Lue keskustelun säännöt.
Tätä ette tädit kyllä uso....
14.01.2008 |
Minä sivistynyt perheen äiti. Aina valmiina vastaamaan miesten ja lasten kaipaamaan huomioimiseen. Siivomiseen, leipomiseen ym. ihanaan arkeen. Otin perjantaina kimpsuni ja kampsuni miehen tultua töistä, sanoin moi, nähdään sunnuntaina ja lähdin reissuun! Tulin äsken. Vastassani oli hölmistyneen näköinen mies. HIH
Kommentit (20)
se, että mun menoja ei pidetä tärkeinä ja itse lähdetään silloin kun sattuu huvittamaan. Vaikka en haluis toisen lähtevän. Olin ystävällä koko vkol. ja oli yllätys
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aan toisten tarpeisiin" , mutta ihan yhtä väärin on perheellisen ja parisuhteellisen ihmisen olla huomioimatta toista tekemisissään ja menemisissään! Jos oletkin aiemmin vähän alistunut (omasta vapaasta tahdostasi?) kotona ja hoitanut enemmän kuin oman osasi, ei se tee sinusta mitään sankaria, että yht' äkkiä vain häippäset. Päin vastoin, se tekee sinusta toisen ääripään. Kumpikaan ei hyvä!
Minun nähdäkseni aikuisten ihmisten ei tarvitse toiselta lupia kysellä menemisiinsä, mutta kyllä asioista tarvitsee vakaassa parisuhteessa, saman katon alla asuessa JA ETENKIN JOS ON YHTEISIÄ LAPSIA aina puhua, neuvotella ja infota etukäteen. Tyyliin " minulla olisi parin viikon päästä viikonloppuna sellainen reissu suunnitteilla, onko sinulla silloin jotain tärkeää menoa, vai käykö, että olet sen viikonlopun kokonaan lasten kanssa?" Tämän pitäisi olla vastavuoroista ja molemminpuolinen oikeus/velvollisuus.
Mitäköhän hyvää luulet saaneesi aikaiseksi parisuhteenne ja perheenne dynamiikkaan tuolla " otin vain ja häivyin" -tempauksellasi? Osoitit, että teillä asioista ei tarvitse puhua eikä vastuuta jakaa toinen huomioiden. Joko alistutte toisen aikuisen poljettavaksi ja ainoaksi vastuunkantajaksi perheessä, tai sitten marssitte ovesta ulos kusipäisesti ja toista huomioimatta...Helvetin iso hatunnosto vaan sinulle, olipa rohkeaa...
Mies tekee saman ensiviikonloppuna.
Ymmärrän kyllä että sinua kiukuttaa mutta on väärin lähteä sanomatta mitään minne menee ja koska tulee. Ei kai mieihesi tee tuollaisia katoamistemppuja? Jos tekee niin tuskin on kaverillaan ollut, ainakaan samaa sukupuolta olevan.
Jos miehesi ei kunnioita sinun menojasi ja lähtee vaan silloin kun sattuu huvittamaan, ymmärrät varmaan, miten ikävää se on. Ja ajattelit sitten korjata asiaa tekemällä saman?
Kerrohan nyt vielä, että miten tuo tosiaan paransi perheenne sisäistä roolinjakoa, ja miten tuosta päästään johonkin parempaan tilanteeseen? Kunnioittaako miehesi tämän jälkeen sinua tai menemisiäsi ehkä enemmän? Epäilen.
hun ikävään arkeen, otin vain viime viikonloppuna ja häivyin. Vietin viikonlopun kaverin luona. Vastassa oli juuri hölmistynyt vaimo."
Arvaatte varmaan, ettei KUKAAN kommentoisi " onnea" tai " hienoa" ! Ihmettelen, että kakkonen ja kolmonen niin tekivät tässäkään ketjussa. Mitä hienoa tai onniteltavaa siinä on, jos ap:n perheessä ei mies kunnioita ap:a ja hänen menojaan, ja sitten ap ei ole pekkaa parempi? Tilannetta saada ratkaistua mitenkään järkevästi, vaan ap:kin alkaa häipyä kotoa ennalta ilmoittamatta ja välit tulehtuvat entisestään. Ei siinä ole kyllä mitään hienoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mikään ei auta, tyytyä kohtaloonsa?
