tavarapaljous :(

Vierailija kirjoitti:

Tuolla toisessa ketjussa joku kysyi, ettekö ole kiintyneet mihinkään lapsuuden kodin tavaroihin? Huomasin oman asenteeni tavaroihin muuttuneen, kysymys tuntui kovin hassulta. Miksi lapsuusmuistot olisivat kiinni tavaroissa?

Mä mietin vähän aikaa sitten mitä ottaisin mukaan, jos tulisi tulipalo. Vastaus oli lompakko, passi ja työläppäri. Työläppäri sen takia, että sen palaminen aiheuttaisi sen verran säätöä, että helpompi ottaa mukaan.

Kaikelle muulle ihan sama. Sama koskisi lapsuuden tavaroita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuolla toisessa ketjussa joku kysyi, ettekö ole kiintyneet mihinkään lapsuuden kodin tavaroihin? Huomasin oman asenteeni tavaroihin muuttuneen, kysymys tuntui kovin hassulta. Miksi lapsuusmuistot olisivat kiinni tavaroissa?

Mä mietin vähän aikaa sitten mitä ottaisin mukaan, jos tulisi tulipalo. Vastaus oli lompakko, passi ja työläppäri. Työläppäri sen takia, että sen palaminen aiheuttaisi sen verran säätöä, että helpompi ottaa mukaan.

Kaikelle muulle ihan sama. Sama koskisi lapsuuden tavaroita.

Omassa kodissa ne omat tavarat on valittu hartaudella ja juuri sellaisia kuin haluaa, mutta jos ne kaikki palaisi, niin lähinnä harmittaisi se, etten enää samanlaisia löydä ja joutuu hommaamaan uudet, kun nyt moni on perintöä ja uudistettua vanhaa. Ehkä muutaman esineen kohdalla tulisi itku, esimerkkinä mummo kuoli vähän ennen kuin muutin omaan kotiin, sain sieltä paljon käyttötavaroita. Edelleen on yksi jääkaappimagneetti olemassa. Muutama muu tuollainen pikkujuttu tai koru on muukin. Mutta ei kovin montaa tule mieleen, enkä niiden takia palavaan taloon juoksisi.

Tuo talon palamisjuttu auttaa muuten tavaroiden karsimispohdiskelussa. Jos meidän asunto palaisi, mitä hankkisin uudestaan kotiimme jos se olisi mahdollista?

Tässä olohuoneessa istuskellessa tulee jo monta asiaa mieleen, joita en haluaisi. Jalkalamppu, iso rottinkikori, tummat ja nyppyyntyvät sohvatyynyt, lasten märkiä kamppeita ajatellen liian piteni ovimatto takapihan oven edessä, pieni kori pianon päällä. Muovisen kultaiset valokuvakehykset jne.

Samalla huomaan ilokseni että moni asia ilostuttaa yhä vuosien jälkeen - kaunis vanha emännänkaappi, äärettömän mukava ja silti kivannäköinen sohva, villahuopa, hylly, taulut, lamput.. Tarkoin valittuja ja näköjään maku sitten säilyykin.

Noista ei-niin-kivoista jutuista ei voi silti luopuakaan, sillä niillä on käyttöarvoa ja toisaalta tunnearvoa muille perheemme jäsenille. Jotain voin onneksi uusia sopivampaan sitten, kun käytettynä tulee sopivasti vastaan. Varta vasten en lähde niitä ostamaan.

Mutta hyvin silmiä avaava tuo ajattelumalli, ihan jos miettii esine kerrallaan! Pitää alkaa käyttää muissakin huoneissa ja vaikka vaatteissa.

Olen elänyt kahdessa parisuhteessa joissa molemmissa mies oli hamstraaja. Sitä mukaa kun kannoin toisesta ovesta tavaraa roskiin, kantoi toinen sitä kaksin käsin sisään. Kaikki säästettiin lihan pakkausmuoveja myöten. Siis esim ne rasiat missä on broilerinkoivet kaupassa, "jos vaikka koiran kipoksi tarvitsee". Meillä ei ollut koiraa, ja 67 kpl pinottuja muovikippoja oli paljon. Vanhoja jugurttipurkkeja käytettiin hammasmukeina, joten niitäkin piti olla varuilla kaapissa toistasataa kappaletta. Ja ei, rahasta ei ollut pulaa.

