Lue keskustelun säännöt.
tavarapaljous :(
22.04.2014 |
ahdistaa tämä tavaramäärä täällä asunnossa. 50neliöinen kaksio, 3 henkilöä, joista yksi alle 1v. yööööhhhh. miten tavaraa vois vähentää. olen vielä niin hamsteriluonne :/
Kommentit (20775)
Etäaika on antanut monelle pikkuvaiselle lempipaidalle uuden mahdollisuuden.
Ei haittaa puhki menneet kyynärpäät, kun ei sitä kukaan näe. Töissä niitä paitoja ei voinut enää pitää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Etäaika on antanut monelle pikkuvaiselle lempipaidalle uuden mahdollisuuden.
Ei haittaa puhki menneet kyynärpäät, kun ei sitä kukaan näe. Töissä niitä paitoja ei voinut enää pitää.
Mulla on tosi kiva mekko, jossa kauhea tahra helmassa, en ole halunnut laittaa pois, koska istuu tosi hyvin ja on hyvä päällä, oli myös aika kallis ja muuten hyvässä kunnossa. Nyt etäaikana käyttänyt sen loppuun, eikä tunnu niin pahalta laittaa pois, menee vielä varmaan talven yli. On myös ollut hyvä aika kokeilla vaatteita. Ei sitä halua kokeilla kallista paitaa, jonka muisti olevan epämukava, koko päivää toimistossa, mutta kotona voi kokeilla, koska voi helposti vaihtaa, eikä tarvitse olla asuun sopivat housut. Monta vaatetta on mennyt myyntiin tai roskiin, mutta myös muutama jäänyt käyttöön, koska eivät olleetkaan huonoja tai olivat pesussa pehmenneet tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini ystävällä oli tosi kiva kestokassi. Oli tehty farkuista.
Ystävän tytär oli sen tehnyt. Sain tyttöreltä ohjeen. Kävin läheisessä kierrätyskeskuksessa n 10 krt katsomassa ilmaisosastolta, kunnes oli kasa farkkuja koossa. Näissä kaikissa oli jotain vikaa.
Tein 8 isoa kestokassia, jätin itseljeni yhden ja muut annoin lahjaksi, mm äiti sai 2.
Kierrätystä parhaimmillaan
En ole edellinen kirjoittaja, mutta ihmettelen kirjoituksen saamia alapeukkuja. Onko ketju täynnä niitä, joiden mielestä kaikki pitää ennemmin laittaa roskiin kuin kierrättää?
Kannatan kierrätystä, mutta tavaroiden antaminen lahjaksi on aina vähän ongelmallista niin kuin tässäkin ketjussa on jo monesti todettu. Farkkukankainen kestokassi jakaa mielipiteitä. Esimerkiksi minun makuuni se ei olisi yhtään sopiva, ja jos saisin sellaisen, niin joutuisin heti miettimään, että mitä kautta pääsisin eroon siitä. Ja siis arvostan kyllä käsitöitä, mutta niidenkin kohdalla kannattaa tosissaan miettiä saajan makua. Olen kerran saanut lahjaksi tilkuista tehdyn punaisen pöytäliinan, joka ei ollut tippaakaan makuni mukainen. Pitkään pidin sitä kaapissa, kunnes jossain kohtaa totesin, että en tule sitä käyttämään ja laitoin pois.
Tässä tullaan taas tähän first world probleemaan että jonkun hemmetin ostoskassinkin pitää olla muodikas tai soveltua väreiltään päivän asuun. Sillä jopa tiedotetaan jotain muodikasta teemaa tai aihetta. Minulle on ihan sama minkänäköisellä kassilla ne maidot ja leivät raahaan kaupasta kotiin. Ei ole niin heikko itsetunto että ruokakassin väri tai malli sitä horjuttaisi, riittää että on sopivan kokoinen ja kestävä kassi. Farkkukankainen kestäisi varmasti 20 v. Erittäin ekologinen valinta!!!
Mutta entä jos on jo ihan tarpeeksi niistä ostoskasseja eikä tarvitse yhtäkään? Miten se liittyy itsetuntoon, että halua rumaa ja/tai tarpeetonta tavaraa kotiinsa? Miten ihmeessä tavarasta tekee tarpeellisemman se, että se on tehty kierrätysmateriaaleista?
Juu, ei mitenkään. Tämä kestokassikin on oman aikansa tuote, myös liikatuotettu. Montako niitä yksi ihminen tarvitsee. Olen saanut lähipiiristä näitä muutaman viime vuoden aikana ainakin 7 kappaletta, näistä ehkä kaksi Marimekon ilmaiskassia on useimmin käytössä, osan aion täyttää kirppiksille menevällä tavaralla ja laittaa kiertoon. Epäilen että näillä antajillakin on ollut jo liikaa kestokasseja. Jokuhan oli jo tehnyt jotain ihan uutta näistä Marimekon kasseistakin, tuolin päällisen tai jotain. Liika on liikaa, oli se sitten mitä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini ystävällä oli tosi kiva kestokassi. Oli tehty farkuista.
Ystävän tytär oli sen tehnyt. Sain tyttöreltä ohjeen. Kävin läheisessä kierrätyskeskuksessa n 10 krt katsomassa ilmaisosastolta, kunnes oli kasa farkkuja koossa. Näissä kaikissa oli jotain vikaa.
Tein 8 isoa kestokassia, jätin itseljeni yhden ja muut annoin lahjaksi, mm äiti sai 2.
Kierrätystä parhaimmillaan
En ole edellinen kirjoittaja, mutta ihmettelen kirjoituksen saamia alapeukkuja. Onko ketju täynnä niitä, joiden mielestä kaikki pitää ennemmin laittaa roskiin kuin kierrättää?
