Tuttuni sanoi, että mielikuvitus ei riitä keksimään 2.5-vuotiaalle tekemistä kotona.

ei mun ainakaan tuon ikäiselle pojalleni mitään tarvi keksiä, leikkii leluillaan ja lukee kirjojaan, joskus kattoo dvd:ltä puuhapeteä ja teletappeja. Piirtelee. En koskaan erityisemmin leiki hänen kanssaan, sylissä toki pidän ja juttelen pitkin päivää, mutta ihan hyvin vauvan hoidan siinä samalla.



Meidän poika on silti kolmena päivänä viikossa puolipäivähoidossa, kun tykkää niin kovin kavereista ja hoitotädistä siellä, ehti olla melkein vuoden ko. perhepäivähoitajalla ennen vauvan tuloa. Eli en pahana pidä tietenkään hoitoon viemistä, mutta outo syy!

Itse asiassa vauvankin kanssa on helpomapaa kun on isoveli viihdyttämässä pientä!

hetken mietittyäni keksin kasapäin hommaa kaksivuotiaallemme, ja ekaluokkalaiselle siinä sivussa myös. Paljon auttaa semmoinen, että istuu kerran alas ja kirjoittaa ylös kaikki puuhat mitä vain keksii. Siitä on sitten vaikka jääkaapin ovesta helppo pikana poimia jokin puuha ihmeemmin miettimättä ja eikun välineet esiin. Kun tyttö oli jotain nelivuotias ja ei vielä lukenut, tein hänelle tietokoneella ja tulostimella ison taulun, jossa oli kuvina kaikkea mahdollista tekemistä - siitä sitten vaikka arpoi itse sokkona tekemisen, kun ideapula yllätti. Kuvat otin netistä (puuvärit, vesiväreillä maalaus, muovailuvahat, eri lelujen kuvat jne.) tai valokuvatiedostoistamme eli monissa kuvissa tyttö on tekemässä jotain kivaa. Mukaan laitoin myös imuroinnin ja lepäämisen :) Työläs, mutta kiva.



Poika sai joululahjaksi Scleischin villielämiä, ja tänään maalattiin veisväreillä eläimille viidakko ruskeaan pahvilaatikkoon, jonka kansi nousee taustaseinäksi palmupuineen. Pohjalle maalasi poika ruskean hietikon, johon liimattiin sinisestä kiiltävästä pahvista lammikko. Aikaa kului 10 minuuttia ja omatekemä lelu viihdyttää aina uudelleen. En minäkään aina jaksa, mutta itsellekin tulee hyvä mieli pikkuponnisteusta silloin tällöin. Surullista, jos äidillä ei ole viitseliäisyyttä - mielikuvitustahan ei välttämättä edes tarvita tässä valmiiden tuotteiden maailmassa...

Äiti ei ole huvipuisto, eikä viihdyttäjä. Pettymykset, tylsyys jne. näille rakentuu terve mieli, kunhan niitä on sopivassa suhteessa.

ja rauhoittumaan.

Jotkut tuon ikäiset jaksaa keskittyä sen 8 minuuttia yhteen asiaan ja sitten vingutaan jotain muuta. Ja äidistä riippuu kanssa ;)

Ei ole vaarallista jos joskus on tylsää. Siinä se mielikuvitus ja luovuus kehittyy.

Niinä päivinä, kun en ehdi tai jaksa keksiä tekemistä, tyttö istuukin jäähyllä hyvin ahkerasti. Ei todellakaan keksi mitään tekemistä yksin, eikä suostu tekemään yksin mitään paria minuuttia kauempaa.

Mies usein tätä toitottaa meilläkin sopivasti minun touhuajan vastapainoksi :) Onneksi 2-vuotias on aivan mainio keksimään itsekin puuhaa eli suurimman osan ajasta tekee omiaan, ja ekaluokkalaiselle eivät oikein enää äidin keksimät puuhat aina kelpaa. Mieluummin tekee jotain omia ihmeaskarteluja vaikkapa äidin ehdottaman " oikean" ompelutyön sijaan...



t. nro 4

se on luonnekysymys

En keksi oikeastaan ikinä mitään " tekemistä" lapsillemme.. 3,5v. ja 1,5v. sillä he keksivät sen itse!! Telkkaria meillä ei ole, dvd-tä katsotaan satunnaisesti ehkä kerran kahdessa viikossa (tai muutamana päivänä peräkkäin useampi).. Pyytävät joskus että saadaanko piirtää? (lähinnä esikoinen).. muuten leikkivät yhteisessä huoneessaan ehkä 70% ajasta.. Välillä käyn kurkistamassa että kaikki ok.. Leluja on tosi vähän, verrattuna ikäisiinsä lapsiin.. olisiko se sitten syy?? En tiedä.. Tylsääkin on, mutta yhdessä käymme kyllä uimassa, kirjastossa, leikkipuistossa ihan viikottain.. Aina tietenkään auvoista ei yhdessäolo ole. Osaavat siis tapella jo. Tänään bongasin esikoisen pitämässä lelua päänsä päällä ja sanomassa että " et saa ottaa.." no joo..

Mä en ole koskaan oikein osannut leikkiä lasteni kanssa, hassuttelen kyllä, mutta sellainen oikein leikkileikki, ei oikein multa suju, ei pojan eikä tytön kanssa. Mies hoitaa meillä sen puolen:)



Mutta ton ikäinen osaa mun mielestä ihan hyvin viihdyttää itse itseään, mun lapset ainakin on aina keksineet tekemistä, jos ei muuta, niin sitten " pahojaan" , kun selän kääntää. Olen myös ottanut lapset mun omiin touhuihin mukaan, esim. pyykkiä laittamaan koneeseen, ottamaan sieltä pois, tiskaamaan jne.



Vaikeampaa isolle lapselle on tekemistä keksiä mielestäni. Niitä kun ei enää kiinnosta mitkään tiskileikit.