Miten käsitellä hankalaluonteista anoppia?

Anoppini on maailman negatiivisin ihminen. Sen lisäksi hän on myös erittäin pikkutarkka ja säntillinen. Hän ei myöskään näytä ulospäin positiivisia tunteita ei halaile, kehu, kannusta ym. Hän on myös aina ollut itsekäs eli keskittyy melkeinpä vain ja täysin siihen, mitä oman navan ympärillä pyörii.



Eipä tämä muuten haittaa, mutta lapsilleni, ja minullekin, on tosi kurjaa mennä sinne käymään, sillä koko käynnin ajan anoppini kohtelee lapsiamme, kun he olisivat maailman suurin riesa. Todella harvoin puhuu heille mitään, ainoastaan komentaa ja huutaa ja kieltää. Ei edes yritä leikkiä, hymyillä tmv. Hänen mielestään selvästi lasten pitäisi piirrellä kylävisiitin aikana kiltisi jossain nurkassa parin tunnin verran, kun hän keskittyy poikansa kanssa juttelemiseen (ja välillä minunkin). No, lapset eivät siitä oikein pidä, tympääntyvät, ja aloittavat riehaantumisen. Ja sitten tietenkin alkaa anoppi käymään kuumana ja kertoo lapsille, miten tuhmia he ovat! Ja meidän vanhempien pitää lähteä sitten hänen luotaan pika pikaa pois.



Olen miettinyt jopa että lopettaisi tai harventaisi visiittejä anoppilaan ja pyytäisi häntä käymään meillä. Hän on haluton tulemaan meillä kyläilemään, mutta pitää varmaan alkaa olemaan kovempi ja sanoa, että hänen on pakko. Nuo visiitit anoppilaan on tosi ikäviä, joten ehkä olisi parempi, että niitä vähentäisi. Mitä sanotte?