Ekat kehityskeskustelut tulossa. Minusta palkka on ihan ok, mutta olenko tyhma jos en pyyda lisaa? Pitaako minun esittaa jotain summaa jolla korotetaan tai antaa pomon sanoa?

käyty tyyliin " palkkaneuvottelu" . :-O



Kehityskeskustelun tarkoitus on katsoa puoli vuotta taaksepäin ja katsoa tulokse, keskustella siitä mitä olen saanut aikaiseksi, miten tavoitteet täyttyneet ja etenkin MITEN ne on saavutettu (=laatu ja asenne). Ja miettiä seuraavaa puolta vuotta, mitä laitetaan tavoitteiksi ja olisiko jotain kursseja tms. mihin kannattaisi osallistua.



Meillä palkankorotuksia varten on esimiehelle osoitettu könttäsumma, jonka hän jakaa alaisilleen nimenomaan sen perusteella, miten ihmiset ovat tehtavistään suoriutuneet ja kehittyneet työssään. Ihan faktoihin perustuen, ei niin että supliikein tai manipuloivin voisi " neuvotella" itselleen parhaat korotukset...

Ja korotuksen pyytäminen olisi minusta vaikeaakin.

että esimies on joka kerta itse ehdottanut tiettyä korotusprosenttia minulle ja yleensä se on ollut ryhmästä kaikkein isoin (johtuen siitä että olen uusi tulokas ja omaksunut työn koko vaativuudessaan hyvin nopeasti). Eli ei ole tarvinut itse edes vihjaista :-)

No joo, meillä on tuo nimellä tavoite- ja kehityskeskustelu. Siinä käydään yleensä tehdyt työt läpi ja mitä onnistumisia ja epäonnistumisia on ollut. Sen lisäksi käydään läpi tavoitteet seuraavalle kaudelle, mitä hommia haluaisin itse tehdä ja mihin suuntaan viedä uraani. Onko koulutustarpeita jne. Samoin yleensä tsekataan työvälineet, tarvitseeko uutta läppäriä tms.



Palkka ja muut edut käydään myös läpi. Kyllä mä ainakin pyydän palkankorotusta joka kerta jos olen omasta mielestäni onnistunut tavoitteissani. Jos sovitaan uusia entistä vaativampia tavoitteita, niin minä kyllä tinkaisin myös palkankorotuslupauksen niistä jos onnistun.



Mun kokemus on se, että esimiehillä on nimenomaan yleensä joku palkkakönttä ja siitä saa kaksi ryhmää. A) ne jotka halutaan pitää talossaja joiden uraa halutaan viedä eteenpäin ja b) tavalliset taapertajat, jotka ovat niin pahassa palkkakuopassa, että henkilöstöosasto on kiinnittänyt asiaan huomiota.



Myöskin itse toimin esimiehenä suurin piirtein näin, jos ei työntekijä tavoittele mitään, niin ei häntä ole sen vuoksi syytä erikseen palkita. Ne, jotka kilvoittelevat, oppivat ja saavuttavat tavoitteensa, yleensä myös haluavat vastinetta käytetylle effortille. Kaikille ei anneta ikinä palkankorotusta, vaan se on ansaittava ja pyydettävä. Isoimmissa firmoissa lähiesimies ei itse päätä palkankorotuksista, vaan hän esittää ne eteenpäin linjassa. Perustelut pitää tulla kyllä myös työntekijältä ja sitten tietty esimieheltä.



Jos siis saa palkankorotuksen pyytämättä, niin kuuluu yleensä b-porukkaan.



Jos olet sitä mieltä, että olet onnistunut tehtävissäsi, niiin pyydät ilman muuta palkankorotusta. Sen perustelet juuri noilla onnistumisillasi.

Lisäksi olen ollut kehityshenkinen eräässä projektissa ja tuottanut siihen monia asioita ihan oma-aloitteisesti. Olen myös ollut joustava ja sitoutunut tähän työhön ja toivon vakinaistamistakin. Tuntuu vaan että olen jo saanut niitä paljon hyviä asioita työssäni ja myöskin joustoja pomolta, etten " kehtaa" pyytää lisää palkkaa vaan tavan vuoksi, koska palkkani ei ole nyt huolenaiheenani. Mutta olenko ihan tyhmä, jos en sitä tee, sillä luulen että pomokin on sitä mieltä että olen onnistunut tavoitteissani tai vähän ylikin.

(ja myös muihin samaa työtä tekeviin. Ja joka kerta. Olen myös sisäisessä luokittelussa ns. exceptional työntekijä (n. 5% kaikista), joten saavuttanut olen.

