Lue keskustelun säännöt.
mummo ja ukki toivat juuri lapseni yökylästä
29.12.2007 |
ja tuumasivat lähtiessään: no moi, sitten taas joskus keväällä otetaan uudestaan.. mä siihen, että KEVÄÄLLÄ?? niin mummo tokas, no ei me voida nyt joka päivä ottaa kylään.. edellistä kertaa en edes muista. Sellaista meille.. niin ja joku tietenkin ekana tuumaa, että ole onnellinen, kun saivat olla edes tämän kerran.. olenkin
Kommentit (33)
kai haluat viettää viikonloppuja lapsesi kanssa??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja en tajua tätä ajattelumallia,että " sinähän ne lapses hoidat,ole tyytyväinen jos edes joskus viitsivät vaivautua"
minusta se on erittäin surkuteltavaa,että isovanhemmat eivät tajua,kuinka tärkeää olisi luoda ne läheiset välit lapsen ollessa pieni-saattaapi olla muuten niin,että saavat muori ja vaari olla todellakin rauhassa omassa torpassaan,eivät tule enää isompina moikkaamaan,jos on tullut pienenä sellainen olo,että on vaivaksi ja rasitteeksi.
ap:n asemassa mua rassais eniten se,että jouluna ilmoitetaan,että seuraava kerta sitten joskus keväällä;tulis mulle ainakin sellanen olo,et apua,toivottavasti ei tule sellaista tilannetta,että pitäis tässä jo talven aikana vaivata isovanhempia lapsenhoidolla..
aikaa lasteni kanssa, mutta haluaisin, että isovanhemmatkin eläisivät arkea lasteni kanssa, he kun tuovat elämään erilaista näkökulmaa, ja ei se tarvitse olla mitään erikoista, jos lapsi mummolaan menee, ihan tavallista arkea. Olisivat nyt heidän kanssaan kun vielä jaksavat, ja lapsiakin mummola kiinnostaa. Kohta on kyliltä turha pois houkutella mummon luo.
Kyse ei ole siitä, että isovanhempien pitäisi hoitaa lastenlastaan, vaan siitä, että luulisi heidän olevan kiinnostuneita hänestä ja haluavan olla hänen kanssaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt sitten yhtäkkiä heränneet huomaamaan, että lapset ovatkin jo isoja ja kaverit kiinnostaa huomattavasti enemmän kuin mummot ja ukit. Niin se vain on. Meillä alakoululaisia kaksi, nuorimman (5v) kanssa käytiin päivällä just mun vanhemmilla kahvilla, isommat ei halunneet mukaan, enkä viitsinyt pakottaakaan kun jouluna sentään oltiin mummolassa myös käymässä. Meillä molemmat mummolat lähellä, välimatka ei siis ole esteenä, hoitoapua ei juuri ole ollut enkä sitä niinkään ole kaivannut. Olisin vain toivonut että ylipäätään haluaisivat olla lasten kanssa vaikka meillä, mutta ei vaan kiinnosta. Meidän lapset ainoita lastenlapsia molempien vanhemmille, eli edes kilpailua serkusten kesken ei ole.
Uskokaa tai älkää mutta niin se on. Jos muuten olette kohtalaisen paljon tekemisissä niin suhteet kyllä muodostuu, enemmän siihen vaikuttaa isovanhempien aito kiinnostus lastenlapsiaan kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minusta he vaikuttavat kovinkin kiinnostuneislta kun pyytävät uudelleenkin kylään. Toisilla ei ole edes sitä. ei siis oikeasti mitään kiinnostusta.
Ja omaa äitiänikin joudun aina pyytämään, että voisitko ottaa. Muuten molemmat mummot näkevät kyllä paljon, vähintäänkin neljä kertaa kuussa. Välillä vaan kaipais omaa aikaa enemmän. Itse olen yksin tytön kanssa, ja lapsi on isällään yökylässä suunnilleen kerran puolessa vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja oman elämänsä ne pystyy säilyttään, vaikka joku ois yökylässä vaikka kerran kuussa...
