tavarapaljous :(

Vierailija kirjoitti:

Tuo kirjojen säilyttäminen tai näkyvillä oleminen herättää aina keskustelua. Konsensus taitaa olla, että sivistyneillä ihmisillä on kirjahylly olohuoneessa. Tässähän tullaan taas siihen, millaisia mielikuvia kenelläkin on. Itse kirjallisuuden suurkuluttajana ja sitä yliopistossa opiskelleena naurattaa, jos joku mittaa sivistykseni tasoa sillä, ettei olohuoneessamme ole yhden yhtä kirjaa esillä, vaan ne ovat työhuoneessa kirjoja täpötäynnä olevassa ovellisessa kiinteässä kaapissa, jossa normaalisti säilytetään vaatteita yms. Voin kyllä keskustella kirjallisuudesta mutta selkeyttä ja pelkistystä vaativa sisustussilmäni ei halua kirjoja esille tuomaan levottomuutta olohuoneeseen vain jotta joku ei kuvittelisi minusta jotain.

Eli oikeasti, älkää nyt hyvät ihmiset sisustako näyttääksenne itsestänne jotain (valheellista) kuvaa. Siitä ei hyödy kukaan.

Olet oikeassa, ettei ihmisen sisustusvalinnoista voi päätellä sivistyksestä tai lukuharrastuksesta mitään. Mutta toisaalta, minä himolukijana yksinkertaisesti pidän kirjoista myös esteettisesti. Minua ilahduttaa ja rauhoittaa katsella korkeita täysiä kirjahyllyjä. En minä niitä muiden takia esillä pidä, vaan itseni.

Onko kenelläkään muulla vaikeuksia luopua nimenomaan kauniista asioista, esim. kauniista vaatteista?

Esimerkkinä, olen tässä nyt pari päivää epäröinyt ja pähkäillyt yhden mekon kanssa, jota olen ollut laittamassa Toriin myyntiin. Siinä on mielestäni ihan mielettömän kaunis kangas, mutta itse mekon malli ei sovi minulle yhtään. Näytän sen kanssa tasapaksulta pötköltä. Olen miettinyt kaikkia vaihtoehtoja, että ehkä voisin räätälöidä sitä itselleni sopivaksi, tai ehkä voisin purkaa koko mekon ja ommella siitä jotain muuta... no, näin tuskin tulee tapahtumaan, minulla on nimittäin ihan tarpeeksi jo kankaita ompeluharrastustani varten.

Joten mekko lentää myyntilaatikkoon. Mutta aina, kun otan sen sieltä kuvattavaksi, näen vain sen upean, uniikin kankaan enkä malta....

Miten tästä pääsee eroon? Ei kaikkea kaunista tarvitse itse omistaa, tiedän sen ihan järjen tasolla, mutta miksi luopuminen on niin vaikeaa?

Olen viime aikoina yrittänyt kokeilla sitä Konmarin "tuottaako iloa" -juttua, ja tuottaahan kauniit asiat paljon iloa. Mutta ei kauniista kankaasta mitään hyötyä silti ole kaapin perukoilla. Siinä pulma.

Vierailija kirjoitti:

Mikä tavararyhmä, huone tai asia on teidän karsimisprojekteissa ollut se vaikein?

Entä onko joku mikä on mennyt super helposti?

Mulla vaikea keittiökaapit, astiat joista ei raaskisi luopua ja kaikenlainen muu mitä niihin säilötty. Asiaan vaikuttaa myös hyvin epäkäytännölliset kaapit.

Helpointa tähän saakka lasten huoneet, kun lapset isoja ja luopuvat itse mielellään kaikesta sellaisesta jota eivät enää käytä.

Omaa vaatekaappia en tahdo saada aikaiseksi ryhtyä raivaamaan. Siellä on aivan liikaa sisältöä.

Lasten vaatehyllyt olen lähiaikoina raivannut ja päivittänyt.

Tuossa aiemmin oli paljon muumimukikeskustelua. Pakko heittää vielä yksi kommentti.

