tavarapaljous :(

Muuton jäljiltä kämppä on aivan tavaran vallassa. Tässä on hyvä sauma kerätä hyvää tavaraa kirppikselle, joka ei itselle mahdu eikä ole ollut enää käytössä. Eteisessä jo aikamoinen kasa odottamassa pois vientiä.

Vanhassa asunnossa oli ulkovarasto (rivitalo) ja vaatehuone. Uudessa asunnossa on alakerrassa häkkivarasto, eikä lainkaan vaatehuonetta. Paljon joutuu karsimaan. Monta säkkiä tavaraa on jo hävitetty ja vielä on reissu kaatopaikalle. On se kumma kuinka nurkissa on ollut tilaa säilyttää useita vanhoja läppäreitä ja kännyköitä ja pari muovikassillista tyhjiä kaasupatruunoita (vaelluksilta) kun en ole niitä osannut asianmukaisesti hävittää. Nyt on pakko.

Muutama huonekalu menee hankintaan, koska tilaa tarvitaan nyt eri lailla. Mutta edelleen ihmettelen mihin saa järkevästi kaksi pyykkitelinettä (kokoontaitettavaa, mutta leveän tilan kaipaavaa) ja silityslaudan. Eivät ole kivoja esillä, eikä mikään kaappi ole suunniteltu sellaisia varten.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ystävä, jonka asunto pursuaa tavaraa niin ettei meinaa kahvipöytään vieras mahtua. Tasot, pöydät ja hyllyt pullistee esim. kaiken maailman lippulappusia, tyhjiä muovipurkkeja, muovisia säilytysastioita, pattereita ja roinaa. :/ Olen yrittänyt saada häntä vähentämään tavaraa ja tekemään kunnon siivouksen, mutta neuvot kaikuu kuuroille korville. Tuntuu, että hänellä on elämänhallinta muutenkin tällä hetkellä vähän hukassa, mutta mitään neuvoja hän ei ota vastaan. 

Tavarat ja tavarapaljous on henkilökohtainen asia. Vaikka kuinka haluaisi että ystävät ja läheiset vähentävät tavaroitaan niin se on heidän asiansa ja neuvominen ei kannata. Ei tässä eikä melkein missään muussakaan asiassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten aina, tavarapaljous herättää paljon tunteita ja keskustelua. Onneksi itse olen päässyt roinan poisheiton makuun jo vuosia sitten. Elämä helpottui radikaalisti ja keveni mielessäkin, kun tiesi, ettei kaaos kaadu kaappia avatessa syliin.

Äitini on aina ollut hamsteri ja on edelleen, vaikka olen sanonut, että vie tavarasi kirppikselle, en minä ainakaan aio niitä "periä" sinulta, kun omiakin olen vuosia vähentänyt minimiin. Ei auta. Äiti on sotasukupolvea, jolloin kenkiäkään ei ollut lapsikatraalla kuin yksi pari ja piti lasten vuorotellen käydä ulkona sen takia. Sama pelkotaktiikka kaikkeen: jos vcaikka tarpeellista vahingossa heittää pois.

Ja on sitä heittänytkin joskus yli-innossa tarpeellistakin pois. Konmaritukset siis saa unohtaa, koska mieli ihmisellä heiluu ja muuttuu. Tänään rakastan yhtä esinettä, vuoden päästä rakastankin toista ja luultavasti juuri sitä menetettyä tavaraa.

Kun pitää minimissä kaiken, on kaikkea sopivasti, mutta ei liikaa.

Toisaalta inflaatio on kovassa nousussa koko ajan, ja globaalit alihankintaketjut ovat yskineet jo vuosikausia. Se voi olla - ja olisikin elämän ironiaa kaikille hamsterisukupolvien konmari-jälkeläisille - että jossain kohtaa ollaan ihan pirun iloisia siitä, että jos ei meillä itsellämme niin vanhemmillamme ja sukulaisillamme on tarpeellista tavaraa kaapit täynnä.

Kierrämme kehää, mutta kyllä ja ei. Fakta on, että tästä lähtien kaikki vaan kallistuu. Silti moni asia ei ole hyödyksi iloksi kaapin perällä. Ei toisen maailmansodan pulaaikanakaan iloittu 1800-luvun alun keittiövälineistä. Oli jo ihan uudet menetelmät.

Hyvälaatuiset asiat säilyttävät arvonsa, rikkinäiset voi korjauttaa tässä ja nyt, mutta muuten hiertävät kengät, käyttämättömät urheiluvälineet ja vanhat cd-levyt tuskin auttavat edes tulevaisuudessa.

Jep. Näiltä pula-aikojen povaajilta tekisi mieli saada tarkempi analyysi siitä, miten inflaatio tai logistiikkaongelmat taikovat risoista urheiluvälineistä, vääränkokoisista lakanoista ja 20:sta ylimääräisestä haarukasta yhtäkkiä tuikitarpeellisia.

Onko kukaan pula-aikojen povaaja kehottanut säästämään mitään rikkinäistä? Miten tällainen provosoituminen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ystävä, jonka asunto pursuaa tavaraa niin ettei meinaa kahvipöytään vieras mahtua. Tasot, pöydät ja hyllyt pullistee esim. kaiken maailman lippulappusia, tyhjiä muovipurkkeja, muovisia säilytysastioita, pattereita ja roinaa. :/ Olen yrittänyt saada häntä vähentämään tavaraa ja tekemään kunnon siivouksen, mutta neuvot kaikuu kuuroille korville. Tuntuu, että hänellä on elämänhallinta muutenkin tällä hetkellä vähän hukassa, mutta mitään neuvoja hän ei ota vastaan. 

Tavarat ja tavarapaljous on henkilökohtainen asia. Vaikka kuinka haluaisi että ystävät ja läheiset vähentävät tavaroitaan niin se on heidän asiansa ja neuvominen ei kannata. Ei tässä eikä melkein missään muussakaan asiassa.