Joka paikka täynnä arvotonta lippulappua, pakkauspahveja, styroksin paloja, nauhoja, lehtiä, muovikasseja jne jne. Usein siivosimme talon tyhjäksi ja sanoin että nyt ei hankita enää mitään tänne. Kerroin että minun on mahduttava siivoamaan, ja mikäli tavaraa pursuaa, ei siivouksesta tule mitään. Kysyin usein mitä tapahtuu jos luovut tästä romusta, meneekö yöunet vai loppuuko peräti maapallo pyörimästä? Koska se tavara mitä salaa heitin roskiin, ei aiheuttanut kumpaakaan edellä mainittua. Ei auttanut ja lopulta päätin että jos romu ei lähde, lähden minä. Molemmissa suhteissa romu voitti rakkauden.

Oma kotini on hyvin pelkistetty, hankin tavaraa/ vaatteita vain tarpeeseen ja pidän kaiken järjestyksessä. helpompi hengittää ja mukava tulla kotiin kun ovella ei tavarahelvetti haise nenään.

Työkiireiden takia on ollut nyt taukoa tavarataivaan raivauksesta, mutta odotan kovasti että kohta pääsen jatkamaan.

Sitä odotellessa viihteeksi lukijoille muutama itsesuggestio jolla olen saanut järkeilyä itselleni irtipäästöä.

Olen huomannut, että kun joku asia ei meinaa millään mennä jakeluun, niin saatan saada itseni toimimaan toivotulla tavalla, kun perustelen asian itselleni jollain joskus ihan älyttömälläkin tavalla. Tiedätkö, kun järki kyllä sanoo että en käytä enkä tarvitse näitä tavaroita, mutta kun tunneosa itsestä ei vaan halua päästää irti. Nämä ovat auttaneet minua. Suurin osa lainattuja, myös tästä ketjusta.

Kaupat ja kirppikset ovat minun varastoni, jos tarvitsen vielä jotain tavaraa, maailma ei kaadu, voin mennä ostamaan sen. Ei ole muuten tarvinnut tähän päivään mennessä ostaa mitään takaisin.

Edelliseen liittyen. Jos se maksaa alle kympin korvata, niin ei ole suuri investointi hankkia takaisin. Voin siis luopua siitä.

Kirjoista: käyn tapaamassa niitä säännöllisesti kirppiksellä.

Vaatteista: ei ole mun tyyliä, on keinokuitua eli sähköinen, pieni vaatevarasto = pienempi stressi pukeutuessa, juhlavaatteita en juurikaan käytä joten voin luopua lähes kaikista, tavoitevaatteista voin luopua kun ne ei ole enää ajanmukaisia, on ilo puketua aina vaan niihin lempivaatteisiin.

Mistä vaan tavarasta, jos en muistanut että minulla oli se, niin en osaa sitä kaivata kun luovun siitä.

Vähemmän on enemmän. On siistimpää ja elämä on helpompaa kun on vähemmän tavaroita.

Pidä vain ne tavarat jotka ostaisit tänään uudelleen.

Olen käyttänyt myös tuota "kauppa on varastoni" -järkeilyä. En muista että olisin mitään tavaraa ostanut uusiksi vuosien karsimisen aikana. Yhden kirjan laitoin pois parisen kuukautta sitten ja sille tulikin yllättäen tarve. Hain kirjastosta lainaan.

On pienempi vaiva ostaa uusiksi vaikkapa 20 euron laite, kuin säilöä vuosikymmenen 10 laatikkoa tarpeetonta tavaraa siltä varalta että jotain niistä voi joskus tarvita. 

Vierailija kirjoitti:

Olen käyttänyt myös tuota "kauppa on varastoni" -järkeilyä. En muista että olisin mitään tavaraa ostanut uusiksi vuosien karsimisen aikana. Yhden kirjan laitoin pois parisen kuukautta sitten ja sille tulikin yllättäen tarve. Hain kirjastosta lainaan.

On pienempi vaiva ostaa uusiksi vaikkapa 20 euron laite, kuin säilöä vuosikymmenen 10 laatikkoa tarpeetonta tavaraa siltä varalta että jotain niistä voi joskus tarvita. 

Totta, ja sen lisäksi vaikka niitä kymmentä laatikkoa säilyttäisikin, niin kuinka todennäköistä on, että löytää heti sen mitä tarvitsee tai että edes muistaa että se on olemassa. Tavarataakan keventyminen saa aikaan niin suurta iloa ja helpotusta, että sen edestä voi muutaman kympin käyttää kaupassa tai kirpparilla. Tai sitten lainaa/vuokraa sen mitä vain hetken tarvitsee.

