tavarapaljous :(

Minun ongelmani liittyvät äidin tekemiin käsitöihin. Mm. hienoja pöytäliinoja, joita en ole kertaakaan käyttänyt. Aiheuttavat huonoa omatuntoa. Ehkä yritän löytää sukulaisen joka haluaisi ne itselleen. Miten te tekisitte?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole todellista! Meidän leivonpaperilastikossa oli 5 rullaa leivinpaperia, kuusi elmukelmua (kaikki avattu) ja kolme rullaa foliota. Pakastepussipaketteja 5. Kaikkein ärsyttävimmät oli kelmut ja foliot, kun ei me edes käytetä niitä kuin joskus tosi harvoin. Siirsin ne nyt kaikki pienempään laatikkoon, johon ei ainakaan mahdu tuon enempää. Kuinkahan monta vuotta noilla

pärjätään …

Muurin omilleni hieman mummoni kuoleman jälkeen. Sain hänen jäämistöstä pari pakettia foliota, niillä taisin mennä seuraavat vähintään viisi vuotta. Aina vieläkin foliota käyttäessä tulee mieleen perintöfoliot :D

Meillä on foliota, joissa on markkahinta.

Ei noi paljon kaapissa tilaa vie

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa aiemmin oli paljon muumimukikeskustelua. Pakko heittää vielä yksi kommentti.

Ensin kuitenkin havainto: ollaan miehen kanssa molemmat tosi laiskoja tiskaamaan, ja tiski pyörii liian hitaasti. Ei todellakaan jakseta (tai ehditä pienten kanssa) aina saman tien tyhjentää konetta sen pestyä tai täyttää sitä saman tien. Nyt olen viimein saanut vähän rotia tähän! Laskin, kuinka monta kuppia tiskikoneeseen mahtuu, ja vähensin käyttökupit siihen määrään + muutama ylimääräinen käytettäväksi sillä aikaa kun tiskikone käy. Nyt tyhjenevä mukilaatikko muistuttaa ja pakottaa aina pesemään tiskit ajoissa.

Noh, se muumimukiasia. Meillä on käytössä muumeja ja muutama teema-muki. Tykkään siitä, että muumit ovat erilaisia, ja juojat muistavat oman kuppinsa helpommin. Myös 1 v ja 3 v juovat muumeista, koska kuppi on näppärän painava eikä lennä niin helposti lattialle, kuin nuo perus lastenkupit.

Mutta niin. Nyt meillä on joku 15 muumia/teemaa käytössä ja varmaan toiset 15 kaapissa. Joukossa on monta muumia, joista en niin välitä, lahjaksi saatuja tms. Mietin tässä vaan, kuinka paljon lapset särkevät yleensä kuppeja? Olen jättänyt nuo ei-niin-kivatkin kaappiin siltä varalta, että lapsilla rikkoontuu käyttökuppeja ja niitä joutuu korvaamaan. Tähän mennessä ei kyllä yhtään ole vielä rikkoutunut, lujaa tavaraa vaikuttavat olevan 😅

Toisaalta tiedän, että muutaman kivan muumin tulen varmaan tulevaisuudessa ostamaan, ne on mun "keräilykohde" (vaikka suoraan käyttöön tulevatkin, tarrat lentää heti roskiin).

Eli säästäisinkö myös njääh-kupit kulumisen ja rikkoutumisen varalta 🤔 3 alle 4v lasta.

Ihan mielenkiinnosta, mistä ihmeestä alapeukut?

Kirjoitin jo tästä pari sivua sitten, mutta älkää pliis loukkaantuko alapeukuista. Niitä ei tarvitse perustella mitenkään, ja lähes poikkeuksetta alapeukkujen syistä kysyminen tai alapeukuttajille selittely ovat vain rasittavia eivätkä vie keskustelua mukavaan suuntaan.

Yksinkertaisesti: yläpeukku tarkoittaa, että hieno homma, hyvä idea, kekseliäs näkökulma, mukava kommentti, olen samaa mieltä tms. Alapeukku taas kertoo, että joku on viestin sisällöstä eri mieltä, toimisi itse eri tavalla, viestin sisältö jää ehkä epäselväksi, viesti ei vie keskustelua eteenpäin, ei liity aiheeseen tms. Ja nämä kaikki mielipiteet on täysin ok. Täällä pitää pystyä antamaan peukkuja ylös tai alas päin. On luonnollista että alapeukut hieman harmittavat, mutta ei se oikein olisi laadukasta keskustelua, jos olisi pelkkiä yläpeukkuja ja kaikki olisivat kaikesta samaa mieltä. Kaikki olisi hienoa ja mahtavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko vinkkejä ekologisuuden, tavaran vähentämisen ja oman hyvinvoinnin yhteensovittamiseen?