Ensin kuitenkin havainto: ollaan miehen kanssa molemmat tosi laiskoja tiskaamaan, ja tiski pyörii liian hitaasti. Ei todellakaan jakseta (tai ehditä pienten kanssa) aina saman tien tyhjentää konetta sen pestyä tai täyttää sitä saman tien. Nyt olen viimein saanut vähän rotia tähän! Laskin, kuinka monta kuppia tiskikoneeseen mahtuu, ja vähensin käyttökupit siihen määrään + muutama ylimääräinen käytettäväksi sillä aikaa kun tiskikone käy. Nyt tyhjenevä mukilaatikko muistuttaa ja pakottaa aina pesemään tiskit ajoissa.

Noh, se muumimukiasia. Meillä on käytössä muumeja ja muutama teema-muki. Tykkään siitä, että muumit ovat erilaisia, ja juojat muistavat oman kuppinsa helpommin. Myös 1 v ja 3 v juovat muumeista, koska kuppi on näppärän painava eikä lennä niin helposti lattialle, kuin nuo perus lastenkupit.

Mutta niin. Nyt meillä on joku 15 muumia/teemaa käytössä ja varmaan toiset 15 kaapissa. Joukossa on monta muumia, joista en niin välitä, lahjaksi saatuja tms. Mietin tässä vaan, kuinka paljon lapset särkevät yleensä kuppeja? Olen jättänyt nuo ei-niin-kivatkin kaappiin siltä varalta, että lapsilla rikkoontuu käyttökuppeja ja niitä joutuu korvaamaan. Tähän mennessä ei kyllä yhtään ole vielä rikkoutunut, lujaa tavaraa vaikuttavat olevan 😅

Toisaalta tiedän, että muutaman kivan muumin tulen varmaan tulevaisuudessa ostamaan, ne on mun "keräilykohde" (vaikka suoraan käyttöön tulevatkin, tarrat lentää heti roskiin).

Eli säästäisinkö myös njääh-kupit kulumisen ja rikkoutumisen varalta 🤔 3 alle 4v lasta.

Vierailija kirjoitti:

Onko kenelläkään muulla vaikeuksia luopua nimenomaan kauniista asioista, esim. kauniista vaatteista?

Esimerkkinä, olen tässä nyt pari päivää epäröinyt ja pähkäillyt yhden mekon kanssa, jota olen ollut laittamassa Toriin myyntiin. Siinä on mielestäni ihan mielettömän kaunis kangas, mutta itse mekon malli ei sovi minulle yhtään. Näytän sen kanssa tasapaksulta pötköltä. Olen miettinyt kaikkia vaihtoehtoja, että ehkä voisin räätälöidä sitä itselleni sopivaksi, tai ehkä voisin purkaa koko mekon ja ommella siitä jotain muuta... no, näin tuskin tulee tapahtumaan, minulla on nimittäin ihan tarpeeksi jo kankaita ompeluharrastustani varten.

Joten mekko lentää myyntilaatikkoon. Mutta aina, kun otan sen sieltä kuvattavaksi, näen vain sen upean, uniikin kankaan enkä malta....

Miten tästä pääsee eroon? Ei kaikkea kaunista tarvitse itse omistaa, tiedän sen ihan järjen tasolla, mutta miksi luopuminen on niin vaikeaa?

Olen viime aikoina yrittänyt kokeilla sitä Konmarin "tuottaako iloa" -juttua, ja tuottaahan kauniit asiat paljon iloa. Mutta ei kauniista kankaasta mitään hyötyä silti ole kaapin perukoilla. Siinä pulma.

Tästä juuri katsoin videota, kun oli kaappi täynnä vaatteita ja kaikki tuottivat iloa. Hän päätti sitten kokeilla kaikkia päälle ja jaottelu vaatteet: tuottaa iloa + näyttää hyvältä päällä, ei näytä hyvältä tai sovi ja vielä kolmas kategoria ei iloa. Ei iloa vaatteet laittoi pois, ne jotka eivät istuneet hyvin laittoi varastoon (tai siis vierashuoneen kaappiin) ja hänellä oli joku päivämäärä milloin kokeilisi uudelleen.

