tavarapaljous :(

Vierailija kirjoitti:

Sitten kun koti on siivottu voikin mennä työpaikalle ja siivota työpisteensä! Marie Kondon (ja Scott Schonensheinin) uusin teos on "Työnilon löytämisen taika". Ja sitä ei kuulkaa löydy, jos ei työpöytä herätä ilon pirskahduksia aamusta :)

Ja niin tottahan se on. Jos työpöytä pursuaa lappuja, joissa on jotain "tärkeää" söherrystä, ja roskia, ja vanhoja printtejä niin ei siinä paljoa tehokkuus kuki. Ja kaapeissa on vielä vuoden 97 printatut loppuraportit..

Mulla on ihan aina ollut siisti työpöytä, koska tuollaisista on niin helppo hankkiutua eroon. Niihin ei ole mitään tunnesidettä toisin kuin siihen alesta ostettuun paitaan, joka ei koskaan tullut käyttöön. Töissä on myös helppo siivota, kun tarpeettomat konttoritavarat voi viedä takaisin toimistotarvikevarastoon.

Ihan kauhulla katson joidenkin työpöytiä, joissa on sermeissä roikkumassa vuoden 2018 organisaatiokaavio tai puhelinnumerot ja muuta tauhkaa, pöydällä laskukone, klemmareita, nitoja, rei'ittäjä, kyniä, kumeja, kuminauhoja...

Se on hyvää taukoliikuntaa hakea toimistotarvikevarastosta, jos tarvitsee. Suurinta osaa ei tarvitse koskaan.

Olen myös yhden viiden hengen firman muuttopakkaamisen tehnyt. Toimiston yleisilme oli siisti, ei tavara- tai paperikasoja. Kaapeista löytyi yksi sulollinen tietosuojaroskaa. Juurikin siististi kansioihin printattuja esitelmiä (powerpointeja) ja raportteja, joita ei varmasti koskaan mapittamisen jälkeen oltu luettu.

Myös mapit lähtivät johonkin roskarullakkoon. Kaikkinensa tavaraa lähti se rullakko, SER-rullakko (toimiston nurkassa oli vielä piirtoheitin), kaksi sulollista tavallista paperia ja se tietosuojasulo sekä vähintää jätesäkillinen kaikkea irtoroskaa.

Viideltä hengeltä, siististä toimistosta.

Vierailija kirjoitti:

Huomaan, että minulla ei ole paikkoja monille käyttötavaroille, koska ne pyörivät aina ympäri kämppää. Laukku, reppu, tohvelit, lompakko, hiusharja, juomapullo, kuulokkeet, laturit... Kaikki siis sellaisia, joita käytän yleensä päivittäin, mutta joille ei sitten käytön jälkeen olekaan mitään sijaa minne laskea. Johtunee siitä, että säilytystilaa on vähän ja se vähäinen tila on sitten täytetty vähemmän tarpeellisella tavaralla... En todellakaan aio hankkia jotain uutta naulakkoa ja lipastoa näitä varten, vaan muuta tavaraa täytyy nyt poistaa tieltä!

Minulla oli joskus tällaisille tavaroille hienoja säilytysratkaisuja ja jos mitäkin nättiä kannellista rasiaa pitkin asuntoa. Tuliko laitettua paikalleen? Ei tullut. En laita paikalleen mitään, jos se ei onnistu yhdellä kädellä ja jos paikka on jotenkin muulla tavalla yhtä epälooginen. Tavaran vähentäminen auttaa tiettyyn rajaan saakka. Laukut ovat kyllä aina eteisessä, samoin lompakko ja avaimet eivät seilaa missään. Mutta nytkin on tämän huoneen tasoilla kaksi laturia, voidetuubi, desifiointiaine, nenäliinapaketti, hiusharja, ponnarilenksu, pyyhekumi, kuulokkeet ja latauskotelo (enkä ole siis jaksanut edes laittaa kuulokkeita sen sisälle). Taistelu jatkuu siis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaan, että minulla ei ole paikkoja monille käyttötavaroille, koska ne pyörivät aina ympäri kämppää. Laukku, reppu, tohvelit, lompakko, hiusharja, juomapullo, kuulokkeet, laturit... Kaikki siis sellaisia, joita käytän yleensä päivittäin, mutta joille ei sitten käytön jälkeen olekaan mitään sijaa minne laskea. Johtunee siitä, että säilytystilaa on vähän ja se vähäinen tila on sitten täytetty vähemmän tarpeellisella tavaralla... En todellakaan aio hankkia jotain uutta naulakkoa ja lipastoa näitä varten, vaan muuta tavaraa täytyy nyt poistaa tieltä!

