuja. Ehkä voi sanoa, että harrastan muotia, en vaan kauhean hyvällä ja kestävällä tavalla.
Kohtalotovereita? Apuja? Onko joku ollut vastaavassa tilanteessa? :/
Aloita pääsemällä yli häpeästä ja syyllisyydestä ja ole ylpeä laihdutuksesta ja harrasta kauniita vaatteita. Ei sun tarvitse miettiä, mitä joku muu on mieltä sun vaatteiden määrästä. Keskity sisustamaan itsellesi kaunis vaatehuone kauniilla peilillä.
Muistatteko muuten kun reilu 10 vuotta sitten kannustettiin tekemään yhdestä makuuhuoneesta vaatteidensäilytyshuone? Näitä juttuja ei enää näe, onkohan niitä monella vielä.
Nyt taitaa suunta olla se, että pienistä vaatehuoneistakin yritetään tehdä työhuoneita tms.
Vaatteista kannattaa nauttia, jos kerran pitää niistä. Erilaiset asiat ovat meille kaikille tärkeitä. Ympäristön ja oman rahatilanteen vuoksi kannattaa yrittää pienentää sisääntulevaa määrää.
Nyt tehdään ihannoivia juttuja kuinka nelihenkinen perhe asuu sopuisasti 30 neliössä ja avaraakin on. 15 vuotta sitten, kun moni ikäluokastani hankki perheasuntoa, oli melkein itsestäänselvää, että kodin pitää olla niin suuri kuin mihin on varaa. Sitten oli se Sinkkuelämää ja bling bling -tyyli. Vaatteet olivat halvenneet ja kuka tahansa saattoi haalia huoneellisen rättejä, (korko)kenkiä ja rahakkaimmat kaikkia laukkuihanuuksia.
Nykyisinkin järjetöntä kulutusta ihannoidaan, mutta ei enää näy sellaista ajattelua, että kaikelle romulle hankittaisiin omaa huonetta. Nyt viherpestään ja viedään kirpparille vaatteet kyllästymisen jälkeen.
Kannattaa vaihtaa hiuslenkkien paikkaa, vaikka pariin-kolmeen eri paikkaan, jossa niitä eniten oikeasti tarvitsen. Itselläni on keittiössä pari hiuslenkkiä ja pinnejä kun laitan hiukset kiinni jos leivon tai teen ruokaa. Yöpöydällä pienessä korissa on myös hiuslenkkejä ja pinnejä, kuten myös vessassa. Kannattaa juuri miettiä se oma tarve tavaroille ja niiden mukainen säilytystapa/paikka, joka voi olla tavanomaisesta paljonkin poikkeava.