tavarapaljous :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei kaikille! Minulla ei ole tavarapaljousongelmaa, mutta haluaisin kysyä niiltä, joilla on vaikeuksia saada otetta järjestyksen aikaansaamiseksi ja ylläpitämiseksi. Joku tuolla ihmetteli, miten voi olla niin vaikeaa, kun voisi vain alkaa heittää tavaroita jätesäkkiin ja viedä pois ja siihen tuli sitten vastauksia, että kun pitää miettiä, missä järjestyksessä asiat tekee ja pitää miettiä, mikä on sitä ylimääräistä, ja sitten oli tuo tarina tuosta tyypistä, jolla on näkemys, että koti jotenkin maagisesti loksahtaa järjestykseen, kunhan saa ensin kunnostettua jonkin kymmenen vuotta korjaamista odottaneen huonekalun.

Niin näistä tuli mieleen, että miten te, joilla on vaikeuksia organisoida itsenne tekemään tarvittavat muutokset kodin siistiksi saamiseksi, reagoisitte, jos jonakin päivänä töistä palatessa teidän koti olisikin tyhjennetty täysin (paitsi korut ja arvoesineet jätetty) ja tilalle olisi jätetty tavaroiden arvon mukaisesti käteistä rahaa? Menisittekö siitä shokkiin ja haluaisitte kaiken takaisin vai ajattelisitteko, että onpa hyvä, kun nyt ei tarvitse miettiä mitä panee pois, vaan voi keskittyä hankkimaan rahoilla vain sen, mitä tarvitsee?

En aio toteuttaa tällaista kenellekään, mutta tuli vain tällainen ajatusleikki mieleen :D Älkää vastatko, että tekisitte rikosilmoituksen, tai että "mistä tekijä voisi tietää, mikä minulle on arvoesine", koska tämä on nyt vain ajatusleikki. Tässä leikissä tekijä on osannut jättää tärkeimmät arvoesineet ja muistot, eikä poliisille soittaminen ei ole vaihtoehto.

Tähän on tullut vain muutama vastaus, mutta se on jo paljastanut erikoisia yksityiskohtia, esim. sen että kohta "Mistä tekijä voisi tietää, mikä minulle on arvoesine" --> "Tässä leikissä tekijä on osannut jättää tärkeimmät arvoesineet ja muistot" on ohitettu täysin. Eli mitään sellaista, mitä pidät arvossa, ei ole viety, oli se sitten kaljapullon korkki tai Picasson taideteos, mutta silti takerrutaan siihen, että ei ole kuitenkaan jätetty niitä juuri sinulle tärkeimpiä asioita. Pelkäättekö siis alitajuisesti, että menette itse johonkin transsiin, jossa siivouksen hurmiossa nakkaatte kaikkein rakkaimmat asiat tunkiolle ja lopulta istutte typötyhjässä kodissa ja mietitte miten siinä niin kävi? Yhdessä vastauksessa hauskasti sanottiin, ettei olisi kiva käyttää aikaa ja energiaa uusien tarvekalujen ostamiseen. Eikös se raivaaminenkin vie aikaa ja energiaa? Uutta tavaraa voi katsella netistä ja mennä sitten paikan päälle katsomaan, onko käytännössä sopiva, mutta siivous ja raivaus on tehtävä fyysisesti alusta loppuun, ajatuksen kanssa, ja siihen kuluu aikaa ja energiaa viikoista vuosiin, ainakin mitä palstan kommenteista on ymmärrettävissä. Tuliko muille jotain ajatuksia tästä? 

Luulen, että sinulta menee ohi se pointti, että ajatus tuntuu useimmista epämiellyttävältä, koska hei eivät haluaisi ketään muuta omaan kotiinsa, ja päättämään mikä on tärkeää ja mikä ei. Ajatuskin puistattaa, tuntuu suunnilleen samalta kuin murtovarkauden kohdistuminen omaan kotiin. 

Okei, fine. Asunto on taikoutunut tyhjäksi. Siellä ei ole käynyt kukaan ihminen. Mitenkäs nyt?

Ei muuta tilannetta. Minun kotiini on kajottu, ahdistava ajatus. Mikä tässä nyt on niin kamalan vaikea hahmottaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei kaikille! Minulla ei ole tavarapaljousongelmaa, mutta haluaisin kysyä niiltä, joilla on vaikeuksia saada otetta järjestyksen aikaansaamiseksi ja ylläpitämiseksi. Joku tuolla ihmetteli, miten voi olla niin vaikeaa, kun voisi vain alkaa heittää tavaroita jätesäkkiin ja viedä pois ja siihen tuli sitten vastauksia, että kun pitää miettiä, missä järjestyksessä asiat tekee ja pitää miettiä, mikä on sitä ylimääräistä, ja sitten oli tuo tarina tuosta tyypistä, jolla on näkemys, että koti jotenkin maagisesti loksahtaa järjestykseen, kunhan saa ensin kunnostettua jonkin kymmenen vuotta korjaamista odottaneen huonekalun.