Minulla oli joskus tällaisille tavaroille hienoja säilytysratkaisuja ja jos mitäkin nättiä kannellista rasiaa pitkin asuntoa. Tuliko laitettua paikalleen? Ei tullut. En laita paikalleen mitään, jos se ei onnistu yhdellä kädellä ja jos paikka on jotenkin muulla tavalla yhtä epälooginen. Tavaran vähentäminen auttaa tiettyyn rajaan saakka. Laukut ovat kyllä aina eteisessä, samoin lompakko ja avaimet eivät seilaa missään. Mutta nytkin on tämän huoneen tasoilla kaksi laturia, voidetuubi, desifiointiaine, nenäliinapaketti, hiusharja, ponnarilenksu, pyyhekumi, kuulokkeet ja latauskotelo (enkä ole siis jaksanut edes laittaa kuulokkeita sen sisälle). Taistelu jatkuu siis.

Toisaalta minä miettisin sitä, että jos tavara on jatkuvasti käytössä, miksi se ei saisi olla tasoilla? Tuolla aiemmin oli aika tiukkaa pohdintaa kuolevaisuudesta, ja pätee minun mielestäni tähänkin asiaan: eli pitääkö se ainutlaatuinen silmänräpäys maan päällä käyttää siihen että pistää nenäliinapakettia laatikkoon ottaakseen sen sieltä taas esiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaan, että minulla ei ole paikkoja monille käyttötavaroille, koska ne pyörivät aina ympäri kämppää. Laukku, reppu, tohvelit, lompakko, hiusharja, juomapullo, kuulokkeet, laturit... Kaikki siis sellaisia, joita käytän yleensä päivittäin, mutta joille ei sitten käytön jälkeen olekaan mitään sijaa minne laskea. Johtunee siitä, että säilytystilaa on vähän ja se vähäinen tila on sitten täytetty vähemmän tarpeellisella tavaralla... En todellakaan aio hankkia jotain uutta naulakkoa ja lipastoa näitä varten, vaan muuta tavaraa täytyy nyt poistaa tieltä!

Minulla oli joskus tällaisille tavaroille hienoja säilytysratkaisuja ja jos mitäkin nättiä kannellista rasiaa pitkin asuntoa. Tuliko laitettua paikalleen? Ei tullut. En laita paikalleen mitään, jos se ei onnistu yhdellä kädellä ja jos paikka on jotenkin muulla tavalla yhtä epälooginen. Tavaran vähentäminen auttaa tiettyyn rajaan saakka. Laukut ovat kyllä aina eteisessä, samoin lompakko ja avaimet eivät seilaa missään. Mutta nytkin on tämän huoneen tasoilla kaksi laturia, voidetuubi, desifiointiaine, nenäliinapaketti, hiusharja, ponnarilenksu, pyyhekumi, kuulokkeet ja latauskotelo (enkä ole siis jaksanut edes laittaa kuulokkeita sen sisälle). Taistelu jatkuu siis.

Toisaalta minä miettisin sitä, että jos tavara on jatkuvasti käytössä, miksi se ei saisi olla tasoilla? Tuolla aiemmin oli aika tiukkaa pohdintaa kuolevaisuudesta, ja pätee minun mielestäni tähänkin asiaan: eli pitääkö se ainutlaatuinen silmänräpäys maan päällä käyttää siihen että pistää nenäliinapakettia laatikkoon ottaakseen sen sieltä taas esiin?

