Lue keskustelun säännöt.
tavarapaljous :(
22.04.2014 |
ahdistaa tämä tavaramäärä täällä asunnossa. 50neliöinen kaksio, 3 henkilöä, joista yksi alle 1v. yööööhhhh. miten tavaraa vois vähentää. olen vielä niin hamsteriluonne :/
Kommentit (20747)
Haluan avautua hamsteriystävästäni - toivottavasti sopii? Mulla on siis ystävä, jonka koti on aivan täynnä kamaa, ja just niin kuin täälläkin on monet kertoneet, niin on jos minkälaista eriparista säilytyskalustetta ja lootaa, johon näitä roinia yritetään "siistiä". Ystävälläni on puoliso ja vauvaikäinen lapsi sekä kaksi kissaa. He asuvat noin 75-neliöisessä kolmiossa, jonka omistavat itse. Minä asun kaksin oman puolisoni kanssa 41-neliöisessä vuokrakaksiossa.
Mulle on ihan sama, miltä mun ystävän kämppä näyttää. Oma kotini on aina siisti ja tavarat järjestyksessä. Ongelmaksi on alkanut muodostua tämä ystäväni, joka selkeästi kadehtii siistiä kotiamme ja haluaa aina ottaa asian puheeksi, kun tapaamme. Hän aloittaa kyselemällä vinkkejä järjestelemiseen ja siivoukseen, ja kun annan joka kerta saman vinkin ("Vähentäkää tavaraa, sillä se on ainoa keino.") hän alkaa paasata, kuinka helppo minun on sanoa niin, koska asumme mieheni kanssa vain kaksin eikä meillä ole mitään hajua siitä, miten paljon vauva tarvitsee tarvikkeita. Kerran julkesin sanoa, että heillä oli kyllä ihan yhtä paljon liikaa ennen kuin saivat vauvan, että ei sitä vauvaa oikein voi asiasta syyttää, niin ystäväni pahoitti tästä hirveästi mieltään. Olen näissä keskusteluissa (lue: ystävän aloittamissa riidankylvösessioissa) yrittänyt myös tuoda esille sen, että meillä on mun miehen kanssa vain muutama säilytyskaluste, joissa on tavaraa: yksi vaatekaappi (kolme ovea), yksi lipasto, yksi kirjahylly, ja vaatenaulakko eteisessä. Heillä puolestaan on kolmeoviset vaatekaapit kummassakin makuuhuonessa sekä eteisessä, ja tämän lisäksi pari senkkiä, lukematon määrä pieniä lipastoja ja iso, seinänkokoinen kirjahylly. Kyllähän niihin pitäisi mahtua kaikki tarvittava ja enemmänkin, joten jos tosiaan haluaa karsia tavaraa, niin sen pitäisi onnistua aika hyvin. Hän alkaa sitten selittää sitä, että "entäs vaunut, entäs sitteri, entäs kissojen koppa ja kissavessa", mutta minusta ne eivät aiheuta sitä heidän sotkua vaan kaikki irtonainen pikkusälä, jota on jokaisella tasolla.
Kuinka saisin ohjattua ystäväni jonkinlaiseen terapiaan asian tiimoilta, tai ohjattua keskustelua muuten jonnekin muualle, kun tämä nyt näyttää tuottavan ihan mittasuhteetonta kitkaa meidän välille? Ystävä siis itse haluaa aina näistä asioista vääntää, vaikka minua ei kiinnostaisi. Välillä saadaan puhutuksi muista asioista, mutta vain, jos ei olla kummankaan kotona. Mun kotonani huomaan, että hän on kireä jo sisään astuessaan, heidän kotona tavatessa menee hetki ennen kuin hänellä kiehahtaa ja pitää alkaa jauhaa sotkuisuudesta ja siitä, miten minä en tajua, kuinka helppoa mulla on. Jos nähdään jossain muualla, kotiasiat nousevat esiin yleensä vasta tapaamisen loppuvaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka saisin ohjattua ystäväni jonkinlaiseen terapiaan asian tiimoilta, tai ohjattua keskustelua muuten jonnekin muualle, kun tämä nyt näyttää tuottavan ihan mittasuhteetonta kitkaa meidän välille? Ystävä siis itse haluaa aina näistä asioista vääntää, vaikka minua ei kiinnostaisi. Välillä saadaan puhutuksi muista asioista, mutta vain, jos ei olla kummankaan kotona. Mun kotonani huomaan, että hän on kireä jo sisään astuessaan, heidän kotona tavatessa menee hetki ennen kuin hänellä kiehahtaa ja pitää alkaa jauhaa sotkuisuudesta ja siitä, miten minä en tajua, kuinka helppoa mulla on. Jos nähdään jossain muualla, kotiasiat nousevat esiin yleensä vasta tapaamisen loppuvaiheessa.
