tavarapaljous :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuo kapselivaatekaappiohjeet eivät toimi minulla yhtään. En edes haluaisi, että vaatteeni olisivat kaikki yksivärisiä mustia ja valkoisia, rohkeana aksenttivärinä beige tai harmaa. Käytän paljon mekkoja ja se voi olla vaikka millainen monenkirjava värioksennus kukkakuosissa. Kunhan takki, kengät ja laukku ovat jossain neutraaleissa väreissä, voi silti pukeutua värikkäästi, vaikka vaatteita onkin vähän.

Luin juuri jonkin kapselivaatekirjan ja totesin, että se ei ole mun juttuni. Ensinnäkin suurin osa vaatteista oli sellaisia, joita en käytä enkä tarvitse ollenkaan. Esim. farkut, korkokengät, iltalaukku, kynähame.

Pidän mukavista ja helppohoitoisista vaatteista ja farkut eivät ole mielestäni mukavat, saati korkkarit. Pienen iltalaukun sijaan voi käyttää pientä laukkua, jonka voi heittää olalle myös kauppareissulla - sellainen mihin mahtuu avaimet ja kännykkä. Miksi pitäisi olla joku kädessä pitävä pieni korulaukku, kun mustalla ja yksinkertaisella pärjää? Haluan lisäksi olla kaksikätinen kuten miehet, enkä puristaa laukkua kädessä tai kainalossa. Kynähametta, neuletakkia tai jakkupukua en käytä koskaan. Töihin käy silittämättä sileät pehmeät housut, peruspaidat ja -puserot, jakun kanssa voi olla housut, mekko on aina kiva.

Olisin kuin naamiaisiin menossa jos ylläni olisi esim. farkut, korkokengät, valkoinen t-paita, neulejakku ja "clutch". En keksi epämiellyttävämpää asua.

Tuossa on se ansa, että lähtee tekemään ihanneminälle puvustoa eikä oikealle minälle. Kenenkään ulkopuolisen on vaikea sanoa, mitä joku toinen tarvitsee. Minulla on ”mukavia housuja” yhdet verkkarit, yhdet ulkoiluhousut ja kahdet leggingsit. Ulkoiluhousuja lukuunottamatta voi laskea yhden käden sormilla kerrat, jolloin jotkut noista ovat päällä.

Vierailija kirjoitti:

Ei kapselivaatekaapin idea ole se, että jokainen ryntää ostamaan jakun, keskisiniset farkut, korkkarit ja valkoisen t-paidan. Idea on se, että miettii sitä omaa tyyliä ja ostaa siihen palasia, jotka tukevat toisiaan.

Jep. Kapselin on tarkoitus olla sellainen, että ottipa kaapista mitä vaan arkivaatetta, kaikki sopii yhteen. Tänään sininen paita, huomenna punainen. Molempien kanssa sopii joko nämä mustat housut tai nämä perusfarkut.

Siellä ei ole niitä oransseja housuja, joiden kanssa voi käyttää vain sitä yhtä harmaata paitaa, joka ei kuitenkaan koskaan tule farkkujen kanssa käyttöön.

Jos haluaa pukeutua jatkuvasti eri lailla, kapselikaappi ei ole itselle oikea tapa. Silloin kannattaa pistää etukäteen yhteen henkariin yksi asukokonaisuus.

Jos siis tarkoituksena on siistiyttää pukemista ja helpottaa aamuja. Useimmilla kun vaatekriisi lähtee siitä, että kaappi on täynnä vaatetta, mutta mikään ei sovi yhteen, iso osa ei tule koskaan käyttöön ja ei koskaan löydä mitään päällepantavaa. Se johtuu liioista vaihtoehdoista ja siitä, että päätettyään paidan pitäisi tehdä vielä uusi päätös alaosan suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Itse emmin puuvillavaatteiden kiertoon laittamista, koska kaupoista ei tahdo saada yhtä hyviä tilalle. Siksi niissä on nyt ylimääräistä ja rotaatio on hidas. Toisaalta jo nyt en ole ostanut yhtään uutta toppia tai trikoopaitaa yli viiteen vuoteen. Nämä taitavat riittää minulle loppuiäksi.

Jos tajuaa lopettaa näiden varakappaleiden ostamisen, niin on jo voitolla. Minä olen vahvasti sitä mieltä, että mitään oikeaa käyttötavaraa ei kannata heittää pois, jos sitä oikeasti käyttää ja se säilyy käyttöön asti.

En karsinut esimerkiksi saippuoista, sukista, t-paidoista, mausteista, siivoustarvikkeista, ponnareita ja muista vastaavista kuin ne rikkinäiset, ne jollaisia en käytä (esim. en käytä mustia sukkia, mutta h&m sukkipaketissa tulee aina niiden kivojen lisäksi muutama yksivärinen sukka, joten niitä lakkasin ostamasti ja lahjoitin monet mustat ja harmaat sukat) ja muuten minulle epäsopivat. Muita siirsin kaapeissa ylähyllyille, jotka karsimisen ansiosta olivat lähes tyhjiä. Jätin käyttöön sen verran kuin ajattelin tarvitsevani. Nyt muutama vuosi myöhemmin alkaa varastot olla käytetty. Nyt jos sukkia menee rikki joudun varmaan ostamaan uudet.

Toki tässä pitää ottaa huomioon se, että onko tilaa säilöä extroja, onhan ne sellaisia jotka säilyvät, onhan ne varmasti sellaisia jotka tulevat käyttöön ja vaatteita kannattaa ehkä käyttää kausittain, jos on muutakin extraa kuin alusvaatteita.

