2,5 vuotias ei nukahda omaan sänkyyn- keinot loppuvat!

Lueskelin tuossa muita viestiketjuja ja tuli mieleen auttaisiko unipussi? Sen kanssa voi jonkin verran liikkua/kävellä, mutta paljon rajoitetummin kuin ilman.



Unipussiviestiketju:



http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?appid=67&m=11980906&p=7&tmo…

Ap:lle en valitettavasti osaa mitään vinkkejä tai neuvoja antaa, toivotan vain jaksamista, toivottavasti löydätte jonkin keinon tilanteen helpottamiseksi!



Lähinnä halusin tuota perhepetiasiaa/yksinnukahtamista kommentoida. Meillä on 1v2kk poika, esikoisemme. Illat on menneet meilläkin mahdottomaksi ruljanssiksi, n.1,5 tuntia vähintään kestää että poika nukahtaa. Poika ei ole koskaan oppinut nukahtamaan yksin, vaan on aina nukahtanut vain viereen nukutettuna (ja joskus pienempänä syliin). Aiemmin nukahti melko helposti 20-21 aikaan, mutta nyt kun on oppinut itse tulemaan pois vanhempien sängystä, lähtee nukuttaessakin jatkuvasti pois sängystä. Vaikka väsyttää, on vaan pakko nousta ja lähteä leikkimään. Välillä käy vieressä, sitten taas pois makuuhuoneesta. Jos yritän pitää kiinni, huutaa ja rimpuilee itsensä vapaaksi. Toivon että tämä on vain joku vaihe, joka menee ohi.. Mutta luettuani teidän muiden kirjoituksia vähän vanhemmista lapsista kuin meidän poika, luulen että ei tämä meilläkään varmaankaan ihan heti helpotu.. :/



Kun poika viimein sitten nukahtaa, hänet siirretään joko omaan sänkyynsä jossa saattaa nukkua muutaman tunnin, sitten nousee itkien seisomaan eikä rauhoitu ennen kuin pääsee vanhempien viereen. Tai sitten hän jää heti meidän väliin, jossa nukkuu yönsä melko hyvin nykyään. (Aiemmin allergioiden takia levottomia öitä, nyt alkanut helpottaa siltä osin.)



Eli perhepedissä poika on suurimman osan elämästään nukkunut, se ei alunperin ollut mitenkään tarkoitus, siihen vain ajauduttiin. Mutta täytyy sanoa, että perhepedissä nukuttaessa kaikki saavat parhaiten nukuttua, ja se se taitaa kuitenkin olla kaikkein tärkeintä. Ja onhan se ihanaa nukkua oman lapsen vieressä. Kuten joku jo sanoikin, tuntuu että lapsen pitäisi heti pienestä pitäen itsenäistyä, nukkua yksin ja vieläpä omassa huoneessaan. Meilläkin on monia tuttuja, jotka ihmettelevät sitä että samassa pedissä nukutaan. Joiltakin asiaa pitää jopa salailla..

Mutta ehdottomasti olen sitä mieltä, että kaikki tekevät tässä asiassa niin kuin parhaaksi näkevät.



Ainoa mikä vähän mietityttää, on mahdollinen perheen kasvu. Meillä olisi toinen vauva toiveissa, ja mietin että miten sitten toimitaan, jos esikoinen kakkosen synnyttyä edelleen haluaa nukkua vanhempien välissä eikä suostu omaan sänkyyn.. No, täytyy miettiä sitä sitten, jos meille toinen lapsi vielä joskus suodaan :)





Sekavan tekstini päätteeksi haluan vielä toivottaa voimia kaikille nukahtamis-/uniongelmaisten lasten vanhemmille!

meillä oli syksyllä aivan samanlaista...ei nukkumaan millään...

muutimme iltarutiinit säännöllisiksi ja sovimme että kolme yötä omassa sängyssä ja ostataan uusi dvd/lelu/peli, kunhan lapselle mieluinen. Ensimmäinen ilta oli huutoa täynnä mutta nukahti. Aamulla sitten kehuttiin tosi paljon kun nukkui niin hienosti omassa sängyssä koko yön.

