Lue keskustelun säännöt.
tavarapaljous :(
22.04.2014 |
ahdistaa tämä tavaramäärä täällä asunnossa. 50neliöinen kaksio, 3 henkilöä, joista yksi alle 1v. yööööhhhh. miten tavaraa vois vähentää. olen vielä niin hamsteriluonne :/
Kommentit (20770)
Miksi ihmiset ostaa pehmoleluja lahjaksi??
Tai siis joo. Ihan kiva ajatus. Mutta jos kolme lasta saa useita pehmoja joka joulu ja synttäri ja nimppari ja mikälie lahjaksi, niin kyllä niitä vuori jo on. Tai olis, ellen kiikuttelis sitten niitä kirpparille, kun ne on käyttämättöminä pyörineet puoli vuotta nurkissa. Kun ei noi lapset edes välitä niistä....
Tässä joulua ennen on muutama läheinen kysellyt lahjatoiveita lapsille. Olen koettanut keksiä toiveen, tai jos en ole muistanut siinä hetkessä, olen vain sanonut että "ei pehmoja kiitos" tai joku kirja. (Kirjat meillä kuluu, kun pienin tuhoaa ja isommille on kiva vaihdella).
Noh, ne jotka ei sitten ole kysyneet lahjatoiveita, ovat sitten tuoneet pehmoja. Lapsen kummi hehkutti kuinka hän on ostanut jättimäisen yksisarvispehmolelun. Vähän teki mieli kirkua.
Äsken oli 2-vuotiaan synttärit. Paketista paljastui iso pehmokoira. Lapsi vilkaisi sitä ja jatkoi lahjapapereiden kaivamista, etsi edelleen lahjaansa 🙈😂 tää kuvaa hyvin noiden pehmoelikoiden kiinnostavuutta meidän perheessä.
Nojoo. On noilla lapsilla pari tärkeää unikaveripehmoa, mutta siihen ne sitten jääkin, muut ei kiinnosta.
Kiitos purkauksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh, yksi turha joululahja vältetty. Iskä kysyi että onko meillä tarvetta kahvimyllylle. No ei ole eikä sellaista nyt ainakaan ilmeisesti ole tulossa paketista. Tykkää siis keksiä itse lahjan mutta onneksi tämmösissä isommissa erikoisemmissa kysyy että onko käyttöä
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset ostaa pehmoleluja lahjaksi??
Tai siis joo. Ihan kiva ajatus. Mutta jos kolme lasta saa useita pehmoja joka joulu ja synttäri ja nimppari ja mikälie lahjaksi, niin kyllä niitä vuori jo on. Tai olis, ellen kiikuttelis sitten niitä kirpparille, kun ne on käyttämättöminä pyörineet puoli vuotta nurkissa. Kun ei noi lapset edes välitä niistä....Tässä joulua ennen on muutama läheinen kysellyt lahjatoiveita lapsille. Olen koettanut keksiä toiveen, tai jos en ole muistanut siinä hetkessä, olen vain sanonut että "ei pehmoja kiitos" tai joku kirja. (Kirjat meillä kuluu, kun pienin tuhoaa ja isommille on kiva vaihdella).
Noh, ne jotka ei sitten ole kysyneet lahjatoiveita, ovat sitten tuoneet pehmoja. Lapsen kummi hehkutti kuinka hän on ostanut jättimäisen yksisarvispehmolelun. Vähän teki mieli kirkua.Äsken oli 2-vuotiaan synttärit. Paketista paljastui iso pehmokoira. Lapsi vilkaisi sitä ja jatkoi lahjapapereiden kaivamista, etsi edelleen lahjaansa 🙈😂 tää kuvaa hyvin noiden pehmoelikoiden kiinnostavuutta meidän perheessä.
Nojoo. On noilla lapsilla pari tärkeää unikaveripehmoa, mutta siihen ne sitten jääkin, muut ei kiinnosta.
Kiitos purkauksesta.
