Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
tavarapaljous :(
22.04.2014 |
ahdistaa tämä tavaramäärä täällä asunnossa. 50neliöinen kaksio, 3 henkilöä, joista yksi alle 1v. yööööhhhh. miten tavaraa vois vähentää. olen vielä niin hamsteriluonne :/
Kommentit (20675)
Vierailija kirjoitti:
Niitä vanhoja laitteita ei kannata säilöä. Niillä ei ole mitään arvoa.. edes käyttöarvoa kun ovata jonkun aikaa olleet käyttämättömiä ja päivittämättömiä kun ne on rakennettu niin.
En tietty sitä elektroniikkaa rahallisista tms. syistä sängyn alla säilö. Se nyt vaan, onnetonta, on mun hamstraustani. Saamattomuutta myös, kun ne täytyis rahdata ongelmajätteisiin, eikä vaan saa aikaiseksi, huoh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järjettömästä säiyttämisvimmasta vielä: sain ikuisuus sitten naapurilta lahjaksi järkyttävän, muovisen ja ison joulupukki-patsaan. Pistin kiertämään ja annoin sen joululahjaksi seuraavana jouluna kaukaiselle sukulaiselle. Kyllä oli järkytys, kun viime jouluna avasin paketin ja se saamarin joulupukki oli taas hyppysissäni. Jokainen oli laittanut sen aina jollekin eteenpäin lahjaksi. Nyt se seisoo meidän parvekkeen nurkassa.
Huutonaurua!
Tämä oli kyllä paras, minä laittaisin kiertoon uudestaan.
Säästyy monelta useat lahjarahat.Mä olen sen muovisen joulupukin omistaja. En uskalla sitä enää laittaa kiertoon, kun en tiedä, kenellä kaikilla se on jo ollut. Kyllä se joulupukki on meidän perheen kohtalo. Siitäkin päätellen, että mies sen jo kerran vei parvekkeelta (joka on talon alin ja johon näkee pihalta, jos tahtoo) roskiin; niin eikös ystävällinen viereinen asukas soittanut ovikelloa ja sanoi, että "teidän joulupukki on vissiin pudonnut, niin ajattelin tuoda takaisin..." Ettei me siitä eroon päästä.
Tästä tulee jo sellaiset kauhuleffavibat. Otatte pukin mökille mukaan ja nakkaatte vesistöön. Kaupunkiin palatessa hämärtyvänä elokuun iltana katsotte parvekkeelle, ja mitäs siellä onkaan....
Toriin tai faceen annetaan - ilmoitus, kyllä sen joku hakee pois. Olin aiemmin kaupassa töissä ja kun meille tuli joku omasta mielestä kauhea riepu, niin ajattelin että tuo ei mene ikinä kaupaksi, niin arvaat varmaan että se myytiin ekana. Makuja on monia.
Olen kans nuorena ollut vaatekaupassa töissä ja sama kokemus, kun kuormaa purkaessa mietti tai sanoi ääneen että kuka ihme tämmöstäkin käyttää, niin voi melkein olla 100% varma että tuote myydään loppuun hetkessä :D Ja sitten niitä samoja kauheuksia näki kirppiksillä myöhemmin sitten kasoittain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järjettömästä säiyttämisvimmasta vielä: sain ikuisuus sitten naapurilta lahjaksi järkyttävän, muovisen ja ison joulupukki-patsaan. Pistin kiertämään ja annoin sen joululahjaksi seuraavana jouluna kaukaiselle sukulaiselle. Kyllä oli järkytys, kun viime jouluna avasin paketin ja se saamarin joulupukki oli taas hyppysissäni. Jokainen oli laittanut sen aina jollekin eteenpäin lahjaksi. Nyt se seisoo meidän parvekkeen nurkassa.
Huutonaurua!
Tämä oli kyllä paras, minä laittaisin kiertoon uudestaan.
Säästyy monelta useat lahjarahat.Mä olen sen muovisen joulupukin omistaja. En uskalla sitä enää laittaa kiertoon, kun en tiedä, kenellä kaikilla se on jo ollut. Kyllä se joulupukki on meidän perheen kohtalo. Siitäkin päätellen, että mies sen jo kerran vei parvekkeelta (joka on talon alin ja johon näkee pihalta, jos tahtoo) roskiin; niin eikös ystävällinen viereinen asukas soittanut ovikelloa ja sanoi, että "teidän joulupukki on vissiin pudonnut, niin ajattelin tuoda takaisin..." Ettei me siitä eroon päästä.
