tavarapaljous :(

Varmaan koska meillä on raivausjo hyvällä vaiheella ja kotona ei paljoakaan turhaa ole, niin lahjat eivät oikeastaan minua ärsyttäneet. Vähän ärsytti se, kun mies ja lapsi ostivat mukin, juuri, kun mukikaappia oli ennen joulua raivatyi, mutta käytän sitä sitten etätyöpisteessä kynäpurkkina, kun on kuitenkin suosikkikuva mukissa.

Lahjoja tuli onneksi kohtuudella ja muutama ylimääräinen tonttu mahtuvat vielä joulutavarapussiin ja huonokuntoisempia tai rumempia laitan pois, jos ei mahdu joulupussiin. Meillä joulua on 1pussi + paketointitarvikkeita, jota käytetään koko vuoden, aina on lumihiutalepaperia tai jouluisia lahjakasseja + muovikuusi.

Kun lähes kaikissa kaapeissa on käytettynä 60-80%, niin voi kokeilla olisiko ne uudet lautapelit kivoja ja sitten juhannuksena lahjoitella eteenpäin ne joista on kasvettu yli tai ei ole tykätty.

Mutta tunnistan kyllä tuon, että kun joka paikassa on jotain, niin kaikki olemassa oleva ahdistaa ja lisätavarat ärsyttää, varsinkin, kun niitä ei käytetä.

Ei lapset, usein isommatkaan, millään tavalla aktiivisesti karsi tavaroita. Vanhemman pitää olla siinä aktiivinen osapuoli, isommat laittaa itse pyyhkimään pölyt ja keräämään tavaroita vähintään viikottain. Kyllä siinä sitten raivausapu kelpaa. Pienemmille aloittaa sen kerran kuukaudessa tavaroiden karsimisen yhdessä ja tekee vaikka varastoon lelujen vaihto korin. Jossain luki, että 5 lelua olisi lapselle sopiva määrä käytössä, ettei tavaramäärä ala häiritsemään. Mutta tässä on jujuna se, että molempien vanhempien pitää olla omille tavaroilleen ja yhteisille tavaroille yhtälailla karsija. Ei se lapsi karsi mitään, jos isällä on varastollinen vanhaa elektroniikkaa ja äidillä koko suvun astiastot.

Meidän joulu meni aika hyvin tavaroiden suhteen, lapset sai ihan fiksuja juttuja (eikä mitenkään överisti) ja itsekin sain vain kaksi lahjaa. Toisen olin vieläpä toivonut itse.

Vanhemmat laittoivat sekä meille että meidän lapsille lahjan rahana, sisarusten kanssa taas arvottiin jokaiselle yksi lahjottava. Vähemmän stressiä jokaiselle.

Toki noista leluista silti kertyi taas kasa, pitää jatkaa lelujen säilytys- ja vaihtojärjestelmän kehittelyä...

Ymmärrän että tavaramäärä harmittaa ja ärsyttää, mutta joistain kommenteista tulee vähän outo fiilis. Palapelejä tai kirjoja ei tarvitse säilyttää ikuisuuden kaapissa. On ihan normaalia laittaa ne kiertoon kun kirja on luettu tai palapeli kerran tehty. AVaamattomat suklaarasiat voi viedä työpaikalle tai jos päiväystä riittää, antaa seuraavalle synttärisankarille tai kysyä vaikka naapurilta menisikö heillä.

Jos pehmolelut todella häiritsevät vanhempaa, lapselle voi sanoa että valitse 10 tärkeintä pehmolelua, loput viedään kierrätykseen. Nukkekodin tuominen pieneen ja ahtaaseen kotiin kysymättä vanhemmilta on kyllä osoitus huonosta arvostelukyvystä. Se on ainut mistä itsekin voisin närkästyä.

Mikähän siinä on jos sanotaan että älkää ostako mitään, en halua yhtään mitään (jos tarvitsen jotain, hankin sen itse niin tiedän tarkalleen mitä saan). Erityisesti en halua näitä kun halvallla sain -juttuja, en epäsopivia tai tarkoitukseen sopimattomia vaatteita, saati sitten mitään romua ja himmeleitä.