Itselläni alkaa olla tavaran määrä hyvin vähentynyt vuosien harkitsevan ostotyylin vuoksi ja esimerkiksi vaatteet ovat jo siististi henkareissa siten, että kaiken näkee kerralla. En silti pääse yli siitä, että minun pitäisi käyttää vaatteet itse loppuun, ja sitten sinnittelen etätyöt ja vapaa-ajan vanhoissa mainos-t-paidoissa, joita en ole edes itse siis hankkinut. Mietin vain ekologisuutta ja sitä, että parhaiten vaikutan asioihin käyttämällä vaatteet itse loppuun asti. Joskus olen myös myynyt tai vienyt vaatteita Nextiiliin. Silloin tällöin minulle tulee kuitenkin ajatus, että miksi minä en olisi kauniiden vaatteiden arvoinen ja mikä pakko minun on näiden kulumista odottaa. Hirveitä ristiriitoja ajattelussa, ja näitä miettii joka päivä kun kotona on.

Onko muilla vastaavia ajatuksia tai vinkkejä ajattelun kehittämiseen johonkin suuntaan?

Minulla on tästä asiasta myös aika perustavanlaatuinen ongelma. Minusta ei ole mitenkään kohtuullista, että itsensä pitäisi pakottaa väkisin käyttämään jotain rämäisiä mainospaitoja. Mutta ongelma on se, että ne mieluisatkin kotivaatteet kuluvat nopeasti. Olin itsekin jossain vaiheessa kyllästynyt rämävaatteisiin, joita pakotin itseäni käyttämään loppuun, ja ostin itselleni sellaisia nättejä oloasuja, joita kuvittelin pitäväni kauan, mutta kuinkas kävikään. Ei mennyt montaa pesua kuin nuo nätit vaatteet olivat kulahtaneita, nyppyisiä, saumoistaan ratkenneita - tämän lisäksi vielä reikäisiä ja tahraisia, kotona kun tulee puuhasteltua kaikenlaista eivätkä ne vaatteet tule pelkästään sohvannurkassa kotoiluun. Lopputulema oli, että ne yli kymmenen vuotta käytössä olleet "rämät" kotivaatteet olivat itse asiassa todella siistejä verrattuna näihin puoli vuotta vanhoihin "nätteihin" vaatteisiin.

Jos haluaisin pitää kotivaatteeni niin nätteinä, että niiden käyttämisestä suorastaan ilahtuu, pitäisi niitä ostaa uusia parin kuukauden välein. Ekologisena ihmisenä en näin suostu tekemään. Siispä käytän (ja korjaan, ja tuunaan) vanhoja vaatteitani kotona, ja opin hankkimaan ilonaiheeni muusta kuin siitä, mitä minulla on yksin kotona päälläni.

Vaikka Marie Kondo kieltää, niin vaatteiden loppusijoittaminen kotivaatteiksi on mielestäni ihan fiksua. Varsinkin jos kotona puuhastelee kaikenlaista. Toki jos on sellainen, että kotona vain oleilee, niin ihanat pehmoiset valkoiset kotivaatteet toimii, mutta meille puuhailijoille on ehkä parempi siirtää niitä kulahtaneempia mukavia vaatteita kotivaatteiksi. Ei mene rahaa ja resursseja vaatteisiin jossa rymyää pihamaalla, askartelee, remontoi, kokkaa ja jumppaa. Mutta silloin vaatteet ovat myös sinun näköisiä, eikä niitä mainospaitoja. Toki voi olla se ihana kotiasu myös niitä iltoja varten kun vaan löhöää sohvalla.

Vierailija kirjoitti:

Minun ongelmani liittyvät äidin tekemiin käsitöihin. Mm. hienoja pöytäliinoja, joita en ole kertaakaan käyttänyt. Aiheuttavat huonoa omatuntoa. Ehkä yritän löytää sukulaisen joka haluaisi ne itselleen. Miten te tekisitte?

Tässä on selkäe tilanne jos tavara aiheuttaa lähinnä negatiivisiä tunteita. Tuntuu pahalta, kun ei halua tai ehdi käyttää toise. Rakkaudella tekemiä käsitöitä. Itse keräsin yhteen kaikki käsityöt, perintötavarat, lahjat ja muut vastaavat yhteen. Lajittelin ne ihmisten, josta muistuttavat, mukaan. Sitten mietin jokaisesta kasasta onko jotain missä voisin oikeasti käyttää. Jotain matalia maljakoita otin säilytys käyttöön kylppäriin. Muutamia liinoja, osa oli varmaan tyynyliinoja, otin ja liimasin laatikoiden pohjalle, näkyy sieltä kivasti, kun ottaa tavaroita. Yhden pöytäliinan laitoin joululaatikkoon ja sen jälkeen olen joka joulun aikaan käyttänyt pöytäliinaa. Muutamista esineistä askartelin taulun. Koriste-ja käyttöesineitä valitsin ne joita oikeasti rakastin. Loput laitoin pois. Nyt noita iloisia muistoja on ympäri kotia, mutta siltikään ei näytä miltään marttakerhon museolta koti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko vinkkejä ekologisuuden, tavaran vähentämisen ja oman hyvinvoinnin yhteensovittamiseen?