Sekä käyttötavaran hamstraus että roskan "säästäminen" ja tavarapaljous kertovat ikävä kyllä siitä, että elämänhallinnassa on ongelmia. Pikemmin näkisin hamstrauksen ja/tai siivouksen puutteen oireena jostain ihan muusta. Toki se tavarapaljous voi sitten olla se asia, joka vie viimeisetkin voimat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten aina, tavarapaljous herättää paljon tunteita ja keskustelua. Onneksi itse olen päässyt roinan poisheiton makuun jo vuosia sitten. Elämä helpottui radikaalisti ja keveni mielessäkin, kun tiesi, ettei kaaos kaadu kaappia avatessa syliin.

Äitini on aina ollut hamsteri ja on edelleen, vaikka olen sanonut, että vie tavarasi kirppikselle, en minä ainakaan aio niitä "periä" sinulta, kun omiakin olen vuosia vähentänyt minimiin. Ei auta. Äiti on sotasukupolvea, jolloin kenkiäkään ei ollut lapsikatraalla kuin yksi pari ja piti lasten vuorotellen käydä ulkona sen takia. Sama pelkotaktiikka kaikkeen: jos vcaikka tarpeellista vahingossa heittää pois.

Ja on sitä heittänytkin joskus yli-innossa tarpeellistakin pois. Konmaritukset siis saa unohtaa, koska mieli ihmisellä heiluu ja muuttuu. Tänään rakastan yhtä esinettä, vuoden päästä rakastankin toista ja luultavasti juuri sitä menetettyä tavaraa.

Kun pitää minimissä kaiken, on kaikkea sopivasti, mutta ei liikaa.

Toisaalta inflaatio on kovassa nousussa koko ajan, ja globaalit alihankintaketjut ovat yskineet jo vuosikausia. Se voi olla - ja olisikin elämän ironiaa kaikille hamsterisukupolvien konmari-jälkeläisille - että jossain kohtaa ollaan ihan pirun iloisia siitä, että jos ei meillä itsellämme niin vanhemmillamme ja sukulaisillamme on tarpeellista tavaraa kaapit täynnä.

Kierrämme kehää, mutta kyllä ja ei. Fakta on, että tästä lähtien kaikki vaan kallistuu. Silti moni asia ei ole hyödyksi iloksi kaapin perällä. Ei toisen maailmansodan pulaaikanakaan iloittu 1800-luvun alun keittiövälineistä. Oli jo ihan uudet menetelmät.

Hyvälaatuiset asiat säilyttävät arvonsa, rikkinäiset voi korjauttaa tässä ja nyt, mutta muuten hiertävät kengät, käyttämättömät urheiluvälineet ja vanhat cd-levyt tuskin auttavat edes tulevaisuudessa.

Jep. Näiltä pula-aikojen povaajilta tekisi mieli saada tarkempi analyysi siitä, miten inflaatio tai logistiikkaongelmat taikovat risoista urheiluvälineistä, vääränkokoisista lakanoista ja 20:sta ylimääräisestä haarukasta yhtäkkiä tuikitarpeellisia.

Onko kukaan pula-aikojen povaaja kehottanut säästämään mitään rikkinäistä? Miten tällainen provosoituminen?

Jos lainaamasi viesti täyttää sinusta provosoitumisen määritelmän, ei ihme jos aihe menee muutenkin tunteisiin. Ymmärrätkö että puutut asiaan joka ei kuulu sinulle, eli siihen miten toiset järjestävät omia kotejaan?

Suurin osa porukasta suhtautuu asiaan ihan järkevästi, ne kotinsa tyhjiksi konmarittavat ovat vähemmistö, joka tuskin muutenkaan välittäisi maailmantilanteesta tai mistään muistakaan argumenteista. Ihmisiä voi hieman ärsyttää se, että jotkut täällä näyttävät kuvittelevan etteivät he itse ymmärrä, mistä heidän elämäntilanteessaan kannattaa hankkiutua eroon ja mistä ei. Sitä paitsi jo maailmantilanteenkin kannalta on fiksua laittaa tarpeeton tavara kiertoon silloin kun se on vielä hyvässä kunnossa, jolloin joku muu hyötyy siitä.

Tuskin henkilö, joka ei todellakaan välitä jostain tietystä urheilulajista tai tietyn artistin levyistä, alkaa fanittaa niitä sittenkään, kun kaupat eivät pursua tavaraa. Hyvä jos välineet ovat jo päätyneet jonkun sellaisen kotiin joka niitä arvostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten aina, tavarapaljous herättää paljon tunteita ja keskustelua. Onneksi itse olen päässyt roinan poisheiton makuun jo vuosia sitten. Elämä helpottui radikaalisti ja keveni mielessäkin, kun tiesi, ettei kaaos kaadu kaappia avatessa syliin.

Äitini on aina ollut hamsteri ja on edelleen, vaikka olen sanonut, että vie tavarasi kirppikselle, en minä ainakaan aio niitä "periä" sinulta, kun omiakin olen vuosia vähentänyt minimiin. Ei auta. Äiti on sotasukupolvea, jolloin kenkiäkään ei ollut lapsikatraalla kuin yksi pari ja piti lasten vuorotellen käydä ulkona sen takia. Sama pelkotaktiikka kaikkeen: jos vcaikka tarpeellista vahingossa heittää pois.

Ja on sitä heittänytkin joskus yli-innossa tarpeellistakin pois. Konmaritukset siis saa unohtaa, koska mieli ihmisellä heiluu ja muuttuu. Tänään rakastan yhtä esinettä, vuoden päästä rakastankin toista ja luultavasti juuri sitä menetettyä tavaraa.

Kun pitää minimissä kaiken, on kaikkea sopivasti, mutta ei liikaa.

Toisaalta inflaatio on kovassa nousussa koko ajan, ja globaalit alihankintaketjut ovat yskineet jo vuosikausia. Se voi olla - ja olisikin elämän ironiaa kaikille hamsterisukupolvien konmari-jälkeläisille - että jossain kohtaa ollaan ihan pirun iloisia siitä, että jos ei meillä itsellämme niin vanhemmillamme ja sukulaisillamme on tarpeellista tavaraa kaapit täynnä.