Päiväseltään lyhyempiä ajanjaksoja kerrallaan esimerkiksi illalla kotiin tuoden tai vanhempien ostosreissujen ajan lapsen kanssa aikaa viettämällä voi tulla tutuksi ja pysyä perillä lapsenlapsen maailmasta. Yökyläilyyn liittyvän jatkuvan ja jakamattoman vastuun voivat isovanhemmat kokea raskaana ja äärimmäisen velvoittavana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kylään, yökis, päiväksi jne.. kun vanhemmat sanoo?? Kyllä minusta isovanehhilla on oikeus olla ottamatta niitä laspia. onhan heilläkin oma elämä. Ja varmaan tahtovat myös elää omaansa , kun omat lapset on jo pois pesästä.
En voi käsittää sitä miksi isovanhempien pitäis olla jotain hoitoautomaatteja...
Kamalia velvoittamisia ihmiset odottaa.
Vai aijotko sinä mummona tehdä kaiken lastenlasten ehdoilla... siirrät lääkärit ja etelänlomat, kampaajat ja hierojat. ja ensin kun olet elänyt vain omille lapsillesi jatkat elämistä heidän lapsilleen. kunnes kuoppa kutsuu...
minä olen kyllä sitä mieltä,että lapsen oppii tuntemaan paremmin yökyläilyjen kautta,siinä sitä elellään arkea yhdessä ja ihan vain olla öllötellään samassa porukassa;kyläilyt ovat kuitenkin aina kyläilyjä.
Minua ihan oikeasti säälittävät lasteni toiset isovanhemmat(he eivät ole halukkaita lapsia yökylään ottamaan);heiltä jää täysin kokematta ne ihanat iltaiset keskustelut,joita nukkumaan mennessä käydään..tai näkemättä suloiset punaposkiset takkutukat rauhallisina aamupuuhissaan..tai miltä tuntuu herätä siihen,kun pieni käsi silittelee (ja vähän ravisteleekin) poskea.. no joo,mulla on tietty oletus,että kaikki isovanhemmat olisivat vähintään yhtä hurmaantuneita pikkuisista,kuin vanhemmatkin...ja toivottavasti normaalisti näin onkin
meillä onneksi toiset isovanhemmat ottavat oikein mielellään lapsia,asuvat vain valitettavasti satojen kilometrien päässä,joten pakostakin rajoittuu loma-aikoihin... Kyllä heillä onkin hyvät ja lämpimät välit lapsiini!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei aina tarvi viedä hoitoon. Muistan kun itsellä pienenä oli iso juttu kun mentiin mummolaan viikonlopuksi tai kesällä viikoksi.
joo,eivät ole isovanhemmat hoitoautomaatteja,ei tässä siitä ole alunperin kyse!!
no minä tiedän jo,että sitten jos joskus saan olla mummu,niin taatusti tuppaudun auttamaan ja haluan olla pienten elämässä mukana niin paljon kuin mahdollista,enköhän mä sinne kampaajallekin kerkeä ja golffaamaan ;)
En ole huomannut eroa suhteissa. Joten en usko että se nimenomaan YÖkyläilystä on kiinni.
Samat
kääkät jauhavat sitten telkkarissa ja ties missä kuinka nykyisin löytyy vaan näitä uusavuttomia curlingvanhempia jotka eivät jaksa ja viitsi mitään eivätkä selviä mistään. Ja kuinka aito välittäminen on kadionnut, sosiaaliset kontrollit pettäneet ja ties mitä tuota ah-niin-tuttua-jargonia, jonka mukaan nykyisin kaikki on surkeeta kun taas ennen eli joskus ideaalissa menneisyydessä jota ei koskaan ollutkaan kaikki oli kuin suomisen Ollin perheessä.
Tai no saattoi ollakin että näiden nykyisovanhempien oma lapsuus oli välittämisen ja perheyhteyden aikaa, koska heidän vanehmpansa olivat niitä otka uhrasivat elämänsä lapsilleen varmistaakseen että niillä on peremmin. Meidän vanhempamme ovat pääosin voineet luottaa omien vanhempiensa apuun, me emme.
olettavat isovanhempien olevan hoitaja-automaatteja,. mutta tässä ketjussa ei kyllä kukaan sellainen varmaankaan ole.
En ole se 16.
Eiköhän niitä hyviä välejä voi pitää lapseen ihan ilman mitään hoitovelvollisuutta. Ehkä he eivät halua hoitaa ja pitää yökylässä ja se on heidän valintansa.
Ihana asia, että ovat nyt jaksaneet ja lapsella on toivottavasti ollut kivaa.