Minä olen tehnyt pienemmin, eli osalla vaatteista samaa, nyt ajattelin loman aikana kokeilla kaikki vaatteet. Ne jotka eivät näytä hyvältä pakkaan ullakolle tai laitan pois. Kokeilen joulun jälkeen taas uudestaan, jos tässä syksyn aikana laihtuisi.

Hän kehotti näissä tavaroissa jotka tuottavat iloa, mutta niitä on liikaa kysymään lisäkysymyksiä, kuten näyttääkö hyvältä päällä? Käytänkö tätä? Onko käytössä? Mahtuuko kaappiin? Mutta niin, ettei unohda sitä iloa.

Onko sinullekaan iloa näyttää pökkelöltä? Ilon pitäisi kaiketi tulla, kun tavara on käyttötarkoituksessaan. Toinen on laittaa sille tavaralle päivämäärä, jos en seuraavan parin viikon päästä ole saanut mekkoa ommeltu uusiksi, laitan sen pois. Oikeasti innostavat projektit kuitenkin haluaa aloittaa heti. Tai niin kuin minulla, jos ei jouluna mahdu, niin laitan pois. Minulla toki on monen kokoisia vaatteita, jos olen laihtunut osaanja aion jatkaa samalla linjalla, jätän loput. Jos en laihtunut mihinkään, niin laitan ne kaikki pois.

Meillä mies on sählä, joka rikkoo astioita vuodessa varmaan saman verran kuin lapset yhteensä :D Itse pakkasin joitakin vuosia sitten ylimääräiset astiat laatikkoon ja vintille, otin käyttöön kun astiat alkoivat olla vähissä, ja nyt ollaan uusien astioiden tarpeessa. Esimerkiksi lautasia on jäljellä juuri ja juuri meille sopiva määrä, mutta ovat eri sarjoista. Lapset ovat kouluiässä ja sinänsä sopiva hetki uusia astiastoa, kun lapset eivät enää niin paljon pudottele astioita. Mies pudottelee edelleen, joten ajattelin hankkia astiaston jossakin perusvärissä, jota saa ostettua jatkossa aina lisää tarvittaessa.

Itse pakkaisin ne ylimääräiset muumimukit johonkin pois silmistä, mutta niin että niitä voi tarvittaessa hakea varastosta lisää, jos mukeja menee rikki. Voihan tietysti olla, ettei teidän taloudessa niitä rikkoudukaan niin kovaa tahtia, joten ylimääräiset mukit voi muutaman vuoden päästä laittaa kokonaan pois jos tuntuu, että niitä on turha säilöä.

Minkä tänään heittää pois, huomenna sitä taatusti tarvitsisi. Säästän, koska en halua joutua ostamaan uutta, harmittaisi kovasti.

Vierailija kirjoitti:

Onko kenelläkään muulla vaikeuksia luopua nimenomaan kauniista asioista, esim. kauniista vaatteista?

Esimerkkinä, olen tässä nyt pari päivää epäröinyt ja pähkäillyt yhden mekon kanssa, jota olen ollut laittamassa Toriin myyntiin. Siinä on mielestäni ihan mielettömän kaunis kangas, mutta itse mekon malli ei sovi minulle yhtään. Näytän sen kanssa tasapaksulta pötköltä. Olen miettinyt kaikkia vaihtoehtoja, että ehkä voisin räätälöidä sitä itselleni sopivaksi, tai ehkä voisin purkaa koko mekon ja ommella siitä jotain muuta... no, näin tuskin tulee tapahtumaan, minulla on nimittäin ihan tarpeeksi jo kankaita ompeluharrastustani varten.

Joten mekko lentää myyntilaatikkoon. Mutta aina, kun otan sen sieltä kuvattavaksi, näen vain sen upean, uniikin kankaan enkä malta....

Miten tästä pääsee eroon? Ei kaikkea kaunista tarvitse itse omistaa, tiedän sen ihan järjen tasolla, mutta miksi luopuminen on niin vaikeaa?