Minä tykkään varautua, mutta olen saanut sen kanavoitua tavaroihin, jotka herkästi loppuvat ja joita ei voi korvata millään muulla. Eli käytännössä hygieniatarvikkeita. Nyt on aina hammastikkuja, hammastahnaa, dödöä, shampoota (mies voisi käyttää saippuaa, minä en), hoitoainetta avaamattomat pakkaukset kaapissa, ja tulevat pian käyttöön. Mutta en enää osta esim. kivaa kasvovoidetta sellaista nähtyäni, vaan valitse erikseen kivan ja tarpeellisen siinä vaiheessa, kun sitä oikeasti tarvitsen.

Tavaraa kertyy liikaa siksi, että sitä on niin kiva ostaa. Sitten sitä ei olekaan kiva ottaa omasta varastosta käyttöön, joten sen sijasta käydään ostamassa kokonaan uusi.

Tuon ajatuksen kun sisäistää, jemmaostaminen toivottavasti vähenee sinullakin!

Korona on tässä hyvä mittari. Niitä, mitä et koronakotoilun aikana ole käyttänyt (esim. valtaisat käsityövarastot ja kirjavuoret) eivät taida tulla missään olosuhteissa käyttöön. Niitä, mitä hamstrasit viime vuoden keväänä (ja myös käytit), kannattaa aina olla kaapissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolme puseroa, neljä merinovillapaitaa joista kaksi työkäyttöön sopivia ja kaksi oikeasti aluspaitaa, mutta joita käytän paidoistani kaikkein eniten kotona. Seitsemän hihatonta toppia, yksi college-paita, kahdeksan pitkähihaista trikoopaitaa, 2 (!) t-paitaa. Yhteensä 25, mikä on ihan liikaa.

Laskuissa ei ole mukana muutama juoksupaita/treenitoppi.

Käytän töissä melkein aina mekkoja tai kahta villapaitaani. T-paidat ja puserot eivät ole koskaan päälläni, toppeja tulee käytettyä aluspaitana ja kotona. Riittäisi hyvin varmaan yhteensä alle 10 paitaa: neljä neuletta, vaikka kolme toppia ja pari pitkähihaista trikootoppia.

Eli nyt käyt nappaamassa T-paidat ja puserot kassiin ja viet ne kierrätykseen. Enemmän ne siellä lämmittävät kuin kaapintukkeena, koska kaapista eivät koskaan päädy sinun päällesi.

Näin voisi hyvin tehdä. Huvittaa lukea minimalistisesta vaatekaapista ja kapselipukeutumisesta, jossa aina vaatekaapin kulmakivi on valkoinen t-paita. Ei ole edes valkoista ja näissä raivausjutuissa tämä psykologinen puoli usein yllättää. Voinko olla ihminen, jolla ei ole yhtään t-paitaa ja mitä jos kuitenkin tarvitsen sellaista? Koko homma lähtee itsetuntemuksesta. Paidat eivät vie tilaa juuri lainkaan vaan tämä paitapaljous on yhdessä lipastonlaatikossa. Mutta täysin turhiahan ne ovat.

T-paita onkin hauska esimerkki. Kaikkialla aina neuvotaan hankkiutumaan eroon risaisista vanhoista T-paidoista. Itse olen huomannut että puuvillapaidat ovat aivan parhaita urheiluun. Hankkiuduinkin eroon tekokuituisista urheilupaidoista, joita pitää pestä 30 asteessa ja hien haju pinttyy.

Eli tavallaan kannattaa ajatella asioita rohkeasti boksin ulkopuolelta ja etsiä käyttöä niille asioille, joita jo omistaa.

-ohis.

Puuvillapaita on kamalin mahdollinen hikiurheiluun tyyliin juoksu ja astanga. Siitä tulee painava ja märkä, lopulta myös kylmä. Tekokuituiset urheilupaidat eivät ala haista, kun ne pesee joka käytön jälkeen ja ne kestävät usein myös 40-60 astetta vaikka lappu sanoisi mitä.

Minä olen kyllä ihan tyytyväisenä juossut puuvillaisessa paidassa puolimaratonin, ja mieheni maratonin. Juoksun jälkeen se on toki kylmä ja märkä, mutta ei se juostessa haittaa.

Tehdäänkö niin että sinä käytät omat paitasi tyytyväisenä loppuun ja minä käytän omani?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kapselivaatekaapin idea ole se, että jokainen ryntää ostamaan jakun, keskisiniset farkut, korkkarit ja valkoisen t-paidan. Idea on se, että miettii sitä omaa tyyliä ja ostaa siihen palasia, jotka tukevat toisiaan.

Jep. Kapselin on tarkoitus olla sellainen, että ottipa kaapista mitä vaan arkivaatetta, kaikki sopii yhteen. Tänään sininen paita, huomenna punainen. Molempien kanssa sopii joko nämä mustat housut tai nämä perusfarkut.

Siellä ei ole niitä oransseja housuja, joiden kanssa voi käyttää vain sitä yhtä harmaata paitaa, joka ei kuitenkaan koskaan tule farkkujen kanssa käyttöön.

Jos haluaa pukeutua jatkuvasti eri lailla, kapselikaappi ei ole itselle oikea tapa. Silloin kannattaa pistää etukäteen yhteen henkariin yksi asukokonaisuus.

Jos siis tarkoituksena on siistiyttää pukemista ja helpottaa aamuja. Useimmilla kun vaatekriisi lähtee siitä, että kaappi on täynnä vaatetta, mutta mikään ei sovi yhteen, iso osa ei tule koskaan käyttöön ja ei koskaan löydä mitään päällepantavaa. Se johtuu liioista vaihtoehdoista ja siitä, että päätettyään paidan pitäisi tehdä vielä uusi päätös alaosan suhteen.

Juuri näin. Lisäisin vielä, että meille, jotka haluamme pukeutua jatkuvasti eri tavoin, ovat kaikkinaiset ”kulmakivien” listat aivan tarpeettomia. Sen sijaan meidän pitää ostaa vaatekaappiimme ”liimaa”. Eli suunnitella ostoksemme olemassa olevien vaatekappaleiden ympärille. Vaikkapa tuossa esimerkissä hankkia pari paitaa, jotka sopivat sekä farkkujen että oranssien housujen kanssa.

