tavarapaljous :(

Joku kyseli, etteikö tavaraa osteta sitten lisää. Lyhyt vastaus on, ettei ostella.

Toki jotkut tavarat kuluu, kuten vaikka vaatteet tai viltit. Jotkut asiat menettävät merkityksensä, lapset kasvaa jostain leluista yli ja saa ostaa uusia ja laittaa vanhoja pois, kynttilöitä poltetaan ja sitten ostetaan uusia. Mutta tarkoituksena on löytää ne tavarat jotka ovat sinulle nykyisessä elämäntilanteessa tarpeellisia.

Sitten niiden tavaroiden kanssa jotka voivat olla tulevaisuudessa tarpeellisia kannattaa olla varovainen. Jos toinen lapsi ei haluakaan luistella, säilöt luistimia turhaan viisi vuotta ja sitte ovatkin jo kaapissa haperoituneet ja pitää laittaa roskiin, kun olisi voinut heti myydä. Tässä pitää arvioida paljonko sinulla on tilaa, kuinka todennäköisesti tavaraa tarvitset, kauan tavara säilyy hyvänä ja rahallinen arvo vs rahatilanne.

Suurin osa tavarasta jota karsitaan on täysin turhaa. Muistoina säilytetty jotain astiastoja, koska mummon vihkiastiasto, ei esillä, ei käytössä. Kerran kokeiltu kitaransoittoa, kitara ja lauluvihkot kaapin nurkassa. Ajateltu vaihtaa tyylikkäämpään vaatetukseen, jakut on kaapissa ja aina huppari päällä. Mainosmukeja, pelejä joita ei kukaan pelaa, koristeita joita ei koskaan laiteta esille, kirjoja joita ei lueta, jäätelökone, muovikippojen vuori. Tavaraa jota ei käytetä ja jota ei oikeastaan ikinä tarvitse korvata. Tai tavaraa jota on liikaa vastaavia.

Vaikka kipot, monta tarvitaan eväskippo x2, eiliset tähteet x2 ja salaattikulho = 5, kotoa löytyy kuitenkin useampia. Sitten kannatta miettiä, että minulla on tuo hylly, johon mahtuu järkevästi ja käytettävästi nämä 10kippoa. Se on sinulle sopiva määrä.

Muistoesineet ovat vaikeita, oma kanta on tähän, että jos ne eivät ole jossain esillä, niin ovat turhia. Lapsille voi olla joku oma laatikko per lapsi, johon kuratoi tärkeitä muistoja. Antaa sitten joskus lapselle tai pitää itse, jos lapsi ei siinä tilanteessa tarvitse. Esillä ei myöskään tarkoita kaikille esillä, minulla on vaatekaapin sisäseinässä taulu jossa on käydyiltä festareilta rannekkeita, kuvia, bändipaitojen rippeitä ja muita muistoja. Ei sitä kukaan näe paitsi minä joka kerta, kun avaan kaapin oven. On myös pieni sydänlaatikko hyllyn päällä minkä sisällä on muistoja nykyisestä ja menneistä suhteista, välillä niitä selailen.

Sinä joka aiot säästää kaikki tavarasi, miksi olet tässä ketjussa? Ilmeisesti vain riitelemässä ja inttämässä, koska muilla on tarve karsia.

Vierailija kirjoitti:

Sitten kun suoratoistopalvelut on tuhoutuneet, voin myydä teille näitä dvd leffoja miljoonalla eurolla per levy.

Eiköhän sitten ole aika harvassa myös ne joilla on mahdollisuuksia noita katsella, onko sähköä, onko laitetta jne. Ei elämää voi elää, niin että mitä jos käy.

Itse nautin edelleen myös levyistä, olen karsinut huonot elokuvat ja sarjat pois. Siirsin ne niistä omista muovikoteloistaan sellaiseen arkistointi laatikkoon. Entisen kirjahyllyn tilalla on yksi kaapillinen elokuvia, mutta hyvinkin joskus voi olla, että joskus laitan ne pois, jos en enää niitä halua katsella.

Johtava ajatus on tehdä elämästä sujuvaa ja säästää ne tavarat joita käyttää, tarvitsee ja joista on iloa. Luopua muista, jotka vaan täyttävät kaappeja, aiheuttavat stressiä ja vaikeuttavat arkea. Kukaan ei voi toiselle sanoa, että mitkä tavarat ovat tarpeellisia ja mitkä turhia. Itse pitää nämä ajatella. Toki jos asuttaa kotia yhdessä muiden kanssa, niin yhdessä sovitaan miten paljon ja mitä tavaraa on teidän kotiin sopiva määrä.

Jollakin oli naistenlehtiä iso pino. Niin on ollut minullakin vaan ei ole enää. Otin yksi lehti kerrallaan aina lukuun ja se kannatti - on ollut hyvää luettavaa kokoajan ja sitten kun luettu niin paperinkierrätykseen tai sytykkeeksi.

Tällä tavalla olen saanut hyödynnettyä vanhoja resursseja mutta kuitenkin kokoajan karsien.

On tosi hidas tapa, mutta mitä sitten. Kyllä ne lehdet jossain vaiheessa loppuu. Siinä sivussa sitten tehnyt nopeita poistoja turhille,rikkinäisille.

Ei kannata nakata vaan menemään kaikkia kerralla ja harmitella myöhemmin, ellei ole varma ettei todellakaan halua lukea.

Muutenkin nyt on karsiminen ollut minulla tosi hyvässä vauhdissa, ja ihan aiheellisia juttuja - rikkinäisiä, vanhoja, turhia ja joitain myyntejä tehty.

