Yön tuskaisia ajatuksia
Lapsettomuuden haavani on taas revitty auki,vereslihalle. Taas yksi unelma,rakkautemme onni ja unelma on pirstoutumassa. Yritän pitää sinusta kiinni, älä lähde - minä tarvitsen sinua niin kovasti.
Jumalani! Kuinka voit olla niin julma ja viedä hänet minulta? Minä olen hyvä äiti, mitä ei voi sanoa kaikista niistä muista joille elämän lahjan lahjoitat. Miksi et voi ottaa lasta niiltä jotka sitä joka tapauksessa ei halua? Miksi minulta joka muutenkin niin kauan olen odottanut? Herra sinä sanot " pyydä niin sinulle annetaan" minä pyydän, rukoilen ja anelen-säästä tämä lapsi!
Olen ollut niin onnellinen, kaikki nämä vuodet siihen meni mutta nyt meidän perhe on täydellinen. Olinko liian onnellinen kun nyt olet viemässä minun unelmaani?
Sieluparkani jää taas kaikkien haaskalintujen nokittavaksi. Kerro minulle miten suojaan sieluani? Miten hymyillä onnellisena kun toiset kertovat ilouutisiaan? Miten katsoa silmiin toisten sinun lahjoittamaa onnea kun oma sielu meinaa hukkua? Miksi jätät minut yksin? Jos et kerran minulle lasta anna, niin anna edes rauha sydämeen ja ehjä sielu jotta osaisin asian kanssa elää.
Sama tuskainen pakokauhu nostaa taas päätään, ajatukset kiertää kehää - miksei meille jos kerran muillekin? Minä olen väsynyt epäonnistumaan, niin väsynyt olemaan huono nainen. Niin monta vuotta on kulunut, itsetunto, usko omaan itseen on murentunut.
Tässä minä olen Herra-viimeisen kerran.
anna minulle toivoa
anna minulle onni.
Kommentit (7)
Olitpa kirjoittanut koskettavasti ja rohkean avoimesti ja ytimekkäästi varmasti sen, mitä moni miettii. Minäkin toisinaan..
Kirjoita tänne, jos se mitään auttaa. Yritä jaksaa tämän hetken yli.
Voimia sinulle ja halaus!
Vehnäterrieri
lohdutusta sinulle -
rukoukseesi minäkin yhdyn.
valmiita vastauksia on vaan niin vähän...
Kyyneleet tuli luettuani tekstisi. Ovat aivan kuin omia ajatuksiani.
Tämä on rankkaa, mutta aina jostakin tulee voimia jaksaa eteenpäin.
Voimahaleja sinulle!
IHMEIDEN AIKA EI OLE OHI!
KÄVIN TÄNÄÄN ULTRASSA JA SIELLÄ SE PIKKUINEN SYDÄN SITKEÄSTI LÄPÄTTI...
KIITOKSIA KAIKILLE MYÖTÄELÄMISESTÄ TUSKASSANI. LÄHETÄN RUKOUKSEN TEIDÄN KAIKKIEN PUOLESTA, VÄLILLÄ SE NÄKÖJÄÄN AUTTAAKIN!
Hurjan paljon suojelusenkeleitä matkallesi!
Ihmisten pitäisi oppia olemaan surematta etukäteen, se vie turhaa energiaa. Mutta kun eihän se ole niin helppoa..
Vehnis
ja kyselen samoja kysymyksiä omassa elämässäni. Voimia sinulle.