Silti olen saanut aina pyytämättä noita ryhmän isoimpia palkankorotuksia... Ehkä siis mulla vaan on hyvä esimies? Tai olen todella palkkakuopassa?

Vierailija:

Jos siis saa palkankorotuksen pyytämättä, niin kuuluu yleensä b-porukkaan.

Jos olet sitä mieltä, että olet onnistunut tehtävissäsi, niiin pyydät ilman muuta palkankorotusta. Sen perustelet juuri noilla onnistumisillasi.

Varsinkin, jos kehityskeskustelut on useammin kuin kerran vuodessa, niin tyhmemmän kuvan antaa se, jos joka kerralla roinaa lisää palkkaa.



Keskustelussa tulee varmasti esille se, että olet onnistunut tavoitteissasi ja voit hyvin kertoa, mitkä asiat sinua motivoivat (muut kuin palkka). Ehkä niissä muissa motivoivissa tekijöissä on jotain sellaista parantamista, johon esimiehesi voisi vaikuttaa?

No naiset saa yleensä huonompaa palkkaa juuri sen vuoksi, että eivät sitä pyydä ja tyytyvät vähempään. Jos olet siinä hengessä, että saat reilusti keskiarvoa parempaa palkkaa, niin sitten en ehkä pyytäisi. Muuten kyllä. Ja voit avata keskustelun sanomalla vaikka, että haluaisin , että palkkaani tarkistetaan, koska olen saavuttanut nämä ja nämä tavoitteet. Esimies tuskin lupaa lonkalta mitään, mutta sovit sitten vaikka parin viikon päähän tsekin, jossa hän kertoo voidaanko palkkaa luvata lisää. Jos käy niin, että et saa palkankorotusta, niin sitten olet kuitenkin paremmin mielessä seuraavalla kierroksella. Palkankorotuksen pyytämisessä ei ole mitään noloa, noloa on se jos ei itse osaa hinnoitella oman työnsä arvoa.



Myöskin uran alussa yleensä saadaan ne kertaluokkina isoimmat palkankorotukset. Eli jos et niitä nyt pyydä, niin ei niitä myöhemminkään välttämättä tule. Alkupalkat määräävät aika lailla palkkakehitystä. Sen jälkeen kun on jo parikymmentä vuotta puurtanut, niin harvoin saa mitään poikkeuksellisen isoja, ellei sitten ole aivan poikkeuksellisella uralla.



Normaali palkankorotus uran alkuvaiheilla on noin kymmenen prosenttia. Jos tienaat vaikka 3000 euroa, niin pyydät 350 euroa. Siinä on sitten 50-100 euroa tinkivaraa.



Mä käyn usein puhumassa erilaisissa opiskelija- ja muissa paneeleissa ja mun neuvo on todella se, että sitä palkkaa on pyydettävä. Kun haastattelen vastavalmistuneita, niin naiset pyytävät helposti 500-1000 euroa vähemmän liksaa samasta duunista kuin miehet. Se antaa sen kuvan, että ei arvosta omaa osaamistaan.



Se, joka argumentoi voimakkaasti aiemminkin palkankorotuksen pyytämisen puolesta.

Palkankorotuksen sijaan voit ehkä kysellä niitä vakinaistamismahdollisuuksia?



t. 9

Eli ne ei-rahalliset työhön motivoivat tekijät ovat jo tulleet esiin ja niitä on vahvistettukin. Oikeastaan se vakituinen työ olisi tärkein asia ja siitä puhuminen varmaan sopiikin kehityskeskusteluihin. Ja kyllä muutama kiinnostava koulutuskin tulee mieleen. Samoin työtehtävien painottaminen esim ton em. projektin tapaisten hommien suuntaan. Ehkä se palkka alkaa tuntua parin vuoden päästä liian pieneltä, jos vielä olen talossa ja vakipaikkakin olisi.



ap

ei pidä itseään niin kummoisena työntekijänä. En kehtaisi sanoa mitään itsestäni mitään erityistä, kun pelkään, että pomo arvostelisi takaisin. Ammatillinen itsetunto on edelleen heikko ja haluaisin olla paljon parempi, vaikka pyytämättäkin palkkakehitys on ollut hyvää ja työkokemusta jo 9 vuotta takana. Joskus harmittaa, kun paljon pöllömmät miehet ovat menneet ohi, mutta ehkä he onnistuvat " esittämään" parempaa kuin ovat. Minusta taas osaamattomuus paistaa.:(