Miksi ihmisten on niin vaikea ymmärtää että ei, en halua, en todellakaan halua mitään rojua nurkkiin pyörimään. Jos joskus kerron ohimennen että pitää säästää erityiseen asiaan X, se ei tarkoita sitä että X voidaan korvata jollakin halpahärpäkkeellä joka on antajan mielestä "täsmälleen sama, mutta paljon halvempi".

Tässä siis puhutaan asioista jotka kestävät seuraavat pari sataa vuotta vs. kertakäyttöinen.

En tiedä mitä tuolla romulle pitäisi tehdä. Esim vaatteita ei voi heittää roskiin, eikä kierrättää (koska ne sisältävät mukavia muovikuituja, vaikka ostaja tietää että vastustan ko. vaatteiden valmistusta yms) vakka mieli todellakin tekisi. Mitä tällaiselle uudelle ongelmajätteelle voi tehdä?

Ja sitten nuo muovi- yms. härpäkeroskat joilla ei voi tehdä mitään järkevää, eikä niitä voi edes järkevästi kierrättää. Mitä niille voi tehdä? 

Vierailija kirjoitti:

Mikähän siinä on jos sanotaan että älkää ostako mitään, en halua yhtään mitään (jos tarvitsen jotain, hankin sen itse niin tiedän tarkalleen mitä saan). Erityisesti en halua näitä kun halvallla sain -juttuja, en epäsopivia tai tarkoitukseen sopimattomia vaatteita, saati sitten mitään romua ja himmeleitä.

Miksi ihmisten on niin vaikea ymmärtää että ei, en halua, en todellakaan halua mitään rojua nurkkiin pyörimään. Jos joskus kerron ohimennen että pitää säästää erityiseen asiaan X, se ei tarkoita sitä että X voidaan korvata jollakin halpahärpäkkeellä joka on antajan mielestä "täsmälleen sama, mutta paljon halvempi".

Tässä siis puhutaan asioista jotka kestävät seuraavat pari sataa vuotta vs. kertakäyttöinen.

En tiedä mitä tuolla romulle pitäisi tehdä. Esim vaatteita ei voi heittää roskiin, eikä kierrättää (koska ne sisältävät mukavia muovikuituja, vaikka ostaja tietää että vastustan ko. vaatteiden valmistusta yms) vakka mieli todellakin tekisi. Mitä tällaiselle uudelle ongelmajätteelle voi tehdä?

Ja sitten nuo muovi- yms. härpäkeroskat joilla ei voi tehdä mitään järkevää, eikä niitä voi edes järkevästi kierrättää. Mitä niille voi tehdä? 

Käyttämättömät vaatteet voi lahjoittaa ihan samalla tavalla kuin vähän käytetytkin. Pistä annetaan-ilmoitus tai vie Pelastusarmeijalle, vastaanotokeskuskseen, Kierrätyskeskukseen tai kirpparille.

En tiedä mitä tarkoitat muovi- ja härpäkeroskalla, onko kyse siis halvoista leluista? Ei kai noissakaan sen kummempaa ole kuin viet johonkin lelukeräykseen, Kierrätyskeskukseen tai vastaavaan.

Oli erinomainen joulu, sain vanhemmilta täsmälleen sen lahjan minkä toivoin, eli joulukortin, jossa oli kirjoitettu lupaus mennä valitsemaani ravintolaan heidän kanssa syömään niin että tarjoavat ruuat. Olen tosi iloinen että vanhemmat noudattivat toivettani, moneen kertaan sanoivat että haluaisivat hankkia jotakin tavaraa mutta sanoin, että en tarvitse enkä halua mitään ja että toivon että en saa mitään tavaraa. Lapsille olivat hankkineet myös maltilliset lahjat, kummallekin yöpuvun ja yhteiseksi kaksi lautapeliä. 

Ensimmäinen kerta ikinä näin, tuli hyvä mieli. Että tsemppiä, voi olla että muillakin tilanteet muuttuu jos monena vuonna teroittaa tätä samaa asiaa monta kertaa. Ymmärrän kyllä antamisen ilon ja pakettien avaamisen riemun, mutta on myös mukavaa että koitetaan yhdessä etsiä hyvä kompromissi näihin.