Kyllä karsiminen on mikä kannattaa!! Ei voi kuin suositella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lainaus toisesta viestistä: "Olen ehkä sentimentaalinen hamsteri osan mielestä, mutta osan asioista olen säästänyt myös ekologisista syistä. Minäkin suosin kierrätystä ja ennemmin jo olemassa olevien asioiden käyttöä kuin liian perusteellista karsintaa, jonka jälkeen pitää hankkia uudelleen se asia, joka jo toimivana oli olemassa." Vastaukseni: Kun karsin tavaroita, en tietenkään hanki uudelleen niitä tavaroita, joista olen luopunut! Kun joskus on käynyt niin, että olen alkanut paljon myöhemmin kaipailla tavaroita, joista olen luopunut, en ole ostanut samanlaisia tavaroita tilalle. Minun tapauksessa on ollut täysin mahdollista elää ilman niitä tavaroita, joista olen luopunut, vaikka joistakin tavaroista luopuminen onkin harmittanut vähän jälkikäteen. Tavaroiden karsiminen on kuitenkin tuonut ja tuo edelleen elämääni valtavasti ilon, vapauden ja helpotuksen tunteita, enkä ole kaivannut useimpia myymiäni tai lahjoittamiani tavaroita. Tavaroiden lahjoittaminen tuo minulle enemmän iloa kuin tavaroiden myyminen. Kun tavaroita myy, vain harvoin niistä edes saa yhtä paljon rahaa kuin niistä on alun perin maksanut.

Toisen kirjoittajan varoitus tavarapaljoudesta luopumisen muuttumisesta pakonomaiseksi karsimiseksi on tärkeä. Keräilypakko ja myös pakonomainen karsiminen voivat olla jopa hoitoa vaativia sairauksia. Karsimisen kohdalla sanoisin, että jos joutuu ostamaan uudelleen karsimiaan tavaroita sen takia, että huomaa todella tarvitsevansa niitä, jos itselle tulee ongelmia esimerkiksi sen takia, että on heittänyt kaikki tärkeät paperit pois, tai jos heittää pois muiden ihmisten tavaroita ilman heidän lupaansa, silloin on jo syytä huoleen. 

Eihän käytetystä tavarasta pidä odottaakaan saavansa takaisin samaa summaa minkä siitä on uutena maksanut. Saahan siitä osan takaisin, lahjoitettuna menetät koko summan!

Taas omituista naisten logiikkaa :D

En jaksa nähdä myymisen vaivaa, niin lahjoitan käyttökelpoisen pois. 

Minulla on tuntipalkka bruttona noin 26 euroa. Vieläpä tykkään työstäni, saan ratkoa kiinnostavia ongelmia ja pääseen ihan flow-tilaan välillä. Samoihin tuntihintoihin pääsy kirpparipöytien ja myynti-ilmoitusten parissa tuntuu mahdottomalta. Ei ole niin paljon ja arvokasta tavaraa. Myynnistä itsessään tulisi kuluja. Ennemmin säästän omaa aikaani, lahjoitan johonkin hyvään tarkoitukseen ja saan tarpeettomat pois kotoa helposti. Huonot tekstiilikeräykseen ja roskiin tietysti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lainaus toisesta viestistä: "Olen ehkä sentimentaalinen hamsteri osan mielestä, mutta osan asioista olen säästänyt myös ekologisista syistä. Minäkin suosin kierrätystä ja ennemmin jo olemassa olevien asioiden käyttöä kuin liian perusteellista karsintaa, jonka jälkeen pitää hankkia uudelleen se asia, joka jo toimivana oli olemassa." Vastaukseni: Kun karsin tavaroita, en tietenkään hanki uudelleen niitä tavaroita, joista olen luopunut! Kun joskus on käynyt niin, että olen alkanut paljon myöhemmin kaipailla tavaroita, joista olen luopunut, en ole ostanut samanlaisia tavaroita tilalle. Minun tapauksessa on ollut täysin mahdollista elää ilman niitä tavaroita, joista olen luopunut, vaikka joistakin tavaroista luopuminen onkin harmittanut vähän jälkikäteen. Tavaroiden karsiminen on kuitenkin tuonut ja tuo edelleen elämääni valtavasti ilon, vapauden ja helpotuksen tunteita, enkä ole kaivannut useimpia myymiäni tai lahjoittamiani tavaroita. Tavaroiden lahjoittaminen tuo minulle enemmän iloa kuin tavaroiden myyminen. Kun tavaroita myy, vain harvoin niistä edes saa yhtä paljon rahaa kuin niistä on alun perin maksanut.

Toisen kirjoittajan varoitus tavarapaljoudesta luopumisen muuttumisesta pakonomaiseksi karsimiseksi on tärkeä. Keräilypakko ja myös pakonomainen karsiminen voivat olla jopa hoitoa vaativia sairauksia. Karsimisen kohdalla sanoisin, että jos joutuu ostamaan uudelleen karsimiaan tavaroita sen takia, että huomaa todella tarvitsevansa niitä, jos itselle tulee ongelmia esimerkiksi sen takia, että on heittänyt kaikki tärkeät paperit pois, tai jos heittää pois muiden ihmisten tavaroita ilman heidän lupaansa, silloin on jo syytä huoleen. 

Eihän käytetystä tavarasta pidä odottaakaan saavansa takaisin samaa summaa minkä siitä on uutena maksanut. Saahan siitä osan takaisin, lahjoitettuna menetät koko summan!

Taas omituista naisten logiikkaa :D

En jaksa nähdä myymisen vaivaa, niin lahjoitan käyttökelpoisen pois. 

