Päivähoitoa vai vikojen etsimistä.
Haluaisin että lapseni olisi kivassa päivähoidossa työpäiväni ajan mutta mikähän lienee perimmäinen tarkoitus kun palaute on jatkuvaa analysointia ja arviointia kyvyistä ja sosiaalisista taidoista.
Poika 4v ei ole mikään rivilapsi mutta en mitenkään ylipahanakaan pidä.
Psykologia, keltoa, toimintaterapiaa... aina kun yksi asia on käsitelty, huolestuvat päiväkodissa jostain muusta jutusta jne...
Hyvä että tutkitaan ja pohditaan mutta väsyttää. Aivan kuin olisi pakkomielle löytää joku vika ja periksi ei anneta.. onko kellään muulla tälläistä?
Kommentit (4)
Kerran lapsi aamulla esitteli uutta oppimaansa taitoa ja tämä vaan tokaisi " mitaliako odotat?" . Kannustavaa joo.
jatkuvasti uusia vikoja. Kun lapsi oli hieman vajaa 2-vuotias niin juuri aloitetusta päiväkodista tuli palautetta mm. kömpelyydestä ja puhumisesta. Lapsi oli kuulema niin kömpelö että saattaisi kärsiä jopa kehitysvammasta, sanottiin. Lisäksi lapsen puhe oli hoitajien mielestä todella epäslvää ja lapsi toisteli " epänormaalisti" muutamia sanoja jatkuvasti. Vanhemmat toki huolestuivat kovasti ja veivät lapsen sitten tutkimuksiin. Puheterapiaankin lapsi pääsi.
Mitään vikaa ei kuitenkaan löytynyt ja lasta tutkineet ammattilaiset pitivät varsinkin kehitysvamma-väitteitä pöyristyttävinä ja törkeinä.
Lapsi on nyt 3-vuotias ja toiseen päiväkotiin siirrryttyään on saanut pelkästään hyvää palautetta. Puhuu ikätasoistaan jopa paremmin ja kömpelyydestä ei ole tietoakaan.
Sellaista nimittäin ei nykyisessä pkodissa ole ja matka tulisi kohtuuttoman hankalaksi autottoman kulkea..
Pelottaa!
Ap
tuntuu olevan käytäntö, et kaikista lapsista etsitään " haasteita" = vikoja ja mietitään kuinka voidaan auttaa jne.. henkilökunnan aika ja tarmo menee niitten pakollisten toimintasuunnitelmien, kestävän kehityksen suunnitelmien, henkilökohtaisten oppimissuunnitelmien ja muiden " tärkeiden" papereiden täyttämiseen.. Jotain tarttis tehdä! T. entinen hoitaja