Kannatan kierrätystä, mutta tavaroiden antaminen lahjaksi on aina vähän ongelmallista niin kuin tässäkin ketjussa on jo monesti todettu. Farkkukankainen kestokassi jakaa mielipiteitä. Esimerkiksi minun makuuni se ei olisi yhtään sopiva, ja jos saisin sellaisen, niin joutuisin heti miettimään, että mitä kautta pääsisin eroon siitä. Ja siis arvostan kyllä käsitöitä, mutta niidenkin kohdalla kannattaa tosissaan miettiä saajan makua. Olen kerran saanut lahjaksi tilkuista tehdyn punaisen pöytäliinan, joka ei ollut tippaakaan makuni mukainen. Pitkään pidin sitä kaapissa, kunnes jossain kohtaa totesin, että en tule sitä käyttämään ja laitoin pois.
Tässä tullaan taas tähän first world probleemaan että jonkun hemmetin ostoskassinkin pitää olla muodikas tai soveltua väreiltään päivän asuun. Sillä jopa tiedotetaan jotain muodikasta teemaa tai aihetta. Minulle on ihan sama minkänäköisellä kassilla ne maidot ja leivät raahaan kaupasta kotiin. Ei ole niin heikko itsetunto että ruokakassin väri tai malli sitä horjuttaisi, riittää että on sopivan kokoinen ja kestävä kassi. Farkkukankainen kestäisi varmasti 20 v. Erittäin ekologinen valinta!!!
Eikö tämä tavarapaljous -ketjun nimikin kerro, että ollaan aika syvällä tässä first word probleemassa? Ollaan varmaan yhtä mieltä siitä, että jokaisella meistä on oikeus valita itse ne tavarat, jotka haluaa elämässään pitää. Tavaroista luopuminen on ihan tarpeeksi vaikeaa muutenkin, ilman että siitä syyllistetään siitä, jos haluaa käyttää vain mieleisiään tavaroita, mukaanlukien kestokassit.
Meillä on kaikki peruskangaskassit valjastettu jo ajat sitten säilytykseen ja tähän tavararumbaan muutenkin. Samanlaiset samaan kassiin ja kassi joko kaappiin tai kierrätykseen. Joululahjatkin olivat välivarastossa kangaskasseissa odottamassa paketointia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunpa pystyisi olemaan ostamatta !!
Kosmetiikkaa kymmeniä avaamattomia puteleita, huiveja 26, käsineitä 8 paria, pyyhkeitä 15, lakanoita 23..Laskin että ymmärtäisin. Lisää tekee mieli vaikka mitään en tarvitse. Tänään kävin kaupoilla. Ostin saippuan, en muuta. Tarpeeseen. Tuli hyvä mieli.
Kunpa nyt onnistuisin. Säästäisin rahaa, tilaa, hermoja jos osaisin olla ostelematta.
Huomaan hankkivani kulutustavaraa kun on niin kivaa ostaa. Nyt ymmärrän että senkin pitää loppua. Ensin käytettävä nuo megavarastot kosmetiikkaa, servettejä, kynttilöitä, sukkia, alusvaatteita...
Hankalaa !!Minullakin 2 hyllyä täynnä siivousaineita, meikkejä ja pesuaineita. Olisi tilaa jos en ostelisi aina alesta uutta.
Minä olen laittanut korkean keittiönkaapin varastoksi. Kaikissa muissa kaapeissa on vain se yksi avattu tarvittava tuote, esimerkiksi vessassa on suihkepullo siivousainetta, rätti, kumihanskat ja kloriitti. Varastossa kaikki loput ja sieltä haetaan käyttöön, vasta kun edellinen on loppu.
Samoin meikeissä, meikkipöydällä on yksi avattu ripsiväri, avattu meikkivoide, avattu paletti jne. kaikki loput on varastossa. Jos tulisi tilanne, että haluaisin vaikka eri värisiä luomivärejä mitä paletissa on, mietin haluanko laittaa nykyisen paletin pois ja ottaa uuden käyttöön.
Toki aluksi, kun niitä jo avattuja pakkauksia oli paljon, oli hankalampaa olla käyttämättä niitä varastosta ja piti miettiä myös säilyvyyttä ja välillä oli pari samaa tuotetta käytössä. Mutta nyt varastokin on lähes tyhjä, koska ei innosta ostaa vain sulkeakseni tavarat varastoon ja päivittäin elämä on helpompaa, kun on vain yksi tuote käytössä. Toinen mitä teen on käytössä olevan tilan mukaan määrä esim. kynsilakkoja mahtuu omalle paikalleen minulla neljä, ilman, että tarvitsee mitään siirrellä tai pinota. Jos tulisi ostettua enemmän, niin neljä saa olla käytössä, loput varastossa. Eli aina ei ihan tarvitse mennä yhdellä, jos tavaran hallinta ei ole sen hankalampaa ja tulee oikeasti käytettyä enemmän kuin yhtä. Oman tilan ja käytön mukaan kannattaa mennä.
Käytännössä siis keräsin ylitäysistä kaapeista kaikki paitsi sen yhden (jossa oli vähiten/joka oli vanhin) ja järjestelin varastoon loput, niin että avatut edessä ja avaamattomat takana. Saman tein myös lopulta kaikille tavaroille. Varastosta ei käytetä mitään, sieltä haetaan vain, kun edellinen laitetaan pois. Kausituotteet (joulu, kevätverhot jne) laitoin eri paikkaan.