Totta tämäkin, nyt itse asiassa viestin kirjoittamisen jälkeen kävin juomassa lasin vettä ja palautin tavarat sinne mihin ne kuuluvat. Kun tavaraa ei ole hirveästi, tällaisella 15 sekunnin ”siivouksella” saakin pidettyä järjestyksen yllä. Ja kun on paikkakin näille tavaroille, vaikkeivät sinne hyppääkään itsekseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaan, että minulla ei ole paikkoja monille käyttötavaroille, koska ne pyörivät aina ympäri kämppää. Laukku, reppu, tohvelit, lompakko, hiusharja, juomapullo, kuulokkeet, laturit... Kaikki siis sellaisia, joita käytän yleensä päivittäin, mutta joille ei sitten käytön jälkeen olekaan mitään sijaa minne laskea. Johtunee siitä, että säilytystilaa on vähän ja se vähäinen tila on sitten täytetty vähemmän tarpeellisella tavaralla... En todellakaan aio hankkia jotain uutta naulakkoa ja lipastoa näitä varten, vaan muuta tavaraa täytyy nyt poistaa tieltä!

Minulla oli joskus tällaisille tavaroille hienoja säilytysratkaisuja ja jos mitäkin nättiä kannellista rasiaa pitkin asuntoa. Tuliko laitettua paikalleen? Ei tullut. En laita paikalleen mitään, jos se ei onnistu yhdellä kädellä ja jos paikka on jotenkin muulla tavalla yhtä epälooginen. Tavaran vähentäminen auttaa tiettyyn rajaan saakka. Laukut ovat kyllä aina eteisessä, samoin lompakko ja avaimet eivät seilaa missään. Mutta nytkin on tämän huoneen tasoilla kaksi laturia, voidetuubi, desifiointiaine, nenäliinapaketti, hiusharja, ponnarilenksu, pyyhekumi, kuulokkeet ja latauskotelo (enkä ole siis jaksanut edes laittaa kuulokkeita sen sisälle). Taistelu jatkuu siis.

Ehkä näiden kamojen ongelma JA ratkaisu on se, että niitä tarvitsee melkein joka päivä. Itselläni tähän kategoriaan kuuluvat mm. papiljotit, harja, kännykän laturi ja kuulokkeet, avaimet. Vaikka minulla olisi minkälainen ratkaisu "hiustarvikkeille", ne papiljotit seilaavat yöpöydältä työpöydälle vähän riippuen siitä missä kohtaa päivää irrottelen niitä hiuksistani.

Joten ehkä ratkaisu on se, että kaikki muu harvemmin tarvittava kama on paikallaan. Ja näitä "jokapäivän tarpeellisia" varten on muutama sopivan iso vetolaatikko, irtolaatikko tai kaappi, missä ne saavat majailla ja jopa vaihtaa paikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaan, että minulla ei ole paikkoja monille käyttötavaroille, koska ne pyörivät aina ympäri kämppää. Laukku, reppu, tohvelit, lompakko, hiusharja, juomapullo, kuulokkeet, laturit... Kaikki siis sellaisia, joita käytän yleensä päivittäin, mutta joille ei sitten käytön jälkeen olekaan mitään sijaa minne laskea. Johtunee siitä, että säilytystilaa on vähän ja se vähäinen tila on sitten täytetty vähemmän tarpeellisella tavaralla... En todellakaan aio hankkia jotain uutta naulakkoa ja lipastoa näitä varten, vaan muuta tavaraa täytyy nyt poistaa tieltä!

Minulla oli joskus tällaisille tavaroille hienoja säilytysratkaisuja ja jos mitäkin nättiä kannellista rasiaa pitkin asuntoa. Tuliko laitettua paikalleen? Ei tullut. En laita paikalleen mitään, jos se ei onnistu yhdellä kädellä ja jos paikka on jotenkin muulla tavalla yhtä epälooginen. Tavaran vähentäminen auttaa tiettyyn rajaan saakka. Laukut ovat kyllä aina eteisessä, samoin lompakko ja avaimet eivät seilaa missään. Mutta nytkin on tämän huoneen tasoilla kaksi laturia, voidetuubi, desifiointiaine, nenäliinapaketti, hiusharja, ponnarilenksu, pyyhekumi, kuulokkeet ja latauskotelo (enkä ole siis jaksanut edes laittaa kuulokkeita sen sisälle). Taistelu jatkuu siis.