Koska ne on söpöjä ja perinteisiä ja itseltä jäi se jättinalle pienenä saamatta? (Äiti ehkä tiesi, että ei se kauaa kiinnosta.)
Jotkut lapset tykkäät pehmoista, kuten omani. Hänelle ei silti saa ostaa pehmoja lahjaksi kuin erikseen toiveen mukaan. Hän ei tykkää mistä tahansa pehmoista, vaan on niistä paljon tarkempi kuin sellainen, joka ei pehmoista välitä. Jos on toivottu vaaleanpunaista Puolikisua, älä osta vaaleansinistä Kokokoiraa. Se ei ole parempi!!!
Yleisesti ottaen sekin on huomattu, että mitä hankalampi on ollut keksiä lahjaa, sitä suurempi ja turhempi sieltä tulee. Siksi ne jättipehmot käyvät kaupaksi. Reppumaskotiksi sopivan yksisarvisen sijasta tulee metrin korkuinen.
Kävin eilen pintapuolisesti läpi kansioita ja vihkoja opiskelujen ajalta. Kierrätykseen lähti, en ole vanhoja papereita ja muistiinpanoja tarvinnut ikinä, tuoreet tiedot saa netistä ja kirjastosta.
Joululahjakeskustelusta tuli mieleen, että oma suhtautuminen lahjoihin on muuttunut vuosien myötä. Lapsena lahjoista jaksoi olla innoissaan, nuorenakin vähän. Itse saa nykyään kaupasta kuitenkin ostettua jos jotain tarvitsee tai haluaa niin ei osaisi toivoakaan mitään. Miehen kanssa vaihdetaan paketit, mutta olen onnellinen, että mitään joululahjarumbaa ei suuremmin ole.
En oikein tiedä nautinko erityisesti joulukoristeistakaan enää. Usein heti joulunpyhien jälkeen tulee tunne, että haluaa siivota kaikki koristeet kaappiin pois näkyvistä. Kynttilät tai jouluvalot tuovat riittävää tunnelmaa, torilta ostettava joulukuusi vanhoine koristeineen on kaunis myös. Ehkä sitä uskaltautuu luopumaan koristeista, jotka eivät tänäkään vuonna pääse esille.
Vierailija kirjoitti:
Kävin eilen pintapuolisesti läpi kansioita ja vihkoja opiskelujen ajalta. Kierrätykseen lähti, en ole vanhoja papereita ja muistiinpanoja tarvinnut ikinä, tuoreet tiedot saa netistä ja kirjastosta.
Joululahjakeskustelusta tuli mieleen, että oma suhtautuminen lahjoihin on muuttunut vuosien myötä. Lapsena lahjoista jaksoi olla innoissaan, nuorenakin vähän. Itse saa nykyään kaupasta kuitenkin ostettua jos jotain tarvitsee tai haluaa niin ei osaisi toivoakaan mitään. Miehen kanssa vaihdetaan paketit, mutta olen onnellinen, että mitään joululahjarumbaa ei suuremmin ole.
En oikein tiedä nautinko erityisesti joulukoristeistakaan enää. Usein heti joulunpyhien jälkeen tulee tunne, että haluaa siivota kaikki koristeet kaappiin pois näkyvistä. Kynttilät tai jouluvalot tuovat riittävää tunnelmaa, torilta ostettava joulukuusi vanhoine koristeineen on kaunis myös. Ehkä sitä uskaltautuu luopumaan koristeista, jotka eivät tänäkään vuonna pääse esille.