Kierrämme kehää, mutta kyllä ja ei. Fakta on, että tästä lähtien kaikki vaan kallistuu. Silti moni asia ei ole hyödyksi iloksi kaapin perällä. Ei toisen maailmansodan pulaaikanakaan iloittu 1800-luvun alun keittiövälineistä. Oli jo ihan uudet menetelmät.

Hyvälaatuiset asiat säilyttävät arvonsa, rikkinäiset voi korjauttaa tässä ja nyt, mutta muuten hiertävät kengät, käyttämättömät urheiluvälineet ja vanhat cd-levyt tuskin auttavat edes tulevaisuudessa.

Jep. Näiltä pula-aikojen povaajilta tekisi mieli saada tarkempi analyysi siitä, miten inflaatio tai logistiikkaongelmat taikovat risoista urheiluvälineistä, vääränkokoisista lakanoista ja 20:sta ylimääräisestä haarukasta yhtäkkiä tuikitarpeellisia.

Onko kukaan pula-aikojen povaaja kehottanut säästämään mitään rikkinäistä? Miten tällainen provosoituminen?

Jos lainaamasi viesti täyttää sinusta provosoitumisen määritelmän, ei ihme jos aihe menee muutenkin tunteisiin. Ymmärrätkö että puutut asiaan joka ei kuulu sinulle, eli siihen miten toiset järjestävät omia kotejaan?

Suurin osa porukasta suhtautuu asiaan ihan järkevästi, ne kotinsa tyhjiksi konmarittavat ovat vähemmistö, joka tuskin muutenkaan välittäisi maailmantilanteesta tai mistään muistakaan argumenteista. Ihmisiä voi hieman ärsyttää se, että jotkut täällä näyttävät kuvittelevan etteivät he itse ymmärrä, mistä heidän elämäntilanteessaan kannattaa hankkiutua eroon ja mistä ei. Sitä paitsi jo maailmantilanteenkin kannalta on fiksua laittaa tarpeeton tavara kiertoon silloin kun se on vielä hyvässä kunnossa, jolloin joku muu hyötyy siitä.

Tuskin henkilö, joka ei todellakaan välitä jostain tietystä urheilulajista tai tietyn artistin levyistä, alkaa fanittaa niitä sittenkään, kun kaupat eivät pursua tavaraa. Hyvä jos välineet ovat jo päätyneet jonkun sellaisen kotiin joka niitä arvostaa.

"Ymmärrätkö että puutut asiaan joka ei kuulu sinulle, eli siihen miten toiset järjestävät omia kotejaan?" Sorge, luulin, että täällä nimenomaan keskustellaan tästä asiasta, miten järjestellään ja miten ei ja mitä kukakin poistaa tai hamstraa. Alkuperäinen viesti, jota kommentoitiin, käsitteli ainakin minun mielestäni ymmärryksellä pula-ajan ihmisen maailmankuvaa ja kokemusmaailmaa, josta ei ole helppoa irrottautua. Ja kukaan ei ole puhunut mitään rikkinäisen säästämisestä. Eikä kukaan - ainakaan minä - ole sanallakaan vastustanut käyttökelpoisen tavaran pistämistä kiertoon.

Halusin vaan tulla kertomaan, että pääsin tänään eroon kahdesta vanhasta läppäristä kun vihdoin ja viimein sain aikaiseksi lähettää ne tietosuoja-ser-kierrätykseen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten aina, tavarapaljous herättää paljon tunteita ja keskustelua. Onneksi itse olen päässyt roinan poisheiton makuun jo vuosia sitten. Elämä helpottui radikaalisti ja keveni mielessäkin, kun tiesi, ettei kaaos kaadu kaappia avatessa syliin.

Äitini on aina ollut hamsteri ja on edelleen, vaikka olen sanonut, että vie tavarasi kirppikselle, en minä ainakaan aio niitä "periä" sinulta, kun omiakin olen vuosia vähentänyt minimiin. Ei auta. Äiti on sotasukupolvea, jolloin kenkiäkään ei ollut lapsikatraalla kuin yksi pari ja piti lasten vuorotellen käydä ulkona sen takia. Sama pelkotaktiikka kaikkeen: jos vcaikka tarpeellista vahingossa heittää pois.

Ja on sitä heittänytkin joskus yli-innossa tarpeellistakin pois. Konmaritukset siis saa unohtaa, koska mieli ihmisellä heiluu ja muuttuu. Tänään rakastan yhtä esinettä, vuoden päästä rakastankin toista ja luultavasti juuri sitä menetettyä tavaraa.

Kun pitää minimissä kaiken, on kaikkea sopivasti, mutta ei liikaa.

Toisaalta inflaatio on kovassa nousussa koko ajan, ja globaalit alihankintaketjut ovat yskineet jo vuosikausia. Se voi olla - ja olisikin elämän ironiaa kaikille hamsterisukupolvien konmari-jälkeläisille - että jossain kohtaa ollaan ihan pirun iloisia siitä, että jos ei meillä itsellämme niin vanhemmillamme ja sukulaisillamme on tarpeellista tavaraa kaapit täynnä.

Kierrämme kehää, mutta kyllä ja ei. Fakta on, että tästä lähtien kaikki vaan kallistuu. Silti moni asia ei ole hyödyksi iloksi kaapin perällä. Ei toisen maailmansodan pulaaikanakaan iloittu 1800-luvun alun keittiövälineistä. Oli jo ihan uudet menetelmät.

Hyvälaatuiset asiat säilyttävät arvonsa, rikkinäiset voi korjauttaa tässä ja nyt, mutta muuten hiertävät kengät, käyttämättömät urheiluvälineet ja vanhat cd-levyt tuskin auttavat edes tulevaisuudessa.