Meillä auttoi laturikaaokseen langattomat laturit! Sekä se, että voin ladata tietokoneen, puhelimen ja kuulokkeet tällä samalla johdolla, mikä tietokonetta varten on pöydänjalkaan kiinnitettynä. Muulle irtotavaralle mulla on kanneton nätti kori, jonne ne nostan pois silmistä ja kaivan sieltä, kun tarvitse. Siellähän ne kuitenkin ovat.

Onhan tuota kertynyt. Toisaalta tulee hyvä mieli, kun pääsee eroon roinasta kierrättämällä, myymällä tai viemällä roskiin. En pyri mihinkään minimalismiin vaan selvyyteen, missä mikin tavara on.

Minä teen kerran päivässä kierroksen kotona ja palauttelen pikkusälän paikoilleen. Näin ei tarvitse koko ajan olla järjestelemässä jotain. Olen enemmän ADHD-tyylinen kuin järjestelmällinen vie mennessäs, tuo tullessas-tyyppi. Aikuistaloudessa ei tavaraa päivässä kerry sellaisia määriä, että tämä olisi mikään ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaan, että minulla ei ole paikkoja monille käyttötavaroille, koska ne pyörivät aina ympäri kämppää. Laukku, reppu, tohvelit, lompakko, hiusharja, juomapullo, kuulokkeet, laturit... Kaikki siis sellaisia, joita käytän yleensä päivittäin, mutta joille ei sitten käytön jälkeen olekaan mitään sijaa minne laskea. Johtunee siitä, että säilytystilaa on vähän ja se vähäinen tila on sitten täytetty vähemmän tarpeellisella tavaralla... En todellakaan aio hankkia jotain uutta naulakkoa ja lipastoa näitä varten, vaan muuta tavaraa täytyy nyt poistaa tieltä!

Minulla oli joskus tällaisille tavaroille hienoja säilytysratkaisuja ja jos mitäkin nättiä kannellista rasiaa pitkin asuntoa. Tuliko laitettua paikalleen? Ei tullut. En laita paikalleen mitään, jos se ei onnistu yhdellä kädellä ja jos paikka on jotenkin muulla tavalla yhtä epälooginen. Tavaran vähentäminen auttaa tiettyyn rajaan saakka. Laukut ovat kyllä aina eteisessä, samoin lompakko ja avaimet eivät seilaa missään. Mutta nytkin on tämän huoneen tasoilla kaksi laturia, voidetuubi, desifiointiaine, nenäliinapaketti, hiusharja, ponnarilenksu, pyyhekumi, kuulokkeet ja latauskotelo (enkä ole siis jaksanut edes laittaa kuulokkeita sen sisälle). Taistelu jatkuu siis.

Ehkä näiden kamojen ongelma JA ratkaisu on se, että niitä tarvitsee melkein joka päivä. Itselläni tähän kategoriaan kuuluvat mm. papiljotit, harja, kännykän laturi ja kuulokkeet, avaimet. Vaikka minulla olisi minkälainen ratkaisu "hiustarvikkeille", ne papiljotit seilaavat yöpöydältä työpöydälle vähän riippuen siitä missä kohtaa päivää irrottelen niitä hiuksistani.

Joten ehkä ratkaisu on se, että kaikki muu harvemmin tarvittava kama on paikallaan. Ja näitä "jokapäivän tarpeellisia" varten on muutama sopivan iso vetolaatikko, irtolaatikko tai kaappi, missä ne saavat majailla ja jopa vaihtaa paikkaa.

Jaa ne kahteen osaan. Joka päivä tarpeelliset tavarat laatikossa jossain ja paplareille oma, sopivankokoinen rasia, jota on helppo kuljettaa mukana. Tai vaikka oma rasiansa tai pussinsa sekä työpöydälle että yöpöydälle.

Pari tyhjää rasiaa on paljon siistimmän näköistä kuin paplarikasa jollain tasolla. Roina kerää roinaa ympärilleen.

Tästä Marie Kondosta on kuultu niin paljon että älkää enää toistako samaa, tämähän on markkinointia.