En usko, että voit mitenkään vaikuttaa ystäväsi ajatteluun. Hän tuntuu olevan nyt lukossa ja puolustuskannalla, ja siinä tilanteessa ei pysty ottamaan vastaan apua tai neuvoja. Onko ystävän elämäntilanteessa jotain muuta kuormittavaa, joka heijastuu tähän? Jos tilanne rasittaa sinua liikaa eikä keskustelun kääntäminen muihin aiheisiin onnistu, sinun ei ole mikään pakko olla hänen kanssaan tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Hän aloittaa kyselemällä vinkkejä järjestelemiseen ja siivoukseen, ja kun annan joka kerta saman vinkin ("Vähentäkää tavaraa, sillä se on ainoa keino.") hän alkaa paasata, kuinka helppo minun on sanoa niin, koska asumme mieheni kanssa vain kaksin eikä meillä ole mitään hajua siitä, miten paljon vauva tarvitsee tarvikkeita..
Voisitko tarjoutua ystävällesi järjestely- ja karsimisavuksi? Huomauttaisin ystävälle, että niillä on 5 neliömetriä enemmän per nenä, joten heillä on tavaroilleen huomattavasti enemmän tilaa kuin teillä, vaikka siihen laskisi vauvan tarvikkeet mukaan. Ystävä varmaan pahoittaa mielensä, mutta sanoisin suoraan, että voin auttaa jos hän haluaa, mutta jos ei apu kelpaa niin voidaan kokonaan lopettaa asiasta puhuminen ja nämä siisteys- ja asuntovertailut, kun näistä keskusteluista tuntuu vain tulevan paha mieli molemmille.
Vierailija kirjoitti:
Haluan avautua hamsteriystävästäni - toivottavasti sopii? Mulla on siis ystävä, jonka koti on aivan täynnä kamaa, ja just niin kuin täälläkin on monet kertoneet, niin on jos minkälaista eriparista säilytyskalustetta ja lootaa, johon näitä roinia yritetään "siistiä". Ystävälläni on puoliso ja vauvaikäinen lapsi sekä kaksi kissaa. He asuvat noin 75-neliöisessä kolmiossa, jonka omistavat itse. Minä asun kaksin oman puolisoni kanssa 41-neliöisessä vuokrakaksiossa.
Mulle on ihan sama, miltä mun ystävän kämppä näyttää. Oma kotini on aina siisti ja tavarat järjestyksessä. Ongelmaksi on alkanut muodostua tämä ystäväni, joka selkeästi kadehtii siistiä kotiamme ja haluaa aina ottaa asian puheeksi, kun tapaamme. Hän aloittaa kyselemällä vinkkejä järjestelemiseen ja siivoukseen, ja kun annan joka kerta saman vinkin ("Vähentäkää tavaraa, sillä se on ainoa keino.") hän alkaa paasata, kuinka helppo minun on sanoa niin, koska asumme mieheni kanssa vain kaksin eikä meillä ole mitään hajua siitä, miten paljon vauva tarvitsee tarvikkeita. Kerran julkesin sanoa, että heillä oli kyllä ihan yhtä paljon liikaa ennen kuin saivat vauvan, että ei sitä vauvaa oikein voi asiasta syyttää, niin ystäväni pahoitti tästä hirveästi mieltään. Olen näissä keskusteluissa (lue: ystävän aloittamissa riidankylvösessioissa) yrittänyt myös tuoda esille sen, että meillä on mun miehen kanssa vain muutama säilytyskaluste, joissa on tavaraa: yksi vaatekaappi (kolme ovea), yksi lipasto, yksi kirjahylly, ja vaatenaulakko eteisessä. Heillä puolestaan on kolmeoviset vaatekaapit kummassakin makuuhuonessa sekä eteisessä, ja tämän lisäksi pari senkkiä, lukematon määrä pieniä lipastoja ja iso, seinänkokoinen kirjahylly. Kyllähän niihin pitäisi mahtua kaikki tarvittava ja enemmänkin, joten jos tosiaan haluaa karsia tavaraa, niin sen pitäisi onnistua aika hyvin. Hän alkaa sitten selittää sitä, että "entäs vaunut, entäs sitteri, entäs kissojen koppa ja kissavessa", mutta minusta ne eivät aiheuta sitä heidän sotkua vaan kaikki irtonainen pikkusälä, jota on jokaisella tasolla.