Ainakin Suomen maaseudulla oli talvi- ja jatkosodan aikana aika pitkälti vielä käytössä 1800-luvun keittiövälineitä, jos ei konkreettisesti sieltä asti niin saman mallin mukaan tehtyjä silti. Kaapin perällä olevat asiat eivät ole hyödyksi, mutta jos tapahtuisi x, y ja z (esim. uusia urheiluvälineitä ei Suomeen tulisi x vuoteen ja spotify/youtube ja/tai ylipäänsä netin käyttö lakkaisivat tai niitä eri syistä jouduttaisiin säännöstelemään), niin silloin voisi olla kiva, että joltakulta sukulaiselta tai kumminkaimalta löytyy ne sulkisvälineet tai jopa matin ja tepon kootut cd:llä. Eli että vaihtotalouden suuntaan voidaan mennä aika pienestäkin nykyjärjestyksen rikkoutumisesta, ja tällöin hamsterit, joita on vuosia haukuttu, ovatkin niitä, jotka ovat osoittautuneet fiksuiksi.

OT, mut siinä kyllä järki lähtisi, kun olisi pakko vaan luukuttaa Mattia ja Teppoa. 😂 t. turkulainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten aina, tavarapaljous herättää paljon tunteita ja keskustelua. Onneksi itse olen päässyt roinan poisheiton makuun jo vuosia sitten. Elämä helpottui radikaalisti ja keveni mielessäkin, kun tiesi, ettei kaaos kaadu kaappia avatessa syliin.

Äitini on aina ollut hamsteri ja on edelleen, vaikka olen sanonut, että vie tavarasi kirppikselle, en minä ainakaan aio niitä "periä" sinulta, kun omiakin olen vuosia vähentänyt minimiin. Ei auta. Äiti on sotasukupolvea, jolloin kenkiäkään ei ollut lapsikatraalla kuin yksi pari ja piti lasten vuorotellen käydä ulkona sen takia. Sama pelkotaktiikka kaikkeen: jos vcaikka tarpeellista vahingossa heittää pois.

Ja on sitä heittänytkin joskus yli-innossa tarpeellistakin pois. Konmaritukset siis saa unohtaa, koska mieli ihmisellä heiluu ja muuttuu. Tänään rakastan yhtä esinettä, vuoden päästä rakastankin toista ja luultavasti juuri sitä menetettyä tavaraa.

Kun pitää minimissä kaiken, on kaikkea sopivasti, mutta ei liikaa.

Toisaalta inflaatio on kovassa nousussa koko ajan, ja globaalit alihankintaketjut ovat yskineet jo vuosikausia. Se voi olla - ja olisikin elämän ironiaa kaikille hamsterisukupolvien konmari-jälkeläisille - että jossain kohtaa ollaan ihan pirun iloisia siitä, että jos ei meillä itsellämme niin vanhemmillamme ja sukulaisillamme on tarpeellista tavaraa kaapit täynnä.

Kierrämme kehää, mutta kyllä ja ei. Fakta on, että tästä lähtien kaikki vaan kallistuu. Silti moni asia ei ole hyödyksi iloksi kaapin perällä. Ei toisen maailmansodan pulaaikanakaan iloittu 1800-luvun alun keittiövälineistä. Oli jo ihan uudet menetelmät.

Hyvälaatuiset asiat säilyttävät arvonsa, rikkinäiset voi korjauttaa tässä ja nyt, mutta muuten hiertävät kengät, käyttämättömät urheiluvälineet ja vanhat cd-levyt tuskin auttavat edes tulevaisuudessa.

Ainakin Suomen maaseudulla oli talvi- ja jatkosodan aikana aika pitkälti vielä käytössä 1800-luvun keittiövälineitä, jos ei konkreettisesti sieltä asti niin saman mallin mukaan tehtyjä silti. Kaapin perällä olevat asiat eivät ole hyödyksi, mutta jos tapahtuisi x, y ja z (esim. uusia urheiluvälineitä ei Suomeen tulisi x vuoteen ja spotify/youtube ja/tai ylipäänsä netin käyttö lakkaisivat tai niitä eri syistä jouduttaisiin säännöstelemään), niin silloin voisi olla kiva, että joltakulta sukulaiselta tai kumminkaimalta löytyy ne sulkisvälineet tai jopa matin ja tepon kootut cd:llä. Eli että vaihtotalouden suuntaan voidaan mennä aika pienestäkin nykyjärjestyksen rikkoutumisesta, ja tällöin hamsterit, joita on vuosia haukuttu, ovatkin niitä, jotka ovat osoittautuneet fiksuiksi.

OT, mut siinä kyllä järki lähtisi, kun olisi pakko vaan luukuttaa Mattia ja Teppoa. 😂 t. turkulainen

Pohdin samaa :) Jos internetti olisi säännöstelty/rajattu/poissa ja joku tarjoaisi Mattia ja Teppoa lohdutukseksi cd:nä niin siinä vaiheessa käyttäisin sitä cd-levyä varmaan aseena.. :´´D

Tarjosin peräkonttikirppiksellä myymättä jääneitä tavaroita sukulaisille ja uuteen kotiin pääsi 7 tavaraa ja yksi iso vaatekassi. Ison lipaston taso tyhjeni näistä tavaroista, mikä vapauttava tunne! Loput tavarat kierrätän.

Seuraava projekti on käydä läpi lasten vaatekaapit ja laittaa pieneksi jääneet vaatteet kiertoon.

Syksy on kiva aloittaa puhtaalta pöydältä, ilman tavarataakkoja.

Kannattaa viedä toimimattomat pienelektroniikka ja johdot kauppojen Ser-kierrätyspisteisiin. Ilmaista.

Vierailija kirjoitti:

Tarjosin peräkonttikirppiksellä myymättä jääneitä tavaroita sukulaisille ja uuteen kotiin pääsi 7 tavaraa ja yksi iso vaatekassi. Ison lipaston taso tyhjeni näistä tavaroista, mikä vapauttava tunne! Loput tavarat kierrätän.

Seuraava projekti on käydä läpi lasten vaatekaapit ja laittaa pieneksi jääneet vaatteet kiertoon.

Syksy on kiva aloittaa puhtaalta pöydältä, ilman tavarataakkoja.