Niin näistä tuli mieleen, että miten te, joilla on vaikeuksia organisoida itsenne tekemään tarvittavat muutokset kodin siistiksi saamiseksi, reagoisitte, jos jonakin päivänä töistä palatessa teidän koti olisikin tyhjennetty täysin (paitsi korut ja arvoesineet jätetty) ja tilalle olisi jätetty tavaroiden arvon mukaisesti käteistä rahaa? Menisittekö siitä shokkiin ja haluaisitte kaiken takaisin vai ajattelisitteko, että onpa hyvä, kun nyt ei tarvitse miettiä mitä panee pois, vaan voi keskittyä hankkimaan rahoilla vain sen, mitä tarvitsee?

En aio toteuttaa tällaista kenellekään, mutta tuli vain tällainen ajatusleikki mieleen :D Älkää vastatko, että tekisitte rikosilmoituksen, tai että "mistä tekijä voisi tietää, mikä minulle on arvoesine", koska tämä on nyt vain ajatusleikki. Tässä leikissä tekijä on osannut jättää tärkeimmät arvoesineet ja muistot, eikä poliisille soittaminen ei ole vaihtoehto.

Tähän on tullut vain muutama vastaus, mutta se on jo paljastanut erikoisia yksityiskohtia, esim. sen että kohta "Mistä tekijä voisi tietää, mikä minulle on arvoesine" --> "Tässä leikissä tekijä on osannut jättää tärkeimmät arvoesineet ja muistot" on ohitettu täysin. Eli mitään sellaista, mitä pidät arvossa, ei ole viety, oli se sitten kaljapullon korkki tai Picasson taideteos, mutta silti takerrutaan siihen, että ei ole kuitenkaan jätetty niitä juuri sinulle tärkeimpiä asioita. Pelkäättekö siis alitajuisesti, että menette itse johonkin transsiin, jossa siivouksen hurmiossa nakkaatte kaikkein rakkaimmat asiat tunkiolle ja lopulta istutte typötyhjässä kodissa ja mietitte miten siinä niin kävi? Yhdessä vastauksessa hauskasti sanottiin, ettei olisi kiva käyttää aikaa ja energiaa uusien tarvekalujen ostamiseen. Eikös se raivaaminenkin vie aikaa ja energiaa? Uutta tavaraa voi katsella netistä ja mennä sitten paikan päälle katsomaan, onko käytännössä sopiva, mutta siivous ja raivaus on tehtävä fyysisesti alusta loppuun, ajatuksen kanssa, ja siihen kuluu aikaa ja energiaa viikoista vuosiin, ainakin mitä palstan kommenteista on ymmärrettävissä. Tuliko muille jotain ajatuksia tästä? 

Luulen, että sinulta menee ohi se pointti, että ajatus tuntuu useimmista epämiellyttävältä, koska hei eivät haluaisi ketään muuta omaan kotiinsa, ja päättämään mikä on tärkeää ja mikä ei. Ajatuskin puistattaa, tuntuu suunnilleen samalta kuin murtovarkauden kohdistuminen omaan kotiin. 

Okei, fine. Asunto on taikoutunut tyhjäksi. Siellä ei ole käynyt kukaan ihminen. Mitenkäs nyt?

Ei muuta tilannetta. Minun kotiini on kajottu, ahdistava ajatus. Mikä tässä nyt on niin kamalan vaikea hahmottaa?

Jätä nyt, kun et ymmärrä eikä riitä mielikuvitus. Turha tästä on vääntää, kun ei mene perille. Mene siivoamaan äläkä roiku täällä.

Vierailija kirjoitti:

Kävipä niin, että ostin uudet lenkkarit risojen tilalle. Vähän aikaa hillosin niitä risojakin, en edes mistään hyvästä syystä vaan tunnearvon takia. Sitten heitin ne vihdoin roskiin, ja aika vähän tämän jälkeen huomasin, että eivät ne uudet lenkkarit olekaan hyvät. Puristavat ja jalka tulee kipeäksi niissä. Nyt ei ole lenkkareita sitten ollenkaan, koska en raaski ostaa uusia enkä saa edes noita vähän käytettyjä myytyä pois! Pitäisi siis raaskia niistäkin luopua ilmaiseksi.

Pihiys on vähän ongelma minulla. Olin ennen tuhlari, mutta sitten opin säästämään, liiaksikin. Ei minulla edes ole tarvetta niille parille kympille, joita yritän noista kengistä saada, mutta kun harmittaa rahanhukka aina niin vietävästi! Harvoin käytän rahaa mihinkään, koska pelkään ostavani huonoa. Eikä yhtään auta, että taas sitten kävikin niin!

Olisiko mitään vinkkiä, miten päästä tästä ajattelusta yli? Ei auta edes se, että tiedän rahojen menneen jo silloin kun tavaran ostin. Harmitus hukkaan heitetystä rahasta on vaan niin suuri... Siksi on vaikea siis karsia välillä huonoa ja tarpeetontakin tavaraa, jos siitä ei saa mitään rahallista hyötyä enää. Mietin että mitä jos joskus tulevaisuudessa saisikin, ja sitten harmittelen että annoin ilmaiseksi pois.