Olen viime aikoina yrittänyt kokeilla sitä Konmarin "tuottaako iloa" -juttua, ja tuottaahan kauniit asiat paljon iloa. Mutta ei kauniista kankaasta mitään hyötyä silti ole kaapin perukoilla. Siinä pulma.

Juu kyllä! Olen parantumaton esteetikko, joka rakastaa kauniita värejä, vaatteita ja tavaroita/asusteita. Uskon että kun aika vähän kuluu, niin tuut oleen valmis luopumaan siitä mekosta ihan vaan siitä syystä, että et käytä sitä koskaan. Makaa tyhjänpanttina siis.

Nyt oot jo pistänyt sen sinne myyntilaatikkoon, niin oot tehnyt tietoista luopumista. Oon sitä mieltä että kauniita asioita saakin olla, mutta mitään vaatetta ei kannata pantata vuosikausia, jos sitä ei käytä. Kaiken pitää tulla käyttöön, jos ei viikottain niin ainakin joka kuukausi. Ajattelen, et se on vähän niinkuin rahan hukkaan heittämistä jos ei tavaroitaan/vaatteitaan ota käyttöön juuri koskaan!

Yhdet kauniit kengät mulla oli, hyllyillä lepäsivät lähinnä ja mietinpä että onpa turhaa. Ja että kun muutan, nuo vie vain turhaa tilaa. Otin ne käyttöön pari kertaa ja mietin, että tykkäänkö näistä. No, eivät olleet sen kummemmat ja pistin myyntiin. Siitä on nyt aikaa ja kerran lievästi ikävöinyt mutta en enää, hyvä kun menivät kiertoon. :)

Yritän täällä siivota ja karsia ja järjestää ja tää on vähän masentavaa. En ehdi tehdä hirveän paljon kerralla, koska arkielämä ja lapset. Saan joo vaikka kestokassillisen tai pari tavaraa kerättyä kun oon tehokas, mutta mulla ei ole mitään paikkaa, mihin ne laittaa. Tai haluaisin laittaa jotain pidemmäksi aikaa säilöön, mutta säilytystilat on jo käytetty kausivaatteille jne. Meillä on pieni asunto, jossa on pieni kylmä varasto, ja kylmässä en suostu säilyttämään mitään muuta kuin varmasti homehtumattomia asioita ( eikä tuonne varastoon kyllä hirveästi enää mahtuisikaan miehen työkalujen, suksien, pyörien jne seuraksi).

Tuntuu että tää työ ois paljon helpompaa, jos olisi vaikka kokonainen kaappi väliaikaisen tavaran säilytyspisteeksi. Nyt kaikki vaan jää täyttämään eteistä - kirppistavarat, anopilta jäänyt tyyny, äidille menevä pöytä, rattaiden ratasosa kun koppa nyt käytössä, kehykset jotka odottavat vielä sisältöä, järjestysprojektissa tyhjentyneet laatikot jotka odottavat uutta käyttöä....

Huoh.

Nyt kyllä menen ja varaan kirppispöydän.

Vierailija kirjoitti:

Tuossa aiemmin oli paljon muumimukikeskustelua. Pakko heittää vielä yksi kommentti.

Ensin kuitenkin havainto: ollaan miehen kanssa molemmat tosi laiskoja tiskaamaan, ja tiski pyörii liian hitaasti. Ei todellakaan jakseta (tai ehditä pienten kanssa) aina saman tien tyhjentää konetta sen pestyä tai täyttää sitä saman tien. Nyt olen viimein saanut vähän rotia tähän! Laskin, kuinka monta kuppia tiskikoneeseen mahtuu, ja vähensin käyttökupit siihen määrään + muutama ylimääräinen käytettäväksi sillä aikaa kun tiskikone käy. Nyt tyhjenevä mukilaatikko muistuttaa ja pakottaa aina pesemään tiskit ajoissa.

Noh, se muumimukiasia. Meillä on käytössä muumeja ja muutama teema-muki. Tykkään siitä, että muumit ovat erilaisia, ja juojat muistavat oman kuppinsa helpommin. Myös 1 v ja 3 v juovat muumeista, koska kuppi on näppärän painava eikä lennä niin helposti lattialle, kuin nuo perus lastenkupit.