Kapselivaatekaappi voi tosiaan olla aivan omannäköinen. Olen huomannut, että koskaan ei tule käytettyä farkkuja, kauluspaitoja tai mitään, mikä pitää silittää. Niinpä noita ei kaapissa ole. Sen sijaan olen todennut olevani mukavuudenhaluinen mekko- ja hameihminen, joten kapselikaapissani on muutama mukava hame, muutama mukava mekko ja muutama niihin sopiva paita ja neule. Kun kaikki sopii kaikkeen, saa näistä jo yllättävän monta asukokonaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tilan rajaaminen kuulostaa hyvältä vinkiltä. Kun vaan osaisi rajata sopivasti määriä.

Kesän myötä tullut lisää tilpehööriä. Jos keksisi hyvät säilytyspaikat joilla määrää rajaisi, se saattaisi toimia vaikka mistään ei kuulemma saisi luopua. Myös miettinyt paremmuusjärjestykseen laittoa, jolloin vähiten kivat saisi lähteä.

Vaatteissa näkyy paljon päällekkäisyyksiä kun lajiteltu samanlaiset samaan pinoon. Ollut vaikeuksia hahmottaa mitä on tarpeeksi ja mitä puuttuu kun kaapit pursuaa epäjärjestyksessä.

Raivaamisen sääntö numero yksi: älä järjestä roinaa. Se ei sillä vähene. Suurin osa tilpehööreistä ja myös vaatteista on oikeasti turhaa, eli siis roinaa. On tuplakappaleita, on heräteostoksia, on haaveminän vaatteita. Vaatteita on liikaa, eikä suurin osa tule koskaan käyttöön.

Tilaa pitää rajata sen mukaan miten sitä on käytössä. Esim. vaatteiden on mahduttava vaatekaappiin. Vaatesäilytys ei saa perustua siihen, että osa vaatteista on koko ajan pyykkikorissa ja pitkin tuolinselkämyksiä puolipitoisena. Jos samaan kaappiin pitää mahduttaa myös pyyhkeet ja lakanat, vaatteita on pakko karsia lisää.

Konmari puutteistaan huolimatta toimii ja perustuu juuri tuohon: ensin kerätään kaikki saman kategorian tavarat isoksi vuoreksi ja sitten aletaan karsia sieltä ne, jotka eivät pirskahtele iloa tai ole tarpeellisia (esim. kumisaappaat harvemmin pirskahtelevat, mutta ne ovat osalle hyvinkin tarpeelliset).

Vaatteet kannattaa lajitella jatkokäsittelyä varten. Kausivaatteet (kesä, syksy, talvi) omiin kasoihinsa, työvaatteet tms. muut erikoiset omaansa, käyttövaatteet omaansa. Kasaa samalla myös liian isot ja liian pienet vaatteet omiin kasoihinsa.

Tunnista sen jälkeen mitä vaatteita käytät ja mitä yhteistä niissä on - todennäköisesti väri, materiaali ja käyttötarkoitus, ts. jos olet trikoopaitaihminen, käytät juurikin trikoopaitoja. Mieti miksi ne muut vaatteet eivät ole tulleet käytetyksi? Materiaali, väri tai tyyli ei muutu kaapissa hilloamalla. Jos vaatteesta puuttuu jotain, esim. sinulla on täydellinen syksyhame, mutta ei ole siihen sopivia paksuja sukkahousuja ja maihareita, luovu hameesta. Älä osta niitä muita asusteita, koska sulla olisi ne jo, jos olisit sellaisia käyttävä ihminen. Älä myöskään säilö kymmentä juhlamekkoa tai jakkupukua, jos et niitä oikeasti käytä.

Karsimisen yksi sudenkuoppa on se, että käyttämätöntä tavaraa on oikeasti paljon, ja se kauhistuttaa sitten kun katsoo sitä lähtevien kasaa. "En mä voi näin paljosta luopua!"

Kyllä voit. Kaupasta saa lisää, jos jotain tarvitsee. Suurin osa ei koskaan kaipaa karsimiaan tavaroita eikä pian edes muista mitä joskus omisti.

Minä en usko tähän. ”Kaupasta saa lisää, jos tarvitsee”. Aivan. Kaikki nämä vinkit siitä, miten vuoden käyttämättöminä olleista vaatteista pitää luopua, lisäävät kuluttamista aivan järjettömästi monella. Toki osa ostaa harkiten, mutta osa yhtenään raijaa kiertoon ja ostaa sitten tilalle uutta.

Nyt on sitten keksitty, että jankkaamalla ”kaapeissa hilloamisesta”, ihmiset kantavat kassikaupalla vaatetta kiertoon ja uutta huonompilaatuista tilalle. Voin kertoa, että säilytetty vaate muuttuu muuten h-tin hitaasti kaapissa hilloksi.

Minulla on tapa, että ”lepäävät” vaatteet ovat artikkeleittain (mekot, kauluspaidat, housut, topit..) varastoituna. Olen alunpitäenkin ostanut kaikki vaatteeni laadukkaina. On vintagea ja ihan vaikkapa pellava-, silkki-ja villavaatetta paljon. Minun tyylimieltymykseni vaihtelee kuten myös trendit ja aina löytyy omasta kaapista kivaa ”uutta”. Sen sijaan kaupassa rievut menevät vain huonompilaatuisiksi koko ajan. Minulla sekä kaksi tytärtä että äiti hyödyntävät vaatevarastoani kiitollisena (on myös kattavasti asusteita, jotka täydentävät tyylin). Ihan hirveää lähteä juhliin etsimään sopiva mekkoa, lukemattomat kerrat se paras on löytynyt omasta kaapista. Huonoa en osta enkä myöskään siten säilö.