Itsellenikin on joskus vaikea luopua hyvälaatuisista ja kalliista vaatteista tai muista tavaroista, vaikka ne olisivat jääneet kokonaan käyttämättä. Varsinkin kenkiä on kertynyt juuri tuosta syystä, kun sopivuuden huomaa vasta käytössä ja harmittaa luopua lähes uusista hyvistä kengistä, vaikka tiedän etteivät ne kaapissa muutu sen enempää sopiviksi kuin rahaksikaan. Itseäni on auttanut että etsin hyväntekeväisyyskirpputorin, jonka arvot ja toimintatavat voin allekirjoittaa. Nyt ajattelen että voisin hyvin lahjoittaa rahaa kyseiselle toiminnalle, joten "kalliit" lahjoitukset eivät kirpaise. Hyväkuntoiset laatuvaatteet ovat varmasti heille ja ostajille tervetulleempia kun nuhjuiset ketjuliikkeiden vaattet. Itse olen jo muutaman vuosikymmenen ostanut suurimman osan vaatteistani käytettynä, joten kiitos teille jotka olette raaskineet luopua kashmirneuleistanne :)

Ammattijärjestäjäthän tekevät tuota, paitsi tietysti asiakkaan kanssa yhteistuumin. He tietävät, millaiset tavara tyypillisesti tuottavat ihmisille vaikeuksia luopua ja osaavat perustella miksi vaikka hääpukua ei kannata säilyttää vaatekomerossa. Jos asiakas ei siitä silti halua luopua, ei ole pakko.

Jos ei pysty mistään luopumaan, kaaos jatkuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei kaikille! Minulla ei ole tavarapaljousongelmaa, mutta haluaisin kysyä niiltä, joilla on vaikeuksia saada otetta järjestyksen aikaansaamiseksi ja ylläpitämiseksi. Joku tuolla ihmetteli, miten voi olla niin vaikeaa, kun voisi vain alkaa heittää tavaroita jätesäkkiin ja viedä pois ja siihen tuli sitten vastauksia, että kun pitää miettiä, missä järjestyksessä asiat tekee ja pitää miettiä, mikä on sitä ylimääräistä, ja sitten oli tuo tarina tuosta tyypistä, jolla on näkemys, että koti jotenkin maagisesti loksahtaa järjestykseen, kunhan saa ensin kunnostettua jonkin kymmenen vuotta korjaamista odottaneen huonekalun.

Niin näistä tuli mieleen, että miten te, joilla on vaikeuksia organisoida itsenne tekemään tarvittavat muutokset kodin siistiksi saamiseksi, reagoisitte, jos jonakin päivänä töistä palatessa teidän koti olisikin tyhjennetty täysin (paitsi korut ja arvoesineet jätetty) ja tilalle olisi jätetty tavaroiden arvon mukaisesti käteistä rahaa? Menisittekö siitä shokkiin ja haluaisitte kaiken takaisin vai ajattelisitteko, että onpa hyvä, kun nyt ei tarvitse miettiä mitä panee pois, vaan voi keskittyä hankkimaan rahoilla vain sen, mitä tarvitsee?

En aio toteuttaa tällaista kenellekään, mutta tuli vain tällainen ajatusleikki mieleen :D Älkää vastatko, että tekisitte rikosilmoituksen, tai että "mistä tekijä voisi tietää, mikä minulle on arvoesine", koska tämä on nyt vain ajatusleikki. Tässä leikissä tekijä on osannut jättää tärkeimmät arvoesineet ja muistot, eikä poliisille soittaminen ei ole vaihtoehto.

Tähän on tullut vain muutama vastaus, mutta se on jo paljastanut erikoisia yksityiskohtia, esim. sen että kohta "Mistä tekijä voisi tietää, mikä minulle on arvoesine" --> "Tässä leikissä tekijä on osannut jättää tärkeimmät arvoesineet ja muistot" on ohitettu täysin. Eli mitään sellaista, mitä pidät arvossa, ei ole viety, oli se sitten kaljapullon korkki tai Picasson taideteos, mutta silti takerrutaan siihen, että ei ole kuitenkaan jätetty niitä juuri sinulle tärkeimpiä asioita. Pelkäättekö siis alitajuisesti, että menette itse johonkin transsiin, jossa siivouksen hurmiossa nakkaatte kaikkein rakkaimmat asiat tunkiolle ja lopulta istutte typötyhjässä kodissa ja mietitte miten siinä niin kävi? Yhdessä vastauksessa hauskasti sanottiin, ettei olisi kiva käyttää aikaa ja energiaa uusien tarvekalujen ostamiseen. Eikös se raivaaminenkin vie aikaa ja energiaa? Uutta tavaraa voi katsella netistä ja mennä sitten paikan päälle katsomaan, onko käytännössä sopiva, mutta siivous ja raivaus on tehtävä fyysisesti alusta loppuun, ajatuksen kanssa, ja siihen kuluu aikaa ja energiaa viikoista vuosiin, ainakin mitä palstan kommenteista on ymmärrettävissä. Tuliko muille jotain ajatuksia tästä? 

Luulen, että sinulta menee ohi se pointti, että ajatus tuntuu useimmista epämiellyttävältä, koska hei eivät haluaisi ketään muuta omaan kotiinsa, ja päättämään mikä on tärkeää ja mikä ei. Ajatuskin puistattaa, tuntuu suunnilleen samalta kuin murtovarkauden kohdistuminen omaan kotiin. 

