Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitäs olette tästä perheriidasta mieltä.
29.12.2007 |
Aamulla tuli miehen kanssa kinaa... Kyse oli siitä, että mies sanoi aamulla että nyt otetaan tavoitteeksi että käydään kävelyllä yhdessä kerran viikossa käsi kädessä. Ei olla käyty tosi pitkään aikaan ja ylipäänsä saa yhden käden sormilla laskea meidän kävelyt. Noh, toi käsi kädessä on tyypillistä miehen liioittelua, mutta tuosta muusta tuli riitaa.
Lähdettiin kävelylle ja kävelyllä käymisen idea on oikein hyvä. Mulla on kuitenkin ollut tosi pahoja ongelmia perfektionistisen ajattelun kanssa, josta siis nyt yritän päästä eroon. Sanoin miehelle, että meidän täytyy ruveta muotoilemaan tavoitteita toisella lailla, että näistä meidän jutuista tulee jotain. Sanoin, ettei kannata aloittaa kävelemistä sillä, että ennenkuin on käyty kertaakaan laitetaan tavoitteeksi kerran viikossa. Se nyt ei vaan tule onnistumaan lapsiperheessä (nyt on kakara mummolassa), siitä seuraa vaan ketutusta kun juttu ei toimi. Ja että tavoitteet pitäis laittaa sillä lailla, että käydään nyt pari kertaa kävelyllä, koetetaan tehdä siitä säännöllinen tapa ja sitten jos tosiaan on niin että kävelystä tulee säännöllinen harrastus, ruvetaan asettamaan sille tavoitteita tyyliin kerran viikkoon.
Miehen mielestä en ole normaali kun ajattelen näin. Hän ei voinut ymmärtää perustelujani, että nämä meidän toimintatavat vetää mut heti perfektionistimoodiin eikä koko kävelytavasta tule yhtään mitään, kun siihen liittyy heti alusta liikaa suorituspainetta ja ahdistusta.
Kommentit (20)
Kyllä kunnon seksi yhden kävelyretken aina voittaa, ihan kuntoilumielessäkin!=)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla on asiat hyvin jos voit kipinää ottaa siitä että mies nyt sattui sanomaan että voitais käydä kävelyllä kerran viikossa, eikä muotoillut lausettaan sinulle sopivaksi.
Luulisi miehellesi olevan ahdistavaa asua ja elää kanssasi jos joka kerta pitää miettiä tarkkaa miten asiansa muotoilee että kelpaa sinullekin.
Mietippä vähän ja löysää pipoa.
Eikö se lapsi voisi olla mukana rattaissa tai polkupyörällä ja te vanhemmat voisitte kävellä käsikädessä? Me tehdään JOKA ilta kävelylenkki koko perheen voimalla ja lapsetkin tajuaa, että silloin äiti ja isä saa jutella rauhassa keskenään, eivätkä häiritse.
oli helppo mennä koska muksu on mummolassa.
Harmittaa jotenkin, kun tämä meidän elämä on yhtä kunnianhimoisten päätösten tekemistä, jotka ei kuitenkaan koskaan toteudu. Tää on niin kaava. Kaikesta mitä keksitään pitää tehdä heti pakkotahtinen suunnitelma, joka rasittaa jo ennenkuin on aloitettukaan. Ei voida vaan käydä kävelyllä rennosti ja nauttia siitä.
Noh, hyvä jos teitä ei ahdistaisi. Mua ahdistaa, ja kovasti.
oikeesti, sun pitäisi oppia siihen, että asioista voidaan JOUSTAA. Ei ole tarpeen sopia eksaktisti mitä tehdään (on se sitten että käydään kerran viikossa kävelyllä tai että käydään nyt parikertaa ja yritetään käydä viikottain) vaan että suunnitelmia voidaan muuttaa nopeasti jos tuntuu että se on kaikille hyväksi.
Sä oot nyt tajunnut perfektionismista eroon pyrkimisen vähän väärin. Sun ei pidä alkaa niuhottaa entistä enemmän siitä että sovitaan asioita täsmällisesti epämääräisiksi, vaan ylipäänsä ottaa vähän rennommin. Nyt sä olet vaan siirtänyt sen siuhottamisen kohdetta.