Mutta niin. Nyt meillä on joku 15 muumia/teemaa käytössä ja varmaan toiset 15 kaapissa. Joukossa on monta muumia, joista en niin välitä, lahjaksi saatuja tms. Mietin tässä vaan, kuinka paljon lapset särkevät yleensä kuppeja? Olen jättänyt nuo ei-niin-kivatkin kaappiin siltä varalta, että lapsilla rikkoontuu käyttökuppeja ja niitä joutuu korvaamaan. Tähän mennessä ei kyllä yhtään ole vielä rikkoutunut, lujaa tavaraa vaikuttavat olevan 😅

Toisaalta tiedän, että muutaman kivan muumin tulen varmaan tulevaisuudessa ostamaan, ne on mun "keräilykohde" (vaikka suoraan käyttöön tulevatkin, tarrat lentää heti roskiin).

Eli säästäisinkö myös njääh-kupit kulumisen ja rikkoutumisen varalta 🤔 3 alle 4v lasta.

Ihan mielenkiinnosta, mistä ihmeestä alapeukut?

Kannatan vaatteiden karsimisessa sovittamista.

Kaikki epämukavat ja huonosti istuvat pois, koska käytännössähän ne eivät pääse käyttöön, kun aina on joku mukavampi ja paremmin istuva ehdokas. Ne huonosti istuvat, vaikka kauniit, jää kuitenkin aina kakkoseksi ja kaappiin roikkumaan. Ja vaikka kangas ulkonäöltään toisi iloa, niin ainakin mulle päällimmäinen tunne on harmi, kun se kaunis vaate ei kuitenkaan päällä näytä ja tunnu hyvältä. Sen huomaa vasta, kun sovittaa.

Toinen, mikä auttaa, on useampi kierros. Esimerkiksi työjakuissa vielä keväällä sain karsittua vain pari kirppispöytään. Nyt kun kävin kesän jälkeen uudelleen läpi sovitellen, lähti sitten useampi lisää. Jäljelle jäi vain oikeasti sopivat, istuvat ja ajanmukaiset kolme jakkua. Tajusin nimittäin, että en minä niitä muita kuitenkaan enää ikinä käytä, koska ne kolme on niin paljon siistimpiä ja sopivampia, joten miksi ihmeessä säilyttäisin kaapin tukkeena loput ei enää niin sopivat ja ajanmukaiset.

Onko vinkkejä ekologisuuden, tavaran vähentämisen ja oman hyvinvoinnin yhteensovittamiseen?

Itselläni alkaa olla tavaran määrä hyvin vähentynyt vuosien harkitsevan ostotyylin vuoksi ja esimerkiksi vaatteet ovat jo siististi henkareissa siten, että kaiken näkee kerralla. En silti pääse yli siitä, että minun pitäisi käyttää vaatteet itse loppuun, ja sitten sinnittelen etätyöt ja vapaa-ajan vanhoissa mainos-t-paidoissa, joita en ole edes itse siis hankkinut. Mietin vain ekologisuutta ja sitä, että parhaiten vaikutan asioihin käyttämällä vaatteet itse loppuun asti. Joskus olen myös myynyt tai vienyt vaatteita Nextiiliin. Silloin tällöin minulle tulee kuitenkin ajatus, että miksi minä en olisi kauniiden vaatteiden arvoinen ja mikä pakko minun on näiden kulumista odottaa. Hirveitä ristiriitoja ajattelussa, ja näitä miettii joka päivä kun kotona on.

Onko muilla vastaavia ajatuksia tai vinkkejä ajattelun kehittämiseen johonkin suuntaan?