Ymmärrän ilman muuta, että kaikilla ei ole tilaa eikä halua toimia näin. Osalla on se yksi tyyli, toiset kaipaavat ja nauttivat vaihtelusta. Mutta inhoan sitä, että ”karsimisen” ja minimalismin varjolla tuputetaan kaikille samaa ja sitä, että valaistuneet ja niin seesteiset tavaroistaan luopuneet ilkeilevät ihmisille, jotka katsovat toimivimmaksi ja fiksuimmaksi toimia aivan toisin kuin juuri nyt ”kuuluu” tehdä.

Minusta tätä ketjua on hauska lukea ja saa kivoja vinkkejä. Kunpa vain maltettaisiin puhua kunnioittavasti myös muista elämöntavoista kuin omasta.

Jos taas ei kaipaa vaihtelua, univormu on toinen tapa lähestyä asiaa. Tietämättäni minulla on sellainen ollutkin jo pitkään, vaikka pukeutumistyyli on vaihtunut. Ajattele Steve Jobsia, Mark Zuckenbergiä, Angela Merkeliä tai vaikka Sanna Marinia.

Minä pukeudun värikkäästi, mutta siluetti on samantyyppinen. Kun on yhdet työvaatteet päällä, näen heti sopiiko uusi takki tai kengät kaikkiin työvaatteisiini.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tilan rajaaminen kuulostaa hyvältä vinkiltä. Kun vaan osaisi rajata sopivasti määriä.

Kesän myötä tullut lisää tilpehööriä. Jos keksisi hyvät säilytyspaikat joilla määrää rajaisi, se saattaisi toimia vaikka mistään ei kuulemma saisi luopua. Myös miettinyt paremmuusjärjestykseen laittoa, jolloin vähiten kivat saisi lähteä.

Vaatteissa näkyy paljon päällekkäisyyksiä kun lajiteltu samanlaiset samaan pinoon. Ollut vaikeuksia hahmottaa mitä on tarpeeksi ja mitä puuttuu kun kaapit pursuaa epäjärjestyksessä.

Raivaamisen sääntö numero yksi: älä järjestä roinaa. Se ei sillä vähene. Suurin osa tilpehööreistä ja myös vaatteista on oikeasti turhaa, eli siis roinaa. On tuplakappaleita, on heräteostoksia, on haaveminän vaatteita. Vaatteita on liikaa, eikä suurin osa tule koskaan käyttöön.

Tilaa pitää rajata sen mukaan miten sitä on käytössä. Esim. vaatteiden on mahduttava vaatekaappiin. Vaatesäilytys ei saa perustua siihen, että osa vaatteista on koko ajan pyykkikorissa ja pitkin tuolinselkämyksiä puolipitoisena. Jos samaan kaappiin pitää mahduttaa myös pyyhkeet ja lakanat, vaatteita on pakko karsia lisää.

Konmari puutteistaan huolimatta toimii ja perustuu juuri tuohon: ensin kerätään kaikki saman kategorian tavarat isoksi vuoreksi ja sitten aletaan karsia sieltä ne, jotka eivät pirskahtele iloa tai ole tarpeellisia (esim. kumisaappaat harvemmin pirskahtelevat, mutta ne ovat osalle hyvinkin tarpeelliset).

Vaatteet kannattaa lajitella jatkokäsittelyä varten. Kausivaatteet (kesä, syksy, talvi) omiin kasoihinsa, työvaatteet tms. muut erikoiset omaansa, käyttövaatteet omaansa. Kasaa samalla myös liian isot ja liian pienet vaatteet omiin kasoihinsa.

Tunnista sen jälkeen mitä vaatteita käytät ja mitä yhteistä niissä on - todennäköisesti väri, materiaali ja käyttötarkoitus, ts. jos olet trikoopaitaihminen, käytät juurikin trikoopaitoja. Mieti miksi ne muut vaatteet eivät ole tulleet käytetyksi? Materiaali, väri tai tyyli ei muutu kaapissa hilloamalla. Jos vaatteesta puuttuu jotain, esim. sinulla on täydellinen syksyhame, mutta ei ole siihen sopivia paksuja sukkahousuja ja maihareita, luovu hameesta. Älä osta niitä muita asusteita, koska sulla olisi ne jo, jos olisit sellaisia käyttävä ihminen. Älä myöskään säilö kymmentä juhlamekkoa tai jakkupukua, jos et niitä oikeasti käytä.

Karsimisen yksi sudenkuoppa on se, että käyttämätöntä tavaraa on oikeasti paljon, ja se kauhistuttaa sitten kun katsoo sitä lähtevien kasaa. "En mä voi näin paljosta luopua!"

Kyllä voit. Kaupasta saa lisää, jos jotain tarvitsee. Suurin osa ei koskaan kaipaa karsimiaan tavaroita eikä pian edes muista mitä joskus omisti.

Minä en usko tähän. ”Kaupasta saa lisää, jos tarvitsee”. Aivan. Kaikki nämä vinkit siitä, miten vuoden käyttämättöminä olleista vaatteista pitää luopua, lisäävät kuluttamista aivan järjettömästi monella. Toki osa ostaa harkiten, mutta osa yhtenään raijaa kiertoon ja ostaa sitten tilalle uutta.

Nyt on sitten keksitty, että jankkaamalla ”kaapeissa hilloamisesta”, ihmiset kantavat kassikaupalla vaatetta kiertoon ja uutta huonompilaatuista tilalle. Voin kertoa, että säilytetty vaate muuttuu muuten h-tin hitaasti kaapissa hilloksi.

