tavarapaljous :(

Vierailija kirjoitti:

Ai, että taideharrastusvälineet ovat jotain turhaa roinaa poisheitettävää romua. Jaha. Tuliko mieleen jonkun muun voivan ilahttua ikihyviksi jos olisit antanut ne paikallisella Roskalavalla Facebookissa?

Tuli mieleen, mutta itse saisin liian pahan mielen siitä säätämisestä että en jaksa vaivautua ikivanhojen haisevien värikynien takia. Eivät ole mitään erityisen laadukasta kamaa, jos joku tuollaisia kaipaa niin ostakoon vaikka paikallisesta marketista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Löysin romukaapistani öljypastellit ja vesivärikynät. Muistan saaneeni ne lahjaksi joskus yläasteikäisenä, olen päälle kolmekymppinen nyt, ja olen muuttanut monia kertoja viimeisen 15 vuoden aikana... En ymmärrä miksi olen säästellyt! Yläasteikäisenä piirsin paljon, mutta silloinkin vain lyijykynällä tai musteella.

Eihän siinä mitään, jos nuo olisivat ainoat turhat roinat, mutta vastaavaa hillottua tavaraa olen nyt heittänyt monta jätesäkillistä pois. En voi uskoa että olen muutosta toiseen raahannut mukanani niitä!

Seuraavaksi käyn päiväkirjojen, muistivihkojen ym. kimppuun. Päiväkirjat säästän, mutta seasta löytyy takuulla turhaa paperia. Nyt jo monta kiloa (!!!) juurikin opiskelumonisteita sekä kesken jääneitä piirustuksia. Uskomatonta...

Juu, roinassa uskomattominta on miten se on voinut säästyä muutoista toiseen! :D

Yksi syy on se, jos ne ovat siististi jossain rasiassa. Ottaa koko rasian mukaansa eikä koskaan siivoa sitä rasian sisältöä. Myös roinakaapit/laatikot ovat melkein sama asia, ei niitä ikinä jaksa siivota.

Opiskelupaperit ovat kanssa yksi... Olemme puolisoni kanssa käyneet saman alan koulutuksen samaan aikaan ja niistä jouduin vääntämään hänen kanssaan, että ei kyllä ikinä tulla näihin papereihin palaamaan. Ne lähtivät muutama vuosi sitten.

Käsityöt ja piirustukset pitää vain ajatella niin, että niillä oli tärkeä funktio silloin, kun ne teki: ne tarjosivat vapaa-aikaan viihdykettä ja kädentaitojen harjoittamista. Nyt kun niitä ei ole tarvittu tai jatkettu, roskiin vaan.

Päiväkirjoja tässä ketjussa on käsitelty jo muutamaan otteeseen ja havaintona on ollut, että hyvät asiat muistaa ilman päiväkirjojakin, mutta huonot on unohtanut. Päiväkirjojen lukeminen toi ne huonot asiat ikävästi mieleen.

Eli niissä ei todennäköisesti ole mitään lukemisen tai säilyttämisen arvoista. Se kannattaa tiedostaa, kun sitä kirjaläjää katsoo.

Minä ihan tykkään lueskella päiväkirjoja silloin tällöin, mutta hankalaa kun olen säilönyt niitä eri laatikoihin, niin täytyy panna järjestykseen. Ja heittää seasta turhat muistivihkot ym. pois.

Olen vienyt recciin jotain. Myyn Torissa ja Zadaassa, tienannut yhteensä näillä parin vuoden sisällä melkein tonnin. Ihan kiva pikkuraha pienituloiselle :) olen alennusmynneistä ostanut jotain itselleni, pitää vaan pitää huolta että tulevat säännöllisesti käyttöön!

Nonni. Kynät olikin nopea siivota. Puuvärejä oli parikin parempaa settiä, joten kaikki muut pois. Kaikki tussit lähtivät, koska olivat kuivuneita.

Kumeja löytyy jos vaikka mitä peukalonpäänkokoista. Teroittimia on myös ihan joka lähtöön. Jos niissä vaan valitsisi parhaat ja loput pois.

Viivoittimia on myös moneen lähtöön...

Ja lyijykyniä! On tavallisia, on lyijytäytekyniä. Niistä osa pois ja parempi paikka kuin värikynien sekaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on se ongelma, että en yksinkertaisesti tiedä miten tavarasta pääsisi eroon!