Minulla on tuntipalkka bruttona noin 26 euroa. Vieläpä tykkään työstäni, saan ratkoa kiinnostavia ongelmia ja pääseen ihan flow-tilaan välillä. Samoihin tuntihintoihin pääsy kirpparipöytien ja myynti-ilmoitusten parissa tuntuu mahdottomalta. Ei ole niin paljon ja arvokasta tavaraa. Myynnistä itsessään tulisi kuluja. Ennemmin säästän omaa aikaani, lahjoitan johonkin hyvään tarkoitukseen ja saan tarpeettomat pois kotoa helposti. Huonot tekstiilikeräykseen ja roskiin tietysti

Tämä on tosi hyvä tapa ajatella asiaa.

Itse käytän myös mieluummin aikani muuhun kuin kirpputoritavaroiden hinnoitteluun, joten olen käyttänyt joskus kirpputorien myyntipalvelua, missä itse vain viedään myyntikuntoiset tavarat kirpputorille ja henkilökunta hoitaa kaiken provikkaa vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lainaus toisesta viestistä: "Olen ehkä sentimentaalinen hamsteri osan mielestä, mutta osan asioista olen säästänyt myös ekologisista syistä. Minäkin suosin kierrätystä ja ennemmin jo olemassa olevien asioiden käyttöä kuin liian perusteellista karsintaa, jonka jälkeen pitää hankkia uudelleen se asia, joka jo toimivana oli olemassa." Vastaukseni: Kun karsin tavaroita, en tietenkään hanki uudelleen niitä tavaroita, joista olen luopunut! Kun joskus on käynyt niin, että olen alkanut paljon myöhemmin kaipailla tavaroita, joista olen luopunut, en ole ostanut samanlaisia tavaroita tilalle. Minun tapauksessa on ollut täysin mahdollista elää ilman niitä tavaroita, joista olen luopunut, vaikka joistakin tavaroista luopuminen onkin harmittanut vähän jälkikäteen. Tavaroiden karsiminen on kuitenkin tuonut ja tuo edelleen elämääni valtavasti ilon, vapauden ja helpotuksen tunteita, enkä ole kaivannut useimpia myymiäni tai lahjoittamiani tavaroita. Tavaroiden lahjoittaminen tuo minulle enemmän iloa kuin tavaroiden myyminen. Kun tavaroita myy, vain harvoin niistä edes saa yhtä paljon rahaa kuin niistä on alun perin maksanut.

Toisen kirjoittajan varoitus tavarapaljoudesta luopumisen muuttumisesta pakonomaiseksi karsimiseksi on tärkeä. Keräilypakko ja myös pakonomainen karsiminen voivat olla jopa hoitoa vaativia sairauksia. Karsimisen kohdalla sanoisin, että jos joutuu ostamaan uudelleen karsimiaan tavaroita sen takia, että huomaa todella tarvitsevansa niitä, jos itselle tulee ongelmia esimerkiksi sen takia, että on heittänyt kaikki tärkeät paperit pois, tai jos heittää pois muiden ihmisten tavaroita ilman heidän lupaansa, silloin on jo syytä huoleen. 

Eihän käytetystä tavarasta pidä odottaakaan saavansa takaisin samaa summaa minkä siitä on uutena maksanut. Saahan siitä osan takaisin, lahjoitettuna menetät koko summan!

Taas omituista naisten logiikkaa :D

En jaksa nähdä myymisen vaivaa, niin lahjoitan käyttökelpoisen pois. 

Minulla on tuntipalkka bruttona noin 26 euroa. Vieläpä tykkään työstäni, saan ratkoa kiinnostavia ongelmia ja pääseen ihan flow-tilaan välillä. Samoihin tuntihintoihin pääsy kirpparipöytien ja myynti-ilmoitusten parissa tuntuu mahdottomalta. Ei ole niin paljon ja arvokasta tavaraa. Myynnistä itsessään tulisi kuluja. Ennemmin säästän omaa aikaani, lahjoitan johonkin hyvään tarkoitukseen ja saan tarpeettomat pois kotoa helposti. Huonot tekstiilikeräykseen ja roskiin tietysti

Tämä on tosi hyvä tapa ajatella asiaa.

Itse käytän myös mieluummin aikani muuhun kuin kirpputoritavaroiden hinnoitteluun, joten olen käyttänyt joskus kirpputorien myyntipalvelua, missä itse vain viedään myyntikuntoiset tavarat kirpputorille ja henkilökunta hoitaa kaiken provikkaa vastaan.

Mä teen viikottain hyväntekeväisyystyötäkin. Mutta kirppiksessä ajattelen täyspalvelu on helppo. Vien ja haen rahat. Käytän vähän palveluita. Tätä käytän

Jos päätyisin hengissä tulevaisuuteen, jossa mm. suoratoisto olisi kuollut eikä rakennettavissa uudelleen niin käsittäisin sen hyvin alkukantaisena yhteiskuntana, jossa mm. internet olisi vain muisto ja elämä aika kovaa ja julmaa. Eikä minua silloin kiinnostaisi katsella jotain Tähtien sotaa tai Frendejä. Jos en jaksa katsella sarjoja tai elokuvia edes näinä nykyaikoina, niin vielä vähemmän silloin..

Vierailija kirjoitti:

Joku kyseli, etteikö tavaraa osteta sitten lisää. Lyhyt vastaus on, ettei ostella.

Toki jotkut tavarat kuluu, kuten vaikka vaatteet tai viltit. Jotkut asiat menettävät merkityksensä, lapset kasvaa jostain leluista yli ja saa ostaa uusia ja laittaa vanhoja pois, kynttilöitä poltetaan ja sitten ostetaan uusia. Mutta tarkoituksena on löytää ne tavarat jotka ovat sinulle nykyisessä elämäntilanteessa tarpeellisia.