Pahimmillaan varastossa oli vaikka ja mitä, käyttötavaraa, lautasia, mukeja, koriste-esineitä, servettejä, meikkejä ja kaikkea muuta. Ne myös tursusi pariin muuhun kaappiin ja säilytysboksiin. Aina kun kävin jotain läpi, löytyi tuplia mitä en raaskinut heittää pois, laitoin varastoon. Vaatteille ja lakanoille yms. tein oman varaston kellariin. Näitä olen sitten käynyt läpi pikkuhiljaa ja miettinyt tarvitsenko käyttöön yhden vai useamman mistäkin tavarasta ja mistä voin luopua. Oli jotenkin kivempaa, kun sai heti sen elämän helpommaksi, ilman että tarvitsi miettiä mihin sitä laittaa puoliksi käytetyt pesuaineet tai ylimääräiset kahvikupit, varastoon vaan.
Tätä varastosysteemiä voisin itsekin kokeilla. Minulla on runsaasti meikkejä, suurin osa avaamattomia, ja kaikenlaista kosteusvoidetta sun muuta.
Te, joilla on paljon avaamatonta kosmetiikkaa, miten saatte kaiken käytetyksi ennen viimeistä käyttöpäivää? Omissa kaapeissa ei ole varastossa kuin yhtä, eniten menevää rasvaa, ja silti joudun muiden kanssa vahtimaan päivämääriä.
Puuterimaiset tuotteet säilyvät tosi pitkään avaamattomina ja voidemaisetkin suht hyvin. Avattuina tietenkin paljon vähemmän aikaa, mutta pitää tunnustaa, että avattuja voidemaisiakin käytän jos vaan tuoksu ja koostumus ovat pysyneet muuttumattomina. Ripsivärien ja muiden silmämeikkien kanssa olen tarkin, koska silmätulehdus tulee herkästi. Isoja varastoja en kyllä enää pidä, korkeintaan kaksi avaamatonta on jemmassa.
Lähes kaikessa kosmetiikassa jonka omistan on 12 tai 24 merkintä, eli alkaa mennä huonoksi vasta kun avataan.
Näiden merkintöjen lisäksi tuotteessa on yleensä pohjassa tai kaulassa merkittynä se päivä, jolloin tuote vanhenee, vaikka sitä ei olisi avattu ollenkaan. EU määrää, että melkein kaikessa pitää olla parasta ennen tai viimeinen käyttöpäivä. Jopa luomusuolaan on se nykyään merkittynä, vaikka suola on itsessään säilöntäaine, eikä sinänsä vanhene. Kemian teollisuuden tuotteet eivät säily ikuisuuksia muuttumattomana ja käyttökelpoisina, vaikka olisivatkin avaamattomia. Monethan niitä varmasti käyttävät vielä päiväyksien jälkeenkin, myös minä, mutta kannattaa ottaa huomioon, että niistä voi tulla esm iho-ongelmia. Eikä valmistaja vastaa niistä jos tuotetta on käytetty päiväyksen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunpa pystyisi olemaan ostamatta !!
Kosmetiikkaa kymmeniä avaamattomia puteleita, huiveja 26, käsineitä 8 paria, pyyhkeitä 15, lakanoita 23..Laskin että ymmärtäisin. Lisää tekee mieli vaikka mitään en tarvitse. Tänään kävin kaupoilla. Ostin saippuan, en muuta. Tarpeeseen. Tuli hyvä mieli.
Kunpa nyt onnistuisin. Säästäisin rahaa, tilaa, hermoja jos osaisin olla ostelematta.
Huomaan hankkivani kulutustavaraa kun on niin kivaa ostaa. Nyt ymmärrän että senkin pitää loppua. Ensin käytettävä nuo megavarastot kosmetiikkaa, servettejä, kynttilöitä, sukkia, alusvaatteita...
Hankalaa !!Minullakin 2 hyllyä täynnä siivousaineita, meikkejä ja pesuaineita. Olisi tilaa jos en ostelisi aina alesta uutta.
Minä olen laittanut korkean keittiönkaapin varastoksi. Kaikissa muissa kaapeissa on vain se yksi avattu tarvittava tuote, esimerkiksi vessassa on suihkepullo siivousainetta, rätti, kumihanskat ja kloriitti. Varastossa kaikki loput ja sieltä haetaan käyttöön, vasta kun edellinen on loppu.
Samoin meikeissä, meikkipöydällä on yksi avattu ripsiväri, avattu meikkivoide, avattu paletti jne. kaikki loput on varastossa. Jos tulisi tilanne, että haluaisin vaikka eri värisiä luomivärejä mitä paletissa on, mietin haluanko laittaa nykyisen paletin pois ja ottaa uuden käyttöön.
Toki aluksi, kun niitä jo avattuja pakkauksia oli paljon, oli hankalampaa olla käyttämättä niitä varastosta ja piti miettiä myös säilyvyyttä ja välillä oli pari samaa tuotetta käytössä. Mutta nyt varastokin on lähes tyhjä, koska ei innosta ostaa vain sulkeakseni tavarat varastoon ja päivittäin elämä on helpompaa, kun on vain yksi tuote käytössä. Toinen mitä teen on käytössä olevan tilan mukaan määrä esim. kynsilakkoja mahtuu omalle paikalleen minulla neljä, ilman, että tarvitsee mitään siirrellä tai pinota. Jos tulisi ostettua enemmän, niin neljä saa olla käytössä, loput varastossa. Eli aina ei ihan tarvitse mennä yhdellä, jos tavaran hallinta ei ole sen hankalampaa ja tulee oikeasti käytettyä enemmän kuin yhtä. Oman tilan ja käytön mukaan kannattaa mennä.
Käytännössä siis keräsin ylitäysistä kaapeista kaikki paitsi sen yhden (jossa oli vähiten/joka oli vanhin) ja järjestelin varastoon loput, niin että avatut edessä ja avaamattomat takana. Saman tein myös lopulta kaikille tavaroille. Varastosta ei käytetä mitään, sieltä haetaan vain, kun edellinen laitetaan pois. Kausituotteet (joulu, kevätverhot jne) laitoin eri paikkaan.
