tekeeko KUKAAN mitään pehmoleluilla, kysyn vaan

Samoin 3 v. pikkuveli tykkää niistä. Niillä seikkaillaan, niitä puetaan ja ruokitaan. Nukeilla ei leikkinyt isosisko aikoinaan eikä pikkuvelikään ole nukkea toivonut. Barbeja on minun perintönäni, mutta itse niillä eniten haluaisin leikkiä... ;)

leikkiä niillä.

ja pari on sillä sängyssä unikavereina... muuten ovat kyllä ihan turhia keksintöjä...

pehmodinot ja pehmokarhut taistelee ja hiiriä peitellään nukkumaan peiton alle. Lisäksi sillä on avainmenperässä pehmonalle, jota se voi puristella käessään aina hermostuessaan kun on vähän herkasti hermostuvaa sorttia.

oli pehmoeläin. Sitä on tämän viikon hoivannut, ruokkinut, ulkoiluttanut ja nukkunut se kainalossa.

MEillä keräävät vain pölyä.



Kuten myös itselläni aikoinaan 1980-luvulla. Inhosin, kun aina sain niitä lisää ja lisää. Ehkä ihmiset ajattelivat, että kerään niitä, kun niitä oli mun sängyssä rivissä.



En mä vieläkään niitä roskiin pysty heittämään vaikkei niillä kukaan mitään tee.



Lapset 4 v ja 1 v



(yksi pehmolelu on toisinaan lapsella sängyssä, loput 20 kpl on ties mihin sullottuna, pitäisi imuroida ne taas)

miten kuivuu ja millaiseksi menee?

Toivoin sukulaisilta ja kavereilta, etteivät toisi pehmoja pojalle, kun oli pieni, halusin että pitää huolta ja kiintyy niihin pariin jotka jo omisti ja hyvin uskoivat.

Vaan miten kävi kun tuli tyttö, jokainen toi ensimmäisenä jouluna, synttärinä ja toisenakin pehmoja lahjaksi. Nyt niitä on sänky ja hyllyt täysi:(

enemmän kuin pojat.

Olen pessytkin niitä ihan 40 asteessa ja ovat sen kyllä kestäneet. Pakkohan se on ja sillä metodilla, että jos menee pilalle, niin sitten menee..

Niitä on varmasti ainakin sata ja niitä lojuu joka paikassa. MUTTA tyttöni on koko ikänsä tykännyt leikkiä pehmoilla. Edes vauvanuket (joita myös on aivan liian monta) ei kiinnosta häntä ainakaan vielä kovinkaan paljon.



Rasittavin ongelma on pehmojen säilytys. Nyt ne on rivissä hyllyillä ja loput tungettu lelulaatikkoon ja vitriiniin.

Meillä on verhotangolla seinillä istumassa, kausittain eri väriset, tuovat pehmeyttä huoneeseen. JOtkut istuu sängyillä, toisilla leikitään ja vuorotellen ovat sängyn alla kannellisessa laatikossa " piilossa"

En ole ajatellut että niillä leikkiminen olisi mitenkään sukupuolisidonnaista.



Mutta harvaa tavaraa tarvitsee kymmenittäin.

mutta useimmiten hienopesulla. Puhtaiksi ovat tulleet ja ainoastaan yksi on vuosien saatossa mennyt ruttanaksi koneessa.

Niitä pinotaan ja kasataan, niiden päälle pompitaan.

Niillä leikitään kuten nukeilla mitä vain.

Ne ovat unileluja.

Ne ovat koristeita (huonolla menestyksellä, kun tuppaavat olemaan leikissä aina mukana ja meillä on PALJON niitä).

Niitä on kyllä meillä ihan liikaa, ja osasta laatikon pohjalla lojuvasta pitäisi varmaan hankkiutua eroon, mutta tietyt pehmot ovat tytölle tosi tärkeitä, ja mummilaan yöhoitoon mennessään valitsi mukaan vaatimattomasti 5 unilelua... :D 4-v pojalla on kaksi pehmoa, jotka ovat ylitse muiden, ja muista ei juuri vähempää voisi olla kiinnostunut.

mielenkiintoa. Varsinkin kaikki tosi pienet kissat sun muut mitä sukulaiset ostelee lentää kaaressa. Yksi lelukoira on sellainen että kiinnostaa.

pari unikaverina, samoin päiväkodissa, tarkkaan miettii minkä ottaa milloinkin mukaan.

/-vuotias ei ole pienempänä välittänyt pehmoista juuri ollenkaan, mutta

nyt oikeastaan tänä syksynä on alkanut nukkumaan myös pehmo kainalossa ja koulurepussa roikkuu tietysti pari pientä:)

Liikaahan noita on nurkissa pyörimässä

Kamalat läjät niitä ja lapset ei niistä kummemmin välitä. Olen niitä jo ison säkillisen laittanut roskiinkin, kun ei mahdu minnekään mutta nuo pirulaiset näyttävät olevan lisääntyvää sorttia :(

5-vuotiaan pojan paras joululahja oli tonttuhattuinen pieni pehmonalle. ainoa lahja, jonsta todella aidosti iloitsi. Oli hellyttävää katsoa, miten halasi nallea. liikaahan niitä on, tuppaa entiset unohtumaan uusien tieltä, mutta onneksi sentään leikkivätkin niillä.

sanovat poikani 6 v ja 8 v