Kuinka saisin ohjattua ystäväni jonkinlaiseen terapiaan asian tiimoilta, tai ohjattua keskustelua muuten jonnekin muualle, kun tämä nyt näyttää tuottavan ihan mittasuhteetonta kitkaa meidän välille? Ystävä siis itse haluaa aina näistä asioista vääntää, vaikka minua ei kiinnostaisi. Välillä saadaan puhutuksi muista asioista, mutta vain, jos ei olla kummankaan kotona. Mun kotonani huomaan, että hän on kireä jo sisään astuessaan, heidän kotona tavatessa menee hetki ennen kuin hänellä kiehahtaa ja pitää alkaa jauhaa sotkuisuudesta ja siitä, miten minä en tajua, kuinka helppoa mulla on. Jos nähdään jossain muualla, kotiasiat nousevat esiin yleensä vasta tapaamisen loppuvaiheessa.
Kyllä ystäväsi varmaan tietää sinun olevan oikeassa. Jos haluat välien säilyvän, sano hänelle myötätuntoisesti, että teillä on niin paljon tavaraa, kun on se vauvakin. Ehditte sitten järjestää, kun lapsi on isompi. Ei se sotkuisuus nyt niin haittaa, eri elämänvaiheet, erilaiset kodit. Sanot näin aina, kun tulee asiasta puhetta, ja sitten vaihdat aihetta. Ystäväsi häpeää kotiaan, mutta hänellä ei ole juuri nyt voimia ja kykyä tehdä asialle mitään. Tiedät itse asian oikean laidan, ja niin varmaan tietää ystäväsikin.
Ehdottaisin, että sanot että et halua keskustella tästä asiasta, koska pelkäät että teillä menee ystävyys.
Ilmeisesti ystävälläsi on tavarasuhteensa vielä täysin käsittelemättä ja hän jotenkin purkaa turhautumistaan sinuun. On myös selvää, että hän ei ota itse vastuuta sotkuisuudestaan, vaan etsii tekosyitä oman kotinsa tilaan jostain muualta kuin omasta käytöksestään. Tälle asialle sinä et voi mitään. Hänen pitää itse nähdä se valo ja tajuta mikä tilanne on ja mistä se johtuu.
Tämä ketju on täynnä ihmisiä, jotka kamppailevat oman tavarasuhteensa kanssa ja joillakin se on vaikeampaa kuin toisilla. Monilla se on vuosien projekti ja pitkä matka itsetuntemukseen. Eli ei mikään helppo nakki. Monella on niin suuri vastustus päällä, että ei halua myöntää omaa tilannetta. Osittain varmaankin siksi, että aavistaa miten iso työ on edessä.
Ja se henkinen työ on tehtävä. Kyllä tavarat voi viskata menemään kuka tahansa, mutta jos sille varsinaiselle ongelmalle ei tehdä mitään, niin tilanne on kohta ihan sama. Tämän vuoksi on minusta turha mennä auttamaan toista jos se toinen ei ole vielä tiedostanut ongelmaansa, eikä tehnyt sille mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kaikille kivoista vastauksistanne!
Yhdelle vastaten: Olen ehdottanut, että voin tulla karsimisavuksi, mutta siitä ei tullut mitään. Yhden kerran yritettiin, mutta ystäväni liehui ympäri asuntoa jossain ihme huuruissa ja koko ajan tuli jotain häiriötekijää (pitikin soittaa äidille, pitikin tehdä iltaruoka valmiiksi jääkaappiin, ei voitukaan aloittaa siitä huoneesta, mistä meinattiin, kun täytyy kuitenkin ensin tehdä se-tai-tämä jne.), mikä esti siivoamisen. Ystävä vaikutti ihan siltä kuin olisi jossain aineissa, vaikka hän ei kyllä oikeasti ole mikään päihteiden käyttäjä. Alkoholiakin menee tosi harvoin ja silloinkin vähän. Ehkä sit jotain paniikkiadrenaliinia? Ja toiselle vastaten: Ystävällä ei ole mitenkään normaalista poikkeava elämäntilanne menossa, ei mitään draamaa tms. Enhän tietenkään voi täydellä varmuudella tietää, jos mies on vaikka yhtäkkiä alkanut pahoinpidellä häntä tms., mutta uskoisin huomaavani, jos tämmöisiä merkkejä olisi ilmassa. Kumpikin on mulle tuttu vuosien takaa. Vauvan kanssa heillä on myös niin sanotusti helppoa, mistä hän on ollut kovasti kiitollinen: vauveli nukkuu erinomaisesti, syö hyvin ja on valveilla ollessaan hyväntuulinen kuin mikä. En ole tainnut koskaan kuulla hänen itkevän, vaikka ollaan oltu paljon tekemisissä.
