Loukkaantuisitko jos sisaresi ei pyytäisi sinua lapsensa kummiksi, ainut sisar, miehellä yksi veli

Ajan kanssa pääset asian yli koska asiahan on niin, että he valitsevat ne kummit jotka haluavat. Voit toki kysyä siskoltasi, että miksi eivät valinneet sinua?



Ei niitä kummivalintoja kenenkään kiusaksi tehdä, usko minua :)

Äiti päättää yhden, isä toisen. Mies pyytänyt parhaan kaverinsa ja sisko sitten myös. Oliko tämä nyt sinulle yllätys että et ole siskosi bestis?

mistäs he sitten tokalle kummit pyytävät jos tuhlaavat kaikki hyvät kummit nyt. Täytyy joka lapsella olla edes yksi kummi joka varmasti pysyy mukana, eli minun mielestä sukulainen, ja jos ei ole valittavana kuin yksi sisar ja yksi veli, niin...

Joku oli valittava, ehkä päättivät että ensimmäisen lapsen kummi on miehen veli, jos seuraava tulee, niin sitten kummius osuu sinulle. Onko siskosi miehen veli vähän heidän elämässään mukana? Ehkä ajattelivat, että kummius lähentäisi miestä ja tämän veljeä heidän perheeseensä? Jos itse olet muutenkin läheinen, mitä kummius lopulta merkitsee? Älä ole suotta surullinen :)

Olen siskoni lapsen täti. Rakastan lasta sekä olen hänen tukenaan tarvittaessa. En todellakaan tarvitse tähän " hommaan" kirkollisia titteleitä.

olemme riidan sopineet, mutta olen silti asiasta loukkaanutunut, enkä aio kummiksi jos vaikka tokalle lapselle pyydettäisiinkin.

saa kutsua lapselliseksi, i don' t care.

Eli onko esikoinen arvokkaampi lapsi kuin toinen?



Ihme juttuja, ja miten lapsellisia aikuisia, surullista.

Ei mun veli pyytänyt mua lapsensa kummiksi enkä mä häntä. Miksi ois pitänyt? Mun mielestä yleensäkin on ihan tyhmää pyytää sisaruksia kummeiksi kun he kuitenkin ovat sukua lapselle (tätejä/setiä). Kummeiksi pyydetään läheisiä ystäviä ja vähän kaukaisempia sukulaisia esim. serkkuja.

Eikä tullut pieneen mieleenkään pyytää sitä omille lapsille. Ihan riittää, etä tätejä ollaan.

minua esikoisen kummiksi = en ole hänelle se tärkein ihminen siinä suhteessa.

Vierailija:

Eli onko esikoinen arvokkaampi lapsi kuin toinen?

No mä toivoisin, että sisareni olisivat minulle ja lapselleni läheisiä joka tapauksessa. Meillä on ainakin ihan tarkoituksella kummit muita kuin sisaruksia juuri tuon takia.

Me halutaan antaa lapselle ne omat erityiset aikuiset = kummit.



Sukulaiset taas ovat kaikille lapsille yhteisiä.

oodi narsismille

Hehän ovat joka tapauksessa SUKUA lapselle. Varmaan näkevät toisiaan useasti, ainakin sukujuhlissa. :) Mieluummin pyydän rakkaita ystäviäni kummeiksi ja otan heidätkin sitä kautta perheeseemme. Veljet ja siskot kun siihen perheeseen valmiiksi jo kuuluvat.

Hahah.. Miksi säästellä jotain " hyviä kummeja" myöhemmäksikin.. ?? " Täytyyhän toisellakin lapsella olla hyviä kummeja" TÄH?!?! Ihan kun ei voisi samoja kummeja käyttää lapsilla?



Ja millä perusteella valita juuri tämä hyvä kummi tälle esikoiselle ja sitten seuraavalle lapselle joku toinen.. Mitä jos seuraavaa lasta ei sitten tulekaan..?? Miettikääpäs sitäkin..

esim. isoäitiä tai tätiä tai enoa, lapseltahan riistää mahdollisuuden sitten että olisi isoäidin LISÄKSI kummejakin, jos isoäiti on kummi.



Mutta jos ap on päättänyt loukkaantua, niin varmaan hän löytää jonkun muun syyn ennen pitkää ellei tämä kelpaa. Onko itselläsi ap lapsia? Joskus voisi ajatella ensin lasta ja sitten vasta omaa napaansa. Mieti mitä voit antaa lapselle vaikka et ole kummi. Kun olet täti ja lapsesi tulevat olemaan hänen serkkujaan -----> tosi paljon. Miltä ei kuitenkaan nyt valitettavasti vaikuta. Että ajattelisit sitä puolta. Kun vaan olet päättänyt että ylpeyttäsi on EHKÄ jokuu loukannut. Mistä oikeasti tiedät miksi näin on tehty? Päätit valita vain sen kurjan vaihtoehdon.



Kasva aikuiseksi.

-itsekin olemme todenneet, että hyvä tarkaisu on pyytää lapselle kummiksi sukulaispariskunta ja ystäväpariskunta, näin sukulaisia riittää kummeiksi kaikille lapsille

Mutta ihan hyvin voi olla eri lapsilla joku kummi samakin.. Itse tiedän monia tällaisia tapauksia.

Kun ateistisiskoni valitsi lapsilleen kummit sillä perusteella, mikä on kohteliasta, en arvostanut kummiutta lainkaan. Hän oli ateisti (ja on vieläkin) ja hänelle ei merkinnyt lainkaan se, miksi hän niitä kummeja pyytää.



Sen sijaan minulla oli todella hyvä uskovainen kristitty ystävä, joka ei pyytänyt minua kummiksi. Minäkin olen uskovainen kristitty ja koin heidät tosi läheiseksi. Siksi minua loukkasi suunnattomasti se, että he eivät pyytäneet minua kummiksi. Sen sijaan lasten hoitajaksi pyydettiin joskus ja se loukkasi vielä enemmän. Ystävyys laantuikin pikkuhiljaa sen takia.



Kun meille sitten syntyi lapsia huomasin, että ei ole ketään, jota voisi pyytää kummiksi. Kirkkoon kuuluvat sisareni olivat ateisteja, joten heille ei kristillinen kasvatus merkinnyt mitään. Suurin osa ystävistäni kuului muihin seurakuntiin kuin luterilaiseen seurakuntaan. Onneksi mieheni ei kuulunut luterilaiseen seurakuntaan, joten päätimme, että emme liitä lapsiammekaan, kun ei kerran ole kummiehdokkaita lähimaastossa.

mutta kyllä minä valitsin kummit heidän merkityksensä enkä kohteliaisuuden takia: sen mukaan että ajattelin heidän opastavan lasta, tosin muissa kuin kristillisissä asioissa.