Niin montaa asiaa ajattelee, että toi ois kiva/kätevä, mutta kun kerran tai pari tulee toimeen ilmankin, niin huomaa että ehkä en sitä sitten tarvitsisikaan. Vrt omat joululeipomiset vanhan vatkaimen kanssa, olisipa kätevä jos olisi monitoimikone. Ensin innostuin, mutta sitten mietin, että en leivo kovin usein ja olen sen verran laiska, että jos osia ei voi heittää tiskikoneeseen, niin jäisi käyttämättä, ja vaikka voisikin, niin olisiko helpompi kuitenkin ottaa se vatkain. En sitten ostanut monitoimikonetta, eikä sillä olisi ollut joulun jälkeen juuri käyttöäkään. Toki jos olisin joku himoleipoja niin kone tulisi tarpeeseen. Joku muu ei taas käytä ompelukonetta, itselle se on tärkeä, vaatteiden korjaamiseen jne. Toisaalta nykyään tykkään korjata vaatteita myös käsin, että ehkä pärjäis ilmankin.

Näitä miniasuntoihin muuttajia on kiva seurata, ja miettiä että mitä itse ottaisi mukaan jos kaikki pitäisi mahtua vaikka matkailuauton kokoiseen tilaan. Mun nykyiset vaatteet mahtuisi sinne kyllä heittämällä, kirjat ei, eikä ehkä astiatkaan, käsityökamppeita on myös.

Kaikille hamstraajien kanssa asuville ihan varoitukseksi, että kannattaa miettiä kaksi kertaa, ottaako sieltä hamsterin kasasta jotain käyttöön. Itse päätin tylsistyneenä kokeilla tuunata yhdestä varastossa olevasta huonekalusta siedettävän näköisen. Nyt tuo hamsteri käy muikistelemassa tuossa, että eikö ollutkin hyvä, ettei laitettu pois tuota. Aina jotain noista tavaroista tarvitsee.

Yritä sille sitten selittää, että olisi saanut oikeasti kiva parilla kympillä tai vastaavan ilmaiseksi facesta/torista. Tähän tuunaamiseen menee varmaan enemmän rahaa kuin kivempaan ostettuna. Tämän vuoksi on pakko säilöä jotain isoisän vanhoja takkeja 70-luvulta?

Huoh. Kiitos kun sain avautua, menen takaisin hiomaan.

Vierailija kirjoitti:

Tuolla toisessa ketjussa joku kysyi, ettekö ole kiintyneet mihinkään lapsuuden kodin tavaroihin? Huomasin oman asenteeni tavaroihin muuttuneen, kysymys tuntui kovin hassulta. Miksi lapsuusmuistot olisivat kiinni tavaroissa?

Miksi lapsuusmuistot eivät voisi/saisi olla "kiinni tavaroissa"? Mitä lähtökohtaisesti negatiivista siinä on? Eivät ne muistot tietenkään pelkästään tavaroihin liity. Se mikä on turhaa materiaa yhdelle, voi olla hyvinkin tärkeää jollekin toiselle.

Ei ole mitään objektiivista ja absoluuttista turhan määritelmää. Monet tuntuvat ajattelevan, että esimerkiksi materian tuoma esteettinen nautinto (vaikkapa taide- tai keräilyesineet) on jollain tavalla pinnallisempi peruste säilyttää jokin tavara verrattuna perusarjen käyttötarpeisiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuolla toisessa ketjussa joku kysyi, ettekö ole kiintyneet mihinkään lapsuuden kodin tavaroihin? Huomasin oman asenteeni tavaroihin muuttuneen, kysymys tuntui kovin hassulta. Miksi lapsuusmuistot olisivat kiinni tavaroissa?

Miksi lapsuusmuistot eivät voisi/saisi olla "kiinni tavaroissa"? Mitä lähtökohtaisesti negatiivista siinä on? Eivät ne muistot tietenkään pelkästään tavaroihin liity. Se mikä on turhaa materiaa yhdelle, voi olla hyvinkin tärkeää jollekin toiselle.

Ei ole mitään objektiivista ja absoluuttista turhan määritelmää. Monet tuntuvat ajattelevan, että esimerkiksi materian tuoma esteettinen nautinto (vaikkapa taide- tai keräilyesineet) on jollain tavalla pinnallisempi peruste säilyttää jokin tavara verrattuna perusarjen käyttötarpeisiin. 

Jos tässä olisi absoluuttinen totuus, niin tuskin olisi näin pitkää keskustelua. Ja varmasti monella on muistot kiinni esineissä ja esineisiin liitetään paljon tunteita. Mutta onko esineisiin kiintyminen tarpeellista vai kannattaisiko siitä pyrkiä eroon? Minä haluan, että kotonani on hyvä olla ja siihen liittyy olennaisesti kauniit esineet. Olen valinnut ne tarkasti ja osassa on varmasti muistoja ja se tuo niihin merkityksellisyyttä. Mutta en silti koe, että vaikka lapsieni olisi pakko säilyttää minun mummoni vanha teekannu, koska se on niin tärkeä. Tai jos äitini menehtyisi, että ottaisin kuolinpesästä tavaraa jota en tarvitse tai pidä erityisen kauniina, vain koska niin kuuluu tehdä.

