tavarapaljous :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ajatellut, että voisin pitää anti-hamsteri-dieetin eli katsoa kauanko pärjään syömällä vain kaapeista löytyvää tavaraa. Veikkaan, että voisin jatkaa pitkälle ensi vuoteen. Pitäisiköhän tehdä niin ja lisäksi aina välillä hieman salaattia ja pähkinää ym terveellistä, ettei keripukki iske :D Tässähän on loppuvuonna enää kekri, itsenäisyyspäivä, joulu ja uusivuosi. Muina päivinä hamsterivarastosta ruuat. Voisin vaikka kirjata joitain viikkoja ylös ja raportoida tänne, sikäli kun sellainen jotain kiinnostaa..

Hyvä idea ! Esim keitot on ihmeen hyviä mitä erilaisimmilla ainesosilla.

Myös lämpöiset voileivät sekä piirakat.

Vierailija kirjoitti:

Miksi äidillä on näin paljon turhaa tavaraa? Himohamstraajako???

Minusta tuo kuulostaa vanhemman ikäpolven "kaikkea voi tarvita" -ihmiseltä, joka on säästänyt tavaraa kaappeihin ja vaatehuoneeseen. Aika moni meistä "tavallisista" nuoremmistakin saattaa ajatella, ettei tavaraa oikeasti ole paljon, vaikka sitä löytyy pinottuna kaapeista, varastoista ja siitä vaatehuoneesta. Poissa silmistä, poissa mielestä vaikka alitajunnassa kyllä on tieto, että ehkä ne kaapitkin pitäisi siivota.

Hamsteri ei todellakaan istu ja suostu tuollaisen määrän siivoamiseen pois nurkistaan, ei vaikka haittaisi liikkumista. Minusta kertomus oli tosi mukava ja toivoa herättävä. Että joskus liian tavaran siivoaminen sujuu näinkin, eikä aina päädy itkuun tai huutoon tai hiljaiseen huutoon eli mökötykseen. Tai vaadi kuukausien tuskanhikeä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi äidillä on näin paljon turhaa tavaraa? Himohamstraajako???

Vierailija kirjoitti:

Me aloitettiin veljen kanssa tänä viikonloppuna äitimme asunnon siivous. Hänen luvallaan. 78 vuotta täyttänyt äitimme asuu kolmiossa, jossa on erillinen vaatehuone ja lisäksi taloyhtiön alakerrassa oleva isohko huoneistokohtainen varasto. 

Työnjako oli seuraava: Minä tunkeuduin vaatehuoneeseen (juuri ja juuri löysin kahdelle jalalle tilan vaatehuoneen lattialta), äidille kannettiin nojatuoli vaatehuoneen oven eteen eteiseen ja veli kokosi 10 muuttopahvilaatikkoa valmiiksi. Minä nostelin tavaroita vaatehuoneesta, äiti päätti pidetäänkö vai laitetaanko pois ja minä päätin laitetaanko tavara kirppikselle vai roskiin. Veli sitten sen mukaan siirsi tavaran joko roskapussiin tai laatikkoon, kuljetti huoneistosta saman tien ulos joko roskiin tai pakettiautoonsa.

Vaatehuoneesta lähti 8 pahvilaatikollista tavaraa kirpputorille ja 5 jätesäkillistä roskiin (jaoteltiin eri tavararyhmien mukaan, pelkkää pahvia oli 1 iso jätesäkillinen).

Tarkoitus on jatkaa tätä ensi kuussa. Arvioimme että noin 70 laatikollista ylimääräistä tavaraa (sis. varasto) pitää saada lähtemään, että äiti voi jatkaa asunnossa asumista. Nyt tavaraa on niin paljon, että siivooja ei pysty siivoamaan kaikkia nurkkia, äiti ei pääse kulkemaan rollaattorilla kaikkialle (nyt karsimisen jälkeen pääsee esim vaatehuoneeseen) eikä pysty ottamaan kaapeista tavaraa kun ne ovat niin ylitäynnä. 

Kirpputoripaikka on varattu seuraavaksi kuudeksi kuukaudeksi. Veljen tyttäret ylläpitävät sitä, ollaan sovittu, että saavat tuotosta puolet vaivanpalkkana (hinnoittelu, siistiminen, tavaroiden kuskaus kirppikselle ja sieltä pois jne.) ja loput menevät äidin 80-vuotisjuhlarahastoon.

Oltiin kaikki eilen todella onnellisia, äiti kaikkein eniten. 

Äitini ei ole himohamstraaja. Hän tyhjensi pari vuotta sitten kesämökkinsä myytyään sen. Tavarat siirrettiin pääosin hänen omaan kotiinsa, josta hänen oli tarkoitus laitta ne kirpputorille. Oli aikaisemmin ahkera kierrättäjä ja piti säännöllisesti kirpputoripaikkaa.

Sitten hänen kuntonsa huononi nopeasti. Tuli tarve rollaattorille, suihkutuolille. Kengät piti vaihtaa toisenlaisiin, samoin osa vaatteista. Lahjoja ja tavaraa sisään tuli edelleen, mutta pois niitä ei lähtenyt entiseen malliin.

Joten nyt edessä on noiden jo pari vuotta sitten odottaneiden tavaroiden myyntiä, elämäntilanteen muuttumisen vuoksi tarpeettomien tavaroiden myyntiä ja huonon kunnon viivästyttämän tavaratyön tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä huomio on myöskin se että tässä 8000+ kommentin ketjussa on vain muutama viesti joka kertoo karsimiaan tavaroita kaipaavansa. Useimmat heistä eivät kerro paljonko tavaraa on laitettu pois ja yksittäisiä ovat kaivanneet. Joten vaikka isomminkin on karsittu, niin ei useimmat ihmiset tavaroita jää kaipaamaan. Vaikka se on juuri pelkona karsiessa, mitä jos tätä juuri tarvitsen ja jään ikävöimään.