Itselläni alkaa olla tavaran määrä hyvin vähentynyt vuosien harkitsevan ostotyylin vuoksi ja esimerkiksi vaatteet ovat jo siististi henkareissa siten, että kaiken näkee kerralla. En silti pääse yli siitä, että minun pitäisi käyttää vaatteet itse loppuun, ja sitten sinnittelen etätyöt ja vapaa-ajan vanhoissa mainos-t-paidoissa, joita en ole edes itse siis hankkinut. Mietin vain ekologisuutta ja sitä, että parhaiten vaikutan asioihin käyttämällä vaatteet itse loppuun asti. Joskus olen myös myynyt tai vienyt vaatteita Nextiiliin. Silloin tällöin minulle tulee kuitenkin ajatus, että miksi minä en olisi kauniiden vaatteiden arvoinen ja mikä pakko minun on näiden kulumista odottaa. Hirveitä ristiriitoja ajattelussa, ja näitä miettii joka päivä kun kotona on.

Onko muilla vastaavia ajatuksia tai vinkkejä ajattelun kehittämiseen johonkin suuntaan?

Minulla on tästä asiasta myös aika perustavanlaatuinen ongelma. Minusta ei ole mitenkään kohtuullista, että itsensä pitäisi pakottaa väkisin käyttämään jotain rämäisiä mainospaitoja. Mutta ongelma on se, että ne mieluisatkin kotivaatteet kuluvat nopeasti. Olin itsekin jossain vaiheessa kyllästynyt rämävaatteisiin, joita pakotin itseäni käyttämään loppuun, ja ostin itselleni sellaisia nättejä oloasuja, joita kuvittelin pitäväni kauan, mutta kuinkas kävikään. Ei mennyt montaa pesua kuin nuo nätit vaatteet olivat kulahtaneita, nyppyisiä, saumoistaan ratkenneita - tämän lisäksi vielä reikäisiä ja tahraisia, kotona kun tulee puuhasteltua kaikenlaista eivätkä ne vaatteet tule pelkästään sohvannurkassa kotoiluun. Lopputulema oli, että ne yli kymmenen vuotta käytössä olleet "rämät" kotivaatteet olivat itse asiassa todella siistejä verrattuna näihin puoli vuotta vanhoihin "nätteihin" vaatteisiin.

Jos haluaisin pitää kotivaatteeni niin nätteinä, että niiden käyttämisestä suorastaan ilahtuu, pitäisi niitä ostaa uusia parin kuukauden välein. Ekologisena ihmisenä en näin suostu tekemään. Siispä käytän (ja korjaan, ja tuunaan) vanhoja vaatteitani kotona, ja opin hankkimaan ilonaiheeni muusta kuin siitä, mitä minulla on yksin kotona päälläni.

Vaikka Marie Kondo kieltää, niin vaatteiden loppusijoittaminen kotivaatteiksi on mielestäni ihan fiksua. Varsinkin jos kotona puuhastelee kaikenlaista. Toki jos on sellainen, että kotona vain oleilee, niin ihanat pehmoiset valkoiset kotivaatteet toimii, mutta meille puuhailijoille on ehkä parempi siirtää niitä kulahtaneempia mukavia vaatteita kotivaatteiksi. Ei mene rahaa ja resursseja vaatteisiin jossa rymyää pihamaalla, askartelee, remontoi, kokkaa ja jumppaa. Mutta silloin vaatteet ovat myös sinun näköisiä, eikä niitä mainospaitoja. Toki voi olla se ihana kotiasu myös niitä iltoja varten kun vaan löhöää sohvalla.

Ja se on ihan supermukavaa röhnöttää kotona venyneissä ja vanuneissa vaatteissa! Eivät varmasti purista mistään!

Vierailija kirjoitti:

Minun ongelmani liittyvät äidin tekemiin käsitöihin. Mm. hienoja pöytäliinoja, joita en ole kertaakaan käyttänyt. Aiheuttavat huonoa omatuntoa. Ehkä yritän löytää sukulaisen joka haluaisi ne itselleen. Miten te tekisitte?

Älä ainakaan anna sukulaisille, eivät he halua...

Sun pitää ajatella käsitöistä rationaalisesti. Ne olivat äitisi ihana harrastus, joihin hän käytti ylimääräisen aikansa. Oma mummini katsoi kaiken mahdollisen telkkarista ja neuloi ja virkkasi samalla. Taidokkaita juttuja, ihan tuosta vaan. Sukkapari illassa, pitsiliina toisessa.

Mitä sinä teet ajanvietteeksi? Roikut vauvapalstalla.

Entä jos sun kaikki kirjoitukset tänne printattaisiin perinnöksi jälkipolville? Tahtoisivatko he säilyttää niitä?

No eivät.