Ensinnäkin on vaikeuksia luopua, mutta sitten kun päätän, että tätä en tarvitse, niin en raaskisi antaa ilmaiseksi. Olen koettanut myydä nettikirppareilla, mutta se on toivottaman työlästä.

Asun pienellä paikkakunnalla, eikä täällä ole kirpputoria lainkaan. UFF vaatekeräys on, ei muuta.

Olen myös koettanut lahjoittaa, mutta siinäkin on osottautunut työlääksi päivystää sitä hakijaa, joka ei tulekaan sovittuna aikana, tai ei osaa sanoa tarkkaa aikaa. 

Jätekeskukseen en viitsisi hyvää ja käypää tavaraa pois heittää. Sitäpaitsi sekin maksaa 30eur kerta, jos sinne autolastillisen vie.

 

Ei pidä ajatella sitä tavaraa arvoa tuovana, vaan tilaa ja energiaa vievänä. 30€ on pieni raha siitä tilasta ja energiasta jonka säästää siinä, kun tavaraa ei enää ole.

======

Ostetun tavaran arvo putoaa murto-osaan heti kun kassakone kilahtaa. Ei kannata kuvitella että jonkin mekon hinta on vaikka 50eur kun olet kävellyt kaupasta ulos uusi mekko kassissa tai päällä. Arvo on lähempänä viittä euroa. Tämä kalkyyli auttaa minua luopumaan vanhoista vaatteista: kierrätyslootiin vain. Ei kannata muutaman euron takia myyskennellä torissa. Oma aika on sekin arvokasta.

Nykyisen inflaation aikana, on järkevää kuluttaa järkevästi. Järkevä kuluttaminen ei tarkoita - toisin kuin moni tässä ketjussa luulee - tavaran jatkuvaa poisheittämistä vain tavan vuoksi.

Voi olla että tavaraa jota ei kauheasti tarvitse kertyy kaappeihin. Silti aika aivotonta on heittää jotain menemään ja sitten taas ostaa jotain uutta tilalle. Nimenomaan inflaation kannalta. Vaate joka maksoi vuosi sitten 30 euroa, maksaa parin  vuoden päästä uutena 40 euroa. Sama pätee lähes kaikkeen rojuun. Ihminen pärjää loppupeleissä aika vähällä. Tärkeintä on löytää tasapaino kuluttamisen suhteen. Ehkä täällä osa on jopa koukussa siihen tavaran jatkuvaan käsittelyyn tavalla tai toisella, kun sitä pitää jopa päivittäin käydä läpi, mitä taas voi heittää pois?

Totta, tätä ihmettelen itsekin.

Minulla on paljon tavaraa ja heitän todella vähän tavaraa pois. Sen sijaan olen hyvin tarkka, minkä näköistä ja -laatuista ostan. Käytän tavarat loppuun, korjaan, muokkaan jne. Tosin tämä toki on asumismuotokysymys, meillä on tilaa eikä lattialla todellakaan ole kasoja. Jos en pidä jostain tavarasta, muokkaan sitä (korjaan, maalaan, käytän uudella tavalla) tai varastoin. Pari vuotta ja kaivan sen esiin kuin uutena. Näin meillä kiertää tavara ja tässä huomaa, miten laatu heikkenee koko ajan.

Minusta tuntuisi jotenkin vastuuttomalta ja hirveältä kärrätä tavaroitani koko ajan jonnekin - roskiksesta tai kaatiksesta puhumattakaan.

Mulla tavarasuhde muuttui täysin, kun kävin lapsuudenkodissa läpi vanhoja tavaroitani. Vanhempani olivat säästäneet aivan kaiken (olen ainoa lapsi). Joskus yhdessä ostettiin uudet lasten aamutohvelit minulle, rikki menneiden tilalle. Vanhempani olivat säästäneet myös ne rikkinäiset. Monia asioita säästettiin myös autotallissa, mikä on ihan siisti, mutta tekstiilit olivat siellä menneet homeeseen. Monia hyviä lasten ulkohaalareita ym. tarvikkeita - kaapissa hapristuneet, autotallissa homehtuneet- vain yhden käyttäjän jäljiltä. Kuminauhat ym resorit suorastaan murenevat vuosien aikana, vaikka olisi säilytetty asianmukaisesti.