Sitten niiden tavaroiden kanssa jotka voivat olla tulevaisuudessa tarpeellisia kannattaa olla varovainen. Jos toinen lapsi ei haluakaan luistella, säilöt luistimia turhaan viisi vuotta ja sitte ovatkin jo kaapissa haperoituneet ja pitää laittaa roskiin, kun olisi voinut heti myydä. Tässä pitää arvioida paljonko sinulla on tilaa, kuinka todennäköisesti tavaraa tarvitset, kauan tavara säilyy hyvänä ja rahallinen arvo vs rahatilanne.

Suurin osa tavarasta jota karsitaan on täysin turhaa. Muistoina säilytetty jotain astiastoja, koska mummon vihkiastiasto, ei esillä, ei käytössä. Kerran kokeiltu kitaransoittoa, kitara ja lauluvihkot kaapin nurkassa. Ajateltu vaihtaa tyylikkäämpään vaatetukseen, jakut on kaapissa ja aina huppari päällä. Mainosmukeja, pelejä joita ei kukaan pelaa, koristeita joita ei koskaan laiteta esille, kirjoja joita ei lueta, jäätelökone, muovikippojen vuori. Tavaraa jota ei käytetä ja jota ei oikeastaan ikinä tarvitse korvata. Tai tavaraa jota on liikaa vastaavia.

Vaikka kipot, monta tarvitaan eväskippo x2, eiliset tähteet x2 ja salaattikulho = 5, kotoa löytyy kuitenkin useampia. Sitten kannatta miettiä, että minulla on tuo hylly, johon mahtuu järkevästi ja käytettävästi nämä 10kippoa. Se on sinulle sopiva määrä.

Muistoesineet ovat vaikeita, oma kanta on tähän, että jos ne eivät ole jossain esillä, niin ovat turhia. Lapsille voi olla joku oma laatikko per lapsi, johon kuratoi tärkeitä muistoja. Antaa sitten joskus lapselle tai pitää itse, jos lapsi ei siinä tilanteessa tarvitse. Esillä ei myöskään tarkoita kaikille esillä, minulla on vaatekaapin sisäseinässä taulu jossa on käydyiltä festareilta rannekkeita, kuvia, bändipaitojen rippeitä ja muita muistoja. Ei sitä kukaan näe paitsi minä joka kerta, kun avaan kaapin oven. On myös pieni sydänlaatikko hyllyn päällä minkä sisällä on muistoja nykyisestä ja menneistä suhteista, välillä niitä selailen.

Olen samaa mieltä siitä, että karsinnassa lähtee ennen kaikkea turhat kaapintäytteet. Minä poistin mm.

-vaatteita: muutamia, joita en koskaan käytä (esim. väärä koko) ja suurin osa sellaisia, jotka ovat olleet jo pari vuotta tekstiilijätekamaa (näitä korvaamaan toki joutuu hankkimaan välillä uusia mutta ei niillä yliloppuunkäytetyillä kaapissa mitään tee) + sama koskien joitakin kenkiä

- lakanoita ja pyyhkeitä ym. jotka joko olivat nähneet liikaakin käyttöä tai, jotka eivät koskaan tulisi valituiksi käyttöön (opiskelijana ja aika pitkään sen jälkeenkin minulla oli erittäin sekalainen setti pääosin lahjaksi saatuja tekstiilejä, ostin tilalle haluamiani laadukkaita ja yhteneviä, sillä en halunnut esim. parisänkyyn karheaa puuvillaa kolmessa eri kuosissa samanaikaisesti)

- papereita tärkeiden papereiden laatikosta, jonne laitan myös sinänsä tärkeitä papereita, joita kuitenkaan ei ole aihetta säilyttää ikuisesti eli välillä on syytä käydä niitä läpi (postissa toki tulee näitä lisää mutta eivät ole ostos)

- toimimattomia mainoskyniä ym. ei laadukasta (pärjään nyt nykyisillä pitkään, mutta ostin hyviä kyniä kun oli siihen mahdollisuus laittaa rahaa, kirjoitan käsin ja piirrän aika paljon ja hyvä kynä on hyvä kynä kun taas huono ei ole)

- vanhoja muovirasioita koska eivät ole enää turvallisia ruuan säilytyksessä (tilalle ostin lasisia, jotka kestävät paljon pidempään ja joita voi käyttää myös uunivuokina, joita minulla ei ennen ollut riittävästi)

- muutama saamani epäonnistunut lahja ja aika paljon epämääräistä, jopa rikkinäisiä sälää, jotka oli vain sullottu kaappiin ja joilla ei ole muuta kuin kaappitilanviejän rooli (en todellakaan hanki mitään vastaavaa tilalle)

- vanhentutta kosmetiikkaa ja sellaisia tuotteita, joista sain esim. allergisen reaktion (kuluvaa tavaraa, joka lisäksi vanhentuu eli ostan uusia mutta vähemmän kuin ennen koska olen nyt löytänyt itselleni sopivat tuotteet)

- täysin eri elämänvaiheeseen kuulunutta tavaraa kuten teininä käyttämiäni juttuja ja opiskelupapereita, joilla ei ole enää käyttöä + kokoajan tulee uutta tietoa eli mieluummin seuraan ajantasaista tilannetta

- joitakin kirjoja, DVD-levyjä yms. joista en pitänyt enkä lukisi tai katsoisi uudelleen (kirjoja ostan lisää, pääosin e-kirjoina koska luen paljon ja hyvät kirjat luen myös moneen kertaan uudelleen)

En näe mitä hyötyä tai iloa minulle olisi ollut yllä mainittuja säilyttää. En ole minimalistia nähnytkään mutta en halua, että kodissani on täysin turhia juttuja. Nyt kun tiedän paremmin mitä jo omistan ja esimerkiksi millaisia vaatteita oikeasti käytän, teen vähemmän virheostoksia sekä turhia hankintoja ja ylipäätään ostan vähemmän. Myös siivous on helppoa kun kaikelle on oma paikkansa.