Joka päivä käytettävistä tavaroista tuli mieleen kylppäri. En muista olenko kertonut omasta tavastani. Minusta käden ulottuvilla olevat säilytystilat ovat juurikin paikkoja joka päivä tarvittaville tuotteille. Peilikaapissa on siis vain jokapäiväiset meikit, voiteet ja puhdistustuotteet. Kylppärissä on tosi vähän säilytystilaa ja haluan, että näitä koko ajan käytettäviä ei tarvitse penkoa toistensa takaa. Ne ovst siis väljässä rivissä. Suihkussa on myös vain yksi tuote kasvojenpuhdistukseen, saippua, shampoo ja hoitoaine. Muut harvemmin käytettävät kuten hius- ja kasvonaamio, hiustenmuotoilutuotteet tai juhlameikit ja kuluvien tuotteiden varakappaleet ovat makuuhuoneesssa. Otan ne mukaan tarvittaessa ja palautan sitten paikoilleen käytön jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai minun pitäisi tehdä jotain tälle ongelmalle, mutta toisaalta olen aika tyytyväinen - tämä on positiivinen ongelma - pahempaa olisi kyyhöttää tyhjässä yksiössä.

Onneksi tavarapaljoudesta on pitkä matka tyhjään asuntoon. Kyllä sen sitten huomaa kun osuu ns sweet spotiin ja tavaraa on juuri sopivasti.

Tämä on varmaan trolli kuten tuo edellinenkin kommentti, saattaa olla sama ihminenkin.

Ehkä minun pitäisi oikeasti vähentää tavaramäärääni, mutta sinä voisit vastavuoroisesti siivota mielestäsi tuon turhan trollikammon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tauti iski, ei korona, ja makoilen täällä kuumeessa. Kuuntelin YouTubesta Fumio Sakin Goodbye things äänikirjat, on siellä ilmaiseksi kuunneltavana. Suosittelen ja on hyviä oivalluksia.

Samoin Tedtalkeissa on monta minimalismi aiheista puhetta, saa taas potkua omaan työhön.

Onko tuota edelleenkään suomennettu? Kirja on yksi parhaista minimalismista ja hakkaa minusta kevyesti Marie Kondon kirjat. Jos ruotsi taittuu, Storytelistä se löytyy muistaakseni nimellä Hejdå saker.

Elämäntapa on äärimmäinen, mutta tuosta sai silti paljon inspiraatiota. Usein tietty tuomitsevuus ja mustavalkoisuus liittyy tällaiseen kirjallisuuteen, mutta tästä sellainen puuttui. En haluaisi elää täsmälleen samalla tavalla, mutta mielettömän innoittavaa silti.

https://twothirds.com/blogs/posts/fumio-sasaki-longing-for-less

Ihan varmasti hakkaa Marie Kondon kirjat mennen tullen, kun konmari-metodi ei ole minimalismia..

Huono sanavalinta minulta puhua minimalismista kun kyse oli ylipäänsä tavarasuhdetta käsitteleväkirjallisuus. Fumio Sasakin käytännön vinkit ovat minusta parempia kuin monessa muussa ohjeita antavassa kirjassa tai blogissa. Vaikka en kaikkia viittäkymmentä noudatakaan.

Minä pidän sekä Marie Kondosta että Fumio Sasakista. Heidän lähestymistapansa on erilainen. Kondo on käytännönläheinen, järjestelmällinen ja hän antaa tarkat ohjeet miten edetä, hyvin yksityiskohtaisesti. Fumio puhuu enemmän filosofiasta, siitä MIKSI ihminen hamstraa ja miksi tavaraa kerätään. Molemmissa "metodeissa" on oma tärkeä sanomansa. Pidän hyvin paljon siitä, miten rehellisesti ja aidosti Fumio käyttää itseään esimerkkinä ja miten usein ostamme roinaa esittääksemme jotain muille ihmisille, emmekä edes varsinaisesti itsellemme. Mutta pidän myös Kondon kirkkaan simppelistä tavasta listata, että nyt otetaan kaikki pikkuhousut tuohon kasaan, laitetaan pois ne rumat ja kamalat, ja sitten viikataan kaikki sieviksi paketeiksi pieneen kenkälaatikkoon.