Tämän muistan aina, kun sanotaan että tavaran pois laittaminen ei ole ympäristöystävällistä. Minusta ympäristöystävällistä on se, että vaatteella tai tavaralla olisi mahdollisimman monta käyttäjää. Jos minun siistit ulkohaalarit olisi heti ysärillä pistetty eteenpäin (vanhempani tiesivät ettei lisää lapsia tule ) , joku muukin olisi niistä hyötynyt. Sen sijaan ne joutui 20 vuotta myöhemmin heittämään suoraan roskiin. Ne oli asianmukaisesti säilytetty, mutta täysin pilalla.

En käyttänyt juhlakenkiä viiteen vuoteen. Kun tuli tilaisuus, pohja oli murentunut. Vaatteet, kengät, monet tavarat menevät eri tavoin pilalle kun niitä ei käytä. Pointtini on, että ei sekään ole ympäristöystävällistä hillota jotain niin kauan, että siitä tulee jätettä.

Tämän takia ajattelen nykyisin, että tavara on vain tavaraa. Jos haluan kokeilla vaikka luistelemista, ostan kierrätyskeskuksesta luistimet- oho, en oikeastaan tykännytkään luistella. Luistimet takaisin kierrätyskeskukseen.

Aina välillä kun palaan tähän ketjuun, saa lukea kauhistelevia viestejä, miten tavaroiden läpi käyminen ja pois laittaminen on osoitus kertakäyttökulttuurista. Tässä ketjussa ihmiset ovat sekaisin, kun laittavat tavarat pois sen sijaan, että itse keksisivät niille uuden käyttötarkoituksen itse.

Argumenttini on, että se vasta kertakäyttökulttuuria onkin, että minun ysärillä uusina ostetuilla laadukkailla lasten vaatteilla oli vain yksi käyttäjä. Niitä säilytettiin liian pitkään ja lopulta ne joutui heittämään pois.

On ihan ok ja hyväksyttävää, että tavaran kanssa ei tarvitse olla ikuisesti naimisissa vain sen takia, että sen on joskus ostanut. Minulle on tuttu ajattelutapa, että mitään ei raaski heittää pois, koska sille voi olla vielä käyttöä. Sitten pidetään ne itsellä, kunnes niistä säilytyksen, ajan kulumisen ja hapertumisen myötä tulee käyttökelvottomia alkuperäiseen tarkoitukseen.

Minusta omistamista voi ajatella eri tavalla. Monien tavaroiden kohdalla, jos ne pistää ajoissa eteenpäin, joku toinen voi vielä käyttää niitä. Tunnen ihmisiä, jotka esimerkisi luistimet ostettuaan (ja havaittuaan, ettei niitä tule käytettyä) mieluummin vaikka kärjistetysti käyttäisivät niitä ovistopparina ja antaisivat niiden ruostua seuraavat 30 vuotta sen sijaan, että antaisivat ne eteen päin. Kirjat ym. homehtuvat jossain ulkorakennuksessa, mutta jes, pääsee sanomaan että koskaan ei mitään heitetä pois! Se on se toinen ääripää.

Tavaraa on tällä hetkellä maailmassa yltäkylläisesti, tavaran läpi käyminen ja "pois" laittaminen muuttaa varmasti muidenkin suhdetta tavaraan, kuluttamiseen sekå omistamiseen. Olen myös ajatellut, mihin tavara joutuu sen jälkeen, kun jonain päivänä kuolen. Haluan voida sanoa, että käytin kaikkea mitä omistin.

On silti ihan ok kokeilla uutta harrastusta ja ostaa vaikka neulomisvälineet. En todella pönötä vain tyhjässä kämpässä, kuten myös on epäilty. Mutta monen tavaran omistamiseen suhtaudun nykyisin enemmän ikään kuin "lainaamisena". Välillä saatan kokeilla uutta harrastusta, kuten neulomista ja ostaa siihen välineet. Jos se osoittautuu hudiksi, koitan antaa ne eteenpäin mahdollisimman pian. Ylipäätään tavaraa tulee ostettua paljon vähemmän kuin ennen.

Joku, joka karsii tavaroita voi tehdä sen hyvin ympäristöystävällisesti tai sitten ei. Ja joku, joka säilyttää kaiken, voi myös tehdä sen ympäristöystävällisesti tai sitten ei. Kumpaakin voi tehdä monella tapaa, mutta haluan kyseenalaistaa sen, että nimenomaan jälkimmäinen olisi jotenkin automaattisesti parempi ja tavaran karsiminen huono.

