Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
minusta tuntuu...(toista lasta mietin ja harkitsen)
10.01.2008 |
Meillä menee miehen kanssa aika huonosti. Paljon mietin avioeroa. Aina olisin halunnut vähintään 2 lasta (nyt vain 1). Nyt tietenkään tässä tilanteessa en halua toista lasta mieheni kanssa. Mutta sitten toisaalta tuntuu, että miksi jatkaa tätä suhdetta, jos olen siinä onneton eikä suhde kestä toista lasta? (mieheni haluaa kovasti toisen lapsen)
Mitenköhän osaisin selittää tämän...tarkoitan siis, että olen jo melkein luopunut toivosta, että saisin onnellisen liiton. Täytyykö minun luopua myös muista haaveistani? Ja mitä se auttaa vaikken nyt hankkisi toista lasta? Luultavasti kuitenkin erotaan. Mutta toisaalta olisi kamalaa hankkia 2 avioerolasta...mutta toisaalta lapsilla on paljon tukea sisaruksista avioeron kohdalla ja tulevaisuudessa muutenkin...
Kommentit (25)
kun olet valinnut väärän miehen... Eikähän kaikki muutenkaan sisarusta saa, monesta syystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sinun tarvitse luopua haaveistasi! Miksi olet niin ehdoton siinä, ettet voisi tehdä toisen miehen kanssa lasta? Et voi tietää tulevaisuudesta, ja miten mielesi voi muuttua..
Olen edelleen sitä mieltä, että kaikille olisi parasta selvitä ensin tuosta tilanteesta! Mikään ei muuten takaa, että vaikka saisit lapsellesi sisaruksen (bio tai " puoli" ), että he rakastaisivat toisiaan toivomallasi tavalla. Heistä voi pahimmillaan tulla toistensa vihollisia (tiedän itse pari tapausta, joissa juuri vaikeaan elämäntilanteeseen tulleet/syntyneet sisarukset ovat myöhemmin elämässään katkaisseet välit kokonaan :-/)...
ei ole minun vikani (ap tässä), jos mieheni ei kohtele minua hyvin ja hoida omaa osuuttaan. Se on ihan perusfilosofiaa (yksilö eli subjekti on vastuussa toimistaan, objektille vastuuta ei subjektin teoista voi sysätä). Ymmärrän, että valitsin huonon miehen, mutta jälkiviisaus ei auta minua nyt.
Mutta olette ihan oikeassa. Ei nyt kannata hankkia lasta. Haen avioeropaperit huomenna maistraatista. Olen mieluummin yksin kuin mieheni kanssa.
Tuntuu kuin kaikki haaveet lentelisivät tuulen mukana pois...mutta ties vaikka elämä tuo jotain hyvääkin mukanaan.
Eniten surettaa pieni lapseni. En minä tällaista hänelle halunnut. Ja itse tein parhaani, vaikken ollut likimainkaan täydellinen.
Sinähän hänet nait. Ihan oma virhearviosi.
Vai pakottiko joku haulikolla?
Alue: Aihe vapaa
mutta miksi toisaalta mieheni itsekkyyden takia jäisi lapseni ilman sisarusta?