Vierailija kirjoitti:

Tuo kirjojen säilyttäminen tai näkyvillä oleminen herättää aina keskustelua. Konsensus taitaa olla, että sivistyneillä ihmisillä on kirjahylly olohuoneessa. Tässähän tullaan taas siihen, millaisia mielikuvia kenelläkin on. Itse kirjallisuuden suurkuluttajana ja sitä yliopistossa opiskelleena naurattaa, jos joku mittaa sivistykseni tasoa sillä, ettei olohuoneessamme ole yhden yhtä kirjaa esillä, vaan ne ovat työhuoneessa kirjoja täpötäynnä olevassa ovellisessa kiinteässä kaapissa, jossa normaalisti säilytetään vaatteita yms. Voin kyllä keskustella kirjallisuudesta mutta selkeyttä ja pelkistystä vaativa sisustussilmäni ei halua kirjoja esille tuomaan levottomuutta olohuoneeseen vain jotta joku ei kuvittelisi minusta jotain.

Eli oikeasti, älkää nyt hyvät ihmiset sisustako näyttääksenne itsestänne jotain (valheellista) kuvaa. Siitä ei hyödy kukaan.

Pistän vielä paremmaksi. Samalla tavalla olen opiskellut kirjallisuutta ja olen suuri kirjojen ystävä, mutta kotonani ei ole käytännössä juurikaan kirjoja. Ei esillä eikä kaapissa piilossa. Kodistani ei pysty päättelemään, että luenko vai en, sillä lainaan kaiken kirjastosta. Mutta siis en sano tätä mitenkään arvostelevasti, jokaisella on oikeus pitää tai olla pitämättä kotonaan kirjoja. Sitä kyllä itsekin vähän arvostelen, että joku pitää jotain klassikkokirjoja hyllyssä vain siksi, että ne muka antavat sivistyneen kuvan henkilöstä, vaikka tämä ei edes lukisi niitä kirjojaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo kirjojen säilyttäminen tai näkyvillä oleminen herättää aina keskustelua. Konsensus taitaa olla, että sivistyneillä ihmisillä on kirjahylly olohuoneessa. Tässähän tullaan taas siihen, millaisia mielikuvia kenelläkin on. Itse kirjallisuuden suurkuluttajana ja sitä yliopistossa opiskelleena naurattaa, jos joku mittaa sivistykseni tasoa sillä, ettei olohuoneessamme ole yhden yhtä kirjaa esillä, vaan ne ovat työhuoneessa kirjoja täpötäynnä olevassa ovellisessa kiinteässä kaapissa, jossa normaalisti säilytetään vaatteita yms. Voin kyllä keskustella kirjallisuudesta mutta selkeyttä ja pelkistystä vaativa sisustussilmäni ei halua kirjoja esille tuomaan levottomuutta olohuoneeseen vain jotta joku ei kuvittelisi minusta jotain.

Eli oikeasti, älkää nyt hyvät ihmiset sisustako näyttääksenne itsestänne jotain (valheellista) kuvaa. Siitä ei hyödy kukaan.

Olet oikeassa, ettei ihmisen sisustusvalinnoista voi päätellä sivistyksestä tai lukuharrastuksesta mitään. Mutta toisaalta, minä himolukijana yksinkertaisesti pidän kirjoista myös esteettisesti. Minua ilahduttaa ja rauhoittaa katsella korkeita täysiä kirjahyllyjä. En minä niitä muiden takia esillä pidä, vaan itseni.

Minulla ei edes juuri käy vieraita ja kirjoja on silti esillä, tykkään myös niistä esteettisesti ja tulee kodikas olo. Pölyjen pyyhkiminen ei haittaa.

Mikä ihmisiä vaivaa - jossain vauva-palstalla vingutaan tavarapaljoudesta 😂 hei nyt ihan oikeesti, karsitte ne rumat romunne heti ja tulette sitten tänne aikaanne haaskaamaan kun homma on hoidettu. Onnistuu normaalijärkiseltä ihmiseltä tavan asunnon karsiminen kahdessa viikossa. Jos et yksin selviä, palkkaa apua 😅

Vierailija kirjoitti:

Onko vinkkejä ekologisuuden, tavaran vähentämisen ja oman hyvinvoinnin yhteensovittamiseen?