Minulla on tapa, että ”lepäävät” vaatteet ovat artikkeleittain (mekot, kauluspaidat, housut, topit..) varastoituna. Olen alunpitäenkin ostanut kaikki vaatteeni laadukkaina. On vintagea ja ihan vaikkapa pellava-, silkki-ja villavaatetta paljon. Minun tyylimieltymykseni vaihtelee kuten myös trendit ja aina löytyy omasta kaapista kivaa ”uutta”. Sen sijaan kaupassa rievut menevät vain huonompilaatuisiksi koko ajan. Minulla sekä kaksi tytärtä että äiti hyödyntävät vaatevarastoani kiitollisena (on myös kattavasti asusteita, jotka täydentävät tyylin). Ihan hirveää lähteä juhliin etsimään sopiva mekkoa, lukemattomat kerrat se paras on löytynyt omasta kaapista. Huonoa en osta enkä myöskään siten säilö.

Ymmärrän ilman muuta, että kaikilla ei ole tilaa eikä halua toimia näin. Osalla on se yksi tyyli, toiset kaipaavat ja nauttivat vaihtelusta. Mutta inhoan sitä, että ”karsimisen” ja minimalismin varjolla tuputetaan kaikille samaa ja sitä, että valaistuneet ja niin seesteiset tavaroistaan luopuneet ilkeilevät ihmisille, jotka katsovat toimivimmaksi ja fiksuimmaksi toimia aivan toisin kuin juuri nyt ”kuuluu” tehdä.

Minusta tätä ketjua on hauska lukea ja saa kivoja vinkkejä. Kunpa vain maltettaisiin puhua kunnioittavasti myös muista elämöntavoista kuin omasta.

Aivan kuten sinä teit?

Eiku.

"Nuo kapselivaatekaappiohjeet eivät toimi minulla yhtään. En edes haluaisi, että vaatteeni olisivat kaikki yksivärisiä mustia ja valkoisia, rohkeana aksenttivärinä beige tai harmaa. Käytän paljon mekkoja ja se voi olla vaikka millainen monenkirjava värioksennus kukkakuosissa. Kunhan takki, kengät ja laukku ovat jossain neutraaleissa väreissä, voi silti pukeutua värikkäästi, vaikka vaatteita onkin vähän."

Et siis ymmärrä kapselivaatekaapin ideaa. Eihän siinä missään sanota että pitää pukeutua tiettyihin väreihin. Sinun kapselisi olisi esim 5 mekkoa ja takki, kengät ja laukku (tai useampi jokaista) jo(t)ka käy kaikkiin niihin viiteen mekkoon.

Surkuhupaisaa kun ihmiset ensin ymmätävät jonkin idean ihan väärin, ja sitten ryntäävät suu kuolassa haukkumaan sen itse muodostamansa olkiukon.

Vierailija kirjoitti:

"Nuo kapselivaatekaappiohjeet eivät toimi minulla yhtään. En edes haluaisi, että vaatteeni olisivat kaikki yksivärisiä mustia ja valkoisia, rohkeana aksenttivärinä beige tai harmaa. Käytän paljon mekkoja ja se voi olla vaikka millainen monenkirjava värioksennus kukkakuosissa. Kunhan takki, kengät ja laukku ovat jossain neutraaleissa väreissä, voi silti pukeutua värikkäästi, vaikka vaatteita onkin vähän."

Et siis ymmärrä kapselivaatekaapin ideaa. Eihän siinä missään sanota että pitää pukeutua tiettyihin väreihin. Sinun kapselisi olisi esim 5 mekkoa ja takki, kengät ja laukku (tai useampi jokaista) jo(t)ka käy kaikkiin niihin viiteen mekkoon.

Surkuhupaisaa kun ihmiset ensin ymmätävät jonkin idean ihan väärin, ja sitten ryntäävät suu kuolassa haukkumaan sen itse muodostamansa olkiukon.

En tietääkseni rientänyt haukkumaan suu kuolassa ja olisi näemmä pitänyt tarkentaa, että silloin kun mainitaan spesifejä vaatekappaleita listoisssa, jotka ovat näitä kulmakiviä, kyseiset vaatekappaleet eivät toimi minulle. Minulle on aivan ok, että joku muu käyttää niitä. Siksi en koe niitä valmiita listoja itselleni sopiviksi. Tässä esimerkki, 12 wardrobe essentials, minulla on näistä yksi vaate eli neuleet käytössä. Jos lukee blogien ja naistenlehtien juttuja aiheesta, niissä on hyvin usein listoja. Aiheena oli t-paidat ja pitääkö niitä olla. Omalla kohdalla vastaukseni on, että ei. https://gabriellearruda.com/12-capsule-wardrobe-essentials/

Ketjun täytyy luoda omat vaatesäännöt!

Joitakin meillä jo on.

- Tunnista omat tarpeesi

- Tunnista omat värisi

- Tunnista omat materiaalisi

- Tunnista mitä haluaisit olla

- Tunnista mitä kuvittelit haluavasi olla

Eli ekassa urheilullisuus/helppohoitoisuus/hiekkalaatikko/jakkupuku jne.

Tokassa auttaa vilkaisu kaappiin ja vaatteisiin, joita eniten käytät, useimmat löytävät ne itselleen parhaiten sopivat värit luonnostaan (paitsi jos käyttää pelkkää mustaa ja valkoista, ne ei kaikille sovi). Värianalyysin voi tehdä netissä ja siitä saa vinkkiä, eikä siis tarkoita, että koko sitä väripalettia pitäisi käyttää, mutta oikea sävymaailma ja kirkkausaste sitä kautta löytyy. Ei tule enää niitä heräteostoksia kirkkaankeltaisesta paidasta, mikä näyttää kaupan rekissä kankaalle tallennetulta kesältä, mutta päälle puettuna sairaalta kananpojalta.

Kolmas on pitkälti maku- ja budjettikysymys. Makuasioista on turha riidellä.