Okei, fine. Asunto on taikoutunut tyhjäksi. Siellä ei ole käynyt kukaan ihminen. Mitenkäs nyt?

En minäkään ymmärrä tätä skenaariota. Ensinnäkin tämä vaihtoehto B missä ihminen ei ole tehnyt siivousta on hieman creepy. Tässä varmaan soittaisin lääkärinajan ja sanoisin, että pää on kuvattava. Tai sitten hyväksyisin, että joku murtovaras-poltergeist on imaissut vaatteeni jonnekin tavaratuonelaan, mikä sitten sekin olisi kamalaa.

Ja mitenkäkö minä suhtautuisin? Ööh.. olisi se aika kammottavaa. Ja sen jälkeen ärsyttävää ja vaikeaa. Rahaa menisi kun ainakin parit alushousut pitäisi saada ja kahviakin alkaisi tehdä mieli. Harrastusvälineet olisivat kadonneet kankkulan kaivoon ja se 80-luvulta säästelemäni strassikoru, mitä pidän joskus lauantaisin kun  kuvittelen olevani prinsessa. Ankeaa olisi, ja häiritsevän omituista.

Mitä tästä pitäisi saada irti?

Onko teillä muuten hääpuku komerossa? Sen ylioppilaslakin lisäksi ;D

Minulla on. Periaatteessa olen ajatellut leikellä ja tuunata siitä jotain muuta, mutta ensin haluan kutistua takaisin normaalipainoon, niin että se 60 senttinen vyötärö sopii kiinni. Sitten se saa lähteä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävipä niin, että ostin uudet lenkkarit risojen tilalle. Vähän aikaa hillosin niitä risojakin, en edes mistään hyvästä syystä vaan tunnearvon takia. Sitten heitin ne vihdoin roskiin, ja aika vähän tämän jälkeen huomasin, että eivät ne uudet lenkkarit olekaan hyvät. Puristavat ja jalka tulee kipeäksi niissä. Nyt ei ole lenkkareita sitten ollenkaan, koska en raaski ostaa uusia enkä saa edes noita vähän käytettyjä myytyä pois! Pitäisi siis raaskia niistäkin luopua ilmaiseksi.

Pihiys on vähän ongelma minulla. Olin ennen tuhlari, mutta sitten opin säästämään, liiaksikin. Ei minulla edes ole tarvetta niille parille kympille, joita yritän noista kengistä saada, mutta kun harmittaa rahanhukka aina niin vietävästi! Harvoin käytän rahaa mihinkään, koska pelkään ostavani huonoa. Eikä yhtään auta, että taas sitten kävikin niin!

Olisiko mitään vinkkiä, miten päästä tästä ajattelusta yli? Ei auta edes se, että tiedän rahojen menneen jo silloin kun tavaran ostin. Harmitus hukkaan heitetystä rahasta on vaan niin suuri... Siksi on vaikea siis karsia välillä huonoa ja tarpeetontakin tavaraa, jos siitä ei saa mitään rahallista hyötyä enää. Mietin että mitä jos joskus tulevaisuudessa saisikin, ja sitten harmittelen että annoin ilmaiseksi pois.

Itsellenikin on joskus vaikea luopua hyvälaatuisista ja kalliista vaatteista tai muista tavaroista, vaikka ne olisivat jääneet kokonaan käyttämättä. Varsinkin kenkiä on kertynyt juuri tuosta syystä, kun sopivuuden huomaa vasta käytössä ja harmittaa luopua lähes uusista hyvistä kengistä, vaikka tiedän etteivät ne kaapissa muutu sen enempää sopiviksi kuin rahaksikaan. Itseäni on auttanut että etsin hyväntekeväisyyskirpputorin, jonka arvot ja toimintatavat voin allekirjoittaa. Nyt ajattelen että voisin hyvin lahjoittaa rahaa kyseiselle toiminnalle, joten "kalliit" lahjoitukset eivät kirpaise. Hyväkuntoiset laatuvaatteet ovat varmasti heille ja ostajille tervetulleempia kun nuhjuiset ketjuliikkeiden vaattet. Itse olen jo muutaman vuosikymmenen ostanut suurimman osan vaatteistani käytettynä, joten kiitos teille jotka olette raaskineet luopua kashmirneuleistanne :)

Mulla kaikki kengät tekevät tuon. Puristavat.

Ratkaisu on otan käyttööni, töissä. Tällä hetkellä kotona. Ennen meni max 3 vkoa, nyt paljon pidempään.

Kun uudet on sisäänajettu, kävellään vanhat loppuun ja roskiin.

Mulla on 20 paria kenkiä, mm saappaat, läpyttimet jne.

Se on hyvä määrä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävipä niin, että ostin uudet lenkkarit risojen tilalle. Vähän aikaa hillosin niitä risojakin, en edes mistään hyvästä syystä vaan tunnearvon takia. Sitten heitin ne vihdoin roskiin, ja aika vähän tämän jälkeen huomasin, että eivät ne uudet lenkkarit olekaan hyvät. Puristavat ja jalka tulee kipeäksi niissä. Nyt ei ole lenkkareita sitten ollenkaan, koska en raaski ostaa uusia enkä saa edes noita vähän käytettyjä myytyä pois! Pitäisi siis raaskia niistäkin luopua ilmaiseksi.