Anna sen miehen nyt ede syrittää!
Sitäpaitsi, tietenkin te pääsette kerran viikossa kävelylle. Ei se nyt oikeasti voi olla mikää " ei tule onnistumaan" !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
oikeesti, sun pitäisi oppia siihen, että asioista voidaan JOUSTAA. Ei ole tarpeen sopia eksaktisti mitä tehdään (on se sitten että käydään kerran viikossa kävelyllä tai että käydään nyt parikertaa ja yritetään käydä viikottain) vaan että suunnitelmia voidaan muuttaa nopeasti jos tuntuu että se on kaikille hyväksi.
Tätähän tässä juuri yritän tolkuttaa. Miksi pitää heti ruveta sopimaan eksaktisti että kerran viikkoon. Sanoin miehelle, että mua vaivaa se että ruvetaan aikatauluttamaan juttuja. Että voitaisko ottaa rennosti ja päättää vaan että otetaan tavaksi käydä kävelyllä. Mutta kun ei.... Miehen pitää heti saada se suunnitelma miten monta kertaa viikossa jne. Ja häntä ärsytti jo se kun pyysin että mitäs jos ei tehtäis mitää suunnitelmaan joka laitetaan tyyliin kalenteriiin to-do-listalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
normaali ihminen ymmärtää, että kun pariskunta sopii aikovansa mennä kerran viikossa, vaikka maanantaisin yhdessä kävelylle, kyse on yhteisestä aikomuksesta, jota noudatetaan niin kauan kuin se tuntuu molemmista hyvältä ja maanantaisin ei ole mitään tärkemäpää. Sitten siitä luovutaan tilapäisesti tai pysyvästi ilman sen kummempaa sählinkiä.
Sinä taas kieltäydyt tulkitsemasta asiaa näin vaan haluat, että jo etukäteen kirjataan ylös, ettei ole pakko käydä maanantaisin kävelyllä koska voi tulla muuta. Pointti on siis siinä, etät haluat sopia tarkasti sen, ettei sovita mitään.
Nyt on niin, että jos miehesi on normaali ihminen hän kuulee tämän niin, että itse asiassa etsit jo mahdollista tekosyytä ettei sinun enää ensi viikolla tarvitsisi lähteä mukaan, koska idea on mielestäni huono ja et halua kävelllä ainakaan ukkosi kanssa. jos nyt miehesi sattuu olemaan vähänkään samanlainen perfektionistinmysväri kuin itse olet, hän todennäköisesti nostaa tulkintansa negatiiviset puolet vielä potenssiin 10.
Herää pahvi. Et sinä oikeasti yritä vähentää stressiä ja lisätä joustoa. Yrität vain siirtää pilkunviilaamista toiseen paikkaan.
mistä sovitaan? Mitä erinomaista siinä on? Varsinkin jos se sitten voi olla kaksi kertaa viikossa tai nolla kertaa viikossa. Onko se nyt niin helvetin väärin toivoa ettei kaikista elämän asioista tarttis vääntää to-do-listoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika hienovaraista mieheltä, tosin. Mun mies sanois suoraan, että mun tarttes tehdä jotain laihtuakseni.
maanantaina kävelylle. Vaan haluaisin mennä kävelylle silloin kun se kivalta tuntuu ja sopii aikatauluihin. Kerran viikossa tai kerran kuussa. Kumpikin saa liikuntaa muillakin tavoin.
Vierailija:
normaali ihminen ymmärtää, että kun pariskunta sopii aikovansa mennä kerran viikossa, vaikka maanantaisin yhdessä kävelylle, kyse on yhteisestä aikomuksesta, jota noudatetaan niin kauan kuin se tuntuu molemmista hyvältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ihmettä sinulla jotain löyhää minimitavoitetta vastaan? Kyse ei ole mistään jokapäiväisestä pakkosuoritteesta vaan siitä, että yrittäisitte kerran viikossa löytää sellaisen yhteisen hetken, että voitte nauttia ulkoilmasta ja toisistanne.