Voi kokeilla laittaa vaikka kuukaudeksi laatikkoon paljon turhaa ja sitten saa sieltä ottaa ne jotka osaa nimetä ja kokee edelleen tarvitsevansa.

Toinen on "laitoin pois ja heti taas tarvitsin" -ajatus. Silloin kannattaa rehellisesti miettiä:

Olisi tarve tullut, jos et olisi raivannut tavaroita? Esim. Oliko tämä mihin tavaraa tarvitsit siellä kasassa mitä raivasit? Tuliko raivatessa tilaa tehdä tätä juttua, kun aiemmin ei ollut? Tuliko asia mieleen raivauksen yhteydessä?

Olisitko muistanut, että sinulla tämmöinen oli jos et olisi juuri raivannut? Jos olisit muistanut, olisitko löytänyt? Onko oikeasti käynyt useammin, niin, että joku kysyy sinulta tavaraa ja joudut sanomaan, ettei ole/et löytänyt?

Koska oli tämä heti?

Kuinka isoa osaa pois laitetuista tavaroista tämä koski, että heti tarvittiin?

Muumiukeista. Haluaisin luopua lähes kaikista muumimukeistani, pari lahjaksi saatua ajattelin pitää. En vaan oikein tiedä minne heivaisin nuo. Mitään myymistä en jaksa nykyisessä elämäntilanteessa, ja toisaalta en halua ilmaiseksikaan antaa, sillä jotenkin tuntuu epäreilulta, että joku muu saisi ne ilmaiseksi ja jopa sitten myisi ne ja tekisi voittoa. Ihan perusmukeja ovat, ei mitään kalliita erikoismukeja, mutta mukeja on varmaan 30. Onko kukaan luopunut koko kokoelmastaan kerralla? Syy luopumiseen se, että ne ei enää kiinnosta minua. Koko ajan tulee lisää, ja sitten on ne naurettavat erikoismukit, joita myydän yhden päivän ajan jne. Myönnän, yritin saada ne molemmat, en onnistunut, ja nyt päätin että paria lukuun ottamatta kaikki saa lähtä. Roskiinkaan en ehkä viitsi heittää, ja läheiset ei niitä halua.

Viikonloppuna olisi ollut Siivouspäivä-tapahtuma, mutta ei juuri sattunut olemaan aikaa osallistua. Harmi, koska nyt edelleen liian täysiin kaappeihin jäi pyörimään pari laatikollista turhaa tavaraa! Eihän sillä niin väliä muuten olisi mutta kun tilanpuutetta tosiaan on. Ullakolle saattaisi vielä mahtua, mutta aika täynnä on sekin (tarpeellista mutta säilytettävää, kuten matkalaukut ja kissan kantokoppa ym.).

Torissa olen saanut parin kuukauden aikana myytyä 40 eurolla. Ihan ok, kun aluksi näytti siltä ettei oikein mikään mene kaupaksi. Pieni "tuntipalkka" noista jäi, mutta minulla on näin työttömänä paljon aikaa. Rahasta ei varsinaisesti ole puutetta, olen säästeliäs ja sitä paitsi ansiosidonnaisella tuella vielä. Myyn ennen kaikkea säilytystilan puutteen vuoksi, en rahan puutteen. Joitain tavaroita voisin hyvin lahjoittaakin, mutta en hirveästi nettimyynnistä tykkää, ja myynnissä sentään on se pieni rahallinen kannustin, antamisessa vain luopumisen ilo mutta silti sama vaiva yhteydenottoineen ja ohareineen...

Vierailija kirjoitti:

Muumiukeista. Haluaisin luopua lähes kaikista muumimukeistani, pari lahjaksi saatua ajattelin pitää. En vaan oikein tiedä minne heivaisin nuo. Mitään myymistä en jaksa nykyisessä elämäntilanteessa, ja toisaalta en halua ilmaiseksikaan antaa, sillä jotenkin tuntuu epäreilulta, että joku muu saisi ne ilmaiseksi ja jopa sitten myisi ne ja tekisi voittoa.

Mä en ymmärrä, että jos itse ei jaksa nähdä vaivaa myymisen eteen, niin miksi sitten harmittaa, että joku muu, joka sen myymisen vaivan jaksaa nähdä, tekisi voittoa? Eihän se ole sinulta mitenkään pois. Voittoa tekevä henkilö ei myöskään saa sitä rahaa "ilmaiseksi", koska vanhan tavaran muuttaminen rahaksi on melko työlästä, kuten olet varmaan itsekin todennut.

Tuotannosta poistuneiden yleisimpien perus- ja kausimukien hinta on siellä 30 euron hujakoilla, joidenkin jopa 70 euroa. Sinuna varmaan ottaisin yhteyttä osto- ja myyntiliikkeisiin tai esimerkiksi kuolinpesiä ostaviin yrityksiin ja kysyisin, ostaisiko joku taho kaikki mukit settinä. Rahaa saisi vähemmän kuin suoraan keräilijöille myymällä, mutta tuo olisi varmaan vähiten vaivaa vaativa tapa päästä mukeista eroon kertaheitolla ja saada niistä vähän rahaakin.

Vierailija kirjoitti:

Viikonloppuna olisi ollut Siivouspäivä-tapahtuma, mutta ei juuri sattunut olemaan aikaa osallistua. Harmi, koska nyt edelleen liian täysiin kaappeihin jäi pyörimään pari laatikollista turhaa tavaraa! Eihän sillä niin väliä muuten olisi mutta kun tilanpuutetta tosiaan on. Ullakolle saattaisi vielä mahtua, mutta aika täynnä on sekin (tarpeellista mutta säilytettävää, kuten matkalaukut ja kissan kantokoppa ym.).