Sukulainen tulee mökille ja tuo tuliaisina aina vanhoja tavaroitaan. Aiemmin tuli pino verhoja ja nyt eripari mukeja. Että tästä teille. Helvetti kun just haluaa eroon näistä. Osa on jotain teemaa että ei ihan roskiinkaan viitsi, mutta kun ovat eri paria kaiken muun kanssa. Ja sitten mainosmukeja. Kiva nakata omat ongelmat toisille.

Huom. tarjosin. Ihan itse saivat katsoa löytyykö jotain heille mieleistä.

Kannattaa laittaa stoppi sukulaisesi käytökselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarjosin peräkonttikirppiksellä myymättä jääneitä tavaroita sukulaisille ja uuteen kotiin pääsi 7 tavaraa ja yksi iso vaatekassi. Ison lipaston taso tyhjeni näistä tavaroista, mikä vapauttava tunne! Loput tavarat kierrätän.

Seuraava projekti on käydä läpi lasten vaatekaapit ja laittaa pieneksi jääneet vaatteet kiertoon.

Syksy on kiva aloittaa puhtaalta pöydältä, ilman tavarataakkoja.

Sukulainen tulee mökille ja tuo tuliaisina aina vanhoja tavaroitaan. Aiemmin tuli pino verhoja ja nyt eripari mukeja. Että tästä teille. Helvetti kun just haluaa eroon näistä. Osa on jotain teemaa että ei ihan roskiinkaan viitsi, mutta kun ovat eri paria kaiken muun kanssa. Ja sitten mainosmukeja. Kiva nakata omat ongelmat toisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten aina, tavarapaljous herättää paljon tunteita ja keskustelua. Onneksi itse olen päässyt roinan poisheiton makuun jo vuosia sitten. Elämä helpottui radikaalisti ja keveni mielessäkin, kun tiesi, ettei kaaos kaadu kaappia avatessa syliin.

Äitini on aina ollut hamsteri ja on edelleen, vaikka olen sanonut, että vie tavarasi kirppikselle, en minä ainakaan aio niitä "periä" sinulta, kun omiakin olen vuosia vähentänyt minimiin. Ei auta. Äiti on sotasukupolvea, jolloin kenkiäkään ei ollut lapsikatraalla kuin yksi pari ja piti lasten vuorotellen käydä ulkona sen takia. Sama pelkotaktiikka kaikkeen: jos vcaikka tarpeellista vahingossa heittää pois.

Ja on sitä heittänytkin joskus yli-innossa tarpeellistakin pois. Konmaritukset siis saa unohtaa, koska mieli ihmisellä heiluu ja muuttuu. Tänään rakastan yhtä esinettä, vuoden päästä rakastankin toista ja luultavasti juuri sitä menetettyä tavaraa.

Kun pitää minimissä kaiken, on kaikkea sopivasti, mutta ei liikaa.

Toisaalta inflaatio on kovassa nousussa koko ajan, ja globaalit alihankintaketjut ovat yskineet jo vuosikausia. Se voi olla - ja olisikin elämän ironiaa kaikille hamsterisukupolvien konmari-jälkeläisille - että jossain kohtaa ollaan ihan pirun iloisia siitä, että jos ei meillä itsellämme niin vanhemmillamme ja sukulaisillamme on tarpeellista tavaraa kaapit täynnä.

Kierrämme kehää, mutta kyllä ja ei. Fakta on, että tästä lähtien kaikki vaan kallistuu. Silti moni asia ei ole hyödyksi iloksi kaapin perällä. Ei toisen maailmansodan pulaaikanakaan iloittu 1800-luvun alun keittiövälineistä. Oli jo ihan uudet menetelmät.

Hyvälaatuiset asiat säilyttävät arvonsa, rikkinäiset voi korjauttaa tässä ja nyt, mutta muuten hiertävät kengät, käyttämättömät urheiluvälineet ja vanhat cd-levyt tuskin auttavat edes tulevaisuudessa.

Jep. Näiltä pula-aikojen povaajilta tekisi mieli saada tarkempi analyysi siitä, miten inflaatio tai logistiikkaongelmat taikovat risoista urheiluvälineistä, vääränkokoisista lakanoista ja 20:sta ylimääräisestä haarukasta yhtäkkiä tuikitarpeellisia.

Onko kukaan pula-aikojen povaaja kehottanut säästämään mitään rikkinäistä? Miten tällainen provosoituminen?

Jos lainaamasi viesti täyttää sinusta provosoitumisen määritelmän, ei ihme jos aihe menee muutenkin tunteisiin. Ymmärrätkö että puutut asiaan joka ei kuulu sinulle, eli siihen miten toiset järjestävät omia kotejaan?

Suurin osa porukasta suhtautuu asiaan ihan järkevästi, ne kotinsa tyhjiksi konmarittavat ovat vähemmistö, joka tuskin muutenkaan välittäisi maailmantilanteesta tai mistään muistakaan argumenteista. Ihmisiä voi hieman ärsyttää se, että jotkut täällä näyttävät kuvittelevan etteivät he itse ymmärrä, mistä heidän elämäntilanteessaan kannattaa hankkiutua eroon ja mistä ei. Sitä paitsi jo maailmantilanteenkin kannalta on fiksua laittaa tarpeeton tavara kiertoon silloin kun se on vielä hyvässä kunnossa, jolloin joku muu hyötyy siitä.

Tuskin henkilö, joka ei todellakaan välitä jostain tietystä urheilulajista tai tietyn artistin levyistä, alkaa fanittaa niitä sittenkään, kun kaupat eivät pursua tavaraa. Hyvä jos välineet ovat jo päätyneet jonkun sellaisen kotiin joka niitä arvostaa.

"Ymmärrätkö että puutut asiaan joka ei kuulu sinulle, eli siihen miten toiset järjestävät omia kotejaan?"