Vierailija kirjoitti:

Käyttämättömät vaatteet voi lahjoittaa ihan samalla tavalla kuin vähän käytetytkin. Pistä annetaan-ilmoitus tai vie Pelastusarmeijalle, vastaanotokeskuskseen, Kierrätyskeskukseen tai kirpparille.

Kuka haluaa jotain porosukkia, samaa paria 8 kappaletta? Muovisia fleecevirityksiä joissa pääasiallinen materiaali on helvetin pahalle haiseva mikälie muovipohjainen keinokuitu? Ei noita voi kierrättää, nuo on ongelmajätettä.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä mitä tarkoitat muovi- ja härpäkeroskalla, onko kyse siis halvoista leluista? Ei kai noissakaan sen kummempaa ole kuin viet johonkin lelukeräykseen, Kierrätyskeskukseen tai vastaavaan.

Esimerkiksi muovikassillinen kinder -yllätysmunissa olevaa muoviroskaa, ja toinen samanlainen niitä muovikennoja ja siihen verrattavissa olevaa sälää (sellaista kummallista muovi- ja kumikeräilytuubaa). Siis sälää, ei mitään sellaista jolla olisi jokin funktio.

Nyt menen konmarittamaan vaatekaappini. 50% lähtee nyt. Lapsen huone konmaritetaan kun tulee kotiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttämättömät vaatteet voi lahjoittaa ihan samalla tavalla kuin vähän käytetytkin. Pistä annetaan-ilmoitus tai vie Pelastusarmeijalle, vastaanotokeskuskseen, Kierrätyskeskukseen tai kirpparille.

Kuka haluaa jotain porosukkia, samaa paria 8 kappaletta? Muovisia fleecevirityksiä joissa pääasiallinen materiaali on helvetin pahalle haiseva mikälie muovipohjainen keinokuitu? Ei noita voi kierrättää, nuo on ongelmajätettä.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä mitä tarkoitat muovi- ja härpäkeroskalla, onko kyse siis halvoista leluista? Ei kai noissakaan sen kummempaa ole kuin viet johonkin lelukeräykseen, Kierrätyskeskukseen tai vastaavaan.

Esimerkiksi muovikassillinen kinder -yllätysmunissa olevaa muoviroskaa, ja toinen samanlainen niitä muovikennoja ja siihen verrattavissa olevaa sälää (sellaista kummallista muovi- ja kumikeräilytuubaa). Siis sälää, ei mitään sellaista jolla olisi jokin funktio.

Nämä voi kaikki laittaa melko hyvillä mielin jätekierrätykseen. Maailma ei pelastu sillä, että hilloat näitä tavaroita kaapissa tai annat ne pyytämättä ja yllättäen lahjaksi eteenpäin. Maailma pelastuu vain sillä, että noita ei enää valmisteta. Siihen voit vaikuttaa vain omalta osaltasi olla ostamatta niitä, muiden käytökseen voit vaikuttaa vain hyvin rajallisesti. Nyt kun vahinko on jo tapahtunut, on parempi pistää ne takaisin materiaaleiksi tai poltettavaksi, sekin on tyhjää parempi.

Joku voi tosin käyttämättömiä porosukkia käyttääkin. Oma lapsenikin fanittaa kuviosukkia, se hänelle sallittakoon, vaikka itse käytän vain yksivärisiä. Myös fleecevaateille on käyttäjäkuntansa, ei kaikki niistä haista mitään. Kinderleluilla ei juurikaan ole kierrätyspotentiaalia, mutta ne muovikotelot menevät askartelijoille. Niistä voi tehdä esim. kissanleluja, niissä voi säilyttää jotain pientä laukussa jne.

Eli pistä reippaasti vaan Roskalavalle/Toriin lahjoitetaan-ilmoitus. Mitä tahansa roskaa saa lahjoittaa, kunhan kertoo tarkasti mitä lahjoittaa! Tai jos et jaksa sitä rumbaa, kerää ne kaikki pussiin ja heitä poltettaviin roskiin.

Minulta on mennyt vaikka mitä ihmeellisyyttä lahjoituksen kautta, rikkinäistäkin tavaraa. Kerron ilmoituksessa, että lahjoitetaan muuten siisti hylly, mutta sivussa on reikä, kts. kuvat. Joku sen haki, ei se reikä seinän vieressä haitannut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttämättömät vaatteet voi lahjoittaa ihan samalla tavalla kuin vähän käytetytkin. Pistä annetaan-ilmoitus tai vie Pelastusarmeijalle, vastaanotokeskuskseen, Kierrätyskeskukseen tai kirpparille.

