suurimmat muutokset elämässä kun syntyy toinen lapsi perheeseen?

Hankalammaksi elämä muuttui kun 3. lapsi syntyi.

Kolmas muuttikin sitten jo jotain.

väsymyksen, ei saanu nukuttua vauvelin päivänokosten aikana ku pitää olla esikoisen kanssa..



Ulos lähteminen tuntuu kestävän ikuisuuden kun pukee yhden sijasta kahta, ja vielä omatkin vaatteet pitäis muistaa..



Yleinen kiire ja oman ajan puute järkytti kun eka osas jo hetken olla itsekseen, olin unohtanu kuinka paljon vauva vaatii.



Tilanne tasottuu ajan kanssa, meidän lapset 3 ja 5 v, leikkivät yhdessä, välillä on itsellä ihan tylsää itselläni. riitelevätkin kyllä kovasti välillä, mut koko ajan leikit sujuu paremmin ja paremmin.



Eli alku oli tosi rankkaa ja väsyttävää, mut tilanne selkiytyy ja muuttuu paremmaksi!!



Näin ainakin meillä.

Tokan kanssa ehkä mies alkoi huolehtia enemmän esikoisesta ja kummallakin on yleensä aina yksi lapsi sylissä tai mukanaan. Sen sijaan meille vanhemmille on pikkuhiljaa alkanut tulla jopa enemmän yhteistä aikaa kuin ennen, koska lapset viihtyvät hyvin yhdessä (3 v. ja 4,5 v.).

Kolmas lapsi muutti meillä enemmän jo siksikin, että ikäeroa toisiin tuli paljon ja vauva-aika piti aloittaa taas alusta ja kaikki tavarat hankkia uudestaan. Lisäksi tässä vaiheessa piti ostaa isompi asunto. (Kolmas tosin mullisti muutenkin maailmaamme kuusi kuukautisena puhjenneen epilepsian takia ja nyt kaksi vuotiaana saadun kehitysvamma diagnoosin myötä.)



Nyt odotan neljättä ja nyt menee sitten auto vaihtoon, kun ei enää mahduta koko perheen voimin kulkemaan :)



Eniten muutoksia minusta on kuitenkin tuonut se ensimmäinen lapsi. Siihen varmaan vaikuttaa myös se, että kokemuksen myötä on oppinut ottamaan asiat jo paljon rennommin kuin esikoisen kanssa.

Käytännössä siis tietysti oli kaksi vauvaa hoidettavana, eli tekemistä enemmän syöttämisissä, vaipoissa, pukemisissa jne. Samoin uutta se ettei vauvaa voinutkaan enään keskittyä imettämään akikessa rauhassa, esikoisen kohdalla loikoilin pitkiä aikoja sohvalla imettämässä telkkaria katsellen ja jotain hyvää napostellen, kakkosen kohdalla sitten imettäessä piti syöttää ja hoitaa esikoista samalla.



Kuitenkaan muutos ei ollut niin suuri kuin esikoisen kohdalla sillä vastuuseen oli tottunut ja pienen ikäeron ansiosta vauvahoito sujui rutiinilla. Hermoilin vähemmän ja varmaan sen ansiosta niin imetykset kuin vauvan nukkumisetkin sujuivat helpommin. kakkonen muutenkin tyytyväisempi vauva, tai sitten häntä ei vaan kerennyt totuttaa niin pilalle kuin esikoista jonka kohdalla tuli liian nopeasti vastattua joka kitinään.



Meillä kuopus oli puolivuotta kun talvi iski ja kahden pienen ulos pukemisessa oli työnsä. Samoin tuplarattaiden kanssa liikkuminen oli hankalampaa. Esikoisen aknssa tuli liikuttua paljon kaupungilla, istuttua kahviloissa, shoppailtua lapsettomien ja vauvallisten kavereiden kanssa. Nyt kun leveissä tuplissa oli vauva ja tulevaa uhmaikää enteilevä joka paikkaan haluava esikoinen ei tuo kaupungilla kiertely enää tuntunutkaan niin rentouttavalta, enemmän on tullut vietettyä aikaa kotipuolessa muiden lapsiperheellisten seurassa. Välit sinkkukavereihin etääntyivät toisen lapsen myötä enemmän mitä ensimmäisen.



Kuitenkin kaikkeen siis tottuu enkä koe arkea näin kovin raskaaksi, kuopus nyt siis 1,5v ja esikoinen 2,5. Lapsista on jo seuraa toisilleen ja viihdyn kotona. Sekin on helpottavaa kun nyt on tottunut pyörittämään yksin arkea kahden alpsen kanssa, kun josksu saakin mahdollisuuden lähteä yhden lapsen kanssa jonnekin. Esikoiselle äidin kanssa kaksin vietettävä aika on niin luksusta että hän viihtyy vakka rattaissa kaupungilla pyöriskelemässä, odottaa vaan kahvi- ja jätskipaussia.

nekin, jotka esikoisella on olleet tähän asti.. en tajua miksi, mutta niin siinä vaan kävi. Eli ota alku rennosti ja anna asioiden löytää oma uomansa, stressi ei auta mitään.