Kolmen yötä nukkui ja sai valita uuden elokuvan. tämän jälkeen sovittiin kuusi yötä ja sen jälkeen ei ole tarvinnut lahjoa.



Edelleen on osittain ongelma, että poika herää tunti-pari nukahtamisen jälkeen ja tulee meidän väliin...tänään olin itse hereillä ja jaksoin viedä omaan sänkyyn takaisin nukkumaan...

Aamuyöstä jos tulee niin ei niin kovasti haittaa, mutta jos koko yön nukkuu meidän vanhempien välissä niin mun unet kärsii, poika on todella kova pyörimään unissaan ja kivoin asento on poikittain keskellä sänkyä.

Jos isä on työmatkalla tai minä yötöissä niin silloin on erikoislupa nukkua toisen vanhemman paikalla. Tällöin onnistuu ihan hyvin kun tilaakin on enemmän.

Kaipaako lapsi enemmän syliä?

Ehkä jalkojen hieronta voi jotakin lasta rauhoittaa?



Erittäin vilkkaalle lapselle suosittelen rattaisiin nukuttamista, jossa hänet saa valjaisiin kiinni. Jos lapsi ymmärtää puhetta niin selitetään miksi hän joutui rattaisiin... (Meillä tämä keino tais olla 3v. asti käytössä yhdellä lapsella.) Tämä sopii toiseksi viimeisenä keinona, jos siitäkään ei ole apua, niin sitten ammatti apua hakemaan.

(Jos päiväkoti lapsista kyse, niin tarkistakaapa ettei kihomadot ole syynä levottomuuteen.)



Meillä isä laittaa lapset nukkumaan. Hän lukee itse tuolilla, käytävän valossa kirjaa/lehtiä.Hän on siis turvana mutta ei " seurana" .

Jos meidän 2 ja puolivuotias villiintyis, niin laittaisin hänet rattaisiin jäähylle... koska hänelle on tärkeätä olla yhtä iso kuin toisetkin.



Meillä siis lapset nukahtavat omiin sänkyihin mutta tulevat yön aikana vanhempien vuoteeseen.

Minusta perhepeti on aivan ihana asia tämän 10 kk vauvan kera ja jopa tuon pikkuisen isommankin. Mutta yli kolme vuotiaat sais nukkua jo omissa vuoteissaan!



Aikaisemmin meillä oli patja sängyn vieressä, johon lapset saattoivat tulla yöllä nukkumaan, ja johon heidät saattoi sängystä laittaa. Se riittikin kahdelle isommalle.

Ehkä me aletaan keräämään hymy naamoja. Sitten kun niitä on tarpeeksi monta pääsee vaikka mäkkäriin.

Jos kymmenellä tienais jo oman lauantaipussin. 8-)

vielä se, että vaikka 9 kk tyttäremme nukkuu omassa huoneessaan herää hänkin joka ilta tähän esikoisen nukuttamiseen joten senkin puolesta joku ratkaisu täytyisi pian löytyä.



Mistä saisi ammattiapua tai mitä tässä nyt kannattaisi kokeilla.

Minusta poika kuitenkin nauttii saamastaan huomiosta. Uskoisin. Minä rauhottaisin tilanteen niin, että vähäksi aikaa molemmat vanhemmat mukaan. Eli toinen nukuttaa pikkuisen ja toinen pojan ELI on läsnä kunnes nukahtaa. Poika ehkä alkaa nukahtaa normaalisti ilman kummempia kotkotuksia ja sitten jonkin ajan kuluttua voi jättää yksin nukahtamaan. Meillä kävi pienin askelin niin, että olin läsnä jonkin aikaa, että isompi lapsi kunnolla rauhottui ja alkoi todella " yrittää nukahtaa" ja sitten tuon alun yhteisrauhottumisen jälkeen menin pois ja jätin yksin nukahtamaan. Meillä siis tuttu tilanne, että isompi lapsi ja vauva. isommat lapset ottavat sitä huomiota kaikin tavoin, vaikka saisivatkin sitä runsain mitoin. Minulla/miehellä siis patja lattialla ja siinä odoteltiin nukahtamista alkuun siis ihan nukahtamiseen asti. Päiväunien jättäminen ei musta ole ratkaisu, koska poikanne saattaa siis hyvinkin olla väsynyt ei vaan edes yritä nukkua vaan keskittyy teidän " jujuttamiseen" . Meillä tällainen toimi.