Haaveminässä on kaksi tasoa: mitä oikeasti haluaisit olla, esim. pukeutua siistimmin, mutta kulahtaneista bändipaidoista kynähameeseen ja kauluspaitaan on (liian) pitkä matka. Oikeampi ratkaisu voikin olla siisti, kuvaton trikoopaita, jossa on hyvä leikkaus.

Tärkeintä on, että tunnet itse itsesi etkä lue tätä palstaa, mitään lehteä tai blogia kuin raamattua. Ei täällä kukaan yritä pakottaa ketään mihinkään, vaan kerrotaan omia kokemuksia ja vinkkejä. Poimi niistä itsellesi sopivat ja ohita loput.

Vierailija kirjoitti:

Ei kapselivaatekaapin idea ole se, että jokainen ryntää ostamaan jakun, keskisiniset farkut, korkkarit ja valkoisen t-paidan. Idea on se, että miettii sitä omaa tyyliä ja ostaa siihen palasia, jotka tukevat toisiaan.

Niin. Ja mun lopputulemani oli, että en tarvitse "uusia palasia". Tunnen tyylini ja jos pukeudun isoon mekkoon, voin pukeutua siihen ympäri vuoden. Talvella laitan alle pitkähihaisen ja leggingsit. Kesällä alushousut :D

En koe tarvetta pohtia erilaisia yhdistelmiä ja asuja eri paloista, kun esim. mustat housut ja pusero toimivat sellaisenaan tai pitkähihainen midimekko. Ne ovat simppeleitä ja mukavia.

Mulle suurempi ahaa-elämys tuli siitä kun tajusin, että ei ole mikään pakko pohtia "asuja" eikä kukaan huomaa ikinä, vaikka olisit vuoden jokainen päivä töissä samassa asussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolme puseroa, neljä merinovillapaitaa joista kaksi työkäyttöön sopivia ja kaksi oikeasti aluspaitaa, mutta joita käytän paidoistani kaikkein eniten kotona. Seitsemän hihatonta toppia, yksi college-paita, kahdeksan pitkähihaista trikoopaitaa, 2 (!) t-paitaa. Yhteensä 25, mikä on ihan liikaa.

Laskuissa ei ole mukana muutama juoksupaita/treenitoppi.

Käytän töissä melkein aina mekkoja tai kahta villapaitaani. T-paidat ja puserot eivät ole koskaan päälläni, toppeja tulee käytettyä aluspaitana ja kotona. Riittäisi hyvin varmaan yhteensä alle 10 paitaa: neljä neuletta, vaikka kolme toppia ja pari pitkähihaista trikootoppia.

Eli nyt käyt nappaamassa T-paidat ja puserot kassiin ja viet ne kierrätykseen. Enemmän ne siellä lämmittävät kuin kaapintukkeena, koska kaapista eivät koskaan päädy sinun päällesi.

Näin voisi hyvin tehdä. Huvittaa lukea minimalistisesta vaatekaapista ja kapselipukeutumisesta, jossa aina vaatekaapin kulmakivi on valkoinen t-paita. Ei ole edes valkoista ja näissä raivausjutuissa tämä psykologinen puoli usein yllättää. Voinko olla ihminen, jolla ei ole yhtään t-paitaa ja mitä jos kuitenkin tarvitsen sellaista? Koko homma lähtee itsetuntemuksesta. Paidat eivät vie tilaa juuri lainkaan vaan tämä paitapaljous on yhdessä lipastonlaatikossa. Mutta täysin turhiahan ne ovat.

T-paita onkin hauska esimerkki. Kaikkialla aina neuvotaan hankkiutumaan eroon risaisista vanhoista T-paidoista. Itse olen huomannut että puuvillapaidat ovat aivan parhaita urheiluun. Hankkiuduinkin eroon tekokuituisista urheilupaidoista, joita pitää pestä 30 asteessa ja hien haju pinttyy.

Eli tavallaan kannattaa ajatella asioita rohkeasti boksin ulkopuolelta ja etsiä käyttöä niille asioille, joita jo omistaa.

-ohis.

Puuvillapaita on kamalin mahdollinen hikiurheiluun tyyliin juoksu ja astanga. Siitä tulee painava ja märkä, lopulta myös kylmä. Tekokuituiset urheilupaidat eivät ala haista, kun ne pesee joka käytön jälkeen ja ne kestävät usein myös 40-60 astetta vaikka lappu sanoisi mitä.

Minä olen kyllä ihan tyytyväisenä juossut puuvillaisessa paidassa puolimaratonin, ja mieheni maratonin. Juoksun jälkeen se on toki kylmä ja märkä, mutta ei se juostessa haittaa.

Tehdäänkö niin että sinä käytät omat paitasi tyytyväisenä loppuun ja minä käytän omani?

Ehdottomasti tehdään näin! :D

Vierailija kirjoitti:

"Nuo akapselivaatekaappiohjeet eivät toimi minulla yhtään. En edes haluaisi, että vaatteeni olisivat kaikki yksivärisiä mustia ja valkoisia, rohkeana aksenttivärinä beige tai harmaa. Käytän paljon mekkoja ja se voi olla vaikka millainen monenkirjava värioksennus kukkakuosissa. Kunhan takki, kengät ja laukku ovat jossain neutraaleissa väreissä, voi silti pukeutua värikkäästi, vaikka vaatteita onkin vähän."

Et siis ymmärrä kapselivaatekaapin ideaa. Eihän siinä missään sanota että pitää pukeutua tiettyihin väreihin. Sinun kapselisi olisi esim 5 mekkoa ja takki, kengät ja laukku (tai useampi jokaista) jo(t)ka käy kaikkiin niihin viiteen mekkoon.

Surkuhupaisaa kun ihmiset ensin ymmätävät jonkin idean ihan väärin, ja sitten ryntäävät suu kuolassa haukkumaan sen itse muodostamansa olkiukon.