Pahimmillaan varastossa oli vaikka ja mitä, käyttötavaraa, lautasia, mukeja, koriste-esineitä, servettejä, meikkejä ja kaikkea muuta. Ne myös tursusi pariin muuhun kaappiin ja säilytysboksiin. Aina kun kävin jotain läpi, löytyi tuplia mitä en raaskinut heittää pois, laitoin varastoon. Vaatteille ja lakanoille yms. tein oman varaston kellariin. Näitä olen sitten käynyt läpi pikkuhiljaa ja miettinyt tarvitsenko käyttöön yhden vai useamman mistäkin tavarasta ja mistä voin luopua. Oli jotenkin kivempaa, kun sai heti sen elämän helpommaksi, ilman että tarvitsi miettiä mihin sitä laittaa puoliksi käytetyt pesuaineet tai ylimääräiset kahvikupit, varastoon vaan.
Tätä varastosysteemiä voisin itsekin kokeilla. Minulla on runsaasti meikkejä, suurin osa avaamattomia, ja kaikenlaista kosteusvoidetta sun muuta.
Te, joilla on paljon avaamatonta kosmetiikkaa, miten saatte kaiken käytetyksi ennen viimeistä käyttöpäivää? Omissa kaapeissa ei ole varastossa kuin yhtä, eniten menevää rasvaa, ja silti joudun muiden kanssa vahtimaan päivämääriä.
Puuterimaiset tuotteet säilyvät tosi pitkään avaamattomina ja voidemaisetkin suht hyvin. Avattuina tietenkin paljon vähemmän aikaa, mutta pitää tunnustaa, että avattuja voidemaisiakin käytän jos vaan tuoksu ja koostumus ovat pysyneet muuttumattomina. Ripsivärien ja muiden silmämeikkien kanssa olen tarkin, koska silmätulehdus tulee herkästi. Isoja varastoja en kyllä enää pidä, korkeintaan kaksi avaamatonta on jemmassa.
Lähes kaikessa kosmetiikassa jonka omistan on 12 tai 24 merkintä, eli alkaa mennä huonoksi vasta kun avataan.
Näiden merkintöjen lisäksi tuotteessa on yleensä pohjassa tai kaulassa merkittynä se päivä, jolloin tuote vanhenee, vaikka sitä ei olisi avattu ollenkaan. EU määrää, että melkein kaikessa pitää olla parasta ennen tai viimeinen käyttöpäivä. Jopa luomusuolaan on se nykyään merkittynä, vaikka suola on itsessään säilöntäaine, eikä sinänsä vanhene. Kemian teollisuuden tuotteet eivät säily ikuisuuksia muuttumattomana ja käyttökelpoisina, vaikka olisivatkin avaamattomia. Monethan niitä varmasti käyttävät vielä päiväyksien jälkeenkin, myös minä, mutta kannattaa ottaa huomioon, että niistä voi tulla esm iho-ongelmia. Eikä valmistaja vastaa niistä jos tuotetta on käytetty päiväyksen jälkeen.
En minä ainakaan löytänyt, oli joko se kuukausi määre tai pelkkö päivämäärä. Yhdessäkään ei ollut molempia, deodorantissa (Adidas ja dove) en löytänyt kumpaakaan. Tosin opin, että dove on tehty Venäjällä ja minun molemmat muotovaahdot ovat menneet vanhaksi 2019, tosin silloin niitä olen viimeksi varmaan käyttänytkin, sain siis jotain roskiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä moni ihailee minimalistista asumista, lahjatonta joulua, äärimmilleen vietyä tavaroiden hävittämistä ja ostolakkoa. Hyvä, hyvä heille, ketä tämä miellyttää. Itse en heihin lukeudu sillä saan hyvän olon kodikkaalla kodilla, missä tavaroita koriste-esineistä kausiastiastoihin. Mutta kaipaan silti siisteyttä ja järjestystä, joten raivattavaa on! Onneksi en osta jatkuvasti uutta sillä luopuminen on tuskaa. Siispä uudenvuoden lupaukseeni kuului roinien raivaus ja tavaroiden vähentäminen. Tsemppiä kaikille joille tavarat ovat tärkeitä, ne turhatkin ja aikomus saada jokin raivaus silti aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun vielä vietin sukulaisten kanssa yhteistä joulua päästiin sopimukseen että aikuiset ostavat vain yhden lahjan toiselle aikuiselle (arvottiin kenelle). Tätä konstia voisi käyttää ja lisätä vielä siihen vielä sen ehdon, että lahjan on oltava sellainen ettei sen säilömisestä tule ongelmaa. Lahjaksi voisi siis antaa suosikkiviiniä, kahvia, teetä ym., kirjakaupan lahjakortin, hieronnan, lupauksen yhteisestä lounaasta tms. Lasten kohdalla sama voisi toimia, ainakin osittain.
Alkoholin, kahvin ja teen kanssa kannattaa olla varovainen. Ne vaikuttavat kivan persoonattomalta kuluvalta lahjalta, mutta moni ei käytä noista jotain ollenkaan. En itse juo viiniä ollenkaan ja viinipullo olisi vielä kauheampi lahja kuin mikä tahansa pariton pyyhe tai huumorikynttilä, ne sentään voi kierrättää jonnekin. Kahvi ja tee ovat herkästi jotain erikoismausteista, sillä joku juhlamokkapaketin antaminen olisi kovin arkista. Vaikka se juhlamokka menisi paremmin kotona kaupaksi. Toisille taas ei mene, vaikka kahvia joisikin, kun se on vaaleapaahtoista.
Asia on nyt vaan sillä lailla, että ei ole olemassa mitään yleispätevää lahjaa, minkä voisi antaa kaikille. Ruokakaupoissa käyminenkin on niin jakaantunutta, että kuitenkin tulisi Cittarin lahjakortti aina Prismassa käyvälle, ja ärsytys siitä.
