Onko kenelläkään kolmea poikaa tai kolmea tyttöä?

tai no ehkä vähän mutten osaa toivoa sitä mitä ei ole annettu. meillä hyvä näin: poika 10 v, poika 8 v ja poika 1 v.

Ihanasti viihtyvät kolmestaan lattialla möyrimässä...

ja yhtään enempää lasta ei tule ellei sitten ihan kovin suuri " vahinko" tule kondomiehkäisystä huolimatta.

alussa oli tosi vahva " poikaolo" mutta nyt on kääntynyt se olo siihen että kolmaskin on tyttö..

En tiedä mitä ajatella. Tavallaan haluan poikaa. Ehkä siksi että itselläni on veli ja suvussa poikia on tosiaan enemmän. En voi tosiaan sanoa olevani pettynyt jos on tyttö.. Haluaisin vaan välillä laittaa rehellisesti vaaleansinistä vauvalle ja sanoa että poika on.. Äh. En tiedä, kaikki kommentit ovat luokkaa " poika teillä varmaan on nyt tilauksessa" tai että " poika siellä on nyt pakko olla.." No, miten noihin juttuihin voi vastata??

Meillä on kolme suloisenihanaa poikamussukkaista ja ei ole pettymys. Syynä ehkä se, että ovat juuri poikia. Olen aina toivonut vain poikaa - joka raskaudessa siis. Vielä kolmattakin odottaessa, vaikka järki (ja muutama puolituttukin!) sanoi, että pitäis kai se yksi tyttökin olla..



Joku mainitsi miettivänsä, millaista olisi, jos olisi tyttölapsi, kun ihailee mekkoja tms. Itse olen ihan lastenvaatehullu, mutta kun on vaan poikia, en välitä yhtään niistä tyttöjen vaatteista :) En siis koskaan " ihaile" tyttöjen mekkoja, vaikka minkälainen hörhöunelma eteeni laitettaisiin. Katselen niitä varmaan jo itsekin jotenkin " poikien silmin" ?! Lastenvaatekaupoissa kun kierrän, en edes huomaa tyttöjen vaatteita. Korkeintaan muistelen joskus omaa lapsuuttani ja sitä kautta mekkoja sun muita juttuja, jotka silloin olivat kivoja. Vaaleanpunainen on kyllä edelleen lempparivärejäni omissa vaatteissa, eli ihan pojaksi en ole vielä muuttunut :o)

Ensimmäisestä toivoin poikaa, toisesta oli " ihan sama" , kolmannesta toivoin jo vähän tyttöä, mutta poika tuntui kuitenkin heti ihanan rakkaalta. Neljäs raskaus oli yllätys, ja vielä suurempi kun vauva olikin tyttö.



Olin jo kuvitellut etten ikinä osaisi olla tytön äiti, pitää hänellä vaaleanpunaista jne..Mutta haha! Toisin kävi. Tyttö on nyt niin äidin kullannuppu pikku prinsessa, että entistä minääni poikien äitinä hirvittäisi =)

Mutta kyllä ne pojatkin ovat yhä yhtä ihania ja rakkaita!

Ihan ovat olleet kun paita ja peppu kavereita ja harrastuksia myöten. Sitten podin vauvakuumetta niin monet vuodet, kun mies ei lämmennyt ajatukselle ja oli huono elämäntilanne. ' Hautasin' jopa mielessäni syntymättömän kolmannen lapsemme, kunnes elämäntilanne muuttui ja yhtäkkiä kaikki oli valmista vastaanottamaan uutta perheenjäsentä.

Poika tuli ja aivan suloisen täydellinen vauva, en voinut kun itkeä onnesta, että syliini vielä annettiin oma pieni lapsi, muusta viis.

Vaan niin kävi, että odotin pian neljättä, iloinen yllätys mutta tervetuloa vaan.

Sieltä tulikin sisko kolmelle veljelle.

Minulta meinasi mennä aivan yli ihmisten kommentit, no saittehan sitten sen tytön. Onko veljet ja isä ihan sekaisin? Eikö ole ihana päästä ostelemaan mekkoja..



Oikeasti ja käytännössä tuo tyttö menee siinä kun veljensäkin. Kauniita mekkoja on ollut vaikea löytää niinkuin hyvännäköisiä poikien vaatteita. Tyttö leikkii sujuvasti veljien autoilla tai veljien hellalla ja astioilla.

Niinpä voin sanoa, että neljäs poika olisi ollut ihan yhtä hyvä juttu kun tyttökin. Kait sitten joskus isona ero on selkeämpi.

Ensimmäinen lapsi oli tyttö ja seuraava lapsi joka oli poika syntyi 1v ja 1kk:n kuluttua. Mietin että olipa hyvä tuuri kun heti tuli tyttö ja poika...Sitten parin vuoden kuluttua kun aloin odottamaan kolmatta, niin oli ihan sama kumpi tulee, kunhan on terve. Syntyi toinen poika, siitä taas parin vuoden kuluttua aloin odottamaan ja mietin että olisiko tytön vuoro. Autoleikkejä oli ja nukkekoti nukkeineen kiinnosti, mutta todellisuudessa ei ollut väliä kumpi syntyy...ja kolmas poika tuli peräkkäin. Viiden vuoden kuluttua taas lisää tulossa enkä uskonut enää tyttöä saavani - olihan kolme edellistäkin poikia. No vauva syntyi ja oli kuin muotista vedetty edellisen veljensä kanssa, sama painokin ja pituus. Kätilö ei sen kummemmin vauvasta kertonut mitään ja kerroin miehelleni puhelimessa tuoreeltaan että poika oli syntynyt...olihan niin saman näköinen. Siinä onnellisena puhelin ja kuulin kätilön sanovan jotain tytöstä sieltä kauempaa ja silloin välähti että onko se tyttö!



Itkin liikutuksesta kun kuulin vauvan oleva tytön, vaikka pojasta jo iloitsin.



Viimeinen vauvamme sai olla ja kasvaa masussa niin, etten ajatellut sen kummemmin sukupuolta, oli jo kaksi tyttöä ja kolme poikaa. Toki alitajuisesti kai toivoin tyttöä, seuraksi parivuotiaalle, mutta syntyvä lapsi oli tärkeämpi asia. Tyttö syntyi, kilon painavampi kuin edelliset, ja sisarukset ovat tulleet hyvin toimeen keskenään.

mutta silti en osaa kuvitella saavani joskus poikavauvan..:D Olen vain miettinyt tyttöjen nimiä. Toki kovasti haluaisin pojan!!<3

Miksi olisikaan olihan hänellä jo kaksi tyttöäkin.

Meni vähän kakoessa alku, koska en osannut ajatella olevani tyttölapsen äiti. Mutta siihenkin on oppinut. Neljäs oli sitten poika ja olin siitä salaa tyytyväinen.