Tämä on totta, se että vaikka joulu on ihanaa ja on kaunista ja nostalgista laittaa niitä koristeita ja valoja niin sitten joulun jälkeen alkaa tulla sellainen kasvava ahdistus, että joko nämä voisi kerätä pois, se meni jo! Ja kun joulukoristeet saa takaisin laatikoihin ja paikalleen varastossa, tulee sellainen ihana selkeyden tunne, että nyt on uusi vuosi alkanut, kevyesti ja siistimmästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni ostaa, koska se on helppo valinta ja sopii monille. Aina on näitä jotka valittaa ilmaisista lahjoista. Siis ne on saajalle ilmaisia. Melkeinpä mikään ei ole tarpeeksi hyvä. Lahjakortti on paras lahja, saa ostaa mitä itse haluavat. Kaikenlaisten lahjojen vieminen kaverisynttäreille ja koulun pikkujouluun pitäisi kieltää. Kodit täyttyy kaikenlaisesta roinasta mitä kukaan ei tarvitse. Kirppikset pursuaa tavaraa. Sekä luonnonvarojen tuhlausta, että rahojen tuhlausta. Olin itsekin tavaroiden säästäjä, kunnes tajusin että se on jollain tavalla toksista. Siinä vaiheessa ne roinat vähenee, kun niihin kompastuu.
Vierailija kirjoitti:
epäkiitollinen? kirjoitti:
Minuakin ahdistaa tuleva tavaramäärä, kun jo valmiiksi tietää, että suurin osa niistä ei tule käyttöön, koska
eivät vain kertakaikkiaan ole mieluisia, ovat väärää kokoa jne.
Se on kumma, kun yrittää sanoa, että lapset ovat jo niin isoja, että haluavat itse valita vaatteensa, niin ei... ostetaan mitä sattuu halpakrääsää ja missä sattuu koossa.
Sama leluissa ja tavaroissa, toivotaan esim. lahjakorttia tai pientä rahasummaa jolla voisi osallistua lapselle tarpeellisen harrastusvälineen hankkimiseen, niin ei... ihme krääsää työnnetään säkkitolkulla ovista ja ikkunoista. Pahinta on, kun sitä krääsää ei kukaan muukaan halua, vaikka ilmatteeksi koitan jakaa facen kirppisryhmissä. Tutuille en ees kehtaa, muutamia kertoja olen laittanut krääsäkasoista kuvia, että saa hakea jos haluaa, mutta heillä sama tilanne.Voisi kuvitella, että itse olen maailman helpoin lahjottava, minulla on kaksi selkeää lempparia, mistä pidän ja ja mitä toivon hyvin selkeäsanaisesti. Mieluiten ei lahjoja lainkaan, tai jos on pakko niin nämä.
Toivon tietynmerkkisen suklaarasian tai tietyn pienen joulukukan. Sekin on vaan kumma, että en ole vuosikausiin niitä saanut, kun lahjan antajien mielestä on tervetullutta vaihtelua ostaa jotain eri merkkistä suklaata ja erilainen joulukukka. En varsinaisesti syö muuten suklaata, kuin juurikin jouluisin ja silloin toivoisin nimenomaan sitä omaa herkkuani, samoin tuo kukka, että mielelläni katsoisin ja hoivaisin sitä itselleni mieluista kukkaa, molempia näitä on on helposti jokapaikasta saatavana.
Silti lähes joka joulu käyn sitten ostamassa nämä itse kaupasta, kun lahjaksi tuli taas jotain ihan muuta.Kannatan siis syvästi sitä ajatusta, että ihmiset vain toivottaisi keskenään hyvää ja rauhallista joulua ja ostaisivat itse kukin itselleen mieluiset lahjat.
Kaikki olisivat tyytyväisiä.