Torissa olen saanut parin kuukauden aikana myytyä 40 eurolla. Ihan ok, kun aluksi näytti siltä ettei oikein mikään mene kaupaksi. Pieni "tuntipalkka" noista jäi, mutta minulla on näin työttömänä paljon aikaa. Rahasta ei varsinaisesti ole puutetta, olen säästeliäs ja sitä paitsi ansiosidonnaisella tuella vielä. Myyn ennen kaikkea säilytystilan puutteen vuoksi, en rahan puutteen. Joitain tavaroita voisin hyvin lahjoittaakin, mutta en hirveästi nettimyynnistä tykkää, ja myynnissä sentään on se pieni rahallinen kannustin, antamisessa vain luopumisen ilo mutta silti sama vaiva yhteydenottoineen ja ohareineen...

Oon ollut 1,5 v lomautettuna ja oon hurahtanut vähänkäytettyyn.

Heti, kun lomautus tuli, seuraavalla viikolla aloin kasaamaan myytävää. Lähetin keväällä monta laatikkoa, syksyllä lisää ja viime viikolla kolmannen. Siivouspäiväksi olin kerännyt 8 laatikollista myytävää.

Eron huomaa hyvin.

Lokakuussa menen takaisin töihin, kerkeen syyskuussa käymään vielä kodin kertaalleen läpi.

Toista tonnia on rahaa tullut.

Vierailija kirjoitti:

Muumiukeista. Haluaisin luopua lähes kaikista muumimukeistani, pari lahjaksi saatua ajattelin pitää. En vaan oikein tiedä minne heivaisin nuo. Mitään myymistä en jaksa nykyisessä elämäntilanteessa, ja toisaalta en halua ilmaiseksikaan antaa, sillä jotenkin tuntuu epäreilulta, että joku muu saisi ne ilmaiseksi ja jopa sitten myisi ne ja tekisi voittoa. Ihan perusmukeja ovat, ei mitään kalliita erikoismukeja, mutta mukeja on varmaan 30. Onko kukaan luopunut koko kokoelmastaan kerralla? Syy luopumiseen se, että ne ei enää kiinnosta minua. Koko ajan tulee lisää, ja sitten on ne naurettavat erikoismukit, joita myydän yhden päivän ajan jne. Myönnän, yritin saada ne molemmat, en onnistunut, ja nyt päätin että paria lukuun ottamatta kaikki saa lähtä. Roskiinkaan en ehkä viitsi heittää, ja läheiset ei niitä halua.

Etkö voisi ajatella, että mukien vastaanottaja vapauttaa sinut mukien vaivasta, niin eikö hän hyvin voisi saadakin siitä palkkiota?

Voit myös myydä kaikki yhtenä pakettina. Ei tarvitse edes kuvata kaikkia erikseen. Yksi kuva koko kokoelmasta ja ilmoitus Toriin, jaksaisiko sen verran tehdä? Jos haluat vain eroon niistä, laita kohtalaisen alhainen hinta, niin todella pian on joku valmiina hakemaan kaikki kerralla ja suoraan oveltasi.

Monen kymmenen mukin ilmoituksia on Torissa usein, joten ilmeisesti keräilyn lopettajia on monia muitakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viikonloppuna olisi ollut Siivouspäivä-tapahtuma, mutta ei juuri sattunut olemaan aikaa osallistua. Harmi, koska nyt edelleen liian täysiin kaappeihin jäi pyörimään pari laatikollista turhaa tavaraa! Eihän sillä niin väliä muuten olisi mutta kun tilanpuutetta tosiaan on. Ullakolle saattaisi vielä mahtua, mutta aika täynnä on sekin (tarpeellista mutta säilytettävää, kuten matkalaukut ja kissan kantokoppa ym.).

Torissa olen saanut parin kuukauden aikana myytyä 40 eurolla. Ihan ok, kun aluksi näytti siltä ettei oikein mikään mene kaupaksi. Pieni "tuntipalkka" noista jäi, mutta minulla on näin työttömänä paljon aikaa. Rahasta ei varsinaisesti ole puutetta, olen säästeliäs ja sitä paitsi ansiosidonnaisella tuella vielä. Myyn ennen kaikkea säilytystilan puutteen vuoksi, en rahan puutteen. Joitain tavaroita voisin hyvin lahjoittaakin, mutta en hirveästi nettimyynnistä tykkää, ja myynnissä sentään on se pieni rahallinen kannustin, antamisessa vain luopumisen ilo mutta silti sama vaiva yhteydenottoineen ja ohareineen...

Oon ollut 1,5 v lomautettuna ja oon hurahtanut vähänkäytettyyn.

Heti, kun lomautus tuli, seuraavalla viikolla aloin kasaamaan myytävää. Lähetin keväällä monta laatikkoa, syksyllä lisää ja viime viikolla kolmannen. Siivouspäiväksi olin kerännyt 8 laatikollista myytävää.

Eron huomaa hyvin.

Lokakuussa menen takaisin töihin, kerkeen syyskuussa käymään vielä kodin kertaalleen läpi.

Toista tonnia on rahaa tullut.

Aikoinaan mietin tätä vaihtoehtoa, mutta en jaksanut lähteä kokeilemaan. Sait minut taas innostettua, että ehkäpä minä jossain välissä kokeilen. SInnehän ne voi jättää sitten mitkä eivät mene kaupaksi.