Pihiys on vähän ongelma minulla. Olin ennen tuhlari, mutta sitten opin säästämään, liiaksikin. Ei minulla edes ole tarvetta niille parille kympille, joita yritän noista kengistä saada, mutta kun harmittaa rahanhukka aina niin vietävästi! Harvoin käytän rahaa mihinkään, koska pelkään ostavani huonoa. Eikä yhtään auta, että taas sitten kävikin niin!

Olisiko mitään vinkkiä, miten päästä tästä ajattelusta yli? Ei auta edes se, että tiedän rahojen menneen jo silloin kun tavaran ostin. Harmitus hukkaan heitetystä rahasta on vaan niin suuri... Siksi on vaikea siis karsia välillä huonoa ja tarpeetontakin tavaraa, jos siitä ei saa mitään rahallista hyötyä enää. Mietin että mitä jos joskus tulevaisuudessa saisikin, ja sitten harmittelen että annoin ilmaiseksi pois.

Itsellenikin on joskus vaikea luopua hyvälaatuisista ja kalliista vaatteista tai muista tavaroista, vaikka ne olisivat jääneet kokonaan käyttämättä. Varsinkin kenkiä on kertynyt juuri tuosta syystä, kun sopivuuden huomaa vasta käytössä ja harmittaa luopua lähes uusista hyvistä kengistä, vaikka tiedän etteivät ne kaapissa muutu sen enempää sopiviksi kuin rahaksikaan. Itseäni on auttanut että etsin hyväntekeväisyyskirpputorin, jonka arvot ja toimintatavat voin allekirjoittaa. Nyt ajattelen että voisin hyvin lahjoittaa rahaa kyseiselle toiminnalle, joten "kalliit" lahjoitukset eivät kirpaise. Hyväkuntoiset laatuvaatteet ovat varmasti heille ja ostajille tervetulleempia kun nuhjuiset ketjuliikkeiden vaattet. Itse olen jo muutaman vuosikymmenen ostanut suurimman osan vaatteistani käytettynä, joten kiitos teille jotka olette raaskineet luopua kashmirneuleistanne :)

Mulla kaikki kengät tekevät tuon. Puristavat.

Ratkaisu on otan käyttööni, töissä. Tällä hetkellä kotona. Ennen meni max 3 vkoa, nyt paljon pidempään.

Kun uudet on sisäänajettu, kävellään vanhat loppuun ja roskiin.

Mulla on 20 paria kenkiä, mm saappaat, läpyttimet jne.

Se on hyvä määrä

Minä olen ottanut periaatteen, että kengät eivät saa puristaa ollenkaan. Edes nahkakengät. Jalkani on aika kapea ja yleensä sopii hyvin eri lesteihin, mutta silti joskus tulee vastaan kenkämalli mikä vaan tuntuu ikävältä tai kävellessä alkaa hangata tai jokin kohta puristaa. Minä laitan sellaiset virheostokset kiertoon.

Pahin tapaus oli se, kun hillosin kaapeissani vuosia sellaisia käsintehtyjä kalliita nahkabuutseja pystymättä käyttämään niitä (jep, niiden "nahka alkaa venyä ja muotoutuu" jne jne mutta ei kiitos). Vihdoin pystyin laittamaan ne myyntiin ja sen jälkeen on ollut suht helppoa. Niiden hinta kirpaisi ostaessa mutta vielä enemmän mielipahaa tuli siitä tietoisuudesta, että ne ovat käyttämättöminä kaapissa.

Kenkähistoriaan kuuluvat myös kalliit hienot pastellisävyiset kangasballerinat, joita pidin vain harvoin ja ekalla matkareissulla niihin tuli tahra. Tuskastuin siitä niin, että totesin et jatkossa ostan vaaleat ballerinat vain jos ehdottomasti tarvitsen ja halpisversiona niin ei tule itku silmään yhdestä tahrasta.

Vierailija kirjoitti:

Niin näistä tuli mieleen, että miten te, joilla on vaikeuksia organisoida itsenne tekemään tarvittavat muutokset kodin siistiksi saamiseksi, reagoisitte, jos jonakin päivänä töistä palatessa teidän koti olisikin tyhjennetty täysin (paitsi korut ja arvoesineet jätetty) ja tilalle olisi jätetty tavaroiden arvon mukaisesti käteistä rahaa? Menisittekö siitä shokkiin ja haluaisitte kaiken takaisin vai ajattelisitteko, että onpa hyvä, kun nyt ei tarvitse miettiä mitä panee pois, vaan voi keskittyä hankkimaan rahoilla vain sen, mitä tarvitsee?

En aio toteuttaa tällaista kenellekään, mutta tuli vain tällainen ajatusleikki mieleen :D Älkää vastatko, että tekisitte rikosilmoituksen, tai että "mistä tekijä voisi tietää, mikä minulle on arvoesine", koska tämä on nyt vain ajatusleikki. Tässä leikissä tekijä on osannut jättää tärkeimmät arvoesineet ja muistot, eikä poliisille soittaminen ei ole vaihtoehto.