Kuka haluaa jotain porosukkia, samaa paria 8 kappaletta? Muovisia fleecevirityksiä joissa pääasiallinen materiaali on helvetin pahalle haiseva mikälie muovipohjainen keinokuitu? Ei noita voi kierrättää, nuo on ongelmajätettä.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä mitä tarkoitat muovi- ja härpäkeroskalla, onko kyse siis halvoista leluista? Ei kai noissakaan sen kummempaa ole kuin viet johonkin lelukeräykseen, Kierrätyskeskukseen tai vastaavaan.

Esimerkiksi muovikassillinen kinder -yllätysmunissa olevaa muoviroskaa, ja toinen samanlainen niitä muovikennoja ja siihen verrattavissa olevaa sälää (sellaista kummallista muovi- ja kumikeräilytuubaa). Siis sälää, ei mitään sellaista jolla olisi jokin funktio.

Muovimunat voi viedä askartelutarvikekeräykseen Kierrätyskeskukseen jos asut Helsinki-Vantaa-Espoo-alueella. Muualtakin varmaan löytyy vastaavia.

Fleece-sukillekin löytyy varmasti ottajia, hämmästyn usein miten omasta mielestäni kammottaville, epämukaville ja mauttomille tavaroille on käyttäjänsä.

Vierailija kirjoitti:

Fleece-sukillekin löytyy varmasti ottajia, hämmästyn usein miten omasta mielestäni kammottaville, epämukaville ja mauttomille tavaroille on käyttäjänsä.

Siis fleecepaidoille. Haisee kun rankkitynnyri ja vaikea kuvitella että noita kukaan voi edes turvallisesti käyttää. Eihän näitä hillota ole tarkoituskaan mutta minkä ihmeen takia tuo sukulainen ei voi vain lopettaa näiden ihmeellisten roskien roudaamista meille. Joulun lomapäivät yms menee toki kätevästi etsiessä sopivaa, mahdollisimman ekologista loppusijoituspaikkaa kulloisellekin roskalle.

Kun täällä kuitenkin on niitä jotka tällaisia ostavat ihmisille jotka ovat selvästi sanoneet ettei näitä haluta, niin olisi kiva tietää minkä ihmeen takia teette tätä? Tuleeko ostamisesta (ihan sama mitä kunhan vaan saa ostaa mahdollisimman paljon) jotenkin hyvä mieli? Mikä tässä on se juttu?

Olen aiempina jouluna vienyt myyntipakkauksissa Konttiin lahjoja. Tänä jouluna sain vain ilahduttavia lahjoja: kukkia, suklaata, kahvia ja lahjakortteja (joilla voi ostaa aineettomia elämyksiä tai kuluvia tavaroita). Yksi kylpypyyhe tuli. Kamalimpia saatuja pyyhkeitä olen pikkuhiljaa karsinut ja kun ne menevät nyt yhteen pinoon, ei haittaa, että pinkkaan tuli nyt yksi uusi. Se on sinänsä ihan makuni mukainen ja käyttökelpoinen tavara, vaikka ilmankin pärjäisi.

Kun vuosi lähestyy loppuaan, tavarayhteenvedon aika. En ole pitänyt kirjaa poistoista, mutta uutta tavaraa tuli em. pyyhe, juomapullo, joulukoristeita (!), kahdet rintaliivit, leggingsit, yhdet kengät ja e-kirjanlukulaite. En pidä kirjaa kuluvista hygienia-, kosmetiikka- ja siivoustuotteista. Niitä ostan uuden kun vanha loppuu.