Annoitte tosi hyviä vinkkejä siihen, miten voisin sanani asetella hänen seurassaan. Kiitos niistä. Olen tosi lempeä ja konfliktin vastainen ihminen ylipäänsä, mutta joskus tuntuu, että on vaikea saada oikein erityistä lämpöä sanoihin silloin, kun se olisi tarpeen. Harvemmin on sattunut, ettei normaali empatiakykyni ole riittänyt.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä huomio on myöskin se että tässä 8000+ kommentin ketjussa on vain muutama viesti joka kertoo karsimiaan tavaroita kaipaavansa. Useimmat heistä eivät kerro paljonko tavaraa on laitettu pois ja yksittäisiä ovat kaivanneet. Joten vaikka isomminkin on karsittu, niin ei useimmat ihmiset tavaroita jää kaipaamaan. Vaikka se on juuri pelkona karsiessa, mitä jos tätä juuri tarvitsen ja jään ikävöimään.
Voi kokeilla laittaa vaikka kuukaudeksi laatikkoon paljon turhaa ja sitten saa sieltä ottaa ne jotka osaa nimetä ja kokee edelleen tarvitsevansa.
Tämä on varmaan se ainoa syy miksi jotkut eivät saa karsittua. Itse olen kärsinyt siitä viimeiset 20v. Monta vuotta olen kypsytellyt tavaroista luopumista ja nyt vähitellen se onnistuu. Pitää vain tehdä se ensimmäinen ja toinen luopuminen, aloittaa sellaisista tavaroista joihin ei ole isoa tunnesidettä, ja katsoa mitä tuntemuksia ne herättää. Sitten kun huomaa että mitään ei oikeastaan tapahtunut, voi jatkaa huolettomammin karsimista. Jos jollakin tavaralla on suuri tunnearvo sitä ei kannata hävittää vaan aloittaa niistä joilla sitä on kaikkein vähiten tai ei ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika monelle on tuttua tuo, että pitäisi saada siistiä ja selkeää luopumatta tavaroista - vaikka oikeasti tietää, että ne on monilta osin ihan turhia.
Siitä pitää vaan päästä yli ja päästä luopumisen alkuun. Siksi on Konmari, jossa kerätään kaikki tavarat yhteen kasaan ja sitten pitäisi perustella itselle miksi tarvitsee 20 housut, joista 18 ei edes mahdu jalkaan.
Ongelmana paljon kamaa -tapauksissa on se, että pitäisi myös pistää paljon tavaraa pois, ja se määrä sitten kauhistuttaa. Mutta kun mikään muu ei auta. Ei yksikään uusi säilytyskaluste.
Jotkut kohtelevat lastaankin kuin tavaraa, mutta eivät autoaan, jota kohtelevat kuin läheisintä rakastaan. Mutta kaikkein paras apu tavaran paljouteen on kuitenkin köyhyys: kun perheen tulot ovat niin pienet, että pankista ei saa 5000€ lainaa tavallisen kestokulutushyödykken ostoon, ei takuulla kerry liikaa kamaa. Kestokulutushyödykkeen myyjät ehkä myöntävät osamaksun, mutta senkin vasta taloustilanteen tarkistuksen jälkeen. Jos pankki ei lainaa, ei moni myy osamaksullakaan. Eipä pääse kertymään liikaa tavaraa, kun tilanne vain jatkuu ja jatkuu, oikeastaan heikkenee vuosi vuodelta.
Yleinen neuvo tavaranpaljoudesta kärsiville: pitäkää tulot pienenä. Se ei ehkä vaikuta heti, mutta odotus palkitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kärsivällisyys auttaa kirjoitti:
Jotkut kohtelevat lastaankin kuin tavaraa, mutta eivät autoaan, jota kohtelevat kuin läheisintä rakastaan. Mutta kaikkein paras apu tavaran paljouteen on kuitenkin köyhyys: kun perheen tulot ovat niin pienet, että pankista ei saa 5000€ lainaa tavallisen kestokulutushyödykken ostoon, ei takuulla kerry liikaa kamaa. Kestokulutushyödykkeen myyjät ehkä myöntävät osamaksun, mutta senkin vasta taloustilanteen tarkistuksen jälkeen. Jos pankki ei lainaa, ei moni myy osamaksullakaan. Eipä pääse kertymään liikaa tavaraa, kun tilanne vain jatkuu ja jatkuu, oikeastaan heikkenee vuosi vuodelta.
Yleinen neuvo tavaranpaljoudesta kärsiville: pitäkää tulot pienenä. Se ei ehkä vaikuta heti, mutta odotus palkitaan.