Vierailija kirjoitti:

Muumiukeista. Haluaisin luopua lähes kaikista muumimukeistani, pari lahjaksi saatua ajattelin pitää. En vaan oikein tiedä minne heivaisin nuo. Mitään myymistä en jaksa nykyisessä elämäntilanteessa, ja toisaalta en halua ilmaiseksikaan antaa, sillä jotenkin tuntuu epäreilulta, että joku muu saisi ne ilmaiseksi ja jopa sitten myisi ne ja tekisi voittoa. Ihan perusmukeja ovat, ei mitään kalliita erikoismukeja, mutta mukeja on varmaan 30. Onko kukaan luopunut koko kokoelmastaan kerralla? Syy luopumiseen se, että ne ei enää kiinnosta minua. Koko ajan tulee lisää, ja sitten on ne naurettavat erikoismukit, joita myydän yhden päivän ajan jne. Myönnän, yritin saada ne molemmat, en onnistunut, ja nyt päätin että paria lukuun ottamatta kaikki saa lähtä. Roskiinkaan en ehkä viitsi heittää, ja läheiset ei niitä halua.

Myymisessä on vaivansa. Kuten itsekin sanoit, et jaksa myymistä nykyisessä elämäntilanteessasi. Ymmärrän sen täysin, myyminen on raskasta ja aikaavievää. Myymisestä saatu raha on palkka työstä, siksi se ei ole epäreilua.

Auttaisiko jos lahjoitat mukit vaikkapa eläinsuojeluyhdistyksen kirppis pöytään? Teet hyväntekeväisyyttä ja pääset mukeista eroon.

Kenelläkään kokemusta muumimukien myymisestä muumimukitrahaksi.fi?

Minimal mom -youtube kanavalla oli video asiasta, miksi tavarat ovat levällään. Yksinkertainen syy on, jos kaappiin tai laatikkoon on vaikea laittaa tavara paikoilleen, niin se jää siihen hyllyn päälle tai viereen. Varsinkin, jos perheessä on useampi henkilö.

Meillä ainakin pitää paikkaansa, välillä kun käytän keittiössä jotain mitä säilytän jääkaapin päällä olevassa (täynnä olevassa) kaapissa, niin ne jäävät aina pöydille pyörimään useaksi päiväksi, kun taas normaalit väljästi olevat astiat ja ruuanlaittovälineet menee koneesta kaappiin. Esimerkiksi lautasia ei meillä ole korkeassa pinossa vaan ruokalautaset ja pienemmät lautaset omissa pinoissa, niin ei koskaan tarvitse siirrellä mitään lautasia, kun laittaa puhtaat kaappiin. Mitään erilaisia ei myöskään ole toisten takana, eli mukit on yhdessä rivissä ja lasit toisessa, ei tarvitse siirrellä edestakaisin, jolloin voisivat jäädä levälleen, se kun laittaa tai ottaa vaan kaapista.

Tähän voi auttaa, jos ei pysty tavaroista vielä luopumaan, niin laittaa vaan osan varastoon ja sitten kierrättää niitä sieltä, tämä vinkki oli myös videolla. Elämä on oikeasti helpompaa, kun vaan pystyy laittamaan sen tavaran kaappiin. Eikä ärsytä, ainakaan joka kerta,myöskään toisten jättämiä rojuja laittaa pois, kun siinä menee sekunti, sen sijaan, että joutuu siirtämään kaikkea ja pelkää niiden romahtavan päälle. Tämän olen huomannut itse tavaran karsinnan seurauksena.

Joten jos teillä on tavaraa ympäriinsä, kannattaa katsoa onko niillä paikka ja saako ne paikalleen helposti. Myöskin voi auttaa jos erilaisista koreista ja kipoista jättää kannet pois, niiden aukominen ja sulkeminen voi olla liian hankalaa. Jotkut jopa ottaa kaapeista ovet pois, ne voi korvata verholla, jonka laittaa kiinni kun on vieraita.

Vierailija kirjoitti:

Minimal mom -youtube kanavalla oli video asiasta, miksi tavarat ovat levällään. Yksinkertainen syy on, jos kaappiin tai laatikkoon on vaikea laittaa tavara paikoilleen, niin se jää siihen hyllyn päälle tai viereen. Varsinkin, jos perheessä on useampi henkilö.

Meillä ainakin pitää paikkaansa, välillä kun käytän keittiössä jotain mitä säilytän jääkaapin päällä olevassa (täynnä olevassa) kaapissa, niin ne jäävät aina pöydille pyörimään useaksi päiväksi, kun taas normaalit väljästi olevat astiat ja ruuanlaittovälineet menee koneesta kaappiin. Esimerkiksi lautasia ei meillä ole korkeassa pinossa vaan ruokalautaset ja pienemmät lautaset omissa pinoissa, niin ei koskaan tarvitse siirrellä mitään lautasia, kun laittaa puhtaat kaappiin. Mitään erilaisia ei myöskään ole toisten takana, eli mukit on yhdessä rivissä ja lasit toisessa, ei tarvitse siirrellä edestakaisin, jolloin voisivat jäädä levälleen, se kun laittaa tai ottaa vaan kaapista.

Tähän voi auttaa, jos ei pysty tavaroista vielä luopumaan, niin laittaa vaan osan varastoon ja sitten kierrättää niitä sieltä, tämä vinkki oli myös videolla. Elämä on oikeasti helpompaa, kun vaan pystyy laittamaan sen tavaran kaappiin. Eikä ärsytä, ainakaan joka kerta,myöskään toisten jättämiä rojuja laittaa pois, kun siinä menee sekunti, sen sijaan, että joutuu siirtämään kaikkea ja pelkää niiden romahtavan päälle. Tämän olen huomannut itse tavaran karsinnan seurauksena.

Joten jos teillä on tavaraa ympäriinsä, kannattaa katsoa onko niillä paikka ja saako ne paikalleen helposti. Myöskin voi auttaa jos erilaisista koreista ja kipoista jättää kannet pois, niiden aukominen ja sulkeminen voi olla liian hankalaa. Jotkut jopa ottaa kaapeista ovet pois, ne voi korvata verholla, jonka laittaa kiinni kun on vieraita.