Tykkään konmari-metodista, ja olen sitä yrittänyt noudattaa. Katselen aina valokuvakuva-paperi-mitliesälää-kaappiani ja ajattelen, että kunhan koko muu asunto ja tavararyhmät ovat valmiita, pääsen siihen käsiksi Kondon oppien mukaan viimeisenä. Tänään oivalsin, että näin pikkulapsiperheellisenä en tulisi sinne asti vielä vuosiin pääsemään. Tai en tiedä, jotkut varmaan saakin marituksen jollain lailla valmiiksi tässä useankin lapsen kasvuiän ohessa, mutta ilmeisesti minä en saa. Joten oikeastaan mun pitäisi vaan pikkuhiljaa alkaa NYT käymään ne kuvat ja sekalaiset paperit sun muut lävitse, että kaappi ei vain pikkuhiljaa ala pursuta ja pursuta ylitse. Olisipa yksi henkinen taakkakin vähemmän.

En tosin tiedä, miten saisin homman hoidettua tässä kolmen alle 4-vuotiaan kanssa. Jos vaikka ottaisin sitä kuuluisaa omaa aikaa ihan vaan kotona, kuulosuojaimet päässä makkariin sängyn päälle levittelemään kaapin sisältö?

Vierailija kirjoitti:

Tykkään konmari-metodista, ja olen sitä yrittänyt noudattaa. Katselen aina valokuvakuva-paperi-mitliesälää-kaappiani ja ajattelen, että kunhan koko muu asunto ja tavararyhmät ovat valmiita, pääsen siihen käsiksi Kondon oppien mukaan viimeisenä. Tänään oivalsin, että näin pikkulapsiperheellisenä en tulisi sinne asti vielä vuosiin pääsemään. Tai en tiedä, jotkut varmaan saakin marituksen jollain lailla valmiiksi tässä useankin lapsen kasvuiän ohessa, mutta ilmeisesti minä en saa. Joten oikeastaan mun pitäisi vaan pikkuhiljaa alkaa NYT käymään ne kuvat ja sekalaiset paperit sun muut lävitse, että kaappi ei vain pikkuhiljaa ala pursuta ja pursuta ylitse. Olisipa yksi henkinen taakkakin vähemmän.

En tosin tiedä, miten saisin homman hoidettua tässä kolmen alle 4-vuotiaan kanssa. Jos vaikka ottaisin sitä kuuluisaa omaa aikaa ihan vaan kotona, kuulosuojaimet päässä makkariin sängyn päälle levittelemään kaapin sisältö?

Marie itsekin huomasi lapsen saatuaan, että metodi ei toimikaan perheellisille ihan niin hyvin kuin lapsettomalle citysinkulle. :) Ajankäyttö ja tavararyhmät eivät ole ainoa asia, esim. moni kodinpyöritykseen välttämättömästi liittyvä kapine ei niinkään pirskahtele iloa, mutta omistettava on. Myöskään aikaa ei yleensä ole niin paljoa, että voisi käydä kaiken kerralla läpi.

Ehkä sun ei kannata koko kaappia siivota kerralla. Tai käyt siinä lasten kanssa touhutessa kaapin pintapuolisesti läpi niin, että keräät kaikki valokuvat yhteen laatikkoon, kaikki paperit toiseen laatikkoon, kaikki toimistosälät yhteen laatikkoon ja sitten laatikko kerrallaan iltaisin lasten mentyä nukkumaan käyt niitä läpi?

Vierailija kirjoitti:

Hamsterit eivät pysty kannustamaan toisia luopumaan tavarasta.

Kaikille raivaajille tulee jossain vaiheessa se hetki, kun kämpästä ei irtoa enää selkeää roskaa (tai halpaa/huonoa uutta) ja käydään esim. yksinäisten muumimukien ja kivituikkujen kimppuun.

Tietyt ihmiset kommentoivat siinä vaiheessa "No sähän voit alkaa juoda kahvia/polttaa kynttilöitä/säilyttää vieraille/alkaa kutsua vieraita" jne.

😵

Ajattelin, että kun hamsteri näkisi toisen hamsterin kuolinpesän ja etenkin sen aiheuttaman järkyttävän työmäärän pesän selvittäjille, eli yleensä omille lapsille, niin voisiko miettiä lastensa hyvinvointia ja päättää selvittää omat sotkunsa itse. Voisi jäädä positiivisempi kuva omasta vanhemmasta, kun ei jättäisi sotkuja muiden siivottavaksi.