Meillä on niin kovin samankuuloinen tilanne! Poikamme täytti juuri 3 vuotta, ja meillä on kokeiltu kaikki nuo samat asiat ja varmasti yhtä määrätietoisesti. Puoli vuotta teimme tuota, että toinen vanhemmista jäi nukuttamaan. Poika jäi höpöttämään ja heittämään kuperkeikkaa, saattoi rauhoittua hetkeksi, mutta nukutussessiot kestivät yleensä jopa 2 tuntia, ja monesti aikuinen nukahti nukuttaessaan lasta ja poika vielä 2h jälkeen lähti yksinään olohuoneeseen leikkimään. Tilannetta hankaloitti vielä se, että mies tekee vuorotyötä, ja monesti nukutin iltaisin lapsia yksin. Tyttäremme pian 6v on mennyt levollisesti nukkumaan omaan sänkyynsä, iltasadun jälkeen jäänyt sinne ja nukahtanut itse klo 20-21. Iltarutiinit ovat tietenkin aina samat ja samaan aikaan, mutta poika saattaa näidenkin ja siskon nukahtamisen jälkeen keikkua ylhäällä vielä 2 tuntia.

'

Tuon em. puolen vuoden nukuttamiskokeilun jälkeen jätimme nukuttamisen sikseen ja annoimme pojan tulla puuhaamaan vielä hämärään olohuoneeseen itsekseen, jonkun aikaa leikittyään tuli sohvalle aikuisen kainaloon ja nukahti itse. Saattaa myös mennä meidän sänkyyn lukemaan yksin kirjoja, ja nukahtaa sinne.



Meillä poika on aina ollut hyvin vähänuninen, eikä ole nukkunut päiväunia. Nukkuu vuorokaudessa max.10h yöunta, usein ei sitäkään, herää ensimmäisenä ja on pirteä ja virkeä.



Minusta (ainakaan meillä) kyse ei ole erityisestä huomionhakuisuudesta, toki läskiksi se menee tuon ikäisen kanssa aivan varmasti jos alkaa " uhkailemaan" ja pakottaa jäämään sankyyn viemällä sinne uudelleen ja uudelleen, meillä ainakin meni läskiksi ja poika riemuitsi saadessaan meidät juoksemaan perässään, vaikka oltiinkin tosi neutraaleja.



Miten teillä, nukkuuko muuten hyvin ja " normaalisti" sen jälkeen kun nukahtaa?



Meillä myös poika vetää väkisin silmät puolitangossa, eli selvästi on väsynyt..



Auttaa en osaa, mutta mielelläni kuulisin minäkin mistä ja millaista apua voisi saada, koska mekin ollaan vähän väsyneitä (varsinkin kun poika on se, joka aamulla herää ekaksi)!



t. Dorisday

paivansade77:

Minusta poika kuitenkin nauttii saamastaan huomiosta. Uskoisin. Minä rauhottaisin tilanteen niin, että vähäksi aikaa molemmat vanhemmat mukaan. Eli toinen nukuttaa pikkuisen ja toinen pojan ELI on läsnä kunnes nukahtaa. Poika ehkä alkaa nukahtaa normaalisti ilman kummempia kotkotuksia ja sitten jonkin ajan kuluttua voi jättää yksin nukahtamaan. Meillä kävi pienin askelin niin, että olin läsnä jonkin aikaa, että isompi lapsi kunnolla rauhottui ja alkoi todella " yrittää nukahtaa" ja sitten tuon alun yhteisrauhottumisen jälkeen menin pois ja jätin yksin nukahtamaan. Meillä siis tuttu tilanne, että isompi lapsi ja vauva. isommat lapset ottavat sitä huomiota kaikin tavoin, vaikka saisivatkin sitä runsain mitoin. Minulla/miehellä siis patja lattialla ja siinä odoteltiin nukahtamista alkuun siis ihan nukahtamiseen asti. Päiväunien jättäminen ei musta ole ratkaisu, koska poikanne saattaa siis hyvinkin olla väsynyt ei vaan edes yritä nukkua vaan keskittyy teidän " jujuttamiseen" . Meillä tällainen toimi.

