Taas on vaikea päivä..:(
Voi miten nämä päivät kuluttaa mua henkisesti. Mua pelottaa, että mun psyyke ei kestä enää kohta.
Kyse on siis miehen pettämisestä ja siitä, miten en meinaa saada asialle rauhaa. Rakastan miestä paljon, kuin myös hän. Ollaan puhuttu,puhuttu ja puhuttu asioista. Silti mun ajatukset on välillä ihan sekaisin. Haluan rakastaa, uskoa, luottaa taas, mutta pelkään ja nämä kokemukset estää mua. Mieheni on elämäni rakkaus ja tipuin kovaa ja korkealta. Pelottaa vaan, että kohta mä en enää kestä vatvoa näitä ja mulle käy niinku Anuliinalle.... :(
Kommentit (7)
vaivautunut kertomaan mulle asiasta. On tosi petety olo. En tiedä keheen enää luottaisin.
Itse kertoi, kun jäi taksikuitin mukaan kiinni. Toinen juttu on jo vuoden vanha....
Todellakin vaikuttaa siltä, että mies rakastaa paljon, ITSEÄÄN. Erityisen kylmäverinen temppu on tuo kaverin vikittely, ei oikeasti taida välittää, jääkö kiinni vai ei.
Jos on patologinen pettäjä, mutta muuten sinulle rakas, niin mitäpä jos ottaist vähän välimatkaa häneen ihan oman mielenrauhasi vuoksi? Muuttaisit erilleen asumaan? Kuitenkin säilyttäisit kokoajan keskusteluyhteyden häneen? Ja lapsille aikaa isänsä kanssa ja sinulle omaa aikaa?
Löydä oma hymysi takaisin ja mieti sitten vasta lopullisempia toimia. Löydä siis onni sisältäsi.
pysyvässä suhteessa.
Hän ei osaa ottaa vastuuta teoistaan ja niiden seurauksista.
Joko kärsit luottamuspulasta ja ahdistuksesta, tai menet terapiaan pohtimaan ja ottamaan etäisyyttä tilanteesta.
Luulen että sinulle vuosien saatossa käy niin että tunteet kuolevat miestäsi kohtaan koska se on ainoa selviytymiskeino tilanteesta jossa olet.
Tiedät itsekkin ettei rakkauden kriteereihin kuulu epäluulo, eikä toisen pettäminen.
ja jos tuollaisen takia päätät päiväsi, niin olet vielä taukimpi. Miehiä tulee ja menee, yksikään ei ole itsarin arvoinen. Ota nyt välimatkaa tuohon häntäheikkiin, muuten hän pitää sinua kynnysmattonaan!
Sitä on vaikea ennustaa lopettaako miehesi pettämisen, yleensä se syy miksi petetään täytyisi saada hoidettua, että myös pettämiset loppuisi.
Miten sitten pärjäät itsesi kanssa, klassisesti päivä kerrallaan ja puhumalla ja puhumalla, niin kauan jauhaa asiaa että se ei ole niin arka, sitten voit alkaa itsekin parantumaan. Oman mieheni pettämisestä on useampi vuosi ja vieläkin tekee hiukan kipeää sen ajatteleminen, tosin en osaa itseeni syyttää, tiedän omanarvoni. Tietääkseni mieheni on lopettanut pettämisen, ei ainakaan käyttäydy enää siten.
Jos muuta ratkaisua ei löydy sinulle ap, niin silloin on parempi erota, sattuuhan sekin mutta kuitenkin joudut kriisiä läpi käymään, teet niin tai näin.
Kertoiko itse vai miten sait selville?