Tästä tulee jo sellaiset kauhuleffavibat. Otatte pukin mökille mukaan ja nakkaatte vesistöön. Kaupunkiin palatessa hämärtyvänä elokuun iltana katsotte parvekkeelle, ja mitäs siellä onkaan....
Pukin omistaja täällä. Joo, se on iso, muovinen ja ontto, niin varmaan kelluisi ja...mökkinaapuri taatusti luulisi, että joku on merihädässä ja soittais 112....seisokoon partsin nurkassa vaan. Me revitään siitä iloa irti, sillä on jo foliohattu päässä vappua odotellessaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järjettömästä säiyttämisvimmasta vielä: sain ikuisuus sitten naapurilta lahjaksi järkyttävän, muovisen ja ison joulupukki-patsaan. Pistin kiertämään ja annoin sen joululahjaksi seuraavana jouluna kaukaiselle sukulaiselle. Kyllä oli järkytys, kun viime jouluna avasin paketin ja se saamarin joulupukki oli taas hyppysissäni. Jokainen oli laittanut sen aina jollekin eteenpäin lahjaksi. Nyt se seisoo meidän parvekkeen nurkassa.
Huutonaurua!
Tämä oli kyllä paras, minä laittaisin kiertoon uudestaan.
Säästyy monelta useat lahjarahat.Mä olen sen muovisen joulupukin omistaja. En uskalla sitä enää laittaa kiertoon, kun en tiedä, kenellä kaikilla se on jo ollut. Kyllä se joulupukki on meidän perheen kohtalo. Siitäkin päätellen, että mies sen jo kerran vei parvekkeelta (joka on talon alin ja johon näkee pihalta, jos tahtoo) roskiin; niin eikös ystävällinen viereinen asukas soittanut ovikelloa ja sanoi, että "teidän joulupukki on vissiin pudonnut, niin ajattelin tuoda takaisin..." Ettei me siitä eroon päästä.
Tästä tulee jo sellaiset kauhuleffavibat. Otatte pukin mökille mukaan ja nakkaatte vesistöön. Kaupunkiin palatessa hämärtyvänä elokuun iltana katsotte parvekkeelle, ja mitäs siellä onkaan....
Toriin tai faceen annetaan - ilmoitus, kyllä sen joku hakee pois. Olin aiemmin kaupassa töissä ja kun meille tuli joku omasta mielestä kauhea riepu, niin ajattelin että tuo ei mene ikinä kaupaksi, niin arvaat varmaan että se myytiin ekana. Makuja on monia.
Niin totta, ihan kaikki käy kaupaksi, sekin mistä ajattelet että ei taatusti kukaan osta. Voin vannoa että ostaa, riippuu vain siitä kuinka kauan jaksaa odottaa ostajaa. Joskus riittää kun kuvaa eri paikassa, tavaran jota ei ole saanut myytyä, ja hetken päästä ostaja ilmoittautuu. Kyseinen joulupukki kannattaa laittaa Facebookin jouluryhmään myyntiin, vaikka "sydämeeni joulun teen kirpputori".
Molemmat isoäidit harrastavat posliininmaalausta, ovat jo taitavia. Niin meillä on kokonaisia, käsinmaalattuja astiastoja varakuppeineen, maljakoita, vateja, kulhoja pilvin pimein. Niitä en kyllä voi edes myydä, jos jotenkin osais heille hienotunteisesti vihjata, ettei enää. Mutta kun rakkaudella tekevät ja tosiaan erittäin taitavasti, niin en mä voi torjua. Lapset saavat aikanaan siirtää niitä omiin huusholleihinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laitteita voi säästää yhden varalaitteen, sillä sellainen tilanne, että kaikilla olisi yhtä aikaa tietokone rikki ja puhelin varastettu, ei ole. Yksi yhteinen varalaite riittää niin, että jotain pääsee tekemään.
Aika usein tavarasta ei luovuta rahan ja luontoarvojen vuoksi. Ajatellaan, että kun tavara on kerran hankittu, sitä pitää hillota maailman tappiin asti.
Arvo hyvin, hyvin harvassa tavarassa nousee säilömällä. Luonnonvaratkin on jo käytetty siihen tavaraan ja on parempi panna se asianmukaisesti kiertoon kuin säilöä kaapissa. Se pätee etenkin elektroniikkaan: kun laitteen kierrättää, seuraavaa valmistettavaa laitetta varten ei tarvitse louhia niitä samoja raaka-aineita maaperästä!