Kiitos tästä, mutta tätäkin kokeiltiin, silloin nukahtaminen kestää sen tunnin, jopa puolitoista. Eli poika ei malta rauhoittua.

Silloin aikanaan kun nukahtaminen kesti kymmenisen minuuttia, se ei todellakaan ollut raskasta vaan päin vastoin minusta oli mukavaa olla siinä vieressä kun poika nukahti. Istuimme huoneessa puhumatta mitään ja reagoimatta pojan höpinöihin. Mutta tästä kaikki sitten lähti huonompaan suuntaan, poika ikään kuin alkaa esiintymään vanhemmille. Ja pakko tosiaan reagoida pojan touhuun viimeistään siinä vaiheessa kun se alkaa hyppiä sängyssä jne.

Joskus koitimme sellaista, että nukutettiin poika meidän sänkyyn, mutta ei siitä tullut mitään. Siinä tuli sitten uhkailtua, että jos poika ei rauhoitu niin hän viedään omaan sänkyyn. Ajattelin, että tästä uhkailusta omasta sängystä tulee jäähypaikka joten tästäkin luovuttiin.

Eilen meillä meni näin: normaalit iltatoimet, lopuksi iltasatu ja jäin vielä aika pitkäksi aikaa juttelemaan pojan kanssa, silittelin ja koitin rauhoittaa häntä ja kehuin, että reipas poika nukahtaa kiltisti omaan sänkyyn jne.. On ilta, kaikki muutkin jo nukkuu.. Vaikutti rauhalliselta joten poistuin huoneesta.

Menee minuutti, kaksi kun poika tulee vanhempien makuuhuoneesee jossa häntä " odotan" . Vien pojan rauhallisesti omaan sänkyyn, poika on riemuissaan, kiljahtelee ja nauraa. SAnon pojalle, että jos hän ei pysy sängyssään, joudun pitämään häntä kiinni. Poika lupaa olla kiltisti jolloin lähden pois. Menee minuutti ja poika juoksee meidän makkariin ja alkaa hyppiä riemuissaan meidän sängyllä. Vien pojan takaisin omaan sänkyynsä ja sanon, että koska hän ei totellut minua, pidän häntä kiinni käsistä hetken. Hän rimpuilee ja huutaa. Päästän irti ja sanon, että nyt nukutaan, poika jää vähän itkuisenä sänkyynsä ja minäkin poistun alla päin. Tällä kertaa hän ei tule enää sängystä. Nukkuu heräämättä aamuun saakka, tosin joskus tulee yöllä meidän viereen ja saa tullakin.

Tämä siis toistuu illasta toiseen, mikä ihme avuksi?

Hei lumilapio,



Luin mielenkiinnolla kirjoituksesi (samoin kuin allaolevien tarinat), meilla asiat ei ole aivan yhta rankasti kuin teille. Poikamme on 1v9kk ja nukahtaminen ei myoskaan ole helppoa. Pelkaan, etta pojan kasvaessa, asiat menevat kuitenkin vain huonompaan suuntaan. Toinen raskaus on aivan alkuvaiheessa, joten huolettaa, etta miten parjaamme sitten, ellei pojan nukahtamisessa tapahdu ihmeita. Meilla poika nukkui ensimmaiset 6kk kuin enkeli, omassa sangyssaan, eika hanta ikina tarvinnut " nukuttaa" , sen jalkeen on ollutkin erittain vaihtelevaa. Olen huomannut, etta poika reagoi nukkumisella kaikkiin uusiin tilanteisiin - aidin toihinmenoon, isasta erossa olemiseen (kun isa oli tyomatkalla ja olin vanhempieni luona 4 viikkoa), mummum pitkan kylareissun jalkeiseen lahtoon jne...