Äitisi lopputulos on kauniimpi ja fiksumpi kuin höpinämme täällä, mutta yhtä kaikki täytettä yksinäisiin päiviin. Valitse muutama hienoin pöytäliina, käytä niitä joskus ja jouluna, ja vapauta loput kirpparille. Mutta säästä tosiaan muistoksi jotain, koska tuollaisia taitureita, jotka ovat koko elämänsä tehneet käsillä, ei enää tule.

Vierailija kirjoitti:

Kenelläkään kokemusta muumimukien myymisestä muumimukitrahaksi.fi?

Olen myynyt heille. Ei valittamista, kaikki toimi hyvin

Olen jotenkin ihan väsynyt, ja varmaan sen takia päädyin tänne ketjuun. Elämässä on tällä hetkellä kaikki ihan sekaisin, olen uupunut töistä (ja kohta varmaan työkyvytön), en jaksa enää juuri panostaa itseeni tai kunnolla edes parisuhteeseen. Puoliso on pitkiä päiviä töissä ja itse vähemmän tekevänä koen olevani vastuussa myös kodista ja sen siisteydestä. Juttu on vaan niin, että tätä myytävää ja karsittavaa tavaraa on vieläkin tosi paljon. Torissa ei kauppa oikeen enää onnistu, ne ilmotukset vaan lojuu siellä (ja tippuu sivutolkulla jo yhden päivän sisällä), kukaan ei laita viestiä ja jos laittaa, ei tule sovittuna aikana välttämättä noutamaan. Normaalisti olen ekologinen ja haluan, että tavarat pääsee jatkokäyttöön - Niitä voisi siis kierrättää tai nimenomaan myydä. Nyt tuo jälkimmäinen ei näytä onnistuvan ja edellä mainittu puolestaan tuottaa omat haasteensa, kun autottomana en pysty raahaamaan niitä kasseissa kovin kauas. Tuntuu, että olen pian saamassa jonkun hulluuskohtauksen ja viskaamassa kohta nuo kaikki vaan raakasti roskiin, jotta mulla olisi edes yksi asia vähemmän murehdittavana ja silti tuo vaihtoehto tuntuu myös pahalta

Vierailija kirjoitti:

Olen jotenkin ihan väsynyt

, ja varmaan sen takia päädyin tänne ketjuun. Elämässä on tällä hetkellä kaikki ihan sekaisin, olen uupunut töistä (ja kohta varmaan työkyvytön), en jaksa enää juuri panostaa itseeni tai kunnolla edes parisuhteeseen. Puoliso on pitkiä päiviä töissä ja itse vähemmän tekevänä koen olevani vastuussa myös kodista ja sen siisteydestä. Juttu on vaan niin, että tätä myytävää ja karsittavaa tavaraa on vieläkin tosi paljon. Torissa ei kauppa oikeen enää onnistu, ne ilmotukset vaan lojuu siellä (ja tippuu sivutolkulla jo yhden päivän sisällä), kukaan ei laita viestiä ja jos laittaa, ei tule sovittuna aikana välttämättä noutamaan. Normaalisti olen ekologinen ja haluan, että tavarat pääsee jatkokäyttöön - Niitä voisi siis kierrättää tai nimenomaan myydä. Nyt tuo jälkimmäinen ei näytä onnistuvan ja edellä mainittu puolestaan tuottaa omat haasteensa, kun autottomana en pysty raahaamaan niitä kasseissa kovin kauas. Tuntuu, että olen pian saamassa jonkun hulluuskohtauksen ja viskaamassa kohta nuo kaikki vaan raakasti roskiin, jotta mulla olisi edes yksi asia vähemmän murehdittavana ja silti tuo vaihtoehto tuntuu myös pahalta

Mitä jos laitat ilmoitukseen että annetaan tai Facebookin roskalavaryhmään?

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos laitat ilmoitukseen että annetaan tai Facebookin roskalavaryhmään?

Hmm aika hyvä vinkki, mutta suuremman tavarakuorman karsimiseen ei välttämättä silti kovin tehokas ja nopea. Tällä alueella on nimittäin nykyisin se ongelma, että jostain syystä niitä ilmaisiakaan asioita ei välttämättä haeta sovittuna ajankohtana ja sitten ne jäävät edelleen pyörimään nurkkiin. Uskon siis, että tuo Tori voi turhauttaa aika monia! Onkohan siellä nykyisin enemmän huijareita/trolleja liikenteessä, vai onko ihmiset oikeasti noin ailahtelevaisia nykyään? Ensin ollaan ostamassa tai ottamassa jotain tavaraa ilmatteeksi, ja sitten kun pitäisi oikeasti käydä noutamassa niin ei viitsitäkään?