Yleensä kapselivaatekaappiin kuuluu olennaisena osana värikoordinointi, eli valitaan pohjaksi pääväri (käytännössä musta, harmaa tai tummansininen), tietty määrä neutraaleja (harmaat sun muut) ja tietty määrä tehostevärejä. Jos kapselin laatii oikeaoppisesti, ei siinä värioksennuksille juuri sijaa ole. Toki minkä tahansa ohjelman voi toteuttaa itselleen sopivimmalla tavalla, mutta sitten voi joku ortodoksisempi tulla sanomaan, että tuo ei enää kapselin ideaa edusta.

Mitä taas tulee toisten ”suu kuolassa haukkumiseen”, usein ihminen näkee helposti toisissa ihmisissä omat epätäydellisyytensä. Tässä tapauksessa ehkä sinulle kävi niin.

-eri.

Vierailija kirjoitti:

Ketjun täytyy luoda omat vaatesäännöt!

Joitakin meillä jo on.

- Tunnista omat tarpeesi

- Tunnista omat värisi

- Tunnista omat materiaalisi

- Tunnista mitä haluaisit olla

- Tunnista mitä kuvittelit haluavasi olla

Eli ekassa urheilullisuus/helppohoitoisuus/hiekkalaatikko/jakkupuku jne.

Tokassa auttaa vilkaisu kaappiin ja vaatteisiin, joita eniten käytät, useimmat löytävät ne itselleen parhaiten sopivat värit luonnostaan (paitsi jos käyttää pelkkää mustaa ja valkoista, ne ei kaikille sovi). Värianalyysin voi tehdä netissä ja siitä saa vinkkiä, eikä siis tarkoita, että koko sitä väripalettia pitäisi käyttää, mutta oikea sävymaailma ja kirkkausaste sitä kautta löytyy. Ei tule enää niitä heräteostoksia kirkkaankeltaisesta paidasta, mikä näyttää kaupan rekissä kankaalle tallennetulta kesältä, mutta päälle puettuna sairaalta kananpojalta.

Kolmas on pitkälti maku- ja budjettikysymys. Makuasioista on turha riidellä.

Haaveminässä on kaksi tasoa: mitä oikeasti haluaisit olla, esim. pukeutua siistimmin, mutta kulahtaneista bändipaidoista kynähameeseen ja kauluspaitaan on (liian) pitkä matka. Oikeampi ratkaisu voikin olla siisti, kuvaton trikoopaita, jossa on hyvä leikkaus.

Tärkeintä on, että tunnet itse itsesi etkä lue tätä palstaa, mitään lehteä tai blogia kuin raamattua. Ei täällä kukaan yritä pakottaa ketään mihinkään, vaan kerrotaan omia kokemuksia ja vinkkejä. Poimi niistä itsellesi sopivat ja ohita loput.

Ihan hyvä "sääntölista". Haluaisin kuitenkin hieman joustoa väriasiaan. Tunnista omat värisi voisi olla myös tunnista omat lempivärisi. Osa meistä kun ei välitä siitä, että näyttää sairaalta kananpojalta, jos elämään tuo iloa se, että saa hehkua kanariankeltaisena. Itse olen aina rakastanut mustaa väriä, ja tunnen oloni siinä hyväksi. Tiedostan, että näyttäisin varmaan "kivemmalta" joissain muissa väreissä varsinkin kun olen väritykseltäni haaleankalvakka väritön haamu, mutta minusta ei tunnu hyvältä "väärän värisissä" vaatteissa. Ja minä olen itsekäs - minulle on tärkeintä se millainen olo on eikä se näytänkö mahdollisimman hehkeältä. Jos jonkun mielestä näytän keuhkotautiselta niin se ei ole minun ongelmani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tilan rajaaminen kuulostaa hyvältä vinkiltä. Kun vaan osaisi rajata sopivasti määriä.

Kesän myötä tullut lisää tilpehööriä. Jos keksisi hyvät säilytyspaikat joilla määrää rajaisi, se saattaisi toimia vaikka mistään ei kuulemma saisi luopua. Myös miettinyt paremmuusjärjestykseen laittoa, jolloin vähiten kivat saisi lähteä.

Vaatteissa näkyy paljon päällekkäisyyksiä kun lajiteltu samanlaiset samaan pinoon. Ollut vaikeuksia hahmottaa mitä on tarpeeksi ja mitä puuttuu kun kaapit pursuaa epäjärjestyksessä.

Raivaamisen sääntö numero yksi: älä järjestä roinaa. Se ei sillä vähene. Suurin osa tilpehööreistä ja myös vaatteista on oikeasti turhaa, eli siis roinaa. On tuplakappaleita, on heräteostoksia, on haaveminän vaatteita. Vaatteita on liikaa, eikä suurin osa tule koskaan käyttöön.

Tilaa pitää rajata sen mukaan miten sitä on käytössä. Esim. vaatteiden on mahduttava vaatekaappiin. Vaatesäilytys ei saa perustua siihen, että osa vaatteista on koko ajan pyykkikorissa ja pitkin tuolinselkämyksiä puolipitoisena. Jos samaan kaappiin pitää mahduttaa myös pyyhkeet ja lakanat, vaatteita on pakko karsia lisää.

Konmari puutteistaan huolimatta toimii ja perustuu juuri tuohon: ensin kerätään kaikki saman kategorian tavarat isoksi vuoreksi ja sitten aletaan karsia sieltä ne, jotka eivät pirskahtele iloa tai ole tarpeellisia (esim. kumisaappaat harvemmin pirskahtelevat, mutta ne ovat osalle hyvinkin tarpeelliset).

Vaatteet kannattaa lajitella jatkokäsittelyä varten. Kausivaatteet (kesä, syksy, talvi) omiin kasoihinsa, työvaatteet tms. muut erikoiset omaansa, käyttövaatteet omaansa. Kasaa samalla myös liian isot ja liian pienet vaatteet omiin kasoihinsa.

