tavarapaljous :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hampaat ovat sellainen ”muistoesine”, että ymmärrän, miksi äitini on ottanut ne talteen, mutta en olisi kyllä ymmärtänyt, miksi olisin ottanut ne itselleni. En osaa perustella, tämä tuntuisi minusta narsistiselta käytökseltä tai sairaalloisesta hamstrausvimmasta. Joskus näissä hamstrausjutuissa joku säilöö leikattuja varpaankynsiään tai omaa virtsaansa pulloissa, koska ne ovat olleet osa omaa kehoa.

Ymmärrän, että tämä on kulttuurisidonnaista, joskus on esimerkiksi hiuskorut olleet muotia. Eli säilytä vain hampaasi, en silti ajattele, että olet psykopaatti. :D Kiitos ja anteeksi.

Tunnustan lapsena irronneet hampaat mukaani ja säilyttäneeni myös erittäin kärsineen näköistä pitkäjuurista poskihammasta vuosikausia jossain laatikossa. Tämä saattoi olla se eräs maitohammas, joka revittiin suustani ilman puudutusta ja vaati lääkäriltäkin "isomman poran" (hänen sanansa) ja käsivoimia. Kysynkin nyt, KUKA haluaa tuollaisen muiston? Ja se hammas oli kuin jostain kauhuelokuvasta. Ne juuret oli 2 cm pitkät ja SOLMUSSA. Ilmeisesti kestävyydeltään jotain titaania, koska pysyi ehjänä sen väännön jälkeen.

Samoin kerran luin siitä miten 1800-luvulla naiset tekivät omia hiuslisäkkeitä keräämällä omia hiuksiaan harjasta ja ajattelin, että vau miten kätevää! Sehän on oikean väristäkin. Siinä vaiheessa kun pienessä pahvilaatikossa oli sellainen minimelonin kokoinen irronneiden hiusten pallo aloin tuntea kummallista kauhua ja inhoa sitä kohtaan. Siinä oli jotain ..inhottavaa. Se oli kuin osa minua, mutta kuollut..

Ei. Ei kannata. Jos joku ajattelee säilövänsä kynsiä, hiuksia ja hampaita, on syytä viedä ne kaikki roskiin, hengittää syvään ja unohtaa asia.

Hyi! Tuosta tulee mieleen kuin tyhjentäisi lattiakaivon ja kuivattelisi möykyn käteväksi täytteeksi muhkeaan nutturaan. Mutta toiset sitten taas ostelee hiuslisäkkeitä, joissa on jonkun toisen oikeita hiuksia.

Jihuu, 114m2 kämpän romut konmaritettu mahtumaan 65m2, tänään korkkaan shampanja 💪🍾🥂

Vierailija kirjoitti:

Minulle on joistakin tavaroista vaikea luopua. Ikään kuin unohtaisin sen ajan tai muiston, ja kuin sitä asiaa ei olisi enää tapahtunut, tai se ihminen katoaisi nuististani. Minulla on kauhean huono muisti, ja jotain asioita tunnun unohtavan ihan aktiivisesti. Olen säilyttänyt päiväkirjoja, mutta lukenut niitä vähän jos ollenkaan. Nyt olin heittämässä niitä pois, ja randomisti kuin jotain pätkiä. Tajusin mm niitä lukiessani, että ex-mieheni oli pettänyt minua, mutta olin täysin kieltänyt asian itseltäni. Olin aika järkyttynyt, ja nyt en tiedä hävitänkö ne vai en.

Onko tuo sitten muistelemisen arvoista? On asioita, joita ei haluaisi muistaa. Päiväkirja on kirjoitettu sille ihmiselle joka olit tuolloin, ei välttämättä nykyiselle sinulle. Mietin jo kirjevihoista kirjoittaneen tapausta. Mitä saat siitä, jos nyt vasta tajuat, että Minna ja Kati piilovittuilivat sinulle koko peruskoulun ajan ja palaat muistoihin, joissa Tiina ja Sanna pilasivat koko kouluvuoden? Tai jos oivallat, että olit itse Kihniön ala-asteen Mean Girls -kerhon presidentti 11-vuotiaana? Nyt voi keskittyä siihen, että on hyvä tyyppi eikä velloa menneessä.