Toki toisaalta huomaan, kun käyn jossain missä on samoja elementtejä 90-luvun sisustuksesta, niin usein tulee lapsuus mieleen. En tosin silti niitä tavaroita kotiini haluaisi.

Asia on hankala, mutta minä koen, että on parempi yrittää nähdä tavarat tavaroina ja erillisinä muistoista ja tunteista, vaikkei se aina onnistu. Näin itselle tarpeettoman tavaran saa annettua eteenpäin sellaiselle, joka sitä arvostaa. Sen sijaan, että säilöö kellareissa ja ullakolla tavaraa vain, koska niistä tulee mieleen lapsuuden hyviä hetkiä.

Vierailija kirjoitti:

Kaikille hamstraajien kanssa asuville ihan varoitukseksi, että kannattaa miettiä kaksi kertaa, ottaako sieltä hamsterin kasasta jotain käyttöön. Itse päätin tylsistyneenä kokeilla tuunata yhdestä varastossa olevasta huonekalusta siedettävän näköisen. Nyt tuo hamsteri käy muikistelemassa tuossa, että eikö ollutkin hyvä, ettei laitettu pois tuota. Aina jotain noista tavaroista tarvitsee.

Yritä sille sitten selittää, että olisi saanut oikeasti kiva parilla kympillä tai vastaavan ilmaiseksi facesta/torista. Tähän tuunaamiseen menee varmaan enemmän rahaa kuin kivempaan ostettuna. Tämän vuoksi on pakko säilöä jotain isoisän vanhoja takkeja 70-luvulta?

Huoh. Kiitos kun sain avautua, menen takaisin hiomaan.

Tämä on rasittavaa piirre, nähdään se yksi käyttöön otettu tavara, eikä sitä kokonaisuutta mikä vaiva on säilöä tavaravuorta vuosikymmeniä.

Vierailija kirjoitti:

Tuolla toisessa ketjussa joku kysyi, ettekö ole kiintyneet mihinkään lapsuuden kodin tavaroihin? Huomasin oman asenteeni tavaroihin muuttuneen, kysymys tuntui kovin hassulta. Miksi lapsuusmuistot olisivat kiinni tavaroissa?

Siksi, kun ne jotkut tavarat oli siellä kotona kun itse oli lapsi. 

Olen ostanut samanlaisia maljakoita esim. joita oli 1950 luvulla kotonani. Ne oli hankittu joskus 1910-20. Kotoa niitä en mukaani voinut ottaa koska asuin isovanhemmillani 2-vuotiaasta asti. Joten ne meni äitini siskolle. Mutta onneksi olen löytänyt samanlaisia, sillä ei ole väliä, ettei ne ole juuri samat, riittää, että on samanlaiset.

Mun isäni oli puuseppä ja rakentanut osan huonekaluista. Totta kai olin kiintynyt niihin, mutta vain ehjiin ja ei niin tilaa vieviin. Miksi hankkisin tilalle jotain Ikeaa?

Vierailija kirjoitti:

Mun isäni oli puuseppä ja rakentanut osan huonekaluista. Totta kai olin kiintynyt niihin, mutta vain ehjiin ja ei niin tilaa vieviin. Miksi hankkisin tilalle jotain Ikeaa?

Ei kai kukaan ole pakottamassa hankkimaan tilalle mitään. Mutta, jos ne kaikki olisivat sinusta rumia ja veisivät liikaa tilaa, pystyisitkö luopumaan? Vai pitäisikö erityisesti säästää, kun niissä on kaikkia lapsuusmuistoja. Sitten säilöisit vuosikymmeniä jossain ullakolla niitä.

Huomasin juuri myynti-ilmoituksen tismalleen samanlaisesta yksiöstä kuin minulla on. Merkittävin ero on, että kiinteiden komeroiden lisäksi tuohon asuntoon on rakennettu lisäkaappeja niin, että säilytystilaa on kaksi kertaa sen verran kuin minulla. Mietin, että kuinka paljon enemmän asukkaalla on tavaraa; omaan käyttööni nuo komerot riittävät tosi hyvin. Mieluummin olen tässä avarassa yksiössäni kuin tuossa, jossa lisäkaapit vievät arvokasta pinta-alaa.