Sivusta ihmettelen, että eihän tuo toinen kirjoittaja tainnut sen pahempaa sanoa kuin että ehkä saatamme vielä tulevaisuudessa olla tyytyväisiä hamsterisukulaisten varastoista, kun pula-aika iskee. (Niistä hyödyllisistä tavaroista ehkä kuitenkin, eikä pestyistä jugurttipurkeista.)

Jostain syystä tässä ketjussa otetaan kovasti pulttia aina, kun joku pohtii tasapainoa tavarapulaan ja inflaation varautumisen ja toisaalta sekasotkun välttämisen välillä. Ehkä se johtuu siitä, että on kovalla vaivalla päästy sellaiseen rauhalliseen mielentilaan, että tavaraa ei tarvitse kerätä pahan päivän varalle vaan kaupat saavat toimia varastona jos joskus tulevaisuudessa jotain välttämättä tarvitsee. Muistaakseni Marie Kondon kirjassakin esitettiin samanlainen ajatus. Koti voi olla minimalistinen ja seesteinen. Ei tarvitse murehtia puuttuvista tavaroista, koska uuden saa aina.

Tuon seesteisen mielentilan sotkee, jos pitääkin yhtäkkiä alkaa murehtia mistä mitäkin saa. Se suututtaa.

On vain vähän tekopyhää syytellä kirjoittajaa puuttumisesta siihen, miten ihmiset järjestävät omia kotejaan, kun samalla sivulla joku kertoo ahdistuvansa ystävänsä tavaroista ja yrittävänsä painostaa tätä karsimaan niitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten aina, tavarapaljous herättää paljon tunteita ja keskustelua. Onneksi itse olen päässyt roinan poisheiton makuun jo vuosia sitten. Elämä helpottui radikaalisti ja keveni mielessäkin, kun tiesi, ettei kaaos kaadu kaappia avatessa syliin.

Äitini on aina ollut hamsteri ja on edelleen, vaikka olen sanonut, että vie tavarasi kirppikselle, en minä ainakaan aio niitä "periä" sinulta, kun omiakin olen vuosia vähentänyt minimiin. Ei auta. Äiti on sotasukupolvea, jolloin kenkiäkään ei ollut lapsikatraalla kuin yksi pari ja piti lasten vuorotellen käydä ulkona sen takia. Sama pelkotaktiikka kaikkeen: jos vcaikka tarpeellista vahingossa heittää pois.

Ja on sitä heittänytkin joskus yli-innossa tarpeellistakin pois. Konmaritukset siis saa unohtaa, koska mieli ihmisellä heiluu ja muuttuu. Tänään rakastan yhtä esinettä, vuoden päästä rakastankin toista ja luultavasti juuri sitä menetettyä tavaraa.

Kun pitää minimissä kaiken, on kaikkea sopivasti, mutta ei liikaa.

Toisaalta inflaatio on kovassa nousussa koko ajan, ja globaalit alihankintaketjut ovat yskineet jo vuosikausia. Se voi olla - ja olisikin elämän ironiaa kaikille hamsterisukupolvien konmari-jälkeläisille - että jossain kohtaa ollaan ihan pirun iloisia siitä, että jos ei meillä itsellämme niin vanhemmillamme ja sukulaisillamme on tarpeellista tavaraa kaapit täynnä.

Kierrämme kehää, mutta kyllä ja ei. Fakta on, että tästä lähtien kaikki vaan kallistuu. Silti moni asia ei ole hyödyksi iloksi kaapin perällä. Ei toisen maailmansodan pulaaikanakaan iloittu 1800-luvun alun keittiövälineistä. Oli jo ihan uudet menetelmät.

Hyvälaatuiset asiat säilyttävät arvonsa, rikkinäiset voi korjauttaa tässä ja nyt, mutta muuten hiertävät kengät, käyttämättömät urheiluvälineet ja vanhat cd-levyt tuskin auttavat edes tulevaisuudessa.

Jep. Näiltä pula-aikojen povaajilta tekisi mieli saada tarkempi analyysi siitä, miten inflaatio tai logistiikkaongelmat taikovat risoista urheiluvälineistä, vääränkokoisista lakanoista ja 20:sta ylimääräisestä haarukasta yhtäkkiä tuikitarpeellisia.

Onko kukaan pula-aikojen povaaja kehottanut säästämään mitään rikkinäistä? Miten tällainen provosoituminen?

Jos lainaamasi viesti täyttää sinusta provosoitumisen määritelmän, ei ihme jos aihe menee muutenkin tunteisiin. Ymmärrätkö että puutut asiaan joka ei kuulu sinulle, eli siihen miten toiset järjestävät omia kotejaan?

Suurin osa porukasta suhtautuu asiaan ihan järkevästi, ne kotinsa tyhjiksi konmarittavat ovat vähemmistö, joka tuskin muutenkaan välittäisi maailmantilanteesta tai mistään muistakaan argumenteista. Ihmisiä voi hieman ärsyttää se, että jotkut täällä näyttävät kuvittelevan etteivät he itse ymmärrä, mistä heidän elämäntilanteessaan kannattaa hankkiutua eroon ja mistä ei. Sitä paitsi jo maailmantilanteenkin kannalta on fiksua laittaa tarpeeton tavara kiertoon silloin kun se on vielä hyvässä kunnossa, jolloin joku muu hyötyy siitä.

Tuskin henkilö, joka ei todellakaan välitä jostain tietystä urheilulajista tai tietyn artistin levyistä, alkaa fanittaa niitä sittenkään, kun kaupat eivät pursua tavaraa. Hyvä jos välineet ovat jo päätyneet jonkun sellaisen kotiin joka niitä arvostaa.

"Ymmärrätkö että puutut asiaan joka ei kuulu sinulle, eli siihen miten toiset järjestävät omia kotejaan?"

Sivusta ihmettelen, että eihän tuo toinen kirjoittaja tainnut sen pahempaa sanoa kuin että ehkä saatamme vielä tulevaisuudessa olla tyytyväisiä hamsterisukulaisten varastoista, kun pula-aika iskee. (Niistä hyödyllisistä tavaroista ehkä kuitenkin, eikä pestyistä jugurttipurkeista.)