Toisaalta ostin kyllä sellaisia juttuja, joita en ehkä olisi ilman raivausta tullut hankkineeksi; aloin kiinnittämään enemmän huomiota siihen mitä oikeasti kotiini haluan ja sen myötä hankin muutaman esineen. Todennäköisesti pidän ne aina, sillä ne ovat monellakin tapaa minulle merkityksellisiä. Osteluhimoa tai myöskään karsimishimoa ei muodostunut vaan nykyinen määrä tuntuu riittävällä. Sen ylläpito (esim. kuluneet vaatteet ja turhat paperit) toki vaatii jonkin verran vaivannäköä jatkossakin.

Olen tänä vuonna käynyt 3 jrt myymässä ilmaiskirppisillä ja tienasin vajaa 300 e.

Tämä oli minusta hauskaa. Vietin aikaa eri ystävieni kanssa.

Joka kerta vaihdoin ystäväni kanssa jotain.

Jokaisen kerran jälkeen otin kuvan, missä oli kaikki myytävät ja listan mitä haluaisin. Mm punaista villalankaa, teetä, kenkälankkia jne.

Joka kerta sain jotain vaihdossa.

Siivouspåivään on puoli vuotta. Taas otin uuden kuvan. Nainen, joka käy myymässä kirppiksillä vastasi. Sai 2 Ikean kassillista tarpeetonta, minä sain 3 kg sokeria. Nämä oli olleet 3 krt myynnissä kirppiksellä, ei mielenkiintoa. Oikein onnistunut vaihto.

Tänään siivosin vaatekaappini.

Karsin yhden kassillisen vaatetta pois.

Sisko saa ensin katsoa haluaako jotain itselleen ja loput kierrätän.

Muutaman vaatteen halusi tyttäreni, joten ne jäävät vielä meille, mutta toivottavasti pääsevät nyt aktiiviseen käyttöön.

Pesin pölyt pois tasoilta ja viikkasin syys- ja talvivaatteet kesävaatteiden tilalle.

Aion seuraavaksi ostaa kesävaatteille vetoketjullisen säilytyspussin, jotta säilyvät ilmavasti ja pölyltä piilossa. Samalla aion satsata samettipintaisiin henkareihin.

Vastaan myös tuohon että eikö tavaraa osteta lisää karsimisen jälkeen? Suurimmaksi osaksi ei, mutta tottakai käyttötavaraa ja jotain uutta tulee ostettua silloin tällöin. Suurimmaksi osaksi tilanne on ainakin itselläni se, että käytän loppuun ja karsin tavaroita, joita on määrällisesti aivan liikaa ja pärjään paremmin vähemmällä. Esim. kosmetiikkaa on saattanut olla ihan liian monta purkkia yhteen tarkoitukseen kun yksi tai kaksi riittäisi. Vaikka jotain huulipunia, en tarvitse 10 tai 15 huulipunaa, vaan 3-5 on hyvä määrä, jossa vaihtelumahdollisuuksia on edelleen, mutta tuotteita ei jää vanhentumaan kaapin perälle ja ehdin aidosti nauttia jokaisesta huulipunasta ja käyttää niitä usein. Tai vaikka kasvovoide tai hoitoaine tai ripsiväri jne. Eli olen käyttänyt tuotteita loppuun, mutta en ole ostanut tilalle, muuta kuin akuuttiin tarpeeseen tai vaihtelun vuoksi uuden, niin että tuotteiden kokonaismäärä on järkevä.

Samoin vaatteita, esim alushousuja en ole ostanut uusia 4 vuoteen vaan käyttänyt vanhoja ja heittänyt rikkinäisiä ja kuluneita pois. Sama farkuissa, paidoissa ym. Tilanne on ollut joskus se että mulla on 10 paria melkein samanlaisia farkkuja, joten niitä olen käyttänyt loppuun enkä ole ostanut uusia, paitsi satunnaisesti tarpeeseen (esim mustat farkut töihin, tummansiniset suorat housut jne). Mutta tavoite on se, että mulla ei enää oo vaatekaapissa 10 paria farkkuja, 50 alushousut, 20 perustoppia jne. Vaan sen verran kuin tarvitsen.

Suurin osa karsimistani tavaroista on juuri näitä, joita on ollut määrällisesti aivan liikaa. Ja suurimman osan tilalle en osta mitään ja se on juuri se pointti. Ja niiden karsiminen ja loppuu käyttäminen jatkuu edelleen ja nautin kyllä siitä että voin todeta käyttäneeni jotain housuja koko rahan edestä aivan roskiskuntoon ja sitten heittää ne pois. Kiva tunne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt haluan sanoa varoituksen sanan. Itsellä lähti karsiminen ja konmaritus lapasesta niin, että tärkeitäkin tavaroita on tullut heitettyä pois. Yhdysvalloissa tällekin on sairausluokitus, joku pakonomainen karsiminen tms, ei kuitenkaan siivoaminen. Mä oon tunnistanut laukaisevan tekijän. Jos olen kylässä sukulaisella, jolla on hirveästi tavaraa, niin kotona alan siivota ja hinkata ja pakata JOTAIN pois! Myös töissä olen kiikuttanut tavaraa roskikseen salaa, kun meillä on pari hamstraajaa siellä ja mua alkoi ahdistaa se hamstraaminen. Palotarkastajakin huomautti tavararöykkiöistä ja sain siunauksen kiikuttaa jätelavalle sitä roinaa salaa.

Tosi hyvä ja tärkeä näkökulma! Karsimisen pitää olla mukavaa ja inspiroivaa, eikä pakkomielteistä ja ihan koko ajan mielessä olevaa.

