Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka pitkän seurustelun jälkeen vielä voi mennä naimisiin?
13.11.2008 |
Miten pitkän seurustelun jälkeen mielestänne voi vielä mennä naimisiin?
Itse jotenkin ajattelen, että pitäis melko pian tehdä päätös, esim jotain 2-3 vuoden sisällä ihan viimeistään.
Miehen kanssa oltu 3v yhdessä avoliitossa ja kaksi lasta jo, ja tuntuu, että meidän "aikamme" on mennyt jo, että ei enää olis mitään järkeä virallistaa suhdetta avioliitoksi, kun on jo näin kauan oltu ja lapsiakin jo.
Harmittaa, että ei silloin aikanaan tajuttu mennä naimisiin, kun ois ollut hyvä aika, jotain 6kk seurustelun aloittamisesta.
Mitä mieltä muut olette?
Oisko ihan hölmöä näin pitkän ajan jälkeen, kun kaikki on jo tottunu, että ollaan avopari, niin järjestää häät? Kun lapsiakin jo on?
Itse jotenkin vierastan ajatusta näistä myöhäisistä häistä. Harmittaa kun ei silloin aiemmin menty naimisiin.
Kumpikaan ei ole avioliittoa vastaan, mutta ei vaan enää tunnu järkevältä.
Millaisia seurusteluja teillä aviovaimoila on takana, onko 3v mielestänne liian pitkä aika, että kannattaako enää järjestää häät?
Kommentit (34)
me tapasimme -94.
Kihlauduimme -96.
Yhteen muutimme -97.
Aloin odottamaan ekaa yhteistä lasta (mulla ex-suhteesta oli/on 1 lapsi) -01.
Odotusaikana mentiin naimisiin, -02 vuoden alussa.
-02 syntyi eka yhteinen lapsi.
-04 toinen yhteinen lapsi syntyi.
Ja 2 kk sitten syntyi kolmas yhteinen lapsi.
Neljännestä yhteisestä haaveillaan jo ;)
Ei oo mitään aikarajoitteita milloin on lasten ja/tai avo/avioliiton aika, silloin on paras aika kun siltä tuntuu ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
t: 6
Ps yhdessä oltiin oltu silloin 4 v kun mentiin naimisiin
kuinka kauan ootte olleet yhdessä ja ettei vois mennä avioon, miksi olisi? Ainahan voi mennä naimisiin :D
Me kerettiin mieheni kanssa seurustella 13 vuotta ennen kuin menimme naimisiin. Mä kun olen niin "vanhanaikainen" että halusin olla rouva ennen lapsia. Se miksi kannattaa joko mennä naimisiin tai sitten käydä lakimiehellä tekemässä testamenttion se että jos toinen esim kuolee niin on selvää kuka hänet perii eikä ole sukulaiset perintöää vailla. Kuulostaa karulta, mutta totta. Näitä tarinoita kun ahneista sukulaisista tässä maassa riittää.
Se on sitten ihan oma valinta haluaako suuret vai opienet häät. Mä halusin suuret koska halusin kaikki sukulaiset bileisiin.
Ja kaiken lisäks....mä olin se joka kosi. Heitin vaan töitten jälkeen sivumennen et mentäskö naimisiin ja mies vastas et joo mennään vaan. No sen verran sitte "vaadein" että kun ei kosinut niin varasi sitten kirkon.
Totta kai voi mennä naimisiin ,vaikka olisi ollut yhdessä 20 vuotta! Tosin perinteisimmät prinsessahäät eivät ehkä silloin ole ne luontevimmat juhlat.
Minulla on muutama ystävä, joilla on jo n. 15 vuotta yhteistä taivalta takana puolison kanssa enkä pitäisi lainkaan omituisena jos he menisivät naimisiin. Olisi itseasiassa ihanaa, jos vielä pitäisivät juhlat, kun kaveripiirissä ei ole ollut häitä moneen vuoteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kavereita, eikä minulla sukulaisia paitsi äiti, että en usko, että mitään kirkkohäitä järjestettäis. Sekin on yksi syy, jäisi vieraslista vähän laihanlaiseksi, siellä olis vaan miehen sukulaisia.
Maistraattihäät taas ei kuulemma tule miehelle kysymykseen. Itse en kuulu kirkkoon, enkä aio käydä rippikoulua häiden takia, aivan naurettava ajatus. Voi olla senkin takia, että mies ei kosi. On kai mielestään niin perinteinen tai mitä lie.
ap
jossain ulkona naimisiin. Kirkossa en tiedä haluanko mennä kun haluan vain pienet häät. TIedän niitä jotka ovat menneet naimisiin ihan laiturilla kesäauringon samalla laskiessa horisontissa:).