Sasakin kirjassa se rehellinen itsetutkiskelu oli hyvää. En muista varmasti, oliko tämä kirjasta, mutta ajattelemisen aihetta kuitenkin. ” Our things are like roommates, except we pay their rent.” Tavaroista luopuminen on taito, jota voi opetella. Myös pohdinnat siitä, että voi hyvästellä sen ihmisen, joka joskus oli ja saada tilaa uudelle.

Huomaan joidenkin tavaroiden tuottavan minulle stressiä. Minulla oli esimerkiksi joitain lahjaksi saatuja  astioita, joita en käyttänyt tai joista en oikeastaan edes pitänyt, mutta koin jotenkin "velvollisuudekseni" säilyttää ne. Astiat olivat välillä lähdössä lahjoituspinon mukana, sitten taas saatoin katua ja laittaa ne takaisin kaappiin. Kuitenkin oli kamalaa huomata, että toivoin vaikka hyllyn menevän astioineen rikki, jotta voisin luopua niistä.

Toisaalta tuntuu hölmöltä, että kaapissa olevat (käyttämättä jääneet) astiat voivat vaivata mieltä noin paljon, mutta kun viimein annoin tavarat pois, olo tuntui helpottuneelta. Enää niitä ei tarvitse miettiä ja pyöritellä kaapin, pöydän ja lahjoituspinon välillä. Kaappiin jäi mieluisat astiat, joita on ihan riittävästi edelleen.

Miten pitkään ja missä järjestyksessä säästää palkkakuitit, verotodistukset jne.?

Omaisuuteen liittyy kuitenkin kaikenlaista paperia, joka täytyy säästää. Samoin terveystietoihin ja sopimuksiin.

Tämä on mun heikoin lenkki.

Vierailija kirjoitti:

Miten pitkään ja missä järjestyksessä säästää palkkakuitit, verotodistukset jne.?

Omaisuuteen liittyy kuitenkin kaikenlaista paperia, joka täytyy säästää. Samoin terveystietoihin ja sopimuksiin.

Tämä on mun heikoin lenkki.

Nykyisin on tulorekisteri käytössä ja työnantaja on velvollinen arkistoimaan tiedot. Oma palkkakuittini on tullut yli kymmenen vuotta verkkopankkiin. Kertaakaan ei ole tietoa tarvinnut hakea sieltä. Terveystietoja minulla on vain ikivanha rokotuskortti. Sopimuksia on muutama. Aika monessa paikassa on jo joku sähköinen sopimus esimerkiksi vakuutuksista. Papereita minulla on yksi 10 sentin lehtikotelollinen ja siinä on mukana nostalgiasyistä säilytetyt peruskoulun todistuksetkin.

Suomi.fi -palvelun käyttöönoton jälkeen ei ole tullut enää mitään postia vaikka verottajalta. Saan ilmoituksen kun saan jonkun viestin ja dokumentit ovat Oma verossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten kun koti on siivottu voikin mennä työpaikalle ja siivota työpisteensä! Marie Kondon (ja Scott Schonensheinin) uusin teos on "Työnilon löytämisen taika". Ja sitä ei kuulkaa löydy, jos ei työpöytä herätä ilon pirskahduksia aamusta :)

Ja niin tottahan se on. Jos työpöytä pursuaa lappuja, joissa on jotain "tärkeää" söherrystä, ja roskia, ja vanhoja printtejä niin ei siinä paljoa tehokkuus kuki. Ja kaapeissa on vielä vuoden 97 printatut loppuraportit..

Mulla on ihan aina ollut siisti työpöytä, koska tuollaisista on niin helppo hankkiutua eroon. Niihin ei ole mitään tunnesidettä toisin kuin siihen alesta ostettuun paitaan, joka ei koskaan tullut käyttöön. Töissä on myös helppo siivota, kun tarpeettomat konttoritavarat voi viedä takaisin toimistotarvikevarastoon.

Ihan kauhulla katson joidenkin työpöytiä, joissa on sermeissä roikkumassa vuoden 2018 organisaatiokaavio tai puhelinnumerot ja muuta tauhkaa, pöydällä laskukone, klemmareita, nitoja, rei'ittäjä, kyniä, kumeja, kuminauhoja...