Näistä on ollut muutama juttu lehdissä. Pahimpien selvitys on kestänyt vuosia ja lapsilla on voimat loppu, ja riitelevät keskenään kun eivät enää jaksa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tykkään konmari-metodista, ja olen sitä yrittänyt noudattaa. Katselen aina valokuvakuva-paperi-mitliesälää-kaappiani ja ajattelen, että kunhan koko muu asunto ja tavararyhmät ovat valmiita, pääsen siihen käsiksi Kondon oppien mukaan viimeisenä. Tänään oivalsin, että näin pikkulapsiperheellisenä en tulisi sinne asti vielä vuosiin pääsemään. Tai en tiedä, jotkut varmaan saakin marituksen jollain lailla valmiiksi tässä useankin lapsen kasvuiän ohessa, mutta ilmeisesti minä en saa. Joten oikeastaan mun pitäisi vaan pikkuhiljaa alkaa NYT käymään ne kuvat ja sekalaiset paperit sun muut lävitse, että kaappi ei vain pikkuhiljaa ala pursuta ja pursuta ylitse. Olisipa yksi henkinen taakkakin vähemmän.

En tosin tiedä, miten saisin homman hoidettua tässä kolmen alle 4-vuotiaan kanssa. Jos vaikka ottaisin sitä kuuluisaa omaa aikaa ihan vaan kotona, kuulosuojaimet päässä makkariin sängyn päälle levittelemään kaapin sisältö?

Marie itsekin huomasi lapsen saatuaan, että metodi ei toimikaan perheellisille ihan niin hyvin kuin lapsettomalle citysinkulle. :) Ajankäyttö ja tavararyhmät eivät ole ainoa asia, esim. moni kodinpyöritykseen välttämättömästi liittyvä kapine ei niinkään pirskahtele iloa, mutta omistettava on. Myöskään aikaa ei yleensä ole niin paljoa, että voisi käydä kaiken kerralla läpi.

Ehkä sun ei kannata koko kaappia siivota kerralla. Tai käyt siinä lasten kanssa touhutessa kaapin pintapuolisesti läpi niin, että keräät kaikki valokuvat yhteen laatikkoon, kaikki paperit toiseen laatikkoon, kaikki toimistosälät yhteen laatikkoon ja sitten laatikko kerrallaan iltaisin lasten mentyä nukkumaan käyt niitä läpi?

Joshua Becker YouTubessa antaa hyviä vinkkejä miten mm. pikkulapsiarkea elävät voivat karsia tavaraa. Vinkit käyvät myös muille. Haen sieltä vauhtia kun alkaa oma karsiminen hyytyä.

Suunnittelen muuttoa pienempään asuntoon. Paljon pienempään.

Päätin, että vaatteet, joita en ole vuoteen käyttänyt saavat lähteä. Myös tavoitevaatteet. Ja ne, joita on ainakin se kymmenen vuotta aiottu fiksata. Koskee myös kenkiä ja harrastevälineitä.

Lopuksi, eikä se karsinta ehkä pulmista suurin ole, vaan seuraava sijoituspaikka. Ehkä 5% kaikesta on kaatiskamaa, loput varsin käyttökelpoista. Vaan kun lahjoitus/kierrätys on niin vaivalloista ja hankalaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

merivillea kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoista puheen ollen, onko muilla kokemuksia että keskittymiskyky olisi muuttunut niin että on vaikea keskittyä kirjan lukemiseen? Olen tarjonnut kirjoja ilmaiseksi niin useampi on sanonut että ei jaksa enää keskittyä niin pitkään. Tosi erikoista, en ole törmännyt tähän juurikaan aiemmin.

En jaksa enää lukea,ei huvita! Aiemmin luin paljon ja vaikka mitä,työkirjojakin jne.

Nyt kuuntelen helmet-kirjoja,ja kirjakauppaankin pääsen ilman että tarvii ostaa mitään.