Minusta se tuntuu hyvältä varmaan siksi, että olen ensimmäisessä oikeassa työpaikassa 1500 euron kesätöiden jälkeen. On tosi vaikeaa verrata, kun kenelläkään ei ole samaa työnkuvaa. Tätä työtä tehdään aika monenlaisilla titteleillä, ja jos palkka tulee niiden mukaan, luulen että se on jotain 2000-reilu 3000. Olen itse aika tarkalleen tuossa välissä. Ainoa mitä osaisin palkastani sanoa, on että haluaisin sen olevan oikeudenmukainen muihin verrattuna, mutta tuohonhan fiksu esimies sanoo että tämä on tosi hyvä palkka kun moni tekee samanlaista työtä paljon vähemmälläkin. En siis koe tekeväni alipalkattua työtä, vaan koen että palkkani on ok. Ongelma ehkä se, että kokemattomuuttani en tiedä, onko se oikesti ok vai minusta vain.



ap

Vastaa siihen että tällä hetkellä olen, mutta siihen asiaan varmaan voi palata esim vuoden kuluttua, kun toivot olevasi talossa jo ehkä vakituisena työntekijänä.

Ei meillä työpaikalla tietääkseni mitään könttäsummaa ole korotuksiin. Jos ei pyydä korotusta, sitä ei todellakaan saa. Kukapa työnantaja maksaisi enemmän, jos kerran vähemmälläkin saa haluamansa? Minä pyysin korotusta palkkaani ja sain 70 e korotuksen. Naurettava summa! Palkka on muutenkin pieni, vaikka olen yliopistokoulutuksen saanut.



Minusta on typerää olla pyytämättä palkankorotusta, jos sellaiseen on mahdollisuus. Naiset, opetelkaa pitämään puolianne ja tehkää jotakin sen eteen, ettei euromme olisi ikuisesti se 80 snt. Jos työ on mieleistä ja kaikki muu siinä on tärkeämpää, ei se silti tarkoita sitä, että sitä pitäisi tehdä huonolla palkalla tai huonommalla kuin miehet. Vaikkei palkka olisi huonokaan, työssään kehittyminen, tavoitteiden saavuttaminen ja hyvän tuloksen tekeminen ovat kunnon perusteita palkankorotukselle.

Oletteko huomanneet käytännössä, että naiset saisivat täsmälleen samasta työstä huonompaa palkkaa kuin miehet? Ja onko syynä juuri se, etteivät naiset osaa pyytää riittävasti palkkaa? Vai syrjitäänkö naisia ihan tahallisesti?

Mulla seuraavan kehityskeskustelun tiukin vääntö liittyy tähän aiheeseen. :-(

Tietenkään palkkaneuvotteluissa ei yleensä ikinä kannata verrata muihin, vaan omaan erinomaisuutensa. Siis: työnantaja ei anna palkankorotusta sillä perusteella, että joku toinen saa samantasoisesta duunista parempaa palkkaa. (Ellei siis erot ole niin merkittäviä, että niihin joutuu puuttumaan jostain lainsäädäntö/työehto/HR-näkökulmasta). Työnantajahan voi aina perustella, että se toinen saa parempaa liksaa, koska se toinen on parempi työntekijä. Julkinen sektori on sitten erikseen, se ei näin voi toimia.



Siksi siis palkkaneuvotteluissa pitää pyytää palkka omien saavutustensa ansioilla.



Ja kyllä: niin kuin kerroin. Haastattelutilanteessa naiset pyytävät keskimäärin vähemmän liksaa samasta hommasta kuin miehet. Mulle ei ole tullut ikinä vastaan yhtään naista, joka olisi pyytänyt naurettavan isoa palkkaa, muutama mies kyllä. Toki en mä nyt mikään massarekrytoija ole.



Jos on epävarma firman palkoista, niin se tekstiviestipalvelu, jolla voi tarkistaa ansiotulot voi olla ihan kätevä, voi siis tsekata kolleegojen tienestit. Samoin kannattaa kyllä keskustella palkoista esimerkiksi opiskelijakavereiden kanssa, erityisesti miesten ;-)



Joillain aloilla palkkakilpailu on tällä hetkellä niin kova, että jotkut liiton suosituspalkat eivät riitä mittareiksi. Kannattaa nekin tietty tarkastaa.



Pohjatiedoksi: mulla oli aloituspalkka muistaakseni 14000 mk vuonna 1998 vastavalmistuneena. Valtiotieteilijä ja teollisuuden työpaikka. Nyt on liksa jotain 6000 euroa.



5/10

Tilanteeni on sellainen, että palkkaeron (ehkä n. 800 ¿) lisäksi työn vaativuutta kuvastava ja palkan ala- ja ylärajan määrittävä " ammattinimike" on kollegan kanssa eri. Sen mukaan minulla on siis vähemmän vaativa työ. Ja teemme tosiaan ihan samaa työtä.

Ei hyvä...



19