Jostain syystä tässä ketjussa otetaan kovasti pulttia aina, kun joku pohtii tasapainoa tavarapulaan ja inflaation varautumisen ja toisaalta sekasotkun välttämisen välillä. Ehkä se johtuu siitä, että on kovalla vaivalla päästy sellaiseen rauhalliseen mielentilaan, että tavaraa ei tarvitse kerätä pahan päivän varalle vaan kaupat saavat toimia varastona jos joskus tulevaisuudessa jotain välttämättä tarvitsee. Muistaakseni Marie Kondon kirjassakin esitettiin samanlainen ajatus. Koti voi olla minimalistinen ja seesteinen. Ei tarvitse murehtia puuttuvista tavaroista, koska uuden saa aina.

Tuon seesteisen mielentilan sotkee, jos pitääkin yhtäkkiä alkaa murehtia mistä mitäkin saa. Se suututtaa.

On vain vähän tekopyhää syytellä kirjoittajaa puuttumisesta siihen, miten ihmiset järjestävät omia kotejaan, kun samalla sivulla joku kertoo ahdistuvansa ystävänsä tavaroista ja yrittävänsä painostaa tätä karsimaan niitä.

Kiitos tästä järjen äänestä. Ihmettelin itse aivan samaa.

Anonyymissa ketjussa kirjoittajat vaikuttaa helposti yhdeltä ja samalta henkilöltä. Pahoittelen jos sotkin jotkun kuviot, tai jos itse luulin eri henkilöitä samaksi.

Nyt vain on niin että täällä on pidemmän aikaa aina toisinaan jankattu aiheesta "kannattaako heittää mitään pois koska maailmantilanne", ja alkaa pikkuhiljaa kypsyttää. Ketjun tarkoitus on kuitenkin lähinnä jakaa vinkkejä niiden kesken jotka kotejaan haluavat järjestää, ja oletan että suurin osa on ihan tasapainoista porukkaa joka tietää mitä kannattaa laittaa pois. Vähän sama kuin jossain laihdutusketjussa tultaisiin kyselemään että kannattaako nyt tosiaan laihduttaa. Jollain tavalla menee ohi aiheen, jos ketjun tarkoitus on keskustella ongelman X selättämisestä eikä siitä onko X ongelma vai ei.

Myönnän että itseäkin saattaisi harmittaa jos oma lähiomainen eläisi täydessä asunnossa, jos vielä näkisi että se oikeasti hankaloittaa elämää ja silti hän ei haluaisi apua. Ymmärrän sekä niitä joita tällainen tilanne vaivaa, sekä niitä jotka eivät millään muotoa hyväksy että tilanteeseen puututaan. Vaikeita kysymyksiä, ja etenkin näin anonyymilla palstalla menee helposti puurot ja vellit sekaisin. En itse kuitenkaan olisi tohtinut kirjoittaa etten pidä toisten järjestämisaikomuksiin puuttumisesta, jos toisaalla olisin jollain tavalla ottanut kantaa siihen että joku tuttavani kerää tavaraa.

Vierailija kirjoitti:

Sanakirjalla on sentään ottajansa aina kirppiksillä ja sairaaloissakin niille on kysyntää koska monet potilaat haluavat lukea ulkomaankielistä kirjallisuutta.

Enpä usko, että kukaan tarvitsee tai lukee vanhoja sanakirjoja. Sanakirja toimii netissä ja kirpparit eivät ota vastaan tavaraa, joka ei mene kaupaksi. 

Mielelläni käytän sanakirjaa, jos esim. luen vieraskielistä kirjallisuutta, kun en jaksa aina tuijottaa ruutuja. Myös lapselle kyselin juuri lainaan saksan sanakirjaa, jottei aina olisi puhelin kourassa. Toki siis kivat sovellukset ja muut on käytössä, mut tuntuu, että lapsi tykkää selailla kirjaa ihan eri tavalla uteliaana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanakirjalla on sentään ottajansa aina kirppiksillä ja sairaaloissakin niille on kysyntää koska monet potilaat haluavat lukea ulkomaankielistä kirjallisuutta.

Enpä usko, että kukaan tarvitsee tai lukee vanhoja sanakirjoja. Sanakirja toimii netissä ja kirpparit eivät ota vastaan tavaraa, joka ei mene kaupaksi. 

Onko netissä saatavilla ilmaiseksi ammattimaisesti toimitettua sanakirjaa? Merriam-Webster ym. toki on, mutta jos tarvitsetkin vaikkapa ranska-suomi? Oppilaitosten ja työpaikkojen kautta saa toki kunnon sanakirjat (usein paperille painetut sanakirjat muunnettuna digimuotoon; joskus oli nimeltään NetMot), mutta nämä eivät liene ilmaiseksi saatavilla kaikille? Sanakirjojen käyttötarpeet ovat ihmisillä erilaiset. Lisäksi voi nykyään miettiä sähkönkulutustakin, joka ikinen googlehaku kuluttaa sähköenergiaa. Saksa-suomi -suursanakirjan ottaminen hyllystä ja plärääminen sen sijaan kuluttaa vain vähäsen omaa energiaasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Marie Kondosta. Kun luin hänen kirjojaan, ihmettelin monta asiaa, mutta en ole käynyt Japanissa, joten en tiedä, miten yhteiskunta siellä toimii ja millaisissa asunnoissa ihmiset elävät. Eniten minua vaivasi se, ettei kirjoissa taidettu puhua sanaakaan turhien tavaroiden lahjoittamisesta eteenpäin, mikä on ekologisistakin syistä paljon parempi vaihtoehto kuin hyvien tavaroiden heittäminen roskiin. En muista, että kirjoissa olisi puhuttu myöskään kierrätyksestä.

Kierrätyksestä ei puhuta, koska eri maissa on niin erilaiset kierrätysjärjestelmät, että kansainvälisille markkinoille suunnatussa kirjassa ei ole niitä järkevää käsitellä.

Oon törmännyt tämän kommenttiin monta krt.