Eli totta se voipi olla,ettei jaksa lukea.[/quot

Minun kohdalla tuo on ainakin totta. Vielä 2000-luvun alussa pystyin lukemaan kokonaisia kirjoja. Sitten sain työpaikan jossa koko ajan revittiin joka puolelle ja ajatus katkesi kymmeniä ellei jopa satoja kertoja päivässä, piti tehdä nopeita päätöksiä. Luin jostain että stressi muuttaa ihmisen aivoja ja sen huomaan kyllä omista aivoistani että keskittyminen johonkin pitemmäksi aikaa on ollut todella vaikeaa tuon työn jälkeen. Kymmeniä kertoja olen päättänyt että nyt luen kokonaisen kirjan. Pari kolme sivua ja ajatus karkaa heti ihan muualle. Netissä luen kyllä jatkuvasti jotain mutta jututhan on muutaman rivin mittaisia. Nyt olenkin yrittänyt myydä kirjojani pois, mitäpä noita pitää hyllyssä pölyttymässä.

Stressi ja se että nykypäivänä ärsykkeitä tulee ihan tuhotonta tahtia, on syynä tähän että ihmisten keskittymiskyky ja aivot rapistuu. Se on mielestäni todella huolestuttavaa. Kun kerran olette itse huomanneet ja tiedostaneet tämän, niin älkää nyt hyvät ihmiset antako asian olla! Harjoittakaa sitä keskittymiskykyä, juuri esimerkiksi lukemalla. Alkuun se on hidasta ja haasteellista, mutta mitä enemmän luette, sitä helpompi on keskittyä ja nopeammin pääsette etenemään. Mullakin on edelleen sellaisia päiviä, että on tosi vaikeaa keskittyä ja lukemisesta ei meinaa tulla mitään. Mutta silloin vaan totean, että luen lauseet niin monta kertaa kun tarvitsee ja luen vaikka puoli tuntia, tai mikä onkaan juuri siihen hetkeen sopiva aika. Jos siinä ajassa pääsen 20 sivua eteenpäin, niin hyvä, jos pääsen vain sivun, niin olenpahan ainakin yrittänyt palautua päivän stressistä ja saada muuta ajateltavaa. Ehkä kokemattomille lukijoille suosittelisin aloittamaan lukemisen vaikkapa viikonloppuna tai muuna aikana kun ei ole hurjan stressaantunut tai väsynyt. Siitä sitten pikkuhiljaa muinakin aikoina ja parhaassa tapauksessa jatkossa kirja toimii yhtenä palautumisen välineenä. 

Sinulla ei tilanne ole vielä paha jos pääset 20 s eteenpäin lukukerralla. Minulla se 5 sivuakin on työn ja tuskan takana, saatan viikon tai kaksi jauhaa niitä ensimmäisiä sivuja, aina unohdan mistä kertoi ja aloitan uudelleen enkä koskaan pääse sitä pitemmälle. Yritän väkisellä tai rauhallisesti asian hyväksyen mutta ei vaan onnistu. Nyt keksin että aloitan lasten kuvakirjoista, niissähän on paljon kuvia ja vähän tekstiä. Siirryn sitten lasten kaunokirjallisuuteen ja lopulta ehkä opin taas lukemaan isoja aikuisten kirjojakin :) Eli uudelleen lukemaan opettelua keski-ikäisenä.

Minä olen vähitellen lakannut pystyä lukemasta sitä mukaa, kun on älypuhelin koko ajan kädessä, ja sillä on helppo selata nettiä ja somea. En pysty enää lukemaan. Sitä ennen luin aina kauheasti ja koko ajan.

Mitä sinä sillä älypuhelimella teet, kuviako katselet kaiken päivää? Tuskin. Lukeminen on vaan vaihtanut alustaa, mutta ihan oikeaa tekstiä ja sanoja se sähköinenkin teksti on.

Vierailija kirjoitti:

Mulla tavarasuhde muuttui täysin, kun kävin lapsuudenkodissa läpi vanhoja tavaroitani. Vanhempani olivat säästäneet aivan kaiken (olen ainoa lapsi). Joskus yhdessä ostettiin uudet lasten aamutohvelit minulle, rikki menneiden tilalle. Vanhempani olivat säästäneet myös ne rikkinäiset. Monia asioita säästettiin myös autotallissa, mikä on ihan siisti, mutta tekstiilit olivat siellä menneet homeeseen. Monia hyviä lasten ulkohaalareita ym. tarvikkeita - kaapissa hapristuneet, autotallissa homehtuneet- vain yhden käyttäjän jäljiltä. Kuminauhat ym resorit suorastaan murenevat vuosien aikana, vaikka olisi säilytetty asianmukaisesti.