Minulla taas on mennyt päinvastoin, kun tulot nousi niin tavarapaljouskin alkoi helpottaa. On helpompi luopua tavarasta tai olla ottamatta vastaan, kun tietää että tarvittaessa saa uuden kaupasta ilman että se kaataa kuukauden budjettia. Ja en ostele jatkuvasti tavaraa karsimani tilalle, tämä on enemmän henkinen kysymys.
kärsivällisyys auttaa kirjoitti:
Jotkut kohtelevat lastaankin kuin tavaraa, mutta eivät autoaan, jota kohtelevat kuin läheisintä rakastaan. Mutta kaikkein paras apu tavaran paljouteen on kuitenkin köyhyys: kun perheen tulot ovat niin pienet, että pankista ei saa 5000€ lainaa tavallisen kestokulutushyödykken ostoon, ei takuulla kerry liikaa kamaa. Kestokulutushyödykkeen myyjät ehkä myöntävät osamaksun, mutta senkin vasta taloustilanteen tarkistuksen jälkeen. Jos pankki ei lainaa, ei moni myy osamaksullakaan. Eipä pääse kertymään liikaa tavaraa, kun tilanne vain jatkuu ja jatkuu, oikeastaan heikkenee vuosi vuodelta.
Yleinen neuvo tavaranpaljoudesta kärsiville: pitäkää tulot pienenä. Se ei ehkä vaikuta heti, mutta odotus palkitaan.
Kokemukseni mukaan tilanne on päinvastainen: kun rahaa ei ole, kaikesta tavarasta pidetään kynsin hampain kiinni, koska niissä on rahaa kiinni ja pelätään, että poislaitettua tavaraa kuitenkin tarvitsee vielä ja sitten sitä ei ole varaa ostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla meni ikkuna rikki ja jouduin yllättäen evakkoon lähes naapurissa asuvan ystäväni luo. Hän on aika yksityinen ihminen ja koska asumme hyvin lähekkäin ei mitään yökyläilyjä hänen luona ole tarvinnut pitää, hän on minun luona ollut muutaman kerran remonttia paossa ja reissuilla on käyty yhdessä, etten siis väkisin tuppautunut. Hänen sisustus on rauhallinen, vaalea ja lähälle minimalistista, mutta nyt kun olin hänen luonaan huomasin, että siellä on aika paljon asioita tehty vain häntä varten. Tämä sai minut ajattelemaan, kuinka paljon omasta kodistani on vain minulle ja kuinka paljon on sitä varten, että vaikuttaisi vieraiden, etäpalaverin tai somen mielestä fiksulta, jännittävältä, erilaiselta tai muulta?
Kuinka paljon turhaa tavaraa on jättänyt kotiinsa vain sen takia, että joku muu tietää, että on lukenut Sinuhe egyptiläisen ja kultturellinina hankkinut siitä vielä erikoispainoksen? En edes pidä siitä kirjasta, erikoispainoksen olen onneksi saanut lahjaksi, mutta hyllyyn jäänyt vain sen vuoksi, että usein muut kommentoivat kirjahyllyäni. Ystävälläni oli taas vain muutama kirja, nekin kaapissa ja moni niistä selvästi luettu todella useasti. Pari pokkaria, joku lapsuuden suosikki, pari kovakantista kirjaa ja pari lahjakirjan, jotka olivat kesken. Loput oli laittanut kiertoon, kun oli lukenut.
Hänen oli myös maalannut kaappiensa sisäpintoja eri väreillä tai päällystänyt kuviota Petrillä. Itse olisin varmaan maalannut kaappien ulkoa, koska eihän sitä muuten muut näe tai ainakin postannut someen kuvia ja esitellyt kaikille kylään tulijoille. Samoin kylppärin peilikaapissa kaikki tuotteet oli samaa sävyä ja taustalle laitettu joku kontaktimuovitapetti. Ihanasti oli makkarin kattoon laitettu niistä 2000-luvun suosikeista, pimeässä hohtavista tähdistä, kaunis kuvio, päivällä ei todellakaan huomannut, koska kuka tuijottelee toisten kattoihin? Todella kauniita esineitä oli myös kaapissa säilytyspurkkeina, minä olisin varmaan vaihtanut avohyllyyn, että näkyvät, vaikka vihaan pölyjen pyyhintää. Ja hänellä kaikki oli todella tehty vain häntä varten, eipä sitä siivouskomeroa, liinavaatekaappia tai peilikaappia muut availe normaalisti kahvilla käydessään. Kyllä sitä vähän kriittisemmin suhtautuu nyt omiin tavaroihinsa ja valintoihin niiden säilyttämiseen, vaikka monta karsintakierrosta on minunkin osalta tehty ja koti sinällään jo nykyään siisti ja kaunis.Suosittelen kaikkia miettimään, että jos nyt kotisi laitettaisi ikuiseen karanteeniin, eikä sinne voisi ketään kutsua, eikä kuvia laittaa someen, niin säilyttäisikö kaikki tavarat? olisiko juuri ne esillä vai menisikö osa kaappiin ja jotkut muut avaohyllyyn? Toki jos on iso ruokapöytä ja paljon astioita sitä varten, että järjestät juhlia, niin voisi lisätä, että juhlaväki kävisi edelleen, mutta olisivat kaikki sokeutuneet.