Tai sitten on niin, että jotkut ihmiset tekevät kaikista asioista kamalan vaikeita ja väkisin pitää keksiä ongelmia eikä mikään ole oikein tai helppoa. Toiset taas ottavat iisimmin ja nauttivat joulusta, arvostavat lahjoja eleenä eivätkä harmistu viinistä, jota eivät juo tai väärän makuisesta kahvista. Tällaisilla ihmisillä on uskoakseni joku sisäinen rauha, joka kaiken tavarankarsimisen ohella on se kaikista olennaisin asia. Vaikka koti olisi ihanan avara ja tyhjä, mutta mieli täynnä monimutkaisia koukeroita, niin siinä on pohtimisen paikkaa näin vuoden alkuun jos tällaisia pieniä ongelmallisuuksia kasaantuu mielen päälle aivan turhaan.
Tai sitten vaan lopetetaan ne aikuisten väliset lahjat kokonaan, ellei oikeasti tarkasti tiedä mitä saaja haluaa ja tarvitsee.
Tämäkin keskustelu lähti siitä, että oli ideoitu aikuisten lahjanvaihtajaiset, joissa saajat arvotaan. Eli ei pienintäkään mahdollisuutta osua lahjalla kohdilleen.
Onneksi omassa tuttavapiirissäni ei tehdä tuollaista.
Eikö ole hassua esittää tuollaisia yleisiä vaatimuksia että lopetetaan lahjojen antaminen aikuisille kokonaan? Totta kai omassa suvussa ja omille kavereille voi ja pitää esittää toive jos ei kertakaikkiaan halua lahjoja, mutta meitä on paljon jotka pidämme lahjojen saamisesta ja joille ei ole maailmanloppu jos joskus tulee hutilahja. Joskus tulee suklaata josta ei pidä tai keittiöpyyhe joka ei sovi keittiön sisustukseen, mutta ne ovat poikkeuksia ja ne saa kiertoon, tavaran voi viedä hyväntekeväisyyskirppikselle ja suklaan työpaikalle jossa ne katoavat parhaimmillaan iltapäiväkahveilla tuontipäivänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun vielä vietin sukulaisten kanssa yhteistä joulua päästiin sopimukseen että aikuiset ostavat vain yhden lahjan toiselle aikuiselle (arvottiin kenelle). Tätä konstia voisi käyttää ja lisätä vielä siihen vielä sen ehdon, että lahjan on oltava sellainen ettei sen säilömisestä tule ongelmaa. Lahjaksi voisi siis antaa suosikkiviiniä, kahvia, teetä ym., kirjakaupan lahjakortin, hieronnan, lupauksen yhteisestä lounaasta tms. Lasten kohdalla sama voisi toimia, ainakin osittain.
Alkoholin, kahvin ja teen kanssa kannattaa olla varovainen. Ne vaikuttavat kivan persoonattomalta kuluvalta lahjalta, mutta moni ei käytä noista jotain ollenkaan. En itse juo viiniä ollenkaan ja viinipullo olisi vielä kauheampi lahja kuin mikä tahansa pariton pyyhe tai huumorikynttilä, ne sentään voi kierrättää jonnekin. Kahvi ja tee ovat herkästi jotain erikoismausteista, sillä joku juhlamokkapaketin antaminen olisi kovin arkista. Vaikka se juhlamokka menisi paremmin kotona kaupaksi. Toisille taas ei mene, vaikka kahvia joisikin, kun se on vaaleapaahtoista.
Asia on nyt vaan sillä lailla, että ei ole olemassa mitään yleispätevää lahjaa, minkä voisi antaa kaikille. Ruokakaupoissa käyminenkin on niin jakaantunutta, että kuitenkin tulisi Cittarin lahjakortti aina Prismassa käyvälle, ja ärsytys siitä.
Tai sitten on niin, että jotkut ihmiset tekevät kaikista asioista kamalan vaikeita ja väkisin pitää keksiä ongelmia eikä mikään ole oikein tai helppoa. Toiset taas ottavat iisimmin ja nauttivat joulusta, arvostavat lahjoja eleenä eivätkä harmistu viinistä, jota eivät juo tai väärän makuisesta kahvista. Tällaisilla ihmisillä on uskoakseni joku sisäinen rauha, joka kaiken tavarankarsimisen ohella on se kaikista olennaisin asia. Vaikka koti olisi ihanan avara ja tyhjä, mutta mieli täynnä monimutkaisia koukeroita, niin siinä on pohtimisen paikkaa näin vuoden alkuun jos tällaisia pieniä ongelmallisuuksia kasaantuu mielen päälle aivan turhaan.
Tai sitten vaan lopetetaan ne aikuisten väliset lahjat kokonaan, ellei oikeasti tarkasti tiedä mitä saaja haluaa ja tarvitsee.
Tämäkin keskustelu lähti siitä, että oli ideoitu aikuisten lahjanvaihtajaiset, joissa saajat arvotaan. Eli ei pienintäkään mahdollisuutta osua lahjalla kohdilleen.
Onneksi omassa tuttavapiirissäni ei tehdä tuollaista.
Eikö ole hassua esittää tuollaisia yleisiä vaatimuksia että lopetetaan lahjojen antaminen aikuisille kokonaan? Totta kai omassa suvussa ja omille kavereille voi ja pitää esittää toive jos ei kertakaikkiaan halua lahjoja, mutta meitä on paljon jotka pidämme lahjojen saamisesta ja joille ei ole maailmanloppu jos joskus tulee hutilahja. Joskus tulee suklaata josta ei pidä tai keittiöpyyhe joka ei sovi keittiön sisustukseen, mutta ne ovat poikkeuksia ja ne saa kiertoon, tavaran voi viedä hyväntekeväisyyskirppikselle ja suklaan työpaikalle jossa ne katoavat parhaimmillaan iltapäiväkahveilla tuontipäivänä.