Tämän muistan aina, kun sanotaan että tavaran pois laittaminen ei ole ympäristöystävällistä. Minusta ympäristöystävällistä on se, että vaatteella tai tavaralla olisi mahdollisimman monta käyttäjää. Jos minun siistit ulkohaalarit olisi heti ysärillä pistetty eteenpäin (vanhempani tiesivät ettei lisää lapsia tule ) , joku muukin olisi niistä hyötynyt. Sen sijaan ne joutui 20 vuotta myöhemmin heittämään suoraan roskiin. Ne oli asianmukaisesti säilytetty, mutta täysin pilalla.

En käyttänyt juhlakenkiä viiteen vuoteen. Kun tuli tilaisuus, pohja oli murentunut. Vaatteet, kengät, monet tavarat menevät eri tavoin pilalle kun niitä ei käytä. Pointtini on, että ei sekään ole ympäristöystävällistä hillota jotain niin kauan, että siitä tulee jätettä.

Tämän takia ajattelen nykyisin, että tavara on vain tavaraa. Jos haluan kokeilla vaikka luistelemista, ostan kierrätyskeskuksesta luistimet- oho, en oikeastaan tykännytkään luistella. Luistimet takaisin kierrätyskeskukseen.

Tässä oli kyllä niin hyvä pointti, varsinkin meikäläiselle, joka hilloan kaikkea vanhaa. Yksi lapsi minullakin, aikuinen jo ja niitä vauva-ajan vaatteita ja tavaroita on paljon tallessa. Jopa omia vauvavaatteita kymmenien vuosien takaa. Eihän niillä periaatteessa enää tee mitään, kellastuneita ja kuluneitakin suurin osa. Olisi pitänyt säästää vain muutama muistoksi ja myydä heti pois suurin osa. Nyt niistä ei tosiaan ole enää kenellekään iloa, käyttökelvottomia. Vaatteet kannattaa laittaa heti kiertoon. Tavaroiden arvo kyllä nousee vuosikymmenien saatossa, esim leluilla on keräilijänsä jos ovat ehjiä ja puhtaita. Vaatteita ei osta kukaan.

Säännöllinen läpikäyminen.

Edes pieni hyllyn osa, tai mitä vaan. 15 min päivässä

Käyn kotia läpi ja siivouspäivänä on aikomus yrittää myydä

Tästä voi olla apua: kuvittele olevasi poistunut paremmille taivaallisille palstoille ja asuntoosi ovat tulleet läheiset henkilöt käymään tavaroitasi läpi. Mitä he ajattelevat tavaroistasi ja "aarteistasi"? Käy huone huoneelta vieraan silmin läpi ja selaa papereitasi, kaappejasi, kurkista joka nurkkaan. Mieti, mitä joku sukulaisesi ehkä ottaisi itselleen. Kelpaisiko mikään vaatteistasi kellekään?

Ehkä sukulaiset tuskastuisivat niin, että maksaisivat jollekin siitä, että hän käy roinasi läpi ja tyhjää talon.

Katso tavaroitasi kirkkaassa päivänvalossa ja näe, että niiden joukossa on kulunutta, pölyistä, turhaa, roskaa, rihkamaa, järjetöntäkin tavaraa. Siivoa ne roskiin tai pussita lahjoitukseen. Pese nurkat. Tuntuu kevyeltä.

Vierailija kirjoitti:

Tästä voi olla apua: kuvittele olevasi poistunut paremmille taivaallisille palstoille ja asuntoosi ovat tulleet läheiset henkilöt käymään tavaroitasi läpi. Mitä he ajattelevat tavaroistasi ja "aarteistasi"? Käy huone huoneelta vieraan silmin läpi ja selaa papereitasi, kaappejasi, kurkista joka nurkkaan. Mieti, mitä joku sukulaisesi ehkä ottaisi itselleen. Kelpaisiko mikään vaatteistasi kellekään?

Ehkä sukulaiset tuskastuisivat niin, että maksaisivat jollekin siitä, että hän käy roinasi läpi ja tyhjää talon.

Katso tavaroitasi kirkkaassa päivänvalossa ja näe, että niiden joukossa on kulunutta, pölyistä, turhaa, roskaa, rihkamaa, järjetöntäkin tavaraa. Siivoa ne roskiin tai pussita lahjoitukseen. Pese nurkat. Tuntuu kevyeltä.