On niin tuttua. Olen miettinyt mistä tässä oikein on kyse ja tullut siihen tulokseen että jonkinlaisesta vallasta ja hallinnasta. Samoin olen pyytänyt vain syötäviä ja kuluvia juttuja, mutta aina tulee jotain laatikon täytettä. Olen sitten päätellyt että voin huoletta lahjoittaa nämä hutilahjat eteenpäin. Nytkin olen pakannut lahjoiksi aiemmin saamiani lahjoja. Pitää vain katsoa että ei mene takaisin antajalle. Mun äiti on aina ollut passiivis-agressiivinen lahjoja ja romun kierrättäjä. Kun pyysin kukkamaljakkoa synttärilahjaksi niin toi muun tavaran ohella oman vanhan ja rikkinäisen. Mainitsi vielä että oli rikki jo valmiiksi. Kyllä silloin mietin että enkö ole oikeasti sen lahjan arvoinen kun saan rikkinäistä tavaraa. Kysyy mitä haluan ja sitten kun antaa lahjan niin pitää kauhean valituksen siitä miten vaikea se oli löytää. Vaikka olisin sanonut mistä sen saa ja hinnankin valmiiksi. Viime synttärilahjaksi pyysin tavallisen muovisen kastelukannun, kun ajattelin että niitä on kaupoissa sadoittain keväisin, että ei tarvitse nähdä vaivaa. Eikö mitä, oli NIIN vaikea löytää, eikä myyjäkään löytänyt. Siis Prismasta. Et silleen. Eli haluaa vaan tehdä itsestään niin tärkeän. Ja lahjakortti ei ole hänen mielestään lahja, eli hänen on saatava päättää mitä ostaa. Saatiin sitten sovittua että joululahjojen maksimihinta on kympin. Ei mene rahaa paljon hukkaan, niin ei ota päähän niin paljon. Koska hän ei ole myöskään koskaan tyytyväinen saamiinsa lahjoihin ja negatiivista sanottavaa tulee jo lahjaa avattaessa, niin paha mieli tulee tästäkin. En todellakaan jaksa enää välittää.
Laskin häneltä saamieni joulukuusen muotoisten koristeiden määrää ja niitä on vähintään viisitoista. Viime jouluna valitti kun kaikki antavat hänelle vain pieniä kuusia !? Yhden koristeen antoi niin, että sanoi samalla, en viitsinyt ottaa tätä käyttöön kun siitä lähtee hilettä joka paikkaan. Laittoi siis vahingon kiertämään. Meni roskiin, en minäkään halua sitä hilettä joka paikkaan.
Anteeksi kun meni äitisuhteen puimiseksi!
Toiselta suunnalta saan kirjoja, jotka on valittu antajan maun mukaan ja hän on lukenut ne itse ennen joulua. Eli muutkaan eivät pidä minua oikean lahjan arvoisena? Itse olen aina käynyt mitä kirjoja haluavat, mutta en kysy enää. Taidan käydä ostamassa kirjat kirppiksiltä oman maun mukaan. Tai jättää ostamatta lahjat kokonaan.
En ole tuo ed. jolle kommentoit, mutta tossa oli niin paljon tuttua tarinaa, joten voin kertoa että ainoa oikea vaihtoehto on se, että teette sopimuksen ettei aikuiset osta toisilleen yhtään mitään lahjaksi. Näin meillä tehtiin jo 30v sitten. Lapset on saaneet paketteja, sitä mitä ovat tarvinneet ja toivoneet. Nyt lopetettiin aikuisten lasten lahjominenkin. Lapsenlapsia odotellessa opetellaan siihen että itselleen voi ostaa jouluksi jotain kivaa jos haluaa. Eipä ole sitä ostohalua juuri tullut eikä ollut. Päinvastoin, tavaraa menee myyntiin kiihtyvään tahtiin.