Jos miehellä on ollut tapana toimia samoin kuin ap nyt, tämä voi herättää miehen huomaamaan miltä se tuntuu siitä toisesta osapuolesta. Voi saada miehen tajuamaan miksi olisi ehkä syytä sopia asioista etukäteen.
Hyvä ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun aikuiset ihmiset eivät pysty sopimaan asioista järkevästi.
Jos mies on mennyt menoihinsa Ap:n kantaa kyselemättä/siitä välittämättä niin minusta tämä oli ihan oikea veto. Eikö viestissä lukenut, että ap on yrittänyt sanoa mielipidettään menoista mutta sitä ei ole kuultu. Ehkä tämä avaa miehen silmät huomaamaan sen, miltä tuntuu kun on yksin lasten kanssa ja toinen vain häippäsee sen enempiä kyselemättä. Luuletteko, että mies olisi " päästänyt" vaimon jonnekin jos siitä olisi aikaisemmin puhuttu? Tuskin, olisi ollut sovittuna ties mitä saunailtaa ja kiekkomatsia poikien kanssa...
Toivottavasti et muuten tehnyt viikonlopun ruokia valmiiksi ja käynyt kaupassa?? ethän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
No arvon rouvat, mitä sit pitäis tehdä?
Jos mikään ei auta, tyytyä kohtaloonsa?
Näin: " Kulta, Maiju pyysi minut luokseen viikonlopuksi. Lähden 16.45. junalla. Voitko heittää asemalle?"
Ei näin: *itsekseen jupisten* " Taas Maiju pyysi mua kylään, mutta enhän minä ikinä mihinkään pääse, kun tuolla on koko ajan niitä menoja ja leipoa ja passata vaan pitää. Ei varmasti lupais mulle vapaata ja pitääkö aikuisen ihmisen lupia kysellä lähtemisilleen. Minä kun tästä prkl lähen, niin kyllä on ukko ihmeissään, varmaan ottaa opikseen..."
Vierailija:
Näin: " Kulta, Maiju pyysi minut luokseen viikonlopuksi. Lähden 16.45. junalla. Voitko heittää asemalle?"
..."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Entäs jos vastaus on ei. Et voi lähteä kun miehellä on sitä ja tätä (jota ei ole aiemmin kertonut) ja vaikkei oliskaan niin ei tule kuuloonkaan.
Näin: " Ok, sulla siis menoja. Saatko lapset hoitoon johonkin, niin pääsen lähtemään? Voin kyllä sopia Maijun kanssa, että tulen vasta ensi viikonloppuna."
Neuvottelua ja joustavuutta.
ssä lupa mennä ja tulla miten sattuu, eikä toisen menoja kunnioiteta ollenkaan). Jotenkin vähän vaikea kuvitella, että ap on sanojensa mukaan " sivistynyt" , tai ainakin hänellä falskaa sitten tuolla sosiaalisella puolella. Itse olen kolmekymppinen - akateeminen, jos se nyt mitään tähän liittyy - eikä YHDESSÄKÄÄN tuntemassani nuoressa SIVISTYNEESSÄ perheessä toimita tuolla tavalla. Oletusarvo ja lähtökohta on, kun lapsia ruvetaan YHDESSÄ tekemään, että molemmilla on sitten oikeuksia ja velvollisuuksia perhe-elämässä. Kumpikaan ei mene ja tule ilman yhteisiä pelilinjoja, mutta toisaalta kummankaan ei tarvitse nyhjätä vain kotona lasten tulon jälkeen...Minua on aina hämmästyttänyt, kun naiset kyselee, että " mitä sitten voi tehdä, jos mikään puhe ei auta" . No ei ilmeisesti mitään! Jos on lusikalla annettu, ei voi kauhalla ammentaa.
Se, että molemmat vanhemmat ovat yhtä vapaita menemään perheessä, pitäisi olla lähtökohta, jota ei miehelle tarvitse erikseen rautalangasta vääntää. Ja JOS puhekaan ei auta, niin mitä sitä sitten ihmettelemään. Tuli tehtyä lapset idiootin kanssa! Erossa saa ainakin sen jokatoisen viikonlopun yleensä vapaaksi.