Älyttömästä roinastahan tässä ketjussa kerrotaankin. Kyllä mä kierrätysidean tiedän, mutta mun hamstraamiseeni ei auta nyt jeesustelu.
Vanhan elektroniikan säilöminen on kyllä ihan älytöntä, laitteet vanhenevat niin nopeasti. Mutta jos ne myy eteenpäin heti kun uusi on hankittu, niillä on kyllä myyntiarvoa (puhumattakaan tuosta kierrätysarvosta). Olen myynyt lukuisia läppäreitä ja puhelimia, hyvin ovat menneet kaupaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järjettömästä säiyttämisvimmasta vielä: sain ikuisuus sitten naapurilta lahjaksi järkyttävän, muovisen ja ison joulupukki-patsaan. Pistin kiertämään ja annoin sen joululahjaksi seuraavana jouluna kaukaiselle sukulaiselle. Kyllä oli järkytys, kun viime jouluna avasin paketin ja se saamarin joulupukki oli taas hyppysissäni. Jokainen oli laittanut sen aina jollekin eteenpäin lahjaksi. Nyt se seisoo meidän parvekkeen nurkassa.
Huutonaurua!
Tämä oli kyllä paras, minä laittaisin kiertoon uudestaan.
Säästyy monelta useat lahjarahat.Mä olen sen muovisen joulupukin omistaja. En uskalla sitä enää laittaa kiertoon, kun en tiedä, kenellä kaikilla se on jo ollut. Kyllä se joulupukki on meidän perheen kohtalo. Siitäkin päätellen, että mies sen jo kerran vei parvekkeelta (joka on talon alin ja johon näkee pihalta, jos tahtoo) roskiin; niin eikös ystävällinen viereinen asukas soittanut ovikelloa ja sanoi, että "teidän joulupukki on vissiin pudonnut, niin ajattelin tuoda takaisin..." Ettei me siitä eroon päästä.
Tästä tulee jo sellaiset kauhuleffavibat. Otatte pukin mökille mukaan ja nakkaatte vesistöön. Kaupunkiin palatessa hämärtyvänä elokuun iltana katsotte parvekkeelle, ja mitäs siellä onkaan....
Pukin omistaja täällä. Joo, se on iso, muovinen ja ontto, niin varmaan kelluisi ja...mökkinaapuri taatusti luulisi, että joku on merihädässä ja soittais 112....seisokoon partsin nurkassa vaan. Me revitään siitä iloa irti, sillä on jo foliohattu päässä vappua odotellessaan.
Onkohan meillä samanlainen pukki, saatiin myös lahjaksi joskus ja laitoin sen kaappiin piiloon :D sellainen läpinäkyvä, että sisälle voi laittaa valot?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järjettömästä säiyttämisvimmasta vielä: sain ikuisuus sitten naapurilta lahjaksi järkyttävän, muovisen ja ison joulupukki-patsaan. Pistin kiertämään ja annoin sen joululahjaksi seuraavana jouluna kaukaiselle sukulaiselle. Kyllä oli järkytys, kun viime jouluna avasin paketin ja se saamarin joulupukki oli taas hyppysissäni. Jokainen oli laittanut sen aina jollekin eteenpäin lahjaksi. Nyt se seisoo meidän parvekkeen nurkassa.
Huutonaurua!
Tämä oli kyllä paras, minä laittaisin kiertoon uudestaan.
Säästyy monelta useat lahjarahat.Mä olen sen muovisen joulupukin omistaja. En uskalla sitä enää laittaa kiertoon, kun en tiedä, kenellä kaikilla se on jo ollut. Kyllä se joulupukki on meidän perheen kohtalo. Siitäkin päätellen, että mies sen jo kerran vei parvekkeelta (joka on talon alin ja johon näkee pihalta, jos tahtoo) roskiin; niin eikös ystävällinen viereinen asukas soittanut ovikelloa ja sanoi, että "teidän joulupukki on vissiin pudonnut, niin ajattelin tuoda takaisin..." Ettei me siitä eroon päästä.
Tästä tulee jo sellaiset kauhuleffavibat. Otatte pukin mökille mukaan ja nakkaatte vesistöön. Kaupunkiin palatessa hämärtyvänä elokuun iltana katsotte parvekkeelle, ja mitäs siellä onkaan....
Pukin omistaja täällä. Joo, se on iso, muovinen ja ontto, niin varmaan kelluisi ja...mökkinaapuri taatusti luulisi, että joku on merihädässä ja soittais 112....seisokoon partsin nurkassa vaan. Me revitään siitä iloa irti, sillä on jo foliohattu päässä vappua odotellessaan.