Jotenkin ihana idea tehdä jotain vain itseä varten. Minäkin haluan kodissa olevan rauhallinen ja neutraalivärimaailma, mutta rakastan kirkkaita värejä ja kimmallusta. Voisi vaikka siivouskomeron maalata jollain värillä. Ostelun sijaan tehdä jotain tuollaisga kivaa ja järjestää kaapit sisältä kauniiksi.
Ihan rehellisesti sanottuna, en tiennyt tällaisia muille sisustavia ihmisiä olevan oikeasti. Olen todella ollut kuplassa ja luullut että jokainen sisustaa itselleen ja tuollaiset ”sinuhet kirjahyllyssä vieraita varten” on vaan juttuja 😅
Sama. Olen aina ajatellut, että nekin jotka sisustavat edustamista tai somea tmv varten aina kuitenkin valitsevat asioita, joista itse pitävät. Outo ajatus ostaa jo alkujaan tavaroita joista ei itse tykkää. Eri asia sitten juuri lahjat ja vaikka puolison ja lasten toiveiden mukaan ostetut kompromissit. Eri asia on ns kotihäpeä jossa nolostelee muiden edessä sitä, ettei koti ole sellainen kuin ihannemaailmassa toivoo
Kyllä moni tekee varsinkin nuorempana, aikuisilla ei ole enää barbie -päiväpeittoa vaan tylsä beige. Ostaa kalliita desing huonekaluja vain statuksen vuoksi tai pitää kirjoja esillä vaikka ei lue niitä koskaan uudelleen. Useimmat eivät vain pysty myöntämään asiaa tai ajattelevat, että näin pitää tehdä, koska (en ole enää lapsi/mitä muutkin ajattelee/kyllä tässä elämän tilanteessa pitää/ nämähän on muotia jne.) . Tuskin monikaan ostaa sellaista mistä ei tykkää, mutta ostetaan muita varten. Harvempi varmaankaan nauttii pölyjen pyyhkimisestä kirjoista, silti ne on pakko pitää avohyllyssä, eikä oven takana piilossa taikka laittaa pois, kun on jo lukenut. Jotenkin pitää tuoda se oma persoona esiin ja korostaa tiettyjä ominaisuuksia sisustuksella. Tätä on välillä hyvä kriittisesti pohtia, onko ostanut asiat siksi, että ne ilahduttavat sinua vai siksi, että sinä haluat tuoda ilmi olevasi ihminen joka...
Mutta tavaran karsiminen ja miettiminen mikä tuo iloa ja mikä on itselle tärkeää, saa tuonkin turhan tavaran vähenemään.
Muutama juttu minua mietityttää ihmisissä joilla on paljon tavaraa. Monella eri henkilöllä tullut nämä samat asiat eteen. Minun mies on yksi näistä, mutta ei hänestä ainakaan saa mitään vastauksia irti näihin kysymyksiin, alkaa vain selittelemään sitä yksittäistä kertaa, vaikka joka kerta käy samat jutut.
1. Kun ostaa jotain uuttaa, miksi ja miten se jää vaan avaamattomana johonkin kasaan, kaappiin tai laatikkoon? Jotenkin ei mene yhtään kaaliin, että joku ostaisi jotain, eikä haluaisi sitä heti hypistellä, ihastella ja ottaa käyttöön. Minä jos ostan jotain haluan sen heti käyttöön, kaupassa on jo suunnitelma mitä teen sillä ja mihin sen laitan ja teen sen heti kotona. Jos on vaikka myöhemmin käytettävä juhlamekko, niin otan laput irti ihailen ja laitan vaatehuoneeseen paraatipaikalle. Jos vaikka myöhemmin aloitettavaan projektiin joku juttu, kerään kaikki samaan pussiin/laatikkoon ja laitan sinne missä sitä tarvitaan tai vastaavia säilötään.
2. Miksi kaikki tavarat ovat ihan ihme paikoissa? Ja joka paikassa eri tavaroita? Minullakin on ollut ongelmia liian tavaran kanssa, mutta vaatteet ovat olleet yhdessä paikassa, hygieniatarvikkeet toisessa, astiat kolmannessa ja niin edelleen. Senkin vielä ymmärtää, että vie varastoon jotain tavaroita ja siellä ovat vähän satunnaisemin. Mutta miten niissä kodin laatikoissa on ihan mitä sattuu tavaraa yhdessä? Jokainen kaappi on romukaappi.