9
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuin se ketä tulisi juhliin. Tai sekään missä vihkiminen suoritetaan.
kuin se ketä tulisi juhliin. Tai sekään missä vihkiminen suoritetaan.
miehen äidille (!) kirkko on ainoa oikea paikka, missä hänen poikansa vihitään. Mies on suoraan sanonut, että ei aio käydä kuuntelemaan äitinsä valitusta siitä, mitä maistraattihäät aiheuttaisivat. Eli anopin sana tässä painaa, valitettavasti. Ehkä siksi mies ei kosi, kun ei olla päästy hääpaikasta yksimielisyyteen. En edes usko, että on kertonut äidilleen, että en kuulu kirkkoon...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuin se ketä tulisi juhliin. Tai sekään missä vihkiminen suoritetaan.
Olin tosi läheisissä väleissä serkkuni kanssa koko lapsuuden 70-luvun lopulta 90-luvun alkuun. Nähtiin monta kertaa vuodessa, käytiin toistemme luona, hyvät tyttökaverit oltiin.
Sitten sain tietää, että serkku on mennyt naimisiin. Oli kutsunut miehen serkkuja, mutta ei minua. En ajatellut tästä sen kummempaa, kutsuin heidät vielä käymän miehen kanssa, että tule nyt esittelemään aviomiehesi. NIin ei vielä ole tähän päivään mennessä kuulunut.
Ei myöskään ole tullut kutsua käymään siellä, ei kutsuja lasten ristiäisiin tms.
Eli miettikää hyvät ihmiset tarkkaan niitä vieraslistojanne, niihin voi moni ystävyys päättyä.
Mulle ainakin tuli mieleen, että ei serkku sitten enää halua olla tekemisissä kun a. ei tullut kutsua häihin, b. eivät tulleet kylään vaikka kutsuin, c. eivät ole kutsuneet sinne jne.
Eli kyllä nämä kutsumatta jättämiset voivat aiheuttaa lumipalloilmiön ja kohta huomaa, että ei ole nähnyt toista 15 vuoteen.
Usein olen miettinyt, että varmasti olisi yhteys säilynyt jos olisin ollut siellä häissä, mutta tuli olo, että jaahas, nyt sitten ei enää halua nähdä.
Olen sen toisen ketjun ap ja taisit siellä ketjussa heittää sen kommentin, miksi naimisiin kun oltu avoliitossa melkein 20v.
Sisuuntuneena sinun kommentistasi, varasin hotellipaketin tälle viikonlopulle mieheni kanssa :) Kiitos siis sinulle ja hyvää viikonloppua kaikille :))
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olimme jo olleet yhdessä kunnes menimme naimisiin. Lapset on jo ennen avioliittoa tehty. Ei mikään sen kummemmin ole muuttunut. Asialla ei nyt vain ollut kiire.
kunnolla ennen kuin menee naimisiin ettei lopulta päädy avioerotilastoihin...
Itse seurusteltu vuodesta 2001 kihloihin 2005 lapsi 03.2009 ja naimisiin 08.2009
Alue: Aihe vapaa
että mies kosisi ja vielä ihan polvillaan. mutta haaveeksi jää minun kohdalla.
Kun oltiin oltu yhdessä vuosi, mies ns. kosi kysymällä, etä mitäs jos mentäis kihloihin? Sinä vain ohimennen. Samalla tosin lisäsi, että vuoden sisällä voisi mennä naimisiinkin. No sitten tulikin jo ensimmäinen lapsi ja en halunnut siihen samaan hässäkkään häitä.
Sitten oli jo yhtenä kesän alussa puhetta häistä, mutta kun aloin tarkemmin tiedustelemaan, että mites ajattelit, nnin sitten sanoikin, etei nyt ehdi vaan on töitä niin paljon. Okei, on yrittäjä, mutta kait sitä ajan tekee vaikka mietn jos oikeasti halua. Ja totuushan on, että suurimmalta osin ne minun hoidettavaksi jää. Miehelle jäisi tehtäväksi muistaa olla paikalla oikeaan aikaan.
Toinen lapsi on jo saatu ja vieläkään ei mitään puhetta. Tosin viime karkauspäivänä minä uusin kosinnan, tosin sanoin, että aikaa vastata myöntävästi on pari vuotta. jos sinä aikana ei ole mitään tapahtunut, niin koen saavani kieltävän vastauksen ja sitten ei mennä naimisiin....ainakaan kirkossa (jossa mies haluaa mennä) ja sukunimeä en sitten enää muuta. Nykyinen sukunimeni on entisen miehen sukunimi.
Toski vihjaili ja suorasanainen asian edistäminen loukkaa, koska mies ei osoita mitään kiinnostusta asiaa kohtaan. Ja se myös loukkaa, koska on olevinaan ainakin hyvin perinteinen mies ja silti ei halua ethdä minulle selväksi, että MINÄ olen se kenet hän haluaa.