Ilana Aalto käyttää tästä termiä penkomisvara: vähintään neljäsosa hyllystä tai laatikosta tulisi olla tyhjää, jotta sen sisältöä on helppo käyttää. 

Olen huomannut, että jos säilytysjärjestelmän käyttämiseen ei yksi käsi riitä, se alkaa olla liian hankala. Ei siis pinoja tai kansia meikäläiselle. Samaten kaapin tai hyllyn sisällön pitää näkyä yhdellä vilkaisulla ja kaikkeen pitää ulottua ilman edessä olevien tavaroiden siirtelyä.

Kiitos erittäin hyvästä ketjusta ja keskustelusta, olen lukenut vuosien saatossa varmaan jokaisen viestin mutta yhtään viestiä en ole itse kirjoittanut.

Oma suhteeni tavaraan on jollain lailla kiero. Olen näennäisesti minimalisti, kotona on suurin osa kaapeista ojennuksessa ja tyhjää tilaa on. Olen tehnyt karsintaa monta, monta kertaa noin 8 vuoden aikana (kolmessa eri kodissa). Tänä vuonnakin olen lähes joka viikko laittanut useita tavaroita kiertoon. Olen myös tottunut nettikirppismyyjä eli osaan ottaa myyvät kuvat, tavarat ovat ajan tasalla ja erittäin hyvässä kunnossa jne. Mikä sitten on ongelma? Se, että ostan koko ajan jotain, metsästän, myyn, kierrätän, karsin, siistin, järjestän. Tavallaan tykkään siitä, mutta oikeasti en haluaisi, että tavaran kanssa puljaaminen on osa jokapäiväistä arkea.

Yksin tänä vuonna olen myynyt yli 100 vaatettani. Kyllä. Viime vuonna samoin. Se siis tarkoittaa, että ostan koko ajan jotain uutta. Tässä on monta ongelmaa: en todellakaan tarvitse mitään, tilaa ei ole ja olen tällä hetkellä kotiäitinä eli käytän ostoihin säästöjäni. Olen jollain kummallisella tavalla riippuvainen tiettyjen juttujen metsästyksestä ja aloitan aina aamuni selaamalla Torin läpi, jos jotain etsimääni olisi tullut myyntiin. Ostan jonkin verran myös kaupoista mutta aika vähän tällä hetkellä. Tykkään laittaa kotia, pitää kauniita vaatteita, pukea lapseni kauniisti. Se tarkoittaa, että olen koko ajan jonkun himon perässä etsimässä ja metsästämässä, jotta voisin tehdä huippulöytöjä.

Vaatekaappini on täynnä fantasiaminän vaatteita. Siellä on toistakymmentä kaunista sifonkipuseroa, laadukkaita villakangastakkeja, neulemekkoja ja korkokenkiä. Käytin näitä ennen raskautta, ne olivat sitä ydintyyliäni. Sitten työt loppuivat, lapsi syntyi ja jäin kotiin. Nyt arkivaatetus koostuu lähinnä joustavista trikoovaatteista ja ulkoilupuvusta lenkkareineen. En keksi tilannetta, jossa voisin paitapuseroitani käyttää. En tiedä, milloin palaan töihin ja jos, mitä työtä tuo tulee olemaan.

Tavara ahdistaa, tuntuu, että tämä puljaaminen hallitsee elämääni ihan liikaa. Olen jotenkin karsimalla karsinut elämäni tähän tilanteeseen, että ostan ja myyn, ostan ja myyn. Lapselle on pakko hankkia vaatetta, kun hän kasvaa. Itselleni olen ostanut paljon t-paitoja ja urheiluvaatteita, joita käytän arkena lapsen kanssa ulkona ja muutenkin. Olen myynyt kaikki vaatteet, jotka eivät ole täysin mieleisiä mutta toisaalta minulla on edelleen isohko valikoima vaatteita, joilla minulla ei ole käyttöä. Se jotenkin ahdistaa.

Onko muilla tätä, että on miltei riippuvainen siitä jonkin tietyn tavaran etsimisestä ja metsästämisestä niin, että siitä tulee hetkeksi pakkomielle?

Vierailija kirjoitti:

Kiitos erittäin hyvästä ketjusta ja keskustelusta, olen lukenut vuosien saatossa varmaan jokaisen viestin mutta yhtään viestiä en ole itse kirjoittanut.

Oma suhteeni tavaraan on jollain lailla kiero. Olen näennäisesti minimalisti, kotona on suurin osa kaapeista ojennuksessa ja tyhjää tilaa on. Olen tehnyt karsintaa monta, monta kertaa noin 8 vuoden aikana (kolmessa eri kodissa). Tänä vuonnakin olen lähes joka viikko laittanut useita tavaroita kiertoon. Olen myös tottunut nettikirppismyyjä eli osaan ottaa myyvät kuvat, tavarat ovat ajan tasalla ja erittäin hyvässä kunnossa jne. Mikä sitten on ongelma? Se, että ostan koko ajan jotain, metsästän, myyn, kierrätän, karsin, siistin, järjestän. Tavallaan tykkään siitä, mutta oikeasti en haluaisi, että tavaran kanssa puljaaminen on osa jokapäiväistä arkea.

Yksin tänä vuonna olen myynyt yli 100 vaatettani. Kyllä. Viime vuonna samoin. Se siis tarkoittaa, että ostan koko ajan jotain uutta. Tässä on monta ongelmaa: en todellakaan tarvitse mitään, tilaa ei ole ja olen tällä hetkellä kotiäitinä eli käytän ostoihin säästöjäni. Olen jollain kummallisella tavalla riippuvainen tiettyjen juttujen metsästyksestä ja aloitan aina aamuni selaamalla Torin läpi, jos jotain etsimääni olisi tullut myyntiin. Ostan jonkin verran myös kaupoista mutta aika vähän tällä hetkellä. Tykkään laittaa kotia, pitää kauniita vaatteita, pukea lapseni kauniisti. Se tarkoittaa, että olen koko ajan jonkun himon perässä etsimässä ja metsästämässä, jotta voisin tehdä huippulöytöjä.