Vierailija kirjoitti:

Joululahjat……

Jollakin muullakin on puoliso ja anoppi, jotka ostaa lahjat ”sinne päin” vaikka jotain tiettyä olisikin pyydetty. Niin myös minulla. Tänä jouluna puoliso osti kuin otsikin sen mitä pyysin (vaikkakin väärän värisenä) ja se oli yllätys! Hassua, että voi yllättyä lahjasta jota olikin ääneen ja moneen kertaan toivonut! Mutta anopin lahjat lapsille on liian pieniä vaatteita ja ei ikätasoon sopivia leluja ja pelejä. Sit tuo lapsi vielä turhautuu, kun ei osaa jotain peliä. Ja pakkohan sitä peliä on koittaa kun se on kerran lahjaksi tullut. Minulle myös antoi niin turhan ja turhauttavan lahjan että kieltämättä ärsyttää. Tuollainen lahjojen antaminen tuntuu ennemmin kiusan teolta. En osaa olla kiitollinen. Heidän perheessä ei voi ilmeisesti antaa toivelistan mukaisia lahjoja, koska se ei olisi tarpeeksi yllättävää. Ja puolison mukaan lahjaksi saatuja ei muka voi laittaa kiertoon. Noh, minä ainakin hankkiudun ärsytystä aiheuttavista lahjoista eroon.

Onhan se kiusaamista ja jopa tietynlaista väkivaltaa, että ostetaan mitä toinen ei tarvitse eikä halua, ja oletetaan että se säilytetään maailman tappiin asti. Sitä ketutuksen määrää, kun katselee kaappeja jotka on täynnään tavaraa, jota ei ole itse ostanut eikä toivonut. Jos sitä samaa tavaravirtaa kuvittelee kymmeniä vuosia eteenpäin, niin on selvä ettei kenenkään tilat riitä siihen. Kaikki vaan eteenpäin, jos ei muuten niin takaisin antajille. Sitten jos joku kyselee perään, niin voihan sitä varmaan sanoa, että kaikki kaapit oli täynnä ja oli pakko alkaa luopua jostain.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se kiusaamista ja jopa tietynlaista väkivaltaa, että ostetaan mitä toinen ei tarvitse eikä halua, ja oletetaan että se säilytetään maailman tappiin asti. Sitä ketutuksen määrää, kun katselee kaappeja jotka on täynnään tavaraa, jota ei ole itse ostanut eikä toivonut. Jos sitä samaa tavaravirtaa kuvittelee kymmeniä vuosia eteenpäin, niin on selvä ettei kenenkään tilat riitä siihen. Kaikki vaan eteenpäin, jos ei muuten niin takaisin antajille. Sitten jos joku kyselee perään, niin voihan sitä varmaan sanoa, että kaikki kaapit oli täynnä ja oli pakko alkaa luopua jostain.

Täsmälleen sama fiilis. Miten tästä pääsis eroon? Ei oikein voi kokonaan katkaista välejäkään, mutta en haluaisi olla enää osana tätä sirkusta ja draamailua. Järkipuhe ei mene perille, mutta tilanne alkaa olla aika kestämätön.

Meille rahdattiin 3 tonttua, pari lyhtyä ja joulukuusen koriste. Omat vanhempani on onneksi ihanan maltillisia ja sain rahaa, suklaata ja villasukat. Lapsille sitten yksi vaate, kirja ja lelu per naama.

Jos nuo joulukoristeet ois jääny tulematta niin ois ollut aika täydellistä. Niin ja toki olis voinu jättää välistä sen yhden pyyhkeen ja suihkusaippua + levitinpompommikälie. Hirveä käry siinä ja pyyhkeitä on se miljoona. Ja tietysti tuokin muumipyyhe koska mitä muuta sitä ihminen vois toivoa ku muumikamaa…

Vuosi vaihtuu ja raivaaminen jatkuu.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän että tavaramäärä harmittaa ja ärsyttää, mutta joistain kommenteista tulee vähän outo fiilis. Palapelejä tai kirjoja ei tarvitse säilyttää ikuisuuden kaapissa. On ihan normaalia laittaa ne kiertoon kun kirja on luettu tai palapeli kerran tehty. AVaamattomat suklaarasiat voi viedä työpaikalle tai jos päiväystä riittää, antaa seuraavalle synttärisankarille tai kysyä vaikka naapurilta menisikö heillä.

Jos pehmolelut todella häiritsevät vanhempaa, lapselle voi sanoa että valitse 10 tärkeintä pehmolelua, loput viedään kierrätykseen. Nukkekodin tuominen pieneen ja ahtaaseen kotiin kysymättä vanhemmilta on kyllä osoitus huonosta arvostelukyvystä. Se on ainut mistä itsekin voisin närkästyä.