Eli lahjaksi lisätyötä. Kuulostaa mahtavalle! 😊
Vierailija kirjoitti:
Täällä moni ihailee minimalistista asumista, lahjatonta joulua, äärimmilleen vietyä tavaroiden hävittämistä ja ostolakkoa. Hyvä, hyvä heille, ketä tämä miellyttää. Itse en heihin lukeudu sillä saan hyvän olon kodikkaalla kodilla, missä tavaroita koriste-esineistä kausiastiastoihin. Mutta kaipaan silti siisteyttä ja järjestystä, joten raivattavaa on! Onneksi en osta jatkuvasti uutta sillä luopuminen on tuskaa. Siispä uudenvuoden lupaukseeni kuului roinien raivaus ja tavaroiden vähentäminen. Tsemppiä kaikille joille tavarat ovat tärkeitä, ne turhatkin ja aikomus saada jokin raivaus silti aikaan.
Minä olen jo keski-iässä ja vaikkei koskaan olekaan ollut varsinaista tavarapaljoutta enkä toisaalta ole mikään äärimmäisen minimalismin ystävä, tavaraa on ollut tarpeisiin nähden liikaa ja tietyissä kategorioissa on vieläkin. Hyvin suuri osa kodin tekstiileistä tai astioista ei ole edes itse valitsemiani, aikaisemmin kalusteetkaan eivät olleet itse valittuja, mutta niistä olen päässyt eroon.
Kun muutin ysärin lama-aikaan omilleni, oli itsestäänselvää, että lahjoista pitää olla kiitollinen. Kaikki saadut tavarat vaikka olisivat melkein roskaa, pitää säilyttää. Samanlainen ajattelu kulki alkuun itse hankituissakin tavaroissa. Kolmekymppisenä oli sitten se tilanne, että aloin ostaa jo omankin maun mukaan. Näistä tavaroista esimerkiksi kalusteet on oikeastaan kaikki vielä jäljellä.
Olen siis saanut tehdä itseni kanssa töitä, että sen ihan hyvän farkkukassin voisi laittaa pois. Vaikken pitäisi siitä ja ennestään on jo liikaa parempia ja kivempia kestokasseja. Kun antaja tarkoitti hyvää ja kyllähän se nyt minulle välttää, en ole muotinäytöksessä kadulla. Mutta kun silti käytän vain sitä vähän nätimpää, tai sitä missä on tasainen pohja, kestäää vähän kosteuttakin ja kantokahvat on hyvät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen saanut täältä monta hyvää vinkkiä.
Monet huonekalut ja taloustavarani ovat aikoinaan joltain muulta saatuja (perinnöksi, sekä muiden läheisten luopumia), ei ihan oman maun mukaisia, tosin se ei minulle niin tärkeää kunhan tekee tehtävänsä.
Ovat siltä ajalta kun ei ollut varaa mihinkään. Mutta nyt aloin miettiä tuota miksi olen säästänyt mm. vaatteita ja kenkiä joita en pidä. Olen ne saadessa kyllä kokeillut ja todennut sopiviksi, mutta ei minulla ole ollut kunnon tarvetta niille kuten juhlavaatteille ja -kengille. Ne eivät ole minun tyyliäni.
Olen vaan ollut tilanteessa jossa toinen haluaa luopua turhastaan ja luullut tekevänsä palveluksen minulle antamalla ne minulle kun kokenut ettei minulla ole sellaisia joten tarvitsen ne vaikken tarvitsekaan.
Nyt kun oikeasti katson millainen minun elämä on, niin pystyn karsimaan näistä muiden oletuksista ja aion luopua paljosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini ystävällä oli tosi kiva kestokassi. Oli tehty farkuista.
Ystävän tytär oli sen tehnyt. Sain tyttöreltä ohjeen. Kävin läheisessä kierrätyskeskuksessa n 10 krt katsomassa ilmaisosastolta, kunnes oli kasa farkkuja koossa. Näissä kaikissa oli jotain vikaa.
Tein 8 isoa kestokassia, jätin itseljeni yhden ja muut annoin lahjaksi, mm äiti sai 2.
Kierrätystä parhaimmillaan
En ole edellinen kirjoittaja, mutta ihmettelen kirjoituksen saamia alapeukkuja. Onko ketju täynnä niitä, joiden mielestä kaikki pitää ennemmin laittaa roskiin kuin kierrättää?
Itse annoin alapeukun ihan puhtaasti siksi että itse en ikinä tuollaista lahjaa haluaisi. En näe farkuista tehtyä kassia millään tavalla esteettisenä.
Tehkää itsellenne näitä mutta älkää nyt herranen aika antako lahjaksi ellei joku selkeästi sellaista pyydä.
Tiedoksi, lahjojen saajat ovat ne itse tavallaan valinnut.
Äitini ihastui ystävänsä laukkuun. Kertoi siitä minulle puhelimessa. Otin yhteyttä tekijään, sain kuvia ja ohjeen.
Käytin ensimmäistä, protokappaletta arjessa ja se sai paljon ihailua.
5 ystävääni, jotka näkivät kassin, jokainen kokeili laukkua, mallasivat ja ilmoittivat tämä olisi kiva.
Koska ovat ystäviäni, tietävät minä teen näitä itsetehtyjä joululahjoja.
He saivat omansa joululahjaksi, kuten äitini. Äitini eniten oli yllättynyt, ei tiennyt mitään koko asiasta.
Yhden laukun olen nähnyt jo käytössä.
Laukun tekemiseen menee aikaa varmaan yli 10 h. Näitä ei voi tehdä myyntiin.
Mutta lahjaksi voi.