Liikkuminen on hankalampaa, sairastelua ja töitä on kahden verroin. Eikä koko päivänä ole hetkeä, jolloin jompikumpi ei olisi hereillä.

Iloista uutta vuotta!! Tuli iloinen mieli kaikista kokemuksista, kiitos vaivasta!



t ap

Mulla kaksi lasta, nyt 1v ja 3v. Yhden käden sormilla voi laskea päivät, jolloin lapset olis nukkuneet eri aikaan. Kyllä sitä päivärytmiä voi muokata ite niin, että saat levähtää vaikka sulla oliskin enemmän lapsia. Meillä vasta nyt isompi alkaa jättää päiväunia pois, mutta tähän asti olen saanut nauttia joka päivä itse pienen lepohetken.



Vauvan ollessa pieni, vauva nukkui ulkona kun ulkoilin esikoisen kanssa aamut. Sitten iltapäivällä otti toiset nokoset niin kuin isompikin. Jonkun mielestä saatoin olla julma, mutta herättelin pienempää aamupäivisin jos meinasi nukkua liian pitkään. Näin oma pää ei räjähtänyt ja päivät sujui hyvin! Vauvan voi myös opettaa nukahtamaan itekseen.



Suurin muutos on varmaan juuri se, että päivät pitää organisoida paremmin jotta niistä selviää hermoja menettämättä. Yhden kanssa ei ollut niin tarkkaa, mutta kahden kanssa on. Meillä ei päivistä tulisi mitään, jos ei olisi aikataulua ja selkeää rytmiä päivässä.

Kshden lapsen äitiä tarjoutuu auttamaan isovanhemmat ja naapurit ja muut ihan toisella tavalla kuin yhden lapsen äitiä. Samoin isä joutuu väkisinkin osallistumaan enemmän perheen arkeen.



Ekat pari kuukautta menee melkein kuin ennenkin, kun vauva vaan nukkuu. Sitten kun se alkaa olemaan enemmän hereillä, niin siitä alkaa myös olemaan jo seuraa isommalle, joka voi näyttää vauvalle leluja, jutella sille ja esittää kaikenlaista.



Ja toisen syntyessä perheen elämä on muutenkin jo muovautunut lapsiperhe-elämäksi, joten miehen kaverit ei enää pyytele ihan niin tiuhaan saunailtoihin eikä soittele yöllä tai houkuttele muuhun tarpeettomaan poikamiestoimintaan.



Toinen vauva on vain pieni lisä siihen valmiiseen systeemiin. Ja meillä ainakin esikoinenkin alkoi leikkimään enemmän itsekseen ja vauvan kanssa, eikä siis ollut niin tylsistynyt kuin ainoana lapsena, joten äiti sai joskus istuskella lehtiä lukemassa ihan rauhassa.

Omillani kaikilla neljä vuotta väliä ja hyvin, ihanasti mennytx5!Vierailija:

väsymyksen, ei saanu nukuttua vauvelin päivänokosten aikana ku pitää olla esikoisen kanssa..

Ulos lähteminen tuntuu kestävän ikuisuuden kun pukee yhden sijasta kahta, ja vielä omatkin vaatteet pitäis muistaa..

Yleinen kiire ja oman ajan puute järkytti kun eka osas jo hetken olla itsekseen, olin unohtanu kuinka paljon vauva vaatii.

Tilanne tasottuu ajan kanssa, meidän lapset 3 ja 5 v, leikkivät yhdessä, välillä on itsellä ihan tylsää itselläni. riitelevätkin kyllä kovasti välillä, mut koko ajan leikit sujuu paremmin ja paremmin.

Eli alku oli tosi rankkaa ja väsyttävää, mut tilanne selkiytyy ja muuttuu paremmaksi!!

Näin ainakin meillä.

mulla ei isompi nukkunut enää päiväunia. Sekin on lapsesta kiinni.



Se kuopuksen päiväunihetki oli myös meidän jokapäiväinen kahdenkeskinen hetki, jota lapsi oikein odotti.



Pienempi taas sairastaa astmaa ja vähän muutakin, joten hän valvotti öisin.



Ei niitä aina voi valita, millaisia lapsia saa, vaikka kuinka olisi tahdonvoimaa...

Meillä on kolme lasta, kaksi vuotta ikäeroa joka välissä ja mikään ei ole paljoa muuttunut kakkosen ja kolmosen syntyessä.