Miehellä on aina paperit hukassa, samoin minulla. Minulla menee puoli tuntia, kun plaraan läpi sen yhden laatikon johon papereitani tungen. Miehellä menee tunteja, kun ensin tutkii yöpöydän, sitten olkkarin romulaatikon, sitten työpöydän laatikon, sitten työpöydän työpaikan laatikon, sitten työhuoneen komeron, sitten työläppärilaukun, sitten oman läppärilaukun ja sitten vielä sen arkiston, johon on päätynyt säilytettävät paperit. Ymmärrän, että on arkisto ja työjutuille oma laatikko, mutta miksi nuo muut ei vaan voi olla samassa paikassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muutama juttu minua mietityttää ihmisissä joilla on paljon tavaraa. Monella eri henkilöllä tullut nämä samat asiat eteen. Minun mies on yksi näistä, mutta ei hänestä ainakaan saa mitään vastauksia irti näihin kysymyksiin, alkaa vain selittelemään sitä yksittäistä kertaa, vaikka joka kerta käy samat jutut.
1. Kun ostaa jotain uuttaa, miksi ja miten se jää vaan avaamattomana johonkin kasaan, kaappiin tai laatikkoon? Jotenkin ei mene yhtään kaaliin, että joku ostaisi jotain, eikä haluaisi sitä heti hypistellä, ihastella ja ottaa käyttöön. Minä jos ostan jotain haluan sen heti käyttöön, kaupassa on jo suunnitelma mitä teen sillä ja mihin sen laitan ja teen sen heti kotona. Jos on vaikka myöhemmin käytettävä juhlamekko, niin otan laput irti ihailen ja laitan vaatehuoneeseen paraatipaikalle. Jos vaikka myöhemmin aloitettavaan projektiin joku juttu, kerään kaikki samaan pussiin/laatikkoon ja laitan sinne missä sitä tarvitaan tai vastaavia säilötään.2. Miksi kaikki tavarat ovat ihan ihme paikoissa? Ja joka paikassa eri tavaroita? Minullakin on ollut ongelmia liian tavaran kanssa, mutta vaatteet ovat olleet yhdessä paikassa, hygieniatarvikkeet toisessa, astiat kolmannessa ja niin edelleen. Senkin vielä ymmärtää, että vie varastoon jotain tavaroita ja siellä ovat vähän satunnaisemin. Mutta miten niissä kodin laatikoissa on ihan mitä sattuu tavaraa yhdessä? Jokainen kaappi on romukaappi.
Miehellä on aina paperit hukassa, samoin minulla. Minulla menee puoli tuntia, kun plaraan läpi sen yhden laatikon johon papereitani tungen. Miehellä menee tunteja, kun ensin tutkii yöpöydän, sitten olkkarin romulaatikon, sitten työpöydän laatikon, sitten työpöydän työpaikan laatikon, sitten työhuoneen komeron, sitten työläppärilaukun, sitten oman läppärilaukun ja sitten vielä sen arkiston, johon on päätynyt säilytettävät paperit. Ymmärrän, että on arkisto ja työjutuille oma laatikko, mutta miksi nuo muut ei vaan voi olla samassa paikassa?
Syy löytyy meidän aivoista ja on kyllä ihan tutkittua, että me joilla impulsiivisia ja levottomia tapoja ei pystytä elämään järjestyksen mukaan vaan eletään kuin pellossa.
Minä haluaisin kodin olevan siisti ja järjestyksessä, mutta aina kiireisenä aikana se räjähtää kaaokseksi.
Sinä joka himoitset CM:n Marimekkoja, niin jos muu ei auta, niin osta yksi kippo silmäniloksi itsellesi ja lupaa että et osta mitään muuta kotiin loppuvuonna. Tai sovi vaikka miehen kanssa että se on sun joululahja.
Pidä se esillä koko ajan, niin että voit nauttia siitä.
Tässä voi toimia sama ajatus kun itsellä on laihdutuksen kanssa. Saat syödä välillä jotain herkkua, mutta vain yhden pienen palan. Muutenkin ne ensimmäiset haukut maistuu parhailta, monesti voisi niiden jälkeen pureksia vaikka kengänpohjallista, eikä huomaisi eroa.
Samoin voi ostaa yhden uuden astian vaikka karkkikulhoksi ja nauttia sen muodoista ja väreistä. Aina ei tarvitse ostaa koko repertuaaria. Joskus voi riittää pelkät tietyn kuvion paperilautasliinat kauneudennälkään.
Vierailija kirjoitti:
Sinä joka himoitset CM:n Marimekkoja, niin jos muu ei auta, niin osta yksi kippo silmäniloksi itsellesi ja lupaa että et osta mitään muuta kotiin loppuvuonna. Tai sovi vaikka miehen kanssa että se on sun joululahja.