Vierailija kirjoitti:

Olen jotenkin ihan väsynyt, ja varmaan sen takia päädyin tänne ketjuun. Elämässä on tällä hetkellä kaikki ihan sekaisin, olen uupunut töistä (ja kohta varmaan työkyvytön), en jaksa enää juuri panostaa itseeni tai kunnolla edes parisuhteeseen. Puoliso on pitkiä päiviä töissä ja itse vähemmän tekevänä koen olevani vastuussa myös kodista ja sen siisteydestä. Juttu on vaan niin, että tätä myytävää ja karsittavaa tavaraa on vieläkin tosi paljon. Torissa ei kauppa oikeen enää onnistu, ne ilmotukset vaan lojuu siellä (ja tippuu sivutolkulla jo yhden päivän sisällä), kukaan ei laita viestiä ja jos laittaa, ei tule sovittuna aikana välttämättä noutamaan. Normaalisti olen ekologinen ja haluan, että tavarat pääsee jatkokäyttöön - Niitä voisi siis kierrättää tai nimenomaan myydä. Nyt tuo jälkimmäinen ei näytä onnistuvan ja edellä mainittu puolestaan tuottaa omat haasteensa, kun autottomana en pysty raahaamaan niitä kasseissa kovin kauas. Tuntuu, että olen pian saamassa jonkun hulluuskohtauksen ja viskaamassa kohta nuo kaikki vaan raakasti roskiin, jotta mulla olisi edes yksi asia vähemmän murehdittavana ja silti tuo vaihtoehto tuntuu myös pahalta

Laita roskiin, toki niin, että poltettavat poltettavaan jätteeseen, metalli metalliin jne. Mutta ihan turhaan kuormitat itseäsi noilla, ihminen on tärkeämpi kuin tavara ja sitten kun taas on enemmän voimia, voit olla ekologisempi. Voimia!

Vierailija kirjoitti:

Minun ongelmani liittyvät äidin tekemiin käsitöihin. Mm. hienoja pöytäliinoja, joita en ole kertaakaan käyttänyt. Aiheuttavat huonoa omatuntoa. Ehkä yritän löytää sukulaisen joka haluaisi ne itselleen. Miten te tekisitte?

Kuukeloi, monet ovat ommelleet näitä

takkeihin, reppuihin tms. Mulla on myös näitä tallessa ja ajattelin ommella muutaman matkoilla käytettävän kenkäpussin.

Liinoihin on tullut jo korjauskelvottomia reikiä ja tahroja niin että eivät ole enää priimakunnossa. Niistä voi viedä käyttää kauniit kirjoitut kohdat.

Vierailija kirjoitti:

Minun ongelmani liittyvät äidin tekemiin käsitöihin. Mm. hienoja pöytäliinoja, joita en ole kertaakaan käyttänyt. Aiheuttavat huonoa omatuntoa. Ehkä yritän löytää sukulaisen joka haluaisi ne itselleen. Miten te tekisitte?

Mun mielestä tää on hyvä idea. Ajattelisin, että käsityöt on tarkoitettu käytettäväksi ja nautittavaksi. Olisi kivampi, jos niistä nauttisi ihminen, joka tietäisi kuka ne on tehnyt. Mutta kyllä minä käytän juhlissa ja kotona myös kirpparilta löytämiäni ihania käsitöitä, ja jaan niiden tuntemattomien tekijöiden kanssa saman yhteisen tunteen, ymmärrän heitä ja arvostan heidän kätten töitä. Kuvittelen heidät vähän itsen tai äidin kaltaiseksi naiseksi, joka nauttii kodista ja käsitöistä ja kauneudesta. Kun käytän hänen käsityötä, tavallaan jaamme jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen jotenkin ihan väsynyt, ja varmaan sen takia päädyin tänne ketjuun. Elämässä on tällä hetkellä kaikki ihan sekaisin, olen uupunut töistä (ja kohta varmaan työkyvytön), en jaksa enää juuri panostaa itseeni tai kunnolla edes parisuhteeseen. Puoliso on pitkiä päiviä töissä ja itse vähemmän tekevänä koen olevani vastuussa myös kodista ja sen siisteydestä. Juttu on vaan niin, että tätä myytävää ja karsittavaa tavaraa on vieläkin tosi paljon. Torissa ei kauppa oikeen enää onnistu, ne ilmotukset vaan lojuu siellä (ja tippuu sivutolkulla jo yhden päivän sisällä), kukaan ei laita viestiä ja jos laittaa, ei tule sovittuna aikana välttämättä noutamaan. Normaalisti olen ekologinen ja haluan, että tavarat pääsee jatkokäyttöön - Niitä voisi siis kierrättää tai nimenomaan myydä. Nyt tuo jälkimmäinen ei näytä onnistuvan ja edellä mainittu puolestaan tuottaa omat haasteensa, kun autottomana en pysty raahaamaan niitä kasseissa kovin kauas. Tuntuu, että olen pian saamassa jonkun hulluuskohtauksen ja viskaamassa kohta nuo kaikki vaan raakasti roskiin, jotta mulla olisi edes yksi asia vähemmän murehdittavana ja silti tuo vaihtoehto tuntuu myös pahalta

Laita roskiin, toki niin, että poltettavat poltettavaan jätteeseen, metalli metalliin jne. Mutta ihan turhaan kuormitat itseäsi noilla, ihminen on tärkeämpi kuin tavara ja sitten kun taas on enemmän voimia, voit olla ekologisempi. Voimia!