Minusta tämä on ihan hauska ajatusleikki enkä ota tätä niin tosissaan. :D On sitä erikoisempiinkin ajatusleikkeihin törmätty. Oletko muuten luova, taiteellinen tyyppi? Minusta tuntuu, että aika usein meiltä taiteellisilta tyypeiltä voi tulla ideoita, jotka tuntuvat toisista hieman järjettömiltä. Ehkä tämä on vaan sitä meidän normiarkea, että välillä leijutaan hieman liikaakin irti lattiasta näiden ajatustemme kanssa.

 

Mä ajattelisin tän ajatusleikin niin, että tätähän voi hieman muokata. Tuo mun kotiin tuleva tyyppi voisi olla joku tuttava, jolle olen antanut luvan toteuttaa tuon skenaarion. Luotan häneen ihan täysin, että hän tietää mitkä ovat minulle oikeasti tärkeitä asioita ja mitkä ovat pelkästään kaapintäytteenä. Mulla on ollut jostain syystä vaikeuksia välillä saada karsittua tavaroita pois, mutta monesti sen jälkeen kun olen vihdoin karsinut ne niin olen huomannut, että en ole sittenkään yhtään kaivannut niitä. En tiedä kuinka monella on tapahtunut tuota samaa? Loppujen lopuksi minulla taitaa olla aika vähän sellaisia tavaroita, joilla olisi niin valtava tunnearvo, että sekoaisin tuosta kämpän tyhjenemisestä varsinkaan kun tästä "kokeesta" olisi sovittu etukäteen.

Okei olisihan se aluksi varmaan shokki nähdä asunto niin tyhjänä, mutta toisaalta elämässäni on muuten ollut niin suuria murheita, että mahtaisikohan tuo tuntua näissä nahoissa hetken kuluttua enää juuri miltään, kun sitä on hetken aikaa sulatellut... Se voi olla, että tuntisin oloni kuitenkin aika helpottuneeksi. Mulla ois unelmana ehkä hankkia joskus asuntoauto ja viimeistään tuossa vaiheessa ois pakkokin luopua aika tiukasti tavaroista, ellei niistä halua maksaa erikseen jotain säilytysrahaa jollekin varastofirmalle tai muulle vastaavalle.

Nyt kun mietin tätä asiaa niin oikeastaan jos kaikki menisi ihan nappiin tuossa tuttavan hoitamassa karsimisessa, se voisikin olla jopa suuri helpotus. Alan olla nykyään tosi väsynyt tähän tavaroiden myymiseen, koska esim. torissa on nykyään todella paljon niitä jotka varaa tavaroita monta päivää, sitten tekee ohareita ja kaupankäynti ei oikein aina onnistu. Tää mun tänhetkinen turhautuminen tähän myymiseen taitaa vaikuttaa mun käsitykseen tästä ajatusleikistä siis aika paljonkin - Tällä hetkellä tuntuisi melkein helpottavalta, kun joku toinen oiskin saanut hoidettua tän kaiken myymisen mun puolesta! Siinä ois vaan ne rahat jo valmiina pöydällä! (Niin siis jos sitä pöytääkään enää olisi paikallansa) xD En tiedä, nyt ainakin naurattaa koko mielikuva tästä tilanteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei kaikille! Minulla ei ole tavarapaljousongelmaa, mutta haluaisin kysyä niiltä, joilla on vaikeuksia saada otetta järjestyksen aikaansaamiseksi ja ylläpitämiseksi. Joku tuolla ihmetteli, miten voi olla niin vaikeaa, kun voisi vain alkaa heittää tavaroita jätesäkkiin ja viedä pois ja siihen tuli sitten vastauksia, että kun pitää miettiä, missä järjestyksessä asiat tekee ja pitää miettiä, mikä on sitä ylimääräistä, ja sitten oli tuo tarina tuosta tyypistä, jolla on näkemys, että koti jotenkin maagisesti loksahtaa järjestykseen, kunhan saa ensin kunnostettua jonkin kymmenen vuotta korjaamista odottaneen huonekalun.

Niin näistä tuli mieleen, että miten te, joilla on vaikeuksia organisoida itsenne tekemään tarvittavat muutokset kodin siistiksi saamiseksi, reagoisitte, jos jonakin päivänä töistä palatessa teidän koti olisikin tyhjennetty täysin (paitsi korut ja arvoesineet jätetty) ja tilalle olisi jätetty tavaroiden arvon mukaisesti käteistä rahaa? Menisittekö siitä shokkiin ja haluaisitte kaiken takaisin vai ajattelisitteko, että onpa hyvä, kun nyt ei tarvitse miettiä mitä panee pois, vaan voi keskittyä hankkimaan rahoilla vain sen, mitä tarvitsee?

En aio toteuttaa tällaista kenellekään, mutta tuli vain tällainen ajatusleikki mieleen :D Älkää vastatko, että tekisitte rikosilmoituksen, tai että "mistä tekijä voisi tietää, mikä minulle on arvoesine", koska tämä on nyt vain ajatusleikki. Tässä leikissä tekijä on osannut jättää tärkeimmät arvoesineet ja muistot, eikä poliisille soittaminen ei ole vaihtoehto.

