Lue keskustelun säännöt.
tavarapaljous :(
22.04.2014 |
ahdistaa tämä tavaramäärä täällä asunnossa. 50neliöinen kaksio, 3 henkilöä, joista yksi alle 1v. yööööhhhh. miten tavaraa vois vähentää. olen vielä niin hamsteriluonne :/
Kommentit (20704)
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan että kaksi eri trollia. Saattaa olla samakin ihminen.
Mukavaa päivää sinulle tänäänkin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Melkoiset kierrokset lähti liikkeelle yhdestä nenäliinapaketista! Paradoksaalista kyllä, mutta tuntuu, että se herätti eniten ja suurimpia tunteita niissä, jotka ovat samaan hengenvetoon korostavat materian merkityksettömyyttä ja kuinka tavaroiden ei pitäisi antaa liikauttaa suuntaan eikä toiseen. 😄
Mulle vaikeinta on luopua tavaroista siksi, että aattelen niille tulevan paha mieli! Oon tosi empaattinen ja herkkä ihminen ja olen selvästi kasvanut kieroon tän asian osalta. Tiedän toki järjellä että tavarat ei ajattele ja niillä ei ole tunteita, mutta varsinkaan söpöjä esineitä en vaan voi laittaa eteenpäin. Toinen on myös lahjaksi lapsena saadut. (Nykyään osaan jo laittaa epämieluisat lahjat eteenpäin jos niitä saan, mutta ne lapsena/nuorena saadut jotka on olleet mulla "aina", niin niitä vaan en pysty.) Esimerkiksi toista sataa pehmolelua on kaapissa kun niistä ei henno luopua.
Vierailija kirjoitti:
Mulle vaikeinta on luopua tavaroista siksi, että aattelen niille tulevan paha mieli! Oon tosi empaattinen ja herkkä ihminen ja olen selvästi kasvanut kieroon tän asian osalta. Tiedän toki järjellä että tavarat ei ajattele ja niillä ei ole tunteita, mutta varsinkaan söpöjä esineitä en vaan voi laittaa eteenpäin. Toinen on myös lahjaksi lapsena saadut. (Nykyään osaan jo laittaa epämieluisat lahjat eteenpäin jos niitä saan, mutta ne lapsena/nuorena saadut jotka on olleet mulla "aina", niin niitä vaan en pysty.) Esimerkiksi toista sataa pehmolelua on kaapissa kun niistä ei henno luopua.
Tämä on huomioitu Konmarissa, ja juuri tämä osuus epäherkempiä huvittaa/nyppiikin! (silloin sen voi vaan ohittaa)
Ratkaisu on tavaroiden kiittäminen! Kiität yksitellen jokaista poislaitettavaa tavaraasi siitä, että se on ollut sinulla ja täyttänyt tehtävänsä.
Lapsuuden lahjan tehtävänä oli antaa antajalleen hyvä mieli ja sinulle jännittävä hetki avata paketti. Moni lapsena lahjaksi saatu mieluisakin tavara on laitettu pois, kun siitä on kasvanut yli tai tavara on käytetty loppuun (esim. värityskirja ja kynät). Se ilahdutti sinua paljon enemmän, mutta et silti enää omista sitä kynäpakettia - tai noh, saatat omistaakin.
Ei se tavarakaan halua siellä kaapissa olla piilossa ja häpeämässä. Tavara tahtoo ilahduttamaan muita tai tekemään viimeisen palveluksensa ihmiskunnalle päätymällä jätteenkierrätykseen. Suomessahan mikään ei enää mene kaatopaikalle, vaan uusien tavaroiden raaka-aineeksi tai viime kädessä poltetaan energiaksi.
Vierailija kirjoitti:
Mulle vaikeinta on luopua tavaroista siksi, että aattelen niille tulevan paha mieli! Oon tosi empaattinen ja herkkä ihminen ja olen selvästi kasvanut kieroon tän asian osalta. Tiedän toki järjellä että tavarat ei ajattele ja niillä ei ole tunteita, mutta varsinkaan söpöjä esineitä en vaan voi laittaa eteenpäin. Toinen on myös lahjaksi lapsena saadut. (Nykyään osaan jo laittaa epämieluisat lahjat eteenpäin jos niitä saan, mutta ne lapsena/nuorena saadut jotka on olleet mulla "aina", niin niitä vaan en pysty.) Esimerkiksi toista sataa pehmolelua on kaapissa kun niistä ei henno luopua.