Vaatekaappini on täynnä fantasiaminän vaatteita. Siellä on toistakymmentä kaunista sifonkipuseroa, laadukkaita villakangastakkeja, neulemekkoja ja korkokenkiä. Käytin näitä ennen raskautta, ne olivat sitä ydintyyliäni. Sitten työt loppuivat, lapsi syntyi ja jäin kotiin. Nyt arkivaatetus koostuu lähinnä joustavista trikoovaatteista ja ulkoilupuvusta lenkkareineen. En keksi tilannetta, jossa voisin paitapuseroitani käyttää. En tiedä, milloin palaan töihin ja jos, mitä työtä tuo tulee olemaan.

Tavara ahdistaa, tuntuu, että tämä puljaaminen hallitsee elämääni ihan liikaa. Olen jotenkin karsimalla karsinut elämäni tähän tilanteeseen, että ostan ja myyn, ostan ja myyn. Lapselle on pakko hankkia vaatetta, kun hän kasvaa. Itselleni olen ostanut paljon t-paitoja ja urheiluvaatteita, joita käytän arkena lapsen kanssa ulkona ja muutenkin. Olen myynyt kaikki vaatteet, jotka eivät ole täysin mieleisiä mutta toisaalta minulla on edelleen isohko valikoima vaatteita, joilla minulla ei ole käyttöä. Se jotenkin ahdistaa.

Onko muilla tätä, että on miltei riippuvainen siitä jonkin tietyn tavaran etsimisestä ja metsästämisestä niin, että siitä tulee hetkeksi pakkomielle?

Mulla ei ole metsästystä, mutta muuten olen täysin samassa tilanteessa kuin sinä. On vanha elämä töissä ennen lasta, ja uusi elämä tällä hetkellä kotona pienen kanssa. Vaatteiden pitää kestää vesipesua ja leikkipuiston säät. Lisäksi olen hiukan eri kokoinen kuin ennen raskauksia. Vaikea tietää, tuleeko toimistotyötä, vapaa-ajan siistejä menoja ja juhlia vielä niin paljon, että tarvitsen sinänsä toimivaa ja laadukasta vaatekokoelmaani. Laihdunko sen muutaman kilon? Ja vaikka laihtuisin, onko mukavuudenhalu ajanut korkokenkien ohi tässä viidessä vuodessa?

Välillä käyn yhä huvikseni kirppiksillä katselemassa, mutta parhaat vaatteet ovat melkeinpä omassa kaapissa jo. Ne jotka olivat jo vanhassa elämässä vähän kittanoita tai kengät pienenpuoleisia, olen antanut tai myynyt pois. Tavaran ajattelu ja puljaaminen uuvuttaa ja stressaa. Kaapeissa ahdasta kun lasten kamat ja kausivaatteet tulleet tilaa viemään.

Vierailija kirjoitti:

Minulla meni ikkuna rikki ja jouduin yllättäen evakkoon lähes naapurissa asuvan ystäväni luo. Hän on aika yksityinen ihminen ja koska asumme hyvin lähekkäin ei mitään yökyläilyjä hänen luona ole tarvinnut pitää, hän on minun luona ollut muutaman kerran remonttia paossa ja reissuilla on käyty yhdessä, etten siis väkisin tuppautunut. Hänen sisustus on rauhallinen, vaalea ja lähälle minimalistista, mutta nyt kun olin hänen luonaan huomasin, että siellä on aika paljon asioita tehty vain häntä varten. Tämä sai minut ajattelemaan, kuinka paljon omasta kodistani on vain minulle ja kuinka paljon on sitä varten, että vaikuttaisi vieraiden, etäpalaverin tai somen mielestä fiksulta, jännittävältä, erilaiselta tai muulta?

Kuinka paljon turhaa tavaraa on jättänyt kotiinsa vain sen takia, että joku muu tietää, että on lukenut Sinuhe egyptiläisen ja kultturellinina hankkinut siitä vielä erikoispainoksen? En edes pidä siitä kirjasta, erikoispainoksen olen onneksi saanut lahjaksi, mutta hyllyyn jäänyt vain sen vuoksi, että usein muut kommentoivat kirjahyllyäni. Ystävälläni oli taas vain muutama kirja, nekin kaapissa ja moni niistä selvästi luettu todella useasti. Pari pokkaria, joku lapsuuden suosikki, pari kovakantista kirjaa ja pari lahjakirjan, jotka olivat kesken. Loput oli laittanut kiertoon, kun oli lukenut.

Hänen oli myös maalannut kaappiensa sisäpintoja eri väreillä tai päällystänyt kuviota Petrillä. Itse olisin varmaan maalannut kaappien ulkoa, koska eihän sitä muuten muut näe tai ainakin postannut someen kuvia ja esitellyt kaikille kylään tulijoille. Samoin kylppärin peilikaapissa kaikki tuotteet oli samaa sävyä ja taustalle laitettu joku kontaktimuovitapetti. Ihanasti oli makkarin kattoon laitettu niistä 2000-luvun suosikeista, pimeässä hohtavista tähdistä, kaunis kuvio, päivällä ei todellakaan huomannut, koska kuka tuijottelee toisten kattoihin? Todella kauniita esineitä oli myös kaapissa säilytyspurkkeina, minä olisin varmaan vaihtanut avohyllyyn, että näkyvät, vaikka vihaan pölyjen pyyhintää. Ja hänellä kaikki oli todella tehty vain häntä varten, eipä sitä siivouskomeroa, liinavaatekaappia tai peilikaappia muut availe normaalisti kahvilla käydessään. Kyllä sitä vähän kriittisemmin suhtautuu nyt omiin tavaroihinsa ja valintoihin niiden säilyttämiseen, vaikka monta karsintakierrosta on minunkin osalta tehty ja koti sinällään jo nykyään siisti ja kaunis.