Tähän on tullut vain muutama vastaus, mutta se on jo paljastanut erikoisia yksityiskohtia, esim. sen että kohta "Mistä tekijä voisi tietää, mikä minulle on arvoesine" --> "Tässä leikissä tekijä on osannut jättää tärkeimmät arvoesineet ja muistot" on ohitettu täysin. Eli mitään sellaista, mitä pidät arvossa, ei ole viety, oli se sitten kaljapullon korkki tai Picasson taideteos, mutta silti takerrutaan siihen, että ei ole kuitenkaan jätetty niitä juuri sinulle tärkeimpiä asioita. Pelkäättekö siis alitajuisesti, että menette itse johonkin transsiin, jossa siivouksen hurmiossa nakkaatte kaikkein rakkaimmat asiat tunkiolle ja lopulta istutte typötyhjässä kodissa ja mietitte miten siinä niin kävi? Yhdessä vastauksessa hauskasti sanottiin, ettei olisi kiva käyttää aikaa ja energiaa uusien tarvekalujen ostamiseen. Eikös se raivaaminenkin vie aikaa ja energiaa? Uutta tavaraa voi katsella netistä ja mennä sitten paikan päälle katsomaan, onko käytännössä sopiva, mutta siivous ja raivaus on tehtävä fyysisesti alusta loppuun, ajatuksen kanssa, ja siihen kuluu aikaa ja energiaa viikoista vuosiin, ainakin mitä palstan kommenteista on ymmärrettävissä. Tuliko muille jotain ajatuksia tästä? 

Luulen, että sinulta menee ohi se pointti, että ajatus tuntuu useimmista epämiellyttävältä, koska hei eivät haluaisi ketään muuta omaan kotiinsa, ja päättämään mikä on tärkeää ja mikä ei. Ajatuskin puistattaa, tuntuu suunnilleen samalta kuin murtovarkauden kohdistuminen omaan kotiin. 

Okei, fine. Asunto on taikoutunut tyhjäksi. Siellä ei ole käynyt kukaan ihminen. Mitenkäs nyt?

Ei muuta tilannetta. Minun kotiini on kajottu, ahdistava ajatus. Mikä tässä nyt on niin kamalan vaikea hahmottaa?

Jätä nyt, kun et ymmärrä eikä riitä mielikuvitus. Turha tästä on vääntää, kun ei mene perille. Mene siivoamaan äläkä roiku täällä.

Mene itse. Provosi ei nyt ota tulta alleen, lopeta jo vääntäminen.

Mä olen luopunut myymisestä, se on vain niin työlästä ja stressaavaa, ja joudun hilloamaan niitä ikeakasseja kuukausimääriä, ja se estää oikeasti pääsemästä siitä tavarasta eroon. Ja huone ei silti ole koskaan siisti, vaikka olen henkisesti jo luopunut siitä tavarasta, vaan joudun näkemään sen kassin ja astumaan yli. Ja kun siitä pääsen eroon, lähtee kertymään seuraava, koska no, elämä muuttuu ja tilanteet tarpeet ja vartalo muuttuu.

Yhä useammin vain laitan tavaran saman tien roskiin, kun olen päättänyt että se lähtee.

Viimeksi tällä viikolla tajusin, että pyykkikorin pohjalla on nyt todella kauan pyörinyt kaksi lakanaa ja joku vaate. Olen pessyt ja käyttänyt ja pessyt ja käyttänyt muita. Näitä en ihan selvästi käytä enkä tarvitse, joten roskiin lähti.

Tavaran määrä on epäolenaista, ellei siitä tarkoituksella kehitä itselleen stressiä. Kun ostaa vain tarpeelliseksi katsomiaan tavaroita, ei tavaraa voi koskaan olla "liikaa". Tarpeettomaksi kokemastaan tavarasta kannattaa luopua, mutta silloinkaan tavaran määrän ei pitäisi olla se ongelma vaan käyttötarpeen loppuminen.

Vierailija kirjoitti:

Tavaran määrä on epäolenaista, ellei siitä tarkoituksella kehitä itselleen stressiä. Kun ostaa vain tarpeelliseksi katsomiaan tavaroita, ei tavaraa voi koskaan olla "liikaa". Tarpeettomaksi kokemastaan tavarasta kannattaa luopua, mutta silloinkaan tavaran määrän ei pitäisi olla se ongelma vaan käyttötarpeen loppuminen.

Minulla on kauheasti tarpeellista tavaraa, mutta silti sen määrä ahdistaa. Kaikkia mekkojani ja takkejani käytän vuoden aikana, jopa mummolta peritylle turkille tulee tarve kerran vuodessa. Sitten kaikki kaapit pursuavat. Kyllä niitä tarpeitakin voi vähän itseltään karsia, ja päättää että pärjää ilman tätä, koska kaikelle ei vain ole tilaa ja resursseja.

Kaikessa omaisuudessa on se raja, paljonko yksi ihminen pystyy hallinnoimaan ja pitämään kunnossa. Ei ole turhaan ihmisillä kamarineitoja ollut ihan jo vaatteiden huoltoon ja järjestämiseen. Vähän niin kuin että kyllä rakennuksia ja puutarhaa aina voi tarvita lisää, mutta kun alkaa tulla vastaan puutarhurin tarve.

5 v sisällä oli ensiksi muutto.

Karsin tavaraa just paljon, ooin tyytyväinen.