Se on hyvää taukoliikuntaa hakea toimistotarvikevarastosta, jos tarvitsee. Suurinta osaa ei tarvitse koskaan.

Olen myös yhden viiden hengen firman muuttopakkaamisen tehnyt. Toimiston yleisilme oli siisti, ei tavara- tai paperikasoja. Kaapeista löytyi yksi sulollinen tietosuojaroskaa. Juurikin siististi kansioihin printattuja esitelmiä (powerpointeja) ja raportteja, joita ei varmasti koskaan mapittamisen jälkeen oltu luettu.

Myös mapit lähtivät johonkin roskarullakkoon. Kaikkinensa tavaraa lähti se rullakko, SER-rullakko (toimiston nurkassa oli vielä piirtoheitin), kaksi sulollista tavallista paperia ja se tietosuojasulo sekä vähintää jätesäkillinen kaikkea irtoroskaa.

Viideltä hengeltä, siististä toimistosta.

Minäkin siivosin meillä. Tiesimme kaikki muutamme tulevien vuosien aikana ja aloin hyvissä ajoin ehdottaa alettaisko karsimaan mappeja.

Toimistossa oli mappeja yli 100.

Otin aina 5 joka ma ja aloin vetää niitä silppuriin aina, kun oli luppiaikaa, esim avasin konetta, jonotin jne.

Saimme ne parissa kk tuhottua, selvisi kellarissa oli n 20 vuoden varasto. Niissä meni vähän pitempään.

Uuteen toimistoon tuli uudet kalusteet ja myin kaikki kalusteet pois. Alihankkija hankki konttorin Helsingistä ja kysyin ovatko ajatelleet käytettyjä.

Tai vaihdoin ne. Saatiin jokainen alihankkijan logolla mainosreput ja mä sain fleecen. Oltiin kaikki tyytyväisiä.

Esim muutossa minulta tuli tavaraa vajaa muuttolaatikollinen.

Jokainen osasto muutti eri päivänä ja meidän muuttoon meni vajaa pakettiautollinen.

Toisen osaston muutto venyi, heidän muutto oli päivää ennen. Meidän esimies sanoi saatte meidän lopun ajan. Kun muuttomiehet tulivat, oli ilme kuulemma huvittava. 15 henkeä, vajaa muuttoautollinen.

Karsinta levisi nopeasti. Minä aloin siivoamaan, kollega jatkoi jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaan, että minulla ei ole paikkoja monille käyttötavaroille, koska ne pyörivät aina ympäri kämppää. Laukku, reppu, tohvelit, lompakko, hiusharja, juomapullo, kuulokkeet, laturit... Kaikki siis sellaisia, joita käytän yleensä päivittäin, mutta joille ei sitten käytön jälkeen olekaan mitään sijaa minne laskea. Johtunee siitä, että säilytystilaa on vähän ja se vähäinen tila on sitten täytetty vähemmän tarpeellisella tavaralla... En todellakaan aio hankkia jotain uutta naulakkoa ja lipastoa näitä varten, vaan muuta tavaraa täytyy nyt poistaa tieltä!

Minulla oli joskus tällaisille tavaroille hienoja säilytysratkaisuja ja jos mitäkin nättiä kannellista rasiaa pitkin asuntoa. Tuliko laitettua paikalleen? Ei tullut. En laita paikalleen mitään, jos se ei onnistu yhdellä kädellä ja jos paikka on jotenkin muulla tavalla yhtä epälooginen. Tavaran vähentäminen auttaa tiettyyn rajaan saakka. Laukut ovat kyllä aina eteisessä, samoin lompakko ja avaimet eivät seilaa missään. Mutta nytkin on tämän huoneen tasoilla kaksi laturia, voidetuubi, desifiointiaine, nenäliinapaketti, hiusharja, ponnarilenksu, pyyhekumi, kuulokkeet ja latauskotelo (enkä ole siis jaksanut edes laittaa kuulokkeita sen sisälle). Taistelu jatkuu siis.