Suosittelen kaikkia miettimään, että jos nyt kotisi laitettaisi ikuiseen karanteeniin, eikä sinne voisi ketään kutsua, eikä kuvia laittaa someen, niin säilyttäisikö kaikki tavarat? olisiko juuri ne esillä vai menisikö osa kaappiin ja jotkut muut avaohyllyyn? Toki jos on iso ruokapöytä ja paljon astioita sitä varten, että järjestät juhlia, niin voisi lisätä, että juhlaväki kävisi edelleen, mutta olisivat kaikki sokeutuneet.

Jotenkin ihana idea tehdä jotain vain itseä varten. Minäkin haluan kodissa olevan rauhallinen ja neutraalivärimaailma, mutta rakastan kirkkaita värejä ja kimmallusta. Voisi vaikka siivouskomeron maalata jollain värillä. Ostelun sijaan tehdä jotain tuollaisga kivaa ja järjestää kaapit sisältä kauniiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla meni ikkuna rikki ja jouduin yllättäen evakkoon lähes naapurissa asuvan ystäväni luo. Hän on aika yksityinen ihminen ja koska asumme hyvin lähekkäin ei mitään yökyläilyjä hänen luona ole tarvinnut pitää, hän on minun luona ollut muutaman kerran remonttia paossa ja reissuilla on käyty yhdessä, etten siis väkisin tuppautunut. Hänen sisustus on rauhallinen, vaalea ja lähälle minimalistista, mutta nyt kun olin hänen luonaan huomasin, että siellä on aika paljon asioita tehty vain häntä varten. Tämä sai minut ajattelemaan, kuinka paljon omasta kodistani on vain minulle ja kuinka paljon on sitä varten, että vaikuttaisi vieraiden, etäpalaverin tai somen mielestä fiksulta, jännittävältä, erilaiselta tai muulta?

Kuinka paljon turhaa tavaraa on jättänyt kotiinsa vain sen takia, että joku muu tietää, että on lukenut Sinuhe egyptiläisen ja kultturellinina hankkinut siitä vielä erikoispainoksen? En edes pidä siitä kirjasta, erikoispainoksen olen onneksi saanut lahjaksi, mutta hyllyyn jäänyt vain sen vuoksi, että usein muut kommentoivat kirjahyllyäni. Ystävälläni oli taas vain muutama kirja, nekin kaapissa ja moni niistä selvästi luettu todella useasti. Pari pokkaria, joku lapsuuden suosikki, pari kovakantista kirjaa ja pari lahjakirjan, jotka olivat kesken. Loput oli laittanut kiertoon, kun oli lukenut.

Hänen oli myös maalannut kaappiensa sisäpintoja eri väreillä tai päällystänyt kuviota Petrillä. Itse olisin varmaan maalannut kaappien ulkoa, koska eihän sitä muuten muut näe tai ainakin postannut someen kuvia ja esitellyt kaikille kylään tulijoille. Samoin kylppärin peilikaapissa kaikki tuotteet oli samaa sävyä ja taustalle laitettu joku kontaktimuovitapetti. Ihanasti oli makkarin kattoon laitettu niistä 2000-luvun suosikeista, pimeässä hohtavista tähdistä, kaunis kuvio, päivällä ei todellakaan huomannut, koska kuka tuijottelee toisten kattoihin? Todella kauniita esineitä oli myös kaapissa säilytyspurkkeina, minä olisin varmaan vaihtanut avohyllyyn, että näkyvät, vaikka vihaan pölyjen pyyhintää. Ja hänellä kaikki oli todella tehty vain häntä varten, eipä sitä siivouskomeroa, liinavaatekaappia tai peilikaappia muut availe normaalisti kahvilla käydessään. Kyllä sitä vähän kriittisemmin suhtautuu nyt omiin tavaroihinsa ja valintoihin niiden säilyttämiseen, vaikka monta karsintakierrosta on minunkin osalta tehty ja koti sinällään jo nykyään siisti ja kaunis.

Suosittelen kaikkia miettimään, että jos nyt kotisi laitettaisi ikuiseen karanteeniin, eikä sinne voisi ketään kutsua, eikä kuvia laittaa someen, niin säilyttäisikö kaikki tavarat? olisiko juuri ne esillä vai menisikö osa kaappiin ja jotkut muut avaohyllyyn? Toki jos on iso ruokapöytä ja paljon astioita sitä varten, että järjestät juhlia, niin voisi lisätä, että juhlaväki kävisi edelleen, mutta olisivat kaikki sokeutuneet.

Jotenkin ihana idea tehdä jotain vain itseä varten. Minäkin haluan kodissa olevan rauhallinen ja neutraalivärimaailma, mutta rakastan kirkkaita värejä ja kimmallusta. Voisi vaikka siivouskomeron maalata jollain värillä. Ostelun sijaan tehdä jotain tuollaisga kivaa ja järjestää kaapit sisältä kauniiksi.