Olen muutaman päivän taas raivannut ja koti on sen näköinen..

Eilen unohdin vaatehuoneen alimman laatikon ottaa pois, silloin kun sen helpoiten olisi saanut ja se jäi kummittelemaan. Tiesin, että siellä on paljon pois heitettävää.

No, tänään se oli pakko kaivaa esiin.

Olen kasannut tyttärelle muistolaatikkoa, josta saa ottaa jotain jos haluaa muuten pidän itse. Minähän ne asiat lähinnä muistan.

Ja nyt meinasin tehdä omista jutuistani muistolaatikon kanssa. Otin samankokoisen, mutta eihän sinne tullut paljon mitään!

Kävin läpi omia jemmattuja muistoja ja eipä niissä paljon säästettävä ollut..

Muovipussi Disneylandista?

Omistettu nimikirjoitus joltain laulajalta, jonka musiikissa pidän vain yhdestä kappaleesta?

Jääkiekon Mm-kisojen maskotti pehmo?

Heihei vaan rojut!

Muistolaatikolla ei oikein ole funktiota, ellei sitä välillä uskalla avata.

Samalla havaitsee, että osa muistoista ei tosiaankaan pirskahtele iloa. Itse heitin mm. kaikki luokkakuvat menemään, en tahdo palauttaa muistiini yhtäkään niistä henkilöistä. Omat yksilökuvat riittävät muistuttamaan, että olin joskus ekalla, joskus tokalla jne.

Vierailija kirjoitti:

Minulle on joistakin tavaroista vaikea luopua. Ikään kuin unohtaisin sen ajan tai muiston, ja kuin sitä asiaa ei olisi enää tapahtunut, tai se ihminen katoaisi nuististani. Minulla on kauhean huono muisti, ja jotain asioita tunnun unohtavan ihan aktiivisesti. Olen säilyttänyt päiväkirjoja, mutta lukenut niitä vähän jos ollenkaan. Nyt olin heittämässä niitä pois, ja randomisti kuin jotain pätkiä. Tajusin mm niitä lukiessani, että ex-mieheni oli pettänyt minua, mutta olin täysin kieltänyt asian itseltäni. Olin aika järkyttynyt, ja nyt en tiedä hävitänkö ne vai en.

Eli päiväkirjan lukemisesta ei seurannut mitään hyviä fiiliksiä. Näin on käynyt useimmille kirjoittajille. Samoin kun hampaiden säilyttäjä mietti, miksi säästää jotain mistä tulee vain huono olo ja ikäviä muistoja mieleen.

Olen laittanut myynti-ilmoituksia mm. astioista ja vaatteista... Kamalan vaivalloista ja epäilen että eivät edes mene kaupaksi. No, jos näyttää että eivät liiku, niin kierrätykseen ja lahjoitukseen joutavat!

Tulipa mieleen että jos hävittäisin kaikki lahjaksi saadut tavarat ja ihan kaikki projekteihin liittyvät tavarat, niin olisin jo aika pitkällä.

Korjattavat ja tuunattavat tavarat, uusiokäyttöön odottavat tavarat ja kaikki taidetarvikkeet sekä myös kaikki käsityökamppeet.

On niin paljon näitä mitä "pitäisi tehdä" ja "tästäkin voisi tuunata sellaisen". Mutta jos nämä projektit saa joskus valmiiksi, niin tuleeko näistäkin vaan turhia romuja?