Onkohan meillä samanlainen pukki, saatiin myös lahjaksi joskus ja laitoin sen kaappiin piiloon :D sellainen läpinäkyvä, että sisälle voi laittaa valot?
Meidän pukkiin ei voi laittaa valoja sisälle. Eikä se oo ollenkaan läpinäkyvä, päinvastoin, maalattu oikein paksusti ja sen suukin on vinossa. Yritin sitä kerran ystävättären kanssa korjailla kynsilakalla, kun meillä oli "tyttöjen ilta".
Vierailija kirjoitti:
Lapset saavat aikanaan siirtää niitä omiin huusholleihinsa.
Mietin tätä, kun sain äidiltä 15 kuppia tasseineen, mummin peruja. Kultauksilla, joten käsin pesu tai jos ei jaksa, niin ovat kohta kulahtaneet. Että pitääkö sitä tavaraa maailman tappiin siirtää seuraaville.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Molemmat isoäidit harrastavat posliininmaalausta, ovat jo taitavia. Niin meillä on kokonaisia, käsinmaalattuja astiastoja varakuppeineen, maljakoita, vateja, kulhoja pilvin pimein. Niitä en kyllä voi edes myydä, jos jotenkin osais heille hienotunteisesti vihjata, ettei enää. Mutta kun rakkaudella tekevät ja tosiaan erittäin taitavasti, niin en mä voi torjua. Lapset saavat aikanaan siirtää niitä omiin huusholleihinsa.
Voi kauhee, tää olis itelle ihan painajainen! Muutenkin on niitä lahjomisia kaikki paikat täynnä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järjettömästä säiyttämisvimmasta vielä: sain ikuisuus sitten naapurilta lahjaksi järkyttävän, muovisen ja ison joulupukki-patsaan. Pistin kiertämään ja annoin sen joululahjaksi seuraavana jouluna kaukaiselle sukulaiselle. Kyllä oli järkytys, kun viime jouluna avasin paketin ja se saamarin joulupukki oli taas hyppysissäni. Jokainen oli laittanut sen aina jollekin eteenpäin lahjaksi. Nyt se seisoo meidän parvekkeen nurkassa.
Huutonaurua!
Tämä oli kyllä paras, minä laittaisin kiertoon uudestaan.
Säästyy monelta useat lahjarahat.Mä olen sen muovisen joulupukin omistaja. En uskalla sitä enää laittaa kiertoon, kun en tiedä, kenellä kaikilla se on jo ollut. Kyllä se joulupukki on meidän perheen kohtalo. Siitäkin päätellen, että mies sen jo kerran vei parvekkeelta (joka on talon alin ja johon näkee pihalta, jos tahtoo) roskiin; niin eikös ystävällinen viereinen asukas soittanut ovikelloa ja sanoi, että "teidän joulupukki on vissiin pudonnut, niin ajattelin tuoda takaisin..." Ettei me siitä eroon päästä.
Tästä tulee jo sellaiset kauhuleffavibat. Otatte pukin mökille mukaan ja nakkaatte vesistöön. Kaupunkiin palatessa hämärtyvänä elokuun iltana katsotte parvekkeelle, ja mitäs siellä onkaan....
Toriin tai faceen annetaan - ilmoitus, kyllä sen joku hakee pois. Olin aiemmin kaupassa töissä ja kun meille tuli joku omasta mielestä kauhea riepu, niin ajattelin että tuo ei mene ikinä kaupaksi, niin arvaat varmaan että se myytiin ekana. Makuja on monia.
Niin totta, ihan kaikki käy kaupaksi, sekin mistä ajattelet että ei taatusti kukaan osta. Voin vannoa että ostaa, riippuu vain siitä kuinka kauan jaksaa odottaa ostajaa. Joskus riittää kun kuvaa eri paikassa, tavaran jota ei ole saanut myytyä, ja hetken päästä ostaja ilmoittautuu. Kyseinen joulupukki kannattaa laittaa Facebookin jouluryhmään myyntiin, vaikka "sydämeeni joulun teen kirpputori".
Kauheeta, niinku Annabelle-nukke, palaa aina takaisin 😱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niitä vanhoja laitteita ei kannata säilöä. Niillä ei ole mitään arvoa.. edes käyttöarvoa kun ovata jonkun aikaa olleet käyttämättömiä ja päivittämättömiä kun ne on rakennettu niin.