4 v päästä alkoi putkiremontti. Tämän tiesin asunnon ostohetkellä.

Vuokrasimme säilytystilan. Olimme etukäteen saaneet hinnat ja varastojen koot.

Veimme joitain huonekaluja appivanhemmilleni, muutama kokopuinen mökille. Muutama meni myyntiin, mm sänky tuli tiensä päähän.

Laatikoita meni varastoon 80 kpl.

Kiertoon lähti n 1/5 irtaimistosta.

Asuimme 4 kk tilapäisasunnossa ja varaston tyhjentäessä meni kiertoon vielä n 20 laatikollista.

Koronan vuoksi olen ollut lomautettuna. Kirppikselle on mennyt n 10 laatikollista.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen luopunut myymisestä, se on vain niin työlästä ja stressaavaa, ja joudun hilloamaan niitä ikeakasseja kuukausimääriä, ja se estää oikeasti pääsemästä siitä tavarasta eroon. Ja huone ei silti ole koskaan siisti, vaikka olen henkisesti jo luopunut siitä tavarasta, vaan joudun näkemään sen kassin ja astumaan yli. Ja kun siitä pääsen eroon, lähtee kertymään seuraava, koska no, elämä muuttuu ja tilanteet tarpeet ja vartalo muuttuu.

Yhä useammin vain laitan tavaran saman tien roskiin, kun olen päättänyt että se lähtee.

Viimeksi tällä viikolla tajusin, että pyykkikorin pohjalla on nyt todella kauan pyörinyt kaksi lakanaa ja joku vaate. Olen pessyt ja käyttänyt ja pessyt ja käyttänyt muita. Näitä en ihan selvästi käytä enkä tarvitse, joten roskiin lähti.

Miksi roskiin? Järjetöntä jos vaatteet ja tavarat olivat myyntikuntoisia, silloin ne olisivat kelvanneet maksuttakin jollekin tai olisit voinut lahjoittaa ne SPR:lle tai jollekin muulle taholle, kierrätyskeskukseen yms. En vaan tajua tätä että ei edes yritetä kierrättää :/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen luopunut myymisestä, se on vain niin työlästä ja stressaavaa, ja joudun hilloamaan niitä ikeakasseja kuukausimääriä, ja se estää oikeasti pääsemästä siitä tavarasta eroon. Ja huone ei silti ole koskaan siisti, vaikka olen henkisesti jo luopunut siitä tavarasta, vaan joudun näkemään sen kassin ja astumaan yli. Ja kun siitä pääsen eroon, lähtee kertymään seuraava, koska no, elämä muuttuu ja tilanteet tarpeet ja vartalo muuttuu.

Yhä useammin vain laitan tavaran saman tien roskiin, kun olen päättänyt että se lähtee.

Viimeksi tällä viikolla tajusin, että pyykkikorin pohjalla on nyt todella kauan pyörinyt kaksi lakanaa ja joku vaate. Olen pessyt ja käyttänyt ja pessyt ja käyttänyt muita. Näitä en ihan selvästi käytä enkä tarvitse, joten roskiin lähti.

Miksi roskiin? Järjetöntä jos vaatteet ja tavarat olivat myyntikuntoisia, silloin ne olisivat kelvanneet maksuttakin jollekin tai olisit voinut lahjoittaa ne SPR:lle tai jollekin muulle taholle, kierrätyskeskukseen yms. En vaan tajua tätä että ei edes yritetä kierrättää :/

Itsellä ainakin kierrättämisessä ongelmana se, että en halua tukea mitään noista järjestöistä, ovat niin pahasti arvojeni vastaisia. Jätteenpoltto toimii Suomessa melko hyvin sentään.

T. Eri

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä muuten hääpuku komerossa? Sen ylioppilaslakin lisäksi ;D

Siivosin kyllä yo-lakin pari vuotta sitten roskikseen. En ole käyttänyt lakkiaisten jälkeen, enkä jaksa uskoa minun käyttävän tulevaisuudessakaan.

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä muuten hääpuku komerossa? Sen ylioppilaslakin lisäksi ;D

Minulla on. Periaatteessa olen ajatellut leikellä ja tuunata siitä jotain muuta, mutta ensin haluan kutistua takaisin normaalipainoon, niin että se 60 senttinen vyötärö sopii kiinni. Sitten se saa lähteä.

Molemmat löytyy. Hääpuku on tavallinen siisti mekko joka on jo käytössä sittemmin kulunut. Hyvä puoli siinä kun naimisiin mentiin pienimuotoisesti maistraatissa ☺️ -ei ole jäänyt perinteistä pukua kaappiin seisomaan.

Ylioppilaslakki ja häissä käyttämäni mekko (ei varsinainen hääpuku) on molemmat lahjoitettu eteenpäin. Mitä niitä säilömään, kun en enää koskaan niitä käyttäisi.

Hyvä ajatus tuo, että ottaa putkirempastakin ilon irti. Siis tavarasta luopumisen ilon! Minua on ahdistanut ajatus siitä, että asuntoni on remppamiesten työkohteena ja vaikka kuinka olisi eristetty remonttialue, se on kuitenkin oma koti ja omat tavarat. Joten perusteellinen asunnon tyhjentäminen on aivan loistava idea!