Torissa annetaan -ilmoitus ja Simsalabim, joku hakee tavarat pois käsistäsi.

Vierailija kirjoitti:

Olen jotenkin ihan väsynyt, ja varmaan sen takia päädyin tänne ketjuun. Elämässä on tällä hetkellä kaikki ihan sekaisin, olen uupunut töistä (ja kohta varmaan työkyvytön), en jaksa enää juuri panostaa itseeni tai kunnolla edes parisuhteeseen. Puoliso on pitkiä päiviä töissä ja itse vähemmän tekevänä koen olevani vastuussa myös kodista ja sen siisteydestä. Juttu on vaan niin, että tätä myytävää ja karsittavaa tavaraa on vieläkin tosi paljon. Torissa ei kauppa oikeen enää onnistu, ne ilmotukset vaan lojuu siellä (ja tippuu sivutolkulla jo yhden päivän sisällä), kukaan ei laita viestiä ja jos laittaa, ei tule sovittuna aikana välttämättä noutamaan. Normaalisti olen ekologinen ja haluan, että tavarat pääsee jatkokäyttöön - Niitä voisi siis kierrättää tai nimenomaan myydä. Nyt tuo jälkimmäinen ei näytä onnistuvan ja edellä mainittu puolestaan tuottaa omat haasteensa, kun autottomana en pysty raahaamaan niitä kasseissa kovin kauas. Tuntuu, että olen pian saamassa jonkun hulluuskohtauksen ja viskaamassa kohta nuo kaikki vaan raakasti roskiin, jotta mulla olisi edes yksi asia vähemmän murehdittavana ja silti tuo vaihtoehto tuntuu myös pahalta

Sinä olet jo ollut niin ekologinen kuin pystyt. Reduce, reuse, recycle. Sinä olet tehnyt kaikkesi etsiäksesi tavaroille uudelleenkäytön, sinun resurssien rajoissa. Ei ole kohtuullista vaatia enempää. Näyttää, että sinun ei ole mahdollista löytää tavaroille uudelleenkäyttöä kohtuullisin resurssein. On hyväksyttävää siirtyä seuraavaan steppiin eli recycle, kierrätykseen. Olet silti ekologinen. Ja kun kaikki tämä johtaa, että muu kulutuksesi on Reduce, eli olet vähentänyt kulutusta, niin olet tehnyt parhaasi.

Sinulla on rajallinen määrä energiaa. Sinun pitää priorisoida se energia. Esimerkiksi olet autoton, se on ekologinen valinta, joka toisaalta estää loputtomiin kuljettelemasta tavaraa, mutta on sen arvoista.

Myös varmaan käytät aikaasi esim tehden ruokaa einesten sijaan. Se on aikaa vievää, mutta tuottaa vähemmän pakkausroskaa. Toisaalta sinulle ei jälleen jää aikaa ja energiaa loputtomiin kaupata ja kuljetella ja kirpparoida tavaraa, josta on nyt ilmeistä ettei sille ole markkinaa. Sekin on ekologinen valinta ja sen arvoista. Mutta ymmärrä itsekin, että kaikella on kääntöpuoli ja hinta, ja joskus tulee vastaan se sinunkin resurssien raja. Voit vain käyttää ne viisaasti.

Noista kotivaatteista: Olen sitä mieltä, että jo vähän kulahtamaan päässeistä vaatteista on ihan hyvä tehdä kotivaatteita.  Minulla on esimerkiksi aika monta nyppyistä neulepaitaa, jotka olen alentanut kotivaatteiksi, mutta ne ovat silti suht asiallisia ja ehjiä kuitenkin. Ja myös oman makuni mukaisia, koska olen aiemmin käyttänyt niitä kodin ulkopuolellakin. Ajattelen siis, että kotivaatteiden ei tarvitse missään nimessä olla  kulahtaneita ja reikäisiä retkuja. Kotihetketkin kuitenkin ovat tärkeitä, joten olisi aika kurjaa hengailla rumissa vaatteissa. Eli mainospaitojen kanssa tuskailevalle sanoisin, että kyllä ne voi ihan hyvällä omallatunnolla laittaa pois. Ei ole velvollisuutta käyttää epämieluista vaatetta loppuun asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla meni ikkuna rikki ja jouduin yllättäen evakkoon lähes naapurissa asuvan ystäväni luo. Hän on aika yksityinen ihminen ja koska asumme hyvin lähekkäin ei mitään yökyläilyjä hänen luona ole tarvinnut pitää, hän on minun luona ollut muutaman kerran remonttia paossa ja reissuilla on käyty yhdessä, etten siis väkisin tuppautunut. Hänen sisustus on rauhallinen, vaalea ja lähälle minimalistista, mutta nyt kun olin hänen luonaan huomasin, että siellä on aika paljon asioita tehty vain häntä varten. Tämä sai minut ajattelemaan, kuinka paljon omasta kodistani on vain minulle ja kuinka paljon on sitä varten, että vaikuttaisi vieraiden, etäpalaverin tai somen mielestä fiksulta, jännittävältä, erilaiselta tai muulta?