Kyllä tapanani on antaa lahjoja, jotka ilahduttaa. On myös ok laittaa eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen saanut täältä monta hyvää vinkkiä.
Monet huonekalut ja taloustavarani ovat aikoinaan joltain muulta saatuja (perinnöksi, sekä muiden läheisten luopumia), ei ihan oman maun mukaisia, tosin se ei minulle niin tärkeää kunhan tekee tehtävänsä.
Ovat siltä ajalta kun ei ollut varaa mihinkään. Mutta nyt aloin miettiä tuota miksi olen säästänyt mm. vaatteita ja kenkiä joita en pidä. Olen ne saadessa kyllä kokeillut ja todennut sopiviksi, mutta ei minulla ole ollut kunnon tarvetta niille kuten juhlavaatteille ja -kengille. Ne eivät ole minun tyyliäni.
Olen vaan ollut tilanteessa jossa toinen haluaa luopua turhastaan ja luullut tekevänsä palveluksen minulle antamalla ne minulle kun kokenut ettei minulla ole sellaisia joten tarvitsen ne vaikken tarvitsekaan.
Nyt kun oikeasti katson millainen minun elämä on, niin pystyn karsimaan näistä muiden oletuksista ja aion luopua paljosta.
Minulla sama. Kiitän kaikista ja laitan sujuvasti eteenpäin.
Aina välillä joku kysyy jostain. Voin sanoa esim meni rikki, en voinut käyttää, löytyi parempi koti, ei ollutkaan tarvetta. Kuluvalle otetaan käyttöön ja loppuu aikanaan.
Tykkään antaa lahjoja, tykkään saada lahjoja, tykkään yllätyksistä, mutta en tykkää kauheasta tavaramäärästä. Lahjojen vaihtoon kuuluu tiettyjä tunteita; välittämistä, ilahduttamista, suosiota, hyväksyntää, iloa, vastapalvelusta, lohduttamista jne. Totuus on, että tässä ajassa lahjoihin liittyvät tunteet eivät enää mene yksiin tavaroiden kanssa, koska niin monella on jo kaikki tarpeellinen ja on mahdollisuus hommata noita haluttuja tavaroita itsekin ja liiallisen roinan määrä aiheuttaa vain ahdistusta. Ehkä lahjojen antaminen vaihtuu vain toiveiden toteuttamiseksi (tavara, lahjakortti, lahjoitus), ja hiipuu jossain vaiheessa kokonaan. Ehkä tässä hektisessä maailmassa ajan antaminen toiselle on arvokkain lahja?
Siivosin juuri teinin vaatekaappia: täynnä mummin ostamia pussukoita, laukkuja, nyssäköitä, jopa uusia vaatteita rumissa kasoissa tungettuna sinne tänne. Kerran käytettyjä pipoja, karkkiroskia ja kaikki iloisesti sikinsokin. Pistin kierrätykseen kaiken jota teini ei ole käyttänyt enää aikoihin ja todennäköisesti unohtanut näiden olemassaolon kokonaan.
Mitä enemmän tavarasta pääsee eroon, sitä helpompi koti on pitää siistinä. Sitä helpompi on hengittää. Aion siis hankkiutua eroon kaikesta turhasta roinasta tänä vuonna ja sitä olen pikkuhiljaa tehnytkin jo koko viime vuoden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun vielä vietin sukulaisten kanssa yhteistä joulua päästiin sopimukseen että aikuiset ostavat vain yhden lahjan toiselle aikuiselle (arvottiin kenelle). Tätä konstia voisi käyttää ja lisätä vielä siihen vielä sen ehdon, että lahjan on oltava sellainen ettei sen säilömisestä tule ongelmaa. Lahjaksi voisi siis antaa suosikkiviiniä, kahvia, teetä ym., kirjakaupan lahjakortin, hieronnan, lupauksen yhteisestä lounaasta tms. Lasten kohdalla sama voisi toimia, ainakin osittain.
Alkoholin, kahvin ja teen kanssa kannattaa olla varovainen. Ne vaikuttavat kivan persoonattomalta kuluvalta lahjalta, mutta moni ei käytä noista jotain ollenkaan. En itse juo viiniä ollenkaan ja viinipullo olisi vielä kauheampi lahja kuin mikä tahansa pariton pyyhe tai huumorikynttilä, ne sentään voi kierrättää jonnekin. Kahvi ja tee ovat herkästi jotain erikoismausteista, sillä joku juhlamokkapaketin antaminen olisi kovin arkista. Vaikka se juhlamokka menisi paremmin kotona kaupaksi. Toisille taas ei mene, vaikka kahvia joisikin, kun se on vaaleapaahtoista.
Asia on nyt vaan sillä lailla, että ei ole olemassa mitään yleispätevää lahjaa, minkä voisi antaa kaikille. Ruokakaupoissa käyminenkin on niin jakaantunutta, että kuitenkin tulisi Cittarin lahjakortti aina Prismassa käyvälle, ja ärsytys siitä.
Niinpä! Eli siksi olisikin varmaankin parempi jos aikuisten kesken ei ostettaisi niitä lahjoja enää ollenkaan. Olisin onnellinen syntymäpäivänäni kauniista kukkakimpusta, tavaraa ei tarvisisi tulla ollenkaan.
Miten on, jos kysyisit saajalta etukäteen mikä olisi mukava lahja. Minkä merkkistä kahvia ja mitä vahvuutta? Maustettu suklaa vai perussuklaalevy? Kaikki, mitä voi syödä, on hyvä valinta, sillä se jää vuosikausiksi kaappiin ongelmalahjana. Sen pitää vain sopia juuri sille henkilölle. Joku saattaa toivoa ihan leivinpaperia, kuivahiivaa ym, joka tuntuu aina olevan loppu silloin, kun sitä tarvitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun vielä vietin sukulaisten kanssa yhteistä joulua päästiin sopimukseen että aikuiset ostavat vain yhden lahjan toiselle aikuiselle (arvottiin kenelle). Tätä konstia voisi käyttää ja lisätä vielä siihen vielä sen ehdon, että lahjan on oltava sellainen ettei sen säilömisestä tule ongelmaa. Lahjaksi voisi siis antaa suosikkiviiniä, kahvia, teetä ym., kirjakaupan lahjakortin, hieronnan, lupauksen yhteisestä lounaasta tms. Lasten kohdalla sama voisi toimia, ainakin osittain.