Minä olen tänä vuonna tarvinnut varakännykkää useamman kerran. Minulta loppui työt ja jouduin palauttamaan työkännyn, lapselta meni rikki puhelin ja minun uusi puhelin piti viedä huoltoon. En tykkää ostaa uutta laitetta ilman vertailua ja sopivaa tarjousta. Varakännyssä on ainoa vika, että wlan on hajonnut, muuten olisi varmaan vieläkin käytössä.
Samoin varaläppärille tuli käyttöä, kun minun "oma" jäi töihin. Uutta en ole edes vielä ostanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset saavat aikanaan siirtää niitä omiin huusholleihinsa.
Mietin tätä, kun sain äidiltä 15 kuppia tasseineen, mummin peruja. Kultauksilla, joten käsin pesu tai jos ei jaksa, niin ovat kohta kulahtaneet. Että pitääkö sitä tavaraa maailman tappiin siirtää seuraaville.
Niinpä. Meillä on lapset saaneet jokainen upeat lastenastiastot kastelahjoina, sitten vanhin sai viime kesänä kaksi astiastoa rippilahjaksi. Mä sain tosi upean, kullatun kahviastiaston nelkytvuotis-päivänäni, mummin olivat yhdessä tehneet. Ovat niin hienot, että laitan ne pöytään vaan tosi tärkeinä juhlina. Ja pelkään koko ajan, että joku pudottaa. Sit taas hellä käsinpesu ja silkkipaperia ja kaappiin. Esillä olevat vaasit on puhtaasti koriste-esineitä; varjelen niitä kissoilta sermillä. Ja tosiaan huollan jatkuvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niitä vanhoja laitteita ei kannata säilöä. Niillä ei ole mitään arvoa.. edes käyttöarvoa kun ovata jonkun aikaa olleet käyttämättömiä ja päivittämättömiä kun ne on rakennettu niin.
Minä olen tänä vuonna tarvinnut varakännykkää useamman kerran. Minulta loppui työt ja jouduin palauttamaan työkännyn, lapselta meni rikki puhelin ja minun uusi puhelin piti viedä huoltoon. En tykkää ostaa uutta laitetta ilman vertailua ja sopivaa tarjousta. Varakännyssä on ainoa vika, että wlan on hajonnut, muuten olisi varmaan vieläkin käytössä.
Samoin varaläppärille tuli käyttöä, kun minun "oma" jäi töihin. Uutta en ole edes vielä ostanut.
Mutta tässäkin on pärjätty yhdellä varapuhelimella ja läppärillä. Turha niitä on jokaiselle perheenjäsenelle säilöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Molemmat isoäidit harrastavat posliininmaalausta, ovat jo taitavia. Niin meillä on kokonaisia, käsinmaalattuja astiastoja varakuppeineen, maljakoita, vateja, kulhoja pilvin pimein. Niitä en kyllä voi edes myydä, jos jotenkin osais heille hienotunteisesti vihjata, ettei enää. Mutta kun rakkaudella tekevät ja tosiaan erittäin taitavasti, niin en mä voi torjua. Lapset saavat aikanaan siirtää niitä omiin huusholleihinsa.
Voi kauhee, tää olis itelle ihan painajainen! Muutenkin on niitä lahjomisia kaikki paikat täynnä.
Minusta se on hellyttävän ihanaa kumminkin, että mummit on aidolla rakkaudella ja ajatuksin nuo meille tehneet. Paljon kauniimpaa, kuin jos olisivat vaikka pussilakanoita tai lahjakortteja antaneet. Kun kuitenkin haluavat jotain antaa, saavat siitä hyvää mieltä itselleenkin. Etten millään tavalla pahalla näistä maininnut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Molemmat isoäidit harrastavat posliininmaalausta, ovat jo taitavia. Niin meillä on kokonaisia, käsinmaalattuja astiastoja varakuppeineen, maljakoita, vateja, kulhoja pilvin pimein. Niitä en kyllä voi edes myydä, jos jotenkin osais heille hienotunteisesti vihjata, ettei enää. Mutta kun rakkaudella tekevät ja tosiaan erittäin taitavasti, niin en mä voi torjua. Lapset saavat aikanaan siirtää niitä omiin huusholleihinsa.
Voi kauhee, tää olis itelle ihan painajainen! Muutenkin on niitä lahjomisia kaikki paikat täynnä.