Kuinka paljon turhaa tavaraa on jättänyt kotiinsa vain sen takia, että joku muu tietää, että on lukenut Sinuhe egyptiläisen ja kultturellinina hankkinut siitä vielä erikoispainoksen? En edes pidä siitä kirjasta, erikoispainoksen olen onneksi saanut lahjaksi, mutta hyllyyn jäänyt vain sen vuoksi, että usein muut kommentoivat kirjahyllyäni. Ystävälläni oli taas vain muutama kirja, nekin kaapissa ja moni niistä selvästi luettu todella useasti. Pari pokkaria, joku lapsuuden suosikki, pari kovakantista kirjaa ja pari lahjakirjan, jotka olivat kesken. Loput oli laittanut kiertoon, kun oli lukenut.

Hänen oli myös maalannut kaappiensa sisäpintoja eri väreillä tai päällystänyt kuviota Petrillä. Itse olisin varmaan maalannut kaappien ulkoa, koska eihän sitä muuten muut näe tai ainakin postannut someen kuvia ja esitellyt kaikille kylään tulijoille. Samoin kylppärin peilikaapissa kaikki tuotteet oli samaa sävyä ja taustalle laitettu joku kontaktimuovitapetti. Ihanasti oli makkarin kattoon laitettu niistä 2000-luvun suosikeista, pimeässä hohtavista tähdistä, kaunis kuvio, päivällä ei todellakaan huomannut, koska kuka tuijottelee toisten kattoihin? Todella kauniita esineitä oli myös kaapissa säilytyspurkkeina, minä olisin varmaan vaihtanut avohyllyyn, että näkyvät, vaikka vihaan pölyjen pyyhintää. Ja hänellä kaikki oli todella tehty vain häntä varten, eipä sitä siivouskomeroa, liinavaatekaappia tai peilikaappia muut availe normaalisti kahvilla käydessään. Kyllä sitä vähän kriittisemmin suhtautuu nyt omiin tavaroihinsa ja valintoihin niiden säilyttämiseen, vaikka monta karsintakierrosta on minunkin osalta tehty ja koti sinällään jo nykyään siisti ja kaunis.

Suosittelen kaikkia miettimään, että jos nyt kotisi laitettaisi ikuiseen karanteeniin, eikä sinne voisi ketään kutsua, eikä kuvia laittaa someen, niin säilyttäisikö kaikki tavarat? olisiko juuri ne esillä vai menisikö osa kaappiin ja jotkut muut avaohyllyyn? Toki jos on iso ruokapöytä ja paljon astioita sitä varten, että järjestät juhlia, niin voisi lisätä, että juhlaväki kävisi edelleen, mutta olisivat kaikki sokeutuneet.

Jotenkin ihana idea tehdä jotain vain itseä varten. Minäkin haluan kodissa olevan rauhallinen ja neutraalivärimaailma, mutta rakastan kirkkaita värejä ja kimmallusta. Voisi vaikka siivouskomeron maalata jollain värillä. Ostelun sijaan tehdä jotain tuollaisga kivaa ja järjestää kaapit sisältä kauniiksi.

Ihan rehellisesti sanottuna, en tiennyt tällaisia muille sisustavia ihmisiä olevan oikeasti. Olen todella ollut kuplassa ja luullut että jokainen sisustaa itselleen ja tuollaiset ”sinuhet kirjahyllyssä vieraita varten” on vaan juttuja 😅

Ja silti kaikkien kodit näyttää nyt olevan valkoisia ja harmaita, tai valkoista ja rottinkia?

Minun omannäköinen koti olisi sellainen boheemi ja värikäs, mutta koska meillä asuu muitakin ja heillä käy kavereita, hillitsen itseni. Kuulostaa hienolta olla sisistamatta muiden katseille, mutta todellisuudessa ihmiset eivät ole kauhean suvaitsevaisia erilaisuudelle.

Suomeen mahtuu aina vain yksi villitys kerrallaan, nyt kaikki konmarittaa, niin kukaan ei osta mitään mitä ne konmarittajat koettaa myydä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla meni ikkuna rikki ja jouduin yllättäen evakkoon lähes naapurissa asuvan ystäväni luo. Hän on aika yksityinen ihminen ja koska asumme hyvin lähekkäin ei mitään yökyläilyjä hänen luona ole tarvinnut pitää, hän on minun luona ollut muutaman kerran remonttia paossa ja reissuilla on käyty yhdessä, etten siis väkisin tuppautunut. Hänen sisustus on rauhallinen, vaalea ja lähälle minimalistista, mutta nyt kun olin hänen luonaan huomasin, että siellä on aika paljon asioita tehty vain häntä varten. Tämä sai minut ajattelemaan, kuinka paljon omasta kodistani on vain minulle ja kuinka paljon on sitä varten, että vaikuttaisi vieraiden, etäpalaverin tai somen mielestä fiksulta, jännittävältä, erilaiselta tai muulta?