Jotta saa sukulaiset ja isovanhemmat uskomaan ettei mitään tavaraa tarvitse ostaa, se pitää sanoa niin että katsoo kyseistä ihmistä läheltä silmiin ja sanoo painavasti ja isolla äänellä "EI YHTÄÄN MITÄÄN lahjaksi!". Naama totisena. Jos kuulija naureskelee, hän ei usko. Toista sanomasi niin kauan että hymy hyytyy, sitten viesti on mennyt perille, eikä ylimääräistä rihkamaa tule jouluna paketeista. Todennäköisesti ei tule mitään muutakaan, mutta se tuskin on iso menetys. Pitää olla järkähtämätön. Jos oikeasti haluaa että turha lahjominen loppuu. Itse aikoinaan ensin yritin esittää tiettyjä tarkkaan mietittyjä toiveita ja tarpeita, mutta niitä kun ei koskaan saanut niin päädyin sitten tuohon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moni ostaa, koska se on helppo valinta ja sopii monille. Aina on näitä jotka valittaa ilmaisista lahjoista. Siis ne on saajalle ilmaisia. Melkeinpä mikään ei ole tarpeeksi hyvä. Lahjakortti on paras lahja, saa ostaa mitä itse haluavat. Kaikenlaisten lahjojen vieminen kaverisynttäreille ja koulun pikkujouluun pitäisi kieltää. Kodit täyttyy kaikenlaisesta roinasta mitä kukaan ei tarvitse. Kirppikset pursuaa tavaraa. Sekä luonnonvarojen tuhlausta, että rahojen tuhlausta. Olin itsekin tavaroiden säästäjä, kunnes tajusin että se on jollain tavalla toksista. Siinä vaiheessa ne roinat vähenee, kun niihin kompastuu.
Tämän päivän nuorilla ja lapsillakin on jo niin paljon kaikkea että se lahjakorttikin jää käyttämättä. Kaiken kun saa valmiina kotoa, ei se muoviläpyskä siellä lompakossa tule mieleenkään enää.
Olen ruutuvihkoon kirjannut tämän vuoden poistoja ja hankintoja, ja tavaroita on nyt 361 vähemmän kuin vuoden alussa! Tämä on arviolta noin viidennes tavaroistani. Neljä vielä niin olisi keskimäärin yksi vähemmän per päivä. Hassua kyllä, tuollainen vähennys ei kotona näy, koska ne olivat enimmäkseen kaapeissa ja varastossa säilytyksessä ollutta tavaraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävin tänään aamulla ostamassa joululahjat (molemmille kummilapsille kirjat) ja alkoi ahdistaa tavaran paljous kaupoissa. Niin paljon on kaikkea turhaa myynnissä ja joulun jälkeen taas tuskaillaan, mihin sen kaiken tulleen tavaran laittaa tai miten siitä pääsee eroon. Aivan älytöntä luonnonvarojen, energian ja rahojen tuhlausta. Koska koronan takia liikun vähemmän kodin ja työpaikan ulkopuolella, nyt tuo iski näin voimakkaasti silmille.
En tule ikinä unohtamaan miten mulla oli nettikirpparilla ostoilmoitus "Ostetaan Puuha-Pete- ja Nalle Puh -kirjoja" pienille kirjatoukilleni, joita kiinnosti juuri nuo hahmot ja niistä kertovat kirjat.
Sain yhden tarjouksen "Nalle Puheja ja Puuha-Petejä mulla ei ole, mutta sopisiko, että kerään teille yllätyskirjapaketin 15 eurolla?"
Ei mulle sopinut, ihme juttu. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kävin tänään aamulla ostamassa joululahjat (molemmille kummilapsille kirjat) ja alkoi ahdistaa tavaran paljous kaupoissa. Niin paljon on kaikkea turhaa myynnissä ja joulun jälkeen taas tuskaillaan, mihin sen kaiken tulleen tavaran laittaa tai miten siitä pääsee eroon. Aivan älytöntä luonnonvarojen, energian ja rahojen tuhlausta. Koska koronan takia liikun vähemmän kodin ja työpaikan ulkopuolella, nyt tuo iski näin voimakkaasti silmille.
Ahdisti myös se tavaran määrä, ja hyllyt jotka oli jo ostettu tyhjäksi kaikenlaisesta joulukrääsästä. Mihin ihmeeseen ihmiset tunkevat kaiken ostamansa tavaran, luulisi että kaikilla on jo asunnot täynnä roinaa.
Nyt se sitten tuli: joulu, jona emme puolison kanssa saaneet ainuttakaan tavaralahjaa. Tätä on toivottu vihjaillen ja suoraan kertoen kymmenisen vuotta.