On sitä elämässä muitakin ajankäyttöön liittyviä sopimuksia, kuten se että koko perhe syö päivittäin yhdessä. Ahdistaako sinua sekin? Vai haluatko vapauden syödä missä lystäät silloin kun nälkä iskee?
on meillä niin elämänasenne. Maanataina sitten pidetään suunnittelupalaveri, jossa puretaan edellisen viikon toteutuneet ja toteutumattomat tavoitteet. Sitten voidaan viikottain vetää ruksi tavoitteen " yhteinen kävely" päälle ja saada sinänsä kivaan asiaan ikävä sivumaku. Kunnes todetaan että ei tästä(kään) hienosta tavoitteesta tullut mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluatte olla kumpikin oikeassa, ja ajaa tahtonne läpi väen vängällä. Tuokin kävelyaikataulu on lähinnä tekosyy kamppailulle. Kysymys kuuluu: haluatko olla aina oikeassa, vai onnellinen?
Outoa, että heti tyrmäsit miehesi mukavan idean, jonka hän vielä yritti esittää noin romanttisesti: " käsi kädessä" . Kyllähän sellaisesta toinen loukkaantuisikin.
että tykkäisin jos ei tehtäisi tähän kävelyyn liittyen mitään suunnitelmia, koska ne ei tuppaa toteutumaan ja se sitten tuntuu ikävältä. Tätähän tää on koko uudenvuodenlupaustouhu muutenkin. Tehdään hienoja suunnitelelmia jotka ei meinaankaan toteutua ja paljokohan siinä on oikeasti sitä, että suunnitelmista lipsuminen aiheuttaa syyllisyyttä ja lopulta koko asian välttelyä. Just Kotivinkissä se kolumnisti päivitteli kuntosalikorttiaan kuntosalille, jossa käynti maksaa 60 euroa kuussa. Paitsi ettei hän ole käynyt koko syksynä kertaakaan.
Käsi kädessä kävelystä todettiin ettei se ole kovin käytännöllistä jos toinen on tappi ja toinen hujoppi ja haluaa vähän sykettäkin nostaa.
Ymmärrän kolumnistin pointin kuntosalikortista koska se todella maksaa mutta kävely on ihan ilmaista ja sen on tarkoitus piristää. Menette kävelylle kun tuntuu siltä, mutta koitatte päästä ulos kerran viikossa maanantain ja sunnuntain välissä. Ei luulisi olevan liian hankalaa. Jos kävely jää väliin, teillä on ollut tärkeämpääkin tekemistä, eikä sitä silloin kannata murehtia. Menette sitten taas kun ehditte.
Mutta sen sanon vielä, ettei meillä päätös viikkoliikunnasta ole mikään hei olis kiva saada kerran viikossa yhteistä romanttista aikaa kävelyllä. Se on sitä että tavoite listataan ja kerran viikossa seurataan sen toteutuminen. Jos tämä on teistä kivaa, rentouttavaa ja romanttista, niin ehkä minä en sitten vaan ole kovin romanttinen ihminen. Over and out...
Kun perfektionistinä pitää kaikki, jopa lenkilläkäyminen, asettaa tavoitteeksi ja listata se ja jopa vielä seurata tavoitteen toteutumista. On siinä lenkkeilyltä mielenkiinto kateissa heti alkuunsa...
Erikoiselta kuulostaa tuo teidän toiminta, eikä se taida kovin hyvin toimiakaan kun tuollaisesta saa riidan aikaiseksi.
jos olisin miehesi, jättäisin sinut ja etsisin jonkun jota ei perfektionismi riivaa tuollalailla.
Alue: Aihe vapaa
jos menee ulos kävelylle? Muksu joko rattaisiin tai kävelemään mukaan, tai pyörällä kulkee perässä taikka pulkassa. Eipäs nyt tehdä elämää liian vaikeaksi. Tavoite kerran viikossa, hyvä juttu. Ei siihen tavoitteeseen aina päästä, mutta se on hyvä olla olemassa, että voi välillä tarkistaa mihin oltiin sitouduttu.