Toisaalta minä miettisin sitä, että jos tavara on jatkuvasti käytössä, miksi se ei saisi olla tasoilla? Tuolla aiemmin oli aika tiukkaa pohdintaa kuolevaisuudesta, ja pätee minun mielestäni tähänkin asiaan: eli pitääkö se ainutlaatuinen silmänräpäys maan päällä käyttää siihen että pistää nenäliinapakettia laatikkoon ottaakseen sen sieltä taas esiin?

Toisaalta kuluu se ainutlaatuinen silmänräpäys siinäkin jos se nenäliinapaketti häiritsee silmää joka kerta kun sinnepäin katsoo.

Sehän on sitten jokaisen oma valinta kumpi on tärkeämpää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaan, että minulla ei ole paikkoja monille käyttötavaroille, koska ne pyörivät aina ympäri kämppää. Laukku, reppu, tohvelit, lompakko, hiusharja, juomapullo, kuulokkeet, laturit... Kaikki siis sellaisia, joita käytän yleensä päivittäin, mutta joille ei sitten käytön jälkeen olekaan mitään sijaa minne laskea. Johtunee siitä, että säilytystilaa on vähän ja se vähäinen tila on sitten täytetty vähemmän tarpeellisella tavaralla... En todellakaan aio hankkia jotain uutta naulakkoa ja lipastoa näitä varten, vaan muuta tavaraa täytyy nyt poistaa tieltä!

Minulla oli joskus tällaisille tavaroille hienoja säilytysratkaisuja ja jos mitäkin nättiä kannellista rasiaa pitkin asuntoa. Tuliko laitettua paikalleen? Ei tullut. En laita paikalleen mitään, jos se ei onnistu yhdellä kädellä ja jos paikka on jotenkin muulla tavalla yhtä epälooginen. Tavaran vähentäminen auttaa tiettyyn rajaan saakka. Laukut ovat kyllä aina eteisessä, samoin lompakko ja avaimet eivät seilaa missään. Mutta nytkin on tämän huoneen tasoilla kaksi laturia, voidetuubi, desifiointiaine, nenäliinapaketti, hiusharja, ponnarilenksu, pyyhekumi, kuulokkeet ja latauskotelo (enkä ole siis jaksanut edes laittaa kuulokkeita sen sisälle). Taistelu jatkuu siis.

Toisaalta minä miettisin sitä, että jos tavara on jatkuvasti käytössä, miksi se ei saisi olla tasoilla? Tuolla aiemmin oli aika tiukkaa pohdintaa kuolevaisuudesta, ja pätee minun mielestäni tähänkin asiaan: eli pitääkö se ainutlaatuinen silmänräpäys maan päällä käyttää siihen että pistää nenäliinapakettia laatikkoon ottaakseen sen sieltä taas esiin?

Toisaalta kuluu se ainutlaatuinen silmänräpäys siinäkin jos se nenäliinapaketti häiritsee silmää joka kerta kun sinnepäin katsoo.

Sehän on sitten jokaisen oma valinta kumpi on tärkeämpää?

Ja tästä päästään taas siihen, että jos nenäliinapaketti pöydällä häiritsee joka kerta kun sinne päin katsoo, on aivan selvästi oma mitättömyys maailmankaikkeudessa vielä käsittelemättä.

Vierailija kirjoitti:

Ja tästä päästään taas siihen, että jos nenäliinapaketti pöydällä häiritsee joka kerta kun sinne päin katsoo, on aivan selvästi oma mitättömyys maailmankaikkeudessa vielä käsittelemättä.

Ihan älytön logiikka. Ei kai se olemassaolon rajallisuuden ja lyhytkestoisuuden tajuaminen sitä tarkoita, että millään ei ole mitään väliä.  Päinvastoin ajattelen, että koska olemme täällä pallolla niin lyhyen aikaa ja se aika voi loppua koska tahansa, siitä kannattaa tehdä itselleen mieluisaa. Jos se tarkoittaa sitä, että kotona ei ole nenäliinapaketteja tai muuta pikkusälää lojumassa tai näkösällä niin sitten ne kannattaa laittaa sellaiseen paikkaan, että niihin ei huomio kielteisellä tavalla kiinnity.