Vierailija kirjoitti:

Minulle on joistakin tavaroista vaikea luopua. Ikään kuin unohtaisin sen ajan tai muiston, ja kuin sitä asiaa ei olisi enää tapahtunut, tai se ihminen katoaisi nuististani. Minulla on kauhean huono muisti, ja jotain asioita tunnun unohtavan ihan aktiivisesti. Olen säilyttänyt päiväkirjoja, mutta lukenut niitä vähän jos ollenkaan. Nyt olin heittämässä niitä pois, ja randomisti kuin jotain pätkiä. Tajusin mm niitä lukiessani, että ex-mieheni oli pettänyt minua, mutta olin täysin kieltänyt asian itseltäni. Olin aika järkyttynyt, ja nyt en tiedä hävitänkö ne vai en.

Oli samanlaisia ajatuksia kun luin nuoruuden raskaiden aikojen päiväkirjoja. Paljon asioita mitä olin unohtanut tai jotenkin kieltänyt itseltäni. Halusin silti hävittää kirjat. Unohtuu mitä unohtuu, minä päätän keskittyä tulevaan. 

Vierailija kirjoitti:

Olen laittanut myynti-ilmoituksia mm. astioista ja vaatteista... Kamalan vaivalloista ja epäilen että eivät edes mene kaupaksi. No, jos näyttää että eivät liiku, niin kierrätykseen ja lahjoitukseen joutavat!

Myyminen tuntuu äkkiseltään hyvältä idealta kun katselee tavaroita, tuosta voisi saada vitosen ja tuosta varmaan kolme euroa ja yhteensä koko läjä on varmaan satasen arvoinen. Vaan kun työhön lähtee, huomaa että se viekin leijonanosan vapaa-ajastaan ja raha ei enää tunnukaan niin suurelta. 

Vierailija kirjoitti:

Tulipa mieleen että jos hävittäisin kaikki lahjaksi saadut tavarat ja ihan kaikki projekteihin liittyvät tavarat, niin olisin jo aika pitkällä.

Korjattavat ja tuunattavat tavarat, uusiokäyttöön odottavat tavarat ja kaikki taidetarvikkeet sekä myös kaikki käsityökamppeet.

On niin paljon näitä mitä "pitäisi tehdä" ja "tästäkin voisi tuunata sellaisen". Mutta jos nämä projektit saa joskus valmiiksi, niin tuleeko näistäkin vaan turhia romuja?

Riippuu tavarasta. Tuoli tuskin uudelleen verhoiltuna on sen turhempi kuin kuluneenakaan, pikemminkin päinvastoin, ja kohtuulliselle määrälle räsymattoja on useimmilla käyttöä.

Eri asia sitten, jos tarkoituksena on tuottaa uutta materiaa. Esimerkiksi makramee-villityksen skippasin täysin siitä syystä, että arvelin siinä kuluvan runsaasti raaka-aineita ja syntyvän runsaasti turhakkeita, tai siis tarkoitan tietenkin että oman kotini näkökulmasta turhakkeita. Sinun kotisi osalta osaat vastata parhaiten sinä itse.

Toisaalta jos ”projektisi” ovat käytettyjä, ehkä rikkonaisia esineitä, joille annat uuden elämän, niin silloinhan voit ensin nauttia korjaamisen ilosta ja sitten toimittaa esineet kiertoon. Itsellänikin on tällaista tavaraa, ja siinä täytyy vain miettiä realistisesti käytössä olevaa aikaa ja sitä, tuottaako tekemättömien projektien pino enemmän iloa vai ahdistusta.

Vaikeinta ainakin minulle on luopua sellaisista projekteista, joista tiedän ettei niitä tee kukaan muu, ellen minä. Mutta toisaalta ei koko maailman roinia voi vastuulleen ottaa.

T. Hengenheimolaisesi, ehkä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen laittanut myynti-ilmoituksia mm. astioista ja vaatteista... Kamalan vaivalloista ja epäilen että eivät edes mene kaupaksi. No, jos näyttää että eivät liiku, niin kierrätykseen ja lahjoitukseen joutavat!