Mä käänsin tämän niin, että tavaroille tulee hyvä mieli, jos pääsevät kotiin, jossa arvostetaan ja käytetään niitä enemmän kuin mitä minä arvostan ja käytän. Esimerkiksi muutaman esineen kohdalla tuli tosi hyvä mieli, kun kuulin niiden menneen pikkutytölle, joka keräsi juuri sellaisia tavaroita. Ajattelen, että tavaran ns. luonto tai tarkoitus ei toteudu, jos se on minulla käyttämättömänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle vaikeinta on luopua tavaroista siksi, että aattelen niille tulevan paha mieli! Oon tosi empaattinen ja herkkä ihminen ja olen selvästi kasvanut kieroon tän asian osalta. Tiedän toki järjellä että tavarat ei ajattele ja niillä ei ole tunteita, mutta varsinkaan söpöjä esineitä en vaan voi laittaa eteenpäin. Toinen on myös lahjaksi lapsena saadut. (Nykyään osaan jo laittaa epämieluisat lahjat eteenpäin jos niitä saan, mutta ne lapsena/nuorena saadut jotka on olleet mulla "aina", niin niitä vaan en pysty.) Esimerkiksi toista sataa pehmolelua on kaapissa kun niistä ei henno luopua.
Mä käänsin tämän niin, että tavaroille tulee hyvä mieli, jos pääsevät kotiin, jossa arvostetaan ja käytetään niitä enemmän kuin mitä minä arvostan ja käytän. Esimerkiksi muutaman esineen kohdalla tuli tosi hyvä mieli, kun kuulin niiden menneen pikkutytölle, joka keräsi juuri sellaisia tavaroita. Ajattelen, että tavaran ns. luonto tai tarkoitus ei toteudu, jos se on minulla käyttämättömänä.
Ja ihmisethän keräilevät vaikka mitä! Sain kaverilta Irlannin-tuliaisena minipullon Guinnessia ja sille sopivan pienen minituopin. Sinällään se oli söpö, siksi varmaan matkamuistomyymälästä bongattu, mutta ei se koristeeksikaan meille sopinut, enkä minä ole koskaan käynyt Irlannissa, miksi pitäisi pitää näkyvillä toisen matkamuistoa? Roinalaatikossa pyöri, kunnes kävin kylässä sukulaisella ja näin ja sain kuulla, että hänen uusi puolisonsa kerää miniatyyripulloja. Seuraavan kerran kun sukulainen piipahti meillä, annoin tuon setin hänen mukaansa ja vielä samana iltana sain henkilökohtaisen tekstarin kiitokseksi puolisolta, hän oli etsinyt pikkukaljapulloa jo pitkään!
No niin, nyt on laatikollinen ala-asteaikaisia kirjevihkoja tuhottu. Puoliso kommentoi vihkojen repimistäni karun näköiseksi puuhaksi, mutta olisipa nähnyt niiden vihkojen sisällön! Ei mitään säilyttämisen arvoista, lähinnä ikävä muistutus siitä että 11-12-vuotiaat lapset ovat kauheita... Joka ikinen vihko sisälsi samoja juttuja ("Kenestä tykkäät? En kerro kellekään!" "Ympyröi kumpi näistä on kivempi." "Eiks oo ihan hirvee lehmä toi Tiina!" "Kyllä mun mielestä Minna on kivempi ku sinä mut älä jooko suutu!"). Valitettavasti muistan osan niistä jutuista ilmankin, en tarvitse siihen laatikollista tuota sontaa. Enkä edes ole sitä mieltä, että vain iloa tuottavat asiat pitäisi säilyttää, mutta nuo vihkot olivat aivan kamalia! Ja sisältöä oli loppujen lopuksi aika vähän. Suurimmassa osassa kirjoituksista vain haukuttiin omaa käsialaa ja pahoiteltiin kun kirjoittamisessa taas kesti niin kauan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Missä nettikirppiksellä kannattaisi myydä nuorten ja lasten vaatteita? Kirppiksellä menee iso osa vuokraan ja facessa en halua myydä.