Pidä se esillä koko ajan, niin että voit nauttia siitä.
Tässä voi toimia sama ajatus kun itsellä on laihdutuksen kanssa. Saat syödä välillä jotain herkkua, mutta vain yhden pienen palan. Muutenkin ne ensimmäiset haukut maistuu parhailta, monesti voisi niiden jälkeen pureksia vaikka kengänpohjallista, eikä huomaisi eroa.
Samoin voi ostaa yhden uuden astian vaikka karkkikulhoksi ja nauttia sen muodoista ja väreistä. Aina ei tarvitse ostaa koko repertuaaria. Joskus voi riittää pelkät tietyn kuvion paperilautasliinat kauneudennälkään.
Himon iskiessä voi myös miettiä tätä: onko tämä uusi ihanampi kuin se, joka minulla jo on? Esim. astioissa. "Minulla on kolme astiastoa - onko tämä, jota nyt himoitse, kivempi kuin jokin noista kolmesta jo omistamastani?" --> ON!!! = heivaa se ei niin kiva kirpparille ja osta tuo uusi / Ei ehkä kuitenkaan = jätä uusi astiasto kauppaan.
Ei ole todellista! Meidän leivonpaperilastikossa oli 5 rullaa leivinpaperia, kuusi elmukelmua (kaikki avattu) ja kolme rullaa foliota. Pakastepussipaketteja 5. Kaikkein ärsyttävimmät oli kelmut ja foliot, kun ei me edes käytetä niitä kuin joskus tosi harvoin. Siirsin ne nyt kaikki pienempään laatikkoon, johon ei ainakaan mahdu tuon enempää. Kuinkahan monta vuotta noilla
pärjätään …
Vierailija kirjoitti:
Ei ole todellista! Meidän leivonpaperilastikossa oli 5 rullaa leivinpaperia, kuusi elmukelmua (kaikki avattu) ja kolme rullaa foliota. Pakastepussipaketteja 5. Kaikkein ärsyttävimmät oli kelmut ja foliot, kun ei me edes käytetä niitä kuin joskus tosi harvoin. Siirsin ne nyt kaikki pienempään laatikkoon, johon ei ainakaan mahdu tuon enempää. Kuinkahan monta vuotta noilla
pärjätään …
Muurin omilleni hieman mummoni kuoleman jälkeen. Sain hänen jäämistöstä pari pakettia foliota, niillä taisin mennä seuraavat vähintään viisi vuotta. Aina vieläkin foliota käyttäessä tulee mieleen perintöfoliot :D
Mikä tavararyhmä, huone tai asia on teidän karsimisprojekteissa ollut se vaikein?
Entä onko joku mikä on mennyt super helposti?
Mulla vaikea keittiökaapit, astiat joista ei raaskisi luopua ja kaikenlainen muu mitä niihin säilötty. Asiaan vaikuttaa myös hyvin epäkäytännölliset kaapit.
Helpointa tähän saakka lasten huoneet, kun lapset isoja ja luopuvat itse mielellään kaikesta sellaisesta jota eivät enää käytä.
Nämä ovat näitä esimerkkejä, jokainen ei tiedä milloin viimeinen päivä tulee.
Mun appivanhemmat asuvat maalla, neliöitä lähemmäs 500.
He kävivät vuosia meillä kerran kk ja aina toivat väh 8 Ikean kassillista myytävää.
Etenkin välillä roskaa oli oikeasti paljon.
Otettiin isompi rykäisy ja puoli vuotta tehtiin päivittäin töitä. Asunnosta lähti n 10 pakettiautollista ja rahaa saatiin ne n 15 000 euroa, appivanhemmat paljon enemmän.
N 10 v sitten talo oli täynnä, aivan täynnä. He myivät arvokkaimmat itse, rahoilla palkkasivat ammattilaisen, tekivät pintaremontin.
Vähän ajan päästä minun vanhemmat myivät mökin, auton ja kodin, ostivat pienen kolmion meidän läheltä. Appivanhemmat innostuivat myös. Laittoivat asuntonsa keväällä myyntiin, myivät myös kesämökin.
Vielä ei ole asunto mennyt kaupaksi, mutta kiinnostusta on paljon. Haluavat väh 80 neliötä, huonekaluja on myyty n 1/3, vielä on jäljellä ehkä n 20. Mökin irtaimistoa on myös vähäsen.
Muutamasta asunnosta on kaupat alkutekijöissä, eli tämä on tapahtumassa.
10 v aikana on lähtenyt 3 taloudesta n 2000 banaanilaatikollista kiertoon.
Tämä ei ole tapahtunut helpolla ja omaisuuden arvo näissä on tippunut räjähdysmäisesti