Olinkohan liian ankara? 4-vuotiaan rangaistuksista.
Olimme aamupäivällä kävelemässä kirjastoon. Minä työnsin vaunuja ja 4,5-vuotias poika tapansa mukaan käveli ja juoksenteli edessä ja takana. Hiljainen kevyenliikenteen väylä, jossa ei pahemmin muita kulkijoita. Tottelee yleensä hyvin ja tulee viereen pyydettäessä tai pysähtyy heti, jos käskee. Tänään kuitenkin karkasi suojatielle ilman lupaa. Autoja ei ollut missään edes näkyvissä, joten vaaratilannetta ei ollut, mutta olisi voinut olla ja lapsihan nyt ei tuollaisia pysty arvioimaan. Oli härnännyt jo koko aamun ja minulta paloi tuosta tempusta hihat siinä määrin, että hain pojan kantamalla pois suojatieltä ja käännyin saman tien takaisin kotiin poikaa hupusta taluttaen. Kotona pistin tuplajäähylle nurkkaan ja ilmoitin, että hän on televisio ja peli kiellossa kolme päivää, yksin pihalle ei ole asiaa aikoihin ja tästä lähtien saa luvan kävellä vaunujen kanssa niin, että pitää koko ajan kädellä vaunuista kiinni, kunnes häneen taas uskaltaa luottaa.
Nyt kuitenkin mietin, olinko liian ankara. Poika ei päiväunilla saanut unta, vaan itkeskeli vain sängyssään ja edelleen on tuossa välipalapöydässä todella nuutuneen ja surkean oloinen. Päiväunille laittaessa selitin kyllä jo, että suutuin niin paljon, koska pelästyin niin hirveästi, että hänelle olisi voinut käydä ja pahasti ja etä hän on niin rakas, että en ollenkaan kestäisi, jos hänelle kävisi jotain ja juteltiin siitä pitkään, miksi tiellä liikkuessa pitää olla niin varovainen ja totella ehdottomasti heti ja miten hän voi saada entistä vapautta takaisin osoittamalla olevansa luottamuksen arvoinen jne. Yleensä tätä sankaria eivät huolet kovin paljon paina, mutta nyt on tosiaan ollut aivan surkea jo useamman tunnin ja olen alkanut epäillä, meninkö sittenkin liian pitkälle.
Kommentit (31)
ja sanoa että olet huomannut että hän muistaa ja katuu.
Tuomioistuimetkin tiettävästi tekee joskus näin ensikertalaiselle.
että tänään hän ei saa katsoa telkkaria/pelata. Muutenkin saattaa mennä joskus jopa päiviä, että ei edes halua tehdä kumpaakaan. Telkkarista ei katso kuin BUU-klubbenin ja sekin useinmiten tallennetaan ja poika katsoo sen sitten kun erikseen pyytää ja on taas aika monta jaksoa jäljessä. Pelaamisesta innostuu vain, jos saa pelata isoveljen kanssa.
Minulta tosiaan paloi hihat ja saatoin hyvinkin olla liian ankara. Peruminen olisi vielä sillä varjolla mahdollista, että kun isänsä tulee kotiin, niin keskustelevat asiasta, poika kertoisi ymmärtävänsä virheensä ja yhdessä sitten pyytäisivät minulta, josko rangaistusta voisi hieman lieventää jälkikäteenkin. Meillä miehellä on joskus myös tapana tehdä näitä liinat kiinni-päätöksiä, jotka sitten harmittavat itseäkin ja meille on muotoutumut tämä käytäntö, että jos lapsi saa toisen vanhemman (siis yleensä minut) puhemiehekseen, saatetaan rangaistusta höllätä. Kyse siis tietysti näistä tapauksista, kun on tullut liioiteltua rangaistuksen kanssa.
Tuota ei yksin ulos/vaunuista kiinnipitoa ajattelin jatkaa muutaman päivän, en kauempaa.
Fletch:
Tuota ei yksin ulos/vaunuista kiinnipitoa ajattelin jatkaa muutaman päivän, en kauempaa.
Tuo voi olla " isolle pojalle" aika tehokas rangaistus.
Kun pari vauvaa vie aika tehokkaasti aikaa ja huomiota, on tuo ollut aika tärkeä juttu pojalle, että hän on iso ja saa tehdä kaikkia isojen juttuja.
Morre:
Tuo voi olla " isolle pojalle" aika tehokas rangaistus.