Kuinka paljon turhaa tavaraa on jättänyt kotiinsa vain sen takia, että joku muu tietää, että on lukenut Sinuhe egyptiläisen ja kultturellinina hankkinut siitä vielä erikoispainoksen? En edes pidä siitä kirjasta, erikoispainoksen olen onneksi saanut lahjaksi, mutta hyllyyn jäänyt vain sen vuoksi, että usein muut kommentoivat kirjahyllyäni. Ystävälläni oli taas vain muutama kirja, nekin kaapissa ja moni niistä selvästi luettu todella useasti. Pari pokkaria, joku lapsuuden suosikki, pari kovakantista kirjaa ja pari lahjakirjan, jotka olivat kesken. Loput oli laittanut kiertoon, kun oli lukenut.

Hänen oli myös maalannut kaappiensa sisäpintoja eri väreillä tai päällystänyt kuviota Petrillä. Itse olisin varmaan maalannut kaappien ulkoa, koska eihän sitä muuten muut näe tai ainakin postannut someen kuvia ja esitellyt kaikille kylään tulijoille. Samoin kylppärin peilikaapissa kaikki tuotteet oli samaa sävyä ja taustalle laitettu joku kontaktimuovitapetti. Ihanasti oli makkarin kattoon laitettu niistä 2000-luvun suosikeista, pimeässä hohtavista tähdistä, kaunis kuvio, päivällä ei todellakaan huomannut, koska kuka tuijottelee toisten kattoihin? Todella kauniita esineitä oli myös kaapissa säilytyspurkkeina, minä olisin varmaan vaihtanut avohyllyyn, että näkyvät, vaikka vihaan pölyjen pyyhintää. Ja hänellä kaikki oli todella tehty vain häntä varten, eipä sitä siivouskomeroa, liinavaatekaappia tai peilikaappia muut availe normaalisti kahvilla käydessään. Kyllä sitä vähän kriittisemmin suhtautuu nyt omiin tavaroihinsa ja valintoihin niiden säilyttämiseen, vaikka monta karsintakierrosta on minunkin osalta tehty ja koti sinällään jo nykyään siisti ja kaunis.

Suosittelen kaikkia miettimään, että jos nyt kotisi laitettaisi ikuiseen karanteeniin, eikä sinne voisi ketään kutsua, eikä kuvia laittaa someen, niin säilyttäisikö kaikki tavarat? olisiko juuri ne esillä vai menisikö osa kaappiin ja jotkut muut avaohyllyyn? Toki jos on iso ruokapöytä ja paljon astioita sitä varten, että järjestät juhlia, niin voisi lisätä, että juhlaväki kävisi edelleen, mutta olisivat kaikki sokeutuneet.

Jotenkin ihana idea tehdä jotain vain itseä varten. Minäkin haluan kodissa olevan rauhallinen ja neutraalivärimaailma, mutta rakastan kirkkaita värejä ja kimmallusta. Voisi vaikka siivouskomeron maalata jollain värillä. Ostelun sijaan tehdä jotain tuollaisga kivaa ja järjestää kaapit sisältä kauniiksi.

Ihan rehellisesti sanottuna, en tiennyt tällaisia muille sisustavia ihmisiä olevan oikeasti. Olen todella ollut kuplassa ja luullut että jokainen sisustaa itselleen ja tuollaiset ”sinuhet kirjahyllyssä vieraita varten” on vaan juttuja 😅

Ja silti kaikkien kodit näyttää nyt olevan valkoisia ja harmaita, tai valkoista ja rottinkia?

Minun omannäköinen koti olisi sellainen boheemi ja värikäs, mutta koska meillä asuu muitakin ja heillä käy kavereita, hillitsen itseni. Kuulostaa hienolta olla sisistamatta muiden katseille, mutta todellisuudessa ihmiset eivät ole kauhean suvaitsevaisia erilaisuudelle.

Tottakai muiden talossa asuvien mielipiteet tulee ottaa huomioon sisustuksessa, mutta muuten en näe järkeä sisustaa muille kuin itselleen.

Vaaleita koteja on paljon, koska se on nykyajan trendi ja olemme kuitenkin aika laumaeläimkä. Sisustustrendit on siinä missä muutkin trendit, kodit on eri näköisiä eri aikakausina. Monet haluavat päästä sisustuksessa helpolla ja ostavat sitä mitä huonekaluliikkeessä on tarjolla. Vaalealla on helppo sisustaa.

Itse en muuten tunne ketään kenen koti olisi sisustettu rottingilla, onko tämä joku juttu?