Luen tätä ketjua välillä ihan kiinnostuksen vuoksi, vaikka itse olen enemmän maksimalisti kuin minimalisti. Hamstraajana en itseäni kyllä pidä, joku toinen voi olla toista mieltä. Mietin aina kierrätyäessä, voisiko tavaraa yhä käyttää vaikka toisin, muokata - ja tarvitaanko sitä kuitenkin taas kohta.

Minua usein mietityttää, että tosiaanko ihmiset karsivat eivätkä sitten osta uutta tilalle ja eikö tule lopulta kulutettua enemmän - ja käytettyä aika paljon rahaa ja aikaa taas uusien etsimiseen? Ostan itse useimmiten monenlaista alennusmyynneistä yli senhetkisen tarpeen, mutta sitten kyllä todellakin käytän tavaraa, kun entisistä joutuu luopumaan ja aina se on myös mieleistä. En osta lainkaan enää ihan kivaa.

En mitenkään ole käytännössä todennut, että vaikka 10 vuotta sitten ostetut vaatteet olisivat olleet huonoja ostoksia. Nyt niitä käyttävät myös tyttäret ja laatu on nykypäiväistä parempaa. Ihan kauhistuttaa, että pitäisi aina laukata kaupassa etsimässä kelpoa tämän päivän tavarasta milloin mihinkin juhlaan tai ihan arkikäyttöön, kun on tarve. Toki yhä ostan, kun teen edukkaita löytöjä, mutta periaate on sama, enemmän kun osuu kohdalle hyvät kaupat ja näin voin ohittaa paljon huonoa, sen määrä kun vaan lisääntyy.

Tulipa pitkä kirjoitus ja toki itsekin jotain myös karsin ja ostamisia mietin, mutta myös sitä, meneeköhän joillain karsimistouhu liiallisuuksiin.

Mä en ylipäätään osta enää juuri mitään. En osta alennusmyynneistä varastoon vaan ostan sitten kun tarvitsen. Nykyään lähes aina on joku alekampanja menossa, joten harvoin tarvitsee ostaa mitään ovh-hinnalla. Ja kun ostaa vähän, ei silläkään olisi väliä.

Karsimisen ja laatuun panostamisen jälkeen on syntynyt tasapaino, kaikki tarpeellinen on ja jatkuvasti ei tarvitse ostaa uutta, koska tavara on laadukasta.

Mä tarttisin kunnon alushousuja ja sukkia kasan samanlaisia. Sukkia joskus ostin Hulluilta Päiviltä ja ne oli tosi hyviä, joten ostin samanmerkkisiä seuraavilta Hulluilta Päiviltä, mutta se onkin merkittävästi heikkolaatuisempia... Nyt mulla on kaksia melkein samanlaisia sukkia, joita ei kuitenkaan voi kasana parittaa keskenään. ://

Alushousuissa ei ole parittamisongelmaa, mutta mulla on sekalainen kasa kulahtaneita alkkareita ja ne olisi helpointa korvata kaikki kerralla.

Mistähän löytäisi hyviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt haluan sanoa varoituksen sanan. Itsellä lähti karsiminen ja konmaritus lapasesta niin, että tärkeitäkin tavaroita on tullut heitettyä pois. Yhdysvalloissa tällekin on sairausluokitus, joku pakonomainen karsiminen tms, ei kuitenkaan siivoaminen. Mä oon tunnistanut laukaisevan tekijän. Jos olen kylässä sukulaisella, jolla on hirveästi tavaraa, niin kotona alan siivota ja hinkata ja pakata JOTAIN pois! Myös töissä olen kiikuttanut tavaraa roskikseen salaa, kun meillä on pari hamstraajaa siellä ja mua alkoi ahdistaa se hamstraaminen. Palotarkastajakin huomautti tavararöykkiöistä ja sain siunauksen kiikuttaa jätelavalle sitä roinaa salaa.

Tosi hyvä ja tärkeä näkökulma! Karsimisen pitää olla mukavaa ja inspiroivaa, eikä pakkomielteistä ja ihan koko ajan mielessä olevaa.

Luen tätä ketjua välillä ihan kiinnostuksen vuoksi, vaikka itse olen enemmän maksimalisti kuin minimalisti. Hamstraajana en itseäni kyllä pidä, joku toinen voi olla toista mieltä. Mietin aina kierrätyäessä, voisiko tavaraa yhä käyttää vaikka toisin, muokata - ja tarvitaanko sitä kuitenkin taas kohta.

Minua usein mietityttää, että tosiaanko ihmiset karsivat eivätkä sitten osta uutta tilalle ja eikö tule lopulta kulutettua enemmän - ja käytettyä aika paljon rahaa ja aikaa taas uusien etsimiseen? Ostan itse useimmiten monenlaista alennusmyynneistä yli senhetkisen tarpeen, mutta sitten kyllä todellakin käytän tavaraa, kun entisistä joutuu luopumaan ja aina se on myös mieleistä. En osta lainkaan enää ihan kivaa.

En mitenkään ole käytännössä todennut, että vaikka 10 vuotta sitten ostetut vaatteet olisivat olleet huonoja ostoksia. Nyt niitä käyttävät myös tyttäret ja laatu on nykypäiväistä parempaa. Ihan kauhistuttaa, että pitäisi aina laukata kaupassa etsimässä kelpoa tämän päivän tavarasta milloin mihinkin juhlaan tai ihan arkikäyttöön, kun on tarve. Toki yhä ostan, kun teen edukkaita löytöjä, mutta periaate on sama, enemmän kun osuu kohdalle hyvät kaupat ja näin voin ohittaa paljon huonoa, sen määrä kun vaan lisääntyy.

Tulipa pitkä kirjoitus ja toki itsekin jotain myös karsin ja ostamisia mietin, mutta myös sitä, meneeköhän joillain karsimistouhu liiallisuuksiin.

