Onko " kasvoimme erilleen" mielestäsi riittävän hyvä syy

Harvoin syyt ovat hirveän yksinkertaisia, eikä niitä haluta selittää juurta jaksain kaikille. En tekisi tolla perusteella yhtään mitään johtopäätöksiä mistään, paitsi että ymmärtäisin olla kyselemättä enempää. Ei kuulu minulle.



Eroja tulee varmaan myös liiankin pienistä syistä, mutta en menisi arvioimaan varsinkaan kenenkään vieraamman erosta ovatko syyt olleet riittävät vai eivät. En minä niitä pysty tietämään.

AInakaan jos ette ole ensin tehnyt kaikkeanne löytääksenne toisenne uudellen...

Milloin saa lähteä suhteesta, joka ei aiheuta kärsimystä mutta ei myöskään tuo onnea? Vai pitäisikö vain yrittää ja sinnitellä, vaikka puoliso ei enää kiinnosta lainkaan missään mielessä? Onko äidillä tai isällä koskaan oikeutta lähteä epätyydyttävästä suhteesta vain oman itsensä vuoksi?

Lasten ja nuorten paha olo, mielenterveysongelmat ja irrallisuudentunne kasvavat jatkuvasti; avioerot ja perheiden hajoamiset lisääntyvät edelleen. Kuitenkaan näitä asioita ei suinkaan aina yhdistetä toisiinsa, päin vastoin päälle sataa syytösryöppy, jos uskaltaa ehdottaa, että nuorten pahoinvointi johtuisi vanhempien mukavuudenhalusta ja oman onnen tavoittelusta lasten elämän perustan, perheen, kustannuksella.