Tuo ei kyllä toimi minulle ollenkaan. Ei voisi vähempää kiinnostaa, mitä sukulaiset ajattelevat tavaroistani ja vaatteistani. Voisin kuvitella, että mitä hienompi jokin on minun mielestäni, sitä kamalampi heidän mielestään.

Vierailija kirjoitti:

Säännöllinen läpikäyminen.

Edes pieni hyllyn osa, tai mitä vaan. 15 min päivässä

Käyn kotia läpi ja siivouspäivänä on aikomus yrittää myydä

Millon siivouspäivä on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä voi olla apua: kuvittele olevasi poistunut paremmille taivaallisille palstoille ja asuntoosi ovat tulleet läheiset henkilöt käymään tavaroitasi läpi. Mitä he ajattelevat tavaroistasi ja "aarteistasi"? Käy huone huoneelta vieraan silmin läpi ja selaa papereitasi, kaappejasi, kurkista joka nurkkaan. Mieti, mitä joku sukulaisesi ehkä ottaisi itselleen. Kelpaisiko mikään vaatteistasi kellekään?

Ehkä sukulaiset tuskastuisivat niin, että maksaisivat jollekin siitä, että hän käy roinasi läpi ja tyhjää talon.

Katso tavaroitasi kirkkaassa päivänvalossa ja näe, että niiden joukossa on kulunutta, pölyistä, turhaa, roskaa, rihkamaa, järjetöntäkin tavaraa. Siivoa ne roskiin tai pussita lahjoitukseen. Pese nurkat. Tuntuu kevyeltä.

Tuo ei kyllä toimi minulle ollenkaan. Ei voisi vähempää kiinnostaa, mitä sukulaiset ajattelevat tavaroistani ja vaatteistani. Voisin kuvitella, että mitä hienompi jokin on minun mielestäni, sitä kamalampi heidän mielestään.

No tarkoitus ei ollut mitenkään häpeillä omia aarteitaan vaan irrottautua siitä kuluneesta tavasta tarkastella omaisuuttaan. Olisi ehkä pitänyt jättää sukulaiset mainitsematta ;) Se mitä ajoin takaa on oman katseen tottuminen siihen mitä ympärillä on. Asioita ei enää näe selvästi. Esim. kotonasi on jokin läiskä seinässä, vika, naarmu tai hieman ärsyttävä asia. Hetken kuluttua olet niin tottunut siihen, ettei se enää häiritse, etkä huomaa sitä. Samalla tapaa ihmisillä on erilainen tapa katsoa omaa kehoaan peilistä. Kukaan ei koskaan tarkastele muita yhtä kriittisesti ja tutkien tuttua näkyä.

Itselläni joskus auttaa se kun tietoisesti unohdan itseni ja kuvittelen olevani vaikka kiinteistönvälittäjä tai kuratoidun laadukkaan vintage-liikkeen yrittäjä, joka yrittää katsella löytyisikö tästä pesästä mitään arvokasta.

Ja se, ettei jokin ole rahallisesti arvokasta ei tietenkään tarkoita, etteikö se voisi olla toisella tapaa rakasta ja tärkeää. Pointti on erottaa ja havaita se turha, roska ja krääsä, mikä ei itsellekään ole tärkeää mutta mihin on tottunut.

Kysy oma kotiseurakuntasi diakoniatoimistosta, miten ja mihin voit lahjoittaa tavaroita. Seurakunnat ottavat vastaan ehjiä ja puhtaita vaatteita, kenkiä, astioita, harrastusvälineitä yms.

- Kotimaanapu: Kotimaanavun varoin tehtävä paikallinen avustustyö toteutetaan Suomen evankelis-luterilaisten seurakuntien diakoniatyön kautta. Apu menee perille diakoniatyöntekijöiden välittämänä ihmiseltä ihmiselle: https://kotimaanapu.fi/paikalliset-keraykset/

- Nextiili: https://www.nextiili.fi/nextiili

- Pelastusarmeija: https://www.pelastusarmeija.fi/myymalat

- SPR Kontti: https://sprkontti.fi/

Tavaroita voi myydä ja lahjoittaa muun muassa: Tori.fi, Facebook-ryhmät, Huuto.net. Tai mene myymään tavaroita perheen kanssa peräkonttikirppikselle tai järjestäkää kirpputori omaan kotipihaanne.