Ihan rehellisesti sanottuna, en tiennyt tällaisia muille sisustavia ihmisiä olevan oikeasti. Olen todella ollut kuplassa ja luullut että jokainen sisustaa itselleen ja tuollaiset ”sinuhet kirjahyllyssä vieraita varten” on vaan juttuja 😅

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla meni ikkuna rikki ja jouduin yllättäen evakkoon lähes naapurissa asuvan ystäväni luo. Hän on aika yksityinen ihminen ja koska asumme hyvin lähekkäin ei mitään yökyläilyjä hänen luona ole tarvinnut pitää, hän on minun luona ollut muutaman kerran remonttia paossa ja reissuilla on käyty yhdessä, etten siis väkisin tuppautunut. Hänen sisustus on rauhallinen, vaalea ja lähälle minimalistista, mutta nyt kun olin hänen luonaan huomasin, että siellä on aika paljon asioita tehty vain häntä varten. Tämä sai minut ajattelemaan, kuinka paljon omasta kodistani on vain minulle ja kuinka paljon on sitä varten, että vaikuttaisi vieraiden, etäpalaverin tai somen mielestä fiksulta, jännittävältä, erilaiselta tai muulta?

Kuinka paljon turhaa tavaraa on jättänyt kotiinsa vain sen takia, että joku muu tietää, että on lukenut Sinuhe egyptiläisen ja kultturellinina hankkinut siitä vielä erikoispainoksen? En edes pidä siitä kirjasta, erikoispainoksen olen onneksi saanut lahjaksi, mutta hyllyyn jäänyt vain sen vuoksi, että usein muut kommentoivat kirjahyllyäni. Ystävälläni oli taas vain muutama kirja, nekin kaapissa ja moni niistä selvästi luettu todella useasti. Pari pokkaria, joku lapsuuden suosikki, pari kovakantista kirjaa ja pari lahjakirjan, jotka olivat kesken. Loput oli laittanut kiertoon, kun oli lukenut.

Hänen oli myös maalannut kaappiensa sisäpintoja eri väreillä tai päällystänyt kuviota Petrillä. Itse olisin varmaan maalannut kaappien ulkoa, koska eihän sitä muuten muut näe tai ainakin postannut someen kuvia ja esitellyt kaikille kylään tulijoille. Samoin kylppärin peilikaapissa kaikki tuotteet oli samaa sävyä ja taustalle laitettu joku kontaktimuovitapetti. Ihanasti oli makkarin kattoon laitettu niistä 2000-luvun suosikeista, pimeässä hohtavista tähdistä, kaunis kuvio, päivällä ei todellakaan huomannut, koska kuka tuijottelee toisten kattoihin? Todella kauniita esineitä oli myös kaapissa säilytyspurkkeina, minä olisin varmaan vaihtanut avohyllyyn, että näkyvät, vaikka vihaan pölyjen pyyhintää. Ja hänellä kaikki oli todella tehty vain häntä varten, eipä sitä siivouskomeroa, liinavaatekaappia tai peilikaappia muut availe normaalisti kahvilla käydessään. Kyllä sitä vähän kriittisemmin suhtautuu nyt omiin tavaroihinsa ja valintoihin niiden säilyttämiseen, vaikka monta karsintakierrosta on minunkin osalta tehty ja koti sinällään jo nykyään siisti ja kaunis.

Suosittelen kaikkia miettimään, että jos nyt kotisi laitettaisi ikuiseen karanteeniin, eikä sinne voisi ketään kutsua, eikä kuvia laittaa someen, niin säilyttäisikö kaikki tavarat? olisiko juuri ne esillä vai menisikö osa kaappiin ja jotkut muut avaohyllyyn? Toki jos on iso ruokapöytä ja paljon astioita sitä varten, että järjestät juhlia, niin voisi lisätä, että juhlaväki kävisi edelleen, mutta olisivat kaikki sokeutuneet.

Jotenkin ihana idea tehdä jotain vain itseä varten. Minäkin haluan kodissa olevan rauhallinen ja neutraalivärimaailma, mutta rakastan kirkkaita värejä ja kimmallusta. Voisi vaikka siivouskomeron maalata jollain värillä. Ostelun sijaan tehdä jotain tuollaisga kivaa ja järjestää kaapit sisältä kauniiksi.

Ihan rehellisesti sanottuna, en tiennyt tällaisia muille sisustavia ihmisiä olevan oikeasti. Olen todella ollut kuplassa ja luullut että jokainen sisustaa itselleen ja tuollaiset ”sinuhet kirjahyllyssä vieraita varten” on vaan juttuja 😅

Sama. Olen aina ajatellut, että nekin jotka sisustavat edustamista tai somea tmv varten aina kuitenkin valitsevat asioita, joista itse pitävät. Outo ajatus ostaa jo alkujaan tavaroita joista ei itse tykkää. Eri asia sitten juuri lahjat ja vaikka puolison ja lasten toiveiden mukaan ostetut kompromissit. Eri asia on ns kotihäpeä jossa nolostelee muiden edessä sitä, ettei koti ole sellainen kuin ihannemaailmassa toivoo

Tuo kirjojen säilyttäminen tai näkyvillä oleminen herättää aina keskustelua. Konsensus taitaa olla, että sivistyneillä ihmisillä on kirjahylly olohuoneessa. Tässähän tullaan taas siihen, millaisia mielikuvia kenelläkin on. Itse kirjallisuuden suurkuluttajana ja sitä yliopistossa opiskelleena naurattaa, jos joku mittaa sivistykseni tasoa sillä, ettei olohuoneessamme ole yhden yhtä kirjaa esillä, vaan ne ovat työhuoneessa kirjoja täpötäynnä olevassa ovellisessa kiinteässä kaapissa, jossa normaalisti säilytetään vaatteita yms. Voin kyllä keskustella kirjallisuudesta mutta selkeyttä ja pelkistystä vaativa sisustussilmäni ei halua kirjoja esille tuomaan levottomuutta olohuoneeseen vain jotta joku ei kuvittelisi minusta jotain.

Eli oikeasti, älkää nyt hyvät ihmiset sisustako näyttääksenne itsestänne jotain (valheellista) kuvaa. Siitä ei hyödy kukaan.