Meilla tilanne on talla hetkella se, etta 2 paivaa sitten heitimme pinnasangyn menemaan ja ostimme pojalle lastensangyn. Pinnasangyssa nukkumisesta ei enaan tullut mitaan, ja poika onkin nukkunut meidan vieressa viimeisen kuukauden ajan. Paivisin saan hanet paivaunille vain rattaisiin. 2 viime yota han on siis nukkunut omassa sangyssaan, mutta olen maannut hanet vieressaan kunnes han nukahtaa (n. 30-40min mennyt, eilen illalla vaati etta luin yhta ja samaa kirjaa uudelleen ja uudelleen), olen itse nukkunut patjalla lattialla ja ekana yona kiipesi sinne minua herattamatta, viime yona herasi klo 4 ja ei paassyt takaisin uneen ennen kuin klo 6. Olemme siis siirtyneet vanhempien sangysta siihen, etta nukun nyt pojan kanssa hanen huoneessaan - eli siis tilanne ei ole parantunut yhtaan.



En tieda mita tehda, haluaisin myoskin apua jostain... Muistaakseni Ensi- ja Turvakotien liitto jarjestaa unikouluja ylivasyneiden vanhempien lapsille. Ehka voisit soittaa heille? Itse asumme ulkomailla enka ole viela vastaavanlaista jarjestoa loytanyt.



2 kertaa olemme itse toteuttaneet unikoulun (pojan ollessa 8kk ja 1v2kk), molemmilla kerroilla, etenkin toisella, toimi vaikka oli viikon verran sydantasarkevaa, mutta aina jokin asia on laukaissut pojan nukkumattomuuden. Viimeksi muutto ja isastaan erossa oleminen.



Talla hetkella painin valintojen valissa: Toteuttaako jalleen kurinalainen unikoulu, eli poika vaan kannetaan itkemaan omaan sankyyn kerta toisensa jalkeen kunnes oppii nukkumaan sinne yksin. Uskon etta tama toimii siina mielessa, etta poika oppisi nukkumaan. Vaatii tosin sita, etta vanhemmat eivat ala saalimaan poikaa ja jatkavat samaa linjaa illasta toiseen.



Toisaalta olen alkanut miettimaan, onko tuollainen toiminta lapsen tasapainoiselle kehittymiselle hyvaksi, olen lukenut muutamia lastenpsykiatri Jukka Makelan artikkeleita, ja alkanut kallistua perhepedin puoleen. Laitan tahan liitteeksi yhden artikkelin:



http://www.hernekeppi.fi/hernekeppi/hk3/perhepeti.shtml



(toivottavasti linkki toimii)



TUntuu, etta nykyaan on vallalla trendi, etta jo pienten vauvojen pitaisi kyeta nukkumaan yksin omassa huoneessaan ilman isan tai aidin lasnaoloa. Jotenkin tuntuu etta joutuu puolustelemaan ihmisille sita, jos oma lapsi nukkuu vieressa. Onko kukaan muu samaa mielta?



Talla hetkella mietin, etta siirramme pojan uuden lastensangyn meidan sankymme jatkeeksi ja nukumme siten kaikki siina. Toivon, etta toisen lapsen synnyttya pojan sanky pystyttaisiin jo siirtamaan niin ettei olisi aivan isan ja aidin sangyssa kiinni, ja kenties jo 3 vuotiaana omaan huoneeseen. Miten on teilla muilla perhepetilaisilla kaynyt?



Anyway, tsemppia sinulle alkuperainen, en tieda onko tasta mitaan apua, mutta toivon sinulle voimia ja suosittelen ensi- ja turvakotien liittoon soittamista jos tuntuu etta haluatte unikoulun toteuttaa. Olisi mielenkiintoista lukea, jos jaksat ja ehdit kirjoittaa, miten tilanteenne kehittyy.