Alkoholin, kahvin ja teen kanssa kannattaa olla varovainen. Ne vaikuttavat kivan persoonattomalta kuluvalta lahjalta, mutta moni ei käytä noista jotain ollenkaan. En itse juo viiniä ollenkaan ja viinipullo olisi vielä kauheampi lahja kuin mikä tahansa pariton pyyhe tai huumorikynttilä, ne sentään voi kierrättää jonnekin. Kahvi ja tee ovat herkästi jotain erikoismausteista, sillä joku juhlamokkapaketin antaminen olisi kovin arkista. Vaikka se juhlamokka menisi paremmin kotona kaupaksi. Toisille taas ei mene, vaikka kahvia joisikin, kun se on vaaleapaahtoista.
Asia on nyt vaan sillä lailla, että ei ole olemassa mitään yleispätevää lahjaa, minkä voisi antaa kaikille. Ruokakaupoissa käyminenkin on niin jakaantunutta, että kuitenkin tulisi Cittarin lahjakortti aina Prismassa käyvälle, ja ärsytys siitä.
Niinpä! Eli siksi olisikin varmaankin parempi jos aikuisten kesken ei ostettaisi niitä lahjoja enää ollenkaan. Olisin onnellinen syntymäpäivänäni kauniista kukkakimpusta, tavaraa ei tarvisisi tulla ollenkaan.
Miten on, jos kysyisit saajalta etukäteen mikä olisi mukava lahja. Minkä merkkistä kahvia ja mitä vahvuutta? Maustettu suklaa vai perussuklaalevy? Kaikki, mitä voi syödä, on hyvä valinta, sillä se jää vuosikausiksi kaappiin ongelmalahjana. Sen pitää vain sopia juuri sille henkilölle. Joku saattaa toivoa ihan leivinpaperia, kuivahiivaa ym, joka tuntuu aina olevan loppu silloin, kun sitä tarvitaan.
Korjaus: Se, mitä voi syödä, ei jää kaappia täyttämään vuosikausiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun vielä vietin sukulaisten kanssa yhteistä joulua päästiin sopimukseen että aikuiset ostavat vain yhden lahjan toiselle aikuiselle (arvottiin kenelle). Tätä konstia voisi käyttää ja lisätä vielä siihen vielä sen ehdon, että lahjan on oltava sellainen ettei sen säilömisestä tule ongelmaa. Lahjaksi voisi siis antaa suosikkiviiniä, kahvia, teetä ym., kirjakaupan lahjakortin, hieronnan, lupauksen yhteisestä lounaasta tms. Lasten kohdalla sama voisi toimia, ainakin osittain.
Alkoholin, kahvin ja teen kanssa kannattaa olla varovainen. Ne vaikuttavat kivan persoonattomalta kuluvalta lahjalta, mutta moni ei käytä noista jotain ollenkaan. En itse juo viiniä ollenkaan ja viinipullo olisi vielä kauheampi lahja kuin mikä tahansa pariton pyyhe tai huumorikynttilä, ne sentään voi kierrättää jonnekin. Kahvi ja tee ovat herkästi jotain erikoismausteista, sillä joku juhlamokkapaketin antaminen olisi kovin arkista. Vaikka se juhlamokka menisi paremmin kotona kaupaksi. Toisille taas ei mene, vaikka kahvia joisikin, kun se on vaaleapaahtoista.
Asia on nyt vaan sillä lailla, että ei ole olemassa mitään yleispätevää lahjaa, minkä voisi antaa kaikille. Ruokakaupoissa käyminenkin on niin jakaantunutta, että kuitenkin tulisi Cittarin lahjakortti aina Prismassa käyvälle, ja ärsytys siitä.
Niinpä! Eli siksi olisikin varmaankin parempi jos aikuisten kesken ei ostettaisi niitä lahjoja enää ollenkaan. Olisin onnellinen syntymäpäivänäni kauniista kukkakimpusta, tavaraa ei tarvisisi tulla ollenkaan.
Miten on, jos kysyisit saajalta etukäteen mikä olisi mukava lahja. Minkä merkkistä kahvia ja mitä vahvuutta? Maustettu suklaa vai perussuklaalevy? Kaikki, mitä voi syödä, on hyvä valinta, sillä se jää vuosikausiksi kaappiin ongelmalahjana. Sen pitää vain sopia juuri sille henkilölle. Joku saattaa toivoa ihan leivinpaperia, kuivahiivaa ym, joka tuntuu aina olevan loppu silloin, kun sitä tarvitaan.
Korjaus: Se, mitä voi syödä, ei jää kaappia täyttämään vuosikausiksi.
Siis lahjanantajasta tulee saajan juoksupoika, joka juoksee kaupoissa toteuttamassa lahjansaajan tarkkoja toiveita? Mitä järkeä?
Toinen
Tämäkin on niitä konmarituksen ideoita! Tavarat pitää oikeasti ottaa pois kaapista ja käpelöidä jokaista, että sen pirskahtelun tietää! Aivan kaikkiin tavararyhmiin konmari ei toimi, mutta vaatteisiin toimii loistavasti.
Kuinka moni on joskus kurkannut kaappiin, nähnyt kaiken olevan järjestyksessä ja sen jälkeen sulkenut kaapin?
🙋🏼♀️