Eli ehdottomasti suurin muutos on esikoisen syntyessä. Vaikka kuinka etukäteen yrität kuvitella millasta on elää vauvan ja myöhemmin lapsen kanssa, ei sitä voi etukäteen tietää.



Tokan syntyessä eletään jo lapsiperheen elämää, säännöllisine ruokailuineen ja ulkoiluineen. Siihenhän se vauvakin sitten asettuu. Toki tulee enemmän työtä, siivottavaa, pyykättävää yms. Mutta senhän nyt osaa jokainen ajatellakin. Jos esikoinen on kovin mustasukkainen, niin tietysti se aiheuttaa lisäharmia. Meillä ei ole 1. eikä 2. lapsi ollut syntyvästä sisruksesta mustis.



Toisen syntyessä ehdit hyvin jakaa huomiota esikoiselle, koska vauva kuitenkin nukkuu aika paljon. On kiva kun siellä kotona on seurana joku vähän isompikin vauvan lisäksi. Ainakin mun mielestä kaikkein tylsintä kotona oli olla kun esikoinen oli jotain 10kk. Ei paljon puheseuraa tms.

Esikoisen myötä sulla on jo sosiaalisia suhteita muihin äiti-lapsiin ja puistoillaan yms. Ei pelkkää vauva-äiti-hommaa.



Joten ap, älä srtessaa etukäteen. Hyvin tulee menemään. Ja kyllähän aina vauva- ja pikkulapsielämään väsymys yms. kuuluu jossain määrin, että kun et täydellistä onnea ja auvoa joka hetkeltä odota, niin ei tule olemaan järkyttävä muutos.

Yhtäkkiä elämä oli täynnä kokoaikaista menoa ja meininkiä, rauhaa ei enää entiseen malliin. Se konkretisoituu heti synnäriltä kotini tultua: ekan vauvan kanssa sitä lilluu ekat viikot ihmeellisessä kuplassa todellisuuden ulkopuolella, mutta tokan kanssa on heti ne arjen velvollisuudet kotona odottamassa. Vähän aikaa käytännön asiat tuntuvat aikaisempaa vaikeammilta, esim. kaupassa käynti vauvan ja taaperon kanssa kolmisin, tai yksin ensimmäiset uloslähdöt kahden lapsen kanssa, ovat ensialkuun hankalia. Mutta pian siihen tottuu ja jostain kasvaa lisää käsiä niin että asioista selviää jälleen =)



Meillä odotetaan nyt kolmatta ja jotenkin tuntuu, että 2 ja 3 lapsen välillä ei ole niin isoa käytännön elämän eroa kuin 1 ja 2 välillä.

sinun kokemuksesi ei ole yhtään sen pätevämpi kuin muidenkaan. Minusta eka lapsi ei juuri tuonut mitään muutosta, toinen toi.

älkääs nyt kinastelko kenen kokemukset ovat ne oikeat. KAIKKIEN OVAT! ja itsekin ajattelen että ei niin suurta muutosta läheskään kun esikoisen suhteen oli. Meillä oli meinaan parisuhdekin silloin kiikun kaakun nyt ei ole sitäkään ongelmaa enää. tai toivottavasti ei tule;) no ei, olivat sen laatuisia asioita ettei uudestaan tule pöydälle enää.



Ja todellakin on äiti kavereita ja lapsikavereita esikoiselle eri tavalla ja juttu seuraa itselle, kun esikoisen sain olin aivan yksin, juuri ulkomailta takaisin suomeen palautunut ( 5v poissa ) joten kyllä tämä tästä.



On vain kovin itepäinen tuo poikamme 2v9kk, eniten pelkään just sitä mustasukkaisuutta esikoisen taholta, en ehkä niinkään vauvan kanssa pärjäämistä.



Kiitos vielä kaikille.

Miten kokemus voi olla edes pätevä? Jokaisella on omat kokemuksensa ja vaikka olisi samanlainen kokemus jonkun muun kanssa, jokainen kokee sen omalla tavallaan.



Mähän vain kerroin miksi musta esikoisen syntymä muutti paljon ja kakkosen ja kolmosen syntyessä muutos oli helpompi. Ihan vapaasti sulla ja muilla voi olla eri kokemukset.

Missään kohtaa en teilannut muiden kokemuksia vääriksi, ihmettelin vaan että onpa ollu rankkaa.

Ap:hän halusi kuulla erilaisia kokemuksia, sun oli yksi ja mun yksi...

Kaikesta sitä voi sivullisena vetää herneen nenäänsä..

-16-

miksi piti pällistellä niitä, joiden kokemus on eri kuin sinun??

Ihan vaan keskustelusävyyn aloitin, että onpas muilla ollu rankkoja kokemuksia. Että nyt seuraa vähän niinkuin helpompi kokemus...

Mutta ei näköjään mene perille vaikka rautalangasta vääntää.