Jos tavaraa tulee joka joulu (ja arvatenkin myös syntymäpäivinä) tuollainen vuori kuin on kuvattu niin minä ymmärrän ihan täysin että harmittaa. Tavaran inventoinnissa, järjestelyssä ja loppusijoituksessa on oikeasti aika kova työ, joka jää vielä yleensä 100% perheen äidin vastuulle. Monilla päivätyö ja perheen perusarjen pyörittäminen vie jo ihan tarpeeksi aikaa ja voimia, ei haluta enää yhtä lisäkotityötä siksi koska muista nyt on vaan niin kiva ostella lapsille tavaraa.

Itse olen lapseton sinkku ja minullakin jo ärsyttää tämä tavaran säätäminen eteenpäin. Siivoa kaappi ja inventoi tavarat, vie tavaraa hyväntekeväisyyskirpparille, vie kirjoja kirjaston lahjoitushyllyyn, järjestä tilaa säilytettäville myöhemmin lahjoitettaville, tee tori-ilmoituksia ja odota noutajia.. Siinä on äkkiä viikon kaikki iltojen vapaa-aika kulutettu tavaran kanssa sompaamiseen. 

Ja kuka oikeasti antaa jotain Juhlapöydän konvehteja syntymäpäivälahjaksi esim. keväällä? Itse sain kesällä varmaankin joululta jääneen hienomman konvehtirasian. Olisi itseasiassa ollut kiva lahja, mutta päiväys oli jo mennyt ja konvehtit pilalla.. 

Vierailija kirjoitti:

Olen tehnyt karsimista jo pitkään. Meillä on vain kauniita tavaroita ja vaatteita, pidän mieluummin vähän ja kivaa kuin paljon ja rumaa. Olin hyvin selkeästi kertonut ennen joulua, että toivon materiaalittomia lahjoja. Toivoin hierojaa, osteopaattia, lippuja elokuviin tai teatteriin. Toistuvasti ja uudelleen kerroin nämä vanhemmilleni ja anopille sekä muille, joilta lahjoja minulle tulee. Sain 8 pyyhettä ja 6 lasia sekä kaatimen, joita emme kerää, lisäksi kaiuttimet. Ja langattomat kuulokkeet, joita en tykkää käyttäö Lisäksi paksuja oloasuja, vääränkokoisen kylpytakin ja kaksi lukemaani kirjaa. Yhtäkään toivettani ei kuultu tai toteutettu. Kiitin kohteliaasti. Tänään aamulla kävin ajamassa kaikki tavarat SPR:n konttiin. Niiden arvolla (varmaan 600-700e) olisi voinut antaa myös sen pyytämäni lahjan, mutta toki en voi siihen ketään pakottaa. Mitään velvollisuutta säilyttää noita tavaroita minulla ei kuitenkaan ole.

Toiveesi olivat varsin kohtuullisia ja helposti toteutettavissa. Mikä ihme on että ihmiset ei voi ostaa mitä toinen oikeasti haluaa? Jotkut leffaliput on ehkä maailman helpoin lahja ostaa. 

Haluaisin kanssa tietää mikä siinä on että pitää ostaa hulvaton määrä jotain mitä kukaan ei halua?

Vierailija kirjoitti:

Minullakin on vähän hamsteritaipumusta.

Mitään semmoista en haluaisi heittää pois mitä saattaa ehkä tarvita joskus, tai mistä saa pienellä vaivannäöllä käyttökelpoisen tavaran jota saattaa tarvita.

Tämä on yksi iso sudenkuoppa karsijalle. Se, että ei halua heittää mitään pois, vaan haluaa käyttää kaiken, vaikka sitten jatkojalostettuna. Äitikin aina sanoo milloin mistäkin tavarasta että "keksippäs mitä tästä voisi tehdä". Olen ryhtynyt vastaamaan että "vaikka mitä, mutta kun mitään ei tarvitse ja kun on kaapit muutenkin täynnä tarpeetonta tavaraa. Mitä ikinä siitä voisi tuunata/askarrella, siitä tulee yksi uusi tarpeeton tavara kaappeihin pyörimään. Heitä pois vaan."