Myös lapset saivat vain yhden paketin per lahjanantaja ja niistäkin useamman kimppalahjana, kaikki toiveiden mukaisia.
Kiitos suku ja läheiset! Nyt ei tarvitse pelata tavararulettia vaan voi keskittyä ihan vain rentoutumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sellainen hankala tapa, että hamstrausinto koskee kovasti huonekaluja. Nehän sitten vievät hirveästi tilaa, ovat painavia, hankala varastoida, autottomana hankala päästä niistä eroonkaan, usein muuttavana aivan hirveä murheenkryyni. Toivon että oppisin jotain tuoreimmasta virheestäni:
Oli pakko saada takaisin vanha keittiönpöytä tuoleineen. Se oli kiertänyt parilla kaverilla, olemme kaikki tätä usein muuttavaa sorttia, opiskelijoita ja nuoria köyhiä aikuisia. Kaverit muuttivat ja pöytä kävi tarpeettomaksi, minulla oli sille tilaa ja tarvetta koska oma pöytäni oli niin epämukava ja liian pieni. Olin oikein romantisoinut pöydän mielessäni, en ollut sitä nähnyt aikoihin... Kaverit kärräsivät pöydän tänne ja siinä se nyt on, ihan hirveän huonokuntoinen, iso ja painava. Paljon mukavampi kuin edellinen pöytäni, jonka muuten omistan myös, tuoleineen, koska avopuolisoni ei halua luopua siitä vaikkei sille ole tilaa eikä käyttöä.
No, ehkä edes luonto kiittää, kun on käytettyä tavaraa. Mutta olisin varmaan tyytyväisempi, jos olisin vain hankkinut vaikka Torista ehjän, käytetyn ja vaikkapa nätimmän ja kevyemmän pöydän. Mutta pakko oli saada se nostalginen pöytä, joka on ihan hirveässä kunnossa muttei niin kiva että viitsisin sitä korjata.
Voi ei! :D
Nyt teidän kannattaa kompromissina luopua molemmista pöydistä ja ostaa molempien mielen mukainen tilalle.
Kyllä, näin täytyy tehdä seuraavaksi! Tosin etsimme taas uutta asuntoa, joten ajattelin että ollaan nyt naimisissa näiden huonekalujen kanssa siihen asti, että seuraava asunto on tiedossa. Ettei nyt osteta jotain, mikä ei sitten sovikaan uuteen. Toki jos sattuisi nyt jätelava tulemaan lähiaikoina pihalle, niin siinä olisi hyvä sauma heittää pois näitä vanhoja... Ongelmana vain ettei vielä voi tietää milloin muutto tulee, että onko siihen kolme kuukautta vai puoli vuotta vai vielä pidempään. Mutta tällaista tämä nyt on! On tässä muutakin karsittavaa, mutta eniten tilaahan nämä typerät huonekalut vievät :D
Vanhojen huonekalujen kunnostus harkinnalla voisi esim. tuosta painavasta pöydästä tehdä aarteen.
Joko hiot ja lakkaat itse tai viet puusepällä. Minä nuorena hioin ihan kerrostalon pihalla yksi kesä.
Mites teillä meni joulu?
