Onko kenelläkään kolmea poikaa tai kolmea tyttöä?

Ei ollut yhtään pettymys. Mieheni suvussa on enimmäkseen poikia, joten jotenkin oletimmekin, että kolmas olisi meilläkin poika.

ja jos harkitsisimme neljättä, niin se olisi siksi, että haluaisimme neljännen lapsen, ei siksi että " pitäisihän se tyttökin tehdä" .

mulle tämä on näin helpointa ihan käytännönkin syistä:saadaanpa kaikki tarvikkeet hyvin kierrätettyä,en voi tajuta ajatusmaailmaa,että pitäisi olla lapsissa molempaa " mallia"

Melkein oli hienoinen pettymys että neljäs olikin tyttö.

Mutta siitä pettymyksestä pääsin kyllä pian yli ;)



t. neljän äiti

Ehkä jopa jarruttelen hieman vauvanhankintaa siksi että voihan sieltä poikakin putkahtaa. En osaa kuvitella perheeseemme poikaa...vaikka kai siihenkin oppisi.

missään vaiheessa en ole ollut pettynyt.

Ainoastaan ensimmäisestä toivoin jostain syystä poikaa. Ja sain.

Neljännestä ja viimeisestä vähän jo pelkäsin tyttöä, koska olen niin tottunut olemaan poikien äiti, että olisi kai vaatinut enemmän kasvua äitiyteen.



Joskus poikien nahistellessa saatan tokaista, että olisipa neljä hijlaista tyttöä. Mutta tosissani olen eritäin ylpeä lapsistani.

Neljäs nähtiinkin sitten ultrassa pojaksi ja alkuun olin ihan kauhuissani, kun ajattelin etten osaa olla pojan äiti. Mutta eipä tarvinnut moista surra, kun poika syntyi. Kyllä ovat yhtä rakkaita kaikki.

Ainoastaan esikoisesta toivoin hieman enemmän tyttöä, sen jälkeen olen aina salaa toivonut poikaa. Jos neljännen saisin saisi hän mieluusti olla myös poika, en ole koskaan kokenut olevani tyttöä " vailla" . Mutta tottakai tyttökin olisi rakas.

sen sijaan kolme poikaa kyllä. Kaverini kanssa totesimme, että jos olisi kaksi poikaa, niin kolmas lapsi jäisi hankkimatta ihan sen takia, että jos sekin olisi sitten poika, niin pettymys olisi kauhea.



Mutta kun jo kaksi ihanaa tyttöä on, niin ei ole väliä kumpi tulee. :) Ystäväni saikin kolmannen tytön, aivan ihana perhe heillä. En usko, että olivat yhtään pettyneitä.



Kyllä se on uskomaton onni naiselle, että saa kokea äitiyden oman tyttären kanssa.

tismalleen noin, paitsi että toisinpäin =). Tyttöjä en useita kyllä haluaisi, naapurissa tyttöperheessä melkoinen show aamusta iltaan, seinät raikaa, kun taas raivotaan...

Minulle ei ollut pettymys, mieheni toivoi kyllä hiukan poikaa. Mutta ei silti rakasta yhtään sen vähempää tätä kolmatta neitoakaan!

Ei se kyllä ollut pettymys. Kaikki ovat kuitenkin omia persoonallisuuksiaan. Joskus mietin olisiko se erilaista jos olisi tytön äiti ja ihailen kauniita mekkoja. Kuitenkin pojat, jotka olemme saaneet tuntuvat juuri oikeilta lapsilta meille.



Aika paljon ollaan saatu kuulla, että voi harmi, kun ette vieläkään saaneet tyttöä yms. Minusta ne tuntuvat aika oudoilta kommenteilta, ja loukkaaviltakin.

ei ollut pettymys.

pääasia, että kaikki lapset ovat terveitä.

ja ei tietenkään voi olla pettymys jos saa lapsen:)

kamat olemassa.

meillä on nyt kaksi poikaa ja toivon yli kaiken kolmannesta tyttöä. En edes uskalla miettiä millainen pettymys se on jos kolmaskin on poika. Toisenkin kanssa pillahdin itkuun kun ultrassa kuulin sukupuolen. Vaikka naurettavaahan se oli, poikani on maailman ihanin enkä ikinä tyttöön vaihtaisi :)

Olen aina selvittänyt sukupuolen etukäteen, joka kerralla olen ollut pettynyt kun tyttöä ei tullutkaan, siis ultrassa pettynyt. Lapsen synnyttyä tilanne on tuntunut jo ihan hyvältä ja siltä että näin tämän piti mennäkin.

Jos joskus vielä lapsen saan, sukupuolella ei ole niin minkäänlaista merkitystä. Toivon sitä lasta, joka meille on tarkoitettukin ;-).



T: ei-uskovainen mamma

Heti ekasta jo odotin tyttöä. Kolmannesta olin jo varma että nyt tulee tyttö kun oli jotenkin erilainen odotusaika. Yhtään nuista kullannupuista en pois antas. Mutta jos tietäsin että seuraava olis varmasti tyttö niin yhden vielä " tekisin" . Mieskin olis toivonut tyttöä.

Oon tosi onnellinen terveistä lapsista, ei kaikkea toivomaansa aina saa. Täytyy vain haudata se haave kun miehen suku on muutenkin hyvin poikavoittoista, en halua mitään seitsemää veljestä sentään ;-)

keskimmäistä odottaessa saatiin tietää ultrassa sukupuoli ja silloin olin hetken pettynyt sillä olin salaa toivonut tyttöä. kolmatta odottaessa minulla oli niin vahva poikaolo koko ajan etten edes hetkeäkään uskonut tytön olevan tulossa ja poikahan sitten ultrassa näkyikin.



eikä kolmas poika ollut meille pettymys, lähinnä se tuntui olevan sitä muille. nyt jos tulisin raskaaksi toivoisin neljättä poikaa sillä en enää osaa edes kuvitella itseäni tytön äitinä.