Ihmiset eivät ymmärrä tämä on käännöskirja. Käännetty kymmenille eri kielille. Myynnissä ympäri maailmaa.

Marie tiimin kanssa olisi ottanut selvää jokaisen maan kierrötyksestä ja kääntäjä olisi ottanut tämän huomioon ?

Suomessa on paljon ryhmiä, joissa on vinkkejä näihin asioihin.

Simppelisti ajateltu

Olen eri, mutta minun mielestäni perusongelma ei ole käännöksissä tai eri maiden kierrätysjärjestelmien eroissa. Perusongelma on Marie Kondon filosofiassa, jonka mukaan tavaroiden pitäisi säteillä ihmisille iloa. Se ei ole kestävä ajatus, ei planeetan eikä edes ihmisyksilöiden onnellisuuden näkökulmasta.

Tavallinen polyesteripaita on tällä planeetalla kauemmin kuin sinä tai minä. Se on ajatus, jota nämä marittelijat harvoin miettivät. Kannattaisi miettiä, niin ehkä löytyisi sopiva yhdistelmä nöyryyttä ja oman olemassaolon iloa. Tavarat ovat aina, sinä vain hetken.

Olen sitä mieltä, että konmari ei ole mitenkään ristiriidassa kestävän kulutuksen kanssa. Tavaroiden läpikäynnin jälkeen tilanne on se, että sinulla on tarpeelliset tavarat eikä tarvetta jatkuvaan kulutukseen. Ilmeisesti kuitenkin moni käsittää jotenkin väärin Marien lennokkaat ilmaisut "säkenöivistä tavaroista" ja "japanilaisfilosofisesta tavaroille puhumisesta, kiittämisestä jne" ja koska kirjassa (tai kirjoissa) keskitytään konmarituksen tekemiseen eikä kierrätykseen niin ajatellaan, ettei sillä olisi väliä. Mielestäni on hyvä, että kierrätys on rajattu pois ja keskitytään olennaiseen. Maritus ihan sen perusmallin mukaan voi olla rankka työ, varsinkin jos tavaraa on paljon. Kierrätyksestä on paljon kirjallisuutta, mihin voi erikseen sitten tutustua.

Tämä sama ongelma on monessa suomalaisessa tavararunsaus-kirjallisuudessa. Yhteen kirjaan pitää ahtaa kaikki ja usein nämä asiat ovat jo ennestään tuttuja. Pidän siitä miten konmarissa on rajattu asia vain siihen oleelliseen.

Ja tosiaan, se "säkenöivä" tavara voi olla hyvinkin arkinen tai yliampuva. Se voi olla kuorimaveitsi, jolla on kiva kuoria omput ja perunat tai se voi olla teini-iän fanipaita, joka ei enää mahdu päälle. Se mikä itselle säkenöi on jokaisen oma asia.

Täällä yksi, joka on tehnyt konmari-menetelmän mukaisen raivauksen talossaan ja on minimalisti. Minä huomasin marittaessa, että vain hyvin harvat tavarat tuovat minulle ja pärjään siis vähällä. Ajatustyön seurauksena tunnen itseni paremmin kuin ennen maritusta, ja ostan vähemmän ja isompaan tarpeeseen. Poistuvista ja sisääntulevista tavaroista aloin pitää kirjaa marituksen jälkeen, ja vieläkin yhtä sisääntulevaa tavaraa kohti poistuu kuusi tai seitsemän, vaikka iso raivaus on jo tehty. Ikinä en heitä pois hyvää hankkiakseni uuden melkein samanlaisen tilalle.

En ole kokeillut konmaria, kirjat luin. Metodissa on minusta hyvää tuo ajatustyön tekeminen siitä, mitä oikeasti tarvitsee ja kuinka vähällä pärjää. Sama se miten tavarasuhdettaan käsittelee, kunhan sen on tehnyt ellei ole synnynnäinen minimalisti. Parhaillaankin huudetaan hintojen nousua. Jos ei ole erityisen vähävarainen, aivan varmasti on mahdollista tinkiä kulutustaan ihan vain käyttämällä loppuun, tyytymällä siihen mitä on ja tulemalla toimeen ilman jotain tavaraa.

Aiempi nosto kommenttina viimeaikaisiin keskusteluihin. Aiheesta useammalta eri kantilta kiinnostuneena lukijana mietin, eikö tosiaan olisi myös ekologista käyttää ne omat vaatteet loppuun? Ainakin jos edes jotenkuten sopivat, etenkin jos on jotain sellaista vikaa, mistä syystä kierrätys onnistuisi vain sekaroskikseen tai lumppukeräykseen. Jos on joskus sortunut syystä tai toisesta ostamaan muutaman euron t-paitoja, niin eikö olisi ns. reilua käyttää niitä vaikka talvella aluspaitoina tai kotona perheen parissa ollessa. Kun se vaate on kuitenkin jo kerran tuotettu ja luonnonvarat ja ihmistyö + kuljetukset päälle siihen käytetty? Ja sama kodinkoneisiin ym.? Kun on kerran itse tehnyt päätöksen tavaran joskus hankkia. Vähän sama juttu kuin se, että jos on itse kasannut lautaselleen ruoan, lautanen syödään tyhjäksi. (Eri asia, jos on tavaraa, joka on ihmiselle syystä tai toisesta "dumpattu". Tai jos lautaselle otettu ruoka on pilaantunutta.) Että kantaisi sen vastuunsa siitä hankinnastaan loppuun asti. Joskus se voi tarkoittaa myymistä kirpparilla, lahjoittamista tutulle, viemistä keräykseen ja se on erittäin hyvä. Mutta jos tavaralle ei löydy ottajaa, eikö silloin Marie Kondon filosofia ole aikamoista itsekkyyttä: minulla on ollut oikeus hankkia tavara, ja sillä hetkellä kun se ei enää "tuota minulle iloa", minulla on oikeus hävittää tavara. Että ei tarvitse kantaa vastuuta tuosta hankinnastaan? Vai olenko ihan hakoteillä?