Minä sain tasan kolme tavaraa, ja lisäksi suklaata. Tavarat olivat juuri sopivia! Olin miettinyt kunnon kylpytakin ostamista, vaikken sitä kenellekään sanonutkaan. Sellaisen sainkin, hassua 😀 Lisäksi villasukat (niitä kuluu aina) ja yhden oikeasti tarpeellisen tavaran (jonka ystäväni tiesi olevan tarpeellinen). Ystävä sanoi kyllä lahjan annettuaan, että tiedätkö miten vaikeaa on ostaa ihmiselle, joka ei halua eikä tarvitse mitään :D Eli hyvin on mennyt perille että en tosiaan hilloa kamaa nurkissani. Aivan ihanan lahjan oli sitten tosiaan hoksannut, vaikka sanoin tietysti että ei mitään olisi tarvinnut ostaakaan, eikä olisikaan mutta tosi onnelliseksi tulin kyllä lahjasta 😊
Itse annoin lahjaksi vain herkkuja, joten en omalta osaltanikaan lisännyt kenenkään krääsävuoria tai lisännyt paskan valmistamista maailmaan 😀
Äiti osa osasi ensi kertaa antaa lahjaksi jotain käytettyä. Hän siis antoi minulle pari omaa tavaraansa, jotka olivat laadukkaita, tulleet hänelle tarpeettomiksi, ja jotka hän tiesi että voisivat tulla minulle käyttöön. Minusta tuo oli mukavaa, kumpikaan ei joutunut ostamaan mitään uutta tavaraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja edellinen jatkaa vielä, tämä nyt oli tällaista pohdintaa turvallisesti anonyymilla palstalla, ketään loukkaamatta. Kun ei näille lahjojen antajille halua suoraan sanoa asiasta ettei loukkaa tunteita. Kuitenkin suhteellisen pieni harmi tämä.
Kun mitään ei tarvitse ja sen vähän mitä haluaa ostaa työssäkäyvänä ihmisenä yleensä itse, on vaikea keksiä lahjatoiveita innokkaille joulushoppailijoille. Ajattelin että tämä ketju olisi hyvä paikka pohdiskella ja purkaa harmia tavaravuoren kasvusta, mutta ehkä olin väärässä paikassa.
Mukavaa joulun odotusta kaikille, tavaroilla ja ilman.
Miksi tulkitsit negatiivisen kautta että olet väärässä keskustelussa? Tämä on ninemonaan keskustelupalsta, jossa kyllä saa ottaa kantaa myös toisten kommentteihin. Saa asiallisesti hieman haastaakin toisia, pieni kritiikkikin on joskus ok. Ehkä myös tässäkään asiassa ei kannata olla niin vakava - ja ottaa iisimmin. Se auttaa oikeasti paljon.
Viime joulun aikoihin samaisessa ketjussa oli oikein mukavat vertaistukikeskustelut epätoivotuista lahjaröykkiöistä ja siitäpä nämä pohdinnat tuli mieleen löytäessäni viimejouluiset teet kaapista.
Eli ei, en ota vakavasti, en menetä yöuniani, en pilaa omaa tai muiden joulua asialla enkä draamaile muutakaan kummallista. Osaan ottaa joulun iisisti, viettää aikaa läheisten kanssa, kiittää lahjoista ja ostaa itse kynttiläni kuten kuka tahansa normaali aikuinen.
Halusin pohdiskella asiaa, ehkä vertaistukea, ideoita paremmin toimivista lahjaideoista tai kokemuksia miten muut ovat onnistuneet sopimaan maltimmisemmasta lahjanvaihdosta aikuisten kesken? Sellaista henkeä ketjussa oli ennen ja se oli hedelmällistä ja mukavaa.
Mun kokemuksen mukaan ihmiset ymmärtää asiat ihan erilailla jokainen. Enkä oikeasti tiedä, kuinka voisin enää vääntää paksummasta rautalangasta.. Oon siis kokeillu antaa ihan tarkkoja ohjeita (lapseni haluaisi lahjaksi tämän legopaketin ks. kuva) ja silti tulee eri tavaraa. Joo ei se vaarallista ole, enkä pahoita mieltäni, mutta välillä melkein naurattaa. Nykyään sanon aina että ei lahjoja, mutta jos on pakko antaa, niin suklaata. Oon niin sokerihiiri että kaikki suklaa menee alas, joten on toiminut. Ehkä se on jotenkin luonnekysymys: oon itse sellainen pilkunviilaaja että jos joku pyytää jotain tiettyä niin varmistan kaksi kertaa että oli juuri se sama. Mun mies ja äiti taas on sellasia huithapeleita että kunhan menee vähän sinne päin niin on hyvä. Ja siis tämä kaikella rakkaudella, ihania ovat molemmat ja kadehdin toisissa tilanteissa heidän huolettomuuttaan.