Meillä ihan luonnollista että 4v tyttö nukkuu äidin kainalossa ja molemmat nukkuu näin parhaiten. Luulen että viimeistään murrosiässä alkaa viihtyä omassa huoneeseen mutta niin kauan kuin suostuu nukkumaan äidin vieressä saa nukkua. Ei tulis mieleenkään pakottaa lasta nukkumaan yksin kun en itsekään halua nukkua yksin.



Meillä pulma ratkaistu niin että kahdessa makkarissa parisänky ja isi nukkuu siis omassaan kun saa niin parhaiten nukuttua. Meillä tytöillä oma makkari parisängyllä. Tytön oma huone siis leikkihuoneena mutta on sielläkin sänky odottamassa. Meillä ainakin näin kaikki tyytyväisiä ja nukutaan hyvin ;)

hei!meillä on myöskin samanlainen tilanne kuin teilläkin paitsi että poika on 3,5 vuotias ja tyttö2,5 vuotias.kumpikaan ei suostu nukahtamaan omin avuin mihinkään,eikä kyllä nukuttamallakaan.vaikka kaikki iltarutiinit tehdään samallalailla joka ilta ja luetaanpa sitten yksi tai useampi satu lasten vieressä ja kuunnellaan uni musiikkia lisäksi niin mikään ei auta.poika karkaa koko ajan sängystään ja pikku neiti tietysti haluaa tehdä saman perässä.ollaan kokeiltu kyllä kaikki temput,aresti penkit,ulko jäähyt,lelujen arestit,reissujen kiellot,lukemiset,laulamiset,vuorotellen nukuttamiset ja perhepedit.alamme olla ihan lopussa tämän ruljanssin kanssa.lisäksi odotan uutta vauvaa syntyväksi huhtikuussa ja mietin että mitenkähän tästä sitten selvitään??mies nukuttaa kyllä muksuja mutta käy töissä ja pitäisi jaksaa herätä 5.40 työ aamuina joten joskushan hänenkin täytyy nukkua enempi kuin 4tuntia.itse yritän levähtää iltapäivästä kun lapset katsovat jotain lasten dvd:tä.itsellä tahtoo pinna palaa kyllä iltaisin kun kello lähestyy kahtatoista ja meno vain kiihtyy.ovat myös aamu virkkuja meillä joten hetkenkään rauhaa tai omaa aikaa ei jää.lisäksi meillä on neljä koululaista.isommat auttavat minkä jaksavat mutta kaikilla alkaa olla hermot lopussa tämän valvomisen kanssa.minäkin kaipaisin kovasti vinkkejä ja neuvoja ja apua tähän tilanteeseen!eikö ne ensikodin unikoulut ole tarkoitettu alle vuoden ikäisille vauvoille,ainakin oulun läänissä?vauva ym.lehdissä saisi olla vinkkejä ja juttuja isompien lasten uni hommista ja ennenkaikkea neuvoja ja toisten perheiden kokemuksia.jaksamista teille muillekkin jotka ovat samassa tilanteessa.ette ole yksin,todellakaan.

Meillä kaks vuotias teettää samaa iltashowta ja nyt on kuvioissa 2 kkden ikäinen vauva. Meillä keinona isoäitin kiikkutuoli ja on auttanut ainakin tähän saakka. Poika nukahtaa syliin kymmenessä minuutissa ja rauhottuu ja sitten kannamme omaan sänkyyn. Eilen esim. puoli nukahti kiikkutuolissa ja kannoin sänkyyn, jossa minuutin verran puoli unista takaisin kiikkaan meininkiä ja sitten sano, että peitto ja kun vedin peiton ylle, niin nukahti.



Kokeilkaa, jos mahdollista ja jos ei ole aivan välttämätöntä, että aivan yksin nukahtaa. Minusta koko hetki on jotenkin hellyttävä ja suloinen ja saa esikoisen kanssa läheisyyttä myös.