Kun öisin vain isä kelpaa...
Olen kotosalla kohta melkein kaksivuotiaan tyttäreni kanssa. Nyt kun lapsi on enempi öisin alkanut heräillä ja itkeskellä joskus kovinkin, en kelpaa vaan alkaa vielä kovempi meteli eikä anna minun ottaa syliin. Kun isä tulee huoneeseen; hän ojentaa kädet isää kohti ja menee syliin ja rauhoittuu täysin ja useimmiten tuokion kuluttua alkaa uudelleen nukkua. Samoin nukkumaan mennessä hän valitsee isän ja huutelee sängystään isää. Miten tähän pitäisi suhtautua ja mikä avuksi, että äitikin kelpaisi? Muissa tilanteissa useimmiten kelpaa kumpi vaan. Tuntuu vaan niin inhottavalta, kun en kelpaa...
Kommentit (3)
ei kannata mieltään pahoittaa ja itseään vaivata. Nauti vain tilanteesta eli siitä, että yöhoidot hoitaa mies ;-)) ja sinä saat vuorostasi nukkua! Todennäköisesti on ohimenevä vaihe, jos tilanne on jotenkin muuttunut erilaiseksi kuin mitä on ollut aiemmin. Meillä isä hoitaa yöhoidot, koska jos minä menen avuksi painajaisiin/pissareissulle, niin tyttö haluaa automaattisesti syliin ja viereeni nukkumaan. Kun mies hoitaa homman, nukahtaa neiti saman tien omaan sänkyyn uudestaan.
Jotenkin se äidin läsnäolo saa itkun helpommin jatkumaan ja lapsi ikään kuin herää unestaan paremmin lohdutusta vaatimaan, isän paikalla ollessa vain käännähtää kylkeä ajatuksella ' ei kannata herätä' . Aluksi heräsin aina kun lapset huuteli öisin, nyt osaan jo nukkua kuin tukki ja aamulla ihmettelen, että heräsikö joku?
2-v. tyttömme kelpuuttaa vain ja ainoastaan isin öisin, jos isiä ei todellakaan ole saatavilla eli olen tytön kanssa vaikka mummolassa tai isi pois, niin sitten kelpaan minäkin, muuten aiheutan vaan älyttömän " isii, isii!" huudon ja hysteerisen itkun öisin ilmestymällä. Välillä ärsyttää ja tulee " Mitä väärää mä oon tehnyt? Mun lapsi ei rakasta mua, snif." (lapsellinen ;)) fiilis, mutta noin se vaan meillä on. Tyttö on aika pomottaja, joskus mietin, että isiltä on helpompi " vaatia" syliin nukuttamispalvelua jne. ja siksi isi valitaan öisin. Päivisinkin isi on kyllä pop ja välillä tyttö komentaa, että isin pitäisi syöttää, pukea tms. Päivisin emme kyllä anna siinä periksi ja minäkin sitten kelpaan " palvelemaan" .
Meilläkin varsinkin isompi on todella paljon isän perään ja usein valitsee isän lohduttajaksi, jos on hätä tai paha mieli. Varsinkin öisin. Pienemmälle taas useimmin kelpaa vain äiti, mutta välillä hänkin " kääntää kelkkansa" ja kelpuuttaa vain isän. Eipä tuosta varmasti kannata mieltä pahoittaa, vaan olla iloinen, että tytölle on isä myös niin tärkeä :).