Itselläni alkaa olla tavaran määrä hyvin vähentynyt vuosien harkitsevan ostotyylin vuoksi ja esimerkiksi vaatteet ovat jo siististi henkareissa siten, että kaiken näkee kerralla. En silti pääse yli siitä, että minun pitäisi käyttää vaatteet itse loppuun, ja sitten sinnittelen etätyöt ja vapaa-ajan vanhoissa mainos-t-paidoissa, joita en ole edes itse siis hankkinut. Mietin vain ekologisuutta ja sitä, että parhaiten vaikutan asioihin käyttämällä vaatteet itse loppuun asti. Joskus olen myös myynyt tai vienyt vaatteita Nextiiliin. Silloin tällöin minulle tulee kuitenkin ajatus, että miksi minä en olisi kauniiden vaatteiden arvoinen ja mikä pakko minun on näiden kulumista odottaa. Hirveitä ristiriitoja ajattelussa, ja näitä miettii joka päivä kun kotona on.

Onko muilla vastaavia ajatuksia tai vinkkejä ajattelun kehittämiseen johonkin suuntaan?

Jos et itse ole käsityöihminen, niin laittaisin virttyneet vaatteet tekstiilikeräykseen. Sieltä menevät käyttöön. Eiköhän niillä ole jo käyttövuosia? Jos taas ovat siistejä, mutta rumia, voisit tarjota niitä eteenpäin. Jonkun mielestä mainospaidat voivat olla hauskoja, ei sitä tiedä.

Kirjastosta huomasin inspiroivan "Isolla koukulla" -kirjan, jossa virkataan lumpusta vaikka mitä raheista säilytyskoreihin. Ei vaatteita nyt kannata sitä silmällä pitäen säilöä, mutta voi vaikka ottaa heti työn alle, jos on tarvetta sukkakoreille esim. vaatekaapissa.

Vierailija kirjoitti:

Onko vinkkejä ekologisuuden, tavaran vähentämisen ja oman hyvinvoinnin yhteensovittamiseen?

Itselläni alkaa olla tavaran määrä hyvin vähentynyt vuosien harkitsevan ostotyylin vuoksi ja esimerkiksi vaatteet ovat jo siististi henkareissa siten, että kaiken näkee kerralla. En silti pääse yli siitä, että minun pitäisi käyttää vaatteet itse loppuun, ja sitten sinnittelen etätyöt ja vapaa-ajan vanhoissa mainos-t-paidoissa, joita en ole edes itse siis hankkinut. Mietin vain ekologisuutta ja sitä, että parhaiten vaikutan asioihin käyttämällä vaatteet itse loppuun asti. Joskus olen myös myynyt tai vienyt vaatteita Nextiiliin. Silloin tällöin minulle tulee kuitenkin ajatus, että miksi minä en olisi kauniiden vaatteiden arvoinen ja mikä pakko minun on näiden kulumista odottaa. Hirveitä ristiriitoja ajattelussa, ja näitä miettii joka päivä kun kotona on.

Onko muilla vastaavia ajatuksia tai vinkkejä ajattelun kehittämiseen johonkin suuntaan?

Ei sulla ole mitään velvollisuutta käyttää rumia mainospaitoja, joita et itse ole edes hankkinut. Laita ne ihan hyvällä omallatunnolla pois, ja keskity käyttämään itse hankkimasi kivat vaatteet loppuun. Menee ekologisuusajattelu jo vähän överiksi, jos ihminen kokee velvollisuudekseen käyttää vastentahtoisesti pois jonkun toisen huonoja hankintoja.