Tunnista sen jälkeen mitä vaatteita käytät ja mitä yhteistä niissä on - todennäköisesti väri, materiaali ja käyttötarkoitus, ts. jos olet trikoopaitaihminen, käytät juurikin trikoopaitoja. Mieti miksi ne muut vaatteet eivät ole tulleet käytetyksi? Materiaali, väri tai tyyli ei muutu kaapissa hilloamalla. Jos vaatteesta puuttuu jotain, esim. sinulla on täydellinen syksyhame, mutta ei ole siihen sopivia paksuja sukkahousuja ja maihareita, luovu hameesta. Älä osta niitä muita asusteita, koska sulla olisi ne jo, jos olisit sellaisia käyttävä ihminen. Älä myöskään säilö kymmentä juhlamekkoa tai jakkupukua, jos et niitä oikeasti käytä.

Karsimisen yksi sudenkuoppa on se, että käyttämätöntä tavaraa on oikeasti paljon, ja se kauhistuttaa sitten kun katsoo sitä lähtevien kasaa. "En mä voi näin paljosta luopua!"

Kyllä voit. Kaupasta saa lisää, jos jotain tarvitsee. Suurin osa ei koskaan kaipaa karsimiaan tavaroita eikä pian edes muista mitä joskus omisti.

Minä en usko tähän. ”Kaupasta saa lisää, jos tarvitsee”. Aivan. Kaikki nämä vinkit siitä, miten vuoden käyttämättöminä olleista vaatteista pitää luopua, lisäävät kuluttamista aivan järjettömästi monella. Toki osa ostaa harkiten, mutta osa yhtenään raijaa kiertoon ja ostaa sitten tilalle uutta.

Nyt on sitten keksitty, että jankkaamalla ”kaapeissa hilloamisesta”, ihmiset kantavat kassikaupalla vaatetta kiertoon ja uutta huonompilaatuista tilalle. Voin kertoa, että säilytetty vaate muuttuu muuten h-tin hitaasti kaapissa hilloksi.

Minulla on tapa, että ”lepäävät” vaatteet ovat artikkeleittain (mekot, kauluspaidat, housut, topit..) varastoituna. Olen alunpitäenkin ostanut kaikki vaatteeni laadukkaina. On vintagea ja ihan vaikkapa pellava-, silkki-ja villavaatetta paljon. Minun tyylimieltymykseni vaihtelee kuten myös trendit ja aina löytyy omasta kaapista kivaa ”uutta”. Sen sijaan kaupassa rievut menevät vain huonompilaatuisiksi koko ajan. Minulla sekä kaksi tytärtä että äiti hyödyntävät vaatevarastoani kiitollisena (on myös kattavasti asusteita, jotka täydentävät tyylin). Ihan hirveää lähteä juhliin etsimään sopiva mekkoa, lukemattomat kerrat se paras on löytynyt omasta kaapista. Huonoa en osta enkä myöskään siten säilö.

Ymmärrän ilman muuta, että kaikilla ei ole tilaa eikä halua toimia näin. Osalla on se yksi tyyli, toiset kaipaavat ja nauttivat vaihtelusta. Mutta inhoan sitä, että ”karsimisen” ja minimalismin varjolla tuputetaan kaikille samaa ja sitä, että valaistuneet ja niin seesteiset tavaroistaan luopuneet ilkeilevät ihmisille, jotka katsovat toimivimmaksi ja fiksuimmaksi toimia aivan toisin kuin juuri nyt ”kuuluu” tehdä.

Minusta tätä ketjua on hauska lukea ja saa kivoja vinkkejä. Kunpa vain maltettaisiin puhua kunnioittavasti myös muista elämöntavoista kuin omasta.

Mukavaa tunnistaa hengenheimolainen! Voisin allekirjoittaa melkein kaiken mitä kirjoitit. Paitsi että minulla on äiti kuollut, lapset poikia, ja itse en enää mahdu kahteen kolmasosaan aarteitani (vintage - ainakin hyväkuntoinen sellainen - on usein aika niukkaa mitoitukseltaan).

Joten raskain mielin käyn läpi kokoelmiani ja pohdiskelen ihanneminääni (jonne ei ole matkaa kuin yksi vaatekoko, mutta jota tuskin koskaan saavutan). On näitä vaatteita kyllä kerätty ja rakastettu. Mutta aika aikaa kutakin.

Juu, vintageliikkeiden myyjät kertovat, että moni kyselee samoja vaatteita isommassa koossa.

Ei voi mittään. Ollaan entistä pidempiä ja etenkin paksumpia.

Ei voi se liikkeenpitäjäkään mitään ja kaupat jää syntymättä.

Vierailija kirjoitti:

Juu, vintageliikkeiden myyjät kertovat, että moni kyselee samoja vaatteita isommassa koossa.

Ei voi mittään. Ollaan entistä pidempiä ja etenkin paksumpia.

Ei voi se liikkeenpitäjäkään mitään ja kaupat jää syntymättä.

Ei kuitenkaan pidä syyllistää liikaa nykypäivän ihmisiä. Ihan sama ilmiö oli havaittavissa vintage-markkinoilla jo nuoruudessani 1990-luvulla. Lähes kaikki hyväkuntoiset 1950-70-lukujen aarteet olivat keskikokoiselle ihmiselle liian pieniä (onneksi olin silloin itse juuri sopivaa vintage-kokoa, ikävä kyllä en ole enää).

Ja sama pätee myös nykypäivän second handiin. Voit mennä vaikka Emmyyn ja katsoa, millaisia Andiatan tai Hugo Bossin tai Filippan jakkupukuja on tarjolla 34-kokoiselle naiselle ja millaisia 42-kokoiselle. Pienistä vaatteista on aina ylitarjontaa kysyntään nähden, monestakin syystä.