Tästä on juuri tänään toinen ketju menossa ja siellä oli yllättävän paljon kohtalotovereita. Tietyiltä ihmisiltä ei millään voi tulla lahjaksi sitä mitä on pyydetty, tilanteessa, jossa lahjoja itse on pyytänyt lahjatoivelistaa.
Minulla on tästä jo vuosikymmenien kokemus. Muistan sen joulun, kun en saanut listalta mitään. Listaa oli erikseen pyydetty ja se oli täynnä maltillisia toiveita. Lahjaksi annettuja tavaroita ei saa vaihtaa tai heittää pois, ne on rakkaudella valittuja ja annettuja!
Noista kokemuksista on minun tavarankeruuni lähtenyt. Ei-toivotusta ei ole saanut luopua, toivottua ei ole saanut, kaikki tavara on korviketta.
Omat lapseni ovat aina saaneet käytännössä kaiken toivomansa lahjaksi. Kun saa haluamaansa, elämää ei tarvitse täyttää korviketavaralla. Muutama täsmätoive riittää. He kykenevät luopumaan liian pieniksi käyneistä tavaroista, niistä ei tarvitse pitää kiinni. He saavat uuden ikäkauden mukaista toiveiden mukaista tavaraa tilalle ja ennen kaikkea he saavat toiveensa oikea-aikaisesti. Eikä jotain Ryhmä Hauta neljäsluokkalaisena, kun ei sitä nelivuotiaana saanut. Tämänkin olen kokenut, vuosien takaisen toiveen täyttäminen ajateltiin kai arvokkaammaksi?
Olen noudattanut oman lapsen kohdalla tätä, että hän on saanut juuri sen minkä on halunnut, aina. Ei sitten mitään muuta. Hänelle ei ole kehittynyt mitään tarvetta säilyttää tai hamstrata ylimääräistä tavaraa, varmaan koska ei ole jäytävää puutetta ja vaille jäämistä aina. Hankitaan vain juuri se mitä tarvitaan ja itse halutaan.
Leluista luovutaan kun ne jäävät lapsellisiksi, koska luvassa on jälleen kiinnostavia ja omaan ikään sopivia. Sama vaatteissa.
Hänen huoneensa on aika minimalistinen, ei tavarapaljoutta, hänelle ei näytä olevan tarvetta sellaiselle.
Näin siis käy, kun tekee vastoin vanhemman polven varoitteluja, ja antaa lapselle "kaiken mitä hän haluaa".
Itse haluaisin luopua upeasta ruokapöydästä sekä parista uudenveroisesta stereosta.Ilmaiseksi.Ei ketään kiinnosta.
Nyt on oikea hetki sopia tulevaa joulua varten kaikkien aikuisten kesken, että ei osteta ensi jouluna ollenkaan joululahjoja vaan lahjoitetaan kaikille stressitöntä joulunalusaikaa.
Toistetaan tätä viestiä läpi vuoden ja pysytään itse kovana, vaikka joku tuokin lahjan.
Kovin montaa joulua ei kukaan yksipuolisesti tuo lahjoja vaan kyllä se lahjojen antaminen ennen pitkää sammuu.
Näin meillä on tehty ja viimeisimpänä myös anoppi on lopettanut lahjojen antamisen. Hän laittaa enää koululaisille rahakuoren, on nähnyt, että osaavat säästää rahaa ja ostaa niillä sitten mieluista ja tarpeellista.
Me ollaan lähipiirin aikuisten kesken sovittu, että ei enää lahjoja, kukka korkeintaan mummolle jne. Kaikki olemme töissä ja ostamme itsellemme ne tavarat, joita tarvitaan jne. Lapsia lahjotaan, mutta kohtuudella. Hyvin toimii. Jos olemme yhdessä joulupöydässä, niin kaikki tuo jotakin-periaatteella, ettei homma kaadu yhden harteille. Tämä ot.