No niin, olen nyt vihdoin saanut laitettua pois vaatteita, joita olen seisottanut kaapissa monta vuotta, mutta joita en oikeasti käytä koskaan. Olen harrastanut karsimista ja jonkun sortin minimalismia aika kauan ja karsimiskierroksia on takana useita, joten huonosti istuvat tai vääränlaiset vaatteet ovat lähteneet ajat sitten. Ongelmana ovat olleet sellaiset periaatteessa hyvät ja makuni mukaiset vaatteet, mutta jotka eivät oikeasti koskaan pääse päälle. Pohdin tarkasti ja totesin, että niissä kaikissa on kuitenkin joku pikkuongelma, esim. vähän liian kireä kaula-aukko tai sähköistyvä, inhottava materiaali. Nyt sitten päätin, että ne saavat lähteä. Kyllästyin liian täyteen kaappiin ja siihen, että kaappiin katsoessani mietin aina, että pitäisi tuota ja tuota käyttää. Oli ikään kuin huono omatunto niistä käyttämättöminä seisovista vaatteista. Täällä joku sanoi joskus, että vaatteetkin ansaitsevat päästä käyttöön. Aloin miettiä tuota ja totesin, että minun päälleni ne eivät päädy koskaan, joten parempi luopua. Nyt on kaapissa taas vähän enemmän tilaa ja minulla mukava tunne, kun sain tehtyä päätöksen noiden vaatteiden suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmisiä vaivaa - jossain vauva-palstalla vingutaan tavarapaljoudesta 😂 hei nyt ihan oikeesti, karsitte ne rumat romunne heti ja tulette sitten tänne aikaanne haaskaamaan kun homma on hoidettu. Onnistuu normaalijärkiseltä ihmiseltä tavan asunnon karsiminen kahdessa viikossa. Jos et yksin selviä, palkkaa apua 😅

Mikä sinua vaivaa kun tulet ketjuun mistä et ymmärrä mitään?

Vierailija kirjoitti:

Onko vinkkejä ekologisuuden, tavaran vähentämisen ja oman hyvinvoinnin yhteensovittamiseen?

Itselläni alkaa olla tavaran määrä hyvin vähentynyt vuosien harkitsevan ostotyylin vuoksi ja esimerkiksi vaatteet ovat jo siististi henkareissa siten, että kaiken näkee kerralla. En silti pääse yli siitä, että minun pitäisi käyttää vaatteet itse loppuun, ja sitten sinnittelen etätyöt ja vapaa-ajan vanhoissa mainos-t-paidoissa, joita en ole edes itse siis hankkinut. Mietin vain ekologisuutta ja sitä, että parhaiten vaikutan asioihin käyttämällä vaatteet itse loppuun asti. Joskus olen myös myynyt tai vienyt vaatteita Nextiiliin. Silloin tällöin minulle tulee kuitenkin ajatus, että miksi minä en olisi kauniiden vaatteiden arvoinen ja mikä pakko minun on näiden kulumista odottaa. Hirveitä ristiriitoja ajattelussa, ja näitä miettii joka päivä kun kotona on.

Onko muilla vastaavia ajatuksia tai vinkkejä ajattelun kehittämiseen johonkin suuntaan?

Minulla on tästä asiasta myös aika perustavanlaatuinen ongelma. Minusta ei ole mitenkään kohtuullista, että itsensä pitäisi pakottaa väkisin käyttämään jotain rämäisiä mainospaitoja. Mutta ongelma on se, että ne mieluisatkin kotivaatteet kuluvat nopeasti. Olin itsekin jossain vaiheessa kyllästynyt rämävaatteisiin, joita pakotin itseäni käyttämään loppuun, ja ostin itselleni sellaisia nättejä oloasuja, joita kuvittelin pitäväni kauan, mutta kuinkas kävikään. Ei mennyt montaa pesua kuin nuo nätit vaatteet olivat kulahtaneita, nyppyisiä, saumoistaan ratkenneita - tämän lisäksi vielä reikäisiä ja tahraisia, kotona kun tulee puuhasteltua kaikenlaista eivätkä ne vaatteet tule pelkästään sohvannurkassa kotoiluun. Lopputulema oli, että ne yli kymmenen vuotta käytössä olleet "rämät" kotivaatteet olivat itse asiassa todella siistejä verrattuna näihin puoli vuotta vanhoihin "nätteihin" vaatteisiin.

Jos haluaisin pitää kotivaatteeni niin nätteinä, että niiden käyttämisestä suorastaan ilahtuu, pitäisi niitä ostaa uusia parin kuukauden välein. Ekologisena ihmisenä en näin suostu tekemään. Siispä käytän (ja korjaan, ja tuunaan) vanhoja vaatteitani kotona, ja opin hankkimaan ilonaiheeni muusta kuin siitä, mitä minulla on yksin kotona päälläni.