Mä en ylipäätään osta enää juuri mitään. En osta alennusmyynneistä varastoon vaan ostan sitten kun tarvitsen. Nykyään lähes aina on joku alekampanja menossa, joten harvoin tarvitsee ostaa mitään ovh-hinnalla. Ja kun ostaa vähän, ei silläkään olisi väliä.

Karsimisen ja laatuun panostamisen jälkeen on syntynyt tasapaino, kaikki tarpeellinen on ja jatkuvasti ei tarvitse ostaa uutta, koska tavara on laadukasta.

Mulla myös tämä. Ennen tein kunnon ostoslistan mitä kaikkea tarvitsenkaan tai "tarvitsen" kun on taas hullut päivät tai 3+1 päivät tai mammuttimarkkinat tms. Ja sitten tarttui vielä kaikkea ylimääräistä tarjoustuotetta mukaan. Nykyään käyn näillä alepäivillä jos satun liikkumaan muutenkin ko. kaupan suunnalla tai käymään juuri siinä kaupassa, jossa on alet. Tai jos satun huomaamaan että oho, hiuslakka on loppu, sepä on mammuttimarkkinoilla tarjouksessa, niin silloin ostan sen. Mutta kaikenlaisia alennuksia on siellä täällä jatkuvasti ja juuri se, että ostanko nyt ripsivärin normihinnalla vaikka 17,90 vai alennuksesta kympillä niin sillä ei ihan älyttömästi ole väliä, kun ostaa harvoin ja tarpeeseen. Ja harvoin ostaminen aiheuttaa sen että oikeasti nauttii vaikka siitä ihanasta huulikiillosta täysillä ja siitä tulee hyvä fiilis kerta toisensa jälkeen, eikä niin että se menee kaappiin 20 muun joukkoon ja nopeasti hukkuukin sinne massaan ja jopa unohtuu kokonaan. Ja puolen vuoden päästä tajuan, että ainiin mulla on tällainenkin, no enpä ole muistanut käyttää.

Tavarapaljous ja hamstraaminen on nimenomaan 1940-ja 1950-luvulla syntyneiden ikäluokkien ongelma. He hamstraavat tavaraa ja harrastavat ostelua. Nyt tyhjätään tavaraa suurten ikäluokkien asunnoista, kuolinpesistä ja kesämökeiltä. Ja tavaraa on hamstrattu paljon. Vuosikymmenien aikana lattiasta kattoon asti! Hamstraus tulee ilmi usein vasta, kun henkilö on kuollut ja asuntoa aletaan tyhjentää. Monelle perheelle ja lähiomaiselle tulee järkytyksenä sukulaisen pitkään jatkunut hamstrausharrastus.

Suurten ikäluokkien omakotitaloissa on pahimmillaan kolme kerrosta täynnä tavaraa. Kerrostalo- ja rivitaloasunnoissa tasot, kaapit, komerot, vaatehuoneet ja varastot pullistelevat tavaraa. Omakotitalossa talo, varastot, autotallit ja liiterit ratkeavat liitoksistaan. Joillakin on lisäksi vuokravarasto, josta maksetaan vuokraa joka kuukausi.

Sanoma- ja aikakausilehtiä, koriste-esineita, astioita, huonekaluja, kodintekstiilejä, vaatteita, kenkiä ja harrastusvälineitä. Ja suurin osa tästä tavaramäärästä on täysin turhaa. Kukaan järkevä ihminen ei esimerkiksi tarvitse viittäkymmentä (50) paria erilaisia korkokenkiä. Jokaiseen juhlaan ja kissanristiäisiin ei tarvitse ostaa uusia vaatteita, kenkiä ja asusteita. Monissa juhlissa voi käyttää samaa asua.

Naisten ongelmana on usein kaupoissa kuljeskelu, turhat heräteostokset ja verkkokaupoista ostelu ajanvietteenä. Ostetaan kasapäin mm. vaatteita, kenkiä, laukkuja, meikkejä ja koruja. Suurinta osaa näistä ei käytetä koskaan. Verkkokaupasta ostettuja tavaroita palautellaan matalalla kynnyksellä. Verkkokaupan paketteja palautetaan ja kuljetellaan ympäri maapalloa. Turhille palautuksille pitäisi laittaa maksu!

Miehillä ongelmana on mm. vaatteet, harrastusvälineet, elektroniikka, tekniikan alan lehdet ja loputtomat autotalliprojektit. Näistä ei tule valmista, mutta mistään ei voi luopua.

https://www.youtube.com/c/aurikatariina

https://www.meillakotona.fi/artikkelit/huoletonta-kerailya-vai-pakonoma…

https://anna.fi/hyvinvointi/itsetuntemus/hamstraaja-ei-pysty-luopumaan-…

Vierailija kirjoitti:

Joku kyseli, etteikö tavaraa osteta sitten lisää. Lyhyt vastaus on, ettei ostella.

Toki jotkut tavarat kuluu, kuten vaikka vaatteet tai viltit. Jotkut asiat menettävät merkityksensä, lapset kasvaa jostain leluista yli ja saa ostaa uusia ja laittaa vanhoja pois, kynttilöitä poltetaan ja sitten ostetaan uusia. Mutta tarkoituksena on löytää ne tavarat jotka ovat sinulle nykyisessä elämäntilanteessa tarpeellisia.

Sitten niiden tavaroiden kanssa jotka voivat olla tulevaisuudessa tarpeellisia kannattaa olla varovainen. Jos toinen lapsi ei haluakaan luistella, säilöt luistimia turhaan viisi vuotta ja sitte ovatkin jo kaapissa haperoituneet ja pitää laittaa roskiin, kun olisi voinut heti myydä. Tässä pitää arvioida paljonko sinulla on tilaa, kuinka todennäköisesti tavaraa tarvitset, kauan tavara säilyy hyvänä ja rahallinen arvo vs rahatilanne.