Kevättä odotellessa, että pääsee raivaamaan ulkovarastoista kertynyttä. Sisällä alkaa olemaan aika siistiä. Kaappi kerrallaan käyn läpi ja heitän pois tai vien kierrätykseen. Miettinyt seuraavaa muuttoani, kun lapset muuttavat kotoa. Tulee olemaan itselle helppo muutto, kun hyvin vähän sellaista minkä vien uuteen kotiin. 

Vierailija kirjoitti:

Kevättä odotellessa, että pääsee raivaamaan ulkovarastoista kertynyttä. Sisällä alkaa olemaan aika siistiä. Kaappi kerrallaan käyn läpi ja heitän pois tai vien kierrätykseen. Miettinyt seuraavaa muuttoani, kun lapset muuttavat kotoa. Tulee olemaan itselle helppo muutto, kun hyvin vähän sellaista minkä vien uuteen kotiin. 

Sama ajatus täällä, tavoite saada sisätilat kuntoon ennen kevättä ja pihatöitä.

Ajattelin sitten tehdä hyvää ja säästää, eli ostin luettavaa kirppiksellä. Edullisia kirjoja ja tarkoitus oli viedä ne takaisin sprn kirpparille että voivat myydä ne uudelleen. Kirjat yöpöydälle perjantaina illalla odottamaan lukuhetkeä. Yöllä alkoi ihan hirveä päänsärky, pahimpien migreenikohtausten tasoinen. Kipu vei tosi heikkoon kuntoon. Ajattelin että nyt on korona iskenyt. Illalla oli vähän parempi olo ja otin kirjan käteen. Ihan järjetön homeen köry. En ollut huomannut sitä siellä kirpparin tunkkaisessa ilmassa. Ei enää ikinä kirppiksellä kirjoja, oli niin hirveä kokemus. Kuka kehtaa viedä sinne homeisia kirjoja, ja altistaa toiset ihmiset. Sekajätteeseen varmaan? Jos ton vie paperinkierrätyslaatikkoon niin sehän saastuttaa kaiken siellä laatikossa.

Sain äidiltäni lapsuuden suloisen pikku pöydän. Jonkun ajan päästä huomasin että pöydän päällä olevan lampun varjostin haisee homeelle. Hyvä kun en mennyt raivoamaan myyjäliikeesseen sillä sama tapahtui seuraavallekin varjostimelle. Sitten casta tajusin että äiti oli säilyttänyt sitä pöytää kylmässä ja homeisessa ulkovarastossa ja heitin sen ulos. Onko muilla vastaavia kokemuksia? Nyt pelottaa että voiko se home kuinka nopeasti tarttua tavaroista taloon?

Ei kaikki home ole sädesientä, joka on se pelätyin. Tutustu hieman aiheeseen, niin et pelkää jokaista homeessa olevaa tavaraa :)

Vierailija kirjoitti:

Huomasin juuri myynti-ilmoituksen tismalleen samanlaisesta yksiöstä kuin minulla on. Merkittävin ero on, että kiinteiden komeroiden lisäksi tuohon asuntoon on rakennettu lisäkaappeja niin, että säilytystilaa on kaksi kertaa sen verran kuin minulla. Mietin, että kuinka paljon enemmän asukkaalla on tavaraa; omaan käyttööni nuo komerot riittävät tosi hyvin. Mieluummin olen tässä avarassa yksiössäni kuin tuossa, jossa lisäkaapit vievät arvokasta pinta-alaa.

Sillä asukkaalla on hyvin voinut ollut harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita, jotka on vienyt tilaa. Ei kaikki ole hamstraajia hamstrauksen takia, vaan monella on keräilykohteita, monenlaisia urheiluharrastuksia joiden varusteet tarvitsevat tilaa, joku ehkä pitää pienimuotoista verkkokauppaa kotoaan ja tarvitsee varastolle ja pakkausmateriaalille säilytystilaa, joku on harrastelijaompelija jolla on kangaspinoja ja muita ompelutarvikkeita. Jollain on useampia harrastuksia jotka kaikki tarvitsevat säilytystilansa.

Ei me kaikki olla samanlaisia.  Jollekin riittää kirjastonkirjat ja lenkkarit harrastusvälineiksi, toisille ei. Joku ei tarvitse kuin yhdet talvikengät. Toinen tarvitsee loskasäälle yhdet kengät, siistit talvisaappaat kaupungille, lämpimät kengät ulkoiluun koville pakkasille, jne. Elämäntyylit on erilaisia. Roskan säilöminen on sitten toinen juttu.