Minun on tosi vaikea uskoa, että se, että toinenkin alkaa käyttäytyä yhtä idiootisti kuin parterinsa, auttaisi mitenkään pitkällä aikavälillä parisuhteen tilaa...
Vai onko oikeasti niin patatyhmiä ihmisiä, että he eivät vain kertakaikkiaan YMMÄRRÄ, miten väärin on, jos aina vain menee ilmoittamatta mitään ja kysymättä mitään toiselta, eikä suo toiselle sitä mahdollisuutta? Että se pitää oikein omakohtaisesti kokea edes tajutakseen asian? Vaikea kuvitella, että ne miehet ei muka kertakaikkiaan olisi ymmärtäneet asiaa aiemmin. Ja onko jollakulla sitten oikeaa positiivista kokemusta siitä, miten itsekäs ja välinpitämätön partneri saadaan muuttumaan parempaan suuntaan alkamalla itse toimia yhtä itsekkäästi? Kuulostaa täysin kestämättömältä psykologialta.
Mistä ihmeestä te naiset lähtökohtaisestikaan kaivatte näitä luuserimiehiä, ja miksi kasvatatte lapsianne heidän kanssaan.
Terv: yh, jonka nykyiselle avomiehelle on itsestäänselvää, että molemmilla on samat velvollisuudet ja oikeudet. Hän siis jää ilomielin välillä kotiin - biologisesti vain minun - lapsen kanssa, jotta minä pääsen vaikkapa viikonloppureissuun tyttöjen kanssa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta jos toiselta ei vaan sitä halua joustaa tai neuvotella löydy niin ei toimi.
Vierailija:
Vai onko oikeasti niin patatyhmiä ihmisiä, että he eivät vain kertakaikkiaan YMMÄRRÄ, miten väärin on, jos aina vain menee ilmoittamatta mitään ja kysymättä mitään toiselta, eikä suo toiselle sitä mahdollisuutta? Että se pitää oikein omakohtaisesti kokea edes tajutakseen asian? Vaikea kuvitella, että ne miehet ei muka kertakaikkiaan olisi ymmärtäneet asiaa aiemmin. Ja onko jollakulla sitten oikeaa positiivista kokemusta siitä, miten itsekäs ja välinpitämätön partneri saadaan muuttumaan parempaan suuntaan alkamalla itse toimia yhtä itsekkäästi?
Vierailija:
Neuvottelu ja joustavuus toimii silloin jos molemmat osapuolet ovat siihen halukkaita
Mutta jos toiselta ei vaan sitä halua joustaa tai neuvotella löydy niin ei toimi.
Uhkailu ja karkailu? Aikuiset ihmiset! Jos ei järkipuhe tehoa, niin en minä kauaa sellaisessa liitossa vanhenisi.
Vierailija:
Joskus auttaa se että antaa toisen maistaa omaa lääkettään.
t. kokemusta on
Tietysti omaa vapaata voi kiristää mieheltä ja miehen voi " ehdollistaa" " kunnioittamaan" omia menojaan (lue: mies pakon edessä jää välillä myös itse kotiin syrjäytettynä ja alistettuna, välillä jäät sinä), mutta hyvää parisuhdetta tai aitoa kunnioitusta tuolla metodilla ei saa sitten millään...Lapsetkin oppii tosi terveen parisuhteen mallin: Katsokaas, isi ei kunnioita äitiä ollenkaan, vaan pitää tätä kotiorjana. Niinpä äiti rupesi tekemään samaa. Nyt me molemmat vain menemme ja tulemme oman mielemme mukaan. Nopeat syövät hitaat, ja se joka jää lehdelle soittelemaan, joutuu sitten viettää viikonloppunsa teidän kanssanne, rakkaat lapset..."
Jos ei puhe auta, ja on pakko turvautua lapsellisiin vastaloukkauksiin ja valtataisteluun, niin eiköhän se " parisuhde" ole menettettyä kauraa kaikenkaikkiaan. Sellaiset parisuhteeseen kuuluvat asiat kuin kunnioitus, rakastaminen, toisen huomioiminen, arjen jakaminen jne. eivät sitten kuulu teidän arvomaailmaan?
Vai ettekö ole puheväleissä?