Myyminen tuntuu äkkiseltään hyvältä idealta kun katselee tavaroita, tuosta voisi saada vitosen ja tuosta varmaan kolme euroa ja yhteensä koko läjä on varmaan satasen arvoinen. Vaan kun työhön lähtee, huomaa että se viekin leijonanosan vapaa-ajastaan ja raha ei enää tunnukaan niin suurelta. 

Näin on, varsinkin kun kaikkea tuskin edes saa myytyä ja lopulta rahaa tulee se max 20€ yhteensä! Vapaa-aikaa minulla on kyllä paljon, mutta en yhtään nauti myymisestä. Yritän vähän, mutta jos ei tosiaan nopeita kauppoja synny niin kippaan tavarat kierrätykseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen laittanut myynti-ilmoituksia mm. astioista ja vaatteista... Kamalan vaivalloista ja epäilen että eivät edes mene kaupaksi. No, jos näyttää että eivät liiku, niin kierrätykseen ja lahjoitukseen joutavat!

Myyminen tuntuu äkkiseltään hyvältä idealta kun katselee tavaroita, tuosta voisi saada vitosen ja tuosta varmaan kolme euroa ja yhteensä koko läjä on varmaan satasen arvoinen. Vaan kun työhön lähtee, huomaa että se viekin leijonanosan vapaa-ajastaan ja raha ei enää tunnukaan niin suurelta. 

Minä mielelläni mittailen samalla tavalla omaisuuttani ja mietin, kuinka ison setelin verran hyväntekeväisyysjärjestö saa, kun kärrään ne kaikki pois.

Tosin samalla pitää huomioida, ettei yritä ujuttaa joukkoon roskiskamaa, jolloin osa rahoista menee jätemaksuihin.

Vierailija kirjoitti:

Tulipa mieleen että jos hävittäisin kaikki lahjaksi saadut tavarat ja ihan kaikki projekteihin liittyvät tavarat, niin olisin jo aika pitkällä.

Korjattavat ja tuunattavat tavarat, uusiokäyttöön odottavat tavarat ja kaikki taidetarvikkeet sekä myös kaikki käsityökamppeet.

On niin paljon näitä mitä "pitäisi tehdä" ja "tästäkin voisi tuunata sellaisen". Mutta jos nämä projektit saa joskus valmiiksi, niin tuleeko näistäkin vaan turhia romuja?

Hävität kaikki lahjaksi saadut epämieluisat tavarat ja kaikki epäkiinnostavat projektit.

Jäljelle jää vain kivoja asioita, jotka houkuttelevat tarttumaan toimeen!

Se oli hyvä se lokerikkovinkki täällä. Oli ostettu lokerikkohyllykkö ja joka lokeroon korit. Niihin rajattuun määrään yleistä käsityö/taidekampetta ja loppuihin lokeroihin yksi ja vain yksi projekti kuhunkin. Jos ei ole vapaata projektilaatikkoa, ei voi aloittaa uutta ennen kuin lopettaa vanhan tai hankkiutuu siitä eroon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen laittanut myynti-ilmoituksia mm. astioista ja vaatteista... Kamalan vaivalloista ja epäilen että eivät edes mene kaupaksi. No, jos näyttää että eivät liiku, niin kierrätykseen ja lahjoitukseen joutavat!

Myyminen tuntuu äkkiseltään hyvältä idealta kun katselee tavaroita, tuosta voisi saada vitosen ja tuosta varmaan kolme euroa ja yhteensä koko läjä on varmaan satasen arvoinen. Vaan kun työhön lähtee, huomaa että se viekin leijonanosan vapaa-ajastaan ja raha ei enää tunnukaan niin suurelta. 

Näin on, varsinkin kun kaikkea tuskin edes saa myytyä ja lopulta rahaa tulee se max 20€ yhteensä! Vapaa-aikaa minulla on kyllä paljon, mutta en yhtään nauti myymisestä. Yritän vähän, mutta jos ei tosiaan nopeita kauppoja synny niin kippaan tavarat kierrätykseen.