Nuoret tuskin ovat kiinnostuneita isoäitien maalaamista astiastoista. Pieniin asuntoihin ei tuollaisia kertakaikkiaan mahdu, ja ainakin mun kokemukseni mukaan nuoret ovat entistä vähemmän kiinnostuneita tavarasta, pitävät vain tarpeellisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset saavat aikanaan siirtää niitä omiin huusholleihinsa.
Mietin tätä, kun sain äidiltä 15 kuppia tasseineen, mummin peruja. Kultauksilla, joten käsin pesu tai jos ei jaksa, niin ovat kohta kulahtaneet. Että pitääkö sitä tavaraa maailman tappiin siirtää seuraaville.
Niinpä. Meillä on lapset saaneet jokainen upeat lastenastiastot kastelahjoina, sitten vanhin sai viime kesänä kaksi astiastoa rippilahjaksi. Mä sain tosi upean, kullatun kahviastiaston nelkytvuotis-päivänäni, mummin olivat yhdessä tehneet. Ovat niin hienot, että laitan ne pöytään vaan tosi tärkeinä juhlina. Ja pelkään koko ajan, että joku pudottaa. Sit taas hellä käsinpesu ja silkkipaperia ja kaappiin. Esillä olevat vaasit on puhtaasti koriste-esineitä; varjelen niitä kissoilta sermillä. Ja tosiaan huollan jatkuvasti.
Jälkimmäinen jatkaa vielä: kyllä meillä niitä mummien taidetta arvostetaan, lapsetkin. Ovat äärimmäisen henkilökohtaisia lahjoja ja jo sellaisinaan tosi arvokkaita. Meillä on ihanat mummit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Molemmat isoäidit harrastavat posliininmaalausta, ovat jo taitavia. Niin meillä on kokonaisia, käsinmaalattuja astiastoja varakuppeineen, maljakoita, vateja, kulhoja pilvin pimein. Niitä en kyllä voi edes myydä, jos jotenkin osais heille hienotunteisesti vihjata, ettei enää. Mutta kun rakkaudella tekevät ja tosiaan erittäin taitavasti, niin en mä voi torjua. Lapset saavat aikanaan siirtää niitä omiin huusholleihinsa.
Voi kauhee, tää olis itelle ihan painajainen! Muutenkin on niitä lahjomisia kaikki paikat täynnä.
Minusta se on hellyttävän ihanaa kumminkin, että mummit on aidolla rakkaudella ja ajatuksin nuo meille tehneet. Paljon kauniimpaa, kuin jos olisivat vaikka pussilakanoita tai lahjakortteja antaneet. Kun kuitenkin haluavat jotain antaa, saavat siitä hyvää mieltä itselleenkin. Etten millään tavalla pahalla näistä maininnut.
Loistavaa että osaat arvostaa näitä. Mun kohdalla olisi mennyt ihan hukkaan kun ahdistun jo näistäkin tavaroista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Molemmat isoäidit harrastavat posliininmaalausta, ovat jo taitavia. Niin meillä on kokonaisia, käsinmaalattuja astiastoja varakuppeineen, maljakoita, vateja, kulhoja pilvin pimein. Niitä en kyllä voi edes myydä, jos jotenkin osais heille hienotunteisesti vihjata, ettei enää. Mutta kun rakkaudella tekevät ja tosiaan erittäin taitavasti, niin en mä voi torjua. Lapset saavat aikanaan siirtää niitä omiin huusholleihinsa.
Voi kauhee, tää olis itelle ihan painajainen! Muutenkin on niitä lahjomisia kaikki paikat täynnä.
Nuoret tuskin ovat kiinnostuneita isoäitien maalaamista astiastoista. Pieniin asuntoihin ei tuollaisia kertakaikkiaan mahdu, ja ainakin mun kokemukseni mukaan nuoret ovat entistä vähemmän kiinnostuneita tavarasta, pitävät vain tarpeellisen.
Kyllä meidän mukulat ainakin jollain tasolla arvostavat, luulen, että vanhemmiten vielä enemmän. Tykkäävät kovasti mummeistaan. Ja sitä "vain tarpeellista" saavat kyllä vähän kaikkialta. Etteivät nuo käsinmaalatut astiastot ja muut ole ollenkaan sitä "tavallista" roinaa. On ne kumminkin aivan ainutlaatuisia.
Alue: Aihe vapaa
Toriin tai faceen annetaan - ilmoitus, kyllä sen joku hakee pois. Olin aiemmin kaupassa töissä ja kun meille tuli joku omasta mielestä kauhea riepu, niin ajattelin että tuo ei mene ikinä kaupaksi, niin arvaat varmaan että se myytiin ekana. Makuja on monia.