Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tekisin parisuhteelleni???
29.12.2007 |
Mulla ottaa niin paljon ukko päähän että en kestä olla sen kanssa yhtään, meillä menee lasten kanssa paljon paremmin kun mies ei ole täällä ollenkaan.
Aina kun mies lähtee jonnekin niin tuntuu olo paljon kevyemmältä, ja kun se tulee takaisin kotiin niin tuntuu ku alkais joku kuristaan kurkusta ja ahdistaa!
(koitan tätä nyt uudessa ketjussa kun toiseen ketjuun ei kukaan sanonut mitään...)
Kommentit (5)
Kannattaisi istua miehen kanssa alas ja keskustella asiasta. Jos kahdenkesken tulee vain riitaa, niin varatkaa aika parisuhdeterapeutille. Jos siis vielä haluat yrittää yhdessäoloa.
Jos taas tuntuu, että kaikki on jo annettu, niin vaihtoehtona ei taida olla muu kuin asumusero ja sen jälkeen katsoa uudestaan haluatteko palata yhteen vai jäädä erilleen.
Vaikea muiden on sanoa tarkkaan, mitä sinun pitäisi tehdä. Sehän on vain sinun/teidän päätettävissä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en todellakaan tajunnut silloin kun mieheni olen tavannut että hänestä muuttuu tuollainen ja että minä joudun vielä aamuisin herättämään hänet kuin pikkulapsen joka ei kuule herätyskelloa!
Kyllä olen itsekin muuttunut että ei tietenkään vika ole yksin miehessa!
Ap
Kyllä sen parisuhteen pitäisi olla olemassa juurikin niin, että vaikeuksista ja ajoittaisista huonommista ajoista huolimatta se antaa elämään enemmän kuin ottaa. Jos oikeasti koet, ettei asioille voi tehdä mitään (ja oletko muuten tullut ajatelleeksi, ettei huutaminen ja karjuminen todellakaan auta yhtään mitään; ne eivät ole ongelmien selvittämismetodeja!), niin sitten niille ei varmaan tehdä mitään. Ja silloin kai on ainoa ratkaisu erota.
En oikein ymmärrä koko kysymystäsi, sillä sinulla on nähdäkseni vain kaksi vaihtoehtoa: tehdä jotain suhteellesi (vaatii sekä sinun että miehen aidon halun ja keinoja, joilla asioita yritetään parantaa) tai sitten erota. Tai no, onhan sinulle se kolmaskin vaihtoehto, eli elää onnettomassa ja toimimattomassa suhteessa, jossa koet, että mies on enemmän rasite kuin voimavara. Mutta itselleni sellainen ei oikein näyttäydy vaihtoehtona lainkaan...
Se vika mussa on että haluan aina että kaikilla muilla on asiat hyvin, jos nyt lähtisin niin miten kävisi kahden lapsen, no ne kyllä sopeutuu ja siis tulisivat mun matkaani tietysti mutta mies ei pärjäisi, Mun kävis sitä niin sääliksi että miten se pärjää yksin ja sitten olis aina huoli että muistaako se nyt kaikki asiat jne...
Pakko tässä on keksiä jotain, voi kun sitä olis vähän kovempiluontosemppi että pystyis tekemään ratkaisun,
Alue: Aihe vapaa
Toivoin miestä joka osallistuu kodinhoitoon ja perheen asioihin, miestä joka lähtisi joskus kanssani jonnekin ihan vaikka kävelylle ja vähän pidemmälle kun 500 metrin päähän.
Toivoin miestä joka ottaa itse vastuun elämästään ja joka huomioisi myös vaimoaan joskus muutenkin kun vinkumalla seksiä.
Toivoin miestä joka voisi asua sellaisessa asunnossa josta pystyy/haluaa huolehtia.
Ja voi kuinka paljon kaikkea muuta on mitä nyt en jaksa luetella mutta tuossa ne pääasiat jotka vaivaa!
Ja ei puhuminen/huutaminen/karjuminen yms mikään ei auta nyt on viiemiset 2 vuotta mennyt pääasiassa niin että ottaa päähän ja ahdistaa!
Ap