Näihin voi laittaa itselleen rajan, että myy ne tavarat, joista saisi vähintään kympin per tavara ja muut lahjoittaa. Tai jos aika on oikein tiukilla niin laittaa rajan kolmeen kymppiin.

Tai lahjoittaa kaiken jonnekin mitä haluaa tukea. Eläinsuojeluyhdistys, työttömien kirppis tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen laittanut myynti-ilmoituksia mm. astioista ja vaatteista... Kamalan vaivalloista ja epäilen että eivät edes mene kaupaksi. No, jos näyttää että eivät liiku, niin kierrätykseen ja lahjoitukseen joutavat!

Myyminen tuntuu äkkiseltään hyvältä idealta kun katselee tavaroita, tuosta voisi saada vitosen ja tuosta varmaan kolme euroa ja yhteensä koko läjä on varmaan satasen arvoinen. Vaan kun työhön lähtee, huomaa että se viekin leijonanosan vapaa-ajastaan ja raha ei enää tunnukaan niin suurelta. 

Näin on, varsinkin kun kaikkea tuskin edes saa myytyä ja lopulta rahaa tulee se max 20€ yhteensä! Vapaa-aikaa minulla on kyllä paljon, mutta en yhtään nauti myymisestä. Yritän vähän, mutta jos ei tosiaan nopeita kauppoja synny niin kippaan tavarat kierrätykseen.

Näihin voi laittaa itselleen rajan, että myy ne tavarat, joista saisi vähintään kympin per tavara ja muut lahjoittaa. Tai jos aika on oikein tiukilla niin laittaa rajan kolmeen kymppiin.

Tai lahjoittaa kaiken jonnekin mitä haluaa tukea. Eläinsuojeluyhdistys, työttömien kirppis tms.

Tuossa lahjoittamisessakin on hankalaa se, että ei ole lähellä mitään paikkaa minne lahjoittaa! Minulla ei ole autoa, enkä lähde julkisilla roudaamaan. Joten jos myynti ei onnistu niin sitten ei auta kuin kierrättää. Roskien lajitteluun sentään on hyvät mahdollisuudet.

Veikkaan että kaksi eri trollia. Voi olla samakin ihminen.

Ihanaa! Keväällä kun tosiaan karsin raakalla kädellä tavaraa pois niin mies ei ollut kauhean innoissaan. Karsin sitten omaa ja selkeästi ylimääräistä kuten huonoja henkareita yms. Oon kertonu tästä keskustelusta ja ajatuksista täällä. No eilen kun katsottiin juhlavaatteet valmiiksi ens viikon synttäreitä varten niin mies tajusi kuinka rippipuvut ja muut on edelleen tallessa. Eikä ne tietysti enää istu kun on laihtunut nuoruusvuosistaan. Mietti että pitäiskö yks iso kauluspaita säästää (kuosi minusta ihan kamala!) jos sattuu lihomaan niin sanoin että mä ostan vaikka 2 tilalle jos niin jostain syystä käy. Sitten ihmetteli että mitä meidän yläkaapeissa on. Kerroin että jotain sen ala-asteen puukäsitöitä niin totes että pois vaan. Ihanaa kun se itse tajus tämän tilanteen ku se osaa olla aika jäärä toiminnanmuutosten suhteen. Ei tarvinnu alkaa suostuttelemaan karsintahommiin :D

Jos teillä on myynnissä tavaraa, niin missä säilötte sitä, paljonko sitä on ja kauanko pidätte myynnissä ennen kuin laitatte kiertoon.

Mulla alkaa nyt olla laatikoita ja kaappeja, joissa ei ole muuta kuin myynnissä olevaa tavaraa ja mietin että kauanko näitä enää jaksaa hillitä kun liikkuu niin hitaasti.

Onko jotain perussääntöjä, minkä mukaan toimitte?

Korjaus *hillota