Suurin osa tavarasta jota karsitaan on täysin turhaa. Muistoina säilytetty jotain astiastoja, koska mummon vihkiastiasto, ei esillä, ei käytössä. Kerran kokeiltu kitaransoittoa, kitara ja lauluvihkot kaapin nurkassa. Ajateltu vaihtaa tyylikkäämpään vaatetukseen, jakut on kaapissa ja aina huppari päällä. Mainosmukeja, pelejä joita ei kukaan pelaa, koristeita joita ei koskaan laiteta esille, kirjoja joita ei lueta, jäätelökone, muovikippojen vuori. Tavaraa jota ei käytetä ja jota ei oikeastaan ikinä tarvitse korvata. Tai tavaraa jota on liikaa vastaavia.

Vaikka kipot, monta tarvitaan eväskippo x2, eiliset tähteet x2 ja salaattikulho = 5, kotoa löytyy kuitenkin useampia. Sitten kannatta miettiä, että minulla on tuo hylly, johon mahtuu järkevästi ja käytettävästi nämä 10kippoa. Se on sinulle sopiva määrä.

Muistoesineet ovat vaikeita, oma kanta on tähän, että jos ne eivät ole jossain esillä, niin ovat turhia. Lapsille voi olla joku oma laatikko per lapsi, johon kuratoi tärkeitä muistoja. Antaa sitten joskus lapselle tai pitää itse, jos lapsi ei siinä tilanteessa tarvitse. Esillä ei myöskään tarkoita kaikille esillä, minulla on vaatekaapin sisäseinässä taulu jossa on käydyiltä festareilta rannekkeita, kuvia, bändipaitojen rippeitä ja muita muistoja. Ei sitä kukaan näe paitsi minä joka kerta, kun avaan kaapin oven. On myös pieni sydänlaatikko hyllyn päällä minkä sisällä on muistoja nykyisestä ja menneistä suhteista, välillä niitä selailen.

Vai tekniikan alan lehdet ongelma, minähän en TM ja Tuulilasi -lehdistäni luovu!

Meillä nuoremmilla on sitten vain johonkin keräilyharrastukseen tai muuhun harrastukseen liittyviä esineitä, tarkasti valikoituna eikä vähän sitä sun tätä kaikkea hamstrattuna.

Toki ehkä 50-luvulla syntyneet vanhempani kokivat jonkinlaisen herätyksen kun heidän vanhempansa kuoleman jälkeen oli siivottava taloja. Pula-ajan eläneillä oli tallessa kaikenlaista arvotonta tyhjistä voirasioista lähtien :/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi mielenkiintoista kuulla tästä kokemuksestasi lisää. On niin vaikea tunnistaa se piste, jossa olisi hyvä lopettaa.

On totta, että karsimiseenkin voi jäädä koukkuun. Luulen ainakin, että itselläni karsimisesta voisi helposti tulla shoppailun korvike.

Vierailija kirjoitti:

Nyt haluan sanoa varoituksen sanan. Itsellä lähti karsiminen ja konmaritus lapasesta niin, että tärkeitäkin tavaroita on tullut heitettyä pois. Yhdysvalloissa tällekin on sairausluokitus, joku pakonomainen karsiminen tms, ei kuitenkaan siivoaminen. Mä oon tunnistanut laukaisevan tekijän. Jos olen kylässä sukulaisella, jolla on hirveästi tavaraa, niin kotona alan siivota ja hinkata ja pakata JOTAIN pois! Myös töissä olen kiikuttanut tavaraa roskikseen salaa, kun meillä on pari hamstraajaa siellä ja mua alkoi ahdistaa se hamstraaminen. Palotarkastajakin huomautti tavararöykkiöistä ja sain siunauksen kiikuttaa jätelavalle sitä roinaa salaa.

Kai se on niin, että jos joka päivä karsii tai ajattelee karsimista, niin se voi olla jo ongelma. Tietty loppuuhan ne tavaratkin jossain vaiheessa, mutta sitten katson silmät kiiluen toisten koteja, tai kesämökkejä oikotiellä, että perhana kun sais kuormalavan tuohon pihaan. Yksi herätys minulle oli kun mies pikkuisen suuttui kun työnsin sen golf- vaatteet ja työkaluliivin uffille. Tuli oikeasti niin paha mieli, että hetkeksi jätin sen vaatekaapin rauhaan.

Karsea akka olet! Pysykää siivousintoilijat pois toisten tavaroista! Omillenne tehkää mitä tykkäätte, mutta toisten tavaroihin ei kosketa! -Saati heitellä ilman lupaa roskiin. Häpeä!

Vierailija kirjoitti:

Meillä nuoremmilla on sitten vain johonkin keräilyharrastukseen tai muuhun harrastukseen liittyviä esineitä, tarkasti valikoituna eikä vähän sitä sun tätä kaikkea hamstrattuna.

Toki ehkä 50-luvulla syntyneet vanhempani kokivat jonkinlaisen herätyksen kun heidän vanhempansa kuoleman jälkeen oli siivottava taloja. Pula-ajan eläneillä oli tallessa kaikenlaista arvotonta tyhjistä voirasioista lähtien :/

On hamstraamista nuorillakin, vaikka eivät sitä sotaa ole kokenutkaan. Minulla ei nuorena ollut mitään ongelmaa liiallisesta tavarasta, mutta nyt monen lapsen äitinä voimat arjen hallintaan on vähäisemmät ja sitä myötä tavaraa on kertynyt ihan liikaa, vaikka ei varsinaista hastraamista olisikaan.

Nyt täytyy kyllä ryhdistäytyä. Tämä ketju on ollut oikein mainio monelta kantilta, herättää ajattelemaan ja saa monia vinkkejä.