Millaisia teidät lapste oikein on jos kolme päivää ilman telkkaria on katastrofi? Ettekö ikinä mökkeile, veneile tms. jossain missä ei ole telkkaa ja pleikkaa? Tosi säälittävää.
Morre:
Vaikka asia on tärkeä, niin kohtuuttomuuksiin ei saisi mennä.
Minusta yksi päivä peli/telkkari/video -kieltoa olisi riittänyt tuplajäähyn ja ankaran nuhtelun lisäksi. Etenkin kun poika jo selvästi katuu ja ymmärtää tehneensä väärin.
Voi siis mennä päiviä, että kumpikaan meidän isommista pojista ei katsele televisiota ja veneessä sitä ei edes ole, mutta silti tv-kielto on ihan toimiva rangaistus, koska asia muuttuu toiseksi, kun sitä tv:tä _ei saa_ katsella, vaikka haluaisi ja vaikka se olisi muuten mahdollista.
Vierailija:
Millaisia teidät lapste oikein on jos kolme päivää ilman telkkaria on katastrofi? Ettekö ikinä mökkeile, veneile tms. jossain missä ei ole telkkaa ja pleikkaa? Tosi säälittävää.
Useimmiten lapselle tv/peli/video -kielto ON rangaistus. Kun ne ovat läsnä, mutta kiellettyjä, se ON rangaistus.
Jos taas mennään mökille, jossa em. härveleitä ei ole, niin ei se silloin ole mikään rangaistus koska niitä vain ei ole. Tv ei ole siis kielletty, vaan sitä ei voi katsella, koska sitä ei ole.
Tuskin niissä perheissä, joissa ei ole telkkaria, pelejä tms., lapset ovat 24h " rangaistuksen" alla. Huoh.
Tätä ihmettelen että teillä on käytäntönä puhemiehen avulla lieventää rangaistuksia - ettekö kumpainenkaan osaa säädellä ja hillitä itseänne,
suuttumuksen vallassa annetut rangaistukset menevät yli järkeni.
Aikuisen pitää osata harkita rangaistus tarkoin ja suhteuttaa se tekoon ja selvästi teillä molemmilla on tässä kasvamisen paikka.
Mielestäni annettuja rangaistuksia on ikävää muuttaa, mutta tässä tapauksessa kyllä muuttaisin niin kohtuuton rangaistusten määrä on.
En ole antanut lasten juosta edellä enkä takana vaan heidän on oltava vaunujen vierellä ja pienenä pidettävä työntöaisasta kiinni.
Tätä käytäntöä teidän on syytä muuttaa ettei tilanne toistuisi.
Minusta on tärkeää, että myös se ylimitoitetut rangaistukset antanut vanhempi perääntyy omista sanoistaan. Lapsi oppii, että asioista voidaan joustaa ja neuvotella. Se opettaa hänelle itselleenkin joustamisen taitoa. Jos olet joustamaton ja et tunnusta virheitäsi, tulee lapsestasikin samanlainen. Se esimerkki, esimerkki...
t. 12&14
Miten muuten te muut teette sen, että rangaistusta ei tule rangaistuksen päälle? Jos siis pienellä ei pelkkä jäähy riitä rangaistukseksi vaan esim. saa sen tv-kiellon, niin ettekö silloin pistä jäähylle ollenkaan? Eli aina vain yksi rangaistus per rike? Toimiiko se myös isommilla? Minusta tuntuisi ikävämmältä ja järjettömämmältä rankaista lasta esimerkiksi kuukauden kotiarestilla kuin viikon arestilla, tv-kiellolla, kännykkätakavarikolla ja viikkorahan menettämisellä. Jos antaa vain yhtä lajia niin tuntuisi, että isommista mokista rangaistukset kasvaisivat äkkiä aika pitkäkestoisiksi.
Vierailija:
Minusta on tärkeää, että myös se ylimitoitetut rangaistukset antanut vanhempi perääntyy omista sanoistaan. Lapsi oppii, että asioista voidaan joustaa ja neuvotella. Se opettaa hänelle itselleenkin joustamisen taitoa. Jos olet joustamaton ja et tunnusta virheitäsi, tulee lapsestasikin samanlainen. Se esimerkki, esimerkki...t. 12&14
Mutta rajansa silläkin siitä huolimatta.
Minustakin aikuinen voi lieventää rangaistusta. Kyllä 4-vuotiaalle voi perustella, että äiti antoi aika kovan rangaistuksen, koska pelästyi asiasta niin paljon. Se voi osoittautua jopa tehokkaammaksi, kuin se varsinainen rangaistus!