Vähänkäytetyssä saat itse parhaan tuoton itsellesi. Lasten vaatteista kannattaa tehdä noin kympin paketteja, se tuntuu olevan kipukynnys monelle ostajalle.
No niin, arvon tavarataiturit. Kaksi vanhaa polkupyörää olisi varastossa, toinen lasten ja toinen miesten, kummastakin renkaat tyhjät ja mahdollisesti muutakin vikaa.
Mieluummin ronttaisin nuo jonnekin kuin päästäisin ketään kotiini niitä töllistelemään. Mutta minne ne voi viedä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No niin, arvon tavarataiturit. Kaksi vanhaa polkupyörää olisi varastossa, toinen lasten ja toinen miesten, kummastakin renkaat tyhjät ja mahdollisesti muutakin vikaa.
Mieluummin ronttaisin nuo jonnekin kuin päästäisin ketään kotiini niitä töllistelemään. Mutta minne ne voi viedä?
Olisiko kotikaupungissasi paja, jossa kunnostetaan polkupyöriä myyntiin?
Vierailija kirjoitti:
No niin, arvon tavarataiturit. Kaksi vanhaa polkupyörää olisi varastossa, toinen lasten ja toinen miesten, kummastakin renkaat tyhjät ja mahdollisesti muutakin vikaa.
Mieluummin ronttaisin nuo jonnekin kuin päästäisin ketään kotiini niitä töllistelemään. Mutta minne ne voi viedä?
PK-seudulla voi antaa kierrätyskeskukselle, sieltä menee pajalle korjattavaksi, jos katsotaan myymisen arvoiseksi.
Metallinkeräykseen voi myös viedä suoraan Sorttiin.
Muista alueista en tiedä, et kertonut mistä päin olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No niin, nyt on laatikollinen ala-asteaikaisia kirjevihkoja tuhottu. Puoliso kommentoi vihkojen repimistäni karun näköiseksi puuhaksi, mutta olisipa nähnyt niiden vihkojen sisällön! Ei mitään säilyttämisen arvoista, lähinnä ikävä muistutus siitä että 11-12-vuotiaat lapset ovat kauheita... Joka ikinen vihko sisälsi samoja juttuja ("Kenestä tykkäät? En kerro kellekään!" "Ympyröi kumpi näistä on kivempi." "Eiks oo ihan hirvee lehmä toi Tiina!" "Kyllä mun mielestä Minna on kivempi ku sinä mut älä jooko suutu!"). Valitettavasti muistan osan niistä jutuista ilmankin, en tarvitse siihen laatikollista tuota sontaa. Enkä edes ole sitä mieltä, että vain iloa tuottavat asiat pitäisi säilyttää, mutta nuo vihkot olivat aivan kamalia! Ja sisältöä oli loppujen lopuksi aika vähän. Suurimmassa osassa kirjoituksista vain haukuttiin omaa käsialaa ja pahoiteltiin kun kirjoittamisessa taas kesti niin kauan.
Kuulostaa niin tutulta! Samasta syystä en säilyttänyt omia päiväkirjojani. En halua että muut lukevat niitä negatiivisia juttuja.
Nyt kun miettii niin nämä taitaa olla lähinnä tyttöjen juttuja ja jos kaikilla on siellä ikäviä asioita, niin onko näin että tytöiltä on vihan ja surun ilmaiseminen ollut jotenkin kiellettyä?
Sitten kun ikää tulee niin sanotaan vihaiseksi akaksi tai kysytään onko pms, jos kertoo negatiivisista tunteistaan. Ihan kuin naisena pitäisi aina niellä ne ikävät tunteet, ja vain miehet saa olla ärtyneitä ja vihaisia.
Vierailija kirjoitti:
No niin, arvon tavarataiturit. Kaksi vanhaa polkupyörää olisi varastossa, toinen lasten ja toinen miesten, kummastakin renkaat tyhjät ja mahdollisesti muutakin vikaa.
Mieluummin ronttaisin nuo jonnekin kuin päästäisin ketään kotiini niitä töllistelemään. Mutta minne ne voi viedä?
Jyväskylässäkinnon kierrätyskeskus joka remppaa ja myy. Voi olla että ne jopa hakeekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No niin, nyt on laatikollinen ala-asteaikaisia kirjevihkoja tuhottu. Puoliso kommentoi vihkojen repimistäni karun näköiseksi puuhaksi, mutta olisipa nähnyt niiden vihkojen sisällön! Ei mitään säilyttämisen arvoista, lähinnä ikävä muistutus siitä että 11-12-vuotiaat lapset ovat kauheita... Joka ikinen vihko sisälsi samoja juttuja ("Kenestä tykkäät? En kerro kellekään!" "Ympyröi kumpi näistä on kivempi." "Eiks oo ihan hirvee lehmä toi Tiina!" "Kyllä mun mielestä Minna on kivempi ku sinä mut älä jooko suutu!"). Valitettavasti muistan osan niistä jutuista ilmankin, en tarvitse siihen laatikollista tuota sontaa. Enkä edes ole sitä mieltä, että vain iloa tuottavat asiat pitäisi säilyttää, mutta nuo vihkot olivat aivan kamalia! Ja sisältöä oli loppujen lopuksi aika vähän. Suurimmassa osassa kirjoituksista vain haukuttiin omaa käsialaa ja pahoiteltiin kun kirjoittamisessa taas kesti niin kauan.
Mä kans nakoin nämä kauan sitten menemään kun joko niissä pahoiteltiin että ei oo kirjoteltu, sisältö oli jotain ihan jonninjoutavaa että edes jotain kirjoitettu tai sit jotain ihan hullun ahdistavaa settiä. En halua tekstin muodossa muistella omia kipeitä vuosia ku ne muistaa edelleen liian hyvin ilmankin. Ja kenenkään ei tarvitse niin yksityiskohtaisesti käydä läpi mun kokemaa kurjuutta ja ahdistusta. Kuulevat sen mitä kerron jos ovat kiinnostuneita.
Vierailija kirjoitti:
Mulle vaikeinta on luopua tavaroista siksi, että aattelen niille tulevan paha mieli! Oon tosi empaattinen ja herkkä ihminen ja olen selvästi kasvanut kieroon tän asian osalta. Tiedän toki järjellä että tavarat ei ajattele ja niillä ei ole tunteita, mutta varsinkaan söpöjä esineitä en vaan voi laittaa eteenpäin. Toinen on myös lahjaksi lapsena saadut. (Nykyään osaan jo laittaa epämieluisat lahjat eteenpäin jos niitä saan, mutta ne lapsena/nuorena saadut jotka on olleet mulla "aina", niin niitä vaan en pysty.) Esimerkiksi toista sataa pehmolelua on kaapissa kun niistä ei henno luopua.
Tämä kuulostaa varmasti monista todella hassulta, mutta luulen tietäväni mistä puhut. Minä olen myös jotenkin "säälinyt" tavaroita jotka joutuvat yksin poislaitetuksi, ikäänkuin ne olisivat tuntevia olentoja jotka pahoittavat mielensä kun niitä ei enää tarvita. Tästä olen nykyään jo päässyt ja luulen että minulla oli syynä jokin psykologinen suojakeino jolla käsittelin omia hylätyksi tulemisen pelkojani ja muita hankalia tunteita siirtämällä omat tunteeni tavaroihin. Nykyään olen enemmän sinut näiden tunteiden kanssa eikä enää tavaratkaan säälitä.
Sinulla voi kyse olla toki jostakin aivan muusta, mutta ajattelin nyt kirjoittaa kun tuli mieleen :)
Vierailija kirjoitti:
No niin, arvon tavarataiturit. Kaksi vanhaa polkupyörää olisi varastossa, toinen lasten ja toinen miesten, kummastakin renkaat tyhjät ja mahdollisesti muutakin vikaa.
Mieluummin ronttaisin nuo jonnekin kuin päästäisin ketään kotiini niitä töllistelemään. Mutta minne ne voi viedä?
Oulussa on Sykkeli-niminen työpaja, joka kunnostaa pyöriä myyntiin ja myyvät edulliseen hintaan. Työpaja on käsittääkseni pitkäaikaistyöttömien työllistämispaikka, joten pyörä menee hyvään tarkoitukseen. En tiedä oletko sinä juuri Oulusta, mutta ehkä vinkki auttaa jotakuta muuta lukijaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipas urakka, luin koko ketjun läpi!
Tämä avasi silmät kyllä omaan tilanteeseen. Keväällä saatiin raivattua pari kuormaa hyötykäyttöasemalle ja yksi erä hyvää tavaraa hyväntekeväisyyskirppikselle (olin viimeisilläni raskaana, en siis jaksanut enää kirppustellä itse mutta kamat oli saatava pois). Ajattelin että näin on hyvä. No nyt sit ku luin tätä ketjua ja kurkin kaappeihin niin jouduin todeta että väärässä olin.
Ostettiin perillisiltä talo ja sanoivat että jättävät meille vähän jotain tarviketta taloon. Meille se oli ok sillä koko talo oli menossa remonttiin niin ihan kiva että on mikroa, kuppia ja harjaa. Ei tarvinnut silloisesta kodista lähtiä kuljettamaan.
No pikakelaus 5 vuoden päähän. Täällä on edelleen osa niistä jutuista. Joo niistä pieni osa edelleen käytössä, mutta suuri osa vain täyttää kaappeja. Me ei miehen kanssa juoda ollenkaan viiniä, snapseja tai viskiä. Silti meillä on noita varten laseja ku ei tullu hävitettyä. Sit jotkut kamalat kultareunuksiset juhla-astiat yms listaa vaan vois jatkaa.
Omassa vaatekaapissa on yläasteaikaisia vaatteita vaikka siitäkin ajasta on reippaasti yli 10 vuotta. Meneehän ne toki päälle ja istuu edelleen, mutta maku muuttunut. Mutta siellä ne silti on.
Matkamuistoja sieltä täältä missä ei olla käytykään, epäsopivia tai liian pieniä vaatteita joita saatu lahjaksi (sain viime jouluna välikerraston anopilta. Olen toki hoikka, ei ylimääräistä missään, mutta anoppi arvioi koon pahasti väärin. Se varmaan käyttää s koon housuja, mutta mulla se koko on m/l. Kivat pöksyt toki, mutta mä en ikinä niihin mahtuisi lantion takia vaikka kuihtuisin pois. Paita sentään sopi.) Sit ne saadut sisustusesineet… tervetuloa-lyhty, apinaemojityyny yms yms.
Se tavaramäärä mikä keväällä lähti, oli vaan jäävuoren huippu. Näissä meidän neliöissä on paljon kummaa rompetta ja sälää. Suurinta osaa en edes muista. Harmi vaan nyt kun on pieni vauva niin oon siinä tosi paljon kiinni. Muuten täällä ois käyny jo aikamoinen pyörremyrsky koko talon läpi….
Niin, ja lehmät lentää..
Voiskohan nämä trollit lähteä menemään täältä. Jos et usko että luin koko ketjun niin ei tarvii. Mä en siihen satunnaisen trollin uskoa tarvitse. Pari kuukautta siinä vierähti ku luin mutta luin silti. Sitä ehtii tämmöstä tehdä kun vauva ei nuku muualla ku sylissä.
Olen lukenut myös koko ketjun läpi ja muitakin pitkiä ketjuja täältä. Toki siihen menee kuukausia, mutta mukavaa ajanvietettä, mielummin luen näitä kuin vaikka katson realitya tv:sta.
Romuvarastoksi ryöstääntynyt vaatehuone odottaa raivaamista. Yleensä tykkään tavaran järjestelystä ja läpikäymisestä samalla podcasteja kuunnellen, mutta nyt jotenkin väsyttää ja kyllästyttää. Mistä saisi motivaatiota?
Vierailija kirjoitti:
Romuvarastoksi ryöstääntynyt vaatehuone odottaa raivaamista. Yleensä tykkään tavaran järjestelystä ja läpikäymisestä samalla podcasteja kuunnellen, mutta nyt jotenkin väsyttää ja kyllästyttää. Mistä saisi motivaatiota?
Jos aloittaisit jostain pienestä hommasta? Esimerkiksi jos vaatehuoneessa on sinne kuulumattomia tavaroita, vie ne ensin pois, järjestele vaan sukat tai alusvaatteet, ota tavoitteeksi lattian tyhjentäminen tai jokin muu yksittäinen pienempi urakka.
Veikkaan että kaksi